Siirry sisältöön

Musakasvo Jarko Manninen

Kuvaaja: Stephane Pellennec

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on monitaiteilija Jarko Manninen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jarko Manninen, lahtelainen 8bit-musiikin tekijä ja keräilijä. Kirjoitan myös runoja, räppään ja soitan vaskipuhaltimia. Lisäksi kuvaan ja maalaan katutaidetta. Ammatiltani olen nuoriso-ohjaaja, ja päivätyökseni toimin koulunkäyntiavustajana.
Olen tehnyt ja julkaissut 8bit/chiptune-musiikkia Defilus-nimellä vuodesta 1999. Teen musiikkia vanhoilla tracker-softilla eli yksinkertaisilla digi-raitureilla. 8bit-soundit mielletään usein vanhoihin peleihin ja niiden säröisiin äänimaailmoihin. Esim. Commodore64, Sega, Nintendo, Atari ja Amiga ovat äänipiireineen tunnettuja chiptune-musiikin alustoja.
Runouden parissa olen toiminut vuodesta 2011. Harrastin lavarunoutta aktiivisesti 2013-2016. 2017 julkaisin Lahti64-katurunosarjan, joka sisälsi 64 runotarra-arkkia sähköbokseissa eripuolella Lahtea. Syksyllä 2019 julkaisimme Yltymä-records tuotannolla runolevyn Jarkolla on asiaa, jossa äänirunoa ja sanallisia maisemia hiphop-biiteissä.
Räppihommissa olen ollut varsinaisesti vuodesta 2015, jolloin päädyin Keskiviikko teamiin mukaan. Keskiviikko team on lahtelainen porukka joka tuottaa suhteellisen aktiivisesti räpmusiikkia, erityisesti keskiviikkoisin. Aluksi soittelin taustoissa mukana trumpettia ja luin runojani. 2017 intouduin kirjoittamaan myös riimejä ja räppäämään niitä kessaribiiseissä nimellä Defi. 2019 aloimme Möysän Kulkurin ja Dj Potilas1:n kanssa tehdä live-keikkoja, olemme esiintyneet Lahdessa ja Tampereella.
Musiikilliset juureni ovat syvimmillään silti torvensoitossa. Aloitin trumpetinsoiton vuonna 1992, ja 95 vaihdoin pääsoittimekseni baritonitorven. Olen soittanut ja soitan useissa eri soittokunnissa ja kokoonpanoissa, mm. Waski Weljissä, Tiirismaan puhaltajissa, Gospel bigbandissä, LSP brassissa ja LSP kvintetissä. 2010 päädyin reggae-räppäri Juuskin live-pändiin ja aloin toimia taiteilijanimellä Torvensoittaja Katollaan. 2013 meillä oli Melukylän Lapset –niminen kokoonpano jonka kanssa keikkailimme useamman vuoden. Tämän jälkeen olen soittanut mm. Korpifunkin levyllä, Dj Puliukon mixtapella, Keskiviikkobiiseissä sekä Potilasbeats-tuotannoissa. Edelleen räppikeikoilla saatan yllättää ja tempaista väliin trumpettisoolot.
Taidemuoto josta minut kuitenkin parhaiten tunnetaan on katutaide. Olen maalannut paljon tilaustöitä Lahdessa, mm. 8-Sali-graffitin, Lokinrannan maalauksia, Limuradion rappukäytävää, sähkökaappeja ja tunneliprojekteja, yksityisiä seiniä ja sisustuslevyjä. Tein kirjastollekin v. 2015 värikkään levyn lukusalin seinälle. Tyylilleni tunnusomaista on mahdollisimman monimutkaiset kirjaimet ja auringonlaskussa kylpevät lahtimaisemat. Nuoriso-ohjaajana olen myös vetänyt graffitikerhoja, maalauspajoja, erilaisia nuorten projekteja, ja luennoinut graffitista ja katutaiteesta.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Teen chiptunea aina kun ehdin ja inspiroidun. Tyyliini kuuluu tuottaa 8bit-versioita ja sovituksia tunnetuista suomalaisista sävellyksistä, mutta luon myös paljon täysin omaa musiikkiani.
Keskiviikko team jatkaa tuotannollista toimintaansa. Kokoonnumme viikottain kirjoittamaan uusia biisejä ja julkaisemme valmiita tasaiseen tahtiin.
Räppikeikkoja on kevään korvilla odotettavissa. Seuraava esiintymisemme on 14.3 Riihimäen Vihreällä talolla.
Seuraava runoäänite on työn alla. Jarkolla on asiaa vol 2 on tarkoitus julkaista syksyllä 2020.
Katutaiteen saralla puuhaa riittää. Joulukuussa 2019 toteutin Trion nuorisotila Triplaan kookkaan seinämaalauksen ja maalasimme toimintansa lopettaneen Kasisalin seinät uuteen uskoon. Maailma on värityskirja, tila ei kesken lopu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen pääsäintöisesti 8bit-soundia ja muuta demoskene/tracker-musiikkia. Käytännössä kerään omaa suurta soittolistaa netistä löytyviä freeware-datapankkeja hyödyntäen. En tarkoita valtavirran suoratoistopalveluita, Youtubea tai edes Soundcloudia, vaan vähemmän tunnettuja chitune-artistien suosimia kanavia joissa biisit löytyvät alkuperäisformaateissaan. Modarchive.org, Amiga Music Preservation, Modland, Scene.org, Battle of the Bits, 6581-8580.com, Exotica.org, Pouet.net vain muutamia mainitakseni.
Vahvasti 8bit-painotteisessa kokoelmassani on tietysti myös paljon muita genrejä edustettuna. Techno & IDM, ambient & beats, doskpop & synthpop, jungle & dnb, psy & goa, chipmetal & powerchip, jazz & chipfunk, folk, dubstep & chipstep, kaikkea mitä vanhoilla laitteilla ja softilla tehdään ja on tehty. Joskus kuuntelussa on tietty genre kuten illalla ja runoja kirjoitellessa ambient, aamulla ehkä techno tai dnb, mutta usein biisit ja genret vaihtuvat alituiseen.
Musiikillisesti ihailen suuresti Commodore64-artisteja, jotka 90-luvulla loivat omia melodisia ja funkahtavia tyylejään, kuten Jeroen Tel, DRAX, Shogoon, Stainless Steel, Tomas Danko, Stello Doussis, Mitch & Dane, Glenn Rune Gallefoss, PRI. Toisaalta vaikutteita on minulle antanut Pohjoismaiset chiptune-artistit, joiden sävelistä kuulee selkeästi pohjoismaisen melodiaperinteen. Esimerkkeinä Maktone, Lukas Eriksson, Agemixer, Felix Lindgren, Abaddon, Reed, Purple Motion, Tempest, Cadaver.
Uudempina vaikutteiden antajina pidän progressiivisemman tyylin chiptune-artisteja kuten Jakim, Bzl, Kfaraday, Strobe, Virt, Sfr. Nämä kaikki säveltävät musiikkiaan pääsääntöisesti perinteisillä menetelmillä eli oldskool-trackereilla.
Tavallisesti musiikki soi kotona puuhastellessani kokoajan. Saan kotona ollessani musiikkia sellaisina annoksina, etten kuuntele sitä muualla ollessani lainkaan. Liikenteessä haluan kuulla muun liikenteen ääniä, luonnossa luonnon ääniä, ja kuntosalillakin hikoilen mielummin hiljaisuudessa omien ajatusteni kanssa.
Vaikka itsekin teen räppiä, en ole koskaan oikeen oppinut kuuntelemaan sitä, tai muutakaan sanoitettua musiikkia. Pidän musiikissa siitä ettei tarvitse kuunnella sanoja, vaan voi keskittyä fiiliksiin ja äänimaisemiin ilman selostusta. On vaikuttavaa, jos instrumentaalibiisin nimi on niin kuvaava, että sen voi lähes arvata kappaleen kuullessaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana monimuotoisuuden kannalta. Musiikkia tehdään valtavasti, ja kuunnellaan sitäkin enemmän. En usko että uuden musiikin suuri määrä vie sen tasoa alemmas, vaan päinvastoin. Kuuntelijoitakin on niin monenlaisia, että kaikenlaiselle löytyy paikkansa musiikkimaailmassa. Genret sekoittuvat mutta vanhoja linjojakin kunnioitetaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus linkittyy musiikkiin niinkuin lähes kaikkeen. Itse olen kiinnostut enemmän kuvataiteen ja graffitin historiasta kertovasta kirjallisuudesta. Varmaankin eniten minuun on vaikuttanut 1998 ilmestynyt teos Helsinki Graffiti, joka on kuulemani mukaan kirjastoiden varastetuin opus Suomessa, lieköhän yhtään enää hyllyissäkään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin 5-vuotias kun nykyinen kirjastorakennus avattiin 1990. Muistan kuinka jokapuolella oli suihkulähteitä ja vesialtaita, taisi siellä olla onnenlähdekin jonka pohja oli täynnä markan kolikoita. Pikkupojasta se oli ihmeellistä ja jännittävää, kirjasto oli melkoinen ihmemaa.
90-luvun loppupuolella internetin käyttö alkoi yleistyä, silloin tuli käytettyä aktiivisesti kirjaston nettiaikoja. Koneita ei ollut kuin muutama ja tunnin aikavaraukset olivat kortilla, oli otettava mitä sai. Siihen aikaan selaimissa ei ollut välilehtiä, vaihtoehtoina olivat Internet explorer ja Netscape. Hitaiden yhteyksien vuoksi nämäkään eivät toimineet kunnolla yhtäaikaa, joten nettiä oli käytettävä yksi saitti kerrallaan. Itse käytin aikani lähinnä sen ajan suomigraffitisivustoja läpi käyden, parhaat kuvat kopioin disketille talteen. Kun kaikki netin uudet kuvat oli katsottu, yleensä n. 30 minuutissa, jäi aikaa chattailuun. IRC eli internet relay chat oli kovassa käytössä, kuten myös Kiss FM:n kaupunkichatit. Silloin kirjasto oli käytännössä kuin toinen koti.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Kirjasto on aina ollut minulle paikka jonne voi tulla rauhassa tekemään omia tehtäviään, läksyjä, runoja, piirustuksia, ilman että tarvitsee ostaa mitään. Tällä hetkellä käyn ajoittain musiikkikirjastossa nauhoittamassa vanhoja vhs-kasetteja dvd:ille, näillä käynneillä tulee käytettyä muutenkin kirjaston palveluita.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on monenlaisia käyttäjiä ja varmasti merkityksiäkin on monenlaisia. Itselle kirjaston tärkein pysyvä merkitys on tiedonhankinnallinen. Kun täytyy syventyä jonkin asian äärelle, internet antaa monesti vaan pintapuolista tietoa. Kirjaston kokoelmat ovat korvaamattomia, ja sen ilmaiset palvelut kaupunkilaisille tärkeä oikeus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Mielestäni täällä on musiikki- ja kulttuuritarjonnan puolesta oikein hyvä meininki. Kaikenaikaa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, millään ei kaikessa ehdi mukana ollakaan. Viime vuosina positiivista muutosta on tuonut Sopenkorven Kesannon muodostuminen. Juuri sellaista itsetekemisen keskittymää ja keikkapaikkaa ulkoilmassa täällä on kaivattukin.
Baareissa riittää suuria ja pieniä tapahtumia, ja niitä on suhteellisen helppo järjestää. Loviisankatu on keikkapaikkana tietysti legendaarinen, muttei muuallakaan varauskirjat pääse hyllyissä pölyttymään.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja: Perintö: Helsinki-graffitia vuosilta 1992 – 2017
Aimo annos tietoa ja kuvia suomigraffitin eri vaiheista pääkaupungin näkökulmasta, ehdoton suositus.

Levy: Defi – Jarkolla on asiaa
Lahjoitin musakasvouteni myötä kirjastolle runolevyni kuunneltavaksi ja lainattavaksi. Albumi sisältää yli 3100 sanaa, ja se on tietyllätapaa mielenosoitus vähäsanaisille runokirjoille. Jarkolla on siis todellakin asiaa, tai ainakin sanottavaa. Yhtenäistä otsikkoa tai teemaa ei ole, aiheessa ei pysytä hetkeäkään, tätä voisi luonnehtia progressiiviksesi äänirunoudeksi.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.