Siirry sisältöön

la 9.11. klo 11–15 Lahden pääkirjastossa

Ohjelma:

Roolipelisatutunti

klo 11.15, kesto noin tunnin.

Päijät-Häme-huone

Asikkalan kirjaston vetämällä roolipelisatutunnilla osallistujat pääsevät luomaan omat hahmonsa ja vaikuttamaan tarinan kulkuun pöytäroolipelien hengessä. Tunnilla luomme yhdessä jännittäviä hetkiä ja seikkailuja satumaailmassa. Satutunti on suunnattu esikouluikäisille ja sitä vanhemmille lapsille. Mukaan mahtuu 25 osallistujaa. Tule mukaan kokemaan yhteisen tarinankerronnan taikaa!

Pelimusiikkia: Defilus

klo 12

Aikuisten tapahtuma-alue

Lahtelainen 8bit-säveltäjä Defilus soittaa setin Commodore64-musiikkia.

Tietovisa pelikulttuurista

klo 11.30, 12.00, 12.30, 13.00, 13.30

Auditorio

Peliaiheinen tietovisa pyörii auditoriossa puolen tunnin välein alkaen klo 11. Visa sopii pelikulttuurin vasta-alkajille, mutta kokeneemmatkin saattavat kohdata kiinnostavia pähkinöitä. Tervetuloa visailemaan!

Bingo

klo 14

Aikuisten tapahtuma-alue

Osallistu perinteiseen bingoon. Voittajalle luvassa palkinto!

Retropeliturnaus

klo 11–13.45

Palautusalue

Ota osaa peliturnaukseen, joka käydään retrokonsolilla. Parhaat palkitaan päivän päätteeksi klo 14 aikuisten tapahtuma-alueella.

Lahti Pinball Society

Auditorion edusta

Lahti Pinball Society esittelee flippereitä ja kerhon toimintaa.

Suomen palapeliurheiluliitto

Palautusalue

Tule testaamaan leikkimielistä kilpailua palapelien parissa ja tutustumaan palapeliurheiluun.

Pandarobottien koodauspaja

Satuhuone

Junior Universityn pajassa pääset ohjelmoimaan pandarobotteja. Paja sopii alle kouluikäisille lapsille.

Lahden Bridgekerho ry

Yläkerran aula

Lahden bridgekerho esittelee bridgeä ja kerhon toimintaa.

Lahden Shakki ry

Yläkerran aula

Lahden Shakki esittelee shakkia ja yhdistyksen toimintaa.

Figuurien maalaus

Aikuisten tapahtuma-alue

Maalaa itsellesi pelifiguuri. Tarvikkeet tarjoaa Puolenkuun pelit ja maalauksessa opastaa Figure Fellows ry.

Suomen roolipeliseura ry

Musiikkiosasto

Suomen roolipeliseura ry:n puheenjohtaja esittelee roolipeliharrastusta ja seuran toimintaa.

Roolipeli: ALIEN – Rutiinitarkistus

Peli alkaa klo 12.00

Musiikkiosasto

Lahden roolipelaajat vetävät ALIEN-roolipelin. Peli on kauhupainotteinen pöytäroolipeli, joka sijoittuu Ridley Scottin luomaan ALIEN-universumiin. Pelissä pelaajat kokevat intensiivisiä ja jännittäviä seikkailuja ja tilanteita avaruudessa, jossa heidän hahmonsa voivat kohdata tappavia xenomorpheja ja lukuisia muita vaaroja. Pelin takana on mainetta niittänyt ruotsalainen Fria Ligan (Free League Publishing) ja peli käyttää heidän omaa helppo-oppista Year Zero Engine

-sääntörunkoa. Ikäsuositus: 15+. Peli kestää 2½ tuntia.

Roolipeli: Pirate Borg – The Curse of Skeleton Point

Peli alkaa klo 12.00

Pilke-ryhmätyötila, aikuisten tapahtuma-alueen vieressä

Lahden roolipelaajat vetävät Pirate Borg -roolipelin. Peli on säännöiltään kevyt ja helppo-oppinen pöytäroolipeli väkevällä taiteella ja tyylillä, joka ammentaa inspiraationsa historiasta, fantasiasta, kauhusta ja rommista. Pelissä pelaajat ottavat roolin ahneina ja likaisina merirosvoina, jotka sikailevat, tunaroivat, ryöväilevät ja taistelevat hirviöitä vastaan. Mustalla huumorilla ladattu teos perustuu palkittuun Mörk Borg -roolipeliin. Ikäsuositus 15+. Pelistä voi poistua ja tulla

mukaan kesken pelin.

Roolipeli: Purppuraverhon konflikti – Nyoka-vuoren taistelu

Peli alkaa klo 13.00

Päijät-Häme-huone

Asikkalan kirjaston vetämässä roolipelissä on vuosi 2147. Hyönteismäiset avaruushirviöt ovat hyökänneet Maahan tuoden mukanaan tuhoa ja kaaosta. Ihmiskunta on joutunut puolustuskannalle ja pakosalle omalla planeetallaan. Viimeinen toivo lepää kloonattujen supersotilaiden käsissä. Heidän on edettävä syvällä viidakossa sijaitsevalle Nyoka-vuorelle, jossa sijaitsee hirviöiden johtajan, mystisen Pesätyrannin linnake. Pesätyranni on tiedustelutietojen mukaan jonkinlainen massiivinen, orgaaninen supertietokone, joka ohjaa kaikkia muita hirviöitä voimakkaiden alfa-aaltojen avulla. Nuo aallot ovat myös värjänneet taivaan pahaenteisen verenpunaiseksi.

Tehtäväparametrit:

1. Edetkää Nyoka-vuoren sisään.

2. Tuhotkaa Pesätyranni

3. Palauttakaa planeetta ihmisille

Ikäsuositus: yläkouluikäiset ja sitä vanhemmat. Pelistä voi poistua ja tulla mukaan kesken pelin.

PS5 PSVR2-virtuaalitodellisuuslasit

Monitoimitila

Lahden nuorisopalvelujen vetämällä pisteellä pääset testaamaan virtuaalitodellisuuslaseja.

Pelihuone esittelyssä

Pelihuone

Tutustu kirjaston pelihuoneeseen ja testaa eri konsolipelejä.

Nuorten peliolkkari

Nuortenosasto

Lahden nuorisopalvelujen peliolkkarissa pääset testaamaan uusia pelejä sekä pelaamaan klassikoita vuosien varrelta.

Pokemon GO
Tule Game Överiin nappaamaan itsellesi "tapahtumamaskotti", kun kirjaston pihalla on koko tapahtuman ajan mahdollista napata itselleen pokemoneja Pokemon GO:ssa. Voit myös testata kaverin kanssa kumman pokemonit on tykimmät! Lahden nuorisopalvelut tarjoavat luret.

Lautapelit

Aikuistenosasto ja lastenosasto

Pelaile lautapelejä tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Aikuistenosastolla on pelit aikuisille ja koululaisille, ja lastenosastolla perheen pienemmille. Mukana on ohjaaja esittelemässä pelejä ja opastamassa pelin alkuun.

Helmikuussa 6.2. vietetään Saamelaisten kansallispäivää, joten kuukauden levyksi valikoitui Soljun uusi albumi Uvjamuohta. Solju - Ulla Pirttijärvi ja hänen tyttärensä Hildá Länsman ovat saamelaisia muusikoita Utsjoelta. Sana uvjamuohta on pohjoissaamea ja tarkoittaa puuterilunta.

Soljun musiikissa saamen kieli ja perinteinen joiku yhdistyvät sekä moderniin etnomusiikkiin että pohjoisen kuulaisiin äänimaisemiin. Solju tuo esiin pohjoiset juurensa ja saamelaisen kulttuurin rikkaat maailmat. Eläväinen, maanläheinen, värikäs, omaperäinen, eteerinen ja maalaileva ovat sanoja, joilla tekijät itse ovat luonnehtineet musiikkiaan.

Albumin kappaleet heijastelevat kaikuja Saamenmaan luonnosta ja traditionaalisesta elämäntavasta. Musiikissa helisee kevät, tunturikoivut hohtavat hopeisina ja joutsenet palaavat (Oassi mus, Njuvččat). Albumin joiut ovatkin syntyneet yhden muusikoille merkityksellisen kevään aikana. Soljun musiikki luo vahvoja (ääni)kuvia tuntureiden äärettömyydestä, luonnosta ja sen kauneudesta mutta myös yhteisöllisyydestä ja elävästä, sukupolvelta toiselle välittyvästä kulttuurista (Borggaid Čáđa, Ráffi). Sisaresta kertovan kappaleen (Oabbá) tunnelma on lähes intiimi.

Joiku yllättää ilmaisuvoimallaan ja monipuolisuudellaan. Kappaleiden äänimaisemat vaihtelevat eteerisen ohuista vahvoihin ja jopa uhkaaviin (Válddi fámut). Uvjamuohta vie taianomaiselle, jopa meditatiiviselle matkalle pohjoisen kevääseen.

Solju on albumillaan Uvjamuohta vuoden 2023 Emma -ehdokas etnomusiikin kategoriassa.

Helmikuun ajan Lahden pääkirjaston tasanteella on esillä laaja kattaus saamelaista musiikkia.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tuija.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Varasteleva joulupukki on kuulunut omiin jouluperinteisiini jo vuosien ajan ja syystä. Levy on alusta loppuun Leevi and the Leavingsiä parhaimmillaan ja kuuluu selkeästi bändin albumeiden parhaimmistoon. Mielestäni albumi on kokonaisuutena paras Leevi and the Leavings albumi, koska selkeä teema pitää sen hienosti kasassa.

Levy koostuu jo aikaisemmin julkaistuista joulusingleistä, sekä viidestä albumille kirjoitetusta kappaleesta. Singleinä aikaisemmin oli julkaistu vuonna 1988 Joulutarinoita maxisingle joka sisälsi kappaleet Joulukertomus, Jouluksi mummolaan ja Jerusalem, sekä vuonna 1989 Oikein surullista joulua, jonka b-puolelta löytyy kappale Onneksi jouluun on aikaa. Albumin uudelleenmasteroituun versioon lisättiin myös kappale Jouluaattona kännissä.

Varasteleva joulupukki onnistuu olemaan samaan aikaan perinteisen jouluinen ja käsittelemään tuttuun Leevi and the Leavings tapaan myös elämän synkempää puolta, ylikaupallisuutta, köyhyyttä, alkoholismia ja perheväkivaltaa. Levy on hauska, koskettava ja paikoin jopa synkkä.

Leavings-orkesteri kiertää tänä vuonna soittamassa varasteleva joulupukki levyä, solisteinaan Jarkko Martikainen ja Siiri Nordin. Jos et käynyt katsomassa Sibeliustalon konserttia, kerkeät vielä alku joulukuusta keikalle Helsinkiin tai Tampereelle. Olin itse Sibeliustalon konsertissa ja oli upea kokemus päästä kuulemaan Leevi and the Leavings kappaleita livenä!

Toivotan kaikille ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Levyn vinkkasi Tomi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Ruotsin tärkeimpiin rockbändeihin kuuluva Kent julkaisi 25 vuotta sitten kolmannen albuminsa Isolan.

Kent oli yhtye, jonka ruotsalaisuus tai ruotsinkielisyys ei välttämättä haitannut joskus länsinaapuriaan karsastavaa, suomalaista kuulijaa. Hyvä niin, sillä musiikillinen menetys olisi perustunut kovin mitättömiin syihin. Toisaalta osalla Kentin muusikoista ulottui sukujuuria Suomeen, joten kulttuurinen yhteys on ollut arvattua lähempänä. Kentin viileä rauhallisuus, tyylikäs melankolisuus, pehmeä tummasävyisyys puhutteli paitsi skandinaaveja, myös kauempana maailmalla. Isolasta julkaistiinkin seuraavana vuonna – 1998 – englanninkielinen versio.

Kuunteleepa Isolaa ruotsiksi tai englanniksi, tempaisee levy mukanaan 1990-luvun loppupuolen tunnelmiin.

”Tid... du är dig inte lik
Min knutna hand i fickan
Sömn... jag kräver ingen sömn
Jag vrider mig på nålar

--

Tid... allt ska bli som då
Jag nöjer mig med tystnad
Språk... jag behöver inget språk
med tiden på min sida”

Aikalaisella hittisinglen ”Om du var här” sanat löytynevät muistin pohjukoista. Toisaalta lyriikat vievät rauhoittavan ajattomiin sfääreihin. Esimerkiksi tästä voisi nostaa minkä tahansa kappaleen sanoituksia Isolalta. ”Det är bara saker som man ser, det är bara saker som man vet … tänk om jag har fel … har vi tid innan allting tar slut”. Haikeus, tyhjyys, paljaus – kaikki tunnelmat välittyvät viiltävän kirkkaasti.

Tunnelmat nousevat pinnalle myös levyn äänimaisemassa – kuuntele vaikka levyn päättävä, minimaalista massiiviseen yhdistävä 747.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Taru.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Donald Fagenin The Nightfly valikoitui kuukauden levyksi, sillä se viettää tässä kuussa 40-vuotispäiviään. Albumi ilmestyi 1. lokakuuta 1982.

Donald Fagen tunnetaan Steely Dan -yhtyeen toisena ydinhahmoista Walter Beckerin ohella ja The Nightfly on Fagenin ensimmäinen albumi Steely Danin hajoamisen jälkeen.

Musiikkityyliltään albumi on jazzahtavaa rockia/poppia. Albumista käytetty termiä jazz pop. Soinnutus kappaleissa on rikasta ja monisävelistä.  Kappaleissa on vaihtelua tunnelman ja tempon suhteen, hitaammasta balladista (Maxine) nopeampaan ralliin (New Frontier). Sointimaailmassa kuullaan pianon, rumpujen ja kitaroiden lisäksi muun muassa syntetisaattoreita sekä vaski- ja puupuhaltimia.

Albumin lyriikat ovat osittain omaelämäkerrallisia, toki Fagen myöhemmässä haastattelussa ilmaisi albumin olevan ennemminkin koostettu versio elämästään, kuin suora elämäkerta. Kolmas kappale Ruby Baby on Fagenin versiointi Leiber & Stollerin kirjoittamasta kappaleesta. Joka tapauksessa aiheet sijoittuvat 50- ja 60-luvun vaihteeseen ja The Nightflyn kannessa onkin imitaatio ajalle tyypillisestä radio DJ:stä mikrofonin ja levysoittimen ääressä tupakka kädessä.

Yksi erikoisuus tässä levyssä on se, että se on yksi ensimmäisiä kokonaan digitaalisesti äänitettyjä levyjä, aikansa tuoreinta laitteistoa käyttäen. Albumi onkin osittain siitä syystä suosittu audiofiilien keskuudessa.

Nappaa tämä kirjastolta kuultavaksi ja nauti reilu puolituntinen hienosta musiikista!

Albumi on saatavilla kirjastosta CD-versiona ja bonuksena löytyy myös albumin konserttitaltiointi vuodelta 2019.  (Levy julkaistu vuonna 2021.)

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Otto.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

”When I'm lyin' in my bed at night
I don't wanna grow up
Nothin' ever seems to turn out right
I don't wanna grow up
How do you move in a world of fog
That's always changing things
Makes me wish that I could be a dog
When I see the price that you pay
I don't wanna grow up
I don't ever wanna be that way
I don't wanna grow up

Seems like folks turn into things
That they'd never want”

-I Don’t Wanna Grow Up-

Kun nuorena aikuisena kuuntelin ensimmäistä kertaa Tom Waitsin Bone Machine albumia muistan ajatelleeni, että I Don’t Wanna Grow Up kappale tulisi olemaan elämäni motto. Jossain välissä kuitenkin kasvoin isoksi, mutta jollain tavalla olen yrittänyt pitää kiinni sisäisestä lapsestani, joka leikkii, pelaa, katsoo piirrettyjä, soittaa musiikkia ja jahtaa unelmiaan.

Syyskuun 8 päivä 30 vuotta täyttävä Bone Machine on mielestäni Tom Waitsia parhaimmillaan. Iso osa Waitsin tuotannon hienoudesta on ennakkoluuloton instrumenttien käyttö. Pelkästään Bone Machine levyllä soitetaan akustista kitaraa, sähkökitaraa, pystybassoa, sähköbassoa, erilaisia perkussioita, chamberliniä, pianoa, altto- ja tenorisaksofonia, basso klarinettia, viulua, haitaria, banjoa sekä steel-kitaraa. Näiden lisäksi Waits soittaa In the Colosseum kappaleessa hänelle naapurinsa valmistamaa ”conundrum” instrumenttia. Waits kuvailee conundrumin äänen olevan kuin ”vankilan ovi, joka sulkeutuu takanasi” ja että se näyttää ”kuin kiinalaiselta kidutusvälineeltä”. Waits käyttää myös omaa ääntään monipuolisesti instumenttina. Dirt in the Groundin korkealta kähisevät laulut vaihtuvat The Ocean Doesn’t Want Me kappaleen spoken word tulkintaan ja A Little Rain kappaleen kauniiseen ja perinteisempään laulutyyliin.

Tom Waitsin lisäksi tuottajana ja säveltäjänä albumilla on toiminut Waitsin vaimo Kathleen Brennan joka on ollut parin tapaamisen jälkeen ollut säveltämässä suurinta osaa Waitsin tuotantoa. Keith Richards on merkattu toiseksi säveltäjäksi albumin päätösraidalla That Feel, jolla Richards soittaa kitaraa ja laulaa taustalauluja.

Tom Waits on artisti, joka ei kuulosta keneltäkään muulta ja Bone Machine on osoitus Waitsin neroudesta sävellyksen ja musiikkituotannon saralla ja siksi se on ehdottomasti ansainnut paikkansa ajattomana klassikkona.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tomi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

John Coltranen vuonna 1965 ilmestynyttä A love supreme-albumia pidetään yhtenä merkittävimmistä jazz-levyistä kautta aikojen. Levystä on tehty useita uusintapainoksia vuosien saatossa. Viime vuonna julkaistiin myös Petri Silaksen ansiokas suomennos teoksesta A love supreme – John Coltranen testamentti, jossa kerrotaan perusteellisesti levyn tekemisestä, sisällöstä ja kulttuurisesta merkityksestä. Mukana on myös Mikko Innasen, Raoul Björkenheimin, Teemu Mustosen ja Juhani Aaltosen cd Jälkipyörteitä, joka on syntynyt A love supreme -levyn innoittamana.

A love supreme lienee yksi Coltranen tunnetuin levy. Siitä on pidetty laajalti myös jazz-piirien ulkopuolella ja se onkin hyvä ”sisäänheittotuote” jazzmusiikkiin. Se on helposti lähestyttävissä ja kuunneltavissa sisältämästään harmonisesta syvyydestä huolimatta.

Tällä levyllä Coltrane päästi henkisyytensä vapaaksi. Levyn aloitusraita Acknowledgement sisältää tunnetun teeman ja biisi loppuu maagiseen hokemaan ”Love supreme, love supreme”. Coltrane oli vastikään päässyt irti päihteistä ja aloittanut hengellisen etsinnän. Jatkuva etsintä johti myöhemmin moniin vapaamman jazzin kuolemattomiin mestariteoksiin, kuten Meditations, Stellar regions ja Interstellar space.

Suosittelen levyä varauksetta kenelle tahansa, piditpä jazzista tai et.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Varaa kirja verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Kaija Saariahon Sumun läpi-äänilevy sisältää sävellyksiä 80-luvulta tähän päivään. Levy on tehty Saariahon luottolaulajan, sopraano Anu Komsin kanssa. Pianistina toimii myöskin vanha soittokumppani Pia Värri. Vanhemmissa lauluissa on tekstiä mm Mika Waltarin Koiranheisipuusta. 2000-luvulta löytyy lauluja Eino Leinon runoihin ja uusimpina Pentti Saarikosken runojen päivitys 60-luvulta nykypäivään.

Kaija Saariahoa pidetään yhtenä merkittävimmistä nykysäveltäjistä. Tällä levyllä kuullaan hänen kehitystään säveltäjänä ja samalla sopraano Anu Komsin ja pianisti Pia Värrin matkaa artisteina.

Jos et ole aiemmin kuunnellut nyky(taide)musiikkia niin tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska melodioiden,  harmonioiden ja rytmin käyttö on vapaampaa ja monipuolisempaa kuin perinteisemmässä klassisessa musiikissa. Kun tähän pääsee sisälle, on musiikki kuitenkin kaunista ja sisältää upeita tunnelmia.

Kokeile kuunnella musiikkia avoimin mielin ja korvin. Voit kuunnella esimerkiksi äänien erilaisia struktuureja tai värejä. Tai voit vain tutkiskella itseäsi. Minkälaisia tunteita tämä herättää sinussa?

Nykymusiikin kuunteluun voit saada apua esimerkiksi Osmo Rauhalan tietofinlandialla palkitusta Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa-kirjasta.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Kun puut ovat jo vihreitä, aurinko paistaa ja rupeaa olemaan niin lämmintä, että hupparikin jää kotiin ulos lähtiessä, lähes poikkeuksetta pistän Rancidin … And Out Come the Wolves albumin soimaan. Matt Freemanin uskomattomat bassokuviot, (Journey To The End Of The East Bay kappaleen bassolinja saattaa olla maailman paras!) sekä Tim Armstrongin ja Lars Frederiksenin tarttuvat laulukuviot saavat minussa heti aikaan kesäfiiliksen, johon ei moni muu albumi pysty. Albumin selkeät ska-vaikutteet ovat iso osa levyn kesäistä fiilistä. Varsinkin kappaleissa Time Bomb, Daly City Train ja Old Friend on erittäin vahva ska-poljento, joka saa tanssijalan vipattamaan.

Muistan kuulleeni Rancidia ensimmäisen kerran pelatessani playstationilla Dave Mirra freestyle BMX peliä, jonka soundtrackiltä löytyy …And Out Come the Wolves albumin aloitusraita Maxwell Murder. Dave Mirra freestyle BMX ja Tony Hawk’s Pro Skater pelisarja ovat olleet varmasti monille nuorille, kuten minulle ensimmäinen kosketus punk rockiin.

…And Out Come the Wolves on ehdottomasti klassikko ja minusta ehkä 90-luvun paras punk albumi. Sen lisäksi että tänä kesänä kannattaa kuunnella Rancidia, suosittelen pelaamaan Tony Hawk's Pro skater 1+2 remaken ja tekemään uusia musalöytöjä!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tomi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Brittibändi Bring Me The Horizonin Post human: survival horror -EP julkaistiin vuonna 2020. Mukana on useita vierailevia artisteja, kuten Yungblud.

Post human: survival horror on teemoiltaan melko poliittinen. Reilu puoli tuntia kestävä EP tehtiin koronapandemian aikana, ja se kuuluu sanoituksissa. Eristyneisyyden ja ahdistuksen tunteet ovat keskiössä. Hiljalleen kasvava viimeinen kappale eroaa tyyliltään muista. One Day the Only Butterflies Left Will Be in Your Chest as You March Towards Your Death -kappale on duetto Evanescencesta tutun Amy Leen kanssa. Ympäristöhuoli paistaa pintatasolla rakkausongelmia kuvailevan kappaleen sanoituksista.

Bring Me The Horizon aloitti soittamalla metal- ja hardcorea, mutta heidän tyylinsä on muuttunut vuosien saatossa kevyempään suuntaan. Yhtye on osoittanut suurta muuntautumiskykyä, kun heidän musiikkinsa on taipunut sujuvasti metalliin, rockiin, popiin ja elektroniseen musiikkiin. Yhtye julkaisi äskettäin jopa kappaleen norjalaisen poptähti Sigridin kanssa. Kaikkia odotuksia uhmaten yhteistyönä tehty kappale toimi!

Post human: survival horror -albumi on tyylin kehittymisestä huolimatta soundiltaan melko raskas. Solisti Oliver Sykesin ääni taipuu moneen ja toimii kappaleiden punaisena lankana. EP:n kohokohdaksi nousee Ludens-kappale, joka kuuluu myös Death Stranding -videopelin soundtrackilla. Kappale on hyvä esimerkki yhtyeen monipuolisesta tyylistä. Raivokasta biisiä tekee mieli kuunnella kesän festarikeikoilla ja huutaa samalla sanoitusten mukana. ”Do you know why the flowers never bloom? Will you retry or let the pain resume? I need a new leader, we need a new Luden…”

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Saimi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Tori Amos oli yksi 90-luvun ylistetyimpiä naisartisteja. Amoksen uskollinen fanikunta kaipaa yhä hänen aikaisimpien levyjensä kauniita pianomelodioita. Koronavuosi innoitti Amoksen tekemään haavoittuvaisen ja herkän Ocean to ocean -levyn, jossa Amos raottaa sanoituksissaan edes vähän yksityistä elämäänsä. Torin viimeaikaiset levyt ovat yleensä olleet lähinnä objektiivista tarinankerrontaa siitä lähtien kun hän perusti perheen ääniteknikko Mark Hawleyn kanssa 90-luvun lopulla. Ocean to ocean on musiikillisesti nautinnollinen kokemus, mutta voisi jopa ehkä väittää, että näin suuri radioystävällisyys on Amoksen kohdalla vähän vieraannuttavaa. Kappaleet ovat lyhyehköjä täydellisiä paketteja, eikä levyllä enää riitä tilaa pitkille monivaiheisille taiteellisemmille kappaleille. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikeiden kappaleiden sijasta tällaiset sanoituksiltaankin yksinkertaiset ja ymmärrettävät kappaleet ovat ihan raikas tuulahdus Amoksen tuotannossa. Levyllä jää yhä kaipaamaan kappaleita, joilla kuuluisi lähinnä piano ja Torin laulu.

Levyn huippukohtia ovat mielestäni ”Metal water wood” ja ”29 years”. Viimeisimmillä levyillä useita lauluja on omistettu Torin edesmenneelle äidille ja levyiltä paistaa Torin kaipaus yhteyteen toisten ihmisten kanssa- äitiin ja koronajajan eristämiin ystäviin. On virkistävää, että Tori uskaltaa olla haavoittuvainen 58-vuotias nainen.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Marja.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Woe to you, oh Earth and Sea, for the devil sends the beast with wrath, because he knows the time is short. Let him who hath understanding reckon the number of the beast. For it is a human number. Its number is six hundred and sixty-six.

-The Number of the Beast-

Näillä aikoinaan pahaenteiseksikin koetuilla sanoilla lähtee käyntiin yhdeksi heavy metalin klassikkolevyistä laskettava Iron Maidenin The Number of the Beastin B-puoli. Albumi viettää maaliskuussa 2022 40-vuotissynttäreitään, ja on näin osuva valinta Lastu-kirjastojen kuukauden levyksi.

Kolmas levy on perinteisesti ollut bändille kuin bändille haastava. Usein kahdelle ensimmäiselle albumille materiaalia on ehtinyt kertymään useamman vuoden ajalta, mutta kolmas levy on se, jossa punnitaan bändin kyky tehdä laadukasta musiikkia hyvin lyhyessä ajassa. Maiden oli ollut käytännössä katsoen jatkuvasti tien päällä ensimmäisen, vuonna 1980 julkaistun esikoisalbumin jälkeen, ja rauta piti takoa sen ollessa kuumaa. Edellinen kiertue Killer World Tour päättyi loppuvuodesta 1981, uuden albumin äänitykset oli buukattu tammikuulle ja seuraava maailmankiertue alkamaan helmikuussa.

The Number of the Beastilla Maiden oli kiireen lisäksi myös uuden edessä. Bändin vauhdilla kasvavalle fanijoukolle täytyi pystyä näyttämään, että uusi nokkamies, lähinnä Samsonissa aikaisemmin vaikuttanut Bruce Dickinson pystyy hoitamaan Paul Di’Annon jättämän tontin. Laulajanvaihdos näkyy myös tyylillisesti bändin kehityksessä edelliseen Killers-pitkäsoittoon verrattuna, sillä Dickinsonin ääniala oli laajempi ja antoi täten biisinkirjoittajille enemmän vapauksia. Tämän lisäksi myös kitaristi Adrian Smith osallistui biisintekoon ja toi mukanaan omat mausteensa levylle esimerkiksi The Prisoner- ja 22 Acacia Avenue-biisien muodossa.

