Siirry sisältöön

Lahden kaupunginkirjaston työntekijät ovat tuottaneet lukuisia videoita ja materiaaleja opettajien ja kasvattajien tueksi.

Alle kouluikäiset ja esikouluikäiset

Perusopetuksen alaluokat

Perusopetuksen yläluokat

Toinen aste

Rekisterinpitäjä: Lahden kaupunginkirjasto, Kirkkokatu 31, PL 91 15141 Lahti.  

Yhteyshenkilö rekisteriä koskevissa asioissa:
Kirjastopalvelukoordinaattori
Johanna Kalliomaa
Kirkkokatu 31, 15141 Lahti
044 416 4103, johanna.kalliomaa(at)lahti.fi

Rekisterin käsittelijä: Liana Technologies

Tietosuojavastaava: Rekisteriin liittyvissä tietosuoja-asioissa pyydämme sinua ottamaan sähköpostitse yhteyttä Lahden kaupungin tietosuojavastaavaan: tietosuoja@lahti.fi. 

Rekisterin käyttötarkoitus: Lahden kaupunginkirjaston sähköisen uutiskirjeen lähettäminen.

Tietojen keräämisen ja käsittelyn peruste: Uutiskirjeen tilaajan suostumus  

Rekisterin tietosisältö: Uutiskirjeen tilaajan sähköpostiosoite.

Tietojen säilytysaika: Tilaajan sähköpostiosoitetta säilytetään tilaajarekisterissä niin kauan ennen, kun hän peruuttaa uutiskirjeen tilaamisen tai uutiskirje lopetetaan. Tilaajarekisteri tuhotaan uutiskirjeen loputtua viipymättä. 

Säännönmukaiset tietolähteet: Rekisteröity tilaa uutiskirjeen tilauslomakkeen kautta. 

Säännönmukaiset tietojen luovutukset ja tietojen siirto EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle: Henkilötietojen käsittely suoritetaan EU/ETA-alueella. Henkilötietoja ei tulla siirtämään kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille. 

Evästeiden (cookies) käyttö: Ei käytetä evästeitä.

Rekisterin suojaus: Olemme toteuttaneet tarpeelliset tekniset ja hallinnolliset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi. Henkilötietoja säilytetään sähköisesti Lianatechin palvelimella. 

Henkilötietoja sisältävien järjestelmien käyttö vaatii henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja salasanan. Palvelimet, joilla rekisterit ovat, sijaitsevat korkean tietoturvatason palvelinkeskuksissa. 

Rekisteröidyn oikeudet: Uutiskirjeen tilaajalla on jokaisen uutiskirjeen vastaanottamisen yhteydessä mahdollisuus perua tilaus. Peruutuslinkki löytyy jokaisen uutiskirjeen lopusta.

Tilaajalla on oikeus ja mahdollisuus oikaista virheellinen sähköpostiosoitetieto. Linkki tietojen muokkaukseen löytyy jokaisen uutiskirjeen lopusta.

Uutiskirjeen tilauksen peruneiden sähköpostitiedot tuhotaan viivytyksettä.

Lisätietoa oikeudesta saada pääsy tietoihin tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilla. 

Valitusoikeus: Tilaajalla on oikeus tehdä valitus tietosuojavaltuutetulle (http://www.tietosuoja.fi/), jos hän kokee, että henkilötietoja käsitellessämme olemme rikkoneet voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä. 

Tietosuojaseloste on tehty 9.4.2020 ja sen on tarkastanut Lahden kaupungin tietosuojavastaava.

Musakasvo Kimmo Korhonen.
Kuva Katja Gessner

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo Korhonen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lahdessa syntynyt ja koko ikäni asunut muusikko. Soitan kitaraa ja hoidan taustalauluja yhtyeissä Waltari, Solacide ja Pressure Points.
Silloin tällöin keikkailen Iron Maiden -tribuuttibändi Maiden Hellin, ja Sleepy Sleepers -coverbändin Tö Blöös Söös:n riveissä. Solaciden biiseistä sävellän ja sanoitan suurimman osan. Waltarissa ja Pressure Pointsissa keskityn enemmän sovituspuoleen.
Vuodesta 2012 alkaen olen ollut Jackson Guitarsin artisti.
Elämäni pyörii pitkälti musiikin ympärillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt seitsemän albumia, yhdeksän musiikkivideota, kahdeksan Euroopan kiertuetta ja yhden Japanin kiertueen eri bändien kanssa, siihen päälle lukuisia pistokeikkoja ympäri Suomea, Eurooppaa ja Venäjää.
Vapaa-aika kuluu kirjoja lukiessa ja luonnossa liikkuessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Waltarin uusi levy Global Rock julkaistiin 20. maaliskuuta. Ensimmäisellä viikolla levy nousi virallisen fyysisen albumilistan kuudennelle sijalle. Tätä ennen julkaisimme kolme musiikkivideota levyltä. Tuotin ja käsikirjoitin Metal Soul -videon joka julkaistiin maaliskuussa. Kevään keikat ovat siirtyneet kesälle ja syksylle koronan takia.
Solaciden uusi levy miksattiin juuri, levy tulee syksyllä ulos Saturnal Recordsin kautta. Pressure Pointsin uutta levyä alamme äänittämään tänä kesänä.
Kirjoitan Solacidelle jo uutta materiaalia, osallistun myös Pressure Pointsin uusien kappaleiden tekoon. Teen myös YouTube-kanavalleni soittovideoita covereista sekä omista kappaleista (https://www.youtube.com/user/Maidhell666/videos).

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Oma musiikkimaku muokkaantui ala-asteella kun löysin metallimusiikin. Kevyempääkin musiikkia joskus kuuntelen, mutta raskaampi musiikki, heavy, death- ja black metal toimivat minulle parhaiten. Jokaiseen mielialaan löytyy aina sopiva levy. Monesti aloitan päivän kuuntelemalla jotain levyä josta tulee hyvä fiilis. Vaikka metallimusiikki kuulostaa raskaalta ja synkältä, se voi silti luoda positiivisia tunnetiloja. Herätyskellon ääniksi valitsen aina lempibiisejäni.
Musiikin kuuntelu ja soittaminen on minulle terve pakkomielle, kotona joka päivä joko soitan kitaraa tai kuuntelen musiikkia, ja ulkoillessa monesti mietin musiikkiin liittyviä asioita. Riffejä syntyy usein kävely- tai juoksulenkillä, ja välillä joutuu kääntymään lenkiltä äänittämään ideat talteen.
Suuren osan musiikin teoriasta opin Lotilassa edesmenneen Ilkka Talasrannan opettamana. Hyvä opettaja vaikuttaa paljon siihen, miten musiikista innostuu. Pian innostuin kitaransoitosta, sama palo on kestänyt jo melkein 25 vuotta. Aina löytää uutta treenattavaa ja kehitettävää.
Omaan soittoon eniten vaikuttaneet kitaristit: Dave Murray, Adrian Smith, Marty Friedman, Andy LaRocque, Roope Latvala, Michael Romeo, Yngwie Malmsteen.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikki ei maailmasta häviä mihinkään, se ruokkii sielua. Käy lempiartistiesi keikoilla tai konserteissa, hyvä livekeikka on aina elämys. Se on myös paras tapa tukea bändejä. Osta lippu keikalle, ja hanki paikan päältä paita tai levy.
Suosittelen kaikille soittoharrastusta, ikä ei ole este. Mikä soitin kiehtoo eniten, minkä saundi miellyttää korvaa. Soittimia saa nykyään edullisesti, sitten vaan soitonopettajaa etsimään.
Aikoinaan minut pakotettiin pianotunneille, instrumenttina piano ei kiinnostanut pätkän vertaa. Kuusi vuotta siellä tuli käytyä kunnes pianomaikka antoi potkut, sanoi että käskee porukat viemään pojan kitaratunneille. Kävin ehkä kolmella kitaratunnilla, ja totesin että opettelen itse. Niinkin myös oppii, tosin se on kivisempi tie ilman opettajan opastusta.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Monet artistit kirjoittavat lyriikoita kirjailijoiden inspiroimana. Solacide -bändini seuraavalla levyllä on paljon vaikutteita William Blaken runoista. Sanoituksia tehdessäni hain Blaken kirjat kirjastosta lainaan, lueskelin kirjat läpi puistossa istuessa. Levyjen sanoituksethan ovat monesti tarinoita, hyvänä esimerkkinä vaikka King Diamond.
Elsa Barkerin Kirjeitä Valon Maailmasta on yksi erikoisimpia kirjoja mitä olen löytänyt. Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanusko oli mielenkiintoinen, siitä huomasi kuinka vähän omasta kulttuurista ja uskonnosta meille on koulussa opetettu, sitä on pikemminkin vähätelty.
Max Wallacen ja Ian Halperinin Who Killed Kurt Cobain ja Love & Death ovat hyviä kirjoja, ensimmäinen löytyykin Kaupunginkirjastosta.
Sain juuri luettua Häkkisen ja Iittin Valonkantajat, sekä Jutta Raben Estonia - Tragedia Itämerellä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
12-vuotiaana menin lainaamaan Iron Maidenin VHS-taltiointia. Kirjastontäti kieltäytyi lainaamasta kun ei ollut kuulemma tarpeeksi ikää. Piti pyytää äitiä lainaamaan video.
2013 digitointipalvelut olivat lukusalissa. Digitoin kopissa omia keikkoja, kun työntekijä tuli sanomaan ”Laitatko vähän pienemmälle? Tuo musiikki hirvittää joitakin asiakkaita.”

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän lähes viikottain. Lahden pääkirjastolla on aivan uskomaton valikoima kirjoja, elokuvia ja levyjä. Jos jotain kirjaa ei ole löytynyt, olen tehnyt tilauspyynnön ja muutaman viikon päästä kirja on lainattavissa. Jos mietin jonkun kirjan ostoa, yleensä lainaan sen ensin kirjastosta ja katson onko kirja hankkimisen arvoinen. Eniten olen lainannut elämäkerta- ja henkimaailmaan liittyviä kirjoja. Digitointipalvelua olen käyttänyt vanhojen keikkataltiointien kopiointiin. Aikoinaan tuli lainattua nuottikirjoja paljon.
Kirjastokino on loistava palvelu, voit katsoa elokuvia kotona kirjastokortin tiedoilla sisäänkirjautumalla. Suosittelen kirjastovisiittiä kaikille, etenkin jos oma rahatilanne on huono, vähävaraiselle kirjasto on aarreaitta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Itsensä sivistäminen ei saisi olla omasta lompakosta pelkästään kiinni. Kirjasto on tässä merkittävässä asemassa. Etenkin Kaupunginkirjaston valikoima on niin loistava, että sieltä varmasti löytää materiaalia omista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista.
Kirjastosta on ollut omassa sävellys- ja sanoitustyössä suuri apu. Elokuvat ja kirjat ovat olleet inspiraation lähteinä lyriikoihin. Olen ollut kiinnostunut Suomen alkuperäisuskonnosta, tästä on myös löytynyt kirjastosta tietoa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on mielestäni paljon erilaisia tapahtumia. Tosin en tiedä mikä on nuorten tapahtumien tilanne, kun 8-Salia ei enää ole. Se oli aikoinaan ainoa paikka, mihin alaikäisenä pääsi keikkoja katsomaan tai itse esiintymään. Toivottavasti nuorille bändeille tällainen paikka Lahdesta löytyy.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Suosittelen tietenkin Waltarin uutta levyä Global Rock, siitä tuli erittäin onnistunut julkaisu. Kirjoista suosittelen Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanuskoa, jos suomalaisten pakanauskonto kiinnostaa. Jos olet lukenut Mika Waltarin Sinuhen, suosittelen sen jälkeen luettavaksi Waltarin Neljä Päivänlaskua, loistava kirja.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Marja Jäppinen.
Kuvaaja: Johannes Wiehn

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Marja Jäppinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marja Jäppinen; opiskelin Jyväskylässä sekä konservatoriossa että yliopistossa mm. musiikkitiedettä ja yleistä kirjallisuutta. Konsalta valmistuin-91, sitten työt veivät mennessään Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kautta Lahteen.

Opetan musiikkia, enimmäkseen laulua, Lahden Wellamo-opistossa. Täällä olen opettanut jo vuodesta 2000 ja loppua ei (onneksi) näy. Lisäksi olen omia tehnyt musiikkiteatteriproduktioita lapsille ja aikuisille sekä avustanut Lahden kaupunginteatterissa.

Mutta olen tehnyt toki muutakin aina hautausmaan haravoinnista kahvilanpitämiseen ja leirintäalueen hoitajaan. Eli olen oppinut arvostamaan kaikenlaista työtä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Koska tänä vuonna olen suunnittelijaopettajana Wellamo-opistossa, uusien työkuvioiden opettelussa on ollut haastetta. Nyt keväällä suunnitellaan ensi lukuvuoden kursseja, joten siinä saa käyttää luovuuttaan ja yrittää arvata etukäteen, mikä tulevana kautena kiinnostaisi; mikä saisi aikaankurssiryntäyksen. Tänä vuonna yhtenä uutena kurssina oli mm. Kurkkulaulun perusteet, joka kiinnosti ihmisiä mukavasti.

Osallistun neljän  muun musiikinopettajan kanssa SÄPE4 ( sävellyksen pedagogiikka) koulutukseen, joka on Opetushallituksen tarjoamaa ilmaista lisäkoulutusta. Tarkoituksena on sävellyttää omalla ConCordis-kuorollani laulu, jossa voi olla monia erilaisia ilmaisumuotoja mm. liikettä, efektejä ja erilaisia puhe- ja lauluosuuksia. Tälläinen tekeminen perustuu hyvin pitkälti improvisaatioon, mutta tulos voi yllättää. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Huhtikuussa on kaksi konserttia Con Cordis-kuoron kanssa ja niitä hiotaan mm. ilmaisu- ja improharjoituksin, joita meille tekee  Tytti Jäppinen, johon tutustuin teatterin harjoitusperiodilla 2015 ja siitä asti meillä on ollut yhteistyösopimus voimassa. Kerrottakoon, että emme ole sukulaisia.

Helmikuussa esitetään Espoossa Viimeiset kiusaukset oopperaa, jossa saan olla mukana Anna-Loviisana. Esityksiä on kesän aikana muuallakin mm. Jyväskylässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Luulen, ettei musiikin merkitystä minulle itselleni oikein voi sanoin edes kuvata. Minulle se on elämää kannatteleva, uskomaton ja liikuttavakin alkuvoima ja moottori. Musiikki on vienyt minua uskomattomiin kohtaamisiin ja auttanut vaikeissakin elämäntilanteissa suuresti.

Innoittajat löytyvät lapsuudesta. Oman kylän kanttori ja eläinlääkäri, jotka huomasivat, että tytössä on musikaalisuutta ja kannustivat vanhemmat pianon hankintaan. Myöhemmin pianotaiteilija Dmitry Hintze ja laulun grand old lady Salme Kapanen -Sol. Nämä ne varhaisimmat vaikuttajat.

Ensimmäiset omat LP-levyt, joissa sai vuodattaa esiteini-ikäisen kaikki tunteet täysillä: Dvorak, Grieg, Tsaikovski, pianokonsertot ja Moldau,Peer Gynt. Ala-asteen opettaja Otto Puustinen esitteli nämä korvamadot musiikintunneilla kaikille meille 12 oppilaalle.

Waldo De Los Rios, joka modernisoi klassiset sinfoniat hieman rokahtaviksi, tyylikkäästi. Se levy on puhki soitettu. Jon Lord, toinen modernisoija. Stewie Wonder: Songs in the Key of Life.  Maarit: Hymypoika. Mummon virsikasetit. Tässä vain pieni raapaisu vaikuttajista. Kotona ei ollut harrastettu musiikkia, joten radiosta kuultu musiikki oli laaja musiikkimaun tae. Yleltä tuli kaikenlaista musiikkia ja radio oli ainakin viikonloppuisin aina auki.

Nykyään kuuntelen vähän kaikenlaista musiikkia. Tykkään vaikkapa Pyhimyksestä tai LP.stä.

Eniten surettaa se, jos kuulee jonkun sanovan, ettei voi kuunnella vaikkapa kevyttä musiikkia, kun siinä ei ole mitään. Tai päinvastoin. Vastustan musiikin lokerointia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Kyllä maailma musiikkia tarvitsee. Tuossa kuvassa hoidan puutarhan orastavia kasveja alkukesällä. Musiikillinen kasvattaminen on samanlaista: musiikillisia eväitä antamalla, kannustamalla, tukemalla  ja neuvomalla ihmisen musiikillinen kehittyminen on prosessi, jossa lopputulos voi yllättää ja ainakin itselle se antaa voimaa elää tätä myllerryksessä olevaa elämää. Wellamo-opiston kaltaisia kansalaisopistoja tarvitaan etenkin pienillä paikkakunnilla, jotta on mahdollisuus harrastaa ja saada ystäviä mukavan harrastuksen kautta. Musiikki hoitaa terveyttä, se on tutkittua tietoa ja monen opiskelijan henkilökohtainenkin oivallus.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Jos lähden taas lapsuudesta, niin se ensimmäinen Aapinen kolahti todella kovaa. Osasin lukea jo kouluun tullessa, mutta silti tarinat kiehtoivat kuvien ansiosta. Samalla tavoin musiikki kuvittaa runoutta tai poplyriikkaa. Olen kiitollinen siitä, että lapsena sain ottaa kirjastosta maksimimäärän kirjoja kotiin ja kotipaikkakunnalla oli myös musiikkikirjasto, jonka suurkuluttaja olin.

Olen lukenut useimmat klassikot sekä suomalaisen että ulkomaisen kirjallisuuden laajasta valikoimasta. Voin sanoa, että uppouduin kirjallisuuden opistoihin kunnolla juuri sen takia, että appron lopputentissä sai lukea  urakalla romaaneja.

Sofi Oksasen: Kun kyyhkyset katosivat teki vaikutuksen. Esko -Pekka Tiitisen Anjan lähes erinomainen elämä kirjan luin yhdeltä istumalta, samoin Sirpa Hännisen runokirjan Sylin tarpeessa. Lukemattomat kirjat odottavat yleensä loma-aikaa, koska muuten en malta jättää lukemista kesken. Luen myös paljon runoja sekä erilaisia musiikkikirjoja ja lehtiä.

Musiikki ja kirjallisuus/runous kohtaa laulumusiikissa konkreettisesti. Liedit, ooppera, kaikki sanoitettu laulumusiikki, räppi. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Tai joskus veivät ihan eri suuntaan, kuin haastaen. Lukea pitäisi jokaisen ihmisen, mutta tekstien kuuntelukin esim. lisääntynyt äänikirjojen kuuntelu ehkä mahdollistaa sen, että joka tapauksessa kirjailijoilla on töitä, vaikka lukemisen muodot vaihtuvat erilaisiksi.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsuuden kirjaston ystävällinen kirjastonhoitaja Saara Katainen.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Eniten käytän musiikkikirjastoa, josta etsin ja lainaan/ skannaan nuotteja. Kuunteluhuoneet on hieno juttu. Monet oppilaatkin niitä käyttävät, jos ei voi kotona soittaa tai laulaa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on monella tapaa tärkeä paikka: kulttuurin harrastamiseen esim. yleisöluennot ja konsertit. Tuttujen ja ystävien tapaamispaikka. Kirjaston  sosiaalista syrjäytymistä estävä toiminta on kaikille avointa. Kurssitukset ja digitointipalvelut. Tulevaisuudessakaan  kirjastoja ei tule vähentää  vaan ne tulisi säilyttää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa on runsaasti, mutta keskittyminen viikonloppuihin  tietysti joskus itseä arveluttaa. Viikonloppuna kun mieluusti itse käyttää aikaa lepoon.

Jos jotain parannusta mietin, niin ilmaistapahtumia on jonkin verran, mutta juuri matalan kynnyksen tutustumista eri taidemuotoihin tarvitaan. Mm. Santtu Rouvali on tästä puhunut, tavallaan se, että tarjotaan jokin uusi elämys, joka ei olekaan kiinni rahakukkaron tilasta, poikii ehkä uusia kuulijoita ja kulttuurinkäyttäjiä jatkossa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista
Pink Floyd: Dark Side of The Moon : huikea kuuntelukokemus kokolattiamatolla varustetussa teinikämpässäni

Verdi: Rigoletto : Suurien tunteiden ja hienojen melodioiden hurmaa

Rajaton: mikä tahansa heidän kokoelmalevyistään: harmonian, läsnäolon ja pysähtymisen  oppitunti

Sylvi Kekkonen: Teokset.
Vaatimattoman, mutta lahjakkaan kirjailijan hieno kokoomateos

Lahiri : Tulvavedet.
Erilaisessa kulttuurissa seikkaileva veljestarina

Kaarlo Sarkia: Kootut runot.
Tämän sain ehkä 16-vuotiaana jostain kilpailuista lahjaksi ja se teki lähtemättömän vaikutuksen ja ruokki nuoren mielen ylidramaattista mielikuvitusta

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Jarko Manninen.
Kuvaaja: Stephane Pellennec

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on monitaiteilija Jarko Manninen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jarko Manninen, lahtelainen 8bit-musiikin tekijä ja keräilijä. Kirjoitan myös runoja, räppään ja soitan vaskipuhaltimia. Lisäksi kuvaan ja maalaan katutaidetta. Ammatiltani olen nuoriso-ohjaaja, ja päivätyökseni toimin koulunkäyntiavustajana.
Olen tehnyt ja julkaissut 8bit/chiptune-musiikkia Defilus-nimellä vuodesta 1999. Teen musiikkia vanhoilla tracker-softilla eli yksinkertaisilla digi-raitureilla. 8bit-soundit mielletään usein vanhoihin peleihin ja niiden säröisiin äänimaailmoihin. Esim. Commodore64, Sega, Nintendo, Atari ja Amiga ovat äänipiireineen tunnettuja chiptune-musiikin alustoja.
Runouden parissa olen toiminut vuodesta 2011. Harrastin lavarunoutta aktiivisesti 2013-2016. 2017 julkaisin Lahti64-katurunosarjan, joka sisälsi 64 runotarra-arkkia sähköbokseissa eripuolella Lahtea. Syksyllä 2019 julkaisimme Yltymä-records tuotannolla runolevyn Jarkolla on asiaa, jossa äänirunoa ja sanallisia maisemia hiphop-biiteissä.
Räppihommissa olen ollut varsinaisesti vuodesta 2015, jolloin päädyin Keskiviikko teamiin mukaan. Keskiviikko team on lahtelainen porukka joka tuottaa suhteellisen aktiivisesti räpmusiikkia, erityisesti keskiviikkoisin. Aluksi soittelin taustoissa mukana trumpettia ja luin runojani. 2017 intouduin kirjoittamaan myös riimejä ja räppäämään niitä kessaribiiseissä nimellä Defi. 2019 aloimme Möysän Kulkurin ja Dj Potilas1:n kanssa tehdä live-keikkoja, olemme esiintyneet Lahdessa ja Tampereella.
Musiikilliset juureni ovat syvimmillään silti torvensoitossa. Aloitin trumpetinsoiton vuonna 1992, ja 95 vaihdoin pääsoittimekseni baritonitorven. Olen soittanut ja soitan useissa eri soittokunnissa ja kokoonpanoissa, mm. Waski Weljissä, Tiirismaan puhaltajissa, Gospel bigbandissä, LSP brassissa ja LSP kvintetissä. 2010 päädyin reggae-räppäri Juuskin live-pändiin ja aloin toimia taiteilijanimellä Torvensoittaja Katollaan. 2013 meillä oli Melukylän Lapset –niminen kokoonpano jonka kanssa keikkailimme useamman vuoden. Tämän jälkeen olen soittanut mm. Korpifunkin levyllä, Dj Puliukon mixtapella, Keskiviikkobiiseissä sekä Potilasbeats-tuotannoissa. Edelleen räppikeikoilla saatan yllättää ja tempaista väliin trumpettisoolot.
Taidemuoto josta minut kuitenkin parhaiten tunnetaan on katutaide. Olen maalannut paljon tilaustöitä Lahdessa, mm. 8-Sali-graffitin, Lokinrannan maalauksia, Limuradion rappukäytävää, sähkökaappeja ja tunneliprojekteja, yksityisiä seiniä ja sisustuslevyjä. Tein kirjastollekin v. 2015 värikkään levyn lukusalin seinälle. Tyylilleni tunnusomaista on mahdollisimman monimutkaiset kirjaimet ja auringonlaskussa kylpevät lahtimaisemat. Nuoriso-ohjaajana olen myös vetänyt graffitikerhoja, maalauspajoja, erilaisia nuorten projekteja, ja luennoinut graffitista ja katutaiteesta.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Teen chiptunea aina kun ehdin ja inspiroidun. Tyyliini kuuluu tuottaa 8bit-versioita ja sovituksia tunnetuista suomalaisista sävellyksistä, mutta luon myös paljon täysin omaa musiikkiani.
Keskiviikko team jatkaa tuotannollista toimintaansa. Kokoonnumme viikottain kirjoittamaan uusia biisejä ja julkaisemme valmiita tasaiseen tahtiin.
Räppikeikkoja on kevään korvilla odotettavissa. Seuraava esiintymisemme on 14.3 Riihimäen Vihreällä talolla.
Seuraava runoäänite on työn alla. Jarkolla on asiaa vol 2 on tarkoitus julkaista syksyllä 2020.
Katutaiteen saralla puuhaa riittää. Joulukuussa 2019 toteutin Trion nuorisotila Triplaan kookkaan seinämaalauksen ja maalasimme toimintansa lopettaneen Kasisalin seinät uuteen uskoon. Maailma on värityskirja, tila ei kesken lopu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen pääsäintöisesti 8bit-soundia ja muuta demoskene/tracker-musiikkia. Käytännössä kerään omaa suurta soittolistaa netistä löytyviä freeware-datapankkeja hyödyntäen. En tarkoita valtavirran suoratoistopalveluita, Youtubea tai edes Soundcloudia, vaan vähemmän tunnettuja chitune-artistien suosimia kanavia joissa biisit löytyvät alkuperäisformaateissaan. Modarchive.org, Amiga Music Preservation, Modland, Scene.org, Battle of the Bits, 6581-8580.com, Exotica.org, Pouet.net vain muutamia mainitakseni.
Vahvasti 8bit-painotteisessa kokoelmassani on tietysti myös paljon muita genrejä edustettuna. Techno & IDM, ambient & beats, doskpop & synthpop, jungle & dnb, psy & goa, chipmetal & powerchip, jazz & chipfunk, folk, dubstep & chipstep, kaikkea mitä vanhoilla laitteilla ja softilla tehdään ja on tehty. Joskus kuuntelussa on tietty genre kuten illalla ja runoja kirjoitellessa ambient, aamulla ehkä techno tai dnb, mutta usein biisit ja genret vaihtuvat alituiseen.
Musiikillisesti ihailen suuresti Commodore64-artisteja, jotka 90-luvulla loivat omia melodisia ja funkahtavia tyylejään, kuten Jeroen Tel, DRAX, Shogoon, Stainless Steel, Tomas Danko, Stello Doussis, Mitch & Dane, Glenn Rune Gallefoss, PRI. Toisaalta vaikutteita on minulle antanut Pohjoismaiset chiptune-artistit, joiden sävelistä kuulee selkeästi pohjoismaisen melodiaperinteen. Esimerkkeinä Maktone, Lukas Eriksson, Agemixer, Felix Lindgren, Abaddon, Reed, Purple Motion, Tempest, Cadaver.
Uudempina vaikutteiden antajina pidän progressiivisemman tyylin chiptune-artisteja kuten Jakim, Bzl, Kfaraday, Strobe, Virt, Sfr. Nämä kaikki säveltävät musiikkiaan pääsääntöisesti perinteisillä menetelmillä eli oldskool-trackereilla.
Tavallisesti musiikki soi kotona puuhastellessani kokoajan. Saan kotona ollessani musiikkia sellaisina annoksina, etten kuuntele sitä muualla ollessani lainkaan. Liikenteessä haluan kuulla muun liikenteen ääniä, luonnossa luonnon ääniä, ja kuntosalillakin hikoilen mielummin hiljaisuudessa omien ajatusteni kanssa.
Vaikka itsekin teen räppiä, en ole koskaan oikeen oppinut kuuntelemaan sitä, tai muutakaan sanoitettua musiikkia. Pidän musiikissa siitä ettei tarvitse kuunnella sanoja, vaan voi keskittyä fiiliksiin ja äänimaisemiin ilman selostusta. On vaikuttavaa, jos instrumentaalibiisin nimi on niin kuvaava, että sen voi lähes arvata kappaleen kuullessaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana monimuotoisuuden kannalta. Musiikkia tehdään valtavasti, ja kuunnellaan sitäkin enemmän. En usko että uuden musiikin suuri määrä vie sen tasoa alemmas, vaan päinvastoin. Kuuntelijoitakin on niin monenlaisia, että kaikenlaiselle löytyy paikkansa musiikkimaailmassa. Genret sekoittuvat mutta vanhoja linjojakin kunnioitetaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus linkittyy musiikkiin niinkuin lähes kaikkeen. Itse olen kiinnostut enemmän kuvataiteen ja graffitin historiasta kertovasta kirjallisuudesta. Varmaankin eniten minuun on vaikuttanut 1998 ilmestynyt teos Helsinki Graffiti, joka on kuulemani mukaan kirjastoiden varastetuin opus Suomessa, lieköhän yhtään enää hyllyissäkään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin 5-vuotias kun nykyinen kirjastorakennus avattiin 1990. Muistan kuinka jokapuolella oli suihkulähteitä ja vesialtaita, taisi siellä olla onnenlähdekin jonka pohja oli täynnä markan kolikoita. Pikkupojasta se oli ihmeellistä ja jännittävää, kirjasto oli melkoinen ihmemaa.
90-luvun loppupuolella internetin käyttö alkoi yleistyä, silloin tuli käytettyä aktiivisesti kirjaston nettiaikoja. Koneita ei ollut kuin muutama ja tunnin aikavaraukset olivat kortilla, oli otettava mitä sai. Siihen aikaan selaimissa ei ollut välilehtiä, vaihtoehtoina olivat Internet explorer ja Netscape. Hitaiden yhteyksien vuoksi nämäkään eivät toimineet kunnolla yhtäaikaa, joten nettiä oli käytettävä yksi saitti kerrallaan. Itse käytin aikani lähinnä sen ajan suomigraffitisivustoja läpi käyden, parhaat kuvat kopioin disketille talteen. Kun kaikki netin uudet kuvat oli katsottu, yleensä n. 30 minuutissa, jäi aikaa chattailuun. IRC eli internet relay chat oli kovassa käytössä, kuten myös Kiss FM:n kaupunkichatit. Silloin kirjasto oli käytännössä kuin toinen koti.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Kirjasto on aina ollut minulle paikka jonne voi tulla rauhassa tekemään omia tehtäviään, läksyjä, runoja, piirustuksia, ilman että tarvitsee ostaa mitään. Tällä hetkellä käyn ajoittain musiikkikirjastossa nauhoittamassa vanhoja vhs-kasetteja dvd:ille, näillä käynneillä tulee käytettyä muutenkin kirjaston palveluita.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on monenlaisia käyttäjiä ja varmasti merkityksiäkin on monenlaisia. Itselle kirjaston tärkein pysyvä merkitys on tiedonhankinnallinen. Kun täytyy syventyä jonkin asian äärelle, internet antaa monesti vaan pintapuolista tietoa. Kirjaston kokoelmat ovat korvaamattomia, ja sen ilmaiset palvelut kaupunkilaisille tärkeä oikeus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Mielestäni täällä on musiikki- ja kulttuuritarjonnan puolesta oikein hyvä meininki. Kaikenaikaa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, millään ei kaikessa ehdi mukana ollakaan. Viime vuosina positiivista muutosta on tuonut Sopenkorven Kesannon muodostuminen. Juuri sellaista itsetekemisen keskittymää ja keikkapaikkaa ulkoilmassa täällä on kaivattukin.
Baareissa riittää suuria ja pieniä tapahtumia, ja niitä on suhteellisen helppo järjestää. Loviisankatu on keikkapaikkana tietysti legendaarinen, muttei muuallakaan varauskirjat pääse hyllyissä pölyttymään.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja: Perintö: Helsinki-graffitia vuosilta 1992 – 2017
Aimo annos tietoa ja kuvia suomigraffitin eri vaiheista pääkaupungin näkökulmasta, ehdoton suositus.

Levy: Defi – Jarkolla on asiaa
Lahjoitin musakasvouteni myötä kirjastolle runolevyni kuunneltavaksi ja lainattavaksi. Albumi sisältää yli 3100 sanaa, ja se on tietyllätapaa mielenosoitus vähäsanaisille runokirjoille. Jarkolla on siis todellakin asiaa, tai ainakin sanottavaa. Yhtenäistä otsikkoa tai teemaa ei ole, aiheessa ei pysytä hetkeäkään, tätä voisi luonnehtia progressiiviksesi äänirunoudeksi.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Juuso Peltola.
Kuvaaja: Mikael Soilevaara

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juuso Peltola.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen koko ikäni Lahdessa asunut muusikko/musiikintekijä. Koko elämä pyörii tavalla tai toisella musiikin ympärillä, ja jäljelle jäänyt aika meneekin sitten muiden taiteenmuotojen, elokuvien ja kirjallisuuden parissa. Soittelen Musta Risti, Loanshark ja Kujanjuoksu bändeissä, ja pyöritän muutamaa sooloprojektia. Välillä on ollut sormet pelissä elokuva- ja pelisävellyksissä ja musiikkituotannoissa. Pääinstrumentti on kitara, mutta tulee soitettua niin syntikoita kuin rumpujakin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä minulla on 2 sooloprojektin levyä painossa, ja odottelen niiden julkaisuhetkeä. 1 täysipitkä ja yksi EP-kokoelma. Lisäksi masterointia odottaa yksi split-julkaisu muuan artistin kanssa. Olen myös äänittämässä kitaraosuuksiani yhden bändimme levyyn ja se menee miksaukseen tässä 2020 vuoden alkupuolella. Lisäksi, yksi yhtyeistäni palailee keikkatauolta alkuvuonna. Näiden jälkeen olisi tarkoitus pitää pieni tauko säveltämisestä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin hyvin pian olen taas jotain musiikkia väsäämässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kyllähän se on kaikki kaikessa minulle. Ei pysty mitenkään edes kuvittelemaan millaista elämä olisi ilman sitä. Musiikki minulle on masennusta, ihastusta, uutta ja ihmeellistä, vanhaa ja turvallista. Vaikka tämä vastaus on erittäin trendikäs ja yleensä ei pidä paikkaansa, niin kuuntelen kyllä melko laidasta laitaan musiikkia. On muutamia genrejä, jotka ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, sellaiset ohitan suosiolla. Välitöntä närästystä ja ihottumaa aiheuttavat minulle pelkästään reggae ja joku erittäin geneerinen RnB. Tällä hetkellä kovassa kuuntelussa on ollut Summoning, Chisu ja Clannadin Robin Hood soundtrack. Eniten levysoittimessa pyörii varmaan metalli, elokuvamusiikki, AOR ja proge. Ja ambient, noise ja kaikenlainen suhina ja pörinä. Ja itse asiassa konemusiikki.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikintekijän näkökulmasta katsottuna on positiivista, että nykyään kuka tahansa voi tehdä musiikkia. Kotistudiota vaan pystyyn. Tässä on tietysti sellanen varjopuoli, että se luo ylitarjontaa, ja bändeillä on entistä vaikeampi erottua joukosta. Henkilökohtaisesti, ei ole huolia tulevaisuudesta. Sydän edellä tässä mennään jatkossakin, ja vaikka onkin positiivista että levyt myy, niin itsellehän sitä tehdään. Musiikille on aina tarvetta; valtavirrassa uiskentelevat tulevat saamaan siitä omat juttunsa jatkossakin ja samaan aikaan UG elää ja voi erittäin hyvin. Veikkaan, että myös tulevaisuudessa. Paljon on keskusteltu myös siitä, miten digimusiikki on syrjäyttämässä fyysiset tallenteet. Minä en ole tästä huolissani, pääasia että musiikkia löytyy. Artistin levytulot saattavat sitten fyysisten levyjen sijaan tulla vaikka Spotifysta. Ja lähitulevaisuus näyttää minusta siltä, että aina on joku taho joka julkaisee myös fyysisiä levyjä. Onneksi!

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?isto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Tietysti lyriikoissa on se selkein linkki... Ajankohtina, kun en ole keskellä jotain luomisprosessia, saan yleensä inspiraatiota kirjallisuudesta. Ja laajemmin ajatellen, tarinoista ja elämyksistä. Hyvä kirjastomuisto on ala-asteelta, kun jossain vaiheessa olin luokkani ainoa joka sai valita pulpettikirjan aikuisten osastolta. Tuli silloinkin luettua hyvissä määrin, eikä sivumäärät pelottanut. Sen sijaan ennalta valitut kirjat koulussa tuntuivat aina pakkopullalta, oli paljon kiehtovampaa löytää omia juttuja sieltä hyllyiltä.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyttänyt sieltä ala-asteelta lähtien. Vähintään 2 kirjaa pöydällä jatkuvasti. Lainaan myös elokuvia tasaisesti, kirjastosta on hyvä tarkastaa uutuudet. Nuotteja tai opetusmateriaaleja en ole tarvinnut, ei ole tullut muiden biisejä soiteltua hetkeen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kyllä se on kulttuurin kehto ja ehdottoman tärkeä missä tahansa yhteiskunnassa. Kyllä käy sääliksi ihmisiä, jotka eivät ole sen hienoutta huomanneet.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Itse kun operoin pääosin marginaalimusiikin parissa, niin en juurikaan muusta sitten tiedäkään. Noin mitä havannoin, niin kyllä täältä sinänsä ihan hyvin kaikille näyttäisi jotain löytyvän. Loviisankadun Torvelle erityismaininta, sen lisäksi että kovia keikkoja olen siellä nähnyt, niin se on myös monelle bändille ponnahduslautta ja mahdollisuus päästä lavalle. Ja UG live-musiikin ehdoton mekka täälläpäin. Toivoisin silti lisää tasokkaita keikkapaikkoja Lahteen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Vaikea nostaa niin monta jalustalle, joten laitetaan mitä tulee ensimmäisenä mieleen:
-Tähtiportti - Tähtiportti CD
Monissa liemissä keitettyjen ukkojen esoteerista teknoa. Mene ja kuuntele.
-Argento collection BluRay
6 italialaista kauhuelokuvaa. Tämä boksi on melko tuore julkaisu, ja juuri tällaisten merkkiteosten ilmaisen saatavuuden takia kirjasto on mahtava asia.

Viime kuun musakasvon, Janne Tarmion kysymys sinulle: ”Koukuttavat riffit taitavat hard rockissa ja heavy metalissa olla lähes kaikki kaikessa. Mainitse kolme sellaista kappaletta, joiden riffit olisit toivonut itse keksineesi.”
Iron Maiden - The Trooper
Ozzy Osbourne - Shot in the Dark
Mayhem - Funeral Fog

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Janne Tarmio.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Janne Tarmio.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen viime vuoden alkupuolella lahtelaistunut musiikin suurkuluttaja ja harrastaja, jolla on ilo kuulua Lahti Big Bandin saksofonisektioon. Muu elämä on kulunut kirjallisuuden, kustannustoimittamisen ja lehtityön parissa sen jälkeen kun kirjallisuudentutkijana aloittanut nuorukainen huomasikin olevansa yksi perheyhtiön osakkaista. Kaksi ruokakirjaakin olen tehnyt, samoin suomennoksia. Orimattilan Petoja vedin puheenjohtajana noin kymmenen vuoden ajan, mikä kertoo omaa kieltään rakkaudesta palloilulajeihin. Sulan veden aikana minut voi nähdä kalastelemassa soutuveneellä Ruotsalaisen vesillä Heinolan kupeessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällaiselle instrumenttiin vasta kypsällä iällä, yli viisikymppisenä, tarttuneelle haasteet ovat jatkuvasti aivan konkreettisia. Kuinka saada oma rajallinen tekniikka taipumaan musiikkia palvelemaan, kun pelkässä nuottikuvan hahmottamisessa voi aika ajoin olla tekemistä? Ehkä suurin haaste minulle orkesterin puheenjohtajana on kuitenkin Lahti Big Bandin ohjelmiston rakentaminen ja uusien projektien löytäminen yhteistyössä taiteellisen johtajan ja muun johtokunnan kanssa. On nojattava koko ajan eteenpäin, jotta soittajiston motivaatio saadaan pysymään yllä. Ja sitten on tietysti lisäksi haasteita toiminnan rahoittamisessa. Jazztori on vielä oma lukunsa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut koko ajan elämässäni läsnä viimeistään varhaisesta teini-iästä lähtien. Musiikki soi aina taustalla, kun työskentelen. Hifilatteisiinkin olen vuosien varrella törsännyt summan, jota en oikein itsellenikään uskalla tunnustaa. Elävää musiikkia kuuntelin nuoruudessani ennen kaikkea Tavastialla, Ruoholahdenkadun Groovyssa ja myöhemmin Tampereen Ylioppilastalolla. Sitten rinnalle tuli klassinen musiikki ja vei mukanaan. Royal Philharmonic Hall, Barbican ja Berliinin filharmonia esimerkiksi ovat tulleet tutuiksi monien kotimaisten salien lisäksi. Klassisesta musiikista kirjoitinkin pitkään. Gloriassa minulla oli monta vuotta oma palsta harrastajalta harrastajalle. Helsingin ja Turun City-lehtiä avustin myös. Parhaiten jäi mieleen laaja henkilöjuttu Seppo Heikinheimosta. Suhde vinyyliin on edelleen olemassa, vaikka suoratoistopalvelustakin on apua, kun omat lapset heittävät vinkiksi omia ajankohtaisia suosikkejaan. Elokuvien rinnalla musiikki on jatkuvasti sellainen taajuus ja kantoaalto, jolla isänä voin mutkattomasti tavoittaa omat lapset ja jakaa yhteisiä elämyksiä. Musiikki on yksi elämän suurista avaruuksista, aavattomista meristä joihin sukeltaa. Joskus ilon, joskus lohdun lähde, joskus portti pyhyyden äärelle.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Rytmi muodossa tai toisessa on yksi tavoista, joilla jäsennämme kokemustamme ympäröivästä maailmasta. Ja uskoisin itse kunkin hakevan ympärilleen harmoniaa. Musiikki kumpuaa tältä samalta perustalta, ja siksi se vetoaa meihin niin kauan kuin ihmiskunnalla on tulevaisuutta. Henkilökohtaisesti hieman pahoittelen sitä, että musiikin suoratoisto on vähentänyt kysyntää ja sitä kautta myös tarjontaa laajemmille teoskokonaisuuksille – tai toisin päin. Uutuusjulkaisu niin sanotussa kevyessä musiikissa ei välttämättä enää ole samanlainen statement, samanlainen dokumentti jonkin kokoonpanon tai artistin luomisvoimasta tiettynä historiallisena hetkenä, kuin ennen. Onko ”taiteesta” tulossa kertakäyttökulttuuria, pelkkä kulutushyödyke?

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Varsinkin lyriikalla ja musiikilla on hyvinkin paljon yhteistä. Runomitta mitallisessa runoudessa esimerkiksi tulee tavallaan hyvin lähelle tahtilajeja musiikissa. Alku-, loppu- ja sisäsoinnut, säkeenylitykset tai vaikkapa typografiset tehokeinot puolestaan voimistavat tai rikkovat rytmiä ja iskutusta samaan tapaan kuin musiikissakin usein tapahtuu. Vokaalisointujen vaihtelulla säkeistöjen välillä on helppo vaihtaa tunnelmaa ikään kuin musiikissa siirryttäisiin modulaation kautta sävellajista toiseen. Palauttakaapa mieleen vaikkapa Otto Mannisen Joutsenlaulua. Pidin aiheesta oikein esitelmän Jazztorilla Jazz Poetry -teemalla. Moni lyyrikko on tietoisesti hakenut innoitusta jazzista. Ja esimerkiksi Jack Kerouacille proosan kirjoittaminen oli kuin saksofoniin puhaltamista.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulla oli ilo kasvaa kodissa, jossa kirjoja oli omasta takaa kaikkialla – sekä kaunokirjallisuutta että tietoteoksia. Muistan, kuinka Mika Waltari kohtasi meillä Mihail Solohovin tai kuinka sohvalle kapakkaillan jälkeen päätynyt Väinö Linna purki tuntojaan pikkutunneilla. Niinpä lähempi suhde kirjastolaitokseen syntyi vasta opiskeluvuosina Tampereella. Erityisen läheiseksi tuli kaupunginkirjaston vanha päärakennus Tammerkosken partaalla. Varsinkin käsikirjasto oli paikka, johon usein suuntasin tiedon lähteille kaikessa rauhassa. Nykyisellä internetin aikakaudella huomaan aika ajoin tuntevani kaipuuta tuota mennyttä aikaa ja fyysistä tietokirjaa kohtaan.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn nykyisin suhteellisen säännöllisesti pääkirjaston lehtilukusalissa harrastelehtiä selailemassa ja musiikkiosastolla nuottivihkoja lainaamassa. Oodissa Helsingissä vierailtuani olin hieman hämmentynyt, eikä minulla ole selkeää kantaa siihen, mihin suuntaan itse toivoisin kirjastojen kehittyvän. Tärkeää tehtävää ne ovat joka tapauksessa täyttämässä, elämänsisältöä tarjoamassa, muuntuessaankin. Jo isoisoisäni perusti ensimmäisen kirjaston Heinolaan, joten kai rakkaus kirjastoja kohtaan on jollakin tavalla verissä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Olen monessa yhteydessä painottanut käsitystäni siitä, että hyvä yleissivistys sekä siihen läheisesti kytkeytyvä utelias ja avoin elämänasenne ovat paras mahdollinen lähtökohta täysipainoiselle elämälle. Kirjastolaitos on yksi parhaista aseista kulttuurisen pääoman tasapuoliseen kartuttamiseen – ihmisyksilön sosiaaliseen asemaan, taloudellisiin resursseihin tai elämäntilanteeseen katsomatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahti on virkeä musiikkikaupunki. Aika ajoin tarjontaa, päällekkäistäkin, on jopa häkellyttävän paljon. Jazztoria kehittäessämme joudumme jatkuvasti pohtimaan omaa sosiaalista tilaustamme, omaa muusta tarjonnasta erottuvaa paikkaamme kokonaisuudessa. Haluan uskoa siihen, että tekemällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa onnistumme rakentamaan näkyvyyttä ja madaltamaan riskiä tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia – ja tietysti siinä ohessa myös yleisöä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
1. Walt Whitman: Leaves of Grass (Kirja)
Yhdysvaltalainen kirjallisuusvaikuttaja Harold Bloom sanoo Walt Whitmanin merkinneen Yhdysvaltain kirjallisuudelle yhtä paljon kuin Shakespeare Euroopan. Itse palaan näihin alkuvoimaisiin teksteihin väsymättä kerta kerran jälkeen uudestaan. Kannattaa ottaa tutustuttavaksi alkuperäisteos ja tarvittaessa tueksi jokin tarjolla olevista (osittaisista) käännöksistä. Erityisen ajankohtainen nyt, Whitmanin syntymän 200-vuotisjuhlan merkeissä. O Captain! My Captain!

2. Mikko Sarvanne Hip Company: Muovibabylon (CD)
Arto Melleri esitti aikoinaan runojaan livenä Pekka ”Rekku” Rechardtin kitarasäestyksellä. C-kasettikin tehtiin, ja se pyöri pitkään autoni soittimessa. Neljännesvuosisata myöhemmin Mikko Sarvanne Hip Company lähti samoille linjoille astetta kunnianhimoisemmin Muovibabylon-projektissaan yhdessä Baby P:n kanssa. Svengaavaa spoken wordia! Hyvä esimerkki edellä käsitellystä musiikin ja kirjallisuuden linkittymisestä.

3. Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä (Kirja)
Volter Kilpeen ei kyllästy, jos onnistuu pääsemään makuun. Juha Hurme suosittelee apertiviiksi Kaaskerin Lundström -novellia, yhtä Pitäjän pienempiä -kokoelman teksteistä. Se on myös minun mielipiteeni ja yhdyn siihen täysin, Tintti-kirjoja lainatakseni. Lundströmin itsepuhelu kouraisee syvältä. Kilpi kuvaa loppumatonta painia katumuksen kanssa tavalla, joka hienoimmillaan on korkeinta maailmankirjallisuutta.

Marraskuun musakasvon Juhani Vilpaksen kysymys sinulle: ”Mikä on paras ja huonoin ominaisuus omassa instrumentissasi?”
Onpa hauska kysymys. Kun viime aikoina olen soittanut enimmäkseen matalalle ulottuvaa ja kookasta baritonisaksofonia, olen suorastaan rakastunut instrumentin fyysisyyteen, siihen kuinka resonointi tuntuu parhaimmillaan koko kehossa. Saksofoni myös istuu hyvin monenlaiseen musiikkiin, ja seksikkääksikin jotkut sitä luonnehtivat. Heikkoudet löytyvät varmaankin siitä, että saksofonilla ei voi soittaa useita ääniä samanaikaisesti toisin kuin vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Laadukas saksofoni on myös merkittävä investointi, useiden tuhansien satsaus. Huoltaakin soitin täytyy aika ajoin, ja esimerkiksi barotonisaksofonin täyshuollon hintalappu taitaa olla tuhannen euron luokkaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kirjailija Suvi Auvinen.
Kuva: Meri Björn

 

Suvi Auvinen on toimittaja, aktivisti ja Vegefirman toimitusjohtaja. Syksyllä 2019 häneltä ilmestyi journalistinen tietokirja Lihan loppu, joka käsittelee lihansyöntiä monelta kulmalta. Tutkimuksiin ja asiantuntijahaastatteluihin nojaten Auvinen pohtii lihansyönnin historiaa ja nykyisyyttä ja katsoo myös tulevaisuuteen: millaisia muutoksia lautasillamme tapahtuu?

Pyysimme Suvi Auviselta kirjalistaa aiheesta ”Ympäristö ja luonto” ja samalla kyselimme hänen mietteitään kirjoista, luonnosta ja oman kirjan kirjoittamisesta. Auvinen nosti listalleen nämä kahdeksan kirjaa:

 

Kiitos vinkeistä, Suvi! Miten listallesi valikoituivat juuri nämä kirjat?

Ympäristö on valtavan laaja teema – ympäristöä on kaikki, mikä on ympärillämme. Luonto sen sijaan rajaa aihetta enemmän. Valitsin kirjahyllystäni tällä hetkellä ajankohtaisilta tuntuvia teoksia proosasta tietokirjallisuuteen. Ilmastonmuutos painaa mieltäni paljon tällä hetkellä ja mietin konkreettisia ratkaisuja siihen, joten ne painottuvat suosituksissani.

 

Listallasi on kaksi runoteosta, Reetta Pekkasen Pieniä kovia nuppuja ja Kärhi. Luetko paljon runoja? Voiko runoudella olla erityinen voima kuvata luontoa ja esimerkiksi ilmastonmuutosta?

Luen runoja paljon, mutta ehdottomasti liian vähän. Kuten jokainen meistä. Pekkasen runot valikoituivat mukaan, koska niissä kuvataan luontoa tavalla, jonka tunnistan. Hänen runoissaan luonto on monin paikoin kaupunkiluontoa. Kuvauksessa luonto ja ympäristö sekoittuvat, kun runoilija kuvaa jalkapallokentän vihreyttä ja sateen yhteyttä mereen. En usko, että luontoa voi varsinaisesti ymmärtää. Runoudessa ollaankin ymmärtämisen tuolla puolen, kokemassa ja aistimassa, ja Reetta Pekkasen tuotannossa esiintyvät kokemukset luonnosta resonoivat omieni kanssa.

 

Juha Kauppisen tänä keväänä ilmestynyt Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista käsittelee Suomen luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Millaisia tunteita ja ajatuksia teos sinussa herätti?

Kauppinen on valtavan taitava kirjoittaja, hän saa lukijan kiinnostumaan vaikeasta asiasta joka ei ainakaan itseäni ollut liiemmin mietityttänyt. Monimuotoisuus sai minut jännittämään kuukkeleiden kohtaloa, välittämään tunnetasolla ötököiden elämästä ja katsomaan metsiä uudella tavalla. Vaikka kirja oli rajua luettavaa, suosittelen sitä kaikille. Kirjasta välittyy aito hätä ajan hupenemisesta, ymmärrys ihmisen roolista luonnon monimuotoisuuden varjelemisessa ja arvostus näkymättömissä mönkiviä elämänmuotoja kohtaan.

(Myös Juha Kauppinen antoi kirjastolle kirjavinkkejä ympäristöön ja luontoon, lue Juha Kauppisen haastattelu täältä)

 

Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä (2009, suom. 2011) on moderniksi klassikoksi noussut tietoteos tehotuotetusta lihasta; lihantuotannon eettisistä, taloudellisista ja ekologisista kysymyksistä.  Onko tämä tai joku muu kirja vaikuttanut siihen, että ryhdyit itse vegaaniksi?

Veganismini alkusyy oli kohtaaminen lampaiden kanssa pari vuosikymmentä sitten. Kirjallisuuteen aiheesta olen tutustunut vasta ollessani jo vegaani. Eläinten syömisestä on kuitenkin globaalisti merkittävä teos, joka toimi esikuvana omalle kirjalleni. Halusin kirjoittaa samaan tyyliin kuin Foer: suoraan ja rehellisesti, faktat edellä mutta lempeästi.

 

Haluaisitko nostaa listaltasi vielä jonkun kirjan erityisesti esiin?

Bo Carpelanin tuotanto on ollut itselleni tärkeää. Runon rajamailla kulkevan Carpelanin Myöhäiset äänet on hieno kuvaus ihmisten pakomatkasta ympäristötuhon tieltä. Monet vanhat ydintuhokuvaukset toimivat suoraan ilmastonmuutoskuvauksina nykyään, esimerkiksi Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti.

 

Sinulta on juuri ilmestynyt tietokirja Lihan loppu (Kosmos 2019), jossa käsittelet lihantuotannon ongelmia mm. ympäristön ja eläinoikeuksien kannalta. Ennustat, että kasvissyönti lisääntyy tulevaisuudessa ja lihan tehotuotanto loppuu. Mikä oli alkusysäys kirjan kirjoittamisLihan loppu -kirjan kansikuva.elle?

Tarve ymmärtää ympärilläni olevaa maailmaa. Ilmastonmuutos on ehdottomasti aikamme tärkein ja kiireellisin kysymys. Helpoin tapa yksilölle vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä on ruokavalintojen kautta. Olin nähnyt ympärilläni meneillään olevan valtavan yhteiskunnallisen muutoksen suhteessamme ruokaan. Halusin ymmärtää, mistä "vegebuumissa" on kyse, mistä se syntyi ja ennen kaikkea minne se johtaa. Nämä kysymykset laajenivat nopeasti kirjaksi.

 

Millainen kirjoitusprosessi Lihan loppu oli?

Nopea mutta raskas. Kirjoitin kirjan neljässä kuukaudessa taustahaastattelut tehtyäni, mutta näiden kuukausien aikana en tehnytkään sitten mitään muuta. Hyllytin sosiaalisen elämäni ja muut työt, jotta voisin paneutua kirjaan. Ilmastonmuutoksen ja eläinten tehotuotannon ajattelu joka päivä oli kuluttavaa, ja hetkittäin aihe ahdisti valtavasti. Sain kuitenkin pidettyä yllä ajatuksen toivosta, ja lukijoilta olen kuullut, että tämä välittyy kirjasta. Se on toiveikas ja optimistinen, huolimatta raskaasta aiheesta.

 

Kenen toivoisit erityisesti lukevan kirjasi?

Niiden sekasyöjien, jotka ovat ehkä harkinneet jo lihansyönnin vähentämistä. Niin sanotut fleksaajat aikaansaavat nopeinta muutosta ruoantuotannossa tällä hetkellä. Toivon, että kirjaan tarttuvat ne, jotka ovat uteliaita ruoan suhteen ja miettivät, mihin yksilön kulutusvalinnat oikeastaan vaikuttavat.

 

Mitä ajattelet: millainen merkitys kirjallisuudella voi olla luonnon suojelemisessa ja ilmastonmuutoksen taklaamisessa?

Kirjallisuus on ylivoimainen keino tartuttaa uusia ideoita ja uudenlaista ajattelua ihmisiin. Lukemamme kirjat valaisevat ne polut, joita elämässä kuljemme. Nyt on kiire levittää ajatuksia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Jokainen teemaan eväitä antava luettu kirja vie meitä ihmiskuntana kohti valoisampaa tulevaisuutta.

 

Lopuksi vielä luottovegaanisafkasi?

Mustapapunachot ruokablogi Chocochilin ohjeella. Ihana mättöruoka niin arkeen kuin viikonloppuunkin. Ainekset löytyvät lähikaupasta, valmistamiseen menee vain hetki ja lopputulos on herkullinen.

 

Haastattelu: Maisku Myllymäki

Musakasvo Juhani Vilpas.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juhani Vilpas.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Juhani Vilpas. Tällä hetkellä asun Lahden Patoniityssä. Sävellän, sanoitan, soitan kitaraa ja laulan bändeissä Hämärän Jäärä, Viitapiru, Kadonneet Kosmonautit ja Kanki.

Nuorempana aikani kului enemmän kuvataiteen ja runouden parissa. Vuosia sitten koin jonkinlaisen täydellisen kyllästymisen muotokuvamaalaukseen, enkä ole sen jälkeen piirtänyt edes tikku-ukkoa. Runojen rustaaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska kaikki mitä kirjoitan, tuntuu nykyään lopulta päätyvän sanoituksiin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Juuri nyt yritämme saada valmiiksi Härärän Jäärän ensimmäistä levyän ja samalla äänittelen Juhani Vilpas sooloprojektia, jossa soitan kaikki soittimet itse. Suunnitelmiini kuuluu myös keskiaasialaisen kurkkulaulun opiskelu. Kitaransoitto, miksaaminen ja masterointi, ovat myös elämänpituinen savotta, joka onneksi ei koskaan valmistu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin kuuntelu ja tekeminen on on aina ollut tärkeä osa elämääni. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en jollain tavalla tekisi musiikkia. Nykyajan suosituista artisteista olen täysin pihalla lähinnä siksi, että en koskaan kuuntele kaupallisia radiokanavia. Tulen niistä vain ärtyneeksi. Onneksi pienlevy-yhtiöt julkaisevat vielä sentään kiinnostavaa musiikkia.

Erityisesti pidän siitä, että kun otan kitaran telineestä ja alan soittamaan, en välttämättä lainkaan tiedä mitä tulee syntymään. Se on aina ikään kuin pieni seikkailu. Sekin, että jos päässä soi valmis idea, mutta soittotaidot eivät täysin riitä sen toteuttamiseen, on mielenkiintoinen haaste.

Nuorena levylautasella kului mm. The Velvet Underground, John Cage, Chopin, Sielun Veljet, Steve Reich, John Coltrane, Olavi Virta, Nick Drake, Dead Kennedys, Kauko Röyhkä, Pohjantahti, Howlin’ Wolf , Pink Floyd, Tom Waits jne. Juuri nyt taustalla soi vuorotellen The Mystery of the Bulgarian Voices ja Richard Dawson.

Ehkä suurimat yksittäiset teokset ja albumit, joiden alkutahdeista jo menen kananlihalle, ovat: Wolfgang Amadeus Mozart - Requiem, Nusrat Fateh Ali Khan - Mustt Mustt ja Kuusumun Profeetta – Hymyilevien laivojen satama.

Sama epämääräinen musiikkimauton linja jatkuu kai hautaan asti. Mielestäni kaikista musiikkigenreistä, paitsi jodlauksesta, löytyy hyvää ja huonoa musiikkia. Lainasin Lahden musiikkiosastolta aikoinaan neljä jodlauslevyä, koska erheellisesti kuvittelin, että löytyyhän tästäkin genrestä varmaan helmiä. Ei löydy. Jodlaus on saatanasta ja mielestäni sopiva rangaistus jodlauslevyn hallussapidosta olisi jonkinlainen uudelleenkoulutusleiri.

Välillä, varsinkin jos itse intensiivisesti säveltää ja sanoittaa, minulla on kausia, jolloin liesituulettimen kohinassakin kuulee musiikillisia ideoita. Silloin en todellakaan halua kuunnella musiikkia. Ennen näinä kausina Yle-puhe kuului keittiössäni, mutta nyt sekin muuttui musiikkiradioksi. Onneksi nykyään voi kuunnella Areenasta kiiinnostavimmat ohjelmat podcastina, kuten vaikkapa Kalle Haatanen tai tiedeykkönen.

Muista harrastuksista voisin mainita, että kaiken luppoajan, mitä jodlauksen vastustamiselta jää, käytän sikarilaatikkokitaroiden suunnitteluun ja valmistukseen. Kesäisin minut voi löytää myös Tonttilan tenniskentältä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkimaailma on ollut jo pitkään valtavassa myllerryksessä. Näen siinä paljon hyviä, mutta myös paljon huonoja puolia. Julkaiseminen on entistä helpompaa, toisaalta taas korvausten saaminen omasta työstä entistä vaikeampaa. Spotify on jo muuttanut kappaleiden rakennetta. Kappaleet ovat lyhentyneet, ja pitkät introt ovat harvinaisuus, koska ensimmäisessä 30 sekunnissa pitää jo päästä kertosäkeeseen. Nykyään tekoäly päättä sen, mitä musiikkia sinulle suositellaan. Vaarana on, että ihminen joutuu jo nuorena musiikkikuplaan, jossa hän ei kuule erilaista ja yllättävää musiikkia. Toisaalta taas koko musiikkimaailma on avoinna parin klikkauksen päässä.

En olisi silti kovin huolissani siitä, että mielenkiintoista musiikkia ei tehtäisi. Aina tulee olemaan artisteja, joille rahanteko on sivuseikka, ja nykyään he voivat tehdä laadukkaita äänitteitä halvalla omassa olohuoneessaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus, musiikki, kuvaamataide, teatteri ja muut taiteenalat linkittyvät aina toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Runouden ja musiikin liittohan on aina ollut läheinen. Kun itse siirryin runojen kirjoittamisesta enemmän sanoitusten kirjoittamiseen, arvostukseni sanoittajia kohtaan nousi. Vaikkapa 4-5 minuutin kappale asettaa aika tiukat rajat sille, mitä siihen ehtii tiivistää. Toisaalta, juuri se siitä tekeekin niin mielenkiintoista. Japanilainen kolmisäkeinen haiku-runous on mielestäni lähimpänä sanoittamista.

Yöpöydälläni on aina vähintään kaksi kirjaa joita luen vuorotellen. Nyt ne ovat: Farancesto Redin Käärmeistä ja hyönteisistä ja Riikka Kauhovaaran Villi ihminen ja muita luontokappaleita. Aivan mainioita kirjoja, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan ainakin sanoituksiini.

Suomalaisista runouden ja musiikin täydellisistä liitoista tulee näin äkkiseltään mieleen J. K. Ihalaisen ja 500 kg lihaa yhtyeen levyt.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koin melkoisen rajun siirtymän aikuisten kirjallisuuuden pariin, kun varhaisteininä ahmin
kaikki Edgar Rice Burroughsin tieteissarjan kirjat John Carterista, joka joutuu mystisesti
Mars-planeetalle. Lainasin vahingossa William S. Burroughsin Alastoman lounaan luullen
sitä Edgar Rice Burroughsin Mars kirjaksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Noin viisi vuotta sitten päätin että pidän tauon
kaunokirjallisuuden lukemisesta ja keskityn vain tietokirjoihin. Olen oppinut valtavasti
tähtitieteestä,evoluutiosta, biologiasta, psykologiasta, historiasta, tietoisuuden tutkimuksesta ja niin monista mielenkiintoisista aloista. Varsinkin Terra Cognitan tietokirjat ovat loppumaton aarreaitta. Niitä toivoisinkin kirjastoon lisää.

Lahdessa on erinomainen musiikkiosasto. Palvelu on hyvää ja aineisto suhteellisen monipuolista. Silloin tällöin lainaan aivan summamutikassa jotakin, mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Näin löytyy joskus todellisia helmiä. Välillä olen käyttänyt musiikkiosaston studiota äänitykseen ja musiikkivideoiden editoimiseen. Nuottikirjoja, soitinrakennuskirjoja ja äänitystekniikkakirjoja tulee myös lainattua.

Kirjasto on myös miellyttävä kohtaamispaikka. Usein sopii tapaamisen sinne, tai vaan sattuu
törmäämään johonkin tuttuun. Lahden kaupunginkirjaston edessä, vaikkapa siinä altaan paikalla, voisikin kesäisin olla jonkinlainen kohtaamispaikka, jossa voisi istuskella ja vaikkapa lueskella.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, jossa sinulle ei yritetä myydä mitään.Olen todella huolissani siitä, että nyt kun Lahden kaupunginteatteri yhtiöitetään, seuraavaksi liipasimella on kirjasto. Se on mielestäni kirjaston loppu ei-kaupallisena keitaana.

Kirjastoilla on erittäin suuri merkitys yleissivistävänä, hyvinvointia ja lukutaitoa edistävänä laitoksena. Itse esimerkiksi olisin aivan eri ihminen ilman kirjastoa.

Ehkä toivoisin Lahden kaupunginkirjastoon vielä enemmän luentoja, harrastuspiirejä, konsertteja ja vaikka mitä tapahtumia. Koulujen ja kirjaston yhteistyötä voisi myös kehittää lisää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Näinkin pieneksi kaupungiksi Lahden kurttuuritarjonta on yllättävän korkeatasoista ja
monipuolista. Tosin Lahden taidemuseon tilat ovat tähän mennessä oleet aivan naurettavan huonot.Uskon kuitenkin, että TAJUMO-hanke voi hyvinkin onnistua yli odotusten.

Hieman arveluttaa se, että miten kuvataiteiden opetuksen alasajo Lahdessa tulee vaikuttamaan
vaikkapa bänditoimintaan ja ovatko sopenkorven treenikämpät uhattuina, kun aluetta kaavoitetaan uudelleen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Yat-Kha – Yenisei punk
-Rock ja Tuvalainen kansanmusiikki yhdistyy kiinnostavalla tavalla.
Kari Engvist – Olemisen porteilla
-Tietoisuutta, kvanttiteoriaa ja muita hankalahkoja aiheita hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettuna.
Matti Hagelberg – Kekkonen
-Hagelberg nyt vaan on sarjakuvataiteen nero yli inhimillisen käsityskyvyn.

Lokakuun musakasvon Kikka Laitisen kysymys sinulle: ”-Mikä on parasta musiikin teossa ja miksi olet valinnut musiikin ilmaisukeinoksesi?"
Olin ehkä 15-vuotias, kun löysin Sirkka Turkan ja Pentti Saarikosken runouden. Silloin päätin, että minusta ei tulekaan taidemaalaria ja sarjakuvataiteilijaa, vaan runoilija. Parissa runokilpailussa menestyinkin, mutta sitten se hetki, kun kytkin ensimmäisen sähkökitaran vahvistimeen, väänsin nupit kaakkoon ja iskin kitaraa, pilasi kaiken.

Parasta musiikin teossa on tunnelmien luominen pienten tarinoiden ja tuokiokuvien avulla. En
yleensä tee lauluja itsestäni, vaan kuvittelen jonkin tietynkaltaisen henkilön tiettyyn tilanteeseen. Musiikkkia voi myös tehdä yksin ja porukassa. Bändityöskentely opettaa luopumaan omista toimimattomista ideoista ja on välillä parasta maailmassa ja välillä kuin huono parisuhde

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kirjailija Juha Kauppinen.
Kuva: Laura Malmivaara

Juha Kauppinen on biologi ja toimittaja, joka on erikoistunut tutkivaan journalismiin ja pitkiin, syvälle meneviin reportaasijuttuihin. Keväällä 2019 häneltä ilmestyi tietoteos Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista, joka käsittelee yleistajuisesti Suomen luontoa ja sen monimuotoisuuden hupenemista. Aiemmin Kauppiselta on julkaistu teos Talvivaaran vangit, jonka hän kirjoitti yhdessä Sampsa Oinaalan kanssa. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi Kauppiselle Kultainen sulka -palkinnon vuonna 2019.

Pyysimme Juha Kauppiselta kirjavinkkilistaa aiheesta ”Ympäristö ja luonto” ja samalla kyselimme hänen mietteitään kirjoista, luonnosta ja oman kirjan kirjoittamisesta. Kauppinen nosti listalleen nämä kahdeksan kirjaa:

 

 

Kiitos vinkeistä, Juha! Miten listallesi valikoituivat juuri nämä kirjat?

Koetin koostaa listan niin, että mukana olisi sekä klassisia teoksia että yllättävämpiä kirjoja. Noissa kirjoissa luonnolla on erilainen osa, ja tämä kuvastaa omaa suhdettani luontoon. Luonto on minulle joinain hetkinä kaikki, mutta toisina hetkinä taas kaipaan urbaaniin sykkeeseen ja tuntuu, että luonto ei ”riitä”. Mutta sitten taas jos puhutaan tosiasioista, reaalimaailmasta, niin silloin minulle on aivan selvää, että luonto on tärkein asia. Jos emme onnistu pysäyttämään luonnon katoamista, meille käy itsellemme huonosti.

Osassa valitsemistani kirjoista luonto on pääosassa, kun taas osassa se on vain eräänlainen näyttämö muille asioille tai yksi päähenkilö muiden mukana, kuten Eeva Kilven Häätanhussa. Siinä luonnolla on vahvasti symbolinen osa ja siinä on myös sitaatti metsästä, joka sopii erittäin hyvin kuvaamaan tätä aikaa, törmääviä arvoja: omistamista ja luonnonarvoja. Näin kirjan päähenkilö sanoo metsästä: ”Minä en halua omistaa sitä, minä haluan että se on olemassa.”

 

Listallasi on Ernest Thompson Setonin klassikkonuortenkirja Kaksi partiopoikaa. Onko se innoittanut sinua lapsuudessasi luonnossa kulkijaksi? Oletko lukenut kirjaa myös aikuisena?

Se on elämäni tärkein kirja. Luin sitä kerta toisensa perään teini-iässä, liikutuin aina samoista kohdista, uppouduin ja halusin kadota siihen kirjaan, ja vasta vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt, miksi näin on. Sen kirjan kautta olen löytänyt itseäni tai se on paljastanut minulle itsestäni asioita, omia arvoja, sitä mikä minulle on tärkeää, kun sitä muuten voi olla välillä vaikea tunnistaa. Pari vuotta sitten luin kirjasta alkua ja muutamia katkelmia ja totesin, että se ei ole menettänyt lainkaan voimaansa. Se on mieletön ajatus. Voin koska tahansa paeta siihen kirjaan. Kukaan ei voi kirjoittaa sitä pois.

 

Listallasi on kaksi teosta, jotka käsittelevät suomalaista metsää, Puiden kansa ja Suomalainen aarniometsä. Myös Heikki Willamon Haukkametsä kertoo metsän kuhisevasta elämästä. Mitä kaikkea metsä sinulle merkitsee?

Kun olin teini, en yleensä retkeillyt metsissä. Nuoruuteni suosikkilammelle vievän polun varressa on muutaman hehtaarin suojeltu vanha metsä, mutta kävin tutustumassa siihen ensi kerran oikein kunnolla vasta tänä kesänä, vaikka olen ohittanut sen polkua pitkin kymmenet kerrat. Metsä on paikka, joka ohitetaan tai jonka läpi mennään johonkin muualle, ja ehkä vasta nykyajassa metsällä alkaa olla isomman ihmisjoukon silmissä yhtäkkiä suuri arvo, kun luonnon terveysvaikutukset ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi myös tutkimuksen valossa. Oikeasti luonnontilainen metsä on Suomessa harvinaisuus ja iso osa suomalaisista ei ole koskaan käynyt luonnontilaisessa metsässä, jossa vaikkapa suuri osa puukuutioista makaa kaatuneena metsän pohjalla.

Toki muistan lapsuudesta ja nuoruudesta hetkiä metsistä, ja opiskeluaikoina kävin kuvaamassa metsiä ja viihdyin niissä, mutta olen todella löytänyt metsän vasta viime vuosina. Nyt voin sanoa, että suosikkipaikkani maailmassa on Kotisten aarnialue Evolla. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, se on vain eteläsuomalainen, luonnontilainen metsä, jota on jäljellä erittäin vähän. Haluaisin, että sitä olisi paljon, kokisin oloni turvalliseksi, jos sitä olisi paljon. Veisin mielelläni jokaisen suomalaisen vuorollaan sinne käymään ja rupattelisin metsästä. Se voisi hyvin riittää lopun elämäni työksi, jos joku siitä maksaisi!

 

Rachel Carsonin klassikkoteos Äänetön kevät (1962, suom. 1970) alkaa luvulla, jossa kaupungin kukoistava luonto yhtäkkiä sairastuu ja kuolee. Kaupunkia ympäröi outo hiljaisuus: linnut ovat lakanneet laulamasta. Kuva on pysähdyttävä. Millainen lukukokemus Äänetön kevät oli sinulle?

Luin sen Monimuotoisuutta kirjoittaessani. Se oli myös kaunokirjallisessa mielessä hieno lukukokemus. Äänetön kevät on virtuoosimaisesti kirjoitettu kirja, ja Carson oli loistava kirjoittaja. Ja kun tähän lisää kirjan merkityksen, tiedon siitä, että juuri tämä kirja herätti miljoonat ihmiset, olihan se upea lukukokemus. Sen arvo on edelleen suuri, vähintään symbolisesti. Ihmisen pitäisi ohjelmallisesti pyrkiä vähentämään vaikutuksiaan luontoon, koska määrämme edelleen kasvaa tällä planeetalla. Muuten meillä ei ole turvattua tulevaisuutta. Tähän kuuluu kemikaalien käytöstä luopuminen systemaattisesti ja johdonmukaisesti. Siinä mielessä Carsonin kirja on edelleen ajankohtainen.

 

Kirjasi Monimuotoisuus (Siltala, 2019) kertoo Suomen luonnosta ja Suomen luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Sen päähenkilöitä ovat kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen ja jääleinikki – kaikki lajeja, jotka ovat vaarassa kadota. Niitä uhkaavat esimerkiksi metsien hakkuut, soiden ojittaminen, hyönteismyrkyt, ilmastonmuutos ja liika metsästys. Avaatko hieman, miksi valitsit juuri nämä lajit?Monimuotoisuus-kirjan kansikuva.

Tein kirjaa keväästä 2017 alkuvuoteen 2019. Kesällä 2017 tein melko paljon retkiä Suomeen kirjan takia, mutta se oli vielä jonkinlaista hakuammuntaa; en ollut varma, millainen kirja lopulta olisi rakenteeltaan.

Talvella 2017–2018 jostain tuli idea, että yksi luku voisi olla aina yhden lajin nimi. Sen jälkeen edessä oli paljon työtä, että löysin ne lajit, joiden kautta pääsin kertomaan isoja asioita Suomesta ja globaalisti. Kesällä 2018 pystyin jo tarkemmin tekemään juuri niitä retkiä, jotka liittyivät kirjaan valitsemiini lajeihin.

Syksystä 2018 tulikin sitten aikamoinen: kirja on kirjoitettu käytännössä kesän ja joulun 2018 välissä. Ensimmäistä versiota, joka valmistui 10.12., editoin rankasti vuodenvaihteen molemmin puolin. Siinä oli 600 sivua ja lopulliseen kirjaan tuli vähän yli 300. Tuolloin muun muassa leikkasin kaksi kokonaista, valmiiksi kirjoitettua lukua pois. Päälajeiksi valittujen lajien määrä supistui hirmuisesti: aluksi oli suunnitelma 15 lajista, mutta pian ymmärsin, että lajien määrä voi olla alle kymmenen. Lopulta kirjaan tuli siis kuusi päälajia, ja olen niihin tyytyväinen. Mutta onhan se hurjaa ajatella, että ennen kuin aloin tehdä tätä kirjaa, en ollut koskaan esimerkiksi kuullut ruusuruohomaamehiläisestä, joka on yksi kirjan päälajeja!

 

 Kenen toivoisit erityisesti lukevan kirjasi?

Ihmisten, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta, mutta jotka eivät tiedä siitä välttämättä paljon. Muutkin toki, mutta tuollaiset ihmiset voivat hyvin kirjan lukea. Se on kirjoitettu niin, että ei tarvitse olla isoja lähtötietoja luonnosta. Olen kirjoittanut sen vähän kuin ihmiselle, joka tulee maapallolle ensimmäistä kertaa ja sattumalta Suomeen. Olen kertonut, miten evoluutio ja luonto toimivat ja kuinka luonto juuri tässä meidän kolkassamme on syntynyt ja kuinka se on nopeasti köyhtynyt viime vuosikymmeninä.

 

Mitä ajattelet: millainen merkitys kirjallisuudella voi olla luonnon ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa ja ilmastonmuutoksen taklaamisessa?

Iso merkitys. Ei niin, että valtaosa lukisi kirjoja tai vaikkapa omaa kirjaani, mutta kirjoilla voi olla iso merkitys, koska ne tuovat varmuutta niille, jotka niitä lukevat. Synnyttävät muistijälkiä, tuovat sisäisen varmuuden siitä, että jokin asia on tärkeä. Näin olen lukijapalautteesta kerta toisensa jälkeen kuullut omasta kirjastani ja se on palkitsevaa ja hienoa.

 

Lopuksi vielä retkivinkkisi Suomen luontoon?

Mene metsään! Lähimetsä on hyvä. Ja sitten jos haluat nähdä luonnontilaisen aarniometsän, mene Kotisten aarnialueelle Evolle.

 

Haastattelu: Maisku Myllymäki

Musakasvo Kikka Laitinen.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on lauluntekijä / muusikko Kikka Laitinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen suomalainen rock-muusikko, lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä, kirjoittaja ja olen toiminut muusikkona ja lauluntekijänä (oma yhtye/muita kokoonpanoja) v. 1985 alkaen:
- Esiintymisiä (live, radio, TV ) ja julkaisuja mm. omien yhtyeiden muusikkona, solistina sekä erilaisissa kokoonpanoissa (rytmimusiikki). Yhtyeitä: Pasi & Mysiini, Gasoline Girls, Kikka Laitinen Co.
Olen toiminut ahkerasti taidealojen luottamustoimissa, mm. Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksessa, Teoston tilitystyöryhmässä, Valtion säveltaidetoimikunnassa, Juha Vainio- ja Georg Malmstén -säätiöiden hallituksissa.
Vv. 2012-2017 toimin Ylen hallituksessa kulttuurin asiantuntijana ja – ennen kaikkea - tekijänoikeuden puolustajana.

Julkaisua tuotantoa:
Julkaistuja albumeita 11, joissa omat sävellykset, sanoitukset:
- Gasoline Girls and Petrol Boys (4 albumia) 1988 - 1992
- Rakkaudella tehty (Rockadillo) 1988
- Tulta ja hunajaa (Rockadillo) 1989
- Seikkailu G-Duurissa (Rockadillo) 1990
- Hulababalulaa (AXR) 1992
- Kikka Laitinen Co.
- Kikka Laitinen Co. (AXR) 1994
- Sydän valvoo (AXR) 1997
- Sinistä (Kikanor) 1999
- Suomalaisia rakkaustarinoita 1 (Humble House) 2006
- Suomalaisia rakkaustarinoita 2 (Humble House) 2008
- Suomalaisia rakkaustarinoita 3 (Humble House) 2012
- Kikka Laitinen Co. Parhaat (AXR) 2013
- Puut, linnut ja taivas (Kantka Music) 2018

Olen kirjoittanut n. 500 levytettyä laulua artisteille, ks. teoksia mm. täältä:
http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?tekija=Kikka+Laitinen

Romaani Hello, Mary-Lou!, Like Oy, Pikku-Finlandia –ehdokas 1998
- pokkaripainos Like Oy 2008

PS: LUE LISÄÄ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen ja https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2463721

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä suunnittelen ensi vuoden ”juhlallisuuksia”, täytän 60 v. ja juhlin 40-vuotista taivalta rokkarina, Suomessa, jossa vielä 1970- ja 1980 -luvuilla oli erittäin hankalaa esiintyä naispuolisena säveltäjänä, sähkökitaraa soittavana ”tyttönä”. Tätä ei moni käsitä koska ajat ovat jonkin verran muuttuneet, mutta totuuden nimessä, eivät kovin paljoa: levypomot tekevät tytöistä ”tähtiä” edelleen, ja, omaehtoisia naisia on edelleen hyvin vähän, älkääkä tuputtako minulle Warnerin tai muun monikansallisen yhtiön ylimarkkinoituja tuotteita; puhun omaehtoisesta taiteesta!

Omaa ensi vuoden synttäriä ajattelin juhlistaa konsertein, kokoelmalevyllä sekä näyttelyllä. Kirjoitan uutta musiikkia sekä maalaan sarjaa ”Olkihattuinen tyttö” öljyväreillä ja haaveissa on pitää poikkitaiteellinen esitys, ainakin Lahdessa, jossa esillä, kuultavissa ja nähtävissä runoja, maalauksia ja musiikkia uusimmalta ”Puut, linnut ja taivas” -levyltä.

Julkaisen myös päiväkirjaromaanin ”Nälkäkirja” yhdessä ystäväni kriitikko-kirjailija FT Teppo Kulmalan kanssa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen sekä klassista musiikkia (Vivaldi, Mozart, Chopin, Sibelius…) sekä rock-folk- musiikkia 60-70-80 -luvulta. Suuria suosikkejani ovat The Beatles, John Lennon, CCR, John Fogerty, Deep Purple (John Lord, nam), Led Zeppelin, Moody Blues, Janis Joplin, Bob Dylan, Neil Young, Joni Mitchell, Joan Baez, Carole King, James Brown, ELO (Jeff Lynne on nero!) - sekä mustat naislaulajat Sarah Vaughanista Aretha Franklinin kautta Tina Turneriin.

Kotimaisista rakastan tietenkin Leskistä ja Hectoria, sekä Ankia, Maaritia ja Muskaa. Tykkään myös Ricky Tick Big Bandista ja Ilmavoimien soittokunnasta!

Musan merkitys on mulle kaksijakoinen: toisaalta rakastan sen kauneutta ja harmonioita, mutta vaadin siltä myös sisältöä. Yleensä akustiset folk-tyyppiset esitykset uppoavat todella hyvin, semminkin kun niissä on usein erinomaiset tekstit ja sanomaa. Sanoma ja sanomallisuus ovat mulle tärkeitä asioita ja arvoja. Tarvitsen intiaanihuutoja, joissa vaaditaan tasa-arvoa, rauhaa, rakkautta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista, luonnon kunnioitusta ja suojelua, niin – sanalla sanoen, taidan olla aika lailla vihertävä punahippi. Kun löydän musasta mainitsemiani arvoja, rakastan sitä ilman rajoja, muotoja ja värejä. MUTTA: noissa mainitsemissani fanittamissani taiteilijoissa ja heidän musiikissaan KAIKISSA on sama arvo: akustinen, luonnollinen, rujon raju soundi, loistavat biiseille sielunsa ja sydämensä antavat muusikot, - ja erityisen hyvät rumpalit.

Olen monesti yrittänyt kuunnella ns. nykymusiikkia, mutta kun kuulen rumpukoneen lätkytyksen, kuuntelu loppuu siihen paikkaan. Koen musiikin hyvin inhimillisenä, sydäntäni ja ihoani koskettavana energiakenttänä, joka välittyy minuun, ja – koneet eivät välitä minulle muuta kuin tunteettomuutta ja päänsärkyä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Puhun mielelläni markkinafasismista: se peittää kaiken alleen joka tasolla: me kaikki syömme samaa ruokaa, juomme samaa juomaa, kuuntelemme ja ostamme samaa musiikkia, käytämme samoja vaatteita ja IT-ohjelmia (joissa ”palvellaan” eli rahastetaan): tämä kaikki vain siksi, että suuret monikansalliset yritykset ja niiden osakkeiden omistajat kahmivat kaiken maapallon varallisuuden ja varat itselleen – ja me olemme kuin lampaat jotka juoksemme määkien mustaan virtaan. Eli, näen tulevaisuuden surullisena, mutta laitan toivoni hippeihin, taiteilijoihin, kirjailijoihin, muusikoihin, luonnonsuojelijoihin, Linkolan seuraajiin, taiteen ja kirjallisuuden harrastajiin, kylähulluihin, pienviljelijöihin, pieniin kauppiaisiin, luomutuottajiin, yhteiskunnallisiin toimijoihin ja vaikuttajapersooniin kuten Greta Thunberg, Naomi Klein, Noam Chomsky jne.

ks https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005633560.html

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Viime vuosina olen ahminut Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara -sarjaa, suosittelen sitä kaikille suomalaisille! Luen tällä hetkellä Knausgårdin Taisteluni 6. kirjaa, keväällä ahmin Hararin 21 oppituntia maailman tilasta, ja nyt kesällä meni Tollen Läsnäolon voima, Tiibetiläinen elämisen taito ja Dispenzan Luo itsesi uudelleen (harrastan joogaa ja meditaatiota). Jo nuoruudesta suosikkejani ovat olleet Dostojevski, Tolstoi, Hesse, - ja tietenkin Agatha Christie! Kotimaisista nostaisin suosikeiksi Rosa Liksomin ja Jari Tervon, jonka Matriarkkaa pidän huippuhyvänä romaanina! Juha Hurmeen Niemi on myös mainio, ja – opettavainen. Minna Rytisalon Rouva C oli myös ihana kirja, taisin ahmia sen parissa tunnissa.

Kirjallisuus antaa mulle voimia ja uusia näkökulmia, ja usein saan niistä ajatuksia biiseihin, siis teksteihin. Jokaisella kirjailijalla on oma muotokielensä, jonka kautta hän välittää tavallaan omia havaintojaan ja ajatuksiaan – sekä huom. myös tietojaan – maailmasta. Ilman kirjallisuutta ihmisen täytyisi käydä itse joka maailmankolkassa eri aikakausina saadakseen sen saman mitä hyvä kirjallisuus voi antaa: sivistyksen, tiedon, tietoisuuden, tajun!

Suurimpia innoittajiani musiikkiin ja elämänkatsomukseeni ovat olleet mm:

Bennett-Goleman, Tara, Tunteiden alkemiaa. Otava 2002
Russell Brand: Vallankumous. Sammakko 2016
Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa?. Sammakko 2016
Jung, Carl Gustav, Unia, ajatuksia, muistikuvia. Toim. Aniela
Klein, Naomi, Kapitalimi vs. Ilmasto, Into kustannus 2015
Klein, Naomi, No logo., Into kustannus 2015
Kylänpää, Riitta, Pentti Linkola. Siltala 2017
Lamppu Laamanen, Dave Lindholm, Tietenkin, Johnny Kniga 2015
Lama, Dalai, Avosydämin. Tammi. 2001
Linkola, Pentti, Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla. Tammi 2006
Mello, Anthony, Havahtuminen. Like 2008
Nylén, Antti, Häviö. Kosmos 2018
Vihreä lanka, lehdet
Walsch, Neale Donald, Keskusteluja Jumalan kanssa. WSOY 1998
Weil, Simone, Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry. 2007

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Jaa-a. Lapsuudessani ja nuoruudessani vierailimme äidin kanssa alinomaa Kuljun ja Sääksjärven kirjastoissa. Lapsena luin kaikkea mahdollista Viisikoista Tarzaniin, taidekuvakirjoista Agatha Christieen! Ilman kirjastoa olisin ollut pulassa: olin likinäköinen, yksin viihtyvä, arka ja ujo lapsi, ja viihdyin lähinnä lukemassa… Murrosiässä rock-herätyksen kautta löysin rock-musiikin, ja tajutessani Juicen ja Hectorin lyriikan ja rock-musiikin yhdistelmän voiman, lensin taivaaseen jossa olen vieläkin…! Murrosiässä ja nuoruuden hulluina kiihkeinä vuosina löysin myös runouden: Eeva-Liisa Mannerin, Risto Rasan ja Eeva Kilven.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn kirjastojen musiikkiosastoilla nappaamassa nuotteja. Kirjat tykkään ostaa, vanhanaikaisesti ihan fyysisinä painoksina kirjakaupoista. Joskus kyllä, kun etsin jotakin jota en löydä kaupasta, menen kirjastoon, kuten esimerkiksi runokirjoja, vaikkapa Eeva-Liisa Manneria ja Risto Rasaa – tai Eeva Kilpeä. Kierrätämme kirjoja myös äidin, siskojeni ja tuttujeni kanssa. Joku kun lukee hyvän kirjan, suosittelee sitä muille. Liityin juuri myös #Lankisen lukupiiriin!

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Erittäin suuri, perustava, oleellinen. Kirjasto on ihmiskunnan parhaita keksintöjä. Jokainen voi kirjaston kautta sivistää itseään, löytää harrastuksia, kehittyä, löytää kokonaisia uusia maailmoja – ilmaiseksi! Musiikkikirjaston soittohuoneet ja äänilevyvalikoimat ovat kullan arvoisia – nyt ja myös jälkipolville. Jokainen ymmärtää – jos tahtoo – mitä kirjasto merkitsee lapselle tai aikuiselle jolla on tahto mennä eteenpäin, löytää uutta, kehittyä, lukea ja harrastaa mutta ei ole varoja.
Ilman kirjoja ja sivistystä, kulttuuria ja taidetta ihmiskunta saa mielestäni kuolla sukupuuttoon: mitä teemme ahneella nisäkkäällä joka ajattelee vain itseään, omaa egoaan, valtaansa ja rahapussiaan?!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kaikissa suomalaisissa kaupungeissa, Helsinkiä lukuun ottamatta, on nurkkakuntaisuutta, jota toivoisi vähemmän. Tampereella on Eput ja Popeda, täällä Apulanta ja Sliipparit ja mato, Jyväskylässä Miljoonasade jne… Monista laatutaiteilijoista ja naisista kirjoitetaan ja puhutaan liian vähän – ja huom. en nyt tarkoita näitä ison rahan rahastuskoneita ja markkinatuotteita - vaan lahjakkaita laatutaiteilijoita, joita on paljon ja joista kukaan ei tiedä. Tämä on nykymenon hinta: joka festivaalilla on samat esiintyjät, koska ne kuuluvat ”järjestelmään”. Tämä on toki ennen kaikkea median vika: kulttuuritoimittajat on pantu aisoihin, liekaan, jos heitä enää laisinkaan on, radiot ovat monikansallisten omistuksessa ja soittavat mitä käsketään eli diilien kautta ohjattuja soittolistoja ja Ylenkin ns. kulttuuritarjonta on lähestulkoon monikansallisten tarjoajien varassa (mikä on törkeää!! – verovaroilla!!).

Nostaisin kuitenkin Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimituksen, samoin mm. Keskisuomalaisen ja Karjalaisen kulttuuritoimitukset erittäin korkealle: ilman näitä maakuntalehtien ammattitaitoisia ja itsepäisiä kulttuuritoimittajia kansalaisten kulttuurinäkemykset olisivat TOSI KAPEITA! Kiitos siis kaikille teille – maakuntalehdet ja kirjastot, ja niissä toimivat kulttuuria arvostavat huippuammattilaiset !

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Kaikki Beatles-yhtyeen levyt. Niissä on kaikki mitä tarvitsee tajuta pop-rock -musiikista, melodiat ja lyriikat, tuotanto, soitto ja – lempeys.

Syyskuun musakasvon Ville Kujalan kysymys Kikka Laitiselle: ”Hei, Kikka Laitinen! Pystytkö nimeämään niin Suomesta kuin myös ulkomailta yhden tärkeimmän ja sinulle merkittävimmän artistin musiikin saralta tai taidemaailmasta? Kuka olisi vaikuttanut sinuun kaikkein eniten? Ja miksi ?”
Eniten on vaikuttanut varmaankin Juice Leskinen. Oli vaikea valita John Fogertyn ja Juicen väliltä, mutta valitsen silti Juicen: hänen tekstinsä ja tapansa tehdä rock-musiikkia 1970-luvun alussa aloitti sen mitä moni meistä lauluntekijöistä jatkaa, parhaimmillaan: kantaaottavien, laadukkaiden rock-lyriikoiden kirjoittamisen ja esittämisen taidokkaan yhtyeen kanssa jossa myös muusikot olivat yleensä parasta a-luokkaa. En osaa tähän perustella paremmin: jokainen joka on kuunnellut Juicen & Grand Slamin levyjä ymmärtää mitä tarkoitan!

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Ville Kujala.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-musiikintekijä Ville Kujala.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen tupakoimaton raitis autoileva tansseissa käyvä tanssitaitoinen sinkkumies Lahdesta (Lahesta ). No ei nyt sentään... Pääsinpäs tuomaan heti ensimmäiseen vastaukseen omaa huumorin kukkaani. Oikeasti olen mies jonka elämään musiikki vaikuttaa voimakkaasti kaikilta osa-alueilta niin sen suurkuluttajana kuin itse soittajana pääsääntöisesti mies ja koppakitara meiningillä. Aloitin kitaran kanssa ysärin (90-luvun) puolivälin jälkeen itse opiskellen ilman minkäänlaista musikallista koulutusta. Itse asiassa näin jälkikäteen se ei ollut mikään helppo tie. Huomasin, että mikään ei tapahdu todellakaan sormia napsauttamalla. Varsinkin alussa soittoharjoitus vaati aikansa. Olenkin antanut itselleni pitkäjänteisesti todella paljon harjoitustunteja. Tosin koulutus olisi ollut erittäin hyvä asian parempaan oppimiseen. Jos musiikki esimerkiksi ammattina kiinnostaa kannustan kyllä nuorempiani lähtemään opiskelemaan musiikkia. Oli se sitten opiskelua oppilaitoksessa tai itse opettelua. Hyvällä työmoraalilla ja tahdolla tuloksia kyllä syntyy.

Olen rakentanut elämäni musiikin ympärilleni käyden valitsemaani tietä eteenpäin askel kerrallaan. Nöyränä poikana kunnioitan musiikkia. Se on suuri rikkaus vaikka itse ei edes soittaisi. Tosin musiikin soittaminen auttaa ymmärtämään myös näitä muitakin juttuja. Esimerkiksi itse olen ollut mukana pitkään lahtelaisessa elävänmusiikin yhdistyksessä nimeltä Lahden Rytmin Ystävät ry. Se on tuottanut Lahteen useita tapahtumia kuten Lahti Blues & Roots ja RunoRock historiansa aikana kera lukuisten klubi-iltojen, joita on pidetty pääsääntöisesti Ravintola Torvi -nimisessä elävän musiikin pyhätössä. Kerran kuukaudessa järjestämme yhä Akustista Klubia, jonka isäntänä olen toiminut nyt 10-vuotta.

Lahden Rytmin Ystävät ry:n toimihenkilönä olen tallentanut valokuvakamerallani paljon yhdistyksen toimintaa jo vuosien ajan. Tätä kautta sain alkujaan haltuuni myös valokuvakameran. Sittemmin olen tuonut kuvaajana esille mm. musiikki-aiheisia valokuvia eri näyttelyiden puitteissa kuten esimerkiksi Lahden Kaupungin kirjaston musiikkiosastolle.

Elämäni muut aktiviteetit keskittyvät vahvasti kulttuurin alle oli kyseessä sitten teatteri, elokuvat, kirjallisuus ja taide. Kaikista näistä saan itselleni paljon iloa ja inspiraatiota. Kirjallisuuden parissa olen opiskellut sanataidetta ja sitä kautta saanut myös eväitä esimerkiksi parempaan laulun kirjoittamiseen.

Urheilun puolelta diggaan seurata jalkapalloa ja myös pelata sitä. Futis on tosiaan alright. Onhan kotikaupungistamme kotoisin myös suuri jalkapallo sankari ja esikuva Jari Litmanen Lahden Reippaan kasvattina.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Haasteellisia juttuja on tietenkin aina oman instrumentin parhaalla mahdollisella tavalla haltuun ottaminen ja sen musikaalinen osaaminen oli sitten kysymys kitarasta, laulusta tai huuliharpusta. Nämä kolme elementtiä itselläni on trubaduurina työn alla koko ajan. Mun mielestä soittimen oppiminen ja sen soittaminen on loputon tie. Niin kuin sitä sanotaan, että kitaristi ei tule koskaan valmiiksi. Tuleeko muusikko edes koskaan valmiiksi? Siihen saa kukin vastata tavallaan.

Sama koskee toki laulujen kirjoittamista. Sitä voi tehdä paremmin tai sitä voi tehdä huonommin. Pitäisi jaksaa olla ahkera ja tehdä paljon, eikä laiskotella asian kanssa. Joskus ehkä luova tauko voi tehdä hyvää. Mutta asia on todella niin, että vain tekemällä oppii. Sama koskee keikkailua. Mukavaa ja hyvä asia on, että minulla on esimerkiksi buukattuna tulevia keikkoja nyt tulevalle Syyskuulle kalenterissani.
Ja musikallisena haasteena pidän myös aina uuden laulun kirjoittamista ja sen säveltämistä.

Tulevaisuuden suunnitelmista pitää mainita, että minulla on ollut jo pitkään mielessä oman albumin julkaisu omalla biisi materiaalilla. Mutta ensin pitää löytää hyvät ja parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit, kenen kanssa tällainen paketti olisi mahdollista tuottaa ja julkaista.
Viime aikoina on bändin kasaaminen alkanut kiinnostaa kovasti. Virityksiä minulla on ollut aikaisemmin, mutta ne eivät ole olleet kovin pitkäikäisiä. Ja se on saanut minut tuntemaan itseni joskus hieman alakuloiseksi.

Odotan innolla syksyn lukukautta Wellamo-opistossa, jonne olen ilmoittautunut mukaan. Kyseessä on Amerikkalaisen kansanmusiikin ryhmä, mitä luotsaa muusikko Seppo Sillanpää. Vähän toki mietityttää, riittävätkö omat perustaitoni kyseiseen ryhmään. No, aika kertoo sen...

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin merkitys on minulle tärkeä ja tunteiden tasolla emotionaalisesti erittäin vahva. Musiikki voi avata kanavia tai sulkea niitä. Se voi sytyttää valoja sinne, missä niitä ei ole ennen nähnyt ja aukaista ovia uusiin maailmoihin, mitä ei ole edes tiennyt ennen olevan. Näin olen useasti kokenut esimerkiksi konserteissa tai erilaisissa elävänmusiikin tilaisuuksissa yleisön edustajana. Oli sitten lavalla ulkomainen tai kotimainen artisti. Kun esiintyjä on hyvä ja kappalemateriaali koskettaa, niin silloin on kyllä kaikki kohdillaan. Näin olen tosiaan kokenut esimerkiksi Bob Dylan konsertissa. Suoraan sanoen, itselleni Bob Dylan on se suurin musikallinen innoittaja, esikuva ja vaikuttaja. Mutta lisäten, että itselläni on kyllä paljon muitakin tärkeitä esikuvia. Kerran Lahdessa kuulin kun katusoittaja soitti ja lauloi Townes Van Zandtin kappaleita. Se oli minusta merkittävää. Vielä Dylanin vaikutuksesta... Hän on lukuisille musiikin tekijöille yksi tärkeimpiä esikuvia ja innoittajia. Se kertoo paljon hänen suuruudestaan niin musikaallisesti kuin myös biisin kirjoittajana aina hänelle mm. myönnettyä kirjallisuuden Nobel palkintoa myöten.

Millaista musiikkia kuuntelen on minulle laaja kysymys. Eri mielentiloihin sopii fiiliksen mukaan erilainen musiikki. On mm. voimauttavia kappaleita ja artisteja, sydänsuruihin omansa jne... Yleensä levysoittimessani pyörii Bob Dylan-musiikin lisäksi paljon eri laulaja-lauluntekijöitä sekä musiikkia amerikkalaisesta Folk- /Country- / Blues-musiikin historiasta. Kuuntelen myös ns. isoja bändejä kuten The Beatles ja The Rolling Stones. Välillä laitan levysoittimelle Jazz-musiikkia niin laulettuna kuin myös ilman laulua. Silloin tällöin myös klassinen-musiikki voi soida kotonani... unohtamatta tietenkään kotimaassamme tehtyä musiikkia hyviltä artisteilta. Tänään kuuntelin muuten Edith Piaf Her Greatest Hits -levyn. Silloin tällöin olen myös radion musiikkitarjonnan varassa, jos en kuuntele Ylen Radio puhetta.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin maailmasta on sanottu, että eri taiteen lajeista sei olisi kaikkein lähimpänä Jumalaa. Onko se totta vai ei, siitä voi olla kukin mitä mieltä tahansa. Itse tunnen musiikin tavoittavan jollain tavoin maailman kaikkeuden. Joka tapauksessa tutkittua on, että musiikilla on ihmisen hyvin voinnin kannalta tärkeä vaikutus. Tuo tosin ei ole mitenkään yllätyksellinen lopputulos, joka ainakin meille musiikinystäville on selvä asia. Eipä ole siis mikään ihme, että musiikkia on ollut aina ja tulee todennäköisesti myös olemaan.

On puhuttu jo pidempään, että artistien levymyynti ei enää kannata. Digitaalisuus on muuttanut paljon levybisnestä, ja riskinä on se, ettei fyysisiä äänitteitä kannata enää julkaista. Varsinkin nuoremmat sukupolvet kuuntelevat musiikki suosikkinsa lähinnä vain suoratoistoina netistä. Onneksi asia ei ole sentään ihan niin mustavalkoinen. Tallenteita yhä julkaistaan ja myydään... cd-levyjä, vinyyleitä ja jopa c-kasetteja. Ja juuri näistä perinteisistä formaateista artistit saavat itselleen yleensä paremman siivun tekemisistään.

Näissä asioissa meistä jokainen voi vaikuttaa omilla toimillaan. Lahdessa meillä on Levy-kauppa ÄX unohtamatta paikallisia divareita ja kirpputoreja. Ja maassamme järjestetään vuosittain useita levymessuja, joista pari-kolme pidetään myös täällä Lahdessa. Myös lukuisat verkkokaupat ja tahot myyvät levyjä, joka tosin ovat pois kivijalkakaupoilta. Mikäli ei varsinaisesti halua kotiinsa haalia tallenteita, on sitten kirjasto hyvä foorumi musiikki tallenteiden haltuun ottoon.

Täältä löytyy myös kaksi musiikkikauppaa, jotka myyvät hyvällä ammattitaidolla muun muassa soittimia niin aloittelijoille kuin ammattilaisille. Ja pitänee mainita, että Lahdessa saa Keskusmusiikista kitaralle kuin kitaralle ammattimaista huoltoa sekä korjauspalveluja. Lahdessa on lisäksi muitakin tahoja, ketkä tekevät esim. kitaroille huolto- ja korjaustöitä. Hukkasen Ari on tehnyt moniin kitaroihin sähkötöitä ja Palsan luona oma akustinen kitarani on käynyt trimmauksessa.

Musiikin koulutuksesta kotikaupungissani voin sanoa, että asiat ovat meillä hyvin. Meillä on eri oppilaitoksia niin nuoremmille kuin myös vanhemmillekin kuten jo aiemmin mainitsemani Wellamo-Opisto. Siellä on tosiaan kursseja ja opetusta niin laululle, pianolle kuin myös kitarasta harmonikkaan. Lisäksi löytyy yksityisopetusta eri instrumenteille ja musiikkiryhmille kuten suosittu Ukuleleorkesteri.
Mielestäni Wellamo –opiston kurssien hintakaan ei ole päätä huimaava. Toisaalta jos haluaa yksityisopetusta omaan instrumenttiinsa muualta, niin sitäkin löytyy. Kun vain viitsii etsiä ja nähdä vähän vaivaa .

Tietäen varmasti, että musiikki ei tule maailmasta häviämään koskaan. Vaikka juuri julkaistussa tuoreessa elokuvassa Yesterday ( ohj. Danny Boyle 2019 ) maapallon laajuisen sähkökatkon seurauksena maailman historiasta häviää The Beatles -musiikki paitsi yhdeltä henkilöltä. Mutta se onkin vain fiktiota hyvältä ( Richard Curtis ) elokuvan tarinan käsikirjoittajilta. Joten suosittelen kyllä tsekkaamaan tämän kyseisen elokuvan. Jos varsinkin The Beatles musiikki itseään koskettaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista on tosiaan kirjoitettu paljon kirjoja niin elämänkertoina muusikoista kuin myös eri yhtyeistä tutkimuksina ja pitkinä esseinä. Omilla isovanhemmillani oli kirjahyllyssä Otavan iso musiikkitietosana kirjasarja 1-5, joihin tutustuin jo nuorella iällä pohjalta itseäni kiinnostavat musiikkiaiheet. Kirjasarjan sivuilta tuli vastaani niin The Beatles -yhtyeen faktaa kuin vaikkapa mielenkiintoisen elektronisen soittimen Theremin asiatietoa. Theremin soitinta on muun muassa Led Zeppelin käyttänyt musiikissaan.

Pidän kirjaopuksia todella hyvinä fakta tietoina musiikin maailmaan jo aikaa ennen internettiä. Kirjakokonaisuudet ovat aina kirjoja, eivätkä silmiä rasittavaa näyttöpäätteen loistoa.
Olen lukenut paljon eri muusikoiden elämistä kertovia kirjoja, mitkä ovat vaikuttaneet minuun. Kuten mystisen ja erittäin merkittävän Blues -legendan Robert Johnsonin elämästä kertova kirja. Sen on kirjoittanut Peter Guralnick. Kyseisessä kirjassa kerrotaan mm. minkälaista oli keikkaelämä 1920-30 luvuilla Pohjois-Amerikan Etelä-valtioissa. Kirjan lopussa käydään läpi Johnsoniin vaikuttaneita artisteja kuten Charlie Patton ja Son House sekä hänen aikalaisistaan kuten Johnny Shines ja Robert Lockwood Junior.

Robert Johnsonista on tehty myös erittäin komea ja vaikuttava sarjakuvakirja: Love In Vain (Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä. Mezzo – J.M Dupont Like 2015). Ja todellinen ” on the road ” kirja Jack Kerouac Matkalla romaanin ohella on Amerikan suuren runoilija-kansanlaulaja-lauluntekijän Woody Guthrien kirjoittama omaelämänkerta nimeltä Bound for Glory – The Hard-Driving, Truth –Telling (1943). Mitä suosittelen ihan kenelle tahansa, joka on kiinnostunut Woody Guthriesta tai yleensäkin Amerikasta mitä ei enää ole muualla kuin historian kirjojen sivuilla. Ja silloin kirjoitetuissa ja tallennetuissa vanhoissa lauluissa.

Kuinka mielestäni kirjallisuus ja musiikki liittyvät toisiinsa? Mieleeni Suomesta tulee Eino Leino, kuinka hän nimesi omiaan runokirjoituksiaan lauluiksi. Niitähän on sittemmin Vesa-Matti Loiri laulanut levyille kanssa sävelletyn musiikin. Runot ja laululyriikka on aina kävellyt käsi kädessä.

Tosiaan Bob Dylan palkittiin vuonna 2016 Ruotsin Akatemian kirjallisuuden Nobel palkinnolla, joka on maailman laajuisesti arvostetuin kirjallisuuden palkinto ja kunnian osoitus. Sillä ei ole koskaan aikaisemmin palkittu yhtään laulaja/lauluntekijää ennen nyt Bob Dylania. Se on erittäin iso kunnian osoitus kaikkea laululyriikkaa kohtaan ja osoitus siitä, että kirjallisuus kumpuaa samasta lähteestä.

Bob Dylan on myös julkaissut omaa kirjallista tuotantoaan musiikkituotantonsa ohella. Häneltä ilmestyi oma kokeellinen proosarunoteos nimeltä Tarantula vuonna 1971. Hän on julkaissut myös kirjoittamansa Muistelmat osa 1 (2005-2006 WSOY). Se on saamassa myöhemmin jatko-osia. Kirjan kertoja minä on itse Bob Dylan. Hän kertoo itsestään, soittamisesta, laulun kirjoittamisesta, yleensäkin elämästä ja eri ihmisistä; ystäväistä, tuttavista ja työkavereista. Erittäin hyvällä tavalla. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille, ketä musiikki jollain tavoin koskettaa ja kiinnostaa.

Musiikki ja laululyriikka lähes kirjallisena tuotantona tulee vastaan Dylanin lisäksi monilta hyviltä artisteilta kuten vaikkapa Leonard Cohen. Hän oli ennen ensimmäistäkään musiikkialbumia julkaissut omia kirjoja. Ja se on kyllä näkynyt vahvasti Leonard Cohenin laululyriikoissa.

Suomalaisista artisteista Juice Leskisen kappaleet ovat useimmille tuttuja jo sieltä seitsemänkymmentäluvun alusta. Lähes kaikilta Leskisen albumeita kotoaan löytyy. Mutta minulla on hyllyssäni enemmän hänen kirjallista tuotantoa kuin hänen levyjään aina ensimmäisestä Sonetteja laumalle runokokoelmasta alkaen vaikka todella arvostan miehen runsasta laulutuotantoa ja -materiaalia sekä hyviä albumikokonaisuuksia.
Kun kirjallisuudesta lähdettiin puhumaan niin lukemattomia opuksia riittää oli kyse sitten vanhemmasta kirjallisuudesta tai nykyhetkestä. Suoraan sanoen en ole nyt näissä kovin hyvin kartalla. Aika on niin rajallista. Oma musiikki sekä sen esittäminen ja tekeminen on ottanut enemmän aikaa kuin esimerkiksi klassikoiden lukeminen. Eräällä tavalla sääli. Sillä todella pitäisi nyt lukea enemmän niin kuin olen nuorempana tehnyt.

Vielä pitää mainita muusikoista/laulajista Bruce Springsteen, jotka ovat kirjoittaneet myös itsestään. Hän julkaisi kirjansa Born to Run 2016. Se oli minulle fanina mielenkiintoinen matka miehen pään sisälle ja hänen maailmaansa lukuisten hyvien laulujensa lisäksi. Ja mieleeni tulee nyt myös Johnny Cashin kirja, joka on suomennettu nimeltä Laulu Elämälle (1978). Sen englanninkielinen alkuteos oli Man in Black on vuodelta 1975. Kirjassa Johnny Cash käy vahvasti kristinuskoaan läpi kanssa silloisen eletyn elämän.
Sitä kulee sanottavan, että hyvä kirja löytää oikean lukijansa luo. Joskus sattumalla jos toisella tai sitten vaikka hyvän ystävän vinkillä: ”Tää sun täytyy lukea”.

Tällä hetkellä olen lukemassa ystävältäni saatua omakustannetta.
Kirja minkä haluaisin lukea perusteellisesti kannesta kanteen on kyllä Raamattu. Jos Raamattu tuntuu uskonnollisesti raskaalta tai luotansa pois työntävältä, niin kyseistä teosta voi lähestyä silloin lyyrisenä teoksena. Tarinoita siinä teoksessa riittää. Ja Raamatussakin soitetaan musiikkia.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan aikoinaan kun Lahden Rytmin Ystävät ry järjesti monena vuonna keväisin RunoRock- tapahtumaa. Tapahtumaan kuului aina Lahden kaupungin kirjaston auditoriossa järjestetty Avoin Symposium tilaisuus, jossa olin monesti tallentamassa tilaisuutta valokuvakameran kanssa. Kyseisistä Symposium tilaisuuksista on paljonkin muistoja. Esimerkiksi se kuinka Veltto Virtanen ja Kari Peitsamo keskustelivat hyvin lennokkaasti tajunvirrallaan runoudesta ja sen vaikutuksesta monena eri vuonna. Sekin oli merkittävää, että kyseisissä tilaisuuksissa kuuli ja näki nyt jo edesmenneen Finlandia –palkitun runoilija Arto Mellerin itse lukemassa ja lausumassa runojaan. Eli hänen tekstillistä ja kirjallista työtään.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Peruslainauksien ohella käytän Kirjaston Musiikkiosaston pianohuoneita instrumenttieni harjoittelemiseen. ja silloin tällöin myös äänitystilaa oman musiikin tallentamiseen. Eri artikkeleiden kanssa on tullut myös tehtyä digitointeja.
Lahden Kaupungin kirjasto aineistoillaan on jo pitkään esittäytynyt minulle suurena aarreaittana. Sama koskee niin kirjoja kuin musiikkiosaston levyarkistojen lisäksi mm. nuottikirjoja ja konsertti DVD-levyjä, dokumenttitallenteita ja opetusvideoita. Lehtisalin aineistoa myös kehun. Sieltä löytyy luettavaksi lehti kuin lehtikin.

Kirjaston järjestämistä yleisötilaisuuksista olen pitänyt olivat ne sitten konsertteja, luentoja tai muita tapahtumia kuten Open Mic tilaisuuksia. Olen ollut myös musiikkigenre -vinkkaustilaisuuksissa sekä erilaisissa ryhmissä mitä kirjastossa on järjestetty kuten kirjoitusryhmissä. Mielestäni nekin ovat olleet antoisia. Minusta onkin aina kiintoisaa tsekata kirjaston ilmoitustauluilta mitä tapahtuu lähiaikoina. Kiitosta saa myös uusien aineistoartikkeleiden tilaaminen, joka on ollut mutkatonta. Hyvä asia on myös kaukolainojen järjestäminen. Ystävällisen palvelun kirjastossa olen aina saanut. Ja tämä kaikki on ilmaista. Se on minusta hyvin merkittävää!
Mielestäni eri asioiden work-shop tapahtumia voisi tulla lisää Kirjaston oheisohjelmistoon olisi kyse sitten luovasta kirjoittamisesta tai musiikin soittamisesta. Tai vaikka mahdollisesti draama teatterista. Jos vain kuinkin mahdollista. Yhdessä tekemisessä on aina mielestäni hyvä juttu ihan kenelle tahansa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Tottakai se on selvää, että Kirjasto kehittää toimintojaan koko ajan eteenpäin erilaisiin ja uusiin asioihin. Enkä näe siinä mitään väärää. Tietenkin joku saattaa sanoa , että mikseivät asiat ole niin kuin ennen ja miksi tätä hommaa täytyy kokoajan kehittää ja kehittää. Eikö asiat voisi pysyä just niin kuin näin ne nyt on, eikä tästä tarvitse tehdä ja brändätä sirkusta tai pomppulinnaa? Eikös kirjastoissa ole ainakin ennen ollut luku rauha? No kyllä se lukurauha on Kirjastoissa vieläkin.
Mikäli seuraa vaikka uuden Helsingin Keskuskirjasto Oodin tapahtumakalenteria, niin siellä on lähes tulkoon joka päivälle jokin eri tapahtuma ja parhaille jopa monta.

Yhteiskunnallisesti kirjastolaitos on mielestäni erittäin merkittävä. Avoinna koko kansalle, niin köyhemmille kuin rikkaille ulkonäköön ja rotuun katsomatta. Internet palvelut ovat jokaisen käytettävissä ilmaiseksi. Sivistyksellisesti kirjasto antaa kyllä parhaat eväät asiaan kuin asiaan. Kirjastoissa tapaa myös muita ihmisiä; tuttuja ja tuntemattomia, keiden kanssa voi keskustella ja vaihtaa vaikka päivän kuulumiset, jos siltä tuntuu.
Kirjaston merkitys on todella iso esimerkiksi musiikin opiskelijoille. Opintomateria löytyy ja harjoitustilat ovat hyvät. Kirjaston merkitys on kasvanut myös esiintymistilaisuuksien järjestäjänä.
Kirjastoissa järjestettävät erilaiset näyttelyt esim. valokuvien tai vaikkapa sikarilaatikkokitaroiden puitteissa ovat olleet mielestäni aina mielenkiintoisia. Se on hienoa, että eri taiteenalojen harrastajat tai ammattitaiteilijat pääsevät esille ajoittaen omilla töillään.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa kotikaupungissamme kyllä runsaasti on. Monenlaista löytyy aina kuten useita vuosia järjestetty Lahden Runomaraton tapahtuma tai kansainvälinen kirjailijakokous kanssa erilaisten musiikki tapahtumien.
Ja nyt on vuosittain järjestettävä Lahti Fringe Festival, minkä sisällä on nykyään Lahden Taidelauantai. Tapahtuma tuo kaupunkimme keskustaan erittäin paljon kulttuuritapahtumia eri taiteenaloilta ihmisille koettavaksi, nähtäväksi ja kuultavaksi.
Kokonaisuudessaan koko Sibeliustalon toiminta kaikilla osa-alueillaan on merkittävää, mistä meidän lahtelaisten olisi syytä olla kiitollisia. Sillä harvassa ovat kaupungit, mistä löytyy vastaa konserttisalia tai eri kulttuurialojen keskusta kera kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Lahti Sinfoniaorkesterin.

Tapahtumia tässä kaupungissa on vuoden kierron aikana säännöllisesti kuten eri kulttuuri tilaisuudet Kirjastoiden lisäksi kaupunkimme muissa kulttuurikeskuksissa kuten Kansantalossa tai Pikkuteatterissa Loviisankadulla.
Teatteritoiminta on aktiivista oli kyse sitten harrastaja- tai ammattitoiminnasta. Muun muassa Teatteri Vanha Juko Rautatienkadulla luo omalla toiminnallaan niin teatteriesityksiä kuin myös Klubi- ja konsertti- iltoja ja Juko Art tilaisuuksia. Lahden seudulla toimii monia kesäteattereita, mitkä ovat kesäaikaan suosittuja. Lahdessa on myös hieno ja iso ammattilaisteatteri, Lahden Kaupunginteatteri.
Lahden alueella on tosiaan myös runsaasti erilaisia musiikkikonsertteja eri musiikki genrejen alta, kuten Blues - tai Jazz musiikki.
Tulossa on myös uusi Päijänteenkadun kulttuurikeskus Malski. Uskoakseni se tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tila kaupunkimme kulttuuritoiminalle. Joten sitä nyt odottaessa. Aika kertoo sitten mitä kaikkea tuleva kulttuurikeskus toiminnallaan tulee sisältämään.
Taidegalleria -toimintaa on kaupungissamme myös mainitakseni esimerkiksi Galleria Uusi Kipinän. Sen toiminta on rikasta ja mieltä avartavaa. Se tuo todella hyvä tasoista taidetta kaikille nähtäväksi. Ilman pääsymaksuja. Sitä pyörittää Kauno ry kanssa muiden sisar taideyhdistyksien.

Vielä alleviivattuna Lahden Live-musiikki scene on mielestäni rikasta. Se on loistava asia. Keskustan alueella on useita anniskeluravintoloita, mitkä kiinnittävät esiintyjiä soittamaan ja esiintymään. Oli kyse sitten bändeistä tai vaikka Stand-Up koomikoista. Se on mielestäni hyvä asia, että muusikoilla ja esiintyjillä on työpaikkoja, missä esittää parhaalla mahdollisella tavalla omaa tuotantoaan. Ja toisaalta se luo taas yleisönedustajille mm. iltaohjelmaa kaupunkiimme.
Mainitsen muutamia minulle ja lahtelaisille tärkeitä soittopaikkoja. Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni tietenkin jo mainitsemani maanlaajuisesti tunnetut ja keikkapaikkoina arvostetut ravintolat Torvi ja Tirra, nämä lahtelaisen live-musiikin ja baarikulttuurin kehdot.
Kompleksista on muuten juuri julkaistu kirja, Loviisankatu 8. Ja suosittelen sitä ihan kenelle tahansa.
Möysän musiikkiklubi on myös erittäin merkittävä ja tärkeä live-musiikin keskus kaupungissamme. Mielestäni lahtelaisena pitää olla todella ylpeä siitä.

Pikku Hanhi ravintola on tänä päivänä hyvä keikka paikka keskellä kaupungin keskustaa. Sieltä pitää eritoten mainita mielenkiintoiset joka sunnuntaina järjestettävät Jamday illat. Nimensä mukaisesti bändijameina. Siellä voi kuka tahansa soitto-/ laulutaitoinen nousta lavalle soittamaan ja esiintymään house-bandin kanssa. Mielenkiintoisia iltoja Jamday;t ovat myös yleisön näkökulmasta.
Myös pienemmät baarit keskustan alueella kuten Hygge ja silloin tällöin Hiidenkivi kiinnittävät esiintyjiä Teerenpeliä unohtamatta. Myös ravintola Virastossa on live-musiikki toimintaa kuten joissakin muissakin paikoissa keskustan alueella. Ja keskustan ulkopuolella on monia kuppiloita ja ravintoloita kuten Ace Corner, joissa on myös live-musiikkia tietyin väliajoin.
Tapahtumapaikka Lahden Kesanto on syntynyt Sopenkorpeen kaupunkimme kulttuuritarjontaa lisäämään hyvällä tavalla kaikille nähtäväksi ja koettavaksi. Siellä on nyt ollut paljon tapahtumia kesäaikaan.

Joten tässä näin kerrottuna mikä on mielestäni hyvää kaupungissamme järjestetyssä kulttuuri- ja musiikkitarjonnassa. Kaikille löytyy varmasti jotakin, voin sanoa.

Tietenkin sitä myös itse kulttuuritapahtumien järjestäjänä miettii, että riittäkö ihmisiä tapahtumiin näinkin pienessä kaupungissa kuin Lahti. Varsinkin jos sattuneista syistä samaan aikaan järjestetään päällekkäin samana päivänä samalle kellon ajalla. Ihmisethän aina äänestävät jaloillaan tulevatko paikalle vai eivät.

Lahden kulttuuri tarjontaa kelattuna aina syntyy uusia juttuja nimenomaan ruohon juuri tasolta kuin myös vähän isomminkin ja ne kestävät aikansa. Tai sitten hyvässä tapauksessa niistä juurtuu pysyviä juttuja. Mielestäni aina on tilaa uusille jutuille, sekä jo paikkansa lunastaneilla. Kyllähän me kaikki jollain tavoin kulttuuria kaivataan elämäämme ja sen kanssa on sitten hyvä olla ja hengittää. Ja olla myös onnellinen. Samalla voi kokea, kuinka muutkin saavat kulttuurista palansa purtavaksi ja ottaa osaa tilaisuuksiin, joista saa sitten rikkautta elämäänsä kaikilla tavoin.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Yksi kirja vinkki ylitse muiden on :
Dante Alighieri (1265–1321) Jumalainen Näytelmä (ital. La divina commedia) kokonaisuudessaan.
Eino Leinon suomennoksena. Toivon, että tämä kirjallinen teos lukijalleen esittäytyy rakkauskertomuksena.
Levyvinkkinä mainitsisin Bob Dylanilta kolmen levyn sarjan :
Time Out of Mind ( 1997 ) ”Love And Theft ” ( 2001 ) Modern Times ( 2006 )
Kuunnelkaa hyvät ihmiset nämä levyt. Niin kyllä te sitten ymmärrätte miksi haluan nämä levyt vinkata.

Elokuun musakasvon Pilvi Äikkään kysymys Ville Kujalalle: ”Mikä on ollut mieliinpainuvin palaute, jonka olet saanut trubaduurikeikallasi? Millainen tilanne oli kyseessä?" 
Mieleeni tuli hauska tilanne, kun olin Helsingissä esiintymässä laulaja/lauluntekijä -tilaisuudessa nimeltä Samettiklubi jo joitakin vuosia sitten. Se järjestettiin silloin Urho Kekkosen kadulla Semifinal -nimisessä paikassa Tavastia klubin alakerrassa. Silloin myös toinen paikalle tullut laulaja-lauluntekijä, joka myös esiintyi kyseisessä illassa totesi ja sanoi minulle:
”Sinä olet kyllä Nashvillen miehiä”. Tietämättä omaa nimeäni.
Nashville, Tennessee siis Amerikkalaisen kantrimusiikinkeskus lempinimeltään Music City aloin aprikoimaan mielessäni. Enhän minä koskaan ole Nashvillessä käynytkään. Ehkä unissani vain mustassa yössä kanssa kirkkaan tähtitaivaan alla täyden kuun, mietin. Vai tarkoittaako hän sitä kotimaista nääsvilleä, missä vielä silloin oli delfinaario ja sen vieressä korkealle 168 metriin kohoava maamerkki nimeltä Näsinneula. Mietin vielä mielessäni, kyllä tämä minulle käy ihan kumminpäin vain. Olenhan minä kyllä Tampereella käynyt.
Joten tämä toteamus toiselta soittajalta tuntui silloin parhaalta kehulta ikinä.
Tämä kyllä minulle käy mietin vielä uudestaan mielessäni.
Sitten hymyilimme ja päättäväisesti nyökkäsimme toisillemme. Right.
Mitään muuta kyseisenä iltana emme toisillemme sitten puhuneet.
Tämä näin hauskan ironisesti huumorilla muisteltuna ja todettuna

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Pilvi Äikäs.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja ja yksinlaulun opettaja Pilvi Äikäs.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Pilvi-Annukka Äikäs, Lahdessa asuva freelancerlaulaja ja yksinlaulun opettaja. Ooppera ja muukin klassinen musiikki ovat lähellä sydäntäni. Opiskelin Lahden ammattikorkeakoulussa Musiikin laitoksella laulunopettajaksi ja opintojani olen täydentänyt yksityisesti sekä Suomessa että Saksassa. Äskettäin sain päätökseen ammatilliset lisäopintoni Lahden konservatoriossa suorittaen laulun A-tutkinnon.

Työskentelen laulunopettajana Lahden seudulla ja laulan esimerkiksi kirkkoteosten solistina. Olen laulanut pitkään Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa 2. alttoa. Äänialaltani olen dramaattinen mezzosopraano eli matalahko naisääni.

Lukeminen on minulle tärkeää, sillä se on rentouttavaa. Nautin äänityöläisenä kovasti myös hiljaisuudesta. Välillä käyn kuntosalilla ja liikun myös luonnossa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Heinäkuussa asun kolme viikkoa Savonlinnassa. Savonlinnan Oopperajuhlien Oopperajuhlakuoroa tarvitaan siellä sekä aamu- että iltaharjoituksissa Olavinlinnassa ja tietysti itse oopperanäytännöissä, kunhan niiden vuoro harjoituskauden jälkeen koittaa. Olavinlinnan näyttämöharjoituksissa yhdistyvät sekä talvikaudella opetellut oopperoiden kuoro-osuudet että ohjaajan neuvot lavatyöskentelyyn. Toisinaan lavatoimintaa ja näyttelemistä on paljonkin. Silloin on erityisen tärkeää, että laulu tulee selkärangasta, jotta voi keskittyä näyttelemiseen.

Ennen Savonlinnaan lähtöäni viimeistelen Viimeiset kiusaukset -oopperan 3. naisen roolini osuuksia. Joonas Kokkosen hienoa oopperaa esitetään kahdesti Lahden Ristinkirkossa elokuun alkupuolella osana Lahden Kansainvälisiä Urkuviikkoja.

Elokuun puolenvälin jälkeen alkaa taas uusi, tuore syyslukukausi sekä Hauskat Sävelet -musiikkikoulun että Wellamo-opiston laulun tuntiopettajana.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki jota kuulen tai kuuntelen, liittyy yleensä työhöni. Voisin puhua elämäntavasta, johon kuuluu kurinalainen laulun harjoittelu (tekninen harjoittelu ja itse musiikin opettelu), muiden opettaminen (olen usein korvina, jotta pystyn ohjaamaan muita) ja musiikin esittäminen, jossa oma työ tuodaan muille näkyväksi. Musiikissa on haasteellista oman keskeneräisyyden sietäminen. Toisaalta uuden on oppiminen on mahtavaa! Koen musiikin myös hoitavana, se voi toimia pakopaikkana tai inspiraation lähteenä. Musiikki itsessään on välttämättömyys.

Suuria innoittajiani ovat olleet mm. lapsuus- ja nuoruuskokemukseni Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Pääsin 11-vuotiaana lapsiavustajaksi Atso Almilan säveltämään kansanoopperaan Kolmekymmentä hopearahaa. Kokemus kolahti oikein kunnolla ja siitä alkoi innostus oopperamusiikkiin sekä esiintymiseen.

Teini-iässä kuuntelin paljon Queenin musiikkia. Se on yhä rakasta ja yleensä vie ajatukset pois työasioista. Toisaalta vaikkapa Savonlinnan Oopperajuhlilla Kerimäen kirkossa tänä kesänä esittämämme Mozartin c-mollimessu on esittäjilleenkin upea, kollektiivinen kokemus. Oopperajuhlakuoron yhteissointi vavahduttaa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Koska olen laulaja ja laulunopettaja, suhteeni musiikkiin syntyy tekemisen ja kuulemisen kautta. Musiikin ja laulamisen tulevaisuus huolestuttaa toisinaan. Nuorille olisi hyvä tarjota lisää malleja terveestä äänenkäytöstä, sillä kestävä lauluääni ja puheääni syntyy koko kehon avulla, pohjasta asti.

Toivoisin, että lapset ja nuoret laulaisivat enemmän, koulussa rohkaistaisiin reiluun ja reippaaseen äänenkäyttöön, kuunneltaisiin tervettä, hyvää laulua, ja myös muuta klassista musiikkia, sillä siinä on monen nykymusiikkilajin juuret.

Laulunopettajana haluan kannustaa kaikkia laulamaan taidoistaan riippumatta, sillä se on terveellistä, endorfiineja tuottavaa toimintaa! Olen vuosien varrella saanut opettaa monia ihmisiä, jotka ovat rohkeasti halunneet kehittää ääntään, vaikka ovat ehkä kokeneet olevansa vieraalla maaperällä laulutunnit aloittaessaan. Ajattelen, ettei tarvitse "osata laulaa" voidakseen laulaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Minulle henkilökohtaisesti kieli ja musiikki yhdistyvät oopperamusiikissa. Eräs itselleni vaikuttava esimerkki on Aulis Sallisen säveltämä Ratsumies-ooppera (1975), jota esitimme Savonlinnan Oopperajuhlilla viimeksi vuonna 2006. Oopperan tekstin eli libreton kirjoitti Paavo Haavikko. Aulis Sallisen säveltämä laulusarja "Neljä laulua unesta" esittelee säveltäjän ensimmäisen oopperan keskeiset teemalliset ja rakenteelliset elementit. Laulusarjan viimeisessä laulussa todetaan koskettavasti:
"Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä. On ilta, kun ehtii joen ylitse."

Varsinkin nuorempana luin proosarunoja. Konservatoriossa toisen asteen musiikkiopinnoissa opiskelimme myös perinteistä lausuntaa näyttelijä Marja-Liisa Nisulan hyvässä ohjauksessa. Se oli haastavaa, mutta todella mielenkiintoista.

Minulle tärkeitä kirjoja ovat mm. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani ja Brené Brownin elämäntaitokirjat. Ja hyvää dekkariahan ei voita mikään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsena kirjastoauto oli tärkeä, sillä se tuli säännöllisesti myös eteläpohjalaisen pikkukylän koulun pihaan. Autosta oli ihanaa hakea monenlaista luettavaa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän joka viikko musiikkiosaston pianohuoneita omaan harjoitteluuni. Myös kopiointi, tulostus ja skannaus ovat osoittautuneet välttämättömiksi varsinkin kiireessä. Monet laulunuotit olen saanut skannattua hyllystä sähköpostiin ja siitä eteenpäin esimerkiksi pianistia varten. Varsinkin Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosasto on todella tärkeä minulle ja sen hyllyistä löytänyt paljon tarpeellista nuottimateriaalia. Hyvä, asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä musiikkiosaston että muun kirjaston puolella ilahduttavat.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on mielestäni välttämätön instituutio. Se tarjoaa tietoa ja sivistystä sekä viihdykettä aikana, jolloin tietoa voi saada joka paikasta liiankin kanssa, vaivaa näkemättä ja suuremmin kehittymättä. Lukemalla keskittyy lukemaansa, rauhoittuu ja sisäistää asioita. Kirjojen kautta voi elää monta elämää, kokea suurenmoisia elämyksiä ja tunteita. Samalla voi oppia ymmärtämään myös itselle vierasta.

Kirjaston ja musiikkikirjaston rooli muuttuu ja on muuttunut teknologian myötä. Iloitsen siitä että Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosaston pianohuoneet ovat monien harrastajien ja ammattilaisten käytössä, tai musiikkia voi pelkästään kuunnella ja sitä voi vaikka editoida (taito joka pitäisi itsekin opetella!)
Joskus kirjasto on ollut ainoa tiedonlähde monessa asiassa. Toivoisin, että tulevaisuudessa perinteiset tavat lainata kirjoja ja musiikkia olisivat yhä mahdollisia. Varmaankin kirjasto on tulevaisuudessa toiminnoissaan ja palvelutarjonnassaan yhä monipuolisempi, mutta toivottavasti se säilyttää myös alkuperäisen merkityksensä. En haluaisi aivan kaiken materiaalin olevan verkossa ja sähköisessä muodossa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on tarjolla monipuolista kulttuuria kaikenikäisille, musiikista kuvataiteeseen. Sinfonia Lahti on upea ja vie Lahtea ansaitusti maailmankartallekin, kuten Sibelius-talokin, josta voi jokainen kaupunkilainen olla ylpeä. Lahden kaupunginteatteri ja Teatteri Vanha Juko ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen tuotannoillaan. Musikaaleille on selvästi tilausta myös pienempien kokoonpanojen, vaikkapa Musiikkiteatteri NYT:n tuottamana. Onkin hienoa, että jo edesmennyt Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitos ja sen musiikkiteatterilinja kantavat yhä hedelmää kaupungissamme. Lisää oopperaakin kyllä kaipaisin kaupunkiin!

Toivoisin, että paikallinen lehdistö huomioisi myös klassisen musiikin tapahtumat yhä paremmin. Soisin myös musiikin opetuksen Lahden konservatorion, Lahden musiikkiopiston ja pienempien musiikkikoulujen tarjoamana olevan yhä näkyvämpää ja arvostetumpaa.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Giacomo Puccinin säveltämä ooppera Turandot. Levytyksessä jääprinsessa Turandotina laulaa ruotsalaissopraano Birgit Nilsson. Ooppera on minulle tärkeä myös Savonlinnan Oopperajuhlien unohtumattomana, sinisävyisenä tuotantona. Musiikki on veretseisauttavan upeaa.

Brené Brown: En olekaan yksin: totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta. Lohduttava ja viisas teos, joka käsittelee häpeää ja suhdettamme siihen, koskien meistä jokaista.

Heinäkuun musakasvon Kimmo Puunenän kysymys Pilvi Äikkäälle: "Mikä on kappale ja hetki jolloin päätit ryhtyä ammattimuusikoksi?" 
Olin Ilmajoen Musiikkijuhlilla 16-vuotiaana oopperakuorolaisena odottamassa oopperan kulisseissa kuoron menoa lavalle. Suretti kovasti, kun esitykset olivat siltä kesältä päättymässä. Ystävän kannustamana päätin alkaa yrittää tavoitella unelmaa oopperalaulajan ammatista. Esitimme silloin Atso Almilan säveltämää Amerikka-oopperaa, jonka libretto oli Antti Tuurin käsialaa.

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo PuunenäMusakasvo Kimmo Puunenä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Kimmo Puunenä Lahdessa vuonna 1973 syntynyt muusikko. Ensimmäiset ammattiin tähtäävät musiikkiopinnot tein Perheniemen evankelisessa kansanopistossa 1990-1991 tämän jälkeen jatkoin opintoja Oulun konservatoriossa kirkkomusiikin opintolinjalla 1991-1994 valmistuminen viivästyi vuoteen 1995. Lisäopintoja tein Lahden consiksella 2013-2015 pääaineena klassinen pianonsoitto.

Tällä hetkellä työskentelen freelance musiikkona seurakunnille ja johdan viittä kuoroa Lahden seudun varhaiseläkeläisten kuoro (Lasvel kuoro), Ääniset sateenkaari messukuoro Helsinki Kallion seurakunta, Kirvun lauluseura perustettu 1881 Kirvussa, Populus kuoro Lahti ja Orimattilan mieslaulajat. Muita musiikki projekteja mahdollisuuksien mukaan. Säestyksiä ja omia konsertteja.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Suurin haaste on kasvaa muusikkona eteenpäin ja pitää saavutettu taso yllä. Musiikkia teen erittäin monipuolisesti joten välillä tuntuu että aika ei riitä.

Yksi rakkain soitin on viime vuosina jäänyt vähän unholaan, 10 kielisen kanteleen soitto ja sen mukana Kalevalan laulaminen. Suvustani löytyy Savitaipaleella 1700 luvulla elänyt Runonlaulaja Tuomas Yrjönpoika Puunenä.

Kuorojen konsertit ovat aina suuri haaste. Populus kuoron viisi vuotis konsertti 2020 syksyllä on Georg Ots hengessä. Orimattilan mieslaulajien konsertti matka Wiipuriin. Tshaikowsky juhlavuosi on tulossa. Säveltäminen pianolle, aiheet ovat jo valmiina. On haaste saada paperille mitä näen ja kuulen.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Yksinkertaisesti erittäin läheinen. Musiikin ammatillinen tekeminen on elämäntapa. Tiettyjä elämän alueita olen uhrannut musiikille, en valita päätöksestäni, jos asiat olisivat toisin en olisi muusikkona tässä hetkessä ja näin pitkällä.

Musiikki maku? Jazzia en ymmärrä ja nykyistä Ruotsinlaiva hissimusiikkia, kaikkea hömpänpömppää sitä ihmiset tekee ja kuuntelee. Noh, makunsa kullakin tästä asiasta ei voi kiistellä. Itse kuuntelen Alla Pukatshovaa ja muita venäläisiä, Mari Leen ja Koit Toome virolaisia artisteja ja iki-ihana Verka Serdushka Ukrainasta. Klassiselta puolelta ehdoton suosikkini on Pjotr Iljits Tshaikovski. Muistan elävästi hetken ensimmäisen käyntini hänen haudallaan 12.3.2018 samana päivänä täytin 45 vuotta. Siitä lähtien Pietarin matkoihini on kuulunut Tshaikovskin hauta. Samalla hautausmaalla on muitakin venäläisiä 1800 luvun säveltäjiä. Vasta vanhemmalla iällä olen oppinut pitämään  Herra Johan Sebastian Bachin musiikista. Klassiselta puolelta näitä säveltäjiä löytyy enemmänkin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana. Koko ajan uudet ihmiset löytävät klassisen musiikin, syntyy ihmisiä jotka haluavat tehdä klassista musiikkia. Puhun nyt omasta klassisesta näkökulmasta. Pop, rock, hevi, räp puolella tapahtuu vastaavaa. Ihmiset tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan musiikkia tunteidensa tulkkina. Musiikki on ainoa taiteen laji joka ääni aaltoina menee kehon läpi.

Moni on sanonut en kuuntele kun en ymmärrä. Vastaukseni tähän on, ei sitä tarvitse ymmärtää. Jos musiikki on hyvää se on hyvää jos huonoa älä sitten kuuntele.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Tätä olen pohtinut aika paljon. Eri aikausien musiikki ja kirjallisuus ovat suurelta osin oman aikakautensa kuvausta. Oopperoiden libretot melkein kuin romaaneja ja liedit suurta runoutta.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin varmaankin kuuden vuoden ikäinen kun halusin käydä kirjastossa. Asuin Möysän sivukirjaston vieressä. Halusin olla siellä ja katsella lasten kirjaosaston kirjoja. Äitini lähti kotiin ja minä vähän ajan kuluttua perässä kirjastokortti hakemus kädessä. Siitä asti on ollut kirjastokortti ja muutkin osastot tulleet hyvin tutuiksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän hyvinkin paljon. Kesäisin pianohuoneita. Tietokoneita, tiedonhakua ja kirjojen, nuottien ja äänitteiden lainausta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kehoitan kaikkia käyttämään kirjastoa ja sen palveluita. Lahdessa meillä on hyvä pääkirjasto kaikkinensa ja erittäin osaava ja avulias henkilökunta. Kaiken lisäksi ilmainen!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on erittäin hyvä musiikki- ja kulttuuritarjonta. Aina kun on hyvä esitys jossain niin olen silloin aina töissä. Tämä on harmillista.

10. Levyvinkki tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista?
Enpä osaa suoraan sanoa mitään vinkkejä. Kuunnelkaa rohkeasti erilaista musiikkia, lukekaa rohkeasti erilaista kirjallisuutta. Meillä on pätevä henkilökunta joka osaa auttaa kysymyksissä.

Kesäkuun musakasvon Kaarle Viikatteen kysymys Kimmo Puunenälle: 
"Mikä on erikoisin kirkossa soittamasi kappale?”
Hautajaisissa ja häissä olen soittanut Europe'n The Final countdown, Albinonin Adagio häissä, serkkuni häissä Leevi and the leavings Raparperitaivas, tässä muutamia esimerkkejä erikoisemmista kappaleista. Ei nyt kaikkea jaksa muistaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Kaarle Viikate.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kaarle Viikate.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Hei, olen Kalle, 44, ja asun möysässä. Asumisen lisäksi kirjoitan lauluja sekä soitan kitaraa ja laulan Viikate-yhtyeessä sekä muissa lämpimiä ihmisiä pursuavissa kokoonpanoissa. Tykkään myös käydä mökillä, kirjastossa ja baarissa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Viikatteen parhaillaan käynnissä oleva Kuu kaakon yllä 10V -synttärikieppi pitää kesäisen leveäkaistatien kuumana. Muina aikoina keskityn elämän hallintaan sekä uusien laulujen kirjoittamiseen seuraavalle V-studioalbumille.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Uskon, että musiikki tulee olemaan vossikkani koko elämäni ajan. Joku on jossain todennut, että kitaraa soitetaan kahdesta syystä: koska se on hauskaa ja koska on pakko. Allekirjoitan omalla kohdallani tämän. Kuuntelemani musiikin skaala tuntuu olevan suht laaja. Esimerkiksi levyhyllyni M-kirjaimen kohdalta löytyy mm. seuraavat artistit: Mana Mana, Metrotytöt, Morbid Angel, Motörhead, the Mustangs. Sama meno jatkuu muissa kirjaimissa. Yhdistävänä tekijänä kaikissa on onnistuneet ja laadukkaat kappaleet. Tänä keväänä olen kuunnellut paljon mahtavia naislaulajia. Lasten hautausmaa, M ja Ylva Haru pyörivät sujuvasti niin levylautasella kuin Spotifyssakin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Niin kauan kun ihmisellä on tunteita, niin kauan musiikilla on kaikupohjaa maailmassa.
Kannustuksena musiikin kanssa käy sama ohje kuin ihmistenkin kanssa:  jos joku kappale käy lapikkaalle, tuntuu onteloissa tai kostuttaa kajalit, tarraa heti kiinni ja pistä povariin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Samasta kirjainten sukupuusta ovat revitty. Laululyriikka on vain eräs runouden laji.
Vähän aikaa sitten lukemani Aino Kallaksen Susimorsian on tekstiltään suoraan kuin maailman parhaan albumin levynkansista. Erittäin inspiroivaa kieltä. Tarinahan on myös mitä koskettavin.

Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa Veijo Meren Manillaköysi, Saarikosken sekoiluja sekä nuoremmalle ikäpolvelle suunnattu Baskervillen koira. Elämänkertoja ja dekkareita tulee koluttua myös runsaasti ja totuuden ninissä myös Asterixeja, Tinttejä ja Lucky Lukeja. Ettei tulisi liian älykkövaikutelmaa.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kouvolan kirjasto kuului vahvasti omaan varhaisnuoruuteen. Siellä oli saatavilla kaikki, mihin ei ollut rahaa. Etenkin musiikkiosaston merkitys oli murskaava. Siellä oli kuunneltavissa Motörheadin tuotanto, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kasettiäänikirjat sekä kitaran soiton alettua lainattavissa Jimi Hendrixin ja Black Sabbathin tabulatuurit. Täysin korvaamatonta toimintaa!

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Pikku jätkän myötä kirjaston toiminta on palautunut taas osaksi viikkorutiinia. Olen siitä erittäin iloinen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Sivistyksen kartanossa kirjastolaitos on yksi tärkeimpiä sokkelinkulmia. Ilman sitä on tönö niin vinossa ettei kahvi pysy kupissa ja silloin on hankala keskustella toista silmiin katsoen.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tällä hetkellä tuntuu, että Lahdessa on virkeä ja vireä kulttuuritoiminnan meininki. On runsaasti tekijöitä, paljon mestoja ja tunnelma on mielestäni innostunut. Ainahan näin ei ole ollut, mikä on näkynyt jonkin sortin lamaannuksena. Ollaan siis iloisia ja osallistutaan tapahtumiin!

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Aina kun minua on pyydetty kummiksi, olen vienyt kummilapselle lahjaksi Motörheadin No sleep `till Hammersmith -albumin sekä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Niissä on elämän eväät. Sanon siis samat.

Toukokuun musakasvon Jonne Järvelän kysymys Kaarle Viikatteelle: 
"Lupasin vuonna 2003 vaimolleni oltuamme pari vuotta naimisissa, että 20v. anniversary naima bileissä soittaa Viikate, jota siinä hetkessä kuuntelimme autossa isolta kirkolta kotiin ajaessamme. Se oli helpompi luvata silloin kun oli vielä paljon aikaa säästää. Nyt kuitenkin suosionne ja sitä myöden keikkapalkkionne on räjähtänyt uskomattomiin mittasuhteisiin noista ajoista ja minä kun en ole ollenkaan säästäväinen ihminenkään niin voisiko tuota yrittää jotenkin oravannahka kauppana? Tahi jos tulet soolona? Pari vuotta on vielä aikaa säästää...”

"Kyllä sinne ainakin ukko ja akkari saadaan tonteille".

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Jonne Järvelä.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Jonne Järvelä Korpiklaani-yhtyeestä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jonne Järvelä ja teen musiikkia sekä laulan ja soitan Korpiklaani yhtyeessä. Korpiklaani on folk metal yhtye, joka yhdistelee kansanmusiikkia- ja kansamusiikkisoittimia raskaaseen rock musiikkiin. Olemme kiertäneet aktiivisesti ympäri maailmaa viimeiset 14 vuotta ja juuri palasimme viiden viikon Euroopan-kiertueelta. Seuraavaksi suuntaamme toukokuussa Australian ja Uuden-Seelannin kiertueelle. Korpiklaani on tehnyt 10 studio levyä vuodesta 2003 alkaen.

Tämän lisäksi minulla on soolo yhtye nimeltä JONNE. Siinä soittaa monia tunnettuja muusikoita bändeistä kuten Amorphis, ,Waltari, Oceanwake, Wabanag ym… The Voice Of Finland finalisti Riikka Jaakkola on myös liittynyt yhtyeeseen ja häntä voi kuulla kahdelta viimeiseltä singleltä Autere ja Tuhka vaikkapa Spotifystä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Minulla on koko ajan useita sävellyksiä samanaikaisesti työn alla. Sain juuri valmiiksi JONNE- yhtyeen single trilogian, jonka kaikki kolme kappaletta käsittelevät kaipausta, läheisen menetystä ja kuolemaa. Nyt valmistelen yhdettätoista Korpiklaani levyä sekä Australian kiertueen showta ja settilistoja. Kesän festarikeikat on myös työn alla ja silloin jatkamme yhteistyötä Lahti Sinfonia orkesterin vaskipuhallin ryhmän kanssa. He olivat viime kesänä meidän kanssa Tsekeissä, Masters Of Rock festivaaleilla ja alkuvuoden Suomen keikoilla. Se oli niin onnistunut yhteistyö, että sitä on ehdottomasti jatkettava. Heidän kanssa pitäisi myös tehdä jonkinlaista levytys hommaa lähitulevaisuudessa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen aloittanut musiikinopiskelun Suomalaisittain aika epätavallisesti. Aloitin 9 vuotiaana vuonna 1983 soittamaan flamenco kitaraa Jorma Viiki opettajanani. Jorma on viettänyt karun lapsuutensa täällä Lahdessa ja julkaisi jokin aika sitten omaelämänkerrallisen kirjan nimeltä Kuksteri. Se kannattaa kaikkien Lahden historiasta kiinnostuneiden ottaa haltuun. Tositapahtumiin perustuva nuoren pojan kasvutarina on kaikesta kurjuudestaan ja ankaruudestaan huolimatta myös tarina kyvystä sopeutua olosuhteisiin, lämmöstä ja ilosta pienissä hetkissä ja kohtaamisissa.

Nyt olen viime aikoina kuunnellut ja ottanut haltuun flamenco kitaransoittoa uudestaan. Olimme keikalla Espanjassa Malagassa muutama viikko sitten ja sieltä löytyi sopuhintaan paikallisen kitaranrakentaja Pedro Blancon omin pikku kätösin veistämä flamenco kitara. Se on ollut nyt kovassa käytössä.
Olen myös yrittänyt pysyä kartalla suomalaisen uuden kansanmusiikin saralla. Hevimusiikin kuuntelu on jäänyt vähemmälle koska sitä tekee päätyökseen niin vapaa ajan haluaa käyttää jotenkin muuten. Ylimalkaan en kuuntele kovin paljon musiikkia nykyään tai käy keikoilla. Lähinnä autolla ajaessani kuuntelen mitä radiosta sattuu tulemaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Lahdessa on hienoa, että täällä on jo vuosikymmeniä ollut musiikkiluokat Lotilan ja Tiirismaan kouluissa, joissa tuetaan lapsia musiikillisesti. Sinne pääsi vast ikään myös oma nuorin tyttäreni. Toivottavasti perinne jatkuu koska sieltä niitä seuraavia Suomalaisen musiikin maailmalle viejiä tulee. Kannustaisin ihan kaiken ikäisiä aloittamaan soittoharrastuksen koska se tuo todella paljon iloa ja elämänsisältöä. Sen jälkeen ei myöskään enää koskaan ole tunnetta, ettei olisi mitään tekemistä koska soittamisessa ei valmistu koskaan vaan aina riittää haasteita ja soitettavaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Meillä on kotona hylly metreittäin muusikoiden ja yhtyeiden omaelämänkerta kirjoja. Niitä tulee säännöllisesti lisää ja luenkin niitä koko ajan. Nyt minulla on kesken Lamppu Laamasen kirjoittama Roudarit kirja sekä niin ikään Laamasen Andy McCoy kirja. Paul Stanley omaelämäkerta kirjan sain juuri luettua loppuun. Olen innostunut myös elämäntaito kirjallisuudesta ja viime ajat lukenut rock kirjallisuuden sivussa monta Tommy Hellstenin kirjaa. Tommyn kirjat antaa tietynlaista rauhaa hektiseen elämääni.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olen kotoisin pienestä maalaispitäjästä Vesilahdesta ja siellä kirjaston täti ei suostunut lainaamaan minulle Sleepy Sleepersin levyjä. Eikä Kissin. Eikä W.a.s.p.in. Eikä Black Sabbathin. Muut kirjaston levyt ei kiinnostanut ala-aste iässä. Pyysin sitten isoja poikia lainaamaan ne minulle ja näin myös tapahtui.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Ennen käytin kirjaston palveluita viikoittain. Lainailin levyjä, kirjoja ja elokuvia. Täällä Lahdessa minä olen saanut lainata ihan kaikkia levyjä, kirjoja ja elokuvia mitä olen halunnutkin, joka on ollut mukavaa. Nykyään pääosin ostan omat kirjani. Lasten kanssa kuitenkin perheeni käyttää jatkuvasti kirjastoa ja se onkin tuossa ihan lähellä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on todella tärkeä. Se mahdollistaa kaikille tasapuolisesti mahtavat elämykset, tiedot ja taidot kaikesta mitä kuvitella saattaa. Mielestäni kirjasto edesauttaa jopa elämässä menestymistä koska kirjasto mahdollistaa innostumisen juuri siitä mikä kenenkin ihmisen oma intohimo on. Sen vuoksi kaikissa kirjastoissa onkin ihan omanlaisensa fiilis. Ihmiset tutkivat ja etsivät intopiukeina juuri sitä jotain, joka sillä hetkellä kovasti kiinnostaa. Todennäköisesti myös löytävät!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tässä mielessä Lahti on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Täällä on koko ajan jotain musiikki ja kulttuuri tapahtumaa tarjolla ja se on helppo löytää. Täällä on paljon tarjontaa ammattimaisille esiintyjille mutta ehkä aloittelijoille ja nuorten on tällä hetkellä vaikea päästä läpi ja löytää esiintymisväyliä. Se taitaa olla enempi tai vähempi kaikkien kaupunkien ongelma. Minusta Lahdessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kaikki aika hyvin kulttuurin saralla.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Tietenkin uusin, Korpiklaani - Kulkija levy kannattaa lainata. Se on meidän paras levy!
Kirjastosta saa nuotteja ja soitto-oppaita kaiken tasoisille soittajille melkeinpä instrumentista riippumatta.
Kirjastossa on myös mukava selailla lehtiä.

Maaliskuun musakasvon Miikka Kallion kysymys Jonne Järvelälle:"Kenen edesmenneen muusikon haluaisit soittamaan bändiisi jos se olisi mahdollista?”
Edesmenneistä haluaisin bändiini soittamaan Konsta Jylhän.
Siinä suurien tunteiden liikuttaja mutta myös näppärän nopea pelimanni. Ei haittaisi jos se tekis Korpiklaanille jokusen Vaiennut viulu tyyppisen klassikon.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-säveltäjä Miikka Kallio

Musakasvo Miikka Kallio.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Miikka Kallio (s. 1980) ja elän muusikkona kai jollain lailla kaksoiselämää. Minut tunnetaan Venäjällä taidemusiikin säveltäjänä ja Suomessa kosketinsoitinvelhona. Vapaa-aikani käytän mieluiten urheilemiseen ja soittamiseen. Lahti lienee siis minulle yksi parhaista paikoista elää, koska täällä sekä kulttuuri- että liikuntamahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Kenties juuri tämä mieltymys urheiluun ja musiikkiin on saanut aikaan sen, että pyrin nykyään musiikissa hyvin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun fyysisessä mielessä. Olen hommannut keikkapianooni jalkion, jotta pääsen myös jaloilla vaikuttamaan mahdollisimman monipuoliseen harmonian ja rytmin käsittelyyn. Musiikki on minulle jonkinlaista muovailuvahaa, jota haluan livenä improvioiden muovailla sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minulle on koko uran aikana ollut tärkeää livemusiikki. Siinä kai syy, miksi en ole juuri levyttänyt. Teen vain liveä. Musiikki on vain tässä ja nyt. Elämä on liveä!

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mainitsinkin juuri jalkiosta ja kokonaisvaltaisemmasta soittamisesta. Tulevat projektit pyörivät hyvin paljon niiden ympärillä. Itselläni on herännyt viime vuosina uudestaan kiinnostus elektroniseen musiikkiin. Livemusiikki ja elektroninen musiikki eivät useinkaan kulje varsinaisesti käsi kädessä. Elektronisessa musiikissahan käytetään hyvin paljon ennalta nauhoitettuja tai luotuja juttuja. Haluan olla muuttamassa tätä. Nykytekniikka ja ennen kaikkea tulevaisuuden tekniikka antaa tähän hienot mahdollisuudet meille soittajille. Haluan nähdä itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena soittavana ja improvisoivana live-Dj:nä. Tuottaa livenä ihmisten ja oman fiiliksen mukaista musiikkia. Vaikuttaa joka ikinen sekunti täydellisesti soivaan musiikilliseen kudokseen. Käännellä ja väännellä sitä uusiin muotoihin paljon monipuolisemmin kuin mihin Dj kykenisi. Tässä on minun tulevaisuuden haasteeni: olla Live-Dj. Okei myönnetään termi on erittäin huono!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Minulta kysytään useissa haastatteluissa millaista musiikkia kuuntelet. Vastaan siihen aina: kuuntelen vain hyvää musiikkia! Tavallaan tyhmän hauska vastaus, jossa piilee syvempi taso. Elämme aikaa, jolloin kaikki musiikkityylit sekoittuvat toisiinsa. Emme ole juuri kokeneet vuosikymmeniin sellaisia selviä uusien musiikkityylien esiinmarssia. Reggae on tullut takaisin, Rap on tullut takaisin jne. Taidemusiikin säveltäjät kääntävät sävellyksiään milloin jazziksi, milloin maailman musiikiksi, milloin popiksi. Kaikki tyylit jollain tavalla sulautuvat toisiinsa. Se on ollut minun sukupolveni elämää.

Mielestäni mikään musiikkityyli ei siis ole toista parempi. On ainoastaan hyvin tehtyä musiikkia ja huonosti tehtyä musiikkia. Toivon, että ihmiset avoimemmin mielin kuuntelisivat musiikkia aivan laidasta laitaan, tuomiten ainoastaan esittäjät eivätkä musiikkityylejä. Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat että jazz on huonoa, klassinen musiikki on huonoa, rap on huonoa. Ei, mikään tyylilaji ei itsessään ole huonoa, vain sen esittäjät voivat olla huonoja. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy aivan käsittämättömiä lahjakkuuksia. Etsitään näitä ja tuodaan heitä esille!

Ymmärrän kyllä ihmisten musiikkityylien tuomitsemisen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni sointiväreistä. Kun avaat radion ja kuuntelet ensimmäiset viisi sekuntia, mitä kuulet? Et ehdi kuulla varsinaisesti melodiaa, et oikeastaan rytmiä, et harmonista kulkua. Miksi sitten klassista musiikkia kuunteleva tuomitsee viidessä sekunnissa rock-kappaleen sanoen eihän tässä ole kunnon melodiaa. Tai räppäri tuomitsee klassisen, että miten tylsä beat. Tämä johtuu siitä, että kuulemme ensimmäisenä sointivärin ja tuomitsemme sen mukaan kaiken muun. Uusiin sointiväreihin tottuu kuitenkin nopeasti, joten annetaan uusille sointiväreille hetki aikaa ja voidaan löytää mahtavaa uutta musiikkia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tähän kysymykseen saattaisin vastata kahdella täysin poikkeavalla tavalla. Jos kysytään säveltäjä Kalliolta vastaisin huolestuneena, että ei näytä hyvälle. Muusikoiden ja säveltäjien tulisi tutkia tarkemmin vanhojen mestareiden teoksia. Mozart, Beethoven, Bach ja muut pyörittelisivät kenties päätä nykymusiikin suhteen, jos mennään sävellyspuolen asioihin. Näkisin heidän vastaavan jotain tämän tapaista: melodiat saavat olla yksinkertaisia, mutta säveltäminen alkaa vasta siitä mihin ensimmäinen idea päättyy. Nykymaailma on niin nopeaa ettei pysähdytä mihinkään syvällisemmin vaan luodaan ennemmin uutta mahdollisimman nopeasti.

No kysyttäessä pianisti Kalliolta vastaisin: tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Kaikki tyylit ovat nyt soittajien hallussa. Soittajien taso on huikealla tasolla. Ainoa mahdollinen huolenaihe on kuinka luomme uutta soittajasukupolvea. Jos kykenisimme opettamaan meidän soittotekniset taitomme nuorille niin kuinka upeita asioita tuo nuoriso voisikaan saada aikaan. He tuovat mukaan kaikki uudet mahdollisuudet, joihin oma sukupolveni on jo liian koukkupolvinen. Uskon, että myös nuo mainitsemani suuret säveltäjät näkisivät musiikin tuottamispuolen ja esittämispuolen nykyään erityisen kiinnostavana.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista kirjoittaminen on minua kiinnostava aihe. Ei ole helppoa kirjoittaa musiikista. Musiikin vierestä sen sijaan on helppoa kirjoittaa. Tekisi mieli antaa ihmisille tehtävä: mene kirjastoon, ota käsiisi jotain säveltäjää, artistia tai bändiä käsittelevä kirja. Selaile hetki. Kuinka paljon niillä riveillä puhuttiin musiikista ja kuinka paljon musiikin vierestä. Säveltäjä poltti sikaria, tai bändin jäsen kertoi hyviä juttuja. Ei sanaakaan kuitenkaan itse musiikista. Olen lukenut arvostettuja kirjoja musiikin saralla ja saattaa olla että yhdessä luvussa käsitellään itse musiikkia vain muutamalla rivillä. Sitten ihmettelemme miksi musiikkianalyysi ei kiinnosta nuoria musiikinopiskelijoita. Ei tietenkään kun emme osaa sanoa siitä mitään. Tässä riittäisi haastetta jatkossa. Musiikista voi kirjoittaa ja musiikista pitää kirjoittaa, siten musiikki kehittyy.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulle kirjasto on ollut yksi suurimmista soitonopettajistani. Olen voinut kuunnella juuri haluamiani soittajia ja oppia heiltä. Olen voinut lukea juuri haluamieni kirjoittajien kirjoja. Omien soitto-opettajieni tehtävä onkin ollut enemmänkin luoda minulle sellaiset silmät ja korvat, jotta voisin oppia mahdollisimman paljon kuulemastani musiikista ja lukemistani kirjoista. Näitä erityismuistoja hienoista levyistä ja teoksista minulla sitten onkin kirjastomaailmasta lukemattomia.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Siitä asti kun olen ensimmäisen kerran lainannut kirjastosta kirjan tai levyn, ei kai ole ollut juuri yhtään hetkeä elämässäni etteikö minulla olisi ollut jostain kirjastosta jotain lainassa. En ainakaan muista yhtään tällaista hetkeä. Saatan hakea kirjastosta jotain tiettyjä sillä hetkellä tarvitsemiani teoksia, mutta käytännössä suurimmalta osin kirjasto ei ole minulle tiettyjen eksaktien teosten hakupaikka, vaan se on nimenomaan uutta seikkailua. Etsin sieltä uusia asioita, jotka voivat välillä mennä ihan pieleen. Tämä mahdollisuus etsiä vapaasti ja seikkaillen uutta on minulle tärkein asia kirjastossa. Kirja- ja levykaupoista voin ostaa sitten ne teokset, jotka tiedän tarvitsevani.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Se, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla on edellytys kulttuurimme kehittymiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin hyvin erilainen muusikko ilman kirjastoja. No niin, tuskin olisin muusikko lainkaan. Tulevaisuuden haasteeksi nousee tietenkin digitalisoituminen, mutta kirjastot ovat erinomaisesti olleet tässä asiassa hereillä jo pitkään. Muistan jo yliopistoaikanani käyttäneeni Naxos Music Librarya. Tätä päivää on myös kun e-kirjoja ja äänikirjoja voi lainata sähköisesti. Nämä ovat hienoja uudistuksia.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Silloin 20 vuotta sitten vuonna 1999 kun aloitin muusikkona Lahdessa, täällä ei ollut montaa paikkaa missä soi livemusiikki. Soitimme tuolloin jazzia ravintola Bellmannissa ja sitten pian Torvessa. Kun Bellmannin musajutut loppuivat kuulin usein, melkeinpä vieläkin että voi kun Lahdessa ei ole oikein livemusiikkia. Kyllä sitä on, kenties enemmän kuin ikinä. Täällä voi aivan hyvin kuulla viikonloppuna ravintoloissa jousikvartetteja tai -kvintettejä, jotka soittavat poppia, täällä voi kuulla akustista folkmusiikkia, lähes mitä vain. Ei muuta kun rotsi naulakosta ja ulos ihmettelemään. Musiikki on parasta livenä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Levy- tai kirjavinkiksi en antaisi mitään yhtä ja tiettyä teosta. Jotta tyylilajit eivät hallitsisi ihmisten musiikkimakua niin voimakkaasti, toivoisin että seuraavan kerran kun lainaat levyn tai nuotin valitsisitkin sen teoksen siitä muutaman hyllyn päästä jostain itsellesi vieraasta paikasta. Kysy tarvittaessa kirjastosta vinkkiä mikä levy tai nuotti juuri tästä tyylilajista kannattaisi kuunnella. Anna hetki aikaa tälle uudelle musiikille. Todennäköisesti sen esittäjät ovat alansa parhaimmistoa aivan siinä missä mielimusiikkisikin parhaimmisto. Sama ohje voisi koskea myös jos lainaat kirjan. Hienot uudet oivallukset syntyvät usein kun yhdistelet eri alojen tietoja keskenään. Olisi tylsää jos esimerkiksi kaikki muusikot opiskelisivat samat perusteokset. Mielenkiintoisempaa on kun meillä on hyvin erilaisia vahvuuksia.

Maaliskuun musakasvon Minja Kosken kysymys Miikka Kalliolle:"Mikä on lempisointusi?”
Lempisointuni on jostain syystä F#m(add11). En ole keksinyt sille selitystä. Se vain kuulostaa kosketinsoittimella minun korvaani maailman pehmeimmältä soinnulta. Kai sitäkin voisi joku tutkia, onko se oikeasti maailman kaunein sointu. Ehkä se on sitä vain minun korvaani.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Naxos Music Librarya voi käyttää älypuhelimilla ja tableteilla verkkoselaimella eli ilman erillistä sovellusta. Naxos Music Librarysta on kuitenkin olemassa myös oma sovellus.

Naxos Music Library -mobiilisovelluksen käyttöönotto tapahtuu seuraavasti:

  1. Kirjaudu Naxos Music Libraryyn verkkoselaimen kautta kirjastokorttisi numerolla.
  2. Voit valita avautuvalta sivulta joko Go to new version (uudistetut sivut) tai Remain on the current version (vanhat sivut).
  3. Klikkaa sivulta löytyvää Playlists-välilehteä.
  4. Klikkaa Student/Member-tekstin vieressä olevaa Sign up -painiketta.
  5. Kirjoita vaadittuihin kenttiin nimesi ja sähköpostiosoitteesi sekä keksi tilille salasana.
  6. Saat sähköpostiisi vahvistuksen rekisteröitymisestä. Mikäli vahvistusviestiä ei tule, tarkista sähköpostin roskapostikansio. Klikkaa sähköpostiviestissä olevaa varmistuslinkkiä.
  7. Lataa mobiililaitteen sovelluskaupasta (iOS-laitteille Apple Store, Android-laitteille Google Play Store) NML-niminen sovellus.
  8. Kirjaudu sovellukseen sähköpostiosoitteellasi ja luomallasi salasanalla.

Naxos Music Librarya voi käyttää myös offline-tilassa eli ilman internet-yhteyttä. Sovelluksessa voi luoda omia soittolistoja.

Musakasvo Minja Koski.
Kuva Antti Sepponen

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä Minja Koski.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen kuhmolaislähtöinen, jo yli 15 vuotta Lahdessa asunut laulaja-lauluntekijä ja freelancenäyttelijä. Kuulun Teatteri Vanha Jukon taiteelliseen ensembleen ja julkaisen laulujani artistinimellä M. Teen musiikkia myös muun muassa teatterin tarpeisiin. Minun on vaikea kuvitella itseni työskentelevän pelkästään yhden taidemuodon äärellä, sillä intohimoni kohteet taiteen kentällä ovat laajat.

Minulla on ollut myös ilo ja kunnia toimia yhtenä Kaj Chydeniuksen luottolaulajista ja yhteistyömme onkin jatkunut jo kymmenen vuoden ajan.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tämän hetkisissä töissäni työskentelen musiikin, näyttämötaiteen ja liikkeen parissa. Toinen albumi M - Näytän missä asun ilmestyi 22. helmikuuta ja sen myötä keikkailen bändini kanssa ahkerasti maaliskuusta lähtien. Odotan yleisön kohtaamista ja sitä millaisen vastaanoton uusi musiikki saa.

Koreografi Ari Numminen pyysi minut Kansallisoopperaan Anna Kelon ohjaamaan Jää-teokseen, joka pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin romaaniin. Jaakko Kuusiston Juhani Koiviston librettoon säveltämässä oopperassa mukana oleminen on ollut uusi aluevaltaus, jonka olen ottanut ilolla vastaan.

Helmikuussa 21.2.2019 Teatteri Vanha Jukossa ensi-iltaan tulleessa Aino Pennasen kirjoittamassa ja Riikka Oksasen ohjaamassa Seksimusikaalissa toimin toisena näyttelijänä ja säveltäjänä. Tiivistettynä Seksimusikaali tutkii muun muassa sitä, miten parisuhteesta ja seksistä kirjoitetaan tämän päivän mediassa.

Iloisten sielujen hotelli on taasen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan pohjautuva Murhamusikaali 20-luvun Helsingistä. Sen ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Reetta Ristimäki ja Peter Pihlström ja sen on säveltänyt Jukka Nykänen. Esitykset alkavat 28.3 Aleksanterin teatterissa, joten vapaa-ajan ongelmia minulla ei varsinaisesti tänä keväänä ole.

Kolmannen M-albumin kappaleitakin jo sävellän menemään.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut minulle erittäin tärkeä identiteetin rakentaja ja oman minän etsimisväline. Olen ymmärtänyt tämän vasta aikuisena. Minulla on neljä vanhempaa sisarusta, joten sain heiltä ja vanhemmiltani paljon musiikillisia vaikutteita. Oma löytöni oli Tenavatähti -ohjelma. Nauhoitin jokaisen jakson ja osasin laulut ulkoa. Lähinnä ohjelmassa laulettiin vanhoja iskelmiä, jotka ovat edelleen sydäntäni lähellä. Myöhemmin aloin tapailemaan Apulannan biisejä kitaralla, jotka nekin osasin laulaa ulkoa. Ollessani kuudennella luokalla isoveljeni esitteli minulle Absoluuttisen nollapisteen, jonka debyyttialbumi Neulainen Jerkunen teki minuun suuren vaikutuksen. Sitä ennen hän oli jo tutustuttanut minut grungeen ja kotona soivat mm. Nirvana ja Pearl Jam. Björkin, Portisheadin ja Alanis Morissetten debyyttialbumit räjäyttivät pääni. Etenkin Björkin laulusaundi oli niin käsittämätön, etten voinut olla rakastumatta. Morissetten Jagged little pill -albumin kulutin lähes puhki. Portisheadin musiikissa oli taasen jotain salaperäistä surua, joka veti puoleensa. Musiikkimakuni on edelleen todella laaja! Kuuntelen harvoin musiikkia taustamusiikkina, haluan keskittyä sen kuuntelemiseen. Toki musiikkia tulee jatkuvasti monesta eri tuutista, mutten voi kutsua sitä kuuntelemiseksi. Viime aikoina olen pyrkinyt kuuntelemaan mahdollisimman paljon uusia julkaisuja.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Minulla ei ole mitään käsitystä tulevaisuudesta, mutta se mikä on viime vuosina ilahduttanut on se, että yhä useampi lähtökohdiltaan ”ei niin kaupallinen artisti ja bändi” on saanut raivattua musiikkiaan hieman suuremmankin yleisön tietoisuuteen. Musiikki on tasa-arvoistunut sosiaalisen median myötä. Myös uutta musiikkia esitteleviä kanavia on enemmän kuin aikaisemmin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus soi minulle monesti musiikkina. Kerran sävelsin Esko Raennon Vapaus –teoksen ensimmäiset puolitoista sivua ennen kuin pystyin jatkamaan lukemista. Ammennan usein kirjallisuudesta aiheita omiin lauluihini. Inspiraation lähteinä ovat toimineet muun muassa Anton Tsehovin Kirsikkapuisto, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut ja Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu sekä useat runoteokset. Olen ollut viime vuosina hyvin kiireinen ja lukeminen on jäänyt vähemmälle. Enimmäkseen olen siis lukenut työhön liittyvää kirjallisuutta, eli viimeksi luin Ulla- Lena Lundbergin Jää -romaanin ja nyt luen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan. Runoja luen kuukausittain. Sävellänkin niitä joskus huvikseni. Jotkut käyvät joogassa tai kalassa rauhoittaakseen mielensä, minä sävellän, vaikkakin edellä mainitut harrastukset eivät ole itsellenikään täysin vieraita 🙂

Lukulistalla on useita teoksia. Ajattelin aloittaa Tommi Kinnusen Neljän tien risteyksestä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan Lahden kirjaston auditoriossa vaalien alla pidetyn poliittisen keskustelun, johon osallistuivat Kari Peitsamo ja Veltto Virtanen. Väittelyn lomassa he kaivoivat välillä kitaran ja laulaa lurauttivat jonkun oman kipaleensa, kunnes taas jatkoivat mielipiteiden vaihtoa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Käytän kirjastoa pääosin nuottien etsimiseen. Välillä myös lainaan näytelmiä ja romaaneja, jos niitä ei löydy ystävieni kirjahyllyistä. Olen myös saanut kirjastossa siirrettyä vanhoilta kaseteilta kolme vuotiaana laulamiani improvisoituja kappaleita cd:lle ja sitä kautta lopulta digitaaliseen muotoon.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on erittäin suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon rakentajana. On todella tärkeää, että kirjaston palvelut pysyisivät maksuttomina, jotta jokaisella on mahdollisuus hyödyntää niitä varallisuudesta riippumatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Musiikki- ja kulttuuritarjonta on Lahdessa laaja ja monipuolinen. Muutamia nostaakseni tässä kaupungissa minua ilahduttavat erityisesti Kino Iiris, Reel Lahti, Galleria Kipinä, Kaupungin äänet-festivaali, Torvi ja Tirra ja tietenkin Teatteri Vanha Juko puhumattakaan lukuisista yksittäisistä hahmoista, jotka saavat säpinää katukuvaan. Ongelmana tuntuu kuitenkin aika ajoin olevan yleisökato. Miten lahtelaiset saataisiin aktivoitua kulttuurin pariin?

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Color dolor: Love -albumi, jota olen kuunnellut paljon viimeisen vuoden aikana. Se on mielestäni rohkea, hitikäs ja taiteellisesti kunnianhimoinen pop-albumi, jonka uskon kestävän hyvin aikaa. Stina Koistisen laulusoundi on mielestäni koukuttavan uniikki!

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää on tässä ajassa poikkeuksellinen levy senyhteiskuntakriittisyyden vuoksi. Kritiikki ei ole kuitenkaan yhtään saarnaavan tai päälleliimatun kuuloista ja vakavuus loistaa poissaolollaan. Hieno rock-albumi kerrassaan!

Mårtta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on teos, johon palaan tasaisin väliajoin. Se on niin rehellisesti ja upeasti kirjoitettu teos, että se menee väkisinkin ihon alle.

Helmikuun musakasvon Johanna Boedeckerin kysymys Minja Koskelle:"Miten rentoudut vapaa-aikanasi?”
Vapaa-aikana rentoudun koiraa lenkittäen, leffoja ja sarjoja katsoen, ystävien kanssa iltoja viettäen ja kulttuuririennoissa käyden.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Johanna Boedecker.
Kuva Johannes Wilenius

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja Johanna Boedecker.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Johanna Boedecker, freelance-laulaja. Olen syntynyt ja kasvanut Lahdessa. Mieheni on amerikkalainen ja asuimme muutaman vuoden USA:ssa, mutta olemme asuneet jo pitkään Lahdessa.

Aloitin muskarin 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana aloitin viulunsoiton josta siirryin kanteleen kautta pianoon. Kävin musiikkiluokat ja Tiirismaan lukion jälkeen huomasin olevani tilanteessa jossa keikkoja oli niin paljon etten ehtinyt muuta tehdäkään. Tie laulajaksi kävi siis hyvin luonnollisesti, harrastuksesta ammattiin. Olen työskennellyt ammattilaulajana vuodesta 1993. Olin silloin taustalaulajana Laura Voutilaisen Kerran-albumilla ja sen jälkeen olen ollut taustalaulajana yli sadalla eri äänitteellä sekä keikoilla, kiertueilla, TV-ohjelmissa ja -konserteissa. Solistina ominta genreäni on soul/gospelvaikutteinen musiikki. Freelancerina tietysti laulan keikoillani monenlaista musiikkia ja olenkin mukana monessa eri kokoonpanossa. Keikkailen esim. hautajaisissa, häissä ja muissa yksityisjuhlissa, mutta myös yritystilaisuuksissa, tapahtumissa ja jumalanpalveluksissa.

Olen vieraillut solistina useilla eri levyillä ja oma sooloalbumini Joulurauha julkaistiin vuonna 2012. Opetan myös laulua ja spiikkaan mainoksia.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Keikkailen useamman eri coverbändin kanssa ja duona kitaristi Jaakko Rossin kanssa (Johanna Boedecker Duo). Teen myös pienimuotoisia soolokeikkoja omalla pianosäestyksellä. Lisäksi keväällä on luvassa gospelkonsertteja loistavan bändini kanssa eri paikkakunnilla. Käyn edelleenkin laulutunneilla, loistava openi on Lea Orpana. Oppiminen ei lopu koskaan! Lisäksi perustimme viime vuonna vanhojen soittokavereiden kanssa “autotallibändin” ihan vaan soittamisen ja laulamisen ilosta. Siellä vedetään vain bändin omia suosikkibiisejä!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on minulle niin iso osa elämää, että on vaikeaa kuvailla suhdettani siihen. Se on minulle työtä, mutta myös valtava energian lähde. Vaikka olisi kuinka huono päivä, useankin tunnin bänditreeneistä lähden useimmiten todella positiivisesti latautuneena ja energisenä. Soittaessa samanhenkisten muusikoiden kanssa ei aina tarvita edes sanoja, kun musiikki itsessään alkaa puhua.

Kuuntelen musiikkia itseasiassa aika vähän, en varsinkaan minkään taustalla, olin sitten autossani tai kotona. Jos kuuntelen jotain, haluan keskittyä vain siihen. Ehdoton suosikkigenreni on afroamerikkalainen gospelmusiikki. Sen sielukkuus, rytmi, energia ja tekstit vain puhuttelevat minua syvimmin. Lempiartistejani ovat muun muassa Kirk Franklin, Yolanda Adams ja Andrae Crouch.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Trendi kuuluisuushakuisuudesta ja artistiksi tulemisesta varsinkin nuorilla on huolestuttava. Olisi hyvä, jos ymmärrettäisiin pitkäjänteisyyden ja kovan työn merkitys myös musiikissa. Harjoittelulla tullaan aina paremmaksi – muusikko ei ole koskaan valmis tai täydellinen! Positiivista on tänä päivänä se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa musiikkiharrastusta. Kansalaisopistot ja muut vastaavat instanssit tarjoavat laulu- ja soitinopetusta kaiken ikäisille.

Toivoisin, että ihmiset kävisivät kuuntelemassa entistä enemmän myös vähemmän tunnettuja artisteja. Paikallisten muusikoiden voi olla vaikea löytää yleisöä isojen nimien täyttäessä keikkapaikoja. Lahtelaista Support your local mentaliteettia voisi venyttää entistä enemmän myös musiikkibisneksen suuntaan! Musiikin levittämisen digitalisoiduttua live-musiikin merkitys on artistin näkökulmasta vain kasvanut, sillä keikkailu tuo suurimman osan leivästä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Luen parhaillaan kirjaa “Tuhat lahjaa”, joka on herättänyt minut ajattelemaan omaa asennoitumistani elämään, olen pyrkinyt löytämään jokaisesta päivästä jotain positiivista- jotain, mistä voin olla kiitollinen. Samalla tavalla kuin hyvä kirja voi toimia inspiraation lähteenä oikeassa elämässä, voi kuuntelemani musiikki tuotta uusia ideoita omaan tulkintaani.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjastossa käynti lapsena oli aina erityisen mukavaa. Oli mielenkiintoista seurata kirjastonhoitajan työskentelyä lainauskoneella antaessaan lainattavat kirjat ja pahvisen kirjastokortin.  Neiti Etsivä-kirjat olivat suursuosikkejani jossain vaiheessa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Olen lapsesta saakka ollut kirjaston suurkuluttaja, viime vuosina tahti on tosin ollut hieman hiljaisempi. Kirjojen lainauksen lisäksi olen käyttänyt paljon musiikkiosaston palveluja ja heille erityismaininta erinomaisesta palvelusta! Olen käynyt myös digitoimassa omia vanhoja kasettiäänitteitä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Pidin kirjaston palveluita paljolti itsestäänselvyytenä, kunnes näin miten suppeat ne olivat esimerkiksi USA:ssa siellä asuessani. Mitkä valtavat mahdollisuudet suomalaisissa kirjastoissa on harrastaa kulttuuria, hankkia sivistystä, opiskella, digitoida vanhoja musiikki- tai muita tallenteita, lainata urheiluvälineitä ja jopa saada lakineuvontaa ilmaiseksi! Toivon, että osaisimme arvostaa tätä ja käyttäisimme paikallisten kirjastojemme palveluita myös tulevaisuudessa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Se on ilahduttavan vilkasta ja korkeatasoista. Kävin taas vähän aikaa sitten kuuntelemassa Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttia. Ihan mahtavaa, että kaupungissamme on näin upea orkesteri! Ja upeaa on myös Sibeliustalon olemassaolo. Eipä olisi teininä kasettimankalta The Manhattan Transferia diggaillessa tullut mieleen, että heitäkin voisi päästä kuulemaan ihan kotikaupungissa, kuten viime marraskuussa. Tykkään käydä myös teatterissa ja iloitsen elämyksistä joita olen siellä saanut. Myös upeasta Lumos-kvartetista saamme olla ylpeitä. Heidän kanssaan olen itsekin saanut keikkailla ja nauttia upeista sovituksista ja yhteistyöstä.

Musiikkiluokat ovat myös olleet merkittävä tekijä itselleni muusikoksi kasvamisessa. Kävin Lotilan ja Tiirismaan ja se on ollut vahva perusta muusikkouteen yhdessä Lahden konservatorion opintojen kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja

Olen lukenut joskus paljon Laila Hirvisaaren tuotantoa ja sieltä on erityisesti jäänyt mieleen Kannas-sarja. Pidän Lailan kirjojen tunnelmasta ja kuinka elävästi hän kuvaa tavallisen ihmisen elämää ja tuntoja.

Levy

Eva Cassidy: Songbird. Evan tulkinta, soundi, sielukkuus, fiilis… jotain niin kaunista! Tällä äänitteellä mm. henkeäsalpaava Somewhere over the rainbow-tulkinta.

Edelllisen musakasvon Hannu Kivilän kysymys:

“Miten laulajanuraasi ovat vaikuttaneet nuoruusvuodet viulun, pianon ja kanteleen parissa?”

Instrumenttiopinnot teoria- ja säveltapailuopintoineen ovat treenanneet ja kehittäneet korvaa ja musiikin ymmärrystä, sen kokonaisuuksia ja lainalaisuuksia ja luoneet monipuolisen pohjan muusikoksi kasvamiselle. Näiden opintojen lisäksi myös musiikkiluokilta saatu kokemus on tuonut kurinalaisuutta ja kokemusta muusiikinteon ammattimaisuudesta jo nuoresta iästä lähtien. Sain jo lapsena ja nuorena hienoja esiintymiskokemuksia esim. Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään tilaisuudessa, TV-ohjelmissa ja ulkomaankeikoilla.

Itselleni Kodaly-menetelmä toi ikäänkuin toisen äidinkielen jonka kautta hahmotan musiikkia. Nopea nuotinlukutaito on myös sen ja muiden edellämainittujen opintojen tulos. Tästä esimerkkinä esim. studiosessiot Nashvillessa, USA:ssa jossa olin 10 ammattilaulajan joukossa ainoa nuotinlukutaitoinen ja sitä pidettiin siellä erityisenä ominaisuutena.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on sellisti Hannu Kivilä.
Musakasvo Hannu Kivilä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Hannu Kivilä, Sinfonia Lahden sellisti vuodesta 1976. Olen toiminut aiemmin myös sellonsoiton tuntiopettajana Kouvolassa, Nastolassa ja Lahdessa. Musiikki on myös harrastus: kuuntelen aktiivisesti ja haalin levytyksiä. Muista kiinnostuksen kohteista mainittakoon esim. kaupunkikulttuuri sen eri muodoissaan, Lahden historia, raide- ja muu joukkoliikenne sekä kävely.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mitään erityisiä musiikillisia haasteita ei ole tällä hetkellä. Yritän keskittyä parhaani mukaan työhöni, ja melkein kaikki muu aika meneekin sitten kaikenlaisiin harrastuksiin liittyviin kirjallisiin töihin sekä lueskeluun.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Suhteeni musiikkiin on vähintään intohimoinen, ja sen vaikutukset pelkästään myönteisiä. Jos säveltäjistä puhutaan, lienee suurin innoittajani ollut jo pienestä pitäen Johann Sebastian Bach. Kuuntelen klassista musiikkia Vivaldista Fagerlundiin ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan piano- ja vokaalimusiikki on jäänyt ajanpuutteen takia vähemmälle. Kevyemmällä puolella kiinnostaa etenkin 1970-luvun ilmiöt, kuten King Crimson, Genesis ja Mahavishnu Orchestra, sekä tietenkin Frank Zappa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin tulevaisuus olisi loistava, jos aineksia sävellyksiin ei lainattaisi niin paljon menneisyydestä! Jotain uuttakin pitäisi keksiä.
Uusia musiikinkuuntelijoita ei oikeastaan voi kouluttaa, sillä ”vastaanotin” sisällämme joko on tai sitten ei. Jos vastaanotin löytyy, se täytyy vain virittää ja saada eloon.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
En oikein osaa yhdistää musiikkia ja kirjallisuutta, koska musiikki on luonteeltaan yleensä paljon abstraktimpaa. Oopperoissakin hyvä musiikki on usein melko itsenäistä, toki silti draamaa sopivasti tukien.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Mieleeni on jäänyt ikuisesti vanhan puukirjaston tunnelma natisevine lattioineen ja puulämmityksen tuoksuineen entisessä Hotelli Lahden talossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa. Kävin siellä aikuisten osastolla selvästi alaikäisenä, virkailijoiden mulkoillessa epäluuloisina.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen käyttänyt kirjaston palveluja aktiivisesti 60-luvun lopulta lähtien. Erityisesti lainaan tietokirjallisuutta ja CD-levyjä – aina on kotona lainassa keskimäärin kolmisenkymmentä nimikettä. Jokunen vuosi sitten minut valittiin ”vuoden kirjastonkäyttäjäksi”, mistä tittelistä olen edelleenkin ylpeä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjaston merkitystä ei voi mielestäni koskaan kyseenalaistaa, se on mielestäni yksi tärkeimmistä kunnallisista palveluista: tietoa ja informaatiota pitää olla saatavissa ilmaiseksi ja helposti. En pysty kuvittelemaan kirjaston rooliin ainakaan mitään isompia muutoksia, mutta toki tekniikan kehittyminen saattaa muuttaa palveluiden luonnetta ja painotusta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahden kaupungin kokoon nähden sen kulttuuripalvelut ovat mielestäni erinomaisella tasolla. Tällä hetkellä on myös sellainen mukava tuntuma, että palveluja myös käytetään aktiivisesti. Täytyy myös muistaa, että kaupunkimme kulttuuripalveluilla on myös varsin pitkät perinteet ja niistä ovat saaneet nauttia jo useat sukupolvet.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
En halua antaa muita vinkkejä kuin sen, että olkaa uteliaita ja lainatkaa myös sellaista, mikä etukäteen saattaa tuntua hieman etäiseltä. Haluan kuitenkin todeta, että hyvin monen säveltäjän tuotantoon olen tutustunut ensimmäisen kerran nimenomaan kirjaston äänitteeltä.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuka olet?

Olen Vallu Lukka ja koulutukseltani musiikkitieteen maisteri. Elämäni nivoutuu hyvin pitkälti musiikin ympärille. Olen soittanut ja laulanut koko ikäni ja myös teatteritöissäni musiikki on näytellyt tärkeää osaa. Olen arjessa perhekeskeinen ihminen, kiinnostunut elämän pienistä iloista ja ihmisten ajatuksista.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Talviaikaan olemme esittäneet intensiivisesti Heinola-kabareeta Salla Aas Companyn kanssa, joka osaltaan juhlistaa paikallislehtemme Itä-Hämeen 90-vuotista taivalta. Tein tähän teokseen musiikkia ja olen ollut mukana myös näyttämöllä laulamassa, näyttelemässä ja tanssimassa. 5-henkinen ensemblemme on huippu ja tämän kantaesityksen valmistaminen on ollut riemukasta kaikin puolin. Bändini Groove Presidentin kanssa keikkailemme kaikki viikonloput vuoden loppuun saakka. 15-vuotta toiminut bändini on musiikillinen kotini ja suurin yksittäinen projekti työurallani. Bändikollegani ovat myös parhaita ystäviäni, näin kliseisesti todeten olemme yhdessä kokeneet aika lailla kaiken! Ensi keväänä olen jälleen mukana Mamma Mia-suurtuotannossa.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Omien tunteiden ilmaiseminen verbaalisesti tai kirjallisesti oli minulle nuorempana vaikeaa. Koin, että pystyin ilmaisemaan itseäni ja tunteitani helpommin musiikin kautta. Näin vanhempana nuo taidot ovat kyllä kehittyneet, mutta musiikki on minulle edelleen tunteen abstrakti kieli, jota minun on helppo puhua. Taiteilijana sanomisen tarve on paitsi haave myös jonkinlainen pakko, niin musiikin kautta ne asiat tulevat luonnollisesti sanottua. Musiikkiin liittyy aina myös sekä tekninen että taiteellinen puoli, eikä sillä alueella tule ikinä valmiiksi. Myös treenattavaa riittää loppuelämäksi!

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on sellainen väylä, joka minussa pysyy aina auki, silloinkin kun muut kanavat menevät tukkoon. Sitä kautta ne oman pään solmutkin usein lähtevät purkaantumaan. Minulla on ollut myös monia musiikillisia innoittajia. En ole varsinaisesti fanittajatyyppi, mutta kotimaisista musiikintekijöistä olen seurannut Ismo Alangon uraa erityisen tarkasti. Koko universumissa Billy Joel on ollut säveltäjänä esikuvani jo pitkään. Musiikkitieteen laitoksella olin klassisella linjalla ja Sibeliuksen sinfoniat ovat minulle myös hyvin rakkaita, vaikka ehdottomasti kevyt musa on minun juttuni.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Olen Spotify-palvelun suurkuluttaja, vaikka tiedän, että se on meille musiikintekijöille taloudellisesti järjetön systeemi. Toisaalta tänä päivänä enää harva rikastuu levymyynnillä, mutta on silti tärkeää saada musiikki yleisön ulottuville. Kuuntelen suurimman osan kotimaisista uusista levyistä ja seuraan alaa tarkasti. Se on minulle samalla sekä työ että harrastus. Ja ilahduttavaa on ollut huomata, että Suomessa tehdään taas pitkästä aikaan oikein hyvääkin uutta musiikkia! En yleensä kuuntele musiikkia muun tekemisen taustalla, poikkeuksena lenkkipolku, jolloin seuranani ovat aina Billy Joel tai Sting, joiden katalogeissa on minulle loputtomasti kuunneltavaa.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikin saloihin on tänä päivänä aloittelijan helpompi päästä käsiksi kuin koskaan. Youtube on pullollaan paikoin loistavia opetusvideoita, verkossa on myös omia musiikkikouluja, kuten Suomessa erinomainen Rockway -palvelu. Oman laulukouluni olen löytänyt New Yorkista. Koska en voi siellä koko ajan rampata, niin opettajani opettaa minua Skypen välityksellä. Musiikin opiskelu ei tänä päivänä ole rahasta kiinni, vaan pikemminkin omasta viitsimisestä ja sen vaivan näkemisestä, että etsii itselleen sopivan tavan opiskella. Olen ilokseni huomannut, että musiikkioppilaitokset ovat omaksuneet myös aiempaa joustavamman roolin suhteessa kevyeen musiikkiin. Itse esimerkiksi opiskelin aikanaan pari vuotta bel canto –laulua enkä oppinut juuri mitään. Ja toisaalta, pianonsoitonopettajani Heinolan musiikkiopiston aikoina omisti kattavan kokoelman hevimusiikkia eli tyypeistä ja kemioistahan se opetuksessa aina on kiinni. Oikea väylä ja oikea opettaja on musan oppimisen kulmakivi, vaikka alkuun ja aika pitkällekin pääsee ihan omin neuvoin!

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Tein aikanaan graduni musiikin ja runouden suhteesta. Minua kiinnosti se, miten säveltäjä ilmaisee musiikilla runotekstin maailmaa. Laulettaessa musiikki abstraktina ilmaisumuotona yhdistyy sanoihin, jotka ankkuroivat sen verbaaliseen todellisuuteen. Mutta samalla se vie sanat toisenlaisen todellisuuden tasolle, jonka valossa ne näyttäytyvät eri valossa. Olen lukenut paljon musiikintekijöiden elämäkertoja, mutta siinä genressä ylenmääräinen popularisointi ja naiivi kliseiden toistelu tekevät lukemisesta paikoin raskasta ja teoksia on luettava myös rivien väleistä. Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa viimeiset luvut Jari Sillanpään viimevuotisesta kirjasta. Luen myös omille muksuilleni paljon, viime aikojen isompi urakka on ollut Taru Sormusten Herrasta. Tolkienin kieli on kuin musiikkia, joka on pullollaan eri kansojen lauluja ja runoja. Niin kuin Kiven veljeksetkin, ihanaa ääneen luettavaa.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Se on varmastikin se hetki, kun lainasin 90-luvulla vahingossa entisestä kirjastotalosta kotiini käsikirjastoon kuuluvat Suomen musiikin historia -sarjan kaikki niteet. Kovasti sitä ihmeteltiin palauttaessani tenttikirjoinani olleita ”tiiliskiviä”, että kuka nämä sinulle oikein lainasi. Sain kyllä tentistä erinomaisen arvosanan!

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Käytän paljon kirjaston palveluja ja olen mielissäni, että musiikkiosastolta löytyy edelleen cd-levyjä! Lainaan sattuneesta syystä paljon nuotteja, mutta usein myös äänikirjoja. Nyt minulla on menossa Peter Franzenin äänikirja, Tumman veden päällä. Keikkareissuilla äänikirjat ovatkin pelastus ja cd-soittimessa pyöriikin aina joko äänikirja tai lauluskaala-cd, sillä teen myös äänitreenini autossa. Onneksi Volvossani on peltikuoret ympärillä.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjasto edustaa lukutaitoa ja sivistystä, joista molemmista on syytä tänä päivänä olla huolissaan. Se edustaa myös konkretiaa. Fyysinen rakennus, jossa on fyysisiä kirjoja, joita voi käsin koskea. Kirjasto todentaa sen ajatuksen, että joku on kirjoittanut ne kirjat, jotka ovat siellä esillä. Kirjasto tuo esiin myös ajattelun tarpeen ja voiman. Ihmisen ajattelu rakentuu kielelle ja kirjoittaminen on ajattelun muistiin merkitsemistä. Itse en kirjastoon kävelysauvoja kaipaa, mutta jos ne houkuttelevat uusia kävijöitä, niin mikäpä siinä. Netin aikakaudella kirjaston asema vain korostuu. Itse en lue e-kirjoja, kun ruudun aikana on joka tapauksessa vietettävä paljon aikaa. Ja olen siinä määrin vanhanaikainen, että en tykkää kosketusnäytöistä, vaikka niitäkin joudun käyttämään. Mediat pirstaloituvat paperiksi ja e-sisällöiksi ja molemmilla on paikkansa. Kirjaston rooli tulevaisuudessa tulee olemaan sekä vanhan säilyttäjä, että uuden luotsaaja. Kirjasto on monin tavoin edelläkävijä ja sillä tavoin kirjastoinstituutio pysyy elossa.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta

Pienessä kylässä parasta on se, että paikalliset ihmiset harrastavat musiikkia ja kulttuuria itse tekemällä. Se lisää myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tässä on lähellä hyvät konserttisalit ja keikkapaikat, joissa voi nähdä haluamansa esitykset, konsertit ja keikat. Heinolassa satsaisin paukut siihen, että paikallisilla tekijöillä - kuoroilla, tanssiryhmillä, bändeillä - olisi asianmukaiset tilat harrastaa ja toimia.

Vallun musiikki- ja kirjavinkki

Äänikirjavinkkini on Heikki Määttäsen lukema ”Taru Sormusten Herrasta” –trilogia. Se on Määttäsen viimeisiä töitä, koskettava matka Tolkienin Keskimaahan upean ääninäyttelijämme tulkitsemana.

84.2 TOL

Musiikkivinkkini on Billy Joelin ”She´s got a way - love songs”. Tämä muutama vuosi sitten julkaistu hieno kokoelma sisältää lähes parikymmentä hienoa balladia, mm. suosikkibiisini This is the time ja Innocent man. Laulunopettajani valitsi minulle viime vuonna treenikappaleeksi nimikappaleen ”She´s got a way”. Joel on hänenkin suosikkinsa ja sittemmin olen sitä keikoillakin esittänyt.

78.891 JOE

Mitä muuta haluaisit sanoa
Silloin, kun joku parkkeeraa ruudun yli tai jonkun koira pissii oman portin pieleen, tekee mun mieli sanoa, että: Bööööö! Tää on vain elämää, ei sen vakavampaa!

Tiivistelmä

Vallu Lukka, s.1974
Muusikko, laulaja, näyttelijä
Helsingin yliopisto, Musiikkitieteen maisteri (2002)
Näytellyt muun muassa Svenska Teaternissa, Turun kaupunginteatterissa,Lahden kaupunginteatterissa, Heinolan Ilmestysteatterissa sekä Salla Aas Companyssa (Heinolan teatteriyhdistys Ry)
Keikkailee Groove President –coverbändinsä kanssa

http://www.groovepresident.fi/

Kuka olet?

Olen heinolalainen diplomiviulisti Emmi Salmi. Valmistuttuani Heinolan lukiosta opiskelin musiikkipedagogiksi Turun Taideakatemiassa, minkä jälkeen tein maisteriopintoni Budapestin Franz Liszt musiikkiakatemiassa kuuluisan viulisti Vilmos Szabadin oppilaana. Diplomikonserttini soitin Duna Szimfonikus Zenekarin säestyksellä (joht. András Deák), mikä on tähän mennessä ikimuistoisin ja jännittävin konserttimuistoni.

Olen soittanut sekä solistina että kamari- ja orkesterimuusikkona ympäri Eurooppaa ja lisäksi myös opettanut viulunsoittoa. Tällä hetkellä esiinnyn ja keikkailen vakituisesti jousikvartettini Lumo Ensemblen sekä pianotrio TrioMen kanssa. Lisäksi soitan muissa vaihtuvissa kokoonpanoissa klassista ja kevyempääkin musiikkia. Olen esimerkiksi esiintynyt vaskiyhtye Quinsoniksen peli- ja elokuvamusiikkikonserteissa mm. Tampere-talossa yhdessä Takomo Percussionin kanssa sekä Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Toisinaan myös tuotan itse konsertteja.

Musiikin lisäksi eläimet ovat lähellä sydäntäni. Jaloissani pyöriikin usein yksi tai useampia koiria, vaikka itselläni ei olekaan lemmikkejä.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Konsertteja ja keikkoja on sovittuna jo vuoden päähän asti hyvin erilaisilla ohjelmistoilla. Seuraava ulkomaan konsertti on näillä näkymin maaliskuun alussa Unkarissa TrioMen kanssa. Esiinnymme silloin jo toistamiseen FelfedezLeg-kamarimusiikkifestivaalilla Grassalkovichin palatsissa, "Sisin linnassa", Gödöllőssä. Monille heinolalaisillekin tutun Vilmos Szabadin lisäksi kanssamme esiintyy Budapestissa ja Grazissa alttoviuluprofessorina toimiva Péter Bársony. On aina ilo ja kunnia päästä soittamaan tällaisten huippumuusikoiden kanssa ja vieläpä niin upeassa miljöössä.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Tarhaikäisenä kävin musiikkiopiston musiikkileikkikoulua. Eräänä päivänä muskaritäti toi oman viulunsa mukaan tunnille, minkä seurauksena huokaisin kotimatkalla äidilleni: "Saisinpa minäkin oman pienen viulun!" 7-vuotiaana tämä toive toteutui, kun aloin soittaa viulua Heinolan musiikkiopistossa.

Soitonopettajani olivat pääosin hyvin mukavia ja inspiroivia, minkä johdosta kipinä säilyi läpi vuosien, vaikkei se aina ollutkaan itsestäänselvyys, että haluaisin ryhtyä ammattimuusikoksi. Perhekin on aina tukenut soittoharrastusta, mikä on tärkeää. Osittain motivaatio on ollut varmasti myös persoonallisuudesta kiinni. Lapsena rakastin haasteita ja halusin opetella mahdollisimman vaativia kappaleita, mieluiten lyhyessä ajassa ja pienellä työllä. Myöhemmin oli myös inspiroivaa päästä soittamaan niitä upeita konserttoja ja taiturikappaleita, joita aiemmin oli voinut vain kuunnella haaveillen, että "ehkä jonain päivänä".

Haasteet eivät lopu koskaan kesken, sillä muusikkohan ei ole ikinä valmis - aina voi kehittyä ja oppia lisää.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on hyvin terapeuttista ja sen kautta olen voinut purkaa monenlaisia tunteita. Kun keskityn tiiviisti soittoon, kaikki muu katoaa ympäriltäni - jäljelle jää vain minä, viulu ja musiikki.

Musiikissa ei ole sinänsä mitään vaikeaa. Jokainen kuuntelee sitä, eikä musiikkia tarvitse välttämättä sen kummemmin ymmärtää voidakseen nauttia siitä. Välillä tuntuu, että ehkä itsekin osaisin nauttia enemmän, jos en muusikkona keskittyisi tahtomattanikin joihinkin jopa epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta.

Viulistina musiikin parissa joutuu puolestaan kohtaamaan monenlaisia haasteita: soiton motorisen ja teknisen puolen oppimiseen menee vuosikausia, ja senkin jälkeen täytyy yhä harjoitella, jotta taidot vahvistuvat entisestään ja soittokunto pysyy yllä. Silti jokainen vähänkin haastavampi esityskappale vaatii oman määränsä harjoitusaikaa, jotta sen saa ohjelmoitua aivoihin ja lihaksiin. Tekniikan ja hyvän sävelkorvan lisäksi täytyisi myös ymmärtää musiikin rakenteita ja taustoja sekä tietää, miltä haluaa kappaleen kuulostavan ja miten eri tunnetilat ja ajatukset pystyy välittämään kuulijoille luontevasti ja perinteitäkin kunnioittaen. Soittaessa siis sekä aivot että lihakset pääsevät työskentelemään ahkerasti.

Arvostan monia tunnettuja muusikoita, mutta en ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Tietysti monet opettajani ovat olleet isossa roolissa heti harrastuksen ensihetkistä asti. Myöhemmässä vaiheessa erityisesti Vilmos Szabadi on ollut tärkeä hahmo edistymiseni kannalta. Olin kuunnellut paljon hänen levytyksiään ennen ensimmäistä tapaamistamme ja käteni tärisivät jännityksestä soittaessani hänelle ensimmäistä kertaa mestarikurssilla Suolahdessa. Jo ensimmäinen reilun viikon kurssi hänen oppilaanaan muutti käsitykseni harjoittelusta ja musiikista. Myöhemmin pääsin hänen oppilaakseen Liszt Akatemiaan, jolloin hänen merkityksensä kasvoi entisestään. Hän vei soittoni aivan uudelle tasolle.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia. Mieltymykseni vaihtelevat mielialan mukaan ja kausittain. En kuuntele tällä hetkellä mitenkään erityisen paljon klassista. Ehkä kaipaan vastapainoa sille, että viulu ja klassinen musiikki on jo niin kiinteä osa elämää muutenkin. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan ole juuri perillä myöskään viimeisimmistä musiikin trendeistä, koska kuuntelen radiota hyvin vähän.

Musiikki sopii mihin tahansa mielentilaan ja tilanteeseen: Se rauhoittaa, jos olen hermostunut tai stressaantunut, iloisena voin purkaa energiaani sen tahdissa, ja surun hetkillä se tuo lohtua. Matkustaessani minulla on käytännössä aina kuulokkeet korvilla, samoin mm. kirjallisia töitä tehdessä. Nukkumaan mennessäkin saatan joskus nollata ajatuksiani musiikin avulla. Joskus kuitenkin kaipaan myös täyttä hiljaisuutta, jotta korvat ja aivot saavat rauhassa levätä.


Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikki tulee aina olemaan osa ihmisten elämää, mutta sen asema ja kulutus muuttuu muun kehityksen mukana. Kevyttä musiikkia kulutetaan tietysti aivan eri tavalla ja tahdilla kuin klassista, joka pitää kuitenkin pintansa vaihtuvien trendien ja musiikkityylien rinnalla vuosisadasta toiseen.

Perinteisiä kulttuurin muotoja ei ehkä aina täysin arvosteta, vaikka musiikilla on paljon terveydellisiäkin hyötyjä. Jo pelkästään sen kuuntelemisella on hyviä vaikutuksia, mutta myös soitto on harrastuksena äärimmäisen kehittävää ja hauskaakin. Monissa musiikkiopistoissa klassisen puolen oppilasmäärät ovat kuitenkin olleet laskussa, minkä vuoksi on alettu panostamaan enemmän pop-/jazz-koulutuksen kehittämiseen.

Jotkut ihmiset ehkä edelleen kuvittelevat, että klassinen musiikki on sitä mystistä korkeakulttuuria, jota tavallinen kansalainen ei voi tai ei edes halua ymmärtää, mutta eihän klassisilla instrumenteilla soitetun musiikin tarvitse olla sen korkeampaa tai vieraampaa kuin minkään muunkaan musiikin. Yleisö on tervetullut konsertteihin omana itsenään. Itsekin olen ihan tavallinen talliainen, vaikka viulua soitankin. Onneksi mm. konserttitaloissa kävijämäärät ovat olleet jopa erinomaisella tasolla, vaikka kulttuurin osuutta onkin leikattu paljon viime vuosina.

Monipuolisuus ja eri taidemuotojen ja genrejen yhdistely on lisääntynyt musiikin alalla. Konserttitalot tarjoavatkin jo paljon vaihtelevaa ohjelmistoa, ja esim. elokuvien ja pelien musiikkia on tuotu konserttilavoille enenevissä määrin. Kekseliäisyys ja uudet aluevaltaukset ovat osa tulevaisuutta.

Toivoisin ihmisten haastavan itseään kuuntelemalla monipuolisemmin musiikkia eri genreistä. Klassisen musiikin teosten kohdalla pätee aivan sama sääntö kuin mitä tahansa musiikkia kuunnellessa: ensimmäisellä kuuntelulla se saattaa tuntua vieraalta ja vasta seuraavilla kerroilla alkaa vähitellen hahmottua ja tuntua tutummalta. Tietenkin klassistakin musiikkia on hyvin monenlaista, eikä kaikesta voi tai tarvitsekaan pitää. Jos jokainen kuitenkin ottaisi toisinaan hetken aikaa itselleen, etsisi esimerkiksi jonkin klassisen kappaleen ja pysähtyisi kuuntelemaan sitä avoimin mielin, moni voisi kiinnostua musiikista aivan uudella tavalla.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Lukeminen ja musiikin tekeminen/kuunteleminen ovat herkkua aivoille. Ne ovat loistavia ja viihdyttäviä keinoja pitää aivot virkeänä. Sekä kirjoilla että musiikilla on aina kerrottavanaan tarina, joka voi viedä lukijan/kuulijan tunteikkaalle mielikuvitusmatkalle.

Olin lapsena aikamoinen lukutoukka ja luin paljon kirjoja nopeaan tahtiin. Nykyisin tahti on hidastunut, koska en tykkää lukea kirjoja silloin, kun en jaksa tai pysty keskittymään niihin täysin ja kaikessa rauhassa. Luen englanniksi kirjoitetut kirjat mieluiten alkuperäiskielellään, mikä vaatii hieman normaaliakin enemmän keskittymistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Musiikkiopiston teoriatunneilla oli erilaisten kokeiden joukossa myös kuuntelutentti, jossa piti tunnistaa eri aikakausien musiikkia. Opettaja oli listannut meille kappaleita, joita kuuntelemalla pystyi valmistautumaan tenttiin. Koska siihen aikaan ei ollut vielä mahdollista kuunnella annettuja kappaleita YouTubesta tai Spotifysta kotisohvalta käsin, meille oli varattu pino CD:itä kirjastoon, jotka sai pyydettäessä mukaansa alakerran kuunteluhuoneeseen. Siellä kuuntelin niitä kaverini kanssa ja yritin raapustaa paperille joitain satunnaisia kuvauksia eri kappaleista. Emme jaksaneet tietenkään kuunnella kaikkia teoksia aivan loppuun asti, ja jostain syystä kuunneltavien kappaleiden ja vuosilukujen hahmottaminen tuntui silloin hankalalta. Tenteistä selviydyttiin kuitenkin kunnialla.


Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Lapsena kävin paljon ahkerammin kirjastossa, mutta vielä nykyisinkin lainaan toisinaan mm. nuotteja ja myös esimerkiksi kopiokonetta käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä silloin, kun on vaikeaa saada käsiinsä jotain teosta, voi luottaa siihen, että kirjastosta löytyy todennäköisesti apu tilanteeseen. Nykyisin myös digitaaliset palvelut ovat loistavia, esimerkiksi pääsy Naxoksen kokoelmiin on hieno lisä. Kirjoja en ole ainakaan vielä innostunut lukemaan digitaalisessa muodossa, koska laitteiden ruutuja tulee tuijotettua jo muutenkin aivan liikaa.


Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kun olin lapsi, kirjasto oli vielä paras lähde tietojen etsimiseen, ja koulutyöt perustuivat pitkälti sieltä löydettyihin tietokirjoihin. Nykyisin samat tiedot - ja enemmänkin - voi löytää muutamassa minuutissa netistä. Kirjastojenkin on siis ollut pakko kehittyä digitaaliseen ja monimuotoisempien palveluiden suuntaan hyvin lyhyessä ajassa.

Toivoisin kirjastojen säilyvän yhä paikkana, jossa tieto, historia ja viihde on saatavilla saman katon alla. Niissä järjestetään myös paljon monenlaisia kursseja, näyttelyitä, lukuhetkiä ja muunlaisia tilaisuuksia. Monipuolisuus tulee varmasti olemaan yhä tärkeämpää myös tulevaisuudessa.


Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on jonkin verran kulttuuritapahtumia. Kesäteatteri tuntuu pärjäävän hyvin vuodesta toiseen, samoin kuorot ja puhallinmusiikki ovat usein näkyvillä. Esityksiä ja näyttelyitä järjestetään useammassakin paikassa säännöllisesti. Silti tuntuu, että tarjonta on melko yksipuolista.

Olen itse pyrkinyt tuomaan synnyinkaupunkiini lisää klassisen musiikin konsertteja. Klassisen osuus on jäänyt melko pieneksi kaiken muun rinnalla eikä sitä juuri tueta. Onneksi muusikkoystäväni ovat lähteneet mukaan ideoimiini konsertteihin, ja olen voinut siten tarjota tasokasta musiikkia heinolalaisille. Ulkopuoliset apurahat ovat toisinaan helpottaneet järjestelyjä, muutenhan konsertit ovat olleet pääosin omakustanteisia. Heinolassa on vaihtuvien konserttivieraiden lisäksi joukko niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan konserttejani vuodesta toiseen. Juuri heidän ja lukuisten mukavien palautteiden vuoksi olen ryhtynyt toteuttamaan konsertti-ideoitani yhä uudelleen, vaikka se työlästä onkin. Heinolassa on kuultu jo kahdeksan järjestämääni klassisen musiikin konserttia.


Emmin musiikki- ja kirjavinkki

Jo ihan Suomen juhlavuodenkin kunniaksi muistuttaisin, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas on sellainen suomalainen klassikkoteos, joka jokaisen kannattaisi lukea, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Sotakirjallisuus ei kuulu omiin suosikkeihin noin yleisesti ottaen, mutta tämän teoksen kohdalla jokainen voi varmasti tehdä poikkeuksen.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

84.2 LIN

Jos taas klassisen musiikin saralta kaipaa suosituksia, niin yksi mielenkiintoinen säveltäjä on unkarilainen Ernő Dohnányi, jonka Pianokvintetto No. 1, Op. 1 on jo pitkään ollut suosikkilistallani. Tämä teos on saatavilla helposti CD:n muodossa Heinolaan seutulainana ja löytyy toki myös kätevästi mm. Naxos-musiikkikirjastosta eri esittäjien esittämänä.

Ernő Dohnányi: Chamber music: 2
78.51 DOH

https://lahti.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp

Tiivistelmä

Emmi Salmi, s. Heinola
Diplomiviulisti, muusikko, tapahtumatuottaja
Turun Taideakatemia, musiikkipedagogi AMK (2011)

Franz Liszt Musiikkiakatemia, musiikin maisteri (2014)
Työskentelee muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa ja orkestereissa (esimerkiksi jousikvartetti Lumo Ensemblen ja pianotrio TrioMen) sekä opettajana

https://www.lumoensemble.com/
http://www.facebook.com/triometrio

Eero Aven syntyi 20. elokuuta 1941 Pielisjärvellä ja nukkui pois 7. huhtikuuta 2020 Heinolassa. Haastattelu on syksyltä 2018.

Kuka olet?
Olen Eero Aven Heinolasta –musiikin viihdetyöläinen vuodesta 1966 lähtien. Elämäni on ollut ihmisten viihdyttämistä sekä sanoin että sävelin.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Sävellän ja sanoitan uusia lauluja itselle ja muillekin tarvittaessa. Lisäksi esiinnyn pienimuotoisissa konsertti- ja tanssitapahtumissa. Eero Aven & Soundset  -yhtye levytti O SOLE MIO juhlalevyä 5 vuotta, pitkälti ihmisten laulutoiveiden pohjalta. Lopulta asiat loksahtivat paikoilleen ja nyt voimme sekä minä, että VLMEDIA –levy-yhtiö olla tyytyväisiä lopputulokseen. Tätä 50v taiteilijajuhlavuottani olen viettänyt kansan parissa keikkaillen.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja kuinka se on pysynyt yllä?

Kipinä musiikin maailmaan syttyi omasta sydämen halusta ja sen sävelmistä. Siitä poltteesta ovat syntyneet myös menestyslevyni laulut ja monet muut. Melodiat ja tarinat pyörivät päässäni öisin ja päivin, tästä eteenkin päin. Taival keikkalavoilta ja studioista toisiin pitää sisällään niin haikeita kuin iloisiakin muistoja. Eräs hauska tapaus sattui 1980 –luvulta Juuan Piitterin sikajuhlilla, kun esiintymässä oli legendojen legenda, Esa Pakarinen. Pekka Puupää huutokauppasi yleisölle kaksi isoa, grillattua sianpäätä ja eräs isäntä huusi niistä toisen isolla hinnalla. Hän vei sen kainalossaan omaan aittaansa ja köllähti sen viereen nukkumaan. Aamulla herätessään isäntä säikähti niin, että oli joutua tekemään sairaalareissun, kun sianpää
tuijotti silmiin siinä ”mandoliinikrapulassa”.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on minulle elämäni suuri rakkaus ja yleisöni on sen hehkuva innoittaja niin, että haluan toteuttaa aina parempia sävelmiä ja sanoituksia ihmisten iloksi, ja joskus harmiksikin.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen kaikenlaista musiikkia rock-rytmeistä aina valsseihin.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Tämän päivän musiikki ja sen tulevaisuus ovat hieman hämärän peitossa, mutta kauniit iskelmät säilyvät aina. Minun sydämessäni ne voittavat kilpailun nyt ja tulevaisuudessa.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Musiikki ja kirjallisuus ovat monimutkainen juttu. Laulua ei synny ilman sanoitusta ja sävellystä. Melodiaan täytyy saada ensin sanoitus, sen jälkeen siitä syntyy vasta oikea iskelmä. Minuun vaikutuksen tehneitä teoksia on paljon ja ne voivat kulkea hyvinkin erilaisista tunnelmista toisiin. Haluan lukea ja tutkia varsinkin suurten legendojen muistelmia, kertomuksia muun muassa Rautavaarasta, Helismaasta, Pakarisesta, Kärjestä ym. musiikinhistoriaan jälkensä jättäneistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Erityinen kirjastomuistoni menee 10 vuotta taaksepäin, kun olin asiakkaana Heinolan kirjaston lehtilukusalissa. Siellä oli tietysti hiiren hiljaista ja sali lähes täynnä lehtien lukijoita, kun eräs herra otti ja pieraista rämäytti oikein ison paukauksen niin, että ihmiset säikähtivät ja läksivät litomaan kiireenvilkkaan ulkoilmaan. Se muisto kirjastosta on jäänyt jotenkin mukavana pamauksena mieleeni.

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Olen valitettavasti laiska kirjaston palvelujen käyttäjä nykyisellään.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjaston merkitys on ihmisille hyvin suuri ja se on tärkeässä yhteiskunnallisessa roolissa. Sehän on monissa kylissä ja kunnissa kansalaisten olohuone, josta saa monenlaista tietoa ja sivistystä elämänmenoon. Menneen 27 vuotisen kunnallispoliittisen urani ajan olen kannattanut kirjaston hyvinvointia päätöksissäni. Niin toivon myös nykyisten päättäjien arvostavan ja kunnioittavan kirjaston merkitystä hyvinvoinnin ylläpitäjänä.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Meillä Heinolassa on oikein hyvä ja energinen kulttuuritoimi ja henkilökunta, joka huolehtii meidän kaikkien kulttuurisesta hyvinvoinnista monipuolisesti ja iloisella meiningillä. Paikallisten taiteilijoiden entistä parempaa huomioonottamista tapahtumia suunniteltaessa pidän tärkeänä.

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Haluaisin, että meillä Heinolassa elettäisiin hyvillä mielin, Rillumarei!

Eeron musiikki- ja kirjavinkki

Veikko Ahvenainen: Suomi 100 vuotta: juhlalevy

78.8931 AHV

Veikko Ahvenaiseen tutustuin jo 1960 –luvulla iskelmälaulukilpailujen tiimoilta, joihin osallistuin useasti. Ja kutsuipa harmonikkataiteilija minut myös 60- vuotisjuhlakonserttiinsa esiintymään Finlandiatalolle. Siellä esitin Ahvenaisen sävellykset Kuihtuneet ruusut ja Takametsien kaipuu. Koska olen vannoutunut harmonikkamusiikin ystävä ja Veikko Ahvenainen on sen ylivoimainen mestari, suosittelen Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi levytettyä juhla-albumia.

Aatteleppa ite!: Jope Ruonansuu: Suomen hauskin mies
99.1 AAT

Jopella on rempseä huumoripuoli ja sitten on sydämellisten iskelmälaulujen puoli, se kaksinaisuus hänessä kiehtoo. Erityisesti minuun on kolahtanut Jopen laulu ”Ollaanko enkeleitä toisillemme”, jonka olen minäkin levyttänyt. Tykkään Jopen molemmista puolista ja elämänkerrassa pääsee kurkistamaan pikkuisen molempiin.

Tiivistelmä:

Eero Aven s.1941 Pielisjärvi (nyk. Lieksa)
Sanoittaja, sovittaja, säveltäjä ja esittävä taiteilija
Ensimmäiset levytykset 1960-luvun lopulla, tuorein julkaisu 2017

Albumit:
Sirpaleet (1978), Elämäntoveri (1980), Kauniit muistot (1981), Raitilla (1982), Tuhlarin tunteet (1983),
Parhaat (1983), Surusilmät (1985), Laulava sydän (1987), Valkea ruusu (1988), Elämäntoveri (1988),
Elämäntoveri (1991), Onnen sävel (1991), Eero Aven (1992), Kukka-Maaria (1993), Iltatähti (1995),
Parhaat 20 suosikkisävelmää (1997), Lauluja matkan varrelta (1998), Hopearuusu (1999), Kenties (quizas, quizas, quizas) (2002), Miljoona ruusua juhlalevy – 40 laulua (2006), Sydämen asialla (2008), Ruusutanssi (2009), Unohtumattomat suosikit (2013), O Sole Mio - 50v. Juhlalevy (2017)
Suurimpia hittejä:
Aina Aina, Elämäntoveri, Älä Sinä Mökötä, Ruusuni Mun, Lentojätkä, Kaunista Unelmaa, Metsuripojan Lemmitty, Sydämen Asialla, Kultahipun Laulu, Mandoliinikrapula

Lahden Pelastakaa Lapset ry valitsi Lasten oikeuksien päivän kunniaksi Lahden kaupunginkirjaston  järjestämät lukukoiratapaamiset vuoden 2018 lapselliseksi teoksi. Vuoden lapsellinen teko-diplomi jaetaan tunnustuksena paikallisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä.

Lukukoiratoiminnan tavoitteena on lukutaidon kehittäminen ja lukemaan innostaminen. Lukukoira tarjoaa lukemaan opettelevalle tai lukivaikeuksista kärsivälle lapselle rauhallisen ja stressittömän tilanteen ääneen lukemiseen. koska koira ei kritisoi eikä korjaa - se vain kuuntelee ja tukee läsnäolollaan epävarmaa lukijaa. Suomen Kennelliitto aloitti lukukoiraohjaajien kouluttamisen ja koirien toimintaan arvioinnin vuonna 2017. Tällä hetkellä Kennelliiton lukukoiria on n. 180 ja Lahden kirjastossa niitä työskentelee kolme: brasilianterrrieri Dina, eurasier Rommi ja mittelspitz Pessi.

Hyvä lukutaito on tehokas apu syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllistymiseen. Vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan kirjasto tavoittaa 97 prosenttia 10-14-vuotiaista lapsista ja nuorista. Kirjastoon on helppo tulla, ja sieltä löytää ystäviä - vaikkapa tällaisia nelijalkaisia.

 

 

Heinolan kaupunginkirjaston musakasvo -sarja esittelee heinolalaisia muusikoita ja musiikin tekijöitä. Nyt vuorossa heinolalaislähtöinen muusikko Teea Aarnio.

Muusikko Teea Aarnio

1. Kuka olet ja mitä teet? 

Nimeni on Teea Aarnio ja laulan, sanoitan lauluja, sävellän ja olen myös soittanut pianoa ja viulua lapsesta asti. Mandoliiniakin soitan joskus. Olen opiskellut Helsingin Pop & Jazz Konservatorion ammatillisessa koulutuksessa laulu pääaineenani. Kuulun Helsinki Soundpainting Ensembleen. Keikkailun aloitin teini-iässä. Intohimon kohteita ovat musiikin lisäksi tanssi ja teatteri vaikkakin sittemmin olen keskittynyt musiikkiin ja laulamiseen. Olen todella utelias elämän suhteen ja on kiva oppia uusia taitoja. Olen työskennellyt monilla eri aloilla, koska on monin tavoin terveellistä tutustua erilaisiin duuneihin ja oppia niistä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Olen äänittänyt levyllisen uutta pohjoismaista, kansainvälistä maailmanmusiikkia yhteistyössä musiikkituottaja Jukka Backlundin kanssa ja tällä hetkellä käynnissä on siivilöintiprosessi itselle oikeisiin yhteistyö-, ja julkaisukuvioihin liittyen. Levyn biisit ovat pääosin suomeksi, mutta levyllä lauletaan myös ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Levytys julkaistaan vuoden 2019 lopussa ja jotta julkaisuaikataulussa pysytään (videot, livevideota, itse albumi, keikat) niin hommia riittää. Kerron levyprosessista eli prokkiksen alkuvaiheista aina tähän hetkeen asti tarkemmin nettisivuilla osoitteessa www.teeaaarnio.com. Levyn säveltäminen, sanoittaminen, äänittäminen, kaikki projektinhallintaan liittynyt työ on ollut valtava rykäys ja pidänkin nyt pientä hengähdystaukoa ennen kuin on aika tyrkätä musa maailmaan.

3. Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Musiikkikipinä on ollut vahvasti mukana pikkutaaperosta asti, en edes muista alkua. Kerhonohjaaja taisi sanoa vanhemmille, että tämä tyyppi laulaa koko ajan eli laittakaahan jonnekin musiikkitunnille. Aloitin taaperoiässä musiikkileikkikoulun, sitten hakeuduin kouluiässä klassisen viulun opintoihin ja siitä taidelukion musalinjalle Lahteen. Sen jälkeen tuli paljon keikkoja, prokkiksia, bändejä. Lopulta lähdin Helsinkiin musiikkiopintoihin. Nelisen vuotta sitten annoin itselleni luvan lopettaa ns. ammattimusisoinnin ja kävin läpi aika ison kriisin; poistin kaikki nettisivunikin. Silloin piti laittaa aika moni muu asia järjestykseen ja sitten vasta palata musaan. Samalla tavallaan testasin musasuhteeni eli annoin itselleni luvan jatkaa vasta kun olin antanut egolle kyytiä. Musiikki on vyörynyt uudella tavalla takaisin sen vaiheilun jälkeen.

4. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on kieli ja en osaa kuvitella omaa olemassaoloani ilman sitä kieltä. Olen iloinen, että koen melko lailla joka vuosi olevani aivan alussa musiikin kielen kanssa; etsin ja löydän eri lähestymistapoja, erilaisia sävyjä, lisää tasoja. Kun laulan, herään henkiin. Odotan, että pääsee taas keikoille uuden musan kanssa. Nämä uudet biisit on jotain todella kaunista ja kohottavaa. Kuuntelen ja diggailen aktiivisesti kaikenlaista musiikkia ja innoittajat vaihtuvat eri vaiheiden myötä. Suomalaisista tyypeistä erityisesti Anna-Mari Kähärä on aina ollut monestakin syystä valtavan tärkeä esikuva. Nyt onkin ollut hurjaa saada ilahtunutta palautetta levystä juurikin noilta omilta esikuvilta.

5. Millaista musiikkia kuuntelet?

Tällä hetkellä kuuntelen paljon uutta ja vanhaa jazzia, flamencoa, ns. roots-musaa eli countrya, bluesia. Toisaalta myös soul on tosi lähellä sydäntä. Kuuntelen musaa paljon ja missä tahansa tilanteessa, toisaalta nautin myös suuresti hiljaisuudesta. Etsin aina uutta musaa ja juuri nyt olen kuunnellut paljon muutamaa indie-lauluntekijää, esim. Bon Iverin bändistä tuttu S. Carey miellyttää. Popin ja rockin puolelta uusia suosikkeja ovat mm. urbaania elektromusaa ja flamencoa yhdistelevä Rosalía ja rock-pop-indie-elektro-yhtye Spoon. Seuraava missio on elvyttää ja päivittää klassisen musiikin tietämys.

6. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Pyrin pitämään itseni mahdollisimman kaukana tietynlaisesta musamaailma-analyysistä. Käyn keikoilla ja tutustun uuteen musaan, luen näkemyksellisiä kirjoituksia. Pidän itseni kiireisenä tekemisen parissa ja seuraan esim. Imogen Heapin lausuntoja sekä tekemisiä suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuus on auki. Mitä sanoisin musiikin kuluttajille? Keikoille, menkää keikoille. Keikat on ihania ja tärkeitä kokemuksia, musan kuunteleminen itsekseen on tietysti myös todella jees, mutta mikäli tahtoo muistutuksen jostain suuremmasta leijuvasta energiasta niin suosittelen siirtymään itselle arvokkaan livemusiikkitilanteen äärelle mahdollisimman pian.

7. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Tällä hetkellä luen vihdoin Naomi Kleinin kirjaa ”Tuhokapitalismin nousu”, englanniksi nimeltään ”The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism”. Luen paljon artikkeleita, kirjat jäivät pitkäksi aikaa vähemmälle huomiolle, mutta pidän kyllä paljon kirjoista. Seuraavaksi suunnitelmissa on lukea joku hyvä englanninkielinen romaani. Myös Riitta Kylänpään uusi kirja Pentti Linkolasta kiinnostaa. Viime vuosina olen lukenut pääosin tieteiskirjoja tai elämänkertoja. Lempiromaanejani ovat usein filosofissävyiset tai leikkisän absurdit teokset. Kirjallisuus ja musiikki ovat melko lailla parhaimmillaan omina taiteenlajeinaan, mutta toki hienosti sanoitettu laulumusiikki on sekin oma hieno alueensa. Suhtaudun melko kriittisesti laululyriikkaan; se mikä toimii paperilla ei aina toimi niin hyvin ns. suussa eli laululyriikkana. Musiikissa tärkeä, ellei jopa tärkein asia on rytmi ja kirjallisuudessa kerronnan rytmitys on myöskin tärkeä asia. Kirjallisuuden rytmiikka ja musiikin rytmiikka ovat kuitenkin eri kokonaisuuksia, vaikkakin filosofisemmalla tasolla voidaan puhua samasta jutusta.

Virginia Woolfin ”Mrs. Dalloway” on ikisuosikkini.

8. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Vietin lapsena ja nuorena valtavasti aikaa kirjastossa. Tutustuin uuteen musiikkiin, luin kirjoja, tutkin vanhoja sanomalehtiä. Vaikkakin rakastan nyt syntymäpaikkaani Heinolaa, oli se ns. erilaiselle nuorelle hyvin vaikea kasvuympäristö. Kirjasto tarjosi tärkeän turvapaikan; kirjojen ja levyjen kautta sain tutustua suureen maailmaan pikkukaupungin ulkopuolella.

9. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Tällä hetkellä käytän hyvin vähän kirjaston palveluja, sillä arkeni on melko täyttä eri töiden parissa. Pidän hyvin tärkeänä, että kirjastojen vahva asema säilyisi meillä Suomessa, sillä kirjastot tarjoavat kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille matalan kynnyksen paikan ylläpitää mielenkiintoa elämää, toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

10. Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kirjastojen merkitys on valtava. On tärkeää, että yhteisöissä on tiloja, jotka ovat kaupankäynnin periaatteiden ulkopuolella ja kaikille avoimia. Kirjastoautot ovat myös tärkeitä, sillä niidenkin kautta yhteiskunta pitää kansalaisistaan huolta tarjoamalla virikkeitä ja arkisia kohtaamisia.

Ymmärrän, että internetin yleistymisen myötä kirjastojen on laajennettava palveluitaan, jotta ihmiset yhä käyttäisivät kirjastoja. Tämän voi nähdä haasteena tai mahdollisuutena. Näkisin tämän mahdollisuutena ja hienona esimerkkinä onnistuneesta palveluiden laajentamisesta (sekä sosiaalisen median käytöstä) mieleen tulee Kallion kirjasto.

11. Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Taidan tällä hetkellä olla vähän ulapalla Heinolan kulttuuritarjonnasta, mutta olen äärimmäisen ylpeä vanhoista kavereistani jotka puuhaavat paljon sikäläisen livemusiikin ja kulttuuritarjonnan hyväksi. En ole lainkaan huolissani Heinolan kulttuurielämän puolesta; alueella on monia näkemyksellisiä toimijoita, jotka saavat paljon hyvää aikaan.

12. Teean vinkit

Kirja

Joni Mitchell omin sanoin: lauluntekijän elämä

Virkistävää, juurruttavaa ja rehellistä luettavaa aiheesta, josta harva todella tietää (ja uskaltaa sanoa) näin paljon.

Levy

Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen: Vagabond Moon

Hienoja, persoonallisia muusikoita ja tämä levykokonaisuus on poikkeuksellisen koskettava.