Valokeilassa paistattelevien nimikkobiisin ja ikivihreän Run to the Hills-klassikon takaa löytyy tasapainoinen, hyvin aikaa kestänyt levy, jolla ei montaa heikkoa hetkeä ole. Onhan bändi tosin itsekin jälkeenpäin sanonut, että albumin heikoksi lenkiksi laskettava Gangland oli väärä valinta levylle B-puoleksi kiireen vuoksi jätetyn Total Eclipsen sijaan. Live-vetojen kiintotähdeksi muodostunut, kuolemaantuomitun viimeisistä ajatuksista kertova Hallowed Be Thy Name päättää albumin väkevästi ja on edelleen monen ehdoton suosikki bändin tuotannosta.

Bruce Dickinsonin tunnistettava ääni, Steve Harrisin tavaramerkki-kolinabasso, Adrian Smithin ja Dave Murrayn saumaton kitarayhteistyö sekä Clive Burrin tarkka rumputyöskentely puhuvat vielä näin vuosikymmenienkin jälkeen puolestaan, eikä liene sattumaa, että juuri tällä levyllä Iron Maiden teki läpimurtonsa ja sementoi uransa suunnan seuraavaksi vuosikymmeneksi.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Janne.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Neil Young aiheutti liikehdintää musiikin striimaus-palveluiden käyttäjissä poistamalla kaiken musiikkinsa Spotifysta, koska Spotify jakaa arveluttavaa sisältöä tuottavaa podcast-isäntä Joe Rogania. Young on aiemminkin osoittanut mieltään mm. kanadan hiekkaöljykaivoksia vastaan

Neil Youngin Harvest-levy täyttää helmikuussa 2022 pyöreät 50 vuotta. Levy on löytänyt kuulijoita aina uusista sukupolvista ja onkin vanhentunut hienosti. Kauniita melodioita sisältävä folk-musiikki onkin taas muodikasta (liekö koskaan ollutkaan poissa).

Levy sisältää sydäntä särkevän kauniita melodioita ja koskettavia tekstejä. Esimerkiksi vanhenemisestakin kertova biisi Old man kertoo yleispätevästi ihmisyydestä kertosäkeessään:

” Old man, take a look at my life
I'm a lot like you
I need someone to love me
The whole day through
Ah, one look in my eyes
And you can tell that's true”

Levy sisältää myös biisin A man needs a made, joka nimensä perusteella vaikuttaa vanhentuneelta. Young oli sairas biisiä tehdessään ja laulu kertookin siitä miten ihminen tarvitsee apua selvitäkseen elämästä.

Itselleni tämä oli yksi ensimmäisistä kuulemistani Neil Young levyistä. Tämä aloitti elin-ikäisen matkan Youngin kanssa. Youngin jättimäinen tuotanto sisältää mm paljon folkimpia soololevyjä ja Crazy horsen kanssa tehdyt rockimmat tuotokset, häntä pidetäänkin grungen kummisetänä. Hän on tehnyt kymmeniä upeita levyjä ja paljon maailman parasta musiikkia.

Jos artisti on sinulle tuntematon, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos taas Youngin musiikki on jo tuttua ota toki levy uudelleen kuunteluun merkkipäivän kunniaksi.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Janne Seppänen.

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Janne Seppänen ja toimin päivisin kirjastonhoitajana Lahden kaupunginkirjaston media- ja musiikkipalveluissa (tosin tällä hetkellä olen opintovapaalla). Yöaikaan sulkeudun lepakkoluolaani ja vedän ylleni säveltäjän viitan, jonka varjolla teen musiikkia peleihin, TV-sarjoihin ja muihin produktioihin, enimmäkseen tuotantomusiikin muodossa mutta myös mittatilaustyönä.

Olen periaatteessa multi-instrumentalisti, sillä pienellä vivahteella etten soita instrumenteistani mitään erityisen hyvin, tai sillä tasolla millä sellaiset yleensä soittavat. Pidän vain erittäin paljon uusien instrumenttien opettelusta, erilaisista äänenväreistä ja eri soitinten mahdollisuuksista nimenomaan säveltäjän näkökulmasta.

Jos kidutusmuodoista pahinta eli nokkahuilua ilman soittotaitoa ei lasketa mukaan, niin ensimmäinen instrumenttini lapsena oli akustinen kitara, joka tosin myytiin pois kerättyään tarpeeksi paksun kerroksen pölyä päällensä. Varsinaisen soittoharrastuksen aloitin rumpujen parissa, joka vaihtui puolestaan takaisin kitaraan teinivuosina ja se toimikin pitkään pääinstrumenttinani. Nykyään sekin on enemmän tai vähemmän vaihtunut koskettimiin, jota käytän sävellystyössäni erilaisten softainstrumenttien ohjaamiseen.

Soitin vuosina 2006-2014 perustamassani jyväskyläläisessä Constantine-progemetallibändissä, jonka kanssa julkaisimme pari pitkäsoittoa sekä liudan demoja ja EP:tä. Tämä oli siis vielä aikaa, kun bändit ylipäätään julkaisivat demoja uransa alussa. Valittiinpa meidät myös vuonna 2011 Vuoden Tulokas-palkinnolla Finnish Metal Awards-gaalassa, tosin epäilen sen johtuvat enemmän siitä, että olimme muita ehdokkaita hiukan edellä kuuntelijoidemme masinoimisessa, sillä kyseessä oli yleisöäänestys. Bändiaikana vahvistui viimeistään ajatukseni siitä, että musiikissa minua kiehtoo eniten luomistyö, eli säveltäminen. Lahteen vuonna 2013 muuttamisen jälkeen kypsyi päätös siitä, että jään bändistä pois ja keskityn nimenomaan säveltämiseen. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

2Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Viimeisen vuoden olen pitänyt pientä taukoa ”vakavasta” säveltämisestä, ja pyrkinyt monipuolistamaan omaa tulokulmaa musiikin tekemiseen. Musiikin teoria, uusien instrumenttien opettelu ja softainstrumenttien kehittäminen, oman sample-kirjaston tallentaminen…kaikkea tällaista. Osittain tämä johtuu siitäkin, että suoritan tällä hetkellä myös insinöörin tutkintoa tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja yhtenä ajatuksenani on tosiaan kokeilla siipiäni softainstrumenttien kehittämisen sekä erilaisten mallinnusten parissa.

Jahka opinnoilta taas ehtii, niin ajatuksena olisi jatkaa musiikin säveltämistä peleihin, sillä se on erilaisista medioista ehdottomasti kiinnostavin johtuen interaktiivisesta luonteestaan. Tätä varten olen pikkuhiljaa opetellut myös musiikin implementaatiota peleihin. Harmikseni en ole vielä keksinyt kuinka huijata yhtä fysiikan perussuuretta, eli aikaa, sillä lähestulkoon aina se toimii lähinnä raivostuttavan rajoittavana tekijänä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

Ah, niin kliseistä – mutta en voisi kuvitella elämää ilman musiikkia. Musiikissa minua kiehtoo sen kyky herättää tunteita, ajatuksia, muistoja, säädellä vireystilaa tai vaikka mitä. Se on ihmiskunnan keksinnöistä mielestäni ehkä kaikkein merkittävin nimenomaan sen tarjoamien mahdollisuuksien takia, eikä sitä ole mahdollista valjastaa toisten satuttamiseen siinä missä vaikkapa kirjoitustaitoa tai tulentekotaitoa. Ehkä se on yksi korkeamman ajattelun muodoista? Okei, tiedän että urbaanin legendan mukaan esimerkiksi Nickelbackia on käytetty kidutusmuotona, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Musiikissa minulle ei ole tärkeintä tietty tyylilaji, vaan musiikin melodisuus. Kuuntelen nykyään ehkä eniten instrumentaalimusiikkia pelimusan, leffamusan ja löyhästi romantiikan ajan taidemusiikin joukosta. Martin O’Donnell on pelimusiikin säveltäjistä ehkä suurin yksittäinen syy, miksi olen tällä tiellä millä olen, ja leffamusan puolelta ihailen suunnattomasti James Hornerin ja John Williamsin kykyä luoda unohtumattomia melodioita. Taidemusiikki oli minulle pitkään suuri ylitsepääsemätön muuri, josta oli hankala löytää mitään tarttumapintaa, mutta pikkuhiljaa sekin on siitä antautunut.

Juureni ovat toki vahvasti ja tukevasti rockin ja metallin parissa, jossa aloitin muusikon urani viitisentoista vuotta sitten. Suurin osa kuuntelemastani lauletusta musiikista sijoittuukin rockin pariin, viime aikoina kuuntelussa on ollut mm. ikisuosikki Rush, kotimainen AOR-helmi Brother Firetribe sekä jatkuvasti nahkaansa luova Shinedown. Myös sellainen sci-fimetallibändi kuin Starset on pyörinyt aika ajoin kuvitteellisella levylautasella, kyseinen pumppu onkin uudemmista bändeistä ehkä mielenkiintoisin tuttavuus.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikkibisnes on ollut pitkään epäterveellä pohjalla, jossa sisältöä tuotetaan ja tarvitaan jatkuvasti enemmän ja enemmän, mutta kohtuullisen toimeentulon hankkiminen musiikilla on koko ajan hankalampaa esimerkiksi streamauksen kestämättömän tulojakomallin takia. Toisekseen nostan esimerkiksi varmaan suurelle yleisölle tuntemattomamman musiikin lisensoinnin kuvatallenteita, esimerkiksi YouTube-videoita, TV-lähetyksiä tai mainoksia varten, jossa maailmassa itse vietän suuren osan ajastani. Vakiintunut käytäntö oli aiemmin, että jokaisesta käytetystä teoksesta maksettiin kertakorvaus, joka meni suoraan tekijälle ja palvelulle. Nyt ollaan menossa vauhdilla kuukausimaksullista mallia kohti, jossa käyttäjä maksaa palvelulle esimerkiksi 20 € kuussa, jota vastaan hän saa käyttää rajattomasti palvelusta löytyviä teoksia videoissaan. Tässä yhtälössä musiikin tekijälle ei jää kuin muruset pöydältä.

On erittäin hienoa, että yhä useammalla on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan musiikin parissa. Tähän myös olemme päivätyössäni halunneet tarjota mahdollisuuksia esimerkiksi varattavan studiotilan muodossa. Laajentuneen tarjonnan varjopuolena on toki saturaatio, eli merkityksellisen musiikin löytäminen harmaasta massasta on entistä vaikeampaa. Algoritmit voivat toki auttaa tässä, mutta enimmäkseen ne tuntuvat muodostavan kuplia, joiden sisässä kuuntelijoilla on kiva olla. Kuraattorimainen toiminta, jota esimerkiksi kirjastomme Lastu-vinkkaajat-palvelu edustaa, antaa toki mahdollisuuden löytää uutta musiikkia toisen ihmisen suosittelemana, joka mielestäni pitää muotona yhä pintansa alati kehittyvien algoritmien rinnalla.

Musiikki ei tule katoamaan minnekään, mutta muutos koskee sitäkin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Parhaimmillaan molemmat pyrkivät tekemään saman asian, eli kertomaan mukaansatempaavia tarinoita. Luomaan maailmoja ja mielikuvia tyhjästä. Kertomaan ihmisten välisistä jännitteistä, kemioista, tunnetiloista. Molemmat ovat mielestäni manifestaatioita samasta asiasta, sillä omalla tavallaan musiikki on olemassaoloa määrittävä, sanaton kieli.

Kirjallisuudella ja lauletulla musiikilla on ilmiselvä linkki sanojen myötä, ja molemmat ammentavat pitkästä kielen ja kulttuurin historiasta. Parhaimmillaan hyvä sanoitus nostaa keskinkertaisenkin biisin tasoa pari pykälää ylöspäin. Esimerkiksi kotimaisista sanoittajista Jarkko Martikainen tekee erittäin oivaltavia sanoja, ja Rush ei olisi Rush ilman Neil Peartin sanoituksia.

Kirjoitin ennen sanoitukset bändini biiseihin, ja kirjallisuus toimi hyvin usein omana referenssiaineistonani. Toki myös esimerkiksi peleistä ja leffoista löytyy paljon mistä löytää inspiraatiota sanoituksiin, mutta omalla kohdallani kirjallisuus oli ehkä se syvin kaivo. Jos siis sanoittaminen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan paljon.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Tähän voisi tarinoida kaikenlaista johon liittyy esimerkiksi Danny, humppakeikat ja musiikkiosaston pelastava nuottikokoelma, mutta ehkä parhaiten on jäänyt mieleen se kun juuri ehkä kahdentoista vanhana tajusin yhtenä kesänä kotikyläni sivukirjaston tarjoamat mahdollisuudet.

Kipinä sci-fi- ja fantasiakirjallisuuteen lähti ehdottomasti videopelien parista, mutta varsinainen liekki syttyi siellä pienen kirjaston taaimmaisen huoneen hyllyjä selatessa. En nyt muista enää tarkkaan mitä kaikkea sieltä mukaan lähti, mutta esimerkiksi Dragonlance sekä Iain M. Banksin ja Orson Scott Cardin tuotanto tulivat vuosien varrella hyvin tutuiksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Jos unohdetaan hieman puolueellinen kirjastotyöntekijän kaksoisagenttiroolini, niin käytän ja käyttäisin joka tapauksessa kirjaston palveluita. Etenkin Lahdessa on erinomaiset tilat musiikin harrastamiseen ja useita palveluita oman harrastuksen tukemiseen. Ennen koronapandemiaa kävin silloin tällöin treenaamassa vähäisiä pianonsoittotaitojani soittohuoneessa ja lainaan usein myös musiikin teoriakirjallisuutta. Lainaan myös nuotteja ja partituureja, en tosin soittamista vaan lähinnä kevyttä analyysiä varten. Toki netistä löytyy paljon nuotteja ja tabulatuureja, mutta niissä harmittavan usein vastuu niiden paikkansapitävyydestä jää kuulijalle.

Luen myös PressReaderista paljon musiikkiin liittyviä lehtiä, ja sieltä löytyykin ilahduttavan laadukkaita julkaisuja aika laajalta skaalalta. Ja toki niitä kirjoja tulee lainattua edelleen, ei tosin ihan samassa laajuudessa kuin nuorempana.

8.  Minkälainen kirjaston merkitys on?

Vaikka ihmisten kulutustottumukset ja osittain materiaalitkin ovat siirtyneet vahvasti suoratoistosisältöjen suuntaan, en silti näe, että kirjaston merkitys olisi millään tapaa vähentynyt. Se on kylläkin muuttanut muotoaan. Siinä missä kirjaston käyttäjä oli aikaisemmin suhteellisen passiivisessa roolissa oleva kuluttaja, tulee koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka haluavat tavalla tai toisella toimia aktiivisesti. Tarve fyysiselle, lainattavalle kokoelmalle on vähentynyt ja realisti minussa näkee sen vähenevän edelleen, mutta sen rinnalle on syntynyt valtavasti erilaisia toimintoja ja ominaisuuksia, jotka tekevät kirjastosta sen mitä se on nykyään. Joillekin se on kohtaamispaikka, joillekin paikka tehdä töitä tai opiskella, toisille se on paikka harrastaa. Kirjastokin siis muuttaa ajan myötä muotoaan, vain muutos on pysyvää.

Myös medialukutaidon osaaminen nykyaikana on mielestäni kansalaisvelvollisuus, ja sen kehittämisen saralla kirjastot ovatkin ottaneet runsaasti vastuuta ja hyvä niin. Lähestulkoon kaikki on nykyään politisoitunutta, ja jokaisella olisi hyvä osata kriittisesti näkemäänsä tai lukemaansa suhtautumisesta edes perusteet, ellei halua olla vietävänä kuin se kuuluisa litran mitta. On hienoa, että kirjasto on ottanut aktiivisesti roolia myös tällä saralla.

9.  Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Ensimmäisenä nostan tässä esille kansainvälisestikin erittäin laadukkaan kaupunginorkesterimme, eli Sinfonia Lahden. Sen konsertteihin pääseminen on avartanut omaa musiikkimaailmaani huikeasti, ja suosittelen kaikille erittäin lämpimästi matkaamista paikan päälle Sibeliustaloon (kunhan sinnekin taas pääsee…) ja kokemaan sen omin aistein. Ohjelmistosta löytyy mukavasti tarjontaa myös perinteisen taidemusiikin ulkopuolelta, esimerkiksi peli- ja leffamusiikin konsertit ovat olleet hienoja kokemuksia. Myös sukellus orkesteriin-konsertit ovat olleet mieleenpainuvia esityksiä, kun musiikin kuulee soittajien perspektiivistä, joka eroaa aika tavalla siitä miten yleisö tavallisesti sen kuulee.

Kevyen musiikin saralla tarjonta ei puhuttele minua samassa määrin, mutta toki kaupungissa niistäkin tarjontaa löytyy. Tosin keikkapaikkojen määrä on tainnut olla jo hyvän tovin laskusunnassa eri puolella Suomea, jos omat muistikuvat pitävät paikkansa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä

Rikon kaavaa ja annan yhden levyvinkin, yhden kirjavinkin ja yhden pelivinkin.

Mainitsinkin jo aikaisemmin bändin nimeltä Starset, johon kannattaa hyvinkin tutustua, jos sci-fi-teemat ja jonkinlainen electronic rockin ja alternative metallin välillä seilaava hybridi kiinnostaa. Bändi itse kuvailee olevansa cinematic rockia, joka on jokseenkin paikkaansa pitävä kuvaus. Juuri tämä erilaisten elementtien yhdistäminen oli se, mistä bändissä innostuin. Bändi on julkaissut kolme levyä, joilta kaikilta löytyy erinomaisia biisejä, mutta kokonaisuutena Vessels on ehkä tasapainoisin.

Kirjavinkkinä heitetään ilmoille TOTO:n kitaristin Steve Lukatherin omaelämäkerta, joka oli pienistä suvantovaiheista huolimatta viihdyttävää luettavaa, varsinkin näin menneiden aikojen studiomuusikon arjesta kiinnostuneille. Luken kerrontatyyli on räväkkä eikä millään tasolla poliittisesti korrektia. Hyvää viihdettä.

Ja koska rikotaan kaavaa niin rikotaan sitten kunnolla, eli pelivinkkinä toimii tällä hetkellä 11 pelin mittainen Trails-pelisarja, joka on erinomainen esimerkki siitä miten hyvän tarinan kertomiseen peleissä ei tarvita loputtomasti välivideoita tai elokuvia matkivaa kerrontaa. Pelisarja koostuu useista, 2-4 pelin mittaisista alasarjoista, joista jokainen kertoo itsenäisen tarinan, jotka kuitenkin nivoutuvat saumattomasti yhteen koko pelisarjan kattavaksi tarinaksi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, hieman tuntemattomampi pelisarja tarinavetoisten pelien ystäville.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Petteri Ursin.

Musakasvo Petteri Ursin
Kuva: Jari Anttonen, www.joapro.fi

1. Kuka olet ja mitä teet?

Petteri Ursin. DJ, juontaja, tuottaja, kurssittaja, kerhosetä.
Olen ollut aina kiinnostunut musiikista. Ihan kaikenlaisesta musiikista. Järjestin ala-asteikäisenä diskoja kolukavereille ja naapureille. Sysäys DJ ”uralle” lähti, kun vanhempani olivat ilmoittaneet minut DJ -kurssille jota vetivät DJ Sam (Samuli Kemppi) ja DJ Sile (Tomi Silenius). Kävin myös kurssin jota luotsasi Riku Jaro ja Tapani Ripatti.
Aloitin DJ hommat 95 ja niitä tehnyt vaihtelevasti ympäri suomea ja maailmaa
Ensimmäinen DJ Academy Finlandin DJ -kurssi vedettiin vuonna 2017. Kurssilla opitaan kaikki millä pääsee alkuun jos alalle haluaa, työkaluista musiikin historiaan. Kurssilla on minun lisäksi opettamassa ihan oikeita DJ:tä ja alan ammattilaisia. Lasten DJ Klubi starttasi 2018, tätä kerhoa vedetään ympäri vuoden yhdistyksen omissa kerhotiloissa. Nämä kaikki tosin nyt toistaiseksi tauolla.

2Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Vuosi 2020 haastoi minut kurssittajana ja kerhosetänä. Keikkojen loppuminen ei harmittanut itseäni läheskään niin paljon, kuin DJ-kerhojen jääminen tauolle. Kerhoissa tärkein elementti on ollut yhdessä oleminen ja tekeminen. Toivon todella että pääsemme jatkamaa DJ klubin kerhoja 2021 syksyllä uusissa tiloissa Sopenkorvessa.
Projekti on siis jo startannut ja tiloja rakennetaa pikkuhiljaa. DJ Academyn kesäkurssi siirtyy varmastikin suosiolla vuodelle 2022, samoin ISO Neppis ja Hyppis järjestetään vasta kun osallistujia ja voittajia saa halata.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

-Musiikki on ollut itselle kantava voima jo vaippaikäisestä asti. Muistan kun sain oman kasettisoittimen ja pläräilin vanhempien kasetteja ja etin mieleistä musaa. Korvat aukesi jonkun 70 -luvun diskokokoelman kohdalla, samoin MaxMix 6 megamix -kasetti kuunneltiin läpi kunnes se katkesi. Onneksi se löytyy youtubesta.
90 -luvun loppupuolella DJ hommasta tuli enemmän tai vähemmän vakava ammatti ja sittemmin olen soittanut musikkia työkseni vähintään joka viikonloppu. Musiikilla siis iso merkitys ja otan sen vakavasti ja arvostan suunnattomasti musiikin tuottajia ja ammattilaisia.
Tämä on tosin vaikuttanut vapaalla kuuntelemaani musiikkiin. Jos kuulen hyvän biisin, haluan säästellä sitä. Yritän kuunnella sen vaikka vuoden parin välein. Klassikoihin en mielelläni koske vapaa-aikana. Nyt kun tätä vapaa-aikaa on riittänyt niin kotona olen nauttinut hiljaisuudesta jos kotiolot ovat sen sallineet. Kuuntelen mieluiten nettiradiosta vanhempaa housea tai sitten puheradiota.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Tulevaisuus on jo täällä. En keksi mikä olisi musiikin kanavoinnin seuraava askel. Netistä löytyy  kaikki jo tehty musiikki ja varmasti kaikki uusi päätyy myös nettiin.
Suosittelen pitämään mielen ja korvat avoimana kaikelle. Yllätyksellisyys musiikkia kuunnellessa on ainakin itsellä se juttu, mikä pitää mielen virkeänä kun etsin uutta työkalua keikoille.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Olen aina ollut kova sci-fi fani, sci-fi ja kunnon industrial techno soimaan taustalle on pettämätön yhdistelmä.
Annan silti vahvan suosituksen kirjalle Loviisankatu 8. Siinä erittäin hyvä kattaus lahtelaisesta kultturi ja musiikki toiminnasta yhden osoitteen vinkkelistä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Teininä käytiin kuunteluhuoneissa kuuntelemassa vinyylejä ja pitämässä hauskaa.
Sen hyvä äänentoisto ja seura starttasi viikonlopun kivasti.
Näin vanhempana teininä on ollut kunnia juhlittaa kirjaston henkilökuntaa pikkujouissa. Todella mielyttäviä kokemuksia kaikki.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Kirjastokortilla pääsee katsomaa netistä leffoja omalla koneella vaikka kotona. Tämä on osoittautunut tosi kivaksi lisäksi netin tarjontaan. VHS digitointi ja kirjaston kurssit saa ison peukun.

8.  Minkälainen kirjaston merkitys on?

Tiedonnälän tyydyttämisen ja faktojen hakemisen lisäksi, kirjasto on itselle myös tapaamispaikka.
Todella harvoin lähden vain etsimään jotain tiettyä kirjaa tai teosta.
Aina tapaa tuttuja ja tulee ideoita mieleen.

9.  Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Kirjastolta löytyy huone jossa voit tuottaa omaa musiikkia, mahtavaa! Olemme käyneet kerholaisten kanssa siellä tutustumassa. Teemme muutenkin välillä vierailuja kirjaston musiikkiosastolla. Aivan mahtavaa tehdä yhteistyötä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirjavinkki: Asimovin SÄÄTIÖ -saaga on tehnyt itseeni suuren vaikutuksen. Kannattaa lukaista läpi ennen kuin TV -sarja ilmestyy.
Levyvinkki: Massive Attack – Mezzanine. Trip Hopin nousuaikaa. Kokonainen jämäkkä levy. Eikä haittaa vaikka biisit tuppaa jäämään korvamadoksi.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Ismo Haavisto.

Lahden kirjaston musakasvo Ismo Haavisto

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen lahtelainen bluesmuusikko Ismo Haavisto. Musiikki on ollut oikeastaan ainoa harrastukseni 10-vuotiaasta alkaen, jolloin perustin ensimmäisien bändin. Blues vei sielun 13-vuotiaana ja siitä lähtien se on ollut mulle päälaji.

Meillä lapsuuden kodissa soi aina musiikki. Sitä kuunneltiin radiosta, televisiosta ja kelanauhoilta. Myös automatkoilla soi aina radio tai c-kasetit. Vaikka en itse vielä osannut soittaa mitään, musiikki oli kokoajan läsnä. Monet lapsuuden leikit veljen kanssa liittyivät bändeihin ja musiikkiin.

Olen soittanut musaa humpasta rokkiin. 2000-luvun puolivälin jälkeen keskityin täysin bluesiin ja vuoden 2015 elokuussa lopetin osa-aikatyöt musiikkiliikkeessä ja aloin täysipäiväiseksi

bluesmuusikoksi. Blues on mulle työ ja harrastus. Muu aika menee lähinnä perheen parissa arkisissa askareissa.

2Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Korona-aika on taloudellisesti haastavaa, koska keikkamäärät ovat vähintäänkin puolittuneet, mutta toisaalta siinä on ollut se hyvä puoli, että on aikaa suunnitella ja luoda jotain uutta. Äänitin omassa takkahuoneessani viimeisimmän levyni “Hard Stompin’ Blues” kevään korona-karanteenin aikana. Levy on One Man Band studio live eli laulut on äänitetty yhdellä otolla.

Tällä hetkellä harjoittelen yksirivistähaitaria. Olen omistanut sellaisen jo 25 vuotta ja aina muutaman vuoden väliajoin soittanut sillä pari satunnaista keikkaa. Nyt on suunnitteilla Zydeco-yhtye, jossa mukana ovat mm. poikani Ukko Haavisto rummuissa ja veljenpoika Oskari Haavisto bassossa. Nyt harjoitellaan ohjelmistoa ensi kesän tapahtumiin. Tämän lisäksi suunnittelen ja järjestän ohjelmaa ensi kesän parillekin pikku bluesfestarille.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

Voisi sanoa, että musiikin kuuntelu ja sen kanssa tekemisissä oleminen ovat omalla kohdallani isolta osin tähdänneet musiikin esittämiseen. Nuorena opettelin soittamaan levyiltä. Jo lapsena haaveilin rocktähden urasta. Tottakai välillä kuuntelen musiikkia rennommin eri tunnetiloissa. Pääsääntöisesti musiikki tuo hyvää oloa.

Isoveljeni Marko patisti minua aina soittamaan. Kun hän oppi hieman soittamaan kitaraa, säestin häntä rumpalina hakaten pahvilaatikoita, matkalaukua ja peltipurkkeja. Ehkä ensimmäinen innoittaja oli Hurriganes, jota kuuntelin 6-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin näin televisiosta Rock and Roll-dokumentin, josta jäi mieleeni erityisesti Buddy Holly. Varsinaisesti aloin soittamaan 10-vuotiaana, kun sain veljen vanhan sähkökitaran käyttööni. Ensimmäinen yhtyeeni oli Punk-yhtye Depression, jonka suurin innoittaja oli Sex Pistols.

Useimmiten nykyään kuuntelen bluesia. Kun löysin 13-vuotiaan bluesmusiikin, se oli menoa. Sen juurevuus ja fiilis vei mukanaan. Ensimmäiset bluesartisit, jotka todella kolahtivat, olivat harpistit Sonny Boy Williamson II ja Sonny Terry. Kitaristeista suosikit olivat Albert Collins ja Muddy Waters. Kuuntelin alkuun vain mustia artisteja. Esikuvat ovat vaihtuneet paljon vuosien varrella. Tällä hetkellä olen palannut kuuntelemaan 20- ja 30-lukujen sooloartisteja, kuten esim Blind Blakea. Vaikka olen 90-luvulla kuunnellut ne levyt moneen kertaan, aina sieltä löytyy jotain uutta. Kun oma kokemus, soittotaito ja -tyyli ovat kehittyneet vuosien varrella, löytää vahoilta levyiltä paljon pieniä nyansseja, joita ei sieltä aiemmin osannut kuunnella.

Tietysti “soittolistalla” on tällä hetkellä myös zydeco-musiikkia, koska uusi zydeco-bändi on vireillä. Zydeco-artisteista yksi suurimmista esikuvista on Boozoo Chavis.

Vaikeinta musiikintekijänä on löytää oma tyyli ja varsinkin pitää siitä kiinni. Ehkä tästä syystä en enää nykyään kuuntele niin paljon musiikkia kuin aiemmin, että en omaksu liikaa vaikutteita muilta artisteilta.

Nykyään kuuntelen musiikkia enimmäkseen autossa. Olen myös kaivanut vanhat vinyylit esiin ja niitä fiilistelen silloin tällöin kotona takkahuoneessa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Tällä hetkellä mielestäni ollaan hieman samanlaisessa vaiheessa kuin 90-luvun loppupuolella. Suosituimmat artistit ovat laulajia tai räppääjiä. 90-luvun lopulla suosituimpia olivat tanssivat lauluryhmät. Eli soittimia ja soittajia ei näe paljoa lavalla. 2000-luvulla tuli kuitenkin kitarahevibändit ja kitaroita meni taas kaupaksi. Eli musiikkimaailmassa mennään eräänlaista aaltoliikettä ja uskon, että 2020-luvulla tulee taas “oikeiden” soitinten ja bändien aika.

Suosittelen ihmisiä menemään livekeikoille. Siellä näkee, kokee ja kuulee paljon sellaista, mikä ei välttämättä tallenteelta välity. Musiikki on parasta elävänä!

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Ensimmäinen mieleen jäänyt musiikkiaihetta paljonkin sivuava teos oli Nancy-kirja, joka kertoi Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin tyttöystävän traagisesta elämästä. Tuo kirja kiinnosti, koska ensimäinen bändini oli punk-rock bändi ja soitimme Sex Pistolsia. Sitten oli Paul Oliverin Bluesin tarina, jonka lainasin kirjastosta yläasteikäisenä. Siinä käydään läpi kaikki blueshistorian merkittävimmät tapahtumat ja henkilöt.

Tällä hetkellä ei ole mikään kirja kesken, mutta luin juuri ystävästäni ja kollegastani Jussi “Jo’ Buddy” Raulamosta kirjoitetun kirjan Jo’ Buddyn laulumaat. Sen on kirjoittanut lahtelainen Maija Joutjärvi ja kirjan kuvat ovat lahtelaistuneen Juha Tanhuan ottamia.

Luen mielelläni artistien elämänkertateoksia.

Laulun tekstillä ja kirjan tekstillä on paljonkin yhteistä. Laulaja voi kertoa tarinan siinä missä kirjailijakin tai sitten hän voi maalailla kielikuvia kuten runoilija. Myös rytmitys on yhteinen tekijä.

Laulussa pitää tekstin tietysti sopia melodiaan ja laulun rytmiin, mutta myös tarinan kerronnassa on oma rytmityksensä, lauseiden ja fraasien pituudet ratkaisee. Runous ja laulun tekstit ovat mielestäni täysin sama asia. Onhan paljon runoja sävelletty ja laulun sanat tekstintekijä runoilee sävelen päälle.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Muistan aina Renkomäen vanhan kirjaston 80-luvulta, joka oli koulun kanssa samassa rakennuksessa. Kävin Renkomäen ala-astetta ja lainasin paljon kirjoja kirjastosta.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Nykyään tulee asoitua kirjastossa enimmäkseen lasten kanssa esim. lukudiplomikirjoja lainaamassa. Kärpäsen kirjasto on meidän lähikirjasto. Välillä käydään pääkirjastossa tai Hollolan kirjastossa. Se on minusta hyvää palvelua, että lainaamansa kirjan voi palautta mihin vaan Lastukirjastoon.

8.  Minkälainen kirjaston merkitys on?

Itse olen sitä mieltä, että kirja on mukavinta ja parasta lukea fyysisenä painotuotteena. Siinä on vähän sama fiilis kuin vinyylilevyssä. Se on kirjailijan, kansitaiteilijan ja kustantajan alusta loppuun mietitty konkreettinen luomus. Kun ottaa kirjan käteen, siihen on helpompi uppoutua ja keskittyä. Netissähän on miljoonittain mahdollisuuksia lukea ja kuunnella kirjoja, mutta villi veikkaukseni on, että ne jäävät paljon useammin kesken kuin fyysinen kirja. Tästä syystä painettu kirja säilyttää asemansa niin kaunokirjallisuudessa kuin oppikirjoissakin. Siksi on tärkeää, että on kirjastoja, joista on mahdollisuus lainata kirjoja.

Kirjastolla on iso merkitys myös siinä, että jokaisella on mahdollisuus sivistää itseään lukemalla lähes rajattomasti. Kaikilla ei ole varaa ostaa kirjoja kirjakaupoista. Tämä pätee myös opiskeluun, jokaista kirjaa ei opiskelijan ole ihan pakko hankkia itse, kun sen voi lainata myös kirjastosta.

Omasta kokemuksestakin voin sanoa, että olen 2000-luvulla lainannut hyvin harvoin levyjä kirjastosta, koska esim.jonkun tietyn kappaleen löytää helposti ja nopeasti netistä. Fyysiset musiikkitallenteet alkavat olla muutenkin hankalassa tilanteessa. Uusissa tietokoneissa ja autoissa ei ole enää cd-soittimia, joten uskon, että cd-formaatti häviää jollain aikavälillä. Tosin vinyylit ovat tehneet paluun, mutta niitä ostavat ja lainaavat vain hartaimmat musiikin kuuntelun harrastajat. Tallenteiden vähentyessä kirjastoista tilalle ovat onneksi tulleet kirjastojen järjestämät konsertit ja musiikkiesitykset. Lisäksi kirjastoissa on soittohuoneita musiikinopiskelijoiden ja -harrastajien käyttöön. Tällaista toimintaa voisi olla enemmän myös sivukirjastoissa.

9.  Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Mielestäni Lahdessa on tällä hetkellä melko hyvä musiikkitarjonta ainakin muusikon näkökulmasta. Useissa ravintoloissa on livemusiikkia jopa viikottain tarjolla. Paikkoja on myös monen kokoiseen tarpeeseen. Eri musiikkityylit ovat myös laajasti edustettuina. Oikeastaan tapahtumat kehittyvät parhaiten sillä, että ihmiset käyvät niissä ja kannattavat niitä. Kannattavuus takaa laadukkaan ohjelmiston.

Lahden kaupungilta toivoisin laajempaa tukea kulttuurin puolelle. Nyt tuntuu, että rahoitus suunnataan pääsääntöisesti pariin isompaan kohteeseen ja muille jää pieniä ropoja.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä

Kirjasuositukseni: Loviisankatu 8

Tässä kirjassa kerrotaan kattavasti eräästä Lahden merkittävämmästä “kultuuritalosta”. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja ja tarinoita. Myös itselleni ravintola Torvi oli tärkeässä roolissa aloittaessani bluesin soittoa. Näin siellä loistavia bluesartisteja mm. USA:sta. Pääsin sinne ensimmäiselle keikalle jo 13-vuotiaana ja myöhemmin oltiin oman bluesbändini kanssa lämmittelemässä mm.Lazy Lesteriä ja James Harmania.

Levyvinkki: The rough guide to cajun & zydeco

Zydeco ja cajun ovat suomalaisille aika tuntematonta musiikkia ja siksi kehoitan tutustumaan niihin. Ne ovat lähtöisin Louisianan osavaltion ranskankielisten creolien alueilta. Itselleni on kolahtanut varsinkin zydeco. Siinä on paljon vaikutteita bluesista. Zydeco saa aina hyvälle tuulelle. Se onkin Louisianan bilemusaa, jota soitetaan juhlissa.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Lea Orpana.

Musakasvo Lea Orpana

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Lea Orpana, Lahdessa työskentelevä laulunopettaja, muusikko ja Wellamo-opiston suunnittelijaopettaja, jossa opetan laulua ja äänenkäyttöä. Koulutukseltani olen musiikkipedagogi sekä valtuutettu Complete Vocal Technique -opettaja. Parhaillani olen vielä viimeisiä hetkiä opintovapaalla työstäni ja kirjoitan maisterin lopputyötä laulun etäopetuksesta.

Haaveilin aina opettajan ammatista. Lukion jälkeen piti tehdä tiukka valinta musiikin tai tanssin jatko-opintojen suhteen, niin musiikki vei sitten lopulta voiton. Tanssin harrastaminen on onneksi kulkenut mukana opiskelujen ja työn rinnalla. Elämässä muuten kiinnostaa myös biisien kirjoittaminen, luonto, uiminen, ystävät ja uuden oppiminen. Näiden kanssa onkin aikamoista tasapainoilua, kun aina tuntuu löytyvän uutta ja mielenkiintoista opittavaa – niin musiikin tekemisen, lauluäänentutkimisen kuin pedagogiikan saralla.

2Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Nyt meneillään ovat musiikilliset haasteet liittyvät asioiden loppuun saattamiseen. Olen opintovapaan aikana ehtinyt taas kirjoittaa omia lauluja ja äänittää niitä, mutta vaikein asia on tuotantopuoli, miksaus ja viimeistely. Musiikkiteknologian puolella olen melko hidas ja kärsimätön tyyppi, mutta jotain olen sentään oppinut. Biisien teko on aika yksinäistä puuhaa ja silloin asioita on helpompi siirtää tuonnemmaksi. Lisäksi olisi ihana harjoitella laulamista enemmän, kun aina tulee jostain joku uusi efekti tai soundi, jonka haluaisi oppia. Nyt isomman ajan vie kuitenkin lopputyön kirjoitus ja tieteellisen materiaalin lukeminen.

Helmikuussa palaan takaisin opetushommiin, jota odotan innolla. Ihanaa päästä taas opiskelujen jälkeen opettamaan, keväälle mulla on tulossa mm. rock-efektit laulussa kurssi sekä Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikan (CVT)- kurssi.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

Tällä hetkellä olen innostunut espanjankielisestä musiikista, eri vuosikymmeniltä sekä pyrin kuuntelemaan uusia julkaisua, eri genreistä. Olen aika vakiintunut kuuntelemaan samoja artisteja ja levyjä, joita kuuntelin nuorempana. Ikisuosikkejani ovat siis Portishead, Tori Amos, Björk, Radiohead, Patti Smith ja PJ Harvey. Uskomatonta, että olen onnistunut näkemään heidät kaikki livenä. Lisäksi kävelylenkeillä kuuntelen paljon jazzia, vanhaa iskelmää ja R&B:tä. Lauluopettajan työn myötä musiikkimaku on laajentunut hurjasti ja nykyisin on vaikea sanoa edes omaa suosikki genreä, kun tulee kuunneltua musiikkia laidasta laitaan.

Musiikilla on aina ollut erityinen paikka omassa elämässä. Kun yhdessä vaiheessa opetin laulamista paljon, niin huomasin, että musaa ei tullut enää vapaa-ajalla juuri kuunneltua. Pikkuhiljaa nousi kuitenkin tarve palata musiikin kuuntelun äärelle ja huomasin taas, kuinka kuuntelu tuo lohtua vaikeisiin elämäntilanteisiin sekä antaa samalla energiaa ja inspiraatiota. Koen vaikeaksi kuunnella musiikkia ns. taustameluna. Musiikin kuuntelua voisi verrata lukemiseen siinä mielessä, että se vaatii omanlaistaan keskittymistä ja omistautumista, tai muuten kuuntelukokemus jää laimeaksi tai sen unohtaa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Koko kulttuuriala on kyllä kovassa murroksessa ja uusien innovaatioiden äärellä. Itse olen tosi innoissani etäopetuksesta ja etäoppimisesta, koen että siinä on hurjasti mahdollisuuksia, mutta tiedostan myös, että siinä on suuria haasteita ja kehitettävää löytyy.

Olen todella sosiaalinen ihminen ja taiteen kokeminen livenä on tärkeää, joten näen myös tapahtumat sosiaalisena kohtaamisena, samoin kuin esim. lauluntunnit tai muut oppimistilanteet. Toisaalta tämä aika mahdollistaa meitä kehittämään ja luomaan uutta. Nyt musiikin kokeminen ja oppiminen on avautunut eri tavalla streamien sekä etäopettamisen myötä. Kannustaisin ihmisiä nauttimaan musiikista, tai taiteesta ylipäätään, sillä tavoin, mikä on turvallista itselle ja antaa voimaa. Samalla myös toivon, että ihmiset uskaltaisivat harrastaa, kokea musiikkia ja jatkaa laulunopiskelua entiseen malliin, sillä siinä on myös omat terveysvaikutuksensa. Taiteen kokemisella ja tekemisellä sekä kontaktiopetuksella on yhä paikkansa.

Uskon, että tarve itsensä sivistämiseen ja uuden oppimiseen ei ole kadonnut tai katoamassa, vaikka luovia ratkaisuja ja uusia toimintatapoja onkin nyt päästy miettimään, mutta itse laulamisen tai musiikin kokemisen tarve ei ole kadonnut.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Lukioikäisenä mulla on selkeästi sellainen runotyttövaihe. Tuli kuunneltua melankolisia naisartisteja, kirjoitin runoja ja luin Pentti Saariskoskea. Luin paljon biisien sanotuksia irrallaan musiikista, omina teoksinaan. Siitä lähti jotenkin kipinä myös omien tekstien tuottamiseen, vaikka en niitä säveliin heti yhdistänytkään. Tuntuu, että siitä lähtien olen kuunnellut lauluissa aina paljon sanoituksia ja miten ne yhdistyvät melodiaan ja luovat kappaleeseen tunnelmaa. Sanat ja harmonia täydentävät toisiaan, joten sen kautta musiikki ja kirjallisuus kohtaavat vahvasti. Viime keväänä, kun opiskelin biisinkirjoittamista, niin huomasin, että musiikin tekemisen kannalta on hyvä osata kuulla muutakin, kun sitä laulumelodiaa ja tekstiä, että olen laulajana kyllä tosi kiintynyt sanoihin ja siihen, kuinka ne melodian kohtaa.

Nyt lukupöydällä on tutkimusartikkeleita liittyen omaan lopputyöhöni ja Hanna-Riikka Kuisman teos Kerrostalo. Korona keväällä oli aikaa ja keskittymiskykyä lukea tai kuunnella kaunokirjallisuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koitan lukea vaihdellen suomen ja englannin kiellellä.

Viime lukemista vaikutuksen teki Terhi Rannelan teos Äiti: ajatuksia äkkikuoleman jälkeen, joka kuvasi mielestäni surua ja menettämistä samaistuttavasti sekä Emilie Pinen esseekokoelma Tästä on vaikea puhua. Pari kesää sitten innostuin lukemaan myös Elena Ferranten Napoli sarjan, vaikka en ollut aikaisemmin ollut historiallisten romaanien suuri fani. Mutta muiden suosituksesta lähdin niitä lukemaan.

Keväällä huomasin, että luen paljon enemmän naiskirjailijoiden teoksia samoin, kun kuuntelen naisartisteja. Pidän kirjoista, jossa musiikilla on rooli tai sillä esimerkiksi tuodaan ajankuvaa esiin tai jos musiikki saadaan soimaan kirjassa sanojen kautta.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Olen kotoisin Kokkolassa ja nuorena tuli ”hengattua” uudessa kirjasto rakennuksessa todella paljon. Oli upeaa, kun musiikkiosastolta sai lainata CD-levyjä ja sitä kautta oli mahdollisuus kuunnella musiikkia laidasta laitaan. Lahdessa kirjastolla on ollut erityinen merkitys monellakin tapaa. Kun opiskelin musiikkipedagogiksi niin kirjoitin lopputyöni kirjaston pöydillä. Valoa tulvi, ajatus kulki ja välillä pääsi laulamaan musiikkiosaston pianohuoneeseen.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Koronan ajan olen käyttänyt kirjaston sähköisiä materiaaleja. On upeaa, että siihen on mahdollisuus. Olen myös ollut poissa Lahdesta, joten innolla odotan, että pääsen taas palveluiden pariin.

8.  Minkälainen kirjaston merkitys on?

Vaikka on olemassa nykyisin eri sovelluksia, josta kirjoja voi kuunnella niin mikään ei voita oikeaa kirjaa kädessä, sama on vinyylilevyn tai CD-levyn kanssa. On ihanaa keskittyä lukemaan kirjaa, ilman mitään laitetta. Ja kun olen tässä opintovapaavuoden aikana huomannut, että tosi vähällä tavara määrällä pärjää ja on vapauttavaa, kun ei ole liikaa tavaraa kannettavana niin on tärkeää, että kirjoja (tai tavaroita) voi lainata, eikä niitä tarvitse omistaa.

9.  Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Lahden kulttuuritarjonnan näen monipuolisena. Tarjolla on musiikkia eri genreistä, teatteria, välillä tanssia, elokuvia ja tähän vielä lisänä uusi museo ja malskin tilat. Lahden Taidepanimon tiloja tuli opiskeluvuosina käytettyä ahkerasti ja sellaista yhteisöllisyyttä ja tekemistä on ikävä. Koen, että Lahdessa tapahtuu aika paljon, mutta usein tapahtumat saattavat jäädä vähän piiloon tai huomaamatta, joten tässä olisi varmaan kehitettävää.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä

Levy/LP: M: Punainen ovi.

Tässä M:n kolmannessa levyssä on minusta odottamattomia musiikillisia yllätyksiä, uskallusta ja tietenkin Minja Kosken upea ääni, sanoitukset ja sävellykset. Levyllä kuulee hienosti sen, että voidaan liikkua genrerajojen reunoilla ja yhdistää musiikin eri elementtejä, esim. elektronisesta musiikista laulelmaan.

Kirja, musiikki: Cathrine Sadolin: Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka

Kirja antaa perustiedot Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikkaan. Tiedot ovat vuoden 2009 jälkeen päivittyneet hurjasti ja kirjasta on tulossa tänä syksynä uusi englannin kielinen painos, mutta perusasiat ovat silti pysyneet samana. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kiinnostaa äänen fysiologia, terveellinen äänentuotanto ja se, että omaa ääntä voi käyttää terveellisesti monella eri tavalla.

Kirja: Terhi Rannela: Äiti: ajatuksia äkkikuoleman jälkeen tai Emilie Pine Tästä on vaikea puhua. Molemmat ovat autofiktiota, käsittelevät omalla tavallaan surua, menetystä ja muutosta.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Inkeri Jaakkola.

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Inkeri Jaakkola, lahtelainen klassisen musiikin ammattilainen. Toimin musiikin parissa aika monella tavalla. Opetan musiikkia Lahden konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa. Viime vuosina olen yhä enemmän suuntautunut musiikin tutkimukseen ja siinä erityisesti musiikkianalyysiin, johon syyskuussa julkaistava väitöskirjanikin painottuu. Vapaa-aikanani sävellän omaa musiikkia. Pyrin myös pitämään yllä soittotaitoani.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Opetustyö on aina haastavaa, ja nautin vuorovaikutuksesta innostuneiden lasten ja nuorten kanssa. Tällä hetkellä opetuksen digitalisointi vaatii paneutumista.

Suunnittelen myös uutta tutkimusprojektia, jonka aiheena ovat oopperan ja kokeellisen teatterin väliin sijoittuvat multimediaaliset näyttämöteokset, nk. post-oopperat.

Uusimman sävellykseni kantaesityksestä on neuvoteltu alustavasti. Toivon kovasti, että esitys toteutuu: en ole ollenkaan pöytälaatikkosäveltäjä – haluan kuulla kappaleeni live-esityksenä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

Musiikki on minulle välttämätön, jokapäiväiseen elämääni kuuluva asia. Jos en kuuntele itseni ulkopuolelta tulevaa musiikkia, kuulen musiikkia mielessäni. Monessa vaikeassa tilanteessa olen jaksanut elää eteenpäin musiikin avulla. En myöskään oikein osaa kuvitella iloisia juhlia ilman elävää musiikkia. Jotkut sävellykset ovat tulleet minulle erityisen tärkeiksi siksi, että ne tuovat mieleeni tietyn elämäni hetken tai rakkaan ihmisen.

Enimmäkseen kyllä kuuntelen klassista musiikkia, mutta on siinäkin lajissa teoksia, jotka eivät minua sytytä. Taidan olla aika kranttu… mielestäni hyvässä sävellyksessä on jokin elementti tai piirre, joka jää vaivaamaan mieltäni; jotakin, jonka vuoksi haluan kuulla kappaleen yhä uudelleen. Vähän samalla tavalla kuin Tsehovin näytelmä Lokki, joka puhuttelee minua edelleen, vaikka olen nähnyt sen monta kertaa.

Olen kiinnostunut myös kansanmusiikista, erityisesti Lähi-Idän kulttuurien laulutyyleistä. Perinteiset jazz-standardit kuuluvat rentoihin tunnelmiin. Viihteessä minua kiehtoo onnistunut lyriikka: kävinkin tutustumassa TV- ja radiomuseon Gösta Sundqvist -näyttelyyn. Göstan tragikoomiset, melankoliset sanoitukset osuvat suomalaisuuden ytimeen. ”Olen kaivannut sinua Kyllikki…”

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Uskon että musiikkia tulee aina olemaan, muodossa tai toisessa. Haluaisin kannustaa kaikkia kokeilemaan soittamista tai laulamista. Vaatimatonkin soittotaito on iso ilo, ja kuorotoiminnasta voi saada musiikkielämysten lisäksi myös uusia tuttavia.

Musiikista tietäminen ja musiikin rakenteiden ymmärtäminen syventää kuuntelukokemusta. YLE 1 -radiokanavalla on monia ammattitaitoisesti toimitettuja musiikkiohjelmia, jotka ovat myös viihdyttäviä. Suosittelen esimerkiksi Minna Lindgrenin hauskoja ohjelmasarjoja.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Musiikin ja tekstin välinen suhde on kiinnostanut minua niin paljon, että valitsin sen sekä maisteri- että tohtoriopintojeni tutkimuskohteeksi. Olen myös itse säveltänyt laulusarjoja. Lausutussa tekstissä on paljon musiikillisia piirteitä: esimerkiksi sointi, rytmi ja intonaatio, jotka kuulostavat vieraissa kielissä kiehtovilta, vaikka merkitystä ei ymmärtäisikään.

Iltaisin en koskaan lue ammattikirjallisuutta, vaan haluan rentoutua lukemalla. Viimeksi luin Jane Harperin dekkarin Kuiva kausi. Ennen minulla oli periaate, että aloitettu kirja pitää lukea loppuun. Nykyisin olen vähän lipsunut siitä, jos kirja ei ala kiinnostaa.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Kun lapset olivat pieniä, kävimme usein lähikirjastoissa katsomassa nukketeatteria. Esitykset olivat kivoja ja alle kouluikäiselle riittävän lyhyitä. Aikuinenkin nautti, kun esitys oli taitavasti toteutettu.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Käytän, jatkuvasti! Koronakevään jälkeen oli ihanaa päästä taas kirjastoon. Lahden kaupunginkirjasto on remontin jälkeen todella viihtyisä. Kirjastovisiitillä katsastan usein ensimmäiseksi, mitä ”kirjastotädit” suosittelevat. Ja kaukolainana saa myös erikoisempia teoksia luettavakseen. Kuka tahansa voi muuten olla asiakkaana esimerkiksi Helsingin Yliopiston tai Taideyliopiston kirjastossa.

Kirjaston elektroniset aineistot ovat upeita, esim. NAXOS Music Library, jota voi käyttää kirjastokortilla.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kaikille avoin, ilmainen kirjasto on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä, ja siitä en haluaisi tingittävän missään olosuhteissa. Toivon, että tulevaisuudessakin kirjaston päätehtävä olisi nimenomaan lukuharrastuksen mahdollistaminen. Kirjastolla on mielestäni myös kulttuuriperinnön säilyttämisen tehtävä, ja olisi hienoa, jos kirjallisuuden, elokuvataiteen ja musiikin klassikot säilyisivät kokoelmissa vaikkapa varastossa, jos kirjastosalissa ei ole tilaa.

Ajat muuttuvat, ja kirjastokin uudistuu. Kirjastokino kuulostaa kivalta idealta, samoin kirjailijatapaamiset, erilaiset luennot ja keskustelut. Kirjasto voi olla myös lainaamo. Ystäväni muutti uuteen asuntoon ja oli oikein tyytyväinen, kun sai lainata porakonetta Helsingin kaupunginkirjastosta. Kiertotaloudessa kaikkea ei tarvitse omistaa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Olen aika tyytyväinen. Sibeliustalo on minulle tärkeä kaupunkitila. Konserttisalin akustiikka on todella hyvä, ja orkesteri soi siellä verevästi. Sinfonia Lahden kamarimusiikkikonsertit ovat

tervetullut lisä musiikkitarjontaan. Taidemuseota on odotettu kauan, ja olen iloinen, että uudet tilat lopulta saadaan. Jos haluan elokuviin, suunnistan Kino Iirikseen. Lahdessa on myös usein aivan ilmaisia tapahtumia ja näyttelyitä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä

Eero Hämeenniemi: Vapaa säveltäjä; monilahjakas taiteilija kirjoittaa hauskasti elämästään.

Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3; tämä on kertovaa, elokuvallista ja melankolista musiikkia. Näen konserton alussa mielessäni laajan Venäjän aron, jolla troikka kiitää. Sellainen kansikuva oli LP -levyssä, jonka nuorena kuuntelin melkein puhki.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Juuso Johansson, aka. DR JJ.

Lahden musakasvo Juuso Johansson aka. DR JJ

1. Kuka olet ja mitä teet?

Juuso Johansson, aka. DR JJ, lahtelaiskouvolalainen keski-ikäistyvä räppinörtti, DJ ja äänihenkilö, joka omistaa ihan mukavan setin PA-laitteita siihen nähden, että tekee päivätöikseen jotain ihan muuta.

Elämässä kiinnostaa tällä hetkellä lähinnä se, miten siitä saa parempaa, ja paremmalla tarkoitan tasa-arvoisempaa, tasapuolisempaa ja merkityksellisempää. Sellaista, että ketään ei riistetä tai kohdella kaltoin, ei meillä Suomessa eikä muualla. Musiikki, erityisesti juuri rap, reggae, funk, soul, yms. tarjoaa minulle pakokeinon ja tavan irrottautua ja purkaa mielen isoja keloja.
Tämän lisäksi musiikki tarjoaa tällaiselle ujolle tyypille yhteisön. Räp on ollut määrittävä osa elämää 11-vuotiaasta asti. 23 vuotta rummut ja flow ovat antaneet elämänrytmin, joka on monimuotoisuudessaan tuttu ja karuudestaan huolimatta turvallinen - kuin perhe.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Tällä hetkellä kaikkien musiikin parissa toimivien haasteet taitaa liittyä koronaan ja siihen, miten pitää liekkiä yllä näinä vaikeina aikoina. Omat DJ-keikat virus on vienyt minimiin, mutta onneksi kesän aikana on saanut soittaa jokusen terassi keikan. On siitä viruksesta jotain iloakin ollut. On ollut kiva seurata, kun räppiä tekevät ystävät ovat saaneet eristyksessä työrauhan ja paljon aikaiseksi oman musiikkinsa parissa. Itse osallistun projekteihin miksaamalla.

Jos leikitään, että koronaa ei olisi ja saisi tehdä mitä vaan, niin haluaisin viedä tapahtumat ulos baareista. Olisi hienoa, että byrokratia tapahtumajärjestämiseen muualla kuin rafloissa olisi keveämpää, ja näin tapahtuman henkeä voisi rakentaa jo erilaisen ympäristön valinnalla. Ympäristöllä pystyy vaikuttamaan paljon tunnelmaan, ja nyt mahdollisuudet ovat aika rajalliset. Olisi mahtavaa olla luomassa tapahtumia, joissa korostuu omaehtoisuus, epämuodollisuus ja tinkimättömyys. Itselle DJ:nä tosi tärkeää on, että kompromisseja musiikin suhteen ei tehdä. Tämä periaate saattaa joutua koetukselle, liittyen baarin asiakaskuntaan.

Toimivat suhteet baareihin ovat kullan arvoisia. Omaa säännöllisen epäsäännöllisesti järjestettävää Funkmode-iltaa Tirrassa on ollut mukava organisoida, kun asiat Tirran väen kanssa sujuu niin mutkattomasti, eli terveisiä Teittiselle! Funkmodeen olisi kiva tuoda dj:den lisäksi myös livebändejä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?

DJ Premieren, DJ Jazzy Jefff, Scratch Bastid, Dj Craze ja Dj Angelo muutama mainitakseni.

Jos puhutaan vain musiikista, niin olen vähän ehkä pudonnut kelkasta. Tällä hetkellä löydän enemmän musiikillista tarttumapintaa vanhasta, kuin ihan tuoreimmasta, tavarasta.
Lisäksi olen tällä hetkellä kiinnostunut räpin juurista, siitä mitä tapahtui 50-luvun lopulta 70-luvulle. Räpin historia ei ole tasa-arvon näkökulmasta ihan ongelmaton. Menneisyys on värikäs ja poliittisesti latautunut, ja nämä kuviot vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Suhteeni musiikkiin on kuin problemaattinen rakkaussuhde. Räppiin liittyy esimerkiksi paljon sovinistisia piirteitä, josta haluan irtisanoutua.

Sitähän tässä itse mielenkiinnolla seuraa, että miten käy - jäänkö jumittamaan räppiin ja paasaamaan sen hienoudesta ja historiasta, kaikille, jotka vaan vähänkään jaksaa kuunnella vai muutunko minäkin AOR:a kuuntelevaksi sedäksi. En tiedä kumpi olisi pahempi.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Koen, että räpissä eletään tällä hetkellä jonkilaista murrosaikaa, tapahtuu polarisaatiota.

Asioilla on tapana muuttua ajan saatossa, ja edellinen sukupolvi on sitä mieltä, että nykyinen pilaa asioita. Minäkin olen sitä miltä, myönnän. Nykylogiikka on se, että kun joku keksii jotain, joka lyö läpi, niin kaikki ryhtyy toistamaan sitä. Se tekee musiikista tasapaksua ja tylsää. Luonteikkuus on helppo kadottaa, kun asioita sulautetaan yhteen. Toisaalta, tykkään fuusiomusiikista, kun se tehdään taidokkaasti. Tästä hyvänä esimerkkinä RMR:n Rascal. (Biisin musiikkivideo kannattaa myös tsekata, se yhdessä herkän biisin kanssa on outo kombo.)

Toivoisin, että tulevaisuudessa julkaisujen määrä laskisi, mutta laatu nousisi. Musiikin ja sen tekemisen ei tule olla ryppyotsaista, mutta musan pitää olla keskiössä. Levydiilejä ei tulisi saada somesuosion perusteella, vaan hyvällä tavaralla. Kaupallinen laskelmointi ja hittihakuisuus ovat myös asioita, jotka tylsistyttävät musiikkikenttää.

Ihmisten pitäisi kuunnella paljon muutakin kuin mitä kaupalliset radiokanavat tuuttaa. Pitäisi tutustua laajemmin ja antaa mahdollisuuksia muullekin, kuin kanavapomon valinnalle. Mene vaikka kirjastoon, valitse genre, johon haluat syventyä ja valkaa sieltä sattumanvaraisesti levy ja kuuntele se ajan kanssa. Spotifyn sijaan voi selata Bandcampiä. Se on hienompi sovellus, koska se antaa kenelle tahansa mahdollisuuden jakaa musiikkiaan, hinnoitella tuotoksensa vapaasti tai tarjota sitä vaikka ilmaisiksi.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Räppissä musiikki linkittyy kieleen tietenkin lyriikan ja riimien kautta. Mutta kirjat ovat myös väylä musiikin ymmärtämiseen. Poliittisessa mielessä räpin menneisyys tarjoaa paljon kiinnostavaa, ja samalla surullista. Esimerkiksi soul-musiikin ovat luoneet mustat, mutta levy-yhtiöiden pomot olivat pääsääntöisesti valkoisia miehiä, jotka sanelivat tuotannolliset säännöt. Tämä ajoi mustia musiikin tekijöitä ottamaan kantaa, ja muusikkoyhteisön sisällä pyrittiin tekemään valta-asetelmia keikuttavia tekoja. James Brown laittoi oman levy-yhtiön pystyyn ajaakseen rodullistetujen omistajuutta. Räppi mielletään historialtaan lähtökohtaisesti mustien kentäksi, mutta sen historiaa värittää rasismi ja virallisten instituutioiden mielivaltaisuus. Hyvää luettavaa aiheesta on esimerkiksi Jeff Changin kirjoittama kirja Can't Stop Won't Stop: A History of the Hip-Hop Generation.

Näen yhteneväisyyksiä myös DJ- ja kirjastotoiminnassa; DJ tekee musiikissa parhaimmillaan samaa kuin kirjasto tekee kirjallisuudessa. Hyvä DJ-keikka on tilanne, jossa kuulija saa hienon kattauksen musiikkia, jonka asiansaosaava DJ on hänelle “kuratoinut”. Sitä voisi kai ajatella sellaisena musiikillisena sivistämisenä ja että DJ on opas, joka tarjoaa elämyksen ihmiselle.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

En tiedä onko tässä muistossa mitään erityistä, ennemminkin se on hyvin tyypillinen mun ikäiselle miesoletetulle. Muisto sijoittuu 90-luvun Kouvolaan, jossa kouluni vieressä oli hammashoitola ja kirjasto. Vierailin molemmissa vain kun joku käski. Kirjastoon meidät patisti äidinkielen opettaja, ja luettavaksi piti hakea joku klassikkokirja, jota sitten tunnilla käsiteltiin. Muuten lainailin lähinnä sarjakuvia, ja kirjastojen arvon tajusin vasta myöhemmällä iällä.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Rehellisesti sanottuna, en ole kirjojen osalta vieläkään mikään kirjaston heavy-user, mutta musiikkiosastolla tulee vierailtua ja nautin kovasti kirjaston rauhallisesta tunnelmasta. Välillä teen syrjähyppyjä tietokirjallisuuden pariin.
Lahden pääkirjastossa on hyvä musiikkiosasto asianmukaisella kirjallisuudella varustettuna. Se on hienoa! Lisäksi hienoa on se kuinka kirjasto pyrkii pysymään ajassa kiinni, digitalisoituu, tarjoaa studiotiloja, ohjelmistoja… Eli tarjoaa tekemisen mahdollisuuksia ja resursseja kaikille.

Toivoisin, että laadukkaat genelecin kaiuttimet olisivat tehokkaammassa käytössä. Niitä voisi hyödyntää järjestämällä erilaisia ääneen, sanataiteeseen ja musaan liittyviä, tai niitä yhdistäviä, hetkiä: spokenwordiä tai musadiggareiden järjestämä kerho, jossa esitellään itselle tärkeitä biisejä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kirjasto on yhteiskunnallisesti merkittävä laitos, jonka avulla voidaan taistella eriarvoistavia rakenteita vastaan. Kirjastoon, sen tarjoamaan tietoon, sivistykseen, resursseihin ja välineisiin on kaikilla pääsy sosiaaliseen asemaan katsomatta. Jotkut vastustavat, että kirjaston määrärahoja käytetään vaikka kahvakuuliin, kirjojen sijaan, mutta itse näen sen myös hyvänä asiana. Kynnys kokeilla madaltuu, kun asioita saa lainata, hankkimisen sijaan. Ja onhan se aika hullua, että on kerrostalo, jonka katon alla kaapeissa makaa vaikka 37 poraa. Kirjasto edesauttaa sitä ajatusta, että kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Tämän kokoiseen kaupunkiin tarjonta on minusta ihan hyvää, mutta paikkoja missä järjestää vaihtoehtoisempaa tapahtumaa, ei ole kovin montaa. Lisäksi olisi mainiota saada yökerho, joka ei soittaisi päivän hittejä. Jokin esimerkiksi Kuudennen linja tapainen paikka.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä

Levyvinkkinä heitän Marvin Gayen What’s going on ja Sly and the Family Stonen There's a Riot Goin' On. Molemmat levyt ovat 70-luvun alkupuolelta, jolloin aika oli eri, mutta maailmantilan yleiskuva sama kuin tänään. Levyn teemat ovat synkkiä ja edelleen ajankohtaisia (köyhyys, ilmasto, huumeongelmat ja väkivaltaisuudet), mutta ne ovat musiikillisesti hienoja tekeleitä.

Kirjavinkkeinä annetakoon Peter Guralnickin kirjoittama Sweet Soul Music: Rhythm and Blues and the Southern Dream of Freedom ja Rickey Vincentin Funk: The Music, The People, and The Rhythm of The One.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Jussi Jokela / Ideaali.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Jussi Jokela eli Ideaali.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen 34-vuotias syntyperäinen lahtelainen artisti ja erityisluokanopettaja. Päivätyönä opetan koulukodissa peruskouluikäisiä nuoria, vapaa-ajalla harrastan thainyrkkeilyä ja julkaisen musiikkia Sony Music Finlandin listoilla.

Oman projektin ( Ideaali & Jay Who?) biisien julkaisemisen ja keikkailun lisäksi vaikutan myös Lahti United-kollektiivissa ja teen satunnaisia vierailuja muiden artistien kappaleille.

Oma suhde musiikkiin on rakentunut pienenä muskarissa jatkuen kitaransoittoon ja musiikkiluokkien kautta yläasteen alussa oman musiikin tekemisen aloittamiseen - ensimmäisiin julkaisuihin, keikkoihin ja lopulta radiosoittoihin sekä levysopimuksiin 20 vuoden kuluessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä työn alla on useampi biisi, joista olisi tarkoitus saada valikoitua tulevia single-julkaisuja kesän ja loppuvuoden osalle.
Korona-aika on estänyt osaltaan kappaleiden nauhoitusta studiolla, mutta pikkuhiljaa on alettu siirtymään myös sillä alueella “etäsessioista”
lähityöskentelyyn (turvavälit huomioiden).

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on henkireikä kiireiden keskellä. Se auttaa rauhoittumaan pitkien päivien päätteeksi, jaksamaan juoksulenkeillä ja treenatessa pidempään sekä toimii matkaseurana pidemmillä ajomatkoilla. Oman musiikin tekeminen taas auttaa purkamaan ajatuksia pään sisältä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Oma musiikkimaku on hyvin laaja, vaikka nuorempana tuntuikin että rap-musiikki on ainoa vaihtoehto. Nykyään omat musiikkilistat koostuvat kaikesta vanhojen ja uudempien hiphop-klassikoiden sekä modernin popin ja vanhan rokin väliltä. 80-luvun musiikista saa taas eniten tunnelatausta ja se ehkä tällä hetkellä onkin ollut suurimmassa kulutuksessa.

Oman musiikin tekemiseen on vaikea sanoa yhtä innoittajaa. Alkutaipaleella soitossa pyöri jurassic 5, wyclef jean, xzibit, wutang-clan, gangstarr, mos def, eminem, dmx. Myöhemmin twista, common, yelawolf yms. Suomalaisista taas alkutaipaleella Fintelligens. Oma musiikki on rakentunut niin monien vuosien ympärille, että vaikutteidenkin alkuperää on vaikea enää yksilöidä.

Melodisuus ja isouden tuntu on kuitenkin aina ollut isossa osassa - tästä ehkä kiittäminen 80-luvun klassikoita. Biittien (taustojen) päälle rimmaaminen monipuolisella flowlla (rytmittelyllä) taas on vuosien kuluessa sisäänrakennettu systeemi, jolla pyrkii haastamaan itseään kirjoittajana ja mc:nä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden
Musiikki on osoittanut jatkuvasti digitalisoituessaan yhä  enemmän merkkejä ns. kertakäyttökulutuksesta. Fanituskulttuuri on vähenemään päin ja tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että tarjonnan määrä ja musiikin yhä helpompi saatavuus on kasvussa. Tämä taas johtaa siihen, että moni kuuntelee biisejä tietämättä tekijästä yhtään sen enempää.

Musiikki ei ole katoamassa mihinkään, eikä sen vaikuttavuus, mutta yksittäisten biisien elinkaaren nään tulevaisuudessa muuttuvan yhä lyhyemmäksi.

Itse suosittelen musiikin kuluttamista vaikka hiljaisuudestakin on hyvä välillä nauttia. Käykää keikoilla ja tukekaa tällä tavoin välillisesti artisteja, jotka elämänsä musiikin tekemiselle ja sen tarjoamiselle ovat omistaneet. Löytäkää omat suosikkinne ja tutustukaa tekijöihin hieman paremmin - ehkä saatte samalla biiseistä enemmän irtikin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus voi tarjota paljon inspiraatiota ja viittauksia musiikin tekemiselle. Kirjojen kautta on mahdollisuus uppoutua uusiin maailmoihin samoin kuin musiikin kautta. Kaikki riippuu kertojan taidosta välittää oma viestinsä kuulijan tai lukijan mieleen.

Tällä hetkellä itselläni on pidempään ollut hyllyssä kesken James Clavellin Pyörretuuli, mutta nyt kesän koittaessa se olisi tarkoitus lukea loppuun. Tämän jälkeen olisi tarkoitus aloittaa Conn Igguldenin Spartan haukka.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Pienenä muistan innostuneena selaneeni kirjaston kirjahyllyjä etsien sieltä jännittäviä kauhu-/seikkailukirjoja, sekä lainaneeni sieltä myös satunnaisia vhs-kasetteja. Yläasteella kirjastossa saattoi välillä käydä kuuntelemassa äänieristetyssä huoneessa läpi muutaman rap-albumin, mitä ei ollut itselleen vielä hankkinut. Yliopiston pääsykokeisiin valmistautuessa kirjasto sen sijaan toimi hyvänä valmistautumispaikkana rauhallisuutensa vuoksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja ja millainen kirjaston merkitys mielestäsi on?
Tänä päivänä kirjaston käyttö omalta osaltani on jäänyt vähälle johtuen omista kiireistä, sekä siitä, että yhä useammin haluan ostaa uuden kirjan omaksi saadakseni lisää täytettä omaan kirjahyllyyni. Kirjasto on kuitenkin loistava paikka lukukokemuksien tarjoamiselle sekä itsensä sivistämiselle ja toivon että ihmiset käyttävät jatkossakin sen palveluita.

Lukemisen merkitys ei vähene mihinkään digitalisoitumisen edetessä. Se kehittää sanavarastoa, mielikuvitusta, luovuutta sekä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Se ravitsee sielua ja mieltä ja auttaa irtautumaan oman elämän kiireistä tarpeen vaatiessa. Lukeminen auttaa myös nukahtamaan huomattavasti paremmin, kuin puhelimen tai tv-sarjojen tuijottelu, mikä monella tuntuu olevan se ainoa ratkaisu iltaisin. Tuoreille vanhemmille taas suosittelen sitä, että lukekaa lapsillenne - tämä edesauttaa lasten kehitystä leikkimisen ohella huomattavasti enemmän kuin videopelien pelaaminen ja ruudun tuijottaminen. Faktatietoa omilta opiskeluajoilta.

8. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa kulttuuritarjonta on hyvää ja monipuolista. Ihmisten vain pitäisi aktivoitua kuluttamaan näitä palveluita enemmän. Niin kirjastoja kuin keikkatapahtumiakin. Mikäli käyttäjiä ei löydy tarpeeksi, vähenee tarjonta ja yhä harvempi esim. keikkajärjestäjä uskaltaa ottaa riskejä tapahtumien järjestämiseksi. Usein kuulee valitusta siitä, kuinka Lahdessa ei tapahdu mitään - sitten kun jotain järjestetään, niin ei viitsitä osoittaa tukea.

Surullista ja huvittavaa, mutta totta.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Conn Iggulden - Valloittaja-sarja. Kertoo Tsingis Khanin tarinan, Todella koukuttava ja mukaansatempaava kirjasarja, joka pohjautuu historiallisiin tapahtumiin.

 

Jens Lapidus -  Stockholm noir-trilogia. Tukholman alamaailman tapahtumia tarinamuodossa. Loistavaa rikoskirjallisuutta.

 

James Clavell - Shogun. Historiallinen tarina feodaalisen Japanin ja länsimaisen kulttuurin yhteentörmäämisestä.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

 

Musakasvo Antti Kokkonen.
Teppo Ristola @tepporistolaphotography

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Antti Kokkonen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Antti Kokkonen, kitaran soittaja, jonka tunnette Profane Omen ja Kill The Romance yhtyeistä. Tällä hetkellä aktiivinen yhtye on Social Stain, jonka debyyttilevylle on pikkuhiljaa odotettavissa jatkoa. Levy on melko lailla kaikin puolin nauhoitettu ja julkaisukuvioita selvittelemme.
Ammatiltani olen lähihoitaja ja työskentelen kehitysvammaisten parissa ja musiikilliselta kantilta työpäiväni kuluvat Fröbelin Palikoiden säestämänä. Joka päivä ja joka hetki kuuluu musiikkia. Jos ei oikeasti, niin mielessä. Usein mielessäni kuuluu musiikkia, josta välillä ihmettelen, että mistä tämä oikein juontuu. Sen kaiken ohjaaminen ulos muiden kuultavaksi ja ymmärrettäväksi on ikuinen haaste, jota en suinkaan pidä tavoitteena. Musiikki antaa kuitenkin jotain koko ajan itselleni.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Social Stain on seuraavan levynsä suhteen melko valmis paketti ja live-show on ammattimainen rock n´roll show. No questions asked. Just answered.
Itse koen lyriikoiden kirjoittamisen haastavaksi. Siinä joutuu itsestään paljastamaan paljon ja myös kohtaamaan itseään enkä aina pidä siitä, mitä toisinaan itsestäni löydän. Itsensä kohtaaminen ja hyväksyminen on vaikeaa. Tämän tekeminen julkiseksi tuo oman lisänsä asiaan enkä välttämättä näe siinä järkeä, ellei se todellakin tunnu oikealta.
Minulla on biisejä, joihin koetan työstää sanoituksia, mutta vielä en ole edes kokeillut osaisinko itse niitä edes laulaa. Kai se jonkinmoista örinää tai ärinää olisi. Ajattelisin niin, että kunhan lyriikat ovat kunnossa ja sinulla on painavaa asiaa niin silloin itse lauluäänellä ei pitäisi paljoa olla edes väliä. Asia on punk.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on elämää. En osaisi kuvitella mitä elämä olisi ilman sitä. Olen kuullut ihmisistä, joille musiikki ei merkitse mitään. Itselleni se on elinehto. Aina on olemassa musiikkia. Kaikki on rytmiä. Kaikki perustuu säännönmukaisuudelle ja aineen värähtelyille. Kaikella on taajuutensa. Kaikki on musiikkia.
Punk on vaikuttanut ajatteluuni suuresti. Sekä niin myös jazz, jossa kaikki on mahdollista. Mahdollisuudet näiden musiikin lajien tuntemuksen laajentamiseen antoi kirjasto. Levykaupassa tarvitsi rahaa, kun taas kirjastosta sait lainata isot läjät levyjä, jotka sinua saattoi kiinnostaa vain vähän, mutta joista löysit elämääsi mullistavaa musiikkia.
Metallican innoittamana aloin soittamaan kitaraa. Ystäväni kanssa sovimme vain, että minä alan soittamaan kitaraa ja hän rumpuja. That's it. Onneksi nämä ovat paljastuneet soittimiksi, joihin löytyy ehkä lahjakkuuttakin. Hänen kanssaan edelleen soitamme yhdessä Social Stain- yhtyeessä. Aloittaessamme soittamista YouTubea ei ollut olemassa vaan ystäväni Mika Tantun kanssa olimme kirjaston soitonopaskirjojen varassa. Viikottaiset käynnit Nastolan kirjastossa kuuluivat elämäämme niin kuin myös päivittäiset soittoharjoitukset, joissa selailimme soitto-oppaita tai Matti Oilingin opetuskirjoja.
Myöhemmin Megadeth:in tabulatuurikirjat olivat jatkuvassa lainassa ja Yngwie Malmsteenin opetusvideosta oppimaamme vertailimme silloisen yhtyeemme toisen kitaristin Tomi Luoman kanssa. Myös aiempi Kuukauden Musakasvo Kimmo Korhonen oli meille ikätovereille esikuva kitaransoiton suhteen.
Kaiken heavy metal- kaman joukossa saatoin kirjastosta ilman mitään ongelmaa lainata myös muuta mielenkiintoni herättävää materiaalia. No Doubt- yhtyeen keikkavideo sekä The Prodigyn videokokoelma oli jotain aivan muuta, mitä olin siihen asti kuunnellut, mutta musiikki tuntui hyvältä. Tämä ajanjakso on jäänyt mieleeni siksi, koska täytin silloin 16 vuotta ja äidin luvalla otin ensimmäisen lävistykseni. Tässä oli varmasti osansa ulkomusiikillisilla vaikutteilla, joille olen altis.
Musiikin suhteen olen äärimmäisen moniruokainen. On vain hyvää tai huonoa musiikkia. Itse nautin molemmista.

Olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Moni niin sanoo, mutta itse olisin valmis heittämään hohtimet kaivoon niin todistaakseni. Tai siis läheiseni voisivat sanoa, etteivät koskaan osaa odottaa, mitä seuraavaksi laitan soimaan.
Nykyisenä Spotify-aikana sovellukset itsessään tietävät paremmin, mitä haluan kuunnella ja se pelottaa minua. Se, että sovellus soittaa aina hyvää musaa, rajoittaa valtavasti koska se, että kuuntelee asioita vähän mukavuusalueen ulkopuolelta kehittää niin muusikkona kuin ihmisenäkin. Kannattaa pitää näkökulma laajana.
Metal, rock, rap, reggae, hip-hop, punk, jazz. Mielentilan mukaan valikoituu, mitä kuuntelen. Koska työssäni kuuntelen niin paljon meteliä ylipäänsä, kotiin tullessani kaipaan hiljaisuutta, mutta taasen työmatkat kulkiessani bussilla, minulla on aikaa, jolloin voin vain kuunnella musiikkia. Työstän joko omia sävellyksiä tai uppoudun musiikkiin muuten vaan. Tai vain ihanaan hiljaisuuteen.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden
Taannoin näin dokumentin vangeista, jotka rap-musiikin avulla käsittelevät tunteitaan. Tämä valaa uskoa siihen minkä itsekin tiedän, että musiikilla pelastetaan elämiä. Musiikki auttaa käsittelemään niitä vaikeita asioita, joista luulet vain itsesi kärsivän. Todellisuudessa meitä löytyy monia, jotka painimme samojen asioiden kanssa. Musiikin avulla jaamme tuntemaamme ja toteamme, että emme olekaan yksin kaikkien ajatustemme kanssa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Näin korona-keväänä sattui, että Alisteir Crowleyn "Uuden aikakauden profeetta - koottuja kirjoituksia" jäi minulle pitkäksi aikaa lainaan. "Apinoiden planeetta" on myös sattumalta lainassa ja tämän luin todella nopeasti, koska elokuva aiheesta on niin kova. Paul Stanleyn "Backstage-pass" on myös lainassa, mutta sitä ei ole tullut luettua niin aktiivisesti kuin alkuun odotin. Kaikista eniten luen muusikoiden elämänkertoja.
Fantasiakirjallisuus kiinnostaa, mutta en ole asian äärelle ehtinyt istahtaa niin paljon, kuin tahtoisin. Nyt on menossa Jean Raben "Kuoleman tie", Kivistänäkijät- sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa sai hyvin otteeseensa ja sen otin kirjaston hyllystä ilman mitään ennakkotietoja tai suosituksia. Ihan vain kannen perusteella. Mahtavaa, että näin voi tehdä.

Sanoitukset voivat nostaa sävellyksen astetta korkeammalle. Sävellys on olemassa ilman sanoituksia (ja toisinpäin), mutta sanoitukset kohottavat sävellyksen sfääreihin, joita ei säveltäessä osaa välttämättä ajatella. Tai kun örinää kuunnellessa luet samalla sanoituksia, niin biisi paranee entisestään, jos sanoitukset koskettavat. Sanoittamiseen auttaa lukeminen. "Lukeminen kannattaa aina."

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koulussamme ala-asteella kävi kirjastoauto, jonka kuljettaja oli mitä hulvattomin ukko ja hänellä oli hienot viikset. Häneltä on jäänyt muutamia lausahduksia elämään omaan sanavarastooni. C- kasettina lainasin kirjastoautosta Anthraxin State of Euphoria, jonka tahtiin kuvasin itseäni skeittaamassa, sekä Van Halenin Balance, jolta löytyvä "I can't stop loving you" soi korvalappustereoissani haikaillessani ihastukseni perään. Isäni faxilla kopioin kansista A4:ia, jotka sinitarralla liimasin huoneeni seinälle.
Taannoin muuttaessamme löysin kirjaston kuitin vuodelta 1998, jossa oli Sepulturan livevideo "Under Siege". Se oli silloin ensimmäistä örinä-musiikkia minulle ja tätä katsoimme paljon ja opiskelimme rock-liikkeitä.
Ennen soittoharrastustamme lainasimme Black Belt- taistelulajilehtiä ja skeittaamiseen liittyviä kirjoja. Monet kesäpäivien pyöräretkistämme suuntautuivatkin Nastolan kirjastoon.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Lainaan kirjastosta elokuvia ja tv-sarjoja, kirjoja minulla on jatkuvasti kesken ainakin kaksi. Käyn lukemassa ainakin musiikkiaiheisia aikakausilehtiä. Parasta kirjastossa on se, että kaikki mahdollinen tieto on saatavilla ja voit myös keskittyä siihen ilman häiriötekijöitä. Jos on pakko lukea jotain, tulen lukemaan sitä kirjastoon, etten voi vain nukahtaa kesken kaiken. Aikoinaan kyseisestä syystä tulin levytyssopimukset lukemaan läpi kirjastoon.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Äidinkielen opetusta ei kouluaikana niin osannut arvostaa, mutta nykyään tiedän, että rakentamalla lauseita ja noudattamalla kielioppia jäsennät omia ajatuksiasi. Kirjoitat ajatuksesi. Olet, mitä kirjoitat. Lukemalla opit ajattelemaan. Lue.

Nykypäivänä suoratoiston ja netin aikana kirjaston rooli varmasti muuttuu, mutta kirjasto on itselleni ollut myös paljon enemmän kuin vain ne lainattavat asiat. Se on paikka, johon tulla ja jossa saa olla. Se, että on sellainen kaikille avoin paikka olemassa, on korvaamatonta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Torvi on hyvä paikka. Tunnelma on aina katossa, koska kattokin on matala. Torvessa ihmisiin voit aina luottaa.
Möysän musaklubi on mahtava ja aivan eurooppalaista huipputasoa oleva keikkapaikka. Siellä on tapanani keikkojen jälkeen jäädä oleilemaan ja katsella ihmisiä ja bändien roudaamista, koska se muistuttaa niin paljon ulkomailla keikkailusta. Pärjää vertailussa laadukkaiden ranskalaisten rock-klubien kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Steven Hallin "Haiteksti" oli kirja, joka jäi mieleen. "Käsitteellinen kala, joka syö ihmisen muistoja." Tämän aion vielä lukea uudestaan jossain vaiheessa.
Edgar Rice Burroughsin ensimmäinen "Tarzan" englannin kielisenä oli mielettömän hieno kokemus, josta nautin ihan aikuisiällä.
Kolmas lukuvinkkini olisi Jim Al-Khalilin "Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita". Siinä on asiaa universumista ymmärrettävässä muodossa. Pään sisälle tulee hurjasti tilaa tätä lukiessa.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Marko Haavisto.
Kuva Nestori Lönngren

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Marko Haavisto.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marko Juha Kalevi Haavisto, soitto- ja laulumies. Musiikki on ollut punainen lankani lapsuudesta lähtien ja on sitä edelleen. Instrumenttejani ovat äänihuulet, kitara ja basso. Laulujen teko on ollut lempilajini alusta alkaen. Bändi-hommat ovat myös olleet aina osa elämääni; siitä alkaen kun kitara mitenkään alkoi pysyä kädessä, eli -79 lähtien.

Tähän päivään mennessä tehtyjä levyjä on kertynyt n. kaksikymmentä albumia, kaiken kaikkiaan. Kirjoittamiani lauluja on Teoston luettelon mukaan reilut viisisataa kappaletta.

Olen aina ollut kiinnostunut myös ihmisistä sekä kaikenlaisista ”huruhommista”, kuten henkimaailmoista, okkultismista, ufoista ja muista senkaltaisista asioista.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tätä kirjoittaessa kovin haaste juuri nyt, on pitää uskoa tulevaan yllä ja selvitä jotenkin tämän Koronan aiheuttaman ja täysin yllättäen saapuneen lamakauden yli.

Uusi Poutahaukat-albumi on työn alla ja siinä vaiheessa, että laulut ovat jo olemassa ja äänitykset käynnistyneet. Tämä nyt tekeillä oleva levy julkaistaan suunnitelman mukaan keväällä 2021. Tämän kevään aikana ilmestyy kymmenes Poutahaukat-levy ”2005”, joka nimensä mukaisesti on äänitetty tammikuussa -05. Levy jäi tuolloin julkaisematta kokoonpano-muutoksien myötä ja nyt viisitoista vuotta myöhemmin se siis näkee päivänvalon. Olen tästä hyvin iloinen, sillä nuo nauhoitukset ovat useaan kertaan vuosien mittaan palailleet mieleen ja nyt vihoviimein harmittelu loistavan julkaisemattoman materiaalin vuoksi saa päättyä.

Toivon tällä hetkellä kovasti, että kesän keikat niin meidän kuin kaikkien muidenkin osalta säilyisivät ja että elämä kullakin sektorilla normalisoituisi niin pian kuin mahdollista.

Matka country&western-musiikin parissa jatkuu edelleen. Se etenee hitaasti mutta mukavasti; penkomista ja ihmeteltävää riittää. Skaala on laaja, miltei mieletön - kuin suomalainen iskelmämusiikki; paljon hyvää, hyvin paljon myös kehnoa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki ja laulut monista eri suunnista ja tyylilajeista; ovat aina olleet mm. nostattavia, kannustavia, rohkaisevia ja myös opettavia. Musa tuo lohtua suruun, aihetta iloon - uskoa elämään ja omiin unelmiin. Pakko sanoa, etä musiikki on ohjannut mun elämää hyvin vahvasti. Se ei ole ollut oma valintani, niin se vain on mennyt. Koulut meni persiilleen, koska päässä vain soi. Olin useimmiten paikalla, mutta hyvin harvoin läsnä. Kun suurin osa oppilaista keskittyi koulunkäyntiin, minä keskityin mm. Juice Leskisen tuotantoon. Jatko-opintoja en suostunut tai edes osannut miettiä, koska kaikki näytti niin päivänselvältä; musaa, musaa ja musaa - lauluntekoa ja bändihommia.

Suurinta on vaikea sanoa tai nostaa vain yhtä ylitse muiden. On ollut eri vaiheita tottakai, mutta pitkäaikaisimpia ja vaikuttavimpia ovat olleet (alusta näihin päiviin): Teddy & The Tigers, Sleepy Sleepers, Elvis Presley, Black Sabbath, Rauli Badding Somerjoki, Roy Orbison, Hank Williams, Johnny Cash, Jerry Lee Lewis, Tapio Rautavaara ja Willie Nelson…muutamia mainitakseni.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tilanne on mielenkiintoinen. Levymyynnit lasketaan nykyään kymmenissä, maksimissaan sadoissa kappaleissa useimpien kohdalla. Toisaalta spotify ynnä muut palvelut tarjoaa musiikin helpommin ihmisten saataville, eli mahdollisuudet tulla kuulluksi ovat kenties helpottuneet. Live-tilaisuuksia järjestetään jonkun mittauksen mukaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos Rautavaaran aikaan leipä oli pieninä palasina, nyt paloista on enää muruset jäljellä.

Totuus on, ettei tätä ammattina voi suositella kellekään. Jos kuitenkin omaat hullun innokkuuden ja  musiikkia rakastavan sydämen, anna mennä. Mutta mene täysillä ja löydä oma juttu ja seuraa sitä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kaikki tukee toinen toistaan. Hyvä kirja voi johtaa hyvään leffaan, molemmat voivat innostaa sanoitukseen ja sävellykseen. Lukeminen edesauttaa ehdottomasti sanoitus-työtä. Etenkin nuorempana sain sytykettä tekstin tekoon mm. Mika Waltarin tuotannosta. Edelleen hyvä kirjallisuus ruokkii omaa kirjoittamista, hyvät biisit innostaa omien laulujen säveltämiseen.

Tällä hetkellä yöpöydällä on Mellon ”Havahtumisia”, menossa ties kuinka monetta kertaa. Viimeisin lukemani romaani taisi olla Clive Barkerin käsialaa.

Monesti laulu on laulu. Laulun teksti ei kanna ilman melodiaa ja päinvastoin. Parhaimmillaan sävelmä on niin rikas, että se saa kylmät väreet vaikka vain viheltäen esitettynä. Parhaat lyriikat taas toimivat myös kirjallisessa muodossa; joko luettuna tai lausuttuna.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Aikaa ennen kuin isä kotiin levysoittimen osti, käytiin toisinaan kirjastossa Elvistä kuuntelemassa. Hieman myöhemmin kun löysin Baddingin, oli miehen levyt, etenkin alkupään tuotanto täysin "kiven alla". Raulin eka levy ”Synnyin Rokkaamaan”, löytyi kuitenkin kirjastosta - se ei ollut lainattavissa, mutta kuunneltavissa kyllä. Muistan sen kuin eilisen päivän; istuin pehmeälle sohvatuolille, laitoin luurit päähän ja kohta kajahti; ”Disko heilui ja keinui rokaten ja rollaten…” Paljon myöhemmin, kun olin jo 19 vuotias, silloinen avopuolisoni sai työpaikan kirjastosta ja alkoi tutustuttaa meikäläistä kirjojen maailmaan; Stephen Kingistä se lähti...

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Poikkean kuukausittain kopiokoneen ääreen, samalla saattaa tarttua matkaan kirja tai pari. Kirjasto täyttää tarpeeni loistavasti, juuri nyt ei mitään toiveita parannusten suhteen nouse mieleeni.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto = kaunis ja merkityksellinen asia. Ehdottomasti säilytettävä kaiken kansan saatavilla ja laina-palvelut maksuttomina. Voin puhua vain omasta puolesta, mutta minulle kouluja käymättömälle kymppiluokkalaiselle kirjasto on toiminut opettajana sekä tajunnan laajentajana parhaasta päästä. Kirjasto suo viihtymistä ja antaa ajattelun aihetta, saattelee uuden äärelle ja auttaa etsivää löytämään. Ja harvemmin kirjasto-retkeä, ettei joku tuttu tulisi sanalle. Kirjasto on aina hyvä kokemus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahti on paranemaan päin. Tarjonnassa alkaa riittää moneen menoon, on klubi-toimintaa monenlaista, aktiivisia elävän musiikin paikkoja sekä pienemmille että isommille bändeille ja nimille. Toivon, että lahtelaiset liikkuvat näissä tilaisuuksissa jatkossakin enenevissä määrin.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Muutama kirja, jotka aikanaan mullistivat maailmaani ja innostivat elämässä eteenpäin: Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen,
Victor Hugo - Kurjat, Fjodor Dostojevski - Rikos ja Rangaistus. Klassikoita kaikki tyynni, mutta juuri sen kaiken uskomattoman hyvän tähden, mitä tarinat sisällään pitävät! Nämä luettuani, paluuta entiseen ei ollut.

Muutamaa levyä on hankala suositella, mutta mm. näihin muutamaan artistiin tutustuin itse syvemmin aikanaan kirjaston suomien mahdollisuuksien avulla; Hank Williams, J.J. Cale ja Bob Dylan. Siinäpä kolme kovaa lauluntekijää, joilta voi ottaa oppia mm. siitä; kuinka elämän kokoinen tarina kerrotaan kolmella soinnulla alle kolmessa minuutissa, miten svengiä eletään sekä hengitetään ja kuinka yksinkertaisuus liki aina on valttia.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Kimmo Korhonen.
Kuva Katja Gessner

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo Korhonen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lahdessa syntynyt ja koko ikäni asunut muusikko. Soitan kitaraa ja hoidan taustalauluja yhtyeissä Waltari, Solacide ja Pressure Points.
Silloin tällöin keikkailen Iron Maiden -tribuuttibändi Maiden Hellin, ja Sleepy Sleepers -coverbändin Tö Blöös Söös:n riveissä. Solaciden biiseistä sävellän ja sanoitan suurimman osan. Waltarissa ja Pressure Pointsissa keskityn enemmän sovituspuoleen.
Vuodesta 2012 alkaen olen ollut Jackson Guitarsin artisti.
Elämäni pyörii pitkälti musiikin ympärillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt seitsemän albumia, yhdeksän musiikkivideota, kahdeksan Euroopan kiertuetta ja yhden Japanin kiertueen eri bändien kanssa, siihen päälle lukuisia pistokeikkoja ympäri Suomea, Eurooppaa ja Venäjää.
Vapaa-aika kuluu kirjoja lukiessa ja luonnossa liikkuessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Waltarin uusi levy Global Rock julkaistiin 20. maaliskuuta. Ensimmäisellä viikolla levy nousi virallisen fyysisen albumilistan kuudennelle sijalle. Tätä ennen julkaisimme kolme musiikkivideota levyltä. Tuotin ja käsikirjoitin Metal Soul -videon joka julkaistiin maaliskuussa. Kevään keikat ovat siirtyneet kesälle ja syksylle koronan takia.
Solaciden uusi levy miksattiin juuri, levy tulee syksyllä ulos Saturnal Recordsin kautta. Pressure Pointsin uutta levyä alamme äänittämään tänä kesänä.
Kirjoitan Solacidelle jo uutta materiaalia, osallistun myös Pressure Pointsin uusien kappaleiden tekoon. Teen myös YouTube-kanavalleni soittovideoita covereista sekä omista kappaleista (https://www.youtube.com/user/Maidhell666/videos).

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Oma musiikkimaku muokkaantui ala-asteella kun löysin metallimusiikin. Kevyempääkin musiikkia joskus kuuntelen, mutta raskaampi musiikki, heavy, death- ja black metal toimivat minulle parhaiten. Jokaiseen mielialaan löytyy aina sopiva levy. Monesti aloitan päivän kuuntelemalla jotain levyä josta tulee hyvä fiilis. Vaikka metallimusiikki kuulostaa raskaalta ja synkältä, se voi silti luoda positiivisia tunnetiloja. Herätyskellon ääniksi valitsen aina lempibiisejäni.
Musiikin kuuntelu ja soittaminen on minulle terve pakkomielle, kotona joka päivä joko soitan kitaraa tai kuuntelen musiikkia, ja ulkoillessa monesti mietin musiikkiin liittyviä asioita. Riffejä syntyy usein kävely- tai juoksulenkillä, ja välillä joutuu kääntymään lenkiltä äänittämään ideat talteen.
Suuren osan musiikin teoriasta opin Lotilassa edesmenneen Ilkka Talasrannan opettamana. Hyvä opettaja vaikuttaa paljon siihen, miten musiikista innostuu. Pian innostuin kitaransoitosta, sama palo on kestänyt jo melkein 25 vuotta. Aina löytää uutta treenattavaa ja kehitettävää.
Omaan soittoon eniten vaikuttaneet kitaristit: Dave Murray, Adrian Smith, Marty Friedman, Andy LaRocque, Roope Latvala, Michael Romeo, Yngwie Malmsteen.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikki ei maailmasta häviä mihinkään, se ruokkii sielua. Käy lempiartistiesi keikoilla tai konserteissa, hyvä livekeikka on aina elämys. Se on myös paras tapa tukea bändejä. Osta lippu keikalle, ja hanki paikan päältä paita tai levy.
Suosittelen kaikille soittoharrastusta, ikä ei ole este. Mikä soitin kiehtoo eniten, minkä saundi miellyttää korvaa. Soittimia saa nykyään edullisesti, sitten vaan soitonopettajaa etsimään.
Aikoinaan minut pakotettiin pianotunneille, instrumenttina piano ei kiinnostanut pätkän vertaa. Kuusi vuotta siellä tuli käytyä kunnes pianomaikka antoi potkut, sanoi että käskee porukat viemään pojan kitaratunneille. Kävin ehkä kolmella kitaratunnilla, ja totesin että opettelen itse. Niinkin myös oppii, tosin se on kivisempi tie ilman opettajan opastusta.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Monet artistit kirjoittavat lyriikoita kirjailijoiden inspiroimana. Solacide -bändini seuraavalla levyllä on paljon vaikutteita William Blaken runoista. Sanoituksia tehdessäni hain Blaken kirjat kirjastosta lainaan, lueskelin kirjat läpi puistossa istuessa. Levyjen sanoituksethan ovat monesti tarinoita, hyvänä esimerkkinä vaikka King Diamond.
Elsa Barkerin Kirjeitä Valon Maailmasta on yksi erikoisimpia kirjoja mitä olen löytänyt. Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanusko oli mielenkiintoinen, siitä huomasi kuinka vähän omasta kulttuurista ja uskonnosta meille on koulussa opetettu, sitä on pikemminkin vähätelty.
Max Wallacen ja Ian Halperinin Who Killed Kurt Cobain ja Love & Death ovat hyviä kirjoja, ensimmäinen löytyykin Kaupunginkirjastosta.
Sain juuri luettua Häkkisen ja Iittin Valonkantajat, sekä Jutta Raben Estonia - Tragedia Itämerellä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
12-vuotiaana menin lainaamaan Iron Maidenin VHS-taltiointia. Kirjastontäti kieltäytyi lainaamasta kun ei ollut kuulemma tarpeeksi ikää. Piti pyytää äitiä lainaamaan video.
2013 digitointipalvelut olivat lukusalissa. Digitoin kopissa omia keikkoja, kun työntekijä tuli sanomaan ”Laitatko vähän pienemmälle? Tuo musiikki hirvittää joitakin asiakkaita.”

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän lähes viikottain. Lahden pääkirjastolla on aivan uskomaton valikoima kirjoja, elokuvia ja levyjä. Jos jotain kirjaa ei ole löytynyt, olen tehnyt tilauspyynnön ja muutaman viikon päästä kirja on lainattavissa. Jos mietin jonkun kirjan ostoa, yleensä lainaan sen ensin kirjastosta ja katson onko kirja hankkimisen arvoinen. Eniten olen lainannut elämäkerta- ja henkimaailmaan liittyviä kirjoja. Digitointipalvelua olen käyttänyt vanhojen keikkataltiointien kopiointiin. Aikoinaan tuli lainattua nuottikirjoja paljon.
Kirjastokino on loistava palvelu, voit katsoa elokuvia kotona kirjastokortin tiedoilla sisäänkirjautumalla. Suosittelen kirjastovisiittiä kaikille, etenkin jos oma rahatilanne on huono, vähävaraiselle kirjasto on aarreaitta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Itsensä sivistäminen ei saisi olla omasta lompakosta pelkästään kiinni. Kirjasto on tässä merkittävässä asemassa. Etenkin Kaupunginkirjaston valikoima on niin loistava, että sieltä varmasti löytää materiaalia omista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista.
Kirjastosta on ollut omassa sävellys- ja sanoitustyössä suuri apu. Elokuvat ja kirjat ovat olleet inspiraation lähteinä lyriikoihin. Olen ollut kiinnostunut Suomen alkuperäisuskonnosta, tästä on myös löytynyt kirjastosta tietoa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on mielestäni paljon erilaisia tapahtumia. Tosin en tiedä mikä on nuorten tapahtumien tilanne, kun 8-Salia ei enää ole. Se oli aikoinaan ainoa paikka, mihin alaikäisenä pääsi keikkoja katsomaan tai itse esiintymään. Toivottavasti nuorille bändeille tällainen paikka Lahdesta löytyy.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Suosittelen tietenkin Waltarin uutta levyä Global Rock, siitä tuli erittäin onnistunut julkaisu. Kirjoista suosittelen Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanuskoa, jos suomalaisten pakanauskonto kiinnostaa. Jos olet lukenut Mika Waltarin Sinuhen, suosittelen sen jälkeen luettavaksi Waltarin Neljä Päivänlaskua, loistava kirja.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Marja Jäppinen.
Kuvaaja: Johannes Wiehn

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Marja Jäppinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marja Jäppinen; opiskelin Jyväskylässä sekä konservatoriossa että yliopistossa mm. musiikkitiedettä ja yleistä kirjallisuutta. Konsalta valmistuin-91, sitten työt veivät mennessään Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kautta Lahteen.

Opetan musiikkia, enimmäkseen laulua, Lahden Wellamo-opistossa. Täällä olen opettanut jo vuodesta 2000 ja loppua ei (onneksi) näy. Lisäksi olen omia tehnyt musiikkiteatteriproduktioita lapsille ja aikuisille sekä avustanut Lahden kaupunginteatterissa.

Mutta olen tehnyt toki muutakin aina hautausmaan haravoinnista kahvilanpitämiseen ja leirintäalueen hoitajaan. Eli olen oppinut arvostamaan kaikenlaista työtä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Koska tänä vuonna olen suunnittelijaopettajana Wellamo-opistossa, uusien työkuvioiden opettelussa on ollut haastetta. Nyt keväällä suunnitellaan ensi lukuvuoden kursseja, joten siinä saa käyttää luovuuttaan ja yrittää arvata etukäteen, mikä tulevana kautena kiinnostaisi; mikä saisi aikaankurssiryntäyksen. Tänä vuonna yhtenä uutena kurssina oli mm. Kurkkulaulun perusteet, joka kiinnosti ihmisiä mukavasti.

Osallistun neljän  muun musiikinopettajan kanssa SÄPE4 ( sävellyksen pedagogiikka) koulutukseen, joka on Opetushallituksen tarjoamaa ilmaista lisäkoulutusta. Tarkoituksena on sävellyttää omalla ConCordis-kuorollani laulu, jossa voi olla monia erilaisia ilmaisumuotoja mm. liikettä, efektejä ja erilaisia puhe- ja lauluosuuksia. Tälläinen tekeminen perustuu hyvin pitkälti improvisaatioon, mutta tulos voi yllättää. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Huhtikuussa on kaksi konserttia Con Cordis-kuoron kanssa ja niitä hiotaan mm. ilmaisu- ja improharjoituksin, joita meille tekee  Tytti Jäppinen, johon tutustuin teatterin harjoitusperiodilla 2015 ja siitä asti meillä on ollut yhteistyösopimus voimassa. Kerrottakoon, että emme ole sukulaisia.

Helmikuussa esitetään Espoossa Viimeiset kiusaukset oopperaa, jossa saan olla mukana Anna-Loviisana. Esityksiä on kesän aikana muuallakin mm. Jyväskylässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Luulen, ettei musiikin merkitystä minulle itselleni oikein voi sanoin edes kuvata. Minulle se on elämää kannatteleva, uskomaton ja liikuttavakin alkuvoima ja moottori. Musiikki on vienyt minua uskomattomiin kohtaamisiin ja auttanut vaikeissakin elämäntilanteissa suuresti.

Innoittajat löytyvät lapsuudesta. Oman kylän kanttori ja eläinlääkäri, jotka huomasivat, että tytössä on musikaalisuutta ja kannustivat vanhemmat pianon hankintaan. Myöhemmin pianotaiteilija Dmitry Hintze ja laulun grand old lady Salme Kapanen -Sol. Nämä ne varhaisimmat vaikuttajat.

Ensimmäiset omat LP-levyt, joissa sai vuodattaa esiteini-ikäisen kaikki tunteet täysillä: Dvorak, Grieg, Tsaikovski, pianokonsertot ja Moldau,Peer Gynt. Ala-asteen opettaja Otto Puustinen esitteli nämä korvamadot musiikintunneilla kaikille meille 12 oppilaalle.

Waldo De Los Rios, joka modernisoi klassiset sinfoniat hieman rokahtaviksi, tyylikkäästi. Se levy on puhki soitettu. Jon Lord, toinen modernisoija. Stewie Wonder: Songs in the Key of Life.  Maarit: Hymypoika. Mummon virsikasetit. Tässä vain pieni raapaisu vaikuttajista. Kotona ei ollut harrastettu musiikkia, joten radiosta kuultu musiikki oli laaja musiikkimaun tae. Yleltä tuli kaikenlaista musiikkia ja radio oli ainakin viikonloppuisin aina auki.

Nykyään kuuntelen vähän kaikenlaista musiikkia. Tykkään vaikkapa Pyhimyksestä tai LP.stä.

Eniten surettaa se, jos kuulee jonkun sanovan, ettei voi kuunnella vaikkapa kevyttä musiikkia, kun siinä ei ole mitään. Tai päinvastoin. Vastustan musiikin lokerointia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Kyllä maailma musiikkia tarvitsee. Tuossa kuvassa hoidan puutarhan orastavia kasveja alkukesällä. Musiikillinen kasvattaminen on samanlaista: musiikillisia eväitä antamalla, kannustamalla, tukemalla  ja neuvomalla ihmisen musiikillinen kehittyminen on prosessi, jossa lopputulos voi yllättää ja ainakin itselle se antaa voimaa elää tätä myllerryksessä olevaa elämää. Wellamo-opiston kaltaisia kansalaisopistoja tarvitaan etenkin pienillä paikkakunnilla, jotta on mahdollisuus harrastaa ja saada ystäviä mukavan harrastuksen kautta. Musiikki hoitaa terveyttä, se on tutkittua tietoa ja monen opiskelijan henkilökohtainenkin oivallus.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Jos lähden taas lapsuudesta, niin se ensimmäinen Aapinen kolahti todella kovaa. Osasin lukea jo kouluun tullessa, mutta silti tarinat kiehtoivat kuvien ansiosta. Samalla tavoin musiikki kuvittaa runoutta tai poplyriikkaa. Olen kiitollinen siitä, että lapsena sain ottaa kirjastosta maksimimäärän kirjoja kotiin ja kotipaikkakunnalla oli myös musiikkikirjasto, jonka suurkuluttaja olin.

Olen lukenut useimmat klassikot sekä suomalaisen että ulkomaisen kirjallisuuden laajasta valikoimasta. Voin sanoa, että uppouduin kirjallisuuden opistoihin kunnolla juuri sen takia, että appron lopputentissä sai lukea  urakalla romaaneja.

Sofi Oksasen: Kun kyyhkyset katosivat teki vaikutuksen. Esko -Pekka Tiitisen Anjan lähes erinomainen elämä kirjan luin yhdeltä istumalta, samoin Sirpa Hännisen runokirjan Sylin tarpeessa. Lukemattomat kirjat odottavat yleensä loma-aikaa, koska muuten en malta jättää lukemista kesken. Luen myös paljon runoja sekä erilaisia musiikkikirjoja ja lehtiä.

Musiikki ja kirjallisuus/runous kohtaa laulumusiikissa konkreettisesti. Liedit, ooppera, kaikki sanoitettu laulumusiikki, räppi. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Tai joskus veivät ihan eri suuntaan, kuin haastaen. Lukea pitäisi jokaisen ihmisen, mutta tekstien kuuntelukin esim. lisääntynyt äänikirjojen kuuntelu ehkä mahdollistaa sen, että joka tapauksessa kirjailijoilla on töitä, vaikka lukemisen muodot vaihtuvat erilaisiksi.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsuuden kirjaston ystävällinen kirjastonhoitaja Saara Katainen.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Eniten käytän musiikkikirjastoa, josta etsin ja lainaan/ skannaan nuotteja. Kuunteluhuoneet on hieno juttu. Monet oppilaatkin niitä käyttävät, jos ei voi kotona soittaa tai laulaa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on monella tapaa tärkeä paikka: kulttuurin harrastamiseen esim. yleisöluennot ja konsertit. Tuttujen ja ystävien tapaamispaikka. Kirjaston  sosiaalista syrjäytymistä estävä toiminta on kaikille avointa. Kurssitukset ja digitointipalvelut. Tulevaisuudessakaan  kirjastoja ei tule vähentää  vaan ne tulisi säilyttää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa on runsaasti, mutta keskittyminen viikonloppuihin  tietysti joskus itseä arveluttaa. Viikonloppuna kun mieluusti itse käyttää aikaa lepoon.

Jos jotain parannusta mietin, niin ilmaistapahtumia on jonkin verran, mutta juuri matalan kynnyksen tutustumista eri taidemuotoihin tarvitaan. Mm. Santtu Rouvali on tästä puhunut, tavallaan se, että tarjotaan jokin uusi elämys, joka ei olekaan kiinni rahakukkaron tilasta, poikii ehkä uusia kuulijoita ja kulttuurinkäyttäjiä jatkossa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista
Pink Floyd: Dark Side of The Moon : huikea kuuntelukokemus kokolattiamatolla varustetussa teinikämpässäni

Verdi: Rigoletto : Suurien tunteiden ja hienojen melodioiden hurmaa

Rajaton: mikä tahansa heidän kokoelmalevyistään: harmonian, läsnäolon ja pysähtymisen  oppitunti

Sylvi Kekkonen: Teokset.
Vaatimattoman, mutta lahjakkaan kirjailijan hieno kokoomateos

Lahiri : Tulvavedet.
Erilaisessa kulttuurissa seikkaileva veljestarina

Kaarlo Sarkia: Kootut runot.
Tämän sain ehkä 16-vuotiaana jostain kilpailuista lahjaksi ja se teki lähtemättömän vaikutuksen ja ruokki nuoren mielen ylidramaattista mielikuvitusta

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Jarko Manninen.
Kuvaaja: Stephane Pellennec

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on monitaiteilija Jarko Manninen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jarko Manninen, lahtelainen 8bit-musiikin tekijä ja keräilijä. Kirjoitan myös runoja, räppään ja soitan vaskipuhaltimia. Lisäksi kuvaan ja maalaan katutaidetta. Ammatiltani olen nuoriso-ohjaaja, ja päivätyökseni toimin koulunkäyntiavustajana.
Olen tehnyt ja julkaissut 8bit/chiptune-musiikkia Defilus-nimellä vuodesta 1999. Teen musiikkia vanhoilla tracker-softilla eli yksinkertaisilla digi-raitureilla. 8bit-soundit mielletään usein vanhoihin peleihin ja niiden säröisiin äänimaailmoihin. Esim. Commodore64, Sega, Nintendo, Atari ja Amiga ovat äänipiireineen tunnettuja chiptune-musiikin alustoja.
Runouden parissa olen toiminut vuodesta 2011. Harrastin lavarunoutta aktiivisesti 2013-2016. 2017 julkaisin Lahti64-katurunosarjan, joka sisälsi 64 runotarra-arkkia sähköbokseissa eripuolella Lahtea. Syksyllä 2019 julkaisimme Yltymä-records tuotannolla runolevyn Jarkolla on asiaa, jossa äänirunoa ja sanallisia maisemia hiphop-biiteissä.
Räppihommissa olen ollut varsinaisesti vuodesta 2015, jolloin päädyin Keskiviikko teamiin mukaan. Keskiviikko team on lahtelainen porukka joka tuottaa suhteellisen aktiivisesti räpmusiikkia, erityisesti keskiviikkoisin. Aluksi soittelin taustoissa mukana trumpettia ja luin runojani. 2017 intouduin kirjoittamaan myös riimejä ja räppäämään niitä kessaribiiseissä nimellä Defi. 2019 aloimme Möysän Kulkurin ja Dj Potilas1:n kanssa tehdä live-keikkoja, olemme esiintyneet Lahdessa ja Tampereella.
Musiikilliset juureni ovat syvimmillään silti torvensoitossa. Aloitin trumpetinsoiton vuonna 1992, ja 95 vaihdoin pääsoittimekseni baritonitorven. Olen soittanut ja soitan useissa eri soittokunnissa ja kokoonpanoissa, mm. Waski Weljissä, Tiirismaan puhaltajissa, Gospel bigbandissä, LSP brassissa ja LSP kvintetissä. 2010 päädyin reggae-räppäri Juuskin live-pändiin ja aloin toimia taiteilijanimellä Torvensoittaja Katollaan. 2013 meillä oli Melukylän Lapset –niminen kokoonpano jonka kanssa keikkailimme useamman vuoden. Tämän jälkeen olen soittanut mm. Korpifunkin levyllä, Dj Puliukon mixtapella, Keskiviikkobiiseissä sekä Potilasbeats-tuotannoissa. Edelleen räppikeikoilla saatan yllättää ja tempaista väliin trumpettisoolot.
Taidemuoto josta minut kuitenkin parhaiten tunnetaan on katutaide. Olen maalannut paljon tilaustöitä Lahdessa, mm. 8-Sali-graffitin, Lokinrannan maalauksia, Limuradion rappukäytävää, sähkökaappeja ja tunneliprojekteja, yksityisiä seiniä ja sisustuslevyjä. Tein kirjastollekin v. 2015 värikkään levyn lukusalin seinälle. Tyylilleni tunnusomaista on mahdollisimman monimutkaiset kirjaimet ja auringonlaskussa kylpevät lahtimaisemat. Nuoriso-ohjaajana olen myös vetänyt graffitikerhoja, maalauspajoja, erilaisia nuorten projekteja, ja luennoinut graffitista ja katutaiteesta.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Teen chiptunea aina kun ehdin ja inspiroidun. Tyyliini kuuluu tuottaa 8bit-versioita ja sovituksia tunnetuista suomalaisista sävellyksistä, mutta luon myös paljon täysin omaa musiikkiani.
Keskiviikko team jatkaa tuotannollista toimintaansa. Kokoonnumme viikottain kirjoittamaan uusia biisejä ja julkaisemme valmiita tasaiseen tahtiin.
Räppikeikkoja on kevään korvilla odotettavissa. Seuraava esiintymisemme on 14.3 Riihimäen Vihreällä talolla.
Seuraava runoäänite on työn alla. Jarkolla on asiaa vol 2 on tarkoitus julkaista syksyllä 2020.
Katutaiteen saralla puuhaa riittää. Joulukuussa 2019 toteutin Trion nuorisotila Triplaan kookkaan seinämaalauksen ja maalasimme toimintansa lopettaneen Kasisalin seinät uuteen uskoon. Maailma on värityskirja, tila ei kesken lopu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen pääsäintöisesti 8bit-soundia ja muuta demoskene/tracker-musiikkia. Käytännössä kerään omaa suurta soittolistaa netistä löytyviä freeware-datapankkeja hyödyntäen. En tarkoita valtavirran suoratoistopalveluita, Youtubea tai edes Soundcloudia, vaan vähemmän tunnettuja chitune-artistien suosimia kanavia joissa biisit löytyvät alkuperäisformaateissaan. Modarchive.org, Amiga Music Preservation, Modland, Scene.org, Battle of the Bits, 6581-8580.com, Exotica.org, Pouet.net vain muutamia mainitakseni.
Vahvasti 8bit-painotteisessa kokoelmassani on tietysti myös paljon muita genrejä edustettuna. Techno & IDM, ambient & beats, doskpop & synthpop, jungle & dnb, psy & goa, chipmetal & powerchip, jazz & chipfunk, folk, dubstep & chipstep, kaikkea mitä vanhoilla laitteilla ja softilla tehdään ja on tehty. Joskus kuuntelussa on tietty genre kuten illalla ja runoja kirjoitellessa ambient, aamulla ehkä techno tai dnb, mutta usein biisit ja genret vaihtuvat alituiseen.
Musiikillisesti ihailen suuresti Commodore64-artisteja, jotka 90-luvulla loivat omia melodisia ja funkahtavia tyylejään, kuten Jeroen Tel, DRAX, Shogoon, Stainless Steel, Tomas Danko, Stello Doussis, Mitch & Dane, Glenn Rune Gallefoss, PRI. Toisaalta vaikutteita on minulle antanut Pohjoismaiset chiptune-artistit, joiden sävelistä kuulee selkeästi pohjoismaisen melodiaperinteen. Esimerkkeinä Maktone, Lukas Eriksson, Agemixer, Felix Lindgren, Abaddon, Reed, Purple Motion, Tempest, Cadaver.
Uudempina vaikutteiden antajina pidän progressiivisemman tyylin chiptune-artisteja kuten Jakim, Bzl, Kfaraday, Strobe, Virt, Sfr. Nämä kaikki säveltävät musiikkiaan pääsääntöisesti perinteisillä menetelmillä eli oldskool-trackereilla.
Tavallisesti musiikki soi kotona puuhastellessani kokoajan. Saan kotona ollessani musiikkia sellaisina annoksina, etten kuuntele sitä muualla ollessani lainkaan. Liikenteessä haluan kuulla muun liikenteen ääniä, luonnossa luonnon ääniä, ja kuntosalillakin hikoilen mielummin hiljaisuudessa omien ajatusteni kanssa.
Vaikka itsekin teen räppiä, en ole koskaan oikeen oppinut kuuntelemaan sitä, tai muutakaan sanoitettua musiikkia. Pidän musiikissa siitä ettei tarvitse kuunnella sanoja, vaan voi keskittyä fiiliksiin ja äänimaisemiin ilman selostusta. On vaikuttavaa, jos instrumentaalibiisin nimi on niin kuvaava, että sen voi lähes arvata kappaleen kuullessaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana monimuotoisuuden kannalta. Musiikkia tehdään valtavasti, ja kuunnellaan sitäkin enemmän. En usko että uuden musiikin suuri määrä vie sen tasoa alemmas, vaan päinvastoin. Kuuntelijoitakin on niin monenlaisia, että kaikenlaiselle löytyy paikkansa musiikkimaailmassa. Genret sekoittuvat mutta vanhoja linjojakin kunnioitetaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus linkittyy musiikkiin niinkuin lähes kaikkeen. Itse olen kiinnostut enemmän kuvataiteen ja graffitin historiasta kertovasta kirjallisuudesta. Varmaankin eniten minuun on vaikuttanut 1998 ilmestynyt teos Helsinki Graffiti, joka on kuulemani mukaan kirjastoiden varastetuin opus Suomessa, lieköhän yhtään enää hyllyissäkään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin 5-vuotias kun nykyinen kirjastorakennus avattiin 1990. Muistan kuinka jokapuolella oli suihkulähteitä ja vesialtaita, taisi siellä olla onnenlähdekin jonka pohja oli täynnä markan kolikoita. Pikkupojasta se oli ihmeellistä ja jännittävää, kirjasto oli melkoinen ihmemaa.
90-luvun loppupuolella internetin käyttö alkoi yleistyä, silloin tuli käytettyä aktiivisesti kirjaston nettiaikoja. Koneita ei ollut kuin muutama ja tunnin aikavaraukset olivat kortilla, oli otettava mitä sai. Siihen aikaan selaimissa ei ollut välilehtiä, vaihtoehtoina olivat Internet explorer ja Netscape. Hitaiden yhteyksien vuoksi nämäkään eivät toimineet kunnolla yhtäaikaa, joten nettiä oli käytettävä yksi saitti kerrallaan. Itse käytin aikani lähinnä sen ajan suomigraffitisivustoja läpi käyden, parhaat kuvat kopioin disketille talteen. Kun kaikki netin uudet kuvat oli katsottu, yleensä n. 30 minuutissa, jäi aikaa chattailuun. IRC eli internet relay chat oli kovassa käytössä, kuten myös Kiss FM:n kaupunkichatit. Silloin kirjasto oli käytännössä kuin toinen koti.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Kirjasto on aina ollut minulle paikka jonne voi tulla rauhassa tekemään omia tehtäviään, läksyjä, runoja, piirustuksia, ilman että tarvitsee ostaa mitään. Tällä hetkellä käyn ajoittain musiikkikirjastossa nauhoittamassa vanhoja vhs-kasetteja dvd:ille, näillä käynneillä tulee käytettyä muutenkin kirjaston palveluita.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on monenlaisia käyttäjiä ja varmasti merkityksiäkin on monenlaisia. Itselle kirjaston tärkein pysyvä merkitys on tiedonhankinnallinen. Kun täytyy syventyä jonkin asian äärelle, internet antaa monesti vaan pintapuolista tietoa. Kirjaston kokoelmat ovat korvaamattomia, ja sen ilmaiset palvelut kaupunkilaisille tärkeä oikeus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Mielestäni täällä on musiikki- ja kulttuuritarjonnan puolesta oikein hyvä meininki. Kaikenaikaa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, millään ei kaikessa ehdi mukana ollakaan. Viime vuosina positiivista muutosta on tuonut Sopenkorven Kesannon muodostuminen. Juuri sellaista itsetekemisen keskittymää ja keikkapaikkaa ulkoilmassa täällä on kaivattukin.
Baareissa riittää suuria ja pieniä tapahtumia, ja niitä on suhteellisen helppo järjestää. Loviisankatu on keikkapaikkana tietysti legendaarinen, muttei muuallakaan varauskirjat pääse hyllyissä pölyttymään.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja: Perintö: Helsinki-graffitia vuosilta 1992 – 2017
Aimo annos tietoa ja kuvia suomigraffitin eri vaiheista pääkaupungin näkökulmasta, ehdoton suositus.

Levy: Defi – Jarkolla on asiaa
Lahjoitin musakasvouteni myötä kirjastolle runolevyni kuunneltavaksi ja lainattavaksi. Albumi sisältää yli 3100 sanaa, ja se on tietyllätapaa mielenosoitus vähäsanaisille runokirjoille. Jarkolla on siis todellakin asiaa, tai ainakin sanottavaa. Yhtenäistä otsikkoa tai teemaa ei ole, aiheessa ei pysytä hetkeäkään, tätä voisi luonnehtia progressiiviksesi äänirunoudeksi.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Musakasvo Juuso Peltola.
Kuvaaja: Mikael Soilevaara

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juuso Peltola.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen koko ikäni Lahdessa asunut muusikko/musiikintekijä. Koko elämä pyörii tavalla tai toisella musiikin ympärillä, ja jäljelle jäänyt aika meneekin sitten muiden taiteenmuotojen, elokuvien ja kirjallisuuden parissa. Soittelen Musta Risti, Loanshark ja Kujanjuoksu bändeissä, ja pyöritän muutamaa sooloprojektia. Välillä on ollut sormet pelissä elokuva- ja pelisävellyksissä ja musiikkituotannoissa. Pääinstrumentti on kitara, mutta tulee soitettua niin syntikoita kuin rumpujakin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä minulla on 2 sooloprojektin levyä painossa, ja odottelen niiden julkaisuhetkeä. 1 täysipitkä ja yksi EP-kokoelma. Lisäksi masterointia odottaa yksi split-julkaisu muuan artistin kanssa. Olen myös äänittämässä kitaraosuuksiani yhden bändimme levyyn ja se menee miksaukseen tässä 2020 vuoden alkupuolella. Lisäksi, yksi yhtyeistäni palailee keikkatauolta alkuvuonna. Näiden jälkeen olisi tarkoitus pitää pieni tauko säveltämisestä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin hyvin pian olen taas jotain musiikkia väsäämässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kyllähän se on kaikki kaikessa minulle. Ei pysty mitenkään edes kuvittelemaan millaista elämä olisi ilman sitä. Musiikki minulle on masennusta, ihastusta, uutta ja ihmeellistä, vanhaa ja turvallista. Vaikka tämä vastaus on erittäin trendikäs ja yleensä ei pidä paikkaansa, niin kuuntelen kyllä melko laidasta laitaan musiikkia. On muutamia genrejä, jotka ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, sellaiset ohitan suosiolla. Välitöntä närästystä ja ihottumaa aiheuttavat minulle pelkästään reggae ja joku erittäin geneerinen RnB. Tällä hetkellä kovassa kuuntelussa on ollut Summoning, Chisu ja Clannadin Robin Hood soundtrack. Eniten levysoittimessa pyörii varmaan metalli, elokuvamusiikki, AOR ja proge. Ja ambient, noise ja kaikenlainen suhina ja pörinä. Ja itse asiassa konemusiikki.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikintekijän näkökulmasta katsottuna on positiivista, että nykyään kuka tahansa voi tehdä musiikkia. Kotistudiota vaan pystyyn. Tässä on tietysti sellanen varjopuoli, että se luo ylitarjontaa, ja bändeillä on entistä vaikeampi erottua joukosta. Henkilökohtaisesti, ei ole huolia tulevaisuudesta. Sydän edellä tässä mennään jatkossakin, ja vaikka onkin positiivista että levyt myy, niin itsellehän sitä tehdään. Musiikille on aina tarvetta; valtavirrassa uiskentelevat tulevat saamaan siitä omat juttunsa jatkossakin ja samaan aikaan UG elää ja voi erittäin hyvin. Veikkaan, että myös tulevaisuudessa. Paljon on keskusteltu myös siitä, miten digimusiikki on syrjäyttämässä fyysiset tallenteet. Minä en ole tästä huolissani, pääasia että musiikkia löytyy. Artistin levytulot saattavat sitten fyysisten levyjen sijaan tulla vaikka Spotifysta. Ja lähitulevaisuus näyttää minusta siltä, että aina on joku taho joka julkaisee myös fyysisiä levyjä. Onneksi!

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?isto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Tietysti lyriikoissa on se selkein linkki... Ajankohtina, kun en ole keskellä jotain luomisprosessia, saan yleensä inspiraatiota kirjallisuudesta. Ja laajemmin ajatellen, tarinoista ja elämyksistä. Hyvä kirjastomuisto on ala-asteelta, kun jossain vaiheessa olin luokkani ainoa joka sai valita pulpettikirjan aikuisten osastolta. Tuli silloinkin luettua hyvissä määrin, eikä sivumäärät pelottanut. Sen sijaan ennalta valitut kirjat koulussa tuntuivat aina pakkopullalta, oli paljon kiehtovampaa löytää omia juttuja sieltä hyllyiltä.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyttänyt sieltä ala-asteelta lähtien. Vähintään 2 kirjaa pöydällä jatkuvasti. Lainaan myös elokuvia tasaisesti, kirjastosta on hyvä tarkastaa uutuudet. Nuotteja tai opetusmateriaaleja en ole tarvinnut, ei ole tullut muiden biisejä soiteltua hetkeen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kyllä se on kulttuurin kehto ja ehdottoman tärkeä missä tahansa yhteiskunnassa. Kyllä käy sääliksi ihmisiä, jotka eivät ole sen hienoutta huomanneet.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Itse kun operoin pääosin marginaalimusiikin parissa, niin en juurikaan muusta sitten tiedäkään. Noin mitä havannoin, niin kyllä täältä sinänsä ihan hyvin kaikille näyttäisi jotain löytyvän. Loviisankadun Torvelle erityismaininta, sen lisäksi että kovia keikkoja olen siellä nähnyt, niin se on myös monelle bändille ponnahduslautta ja mahdollisuus päästä lavalle. Ja UG live-musiikin ehdoton mekka täälläpäin. Toivoisin silti lisää tasokkaita keikkapaikkoja Lahteen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Vaikea nostaa niin monta jalustalle, joten laitetaan mitä tulee ensimmäisenä mieleen:
-Tähtiportti - Tähtiportti CD
Monissa liemissä keitettyjen ukkojen esoteerista teknoa. Mene ja kuuntele.
-Argento collection BluRay
6 italialaista kauhuelokuvaa. Tämä boksi on melko tuore julkaisu, ja juuri tällaisten merkkiteosten ilmaisen saatavuuden takia kirjasto on mahtava asia.

Viime kuun musakasvon, Janne Tarmion kysymys sinulle: ”Koukuttavat riffit taitavat hard rockissa ja heavy metalissa olla lähes kaikki kaikessa. Mainitse kolme sellaista kappaletta, joiden riffit olisit toivonut itse keksineesi.”
Iron Maiden - The Trooper
Ozzy Osbourne - Shot in the Dark
Mayhem - Funeral Fog

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Janne Tarmio.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Janne Tarmio.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen viime vuoden alkupuolella lahtelaistunut musiikin suurkuluttaja ja harrastaja, jolla on ilo kuulua Lahti Big Bandin saksofonisektioon. Muu elämä on kulunut kirjallisuuden, kustannustoimittamisen ja lehtityön parissa sen jälkeen kun kirjallisuudentutkijana aloittanut nuorukainen huomasikin olevansa yksi perheyhtiön osakkaista. Kaksi ruokakirjaakin olen tehnyt, samoin suomennoksia. Orimattilan Petoja vedin puheenjohtajana noin kymmenen vuoden ajan, mikä kertoo omaa kieltään rakkaudesta palloilulajeihin. Sulan veden aikana minut voi nähdä kalastelemassa soutuveneellä Ruotsalaisen vesillä Heinolan kupeessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällaiselle instrumenttiin vasta kypsällä iällä, yli viisikymppisenä, tarttuneelle haasteet ovat jatkuvasti aivan konkreettisia. Kuinka saada oma rajallinen tekniikka taipumaan musiikkia palvelemaan, kun pelkässä nuottikuvan hahmottamisessa voi aika ajoin olla tekemistä? Ehkä suurin haaste minulle orkesterin puheenjohtajana on kuitenkin Lahti Big Bandin ohjelmiston rakentaminen ja uusien projektien löytäminen yhteistyössä taiteellisen johtajan ja muun johtokunnan kanssa. On nojattava koko ajan eteenpäin, jotta soittajiston motivaatio saadaan pysymään yllä. Ja sitten on tietysti lisäksi haasteita toiminnan rahoittamisessa. Jazztori on vielä oma lukunsa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut koko ajan elämässäni läsnä viimeistään varhaisesta teini-iästä lähtien. Musiikki soi aina taustalla, kun työskentelen. Hifilatteisiinkin olen vuosien varrella törsännyt summan, jota en oikein itsellenikään uskalla tunnustaa. Elävää musiikkia kuuntelin nuoruudessani ennen kaikkea Tavastialla, Ruoholahdenkadun Groovyssa ja myöhemmin Tampereen Ylioppilastalolla. Sitten rinnalle tuli klassinen musiikki ja vei mukanaan. Royal Philharmonic Hall, Barbican ja Berliinin filharmonia esimerkiksi ovat tulleet tutuiksi monien kotimaisten salien lisäksi. Klassisesta musiikista kirjoitinkin pitkään. Gloriassa minulla oli monta vuotta oma palsta harrastajalta harrastajalle. Helsingin ja Turun City-lehtiä avustin myös. Parhaiten jäi mieleen laaja henkilöjuttu Seppo Heikinheimosta. Suhde vinyyliin on edelleen olemassa, vaikka suoratoistopalvelustakin on apua, kun omat lapset heittävät vinkiksi omia ajankohtaisia suosikkejaan. Elokuvien rinnalla musiikki on jatkuvasti sellainen taajuus ja kantoaalto, jolla isänä voin mutkattomasti tavoittaa omat lapset ja jakaa yhteisiä elämyksiä. Musiikki on yksi elämän suurista avaruuksista, aavattomista meristä joihin sukeltaa. Joskus ilon, joskus lohdun lähde, joskus portti pyhyyden äärelle.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Rytmi muodossa tai toisessa on yksi tavoista, joilla jäsennämme kokemustamme ympäröivästä maailmasta. Ja uskoisin itse kunkin hakevan ympärilleen harmoniaa. Musiikki kumpuaa tältä samalta perustalta, ja siksi se vetoaa meihin niin kauan kuin ihmiskunnalla on tulevaisuutta. Henkilökohtaisesti hieman pahoittelen sitä, että musiikin suoratoisto on vähentänyt kysyntää ja sitä kautta myös tarjontaa laajemmille teoskokonaisuuksille – tai toisin päin. Uutuusjulkaisu niin sanotussa kevyessä musiikissa ei välttämättä enää ole samanlainen statement, samanlainen dokumentti jonkin kokoonpanon tai artistin luomisvoimasta tiettynä historiallisena hetkenä, kuin ennen. Onko ”taiteesta” tulossa kertakäyttökulttuuria, pelkkä kulutushyödyke?

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Varsinkin lyriikalla ja musiikilla on hyvinkin paljon yhteistä. Runomitta mitallisessa runoudessa esimerkiksi tulee tavallaan hyvin lähelle tahtilajeja musiikissa. Alku-, loppu- ja sisäsoinnut, säkeenylitykset tai vaikkapa typografiset tehokeinot puolestaan voimistavat tai rikkovat rytmiä ja iskutusta samaan tapaan kuin musiikissakin usein tapahtuu. Vokaalisointujen vaihtelulla säkeistöjen välillä on helppo vaihtaa tunnelmaa ikään kuin musiikissa siirryttäisiin modulaation kautta sävellajista toiseen. Palauttakaapa mieleen vaikkapa Otto Mannisen Joutsenlaulua. Pidin aiheesta oikein esitelmän Jazztorilla Jazz Poetry -teemalla. Moni lyyrikko on tietoisesti hakenut innoitusta jazzista. Ja esimerkiksi Jack Kerouacille proosan kirjoittaminen oli kuin saksofoniin puhaltamista.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulla oli ilo kasvaa kodissa, jossa kirjoja oli omasta takaa kaikkialla – sekä kaunokirjallisuutta että tietoteoksia. Muistan, kuinka Mika Waltari kohtasi meillä Mihail Solohovin tai kuinka sohvalle kapakkaillan jälkeen päätynyt Väinö Linna purki tuntojaan pikkutunneilla. Niinpä lähempi suhde kirjastolaitokseen syntyi vasta opiskeluvuosina Tampereella. Erityisen läheiseksi tuli kaupunginkirjaston vanha päärakennus Tammerkosken partaalla. Varsinkin käsikirjasto oli paikka, johon usein suuntasin tiedon lähteille kaikessa rauhassa. Nykyisellä internetin aikakaudella huomaan aika ajoin tuntevani kaipuuta tuota mennyttä aikaa ja fyysistä tietokirjaa kohtaan.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn nykyisin suhteellisen säännöllisesti pääkirjaston lehtilukusalissa harrastelehtiä selailemassa ja musiikkiosastolla nuottivihkoja lainaamassa. Oodissa Helsingissä vierailtuani olin hieman hämmentynyt, eikä minulla ole selkeää kantaa siihen, mihin suuntaan itse toivoisin kirjastojen kehittyvän. Tärkeää tehtävää ne ovat joka tapauksessa täyttämässä, elämänsisältöä tarjoamassa, muuntuessaankin. Jo isoisoisäni perusti ensimmäisen kirjaston Heinolaan, joten kai rakkaus kirjastoja kohtaan on jollakin tavalla verissä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Olen monessa yhteydessä painottanut käsitystäni siitä, että hyvä yleissivistys sekä siihen läheisesti kytkeytyvä utelias ja avoin elämänasenne ovat paras mahdollinen lähtökohta täysipainoiselle elämälle. Kirjastolaitos on yksi parhaista aseista kulttuurisen pääoman tasapuoliseen kartuttamiseen – ihmisyksilön sosiaaliseen asemaan, taloudellisiin resursseihin tai elämäntilanteeseen katsomatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahti on virkeä musiikkikaupunki. Aika ajoin tarjontaa, päällekkäistäkin, on jopa häkellyttävän paljon. Jazztoria kehittäessämme joudumme jatkuvasti pohtimaan omaa sosiaalista tilaustamme, omaa muusta tarjonnasta erottuvaa paikkaamme kokonaisuudessa. Haluan uskoa siihen, että tekemällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa onnistumme rakentamaan näkyvyyttä ja madaltamaan riskiä tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia – ja tietysti siinä ohessa myös yleisöä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
1. Walt Whitman: Leaves of Grass (Kirja)
Yhdysvaltalainen kirjallisuusvaikuttaja Harold Bloom sanoo Walt Whitmanin merkinneen Yhdysvaltain kirjallisuudelle yhtä paljon kuin Shakespeare Euroopan. Itse palaan näihin alkuvoimaisiin teksteihin väsymättä kerta kerran jälkeen uudestaan. Kannattaa ottaa tutustuttavaksi alkuperäisteos ja tarvittaessa tueksi jokin tarjolla olevista (osittaisista) käännöksistä. Erityisen ajankohtainen nyt, Whitmanin syntymän 200-vuotisjuhlan merkeissä. O Captain! My Captain!

2. Mikko Sarvanne Hip Company: Muovibabylon (CD)
Arto Melleri esitti aikoinaan runojaan livenä Pekka ”Rekku” Rechardtin kitarasäestyksellä. C-kasettikin tehtiin, ja se pyöri pitkään autoni soittimessa. Neljännesvuosisata myöhemmin Mikko Sarvanne Hip Company lähti samoille linjoille astetta kunnianhimoisemmin Muovibabylon-projektissaan yhdessä Baby P:n kanssa. Svengaavaa spoken wordia! Hyvä esimerkki edellä käsitellystä musiikin ja kirjallisuuden linkittymisestä.

3. Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä (Kirja)
Volter Kilpeen ei kyllästy, jos onnistuu pääsemään makuun. Juha Hurme suosittelee apertiviiksi Kaaskerin Lundström -novellia, yhtä Pitäjän pienempiä -kokoelman teksteistä. Se on myös minun mielipiteeni ja yhdyn siihen täysin, Tintti-kirjoja lainatakseni. Lundströmin itsepuhelu kouraisee syvältä. Kilpi kuvaa loppumatonta painia katumuksen kanssa tavalla, joka hienoimmillaan on korkeinta maailmankirjallisuutta.

Marraskuun musakasvon Juhani Vilpaksen kysymys sinulle: ”Mikä on paras ja huonoin ominaisuus omassa instrumentissasi?”
Onpa hauska kysymys. Kun viime aikoina olen soittanut enimmäkseen matalalle ulottuvaa ja kookasta baritonisaksofonia, olen suorastaan rakastunut instrumentin fyysisyyteen, siihen kuinka resonointi tuntuu parhaimmillaan koko kehossa. Saksofoni myös istuu hyvin monenlaiseen musiikkiin, ja seksikkääksikin jotkut sitä luonnehtivat. Heikkoudet löytyvät varmaankin siitä, että saksofonilla ei voi soittaa useita ääniä samanaikaisesti toisin kuin vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Laadukas saksofoni on myös merkittävä investointi, useiden tuhansien satsaus. Huoltaakin soitin täytyy aika ajoin, ja esimerkiksi barotonisaksofonin täyshuollon hintalappu taitaa olla tuhannen euron luokkaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Juhani Vilpas.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juhani Vilpas.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Juhani Vilpas. Tällä hetkellä asun Lahden Patoniityssä. Sävellän, sanoitan, soitan kitaraa ja laulan bändeissä Hämärän Jäärä, Viitapiru, Kadonneet Kosmonautit ja Kanki.

Nuorempana aikani kului enemmän kuvataiteen ja runouden parissa. Vuosia sitten koin jonkinlaisen täydellisen kyllästymisen muotokuvamaalaukseen, enkä ole sen jälkeen piirtänyt edes tikku-ukkoa. Runojen rustaaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska kaikki mitä kirjoitan, tuntuu nykyään lopulta päätyvän sanoituksiin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Juuri nyt yritämme saada valmiiksi Härärän Jäärän ensimmäistä levyän ja samalla äänittelen Juhani Vilpas sooloprojektia, jossa soitan kaikki soittimet itse. Suunnitelmiini kuuluu myös keskiaasialaisen kurkkulaulun opiskelu. Kitaransoitto, miksaaminen ja masterointi, ovat myös elämänpituinen savotta, joka onneksi ei koskaan valmistu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin kuuntelu ja tekeminen on on aina ollut tärkeä osa elämääni. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en jollain tavalla tekisi musiikkia. Nykyajan suosituista artisteista olen täysin pihalla lähinnä siksi, että en koskaan kuuntele kaupallisia radiokanavia. Tulen niistä vain ärtyneeksi. Onneksi pienlevy-yhtiöt julkaisevat vielä sentään kiinnostavaa musiikkia.

Erityisesti pidän siitä, että kun otan kitaran telineestä ja alan soittamaan, en välttämättä lainkaan tiedä mitä tulee syntymään. Se on aina ikään kuin pieni seikkailu. Sekin, että jos päässä soi valmis idea, mutta soittotaidot eivät täysin riitä sen toteuttamiseen, on mielenkiintoinen haaste.

Nuorena levylautasella kului mm. The Velvet Underground, John Cage, Chopin, Sielun Veljet, Steve Reich, John Coltrane, Olavi Virta, Nick Drake, Dead Kennedys, Kauko Röyhkä, Pohjantahti, Howlin’ Wolf , Pink Floyd, Tom Waits jne. Juuri nyt taustalla soi vuorotellen The Mystery of the Bulgarian Voices ja Richard Dawson.

Ehkä suurimat yksittäiset teokset ja albumit, joiden alkutahdeista jo menen kananlihalle, ovat: Wolfgang Amadeus Mozart - Requiem, Nusrat Fateh Ali Khan - Mustt Mustt ja Kuusumun Profeetta – Hymyilevien laivojen satama.

Sama epämääräinen musiikkimauton linja jatkuu kai hautaan asti. Mielestäni kaikista musiikkigenreistä, paitsi jodlauksesta, löytyy hyvää ja huonoa musiikkia. Lainasin Lahden musiikkiosastolta aikoinaan neljä jodlauslevyä, koska erheellisesti kuvittelin, että löytyyhän tästäkin genrestä varmaan helmiä. Ei löydy. Jodlaus on saatanasta ja mielestäni sopiva rangaistus jodlauslevyn hallussapidosta olisi jonkinlainen uudelleenkoulutusleiri.

Välillä, varsinkin jos itse intensiivisesti säveltää ja sanoittaa, minulla on kausia, jolloin liesituulettimen kohinassakin kuulee musiikillisia ideoita. Silloin en todellakaan halua kuunnella musiikkia. Ennen näinä kausina Yle-puhe kuului keittiössäni, mutta nyt sekin muuttui musiikkiradioksi. Onneksi nykyään voi kuunnella Areenasta kiiinnostavimmat ohjelmat podcastina, kuten vaikkapa Kalle Haatanen tai tiedeykkönen.

Muista harrastuksista voisin mainita, että kaiken luppoajan, mitä jodlauksen vastustamiselta jää, käytän sikarilaatikkokitaroiden suunnitteluun ja valmistukseen. Kesäisin minut voi löytää myös Tonttilan tenniskentältä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkimaailma on ollut jo pitkään valtavassa myllerryksessä. Näen siinä paljon hyviä, mutta myös paljon huonoja puolia. Julkaiseminen on entistä helpompaa, toisaalta taas korvausten saaminen omasta työstä entistä vaikeampaa. Spotify on jo muuttanut kappaleiden rakennetta. Kappaleet ovat lyhentyneet, ja pitkät introt ovat harvinaisuus, koska ensimmäisessä 30 sekunnissa pitää jo päästä kertosäkeeseen. Nykyään tekoäly päättä sen, mitä musiikkia sinulle suositellaan. Vaarana on, että ihminen joutuu jo nuorena musiikkikuplaan, jossa hän ei kuule erilaista ja yllättävää musiikkia. Toisaalta taas koko musiikkimaailma on avoinna parin klikkauksen päässä.

En olisi silti kovin huolissani siitä, että mielenkiintoista musiikkia ei tehtäisi. Aina tulee olemaan artisteja, joille rahanteko on sivuseikka, ja nykyään he voivat tehdä laadukkaita äänitteitä halvalla omassa olohuoneessaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus, musiikki, kuvaamataide, teatteri ja muut taiteenalat linkittyvät aina toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Runouden ja musiikin liittohan on aina ollut läheinen. Kun itse siirryin runojen kirjoittamisesta enemmän sanoitusten kirjoittamiseen, arvostukseni sanoittajia kohtaan nousi. Vaikkapa 4-5 minuutin kappale asettaa aika tiukat rajat sille, mitä siihen ehtii tiivistää. Toisaalta, juuri se siitä tekeekin niin mielenkiintoista. Japanilainen kolmisäkeinen haiku-runous on mielestäni lähimpänä sanoittamista.

Yöpöydälläni on aina vähintään kaksi kirjaa joita luen vuorotellen. Nyt ne ovat: Farancesto Redin Käärmeistä ja hyönteisistä ja Riikka Kauhovaaran Villi ihminen ja muita luontokappaleita. Aivan mainioita kirjoja, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan ainakin sanoituksiini.

Suomalaisista runouden ja musiikin täydellisistä liitoista tulee näin äkkiseltään mieleen J. K. Ihalaisen ja 500 kg lihaa yhtyeen levyt.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koin melkoisen rajun siirtymän aikuisten kirjallisuuuden pariin, kun varhaisteininä ahmin
kaikki Edgar Rice Burroughsin tieteissarjan kirjat John Carterista, joka joutuu mystisesti
Mars-planeetalle. Lainasin vahingossa William S. Burroughsin Alastoman lounaan luullen
sitä Edgar Rice Burroughsin Mars kirjaksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Noin viisi vuotta sitten päätin että pidän tauon
kaunokirjallisuuden lukemisesta ja keskityn vain tietokirjoihin. Olen oppinut valtavasti
tähtitieteestä,evoluutiosta, biologiasta, psykologiasta, historiasta, tietoisuuden tutkimuksesta ja niin monista mielenkiintoisista aloista. Varsinkin Terra Cognitan tietokirjat ovat loppumaton aarreaitta. Niitä toivoisinkin kirjastoon lisää.

Lahdessa on erinomainen musiikkiosasto. Palvelu on hyvää ja aineisto suhteellisen monipuolista. Silloin tällöin lainaan aivan summamutikassa jotakin, mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Näin löytyy joskus todellisia helmiä. Välillä olen käyttänyt musiikkiosaston studiota äänitykseen ja musiikkivideoiden editoimiseen. Nuottikirjoja, soitinrakennuskirjoja ja äänitystekniikkakirjoja tulee myös lainattua.

Kirjasto on myös miellyttävä kohtaamispaikka. Usein sopii tapaamisen sinne, tai vaan sattuu
törmäämään johonkin tuttuun. Lahden kaupunginkirjaston edessä, vaikkapa siinä altaan paikalla, voisikin kesäisin olla jonkinlainen kohtaamispaikka, jossa voisi istuskella ja vaikkapa lueskella.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, jossa sinulle ei yritetä myydä mitään.Olen todella huolissani siitä, että nyt kun Lahden kaupunginteatteri yhtiöitetään, seuraavaksi liipasimella on kirjasto. Se on mielestäni kirjaston loppu ei-kaupallisena keitaana.

Kirjastoilla on erittäin suuri merkitys yleissivistävänä, hyvinvointia ja lukutaitoa edistävänä laitoksena. Itse esimerkiksi olisin aivan eri ihminen ilman kirjastoa.

Ehkä toivoisin Lahden kaupunginkirjastoon vielä enemmän luentoja, harrastuspiirejä, konsertteja ja vaikka mitä tapahtumia. Koulujen ja kirjaston yhteistyötä voisi myös kehittää lisää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Näinkin pieneksi kaupungiksi Lahden kurttuuritarjonta on yllättävän korkeatasoista ja
monipuolista. Tosin Lahden taidemuseon tilat ovat tähän mennessä oleet aivan naurettavan huonot.Uskon kuitenkin, että TAJUMO-hanke voi hyvinkin onnistua yli odotusten.

Hieman arveluttaa se, että miten kuvataiteiden opetuksen alasajo Lahdessa tulee vaikuttamaan
vaikkapa bänditoimintaan ja ovatko sopenkorven treenikämpät uhattuina, kun aluetta kaavoitetaan uudelleen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Yat-Kha – Yenisei punk
-Rock ja Tuvalainen kansanmusiikki yhdistyy kiinnostavalla tavalla.
Kari Engvist – Olemisen porteilla
-Tietoisuutta, kvanttiteoriaa ja muita hankalahkoja aiheita hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettuna.
Matti Hagelberg – Kekkonen
-Hagelberg nyt vaan on sarjakuvataiteen nero yli inhimillisen käsityskyvyn.

Lokakuun musakasvon Kikka Laitisen kysymys sinulle: ”-Mikä on parasta musiikin teossa ja miksi olet valinnut musiikin ilmaisukeinoksesi?"
Olin ehkä 15-vuotias, kun löysin Sirkka Turkan ja Pentti Saarikosken runouden. Silloin päätin, että minusta ei tulekaan taidemaalaria ja sarjakuvataiteilijaa, vaan runoilija. Parissa runokilpailussa menestyinkin, mutta sitten se hetki, kun kytkin ensimmäisen sähkökitaran vahvistimeen, väänsin nupit kaakkoon ja iskin kitaraa, pilasi kaiken.

Parasta musiikin teossa on tunnelmien luominen pienten tarinoiden ja tuokiokuvien avulla. En
yleensä tee lauluja itsestäni, vaan kuvittelen jonkin tietynkaltaisen henkilön tiettyyn tilanteeseen. Musiikkkia voi myös tehdä yksin ja porukassa. Bändityöskentely opettaa luopumaan omista toimimattomista ideoista ja on välillä parasta maailmassa ja välillä kuin huono parisuhde

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Kikka Laitinen.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on lauluntekijä / muusikko Kikka Laitinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen suomalainen rock-muusikko, lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä, kirjoittaja ja olen toiminut muusikkona ja lauluntekijänä (oma yhtye/muita kokoonpanoja) v. 1985 alkaen:
- Esiintymisiä (live, radio, TV ) ja julkaisuja mm. omien yhtyeiden muusikkona, solistina sekä erilaisissa kokoonpanoissa (rytmimusiikki). Yhtyeitä: Pasi & Mysiini, Gasoline Girls, Kikka Laitinen Co.
Olen toiminut ahkerasti taidealojen luottamustoimissa, mm. Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksessa, Teoston tilitystyöryhmässä, Valtion säveltaidetoimikunnassa, Juha Vainio- ja Georg Malmstén -säätiöiden hallituksissa.
Vv. 2012-2017 toimin Ylen hallituksessa kulttuurin asiantuntijana ja – ennen kaikkea - tekijänoikeuden puolustajana.

Julkaisua tuotantoa:
Julkaistuja albumeita 11, joissa omat sävellykset, sanoitukset:
- Gasoline Girls and Petrol Boys (4 albumia) 1988 - 1992
- Rakkaudella tehty (Rockadillo) 1988
- Tulta ja hunajaa (Rockadillo) 1989
- Seikkailu G-Duurissa (Rockadillo) 1990
- Hulababalulaa (AXR) 1992
- Kikka Laitinen Co.
- Kikka Laitinen Co. (AXR) 1994
- Sydän valvoo (AXR) 1997
- Sinistä (Kikanor) 1999
- Suomalaisia rakkaustarinoita 1 (Humble House) 2006
- Suomalaisia rakkaustarinoita 2 (Humble House) 2008
- Suomalaisia rakkaustarinoita 3 (Humble House) 2012
- Kikka Laitinen Co. Parhaat (AXR) 2013
- Puut, linnut ja taivas (Kantka Music) 2018

Olen kirjoittanut n. 500 levytettyä laulua artisteille, ks. teoksia mm. täältä:
http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?tekija=Kikka+Laitinen

Romaani Hello, Mary-Lou!, Like Oy, Pikku-Finlandia –ehdokas 1998
- pokkaripainos Like Oy 2008

PS: LUE LISÄÄ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen ja https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2463721

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä suunnittelen ensi vuoden ”juhlallisuuksia”, täytän 60 v. ja juhlin 40-vuotista taivalta rokkarina, Suomessa, jossa vielä 1970- ja 1980 -luvuilla oli erittäin hankalaa esiintyä naispuolisena säveltäjänä, sähkökitaraa soittavana ”tyttönä”. Tätä ei moni käsitä koska ajat ovat jonkin verran muuttuneet, mutta totuuden nimessä, eivät kovin paljoa: levypomot tekevät tytöistä ”tähtiä” edelleen, ja, omaehtoisia naisia on edelleen hyvin vähän, älkääkä tuputtako minulle Warnerin tai muun monikansallisen yhtiön ylimarkkinoituja tuotteita; puhun omaehtoisesta taiteesta!

Omaa ensi vuoden synttäriä ajattelin juhlistaa konsertein, kokoelmalevyllä sekä näyttelyllä. Kirjoitan uutta musiikkia sekä maalaan sarjaa ”Olkihattuinen tyttö” öljyväreillä ja haaveissa on pitää poikkitaiteellinen esitys, ainakin Lahdessa, jossa esillä, kuultavissa ja nähtävissä runoja, maalauksia ja musiikkia uusimmalta ”Puut, linnut ja taivas” -levyltä.

Julkaisen myös päiväkirjaromaanin ”Nälkäkirja” yhdessä ystäväni kriitikko-kirjailija FT Teppo Kulmalan kanssa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen sekä klassista musiikkia (Vivaldi, Mozart, Chopin, Sibelius…) sekä rock-folk- musiikkia 60-70-80 -luvulta. Suuria suosikkejani ovat The Beatles, John Lennon, CCR, John Fogerty, Deep Purple (John Lord, nam), Led Zeppelin, Moody Blues, Janis Joplin, Bob Dylan, Neil Young, Joni Mitchell, Joan Baez, Carole King, James Brown, ELO (Jeff Lynne on nero!) - sekä mustat naislaulajat Sarah Vaughanista Aretha Franklinin kautta Tina Turneriin.

Kotimaisista rakastan tietenkin Leskistä ja Hectoria, sekä Ankia, Maaritia ja Muskaa. Tykkään myös Ricky Tick Big Bandista ja Ilmavoimien soittokunnasta!

Musan merkitys on mulle kaksijakoinen: toisaalta rakastan sen kauneutta ja harmonioita, mutta vaadin siltä myös sisältöä. Yleensä akustiset folk-tyyppiset esitykset uppoavat todella hyvin, semminkin kun niissä on usein erinomaiset tekstit ja sanomaa. Sanoma ja sanomallisuus ovat mulle tärkeitä asioita ja arvoja. Tarvitsen intiaanihuutoja, joissa vaaditaan tasa-arvoa, rauhaa, rakkautta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista, luonnon kunnioitusta ja suojelua, niin – sanalla sanoen, taidan olla aika lailla vihertävä punahippi. Kun löydän musasta mainitsemiani arvoja, rakastan sitä ilman rajoja, muotoja ja värejä. MUTTA: noissa mainitsemissani fanittamissani taiteilijoissa ja heidän musiikissaan KAIKISSA on sama arvo: akustinen, luonnollinen, rujon raju soundi, loistavat biiseille sielunsa ja sydämensä antavat muusikot, - ja erityisen hyvät rumpalit.

Olen monesti yrittänyt kuunnella ns. nykymusiikkia, mutta kun kuulen rumpukoneen lätkytyksen, kuuntelu loppuu siihen paikkaan. Koen musiikin hyvin inhimillisenä, sydäntäni ja ihoani koskettavana energiakenttänä, joka välittyy minuun, ja – koneet eivät välitä minulle muuta kuin tunteettomuutta ja päänsärkyä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Puhun mielelläni markkinafasismista: se peittää kaiken alleen joka tasolla: me kaikki syömme samaa ruokaa, juomme samaa juomaa, kuuntelemme ja ostamme samaa musiikkia, käytämme samoja vaatteita ja IT-ohjelmia (joissa ”palvellaan” eli rahastetaan): tämä kaikki vain siksi, että suuret monikansalliset yritykset ja niiden osakkeiden omistajat kahmivat kaiken maapallon varallisuuden ja varat itselleen – ja me olemme kuin lampaat jotka juoksemme määkien mustaan virtaan. Eli, näen tulevaisuuden surullisena, mutta laitan toivoni hippeihin, taiteilijoihin, kirjailijoihin, muusikoihin, luonnonsuojelijoihin, Linkolan seuraajiin, taiteen ja kirjallisuuden harrastajiin, kylähulluihin, pienviljelijöihin, pieniin kauppiaisiin, luomutuottajiin, yhteiskunnallisiin toimijoihin ja vaikuttajapersooniin kuten Greta Thunberg, Naomi Klein, Noam Chomsky jne.

ks https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005633560.html

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Viime vuosina olen ahminut Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara -sarjaa, suosittelen sitä kaikille suomalaisille! Luen tällä hetkellä Knausgårdin Taisteluni 6. kirjaa, keväällä ahmin Hararin 21 oppituntia maailman tilasta, ja nyt kesällä meni Tollen Läsnäolon voima, Tiibetiläinen elämisen taito ja Dispenzan Luo itsesi uudelleen (harrastan joogaa ja meditaatiota). Jo nuoruudesta suosikkejani ovat olleet Dostojevski, Tolstoi, Hesse, - ja tietenkin Agatha Christie! Kotimaisista nostaisin suosikeiksi Rosa Liksomin ja Jari Tervon, jonka Matriarkkaa pidän huippuhyvänä romaanina! Juha Hurmeen Niemi on myös mainio, ja – opettavainen. Minna Rytisalon Rouva C oli myös ihana kirja, taisin ahmia sen parissa tunnissa.

Kirjallisuus antaa mulle voimia ja uusia näkökulmia, ja usein saan niistä ajatuksia biiseihin, siis teksteihin. Jokaisella kirjailijalla on oma muotokielensä, jonka kautta hän välittää tavallaan omia havaintojaan ja ajatuksiaan – sekä huom. myös tietojaan – maailmasta. Ilman kirjallisuutta ihmisen täytyisi käydä itse joka maailmankolkassa eri aikakausina saadakseen sen saman mitä hyvä kirjallisuus voi antaa: sivistyksen, tiedon, tietoisuuden, tajun!

Suurimpia innoittajiani musiikkiin ja elämänkatsomukseeni ovat olleet mm:

Bennett-Goleman, Tara, Tunteiden alkemiaa. Otava 2002
Russell Brand: Vallankumous. Sammakko 2016
Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa?. Sammakko 2016
Jung, Carl Gustav, Unia, ajatuksia, muistikuvia. Toim. Aniela
Klein, Naomi, Kapitalimi vs. Ilmasto, Into kustannus 2015
Klein, Naomi, No logo., Into kustannus 2015
Kylänpää, Riitta, Pentti Linkola. Siltala 2017
Lamppu Laamanen, Dave Lindholm, Tietenkin, Johnny Kniga 2015
Lama, Dalai, Avosydämin. Tammi. 2001
Linkola, Pentti, Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla. Tammi 2006
Mello, Anthony, Havahtuminen. Like 2008
Nylén, Antti, Häviö. Kosmos 2018
Vihreä lanka, lehdet
Walsch, Neale Donald, Keskusteluja Jumalan kanssa. WSOY 1998
Weil, Simone, Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry. 2007

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Jaa-a. Lapsuudessani ja nuoruudessani vierailimme äidin kanssa alinomaa Kuljun ja Sääksjärven kirjastoissa. Lapsena luin kaikkea mahdollista Viisikoista Tarzaniin, taidekuvakirjoista Agatha Christieen! Ilman kirjastoa olisin ollut pulassa: olin likinäköinen, yksin viihtyvä, arka ja ujo lapsi, ja viihdyin lähinnä lukemassa… Murrosiässä rock-herätyksen kautta löysin rock-musiikin, ja tajutessani Juicen ja Hectorin lyriikan ja rock-musiikin yhdistelmän voiman, lensin taivaaseen jossa olen vieläkin…! Murrosiässä ja nuoruuden hulluina kiihkeinä vuosina löysin myös runouden: Eeva-Liisa Mannerin, Risto Rasan ja Eeva Kilven.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn kirjastojen musiikkiosastoilla nappaamassa nuotteja. Kirjat tykkään ostaa, vanhanaikaisesti ihan fyysisinä painoksina kirjakaupoista. Joskus kyllä, kun etsin jotakin jota en löydä kaupasta, menen kirjastoon, kuten esimerkiksi runokirjoja, vaikkapa Eeva-Liisa Manneria ja Risto Rasaa – tai Eeva Kilpeä. Kierrätämme kirjoja myös äidin, siskojeni ja tuttujeni kanssa. Joku kun lukee hyvän kirjan, suosittelee sitä muille. Liityin juuri myös #Lankisen lukupiiriin!

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Erittäin suuri, perustava, oleellinen. Kirjasto on ihmiskunnan parhaita keksintöjä. Jokainen voi kirjaston kautta sivistää itseään, löytää harrastuksia, kehittyä, löytää kokonaisia uusia maailmoja – ilmaiseksi! Musiikkikirjaston soittohuoneet ja äänilevyvalikoimat ovat kullan arvoisia – nyt ja myös jälkipolville. Jokainen ymmärtää – jos tahtoo – mitä kirjasto merkitsee lapselle tai aikuiselle jolla on tahto mennä eteenpäin, löytää uutta, kehittyä, lukea ja harrastaa mutta ei ole varoja.
Ilman kirjoja ja sivistystä, kulttuuria ja taidetta ihmiskunta saa mielestäni kuolla sukupuuttoon: mitä teemme ahneella nisäkkäällä joka ajattelee vain itseään, omaa egoaan, valtaansa ja rahapussiaan?!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kaikissa suomalaisissa kaupungeissa, Helsinkiä lukuun ottamatta, on nurkkakuntaisuutta, jota toivoisi vähemmän. Tampereella on Eput ja Popeda, täällä Apulanta ja Sliipparit ja mato, Jyväskylässä Miljoonasade jne… Monista laatutaiteilijoista ja naisista kirjoitetaan ja puhutaan liian vähän – ja huom. en nyt tarkoita näitä ison rahan rahastuskoneita ja markkinatuotteita - vaan lahjakkaita laatutaiteilijoita, joita on paljon ja joista kukaan ei tiedä. Tämä on nykymenon hinta: joka festivaalilla on samat esiintyjät, koska ne kuuluvat ”järjestelmään”. Tämä on toki ennen kaikkea median vika: kulttuuritoimittajat on pantu aisoihin, liekaan, jos heitä enää laisinkaan on, radiot ovat monikansallisten omistuksessa ja soittavat mitä käsketään eli diilien kautta ohjattuja soittolistoja ja Ylenkin ns. kulttuuritarjonta on lähestulkoon monikansallisten tarjoajien varassa (mikä on törkeää!! – verovaroilla!!).

Nostaisin kuitenkin Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimituksen, samoin mm. Keskisuomalaisen ja Karjalaisen kulttuuritoimitukset erittäin korkealle: ilman näitä maakuntalehtien ammattitaitoisia ja itsepäisiä kulttuuritoimittajia kansalaisten kulttuurinäkemykset olisivat TOSI KAPEITA! Kiitos siis kaikille teille – maakuntalehdet ja kirjastot, ja niissä toimivat kulttuuria arvostavat huippuammattilaiset !

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Kaikki Beatles-yhtyeen levyt. Niissä on kaikki mitä tarvitsee tajuta pop-rock -musiikista, melodiat ja lyriikat, tuotanto, soitto ja – lempeys.

Syyskuun musakasvon Ville Kujalan kysymys Kikka Laitiselle: ”Hei, Kikka Laitinen! Pystytkö nimeämään niin Suomesta kuin myös ulkomailta yhden tärkeimmän ja sinulle merkittävimmän artistin musiikin saralta tai taidemaailmasta? Kuka olisi vaikuttanut sinuun kaikkein eniten? Ja miksi ?”
Eniten on vaikuttanut varmaankin Juice Leskinen. Oli vaikea valita John Fogertyn ja Juicen väliltä, mutta valitsen silti Juicen: hänen tekstinsä ja tapansa tehdä rock-musiikkia 1970-luvun alussa aloitti sen mitä moni meistä lauluntekijöistä jatkaa, parhaimmillaan: kantaaottavien, laadukkaiden rock-lyriikoiden kirjoittamisen ja esittämisen taidokkaan yhtyeen kanssa jossa myös muusikot olivat yleensä parasta a-luokkaa. En osaa tähän perustella paremmin: jokainen joka on kuunnellut Juicen & Grand Slamin levyjä ymmärtää mitä tarkoitan!

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Ville Kujala.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-musiikintekijä Ville Kujala.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen tupakoimaton raitis autoileva tansseissa käyvä tanssitaitoinen sinkkumies Lahdesta (Lahesta ). No ei nyt sentään... Pääsinpäs tuomaan heti ensimmäiseen vastaukseen omaa huumorin kukkaani. Oikeasti olen mies jonka elämään musiikki vaikuttaa voimakkaasti kaikilta osa-alueilta niin sen suurkuluttajana kuin itse soittajana pääsääntöisesti mies ja koppakitara meiningillä. Aloitin kitaran kanssa ysärin (90-luvun) puolivälin jälkeen itse opiskellen ilman minkäänlaista musikallista koulutusta. Itse asiassa näin jälkikäteen se ei ollut mikään helppo tie. Huomasin, että mikään ei tapahdu todellakaan sormia napsauttamalla. Varsinkin alussa soittoharjoitus vaati aikansa. Olenkin antanut itselleni pitkäjänteisesti todella paljon harjoitustunteja. Tosin koulutus olisi ollut erittäin hyvä asian parempaan oppimiseen. Jos musiikki esimerkiksi ammattina kiinnostaa kannustan kyllä nuorempiani lähtemään opiskelemaan musiikkia. Oli se sitten opiskelua oppilaitoksessa tai itse opettelua. Hyvällä työmoraalilla ja tahdolla tuloksia kyllä syntyy.

Olen rakentanut elämäni musiikin ympärilleni käyden valitsemaani tietä eteenpäin askel kerrallaan. Nöyränä poikana kunnioitan musiikkia. Se on suuri rikkaus vaikka itse ei edes soittaisi. Tosin musiikin soittaminen auttaa ymmärtämään myös näitä muitakin juttuja. Esimerkiksi itse olen ollut mukana pitkään lahtelaisessa elävänmusiikin yhdistyksessä nimeltä Lahden Rytmin Ystävät ry. Se on tuottanut Lahteen useita tapahtumia kuten Lahti Blues & Roots ja RunoRock historiansa aikana kera lukuisten klubi-iltojen, joita on pidetty pääsääntöisesti Ravintola Torvi -nimisessä elävän musiikin pyhätössä. Kerran kuukaudessa järjestämme yhä Akustista Klubia, jonka isäntänä olen toiminut nyt 10-vuotta.

Lahden Rytmin Ystävät ry:n toimihenkilönä olen tallentanut valokuvakamerallani paljon yhdistyksen toimintaa jo vuosien ajan. Tätä kautta sain alkujaan haltuuni myös valokuvakameran. Sittemmin olen tuonut kuvaajana esille mm. musiikki-aiheisia valokuvia eri näyttelyiden puitteissa kuten esimerkiksi Lahden Kaupungin kirjaston musiikkiosastolle.

Elämäni muut aktiviteetit keskittyvät vahvasti kulttuurin alle oli kyseessä sitten teatteri, elokuvat, kirjallisuus ja taide. Kaikista näistä saan itselleni paljon iloa ja inspiraatiota. Kirjallisuuden parissa olen opiskellut sanataidetta ja sitä kautta saanut myös eväitä esimerkiksi parempaan laulun kirjoittamiseen.

Urheilun puolelta diggaan seurata jalkapalloa ja myös pelata sitä. Futis on tosiaan alright. Onhan kotikaupungistamme kotoisin myös suuri jalkapallo sankari ja esikuva Jari Litmanen Lahden Reippaan kasvattina.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Haasteellisia juttuja on tietenkin aina oman instrumentin parhaalla mahdollisella tavalla haltuun ottaminen ja sen musikaalinen osaaminen oli sitten kysymys kitarasta, laulusta tai huuliharpusta. Nämä kolme elementtiä itselläni on trubaduurina työn alla koko ajan. Mun mielestä soittimen oppiminen ja sen soittaminen on loputon tie. Niin kuin sitä sanotaan, että kitaristi ei tule koskaan valmiiksi. Tuleeko muusikko edes koskaan valmiiksi? Siihen saa kukin vastata tavallaan.

Sama koskee toki laulujen kirjoittamista. Sitä voi tehdä paremmin tai sitä voi tehdä huonommin. Pitäisi jaksaa olla ahkera ja tehdä paljon, eikä laiskotella asian kanssa. Joskus ehkä luova tauko voi tehdä hyvää. Mutta asia on todella niin, että vain tekemällä oppii. Sama koskee keikkailua. Mukavaa ja hyvä asia on, että minulla on esimerkiksi buukattuna tulevia keikkoja nyt tulevalle Syyskuulle kalenterissani.
Ja musikallisena haasteena pidän myös aina uuden laulun kirjoittamista ja sen säveltämistä.

Tulevaisuuden suunnitelmista pitää mainita, että minulla on ollut jo pitkään mielessä oman albumin julkaisu omalla biisi materiaalilla. Mutta ensin pitää löytää hyvät ja parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit, kenen kanssa tällainen paketti olisi mahdollista tuottaa ja julkaista.
Viime aikoina on bändin kasaaminen alkanut kiinnostaa kovasti. Virityksiä minulla on ollut aikaisemmin, mutta ne eivät ole olleet kovin pitkäikäisiä. Ja se on saanut minut tuntemaan itseni joskus hieman alakuloiseksi.

Odotan innolla syksyn lukukautta Wellamo-opistossa, jonne olen ilmoittautunut mukaan. Kyseessä on Amerikkalaisen kansanmusiikin ryhmä, mitä luotsaa muusikko Seppo Sillanpää. Vähän toki mietityttää, riittävätkö omat perustaitoni kyseiseen ryhmään. No, aika kertoo sen...

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin merkitys on minulle tärkeä ja tunteiden tasolla emotionaalisesti erittäin vahva. Musiikki voi avata kanavia tai sulkea niitä. Se voi sytyttää valoja sinne, missä niitä ei ole ennen nähnyt ja aukaista ovia uusiin maailmoihin, mitä ei ole edes tiennyt ennen olevan. Näin olen useasti kokenut esimerkiksi konserteissa tai erilaisissa elävänmusiikin tilaisuuksissa yleisön edustajana. Oli sitten lavalla ulkomainen tai kotimainen artisti. Kun esiintyjä on hyvä ja kappalemateriaali koskettaa, niin silloin on kyllä kaikki kohdillaan. Näin olen tosiaan kokenut esimerkiksi Bob Dylan konsertissa. Suoraan sanoen, itselleni Bob Dylan on se suurin musikallinen innoittaja, esikuva ja vaikuttaja. Mutta lisäten, että itselläni on kyllä paljon muitakin tärkeitä esikuvia. Kerran Lahdessa kuulin kun katusoittaja soitti ja lauloi Townes Van Zandtin kappaleita. Se oli minusta merkittävää. Vielä Dylanin vaikutuksesta... Hän on lukuisille musiikin tekijöille yksi tärkeimpiä esikuvia ja innoittajia. Se kertoo paljon hänen suuruudestaan niin musikaallisesti kuin myös biisin kirjoittajana aina hänelle mm. myönnettyä kirjallisuuden Nobel palkintoa myöten.

Millaista musiikkia kuuntelen on minulle laaja kysymys. Eri mielentiloihin sopii fiiliksen mukaan erilainen musiikki. On mm. voimauttavia kappaleita ja artisteja, sydänsuruihin omansa jne... Yleensä levysoittimessani pyörii Bob Dylan-musiikin lisäksi paljon eri laulaja-lauluntekijöitä sekä musiikkia amerikkalaisesta Folk- /Country- / Blues-musiikin historiasta. Kuuntelen myös ns. isoja bändejä kuten The Beatles ja The Rolling Stones. Välillä laitan levysoittimelle Jazz-musiikkia niin laulettuna kuin myös ilman laulua. Silloin tällöin myös klassinen-musiikki voi soida kotonani... unohtamatta tietenkään kotimaassamme tehtyä musiikkia hyviltä artisteilta. Tänään kuuntelin muuten Edith Piaf Her Greatest Hits -levyn. Silloin tällöin olen myös radion musiikkitarjonnan varassa, jos en kuuntele Ylen Radio puhetta.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin maailmasta on sanottu, että eri taiteen lajeista sei olisi kaikkein lähimpänä Jumalaa. Onko se totta vai ei, siitä voi olla kukin mitä mieltä tahansa. Itse tunnen musiikin tavoittavan jollain tavoin maailman kaikkeuden. Joka tapauksessa tutkittua on, että musiikilla on ihmisen hyvin voinnin kannalta tärkeä vaikutus. Tuo tosin ei ole mitenkään yllätyksellinen lopputulos, joka ainakin meille musiikinystäville on selvä asia. Eipä ole siis mikään ihme, että musiikkia on ollut aina ja tulee todennäköisesti myös olemaan.

On puhuttu jo pidempään, että artistien levymyynti ei enää kannata. Digitaalisuus on muuttanut paljon levybisnestä, ja riskinä on se, ettei fyysisiä äänitteitä kannata enää julkaista. Varsinkin nuoremmat sukupolvet kuuntelevat musiikki suosikkinsa lähinnä vain suoratoistoina netistä. Onneksi asia ei ole sentään ihan niin mustavalkoinen. Tallenteita yhä julkaistaan ja myydään... cd-levyjä, vinyyleitä ja jopa c-kasetteja. Ja juuri näistä perinteisistä formaateista artistit saavat itselleen yleensä paremman siivun tekemisistään.

Näissä asioissa meistä jokainen voi vaikuttaa omilla toimillaan. Lahdessa meillä on Levy-kauppa ÄX unohtamatta paikallisia divareita ja kirpputoreja. Ja maassamme järjestetään vuosittain useita levymessuja, joista pari-kolme pidetään myös täällä Lahdessa. Myös lukuisat verkkokaupat ja tahot myyvät levyjä, joka tosin ovat pois kivijalkakaupoilta. Mikäli ei varsinaisesti halua kotiinsa haalia tallenteita, on sitten kirjasto hyvä foorumi musiikki tallenteiden haltuun ottoon.

Täältä löytyy myös kaksi musiikkikauppaa, jotka myyvät hyvällä ammattitaidolla muun muassa soittimia niin aloittelijoille kuin ammattilaisille. Ja pitänee mainita, että Lahdessa saa Keskusmusiikista kitaralle kuin kitaralle ammattimaista huoltoa sekä korjauspalveluja. Lahdessa on lisäksi muitakin tahoja, ketkä tekevät esim. kitaroille huolto- ja korjaustöitä. Hukkasen Ari on tehnyt moniin kitaroihin sähkötöitä ja Palsan luona oma akustinen kitarani on käynyt trimmauksessa.

Musiikin koulutuksesta kotikaupungissani voin sanoa, että asiat ovat meillä hyvin. Meillä on eri oppilaitoksia niin nuoremmille kuin myös vanhemmillekin kuten jo aiemmin mainitsemani Wellamo-Opisto. Siellä on tosiaan kursseja ja opetusta niin laululle, pianolle kuin myös kitarasta harmonikkaan. Lisäksi löytyy yksityisopetusta eri instrumenteille ja musiikkiryhmille kuten suosittu Ukuleleorkesteri.
Mielestäni Wellamo –opiston kurssien hintakaan ei ole päätä huimaava. Toisaalta jos haluaa yksityisopetusta omaan instrumenttiinsa muualta, niin sitäkin löytyy. Kun vain viitsii etsiä ja nähdä vähän vaivaa .

Tietäen varmasti, että musiikki ei tule maailmasta häviämään koskaan. Vaikka juuri julkaistussa tuoreessa elokuvassa Yesterday ( ohj. Danny Boyle 2019 ) maapallon laajuisen sähkökatkon seurauksena maailman historiasta häviää The Beatles -musiikki paitsi yhdeltä henkilöltä. Mutta se onkin vain fiktiota hyvältä ( Richard Curtis ) elokuvan tarinan käsikirjoittajilta. Joten suosittelen kyllä tsekkaamaan tämän kyseisen elokuvan. Jos varsinkin The Beatles musiikki itseään koskettaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista on tosiaan kirjoitettu paljon kirjoja niin elämänkertoina muusikoista kuin myös eri yhtyeistä tutkimuksina ja pitkinä esseinä. Omilla isovanhemmillani oli kirjahyllyssä Otavan iso musiikkitietosana kirjasarja 1-5, joihin tutustuin jo nuorella iällä pohjalta itseäni kiinnostavat musiikkiaiheet. Kirjasarjan sivuilta tuli vastaani niin The Beatles -yhtyeen faktaa kuin vaikkapa mielenkiintoisen elektronisen soittimen Theremin asiatietoa. Theremin soitinta on muun muassa Led Zeppelin käyttänyt musiikissaan.

Pidän kirjaopuksia todella hyvinä fakta tietoina musiikin maailmaan jo aikaa ennen internettiä. Kirjakokonaisuudet ovat aina kirjoja, eivätkä silmiä rasittavaa näyttöpäätteen loistoa.
Olen lukenut paljon eri muusikoiden elämistä kertovia kirjoja, mitkä ovat vaikuttaneet minuun. Kuten mystisen ja erittäin merkittävän Blues -legendan Robert Johnsonin elämästä kertova kirja. Sen on kirjoittanut Peter Guralnick. Kyseisessä kirjassa kerrotaan mm. minkälaista oli keikkaelämä 1920-30 luvuilla Pohjois-Amerikan Etelä-valtioissa. Kirjan lopussa käydään läpi Johnsoniin vaikuttaneita artisteja kuten Charlie Patton ja Son House sekä hänen aikalaisistaan kuten Johnny Shines ja Robert Lockwood Junior.

Robert Johnsonista on tehty myös erittäin komea ja vaikuttava sarjakuvakirja: Love In Vain (Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä. Mezzo – J.M Dupont Like 2015). Ja todellinen ” on the road ” kirja Jack Kerouac Matkalla romaanin ohella on Amerikan suuren runoilija-kansanlaulaja-lauluntekijän Woody Guthrien kirjoittama omaelämänkerta nimeltä Bound for Glory – The Hard-Driving, Truth –Telling (1943). Mitä suosittelen ihan kenelle tahansa, joka on kiinnostunut Woody Guthriesta tai yleensäkin Amerikasta mitä ei enää ole muualla kuin historian kirjojen sivuilla. Ja silloin kirjoitetuissa ja tallennetuissa vanhoissa lauluissa.

Kuinka mielestäni kirjallisuus ja musiikki liittyvät toisiinsa? Mieleeni Suomesta tulee Eino Leino, kuinka hän nimesi omiaan runokirjoituksiaan lauluiksi. Niitähän on sittemmin Vesa-Matti Loiri laulanut levyille kanssa sävelletyn musiikin. Runot ja laululyriikka on aina kävellyt käsi kädessä.

Tosiaan Bob Dylan palkittiin vuonna 2016 Ruotsin Akatemian kirjallisuuden Nobel palkinnolla, joka on maailman laajuisesti arvostetuin kirjallisuuden palkinto ja kunnian osoitus. Sillä ei ole koskaan aikaisemmin palkittu yhtään laulaja/lauluntekijää ennen nyt Bob Dylania. Se on erittäin iso kunnian osoitus kaikkea laululyriikkaa kohtaan ja osoitus siitä, että kirjallisuus kumpuaa samasta lähteestä.

Bob Dylan on myös julkaissut omaa kirjallista tuotantoaan musiikkituotantonsa ohella. Häneltä ilmestyi oma kokeellinen proosarunoteos nimeltä Tarantula vuonna 1971. Hän on julkaissut myös kirjoittamansa Muistelmat osa 1 (2005-2006 WSOY). Se on saamassa myöhemmin jatko-osia. Kirjan kertoja minä on itse Bob Dylan. Hän kertoo itsestään, soittamisesta, laulun kirjoittamisesta, yleensäkin elämästä ja eri ihmisistä; ystäväistä, tuttavista ja työkavereista. Erittäin hyvällä tavalla. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille, ketä musiikki jollain tavoin koskettaa ja kiinnostaa.

Musiikki ja laululyriikka lähes kirjallisena tuotantona tulee vastaan Dylanin lisäksi monilta hyviltä artisteilta kuten vaikkapa Leonard Cohen. Hän oli ennen ensimmäistäkään musiikkialbumia julkaissut omia kirjoja. Ja se on kyllä näkynyt vahvasti Leonard Cohenin laululyriikoissa.

Suomalaisista artisteista Juice Leskisen kappaleet ovat useimmille tuttuja jo sieltä seitsemänkymmentäluvun alusta. Lähes kaikilta Leskisen albumeita kotoaan löytyy. Mutta minulla on hyllyssäni enemmän hänen kirjallista tuotantoa kuin hänen levyjään aina ensimmäisestä Sonetteja laumalle runokokoelmasta alkaen vaikka todella arvostan miehen runsasta laulutuotantoa ja -materiaalia sekä hyviä albumikokonaisuuksia.
Kun kirjallisuudesta lähdettiin puhumaan niin lukemattomia opuksia riittää oli kyse sitten vanhemmasta kirjallisuudesta tai nykyhetkestä. Suoraan sanoen en ole nyt näissä kovin hyvin kartalla. Aika on niin rajallista. Oma musiikki sekä sen esittäminen ja tekeminen on ottanut enemmän aikaa kuin esimerkiksi klassikoiden lukeminen. Eräällä tavalla sääli. Sillä todella pitäisi nyt lukea enemmän niin kuin olen nuorempana tehnyt.

Vielä pitää mainita muusikoista/laulajista Bruce Springsteen, jotka ovat kirjoittaneet myös itsestään. Hän julkaisi kirjansa Born to Run 2016. Se oli minulle fanina mielenkiintoinen matka miehen pään sisälle ja hänen maailmaansa lukuisten hyvien laulujensa lisäksi. Ja mieleeni tulee nyt myös Johnny Cashin kirja, joka on suomennettu nimeltä Laulu Elämälle (1978). Sen englanninkielinen alkuteos oli Man in Black on vuodelta 1975. Kirjassa Johnny Cash käy vahvasti kristinuskoaan läpi kanssa silloisen eletyn elämän.
Sitä kulee sanottavan, että hyvä kirja löytää oikean lukijansa luo. Joskus sattumalla jos toisella tai sitten vaikka hyvän ystävän vinkillä: ”Tää sun täytyy lukea”.

Tällä hetkellä olen lukemassa ystävältäni saatua omakustannetta.
Kirja minkä haluaisin lukea perusteellisesti kannesta kanteen on kyllä Raamattu. Jos Raamattu tuntuu uskonnollisesti raskaalta tai luotansa pois työntävältä, niin kyseistä teosta voi lähestyä silloin lyyrisenä teoksena. Tarinoita siinä teoksessa riittää. Ja Raamatussakin soitetaan musiikkia.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan aikoinaan kun Lahden Rytmin Ystävät ry järjesti monena vuonna keväisin RunoRock- tapahtumaa. Tapahtumaan kuului aina Lahden kaupungin kirjaston auditoriossa järjestetty Avoin Symposium tilaisuus, jossa olin monesti tallentamassa tilaisuutta valokuvakameran kanssa. Kyseisistä Symposium tilaisuuksista on paljonkin muistoja. Esimerkiksi se kuinka Veltto Virtanen ja Kari Peitsamo keskustelivat hyvin lennokkaasti tajunvirrallaan runoudesta ja sen vaikutuksesta monena eri vuonna. Sekin oli merkittävää, että kyseisissä tilaisuuksissa kuuli ja näki nyt jo edesmenneen Finlandia –palkitun runoilija Arto Mellerin itse lukemassa ja lausumassa runojaan. Eli hänen tekstillistä ja kirjallista työtään.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Peruslainauksien ohella käytän Kirjaston Musiikkiosaston pianohuoneita instrumenttieni harjoittelemiseen. ja silloin tällöin myös äänitystilaa oman musiikin tallentamiseen. Eri artikkeleiden kanssa on tullut myös tehtyä digitointeja.
Lahden Kaupungin kirjasto aineistoillaan on jo pitkään esittäytynyt minulle suurena aarreaittana. Sama koskee niin kirjoja kuin musiikkiosaston levyarkistojen lisäksi mm. nuottikirjoja ja konsertti DVD-levyjä, dokumenttitallenteita ja opetusvideoita. Lehtisalin aineistoa myös kehun. Sieltä löytyy luettavaksi lehti kuin lehtikin.

Kirjaston järjestämistä yleisötilaisuuksista olen pitänyt olivat ne sitten konsertteja, luentoja tai muita tapahtumia kuten Open Mic tilaisuuksia. Olen ollut myös musiikkigenre -vinkkaustilaisuuksissa sekä erilaisissa ryhmissä mitä kirjastossa on järjestetty kuten kirjoitusryhmissä. Mielestäni nekin ovat olleet antoisia. Minusta onkin aina kiintoisaa tsekata kirjaston ilmoitustauluilta mitä tapahtuu lähiaikoina. Kiitosta saa myös uusien aineistoartikkeleiden tilaaminen, joka on ollut mutkatonta. Hyvä asia on myös kaukolainojen järjestäminen. Ystävällisen palvelun kirjastossa olen aina saanut. Ja tämä kaikki on ilmaista. Se on minusta hyvin merkittävää!
Mielestäni eri asioiden work-shop tapahtumia voisi tulla lisää Kirjaston oheisohjelmistoon olisi kyse sitten luovasta kirjoittamisesta tai musiikin soittamisesta. Tai vaikka mahdollisesti draama teatterista. Jos vain kuinkin mahdollista. Yhdessä tekemisessä on aina mielestäni hyvä juttu ihan kenelle tahansa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Tottakai se on selvää, että Kirjasto kehittää toimintojaan koko ajan eteenpäin erilaisiin ja uusiin asioihin. Enkä näe siinä mitään väärää. Tietenkin joku saattaa sanoa , että mikseivät asiat ole niin kuin ennen ja miksi tätä hommaa täytyy kokoajan kehittää ja kehittää. Eikö asiat voisi pysyä just niin kuin näin ne nyt on, eikä tästä tarvitse tehdä ja brändätä sirkusta tai pomppulinnaa? Eikös kirjastoissa ole ainakin ennen ollut luku rauha? No kyllä se lukurauha on Kirjastoissa vieläkin.
Mikäli seuraa vaikka uuden Helsingin Keskuskirjasto Oodin tapahtumakalenteria, niin siellä on lähes tulkoon joka päivälle jokin eri tapahtuma ja parhaille jopa monta.

Yhteiskunnallisesti kirjastolaitos on mielestäni erittäin merkittävä. Avoinna koko kansalle, niin köyhemmille kuin rikkaille ulkonäköön ja rotuun katsomatta. Internet palvelut ovat jokaisen käytettävissä ilmaiseksi. Sivistyksellisesti kirjasto antaa kyllä parhaat eväät asiaan kuin asiaan. Kirjastoissa tapaa myös muita ihmisiä; tuttuja ja tuntemattomia, keiden kanssa voi keskustella ja vaihtaa vaikka päivän kuulumiset, jos siltä tuntuu.
Kirjaston merkitys on todella iso esimerkiksi musiikin opiskelijoille. Opintomateria löytyy ja harjoitustilat ovat hyvät. Kirjaston merkitys on kasvanut myös esiintymistilaisuuksien järjestäjänä.
Kirjastoissa järjestettävät erilaiset näyttelyt esim. valokuvien tai vaikkapa sikarilaatikkokitaroiden puitteissa ovat olleet mielestäni aina mielenkiintoisia. Se on hienoa, että eri taiteenalojen harrastajat tai ammattitaiteilijat pääsevät esille ajoittaen omilla töillään.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa kotikaupungissamme kyllä runsaasti on. Monenlaista löytyy aina kuten useita vuosia järjestetty Lahden Runomaraton tapahtuma tai kansainvälinen kirjailijakokous kanssa erilaisten musiikki tapahtumien.
Ja nyt on vuosittain järjestettävä Lahti Fringe Festival, minkä sisällä on nykyään Lahden Taidelauantai. Tapahtuma tuo kaupunkimme keskustaan erittäin paljon kulttuuritapahtumia eri taiteenaloilta ihmisille koettavaksi, nähtäväksi ja kuultavaksi.
Kokonaisuudessaan koko Sibeliustalon toiminta kaikilla osa-alueillaan on merkittävää, mistä meidän lahtelaisten olisi syytä olla kiitollisia. Sillä harvassa ovat kaupungit, mistä löytyy vastaa konserttisalia tai eri kulttuurialojen keskusta kera kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Lahti Sinfoniaorkesterin.

Tapahtumia tässä kaupungissa on vuoden kierron aikana säännöllisesti kuten eri kulttuuri tilaisuudet Kirjastoiden lisäksi kaupunkimme muissa kulttuurikeskuksissa kuten Kansantalossa tai Pikkuteatterissa Loviisankadulla.
Teatteritoiminta on aktiivista oli kyse sitten harrastaja- tai ammattitoiminnasta. Muun muassa Teatteri Vanha Juko Rautatienkadulla luo omalla toiminnallaan niin teatteriesityksiä kuin myös Klubi- ja konsertti- iltoja ja Juko Art tilaisuuksia. Lahden seudulla toimii monia kesäteattereita, mitkä ovat kesäaikaan suosittuja. Lahdessa on myös hieno ja iso ammattilaisteatteri, Lahden Kaupunginteatteri.
Lahden alueella on tosiaan myös runsaasti erilaisia musiikkikonsertteja eri musiikki genrejen alta, kuten Blues - tai Jazz musiikki.
Tulossa on myös uusi Päijänteenkadun kulttuurikeskus Malski. Uskoakseni se tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tila kaupunkimme kulttuuritoiminalle. Joten sitä nyt odottaessa. Aika kertoo sitten mitä kaikkea tuleva kulttuurikeskus toiminnallaan tulee sisältämään.
Taidegalleria -toimintaa on kaupungissamme myös mainitakseni esimerkiksi Galleria Uusi Kipinän. Sen toiminta on rikasta ja mieltä avartavaa. Se tuo todella hyvä tasoista taidetta kaikille nähtäväksi. Ilman pääsymaksuja. Sitä pyörittää Kauno ry kanssa muiden sisar taideyhdistyksien.

Vielä alleviivattuna Lahden Live-musiikki scene on mielestäni rikasta. Se on loistava asia. Keskustan alueella on useita anniskeluravintoloita, mitkä kiinnittävät esiintyjiä soittamaan ja esiintymään. Oli kyse sitten bändeistä tai vaikka Stand-Up koomikoista. Se on mielestäni hyvä asia, että muusikoilla ja esiintyjillä on työpaikkoja, missä esittää parhaalla mahdollisella tavalla omaa tuotantoaan. Ja toisaalta se luo taas yleisönedustajille mm. iltaohjelmaa kaupunkiimme.
Mainitsen muutamia minulle ja lahtelaisille tärkeitä soittopaikkoja. Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni tietenkin jo mainitsemani maanlaajuisesti tunnetut ja keikkapaikkoina arvostetut ravintolat Torvi ja Tirra, nämä lahtelaisen live-musiikin ja baarikulttuurin kehdot.
Kompleksista on muuten juuri julkaistu kirja, Loviisankatu 8. Ja suosittelen sitä ihan kenelle tahansa.
Möysän musiikkiklubi on myös erittäin merkittävä ja tärkeä live-musiikin keskus kaupungissamme. Mielestäni lahtelaisena pitää olla todella ylpeä siitä.

Pikku Hanhi ravintola on tänä päivänä hyvä keikka paikka keskellä kaupungin keskustaa. Sieltä pitää eritoten mainita mielenkiintoiset joka sunnuntaina järjestettävät Jamday illat. Nimensä mukaisesti bändijameina. Siellä voi kuka tahansa soitto-/ laulutaitoinen nousta lavalle soittamaan ja esiintymään house-bandin kanssa. Mielenkiintoisia iltoja Jamday;t ovat myös yleisön näkökulmasta.
Myös pienemmät baarit keskustan alueella kuten Hygge ja silloin tällöin Hiidenkivi kiinnittävät esiintyjiä Teerenpeliä unohtamatta. Myös ravintola Virastossa on live-musiikki toimintaa kuten joissakin muissakin paikoissa keskustan alueella. Ja keskustan ulkopuolella on monia kuppiloita ja ravintoloita kuten Ace Corner, joissa on myös live-musiikkia tietyin väliajoin.
Tapahtumapaikka Lahden Kesanto on syntynyt Sopenkorpeen kaupunkimme kulttuuritarjontaa lisäämään hyvällä tavalla kaikille nähtäväksi ja koettavaksi. Siellä on nyt ollut paljon tapahtumia kesäaikaan.

Joten tässä näin kerrottuna mikä on mielestäni hyvää kaupungissamme järjestetyssä kulttuuri- ja musiikkitarjonnassa. Kaikille löytyy varmasti jotakin, voin sanoa.

Tietenkin sitä myös itse kulttuuritapahtumien järjestäjänä miettii, että riittäkö ihmisiä tapahtumiin näinkin pienessä kaupungissa kuin Lahti. Varsinkin jos sattuneista syistä samaan aikaan järjestetään päällekkäin samana päivänä samalle kellon ajalla. Ihmisethän aina äänestävät jaloillaan tulevatko paikalle vai eivät.

Lahden kulttuuri tarjontaa kelattuna aina syntyy uusia juttuja nimenomaan ruohon juuri tasolta kuin myös vähän isomminkin ja ne kestävät aikansa. Tai sitten hyvässä tapauksessa niistä juurtuu pysyviä juttuja. Mielestäni aina on tilaa uusille jutuille, sekä jo paikkansa lunastaneilla. Kyllähän me kaikki jollain tavoin kulttuuria kaivataan elämäämme ja sen kanssa on sitten hyvä olla ja hengittää. Ja olla myös onnellinen. Samalla voi kokea, kuinka muutkin saavat kulttuurista palansa purtavaksi ja ottaa osaa tilaisuuksiin, joista saa sitten rikkautta elämäänsä kaikilla tavoin.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Yksi kirja vinkki ylitse muiden on :
Dante Alighieri (1265–1321) Jumalainen Näytelmä (ital. La divina commedia) kokonaisuudessaan.
Eino Leinon suomennoksena. Toivon, että tämä kirjallinen teos lukijalleen esittäytyy rakkauskertomuksena.
Levyvinkkinä mainitsisin Bob Dylanilta kolmen levyn sarjan :
Time Out of Mind ( 1997 ) ”Love And Theft ” ( 2001 ) Modern Times ( 2006 )
Kuunnelkaa hyvät ihmiset nämä levyt. Niin kyllä te sitten ymmärrätte miksi haluan nämä levyt vinkata.

Elokuun musakasvon Pilvi Äikkään kysymys Ville Kujalalle: ”Mikä on ollut mieliinpainuvin palaute, jonka olet saanut trubaduurikeikallasi? Millainen tilanne oli kyseessä?" 
Mieleeni tuli hauska tilanne, kun olin Helsingissä esiintymässä laulaja/lauluntekijä -tilaisuudessa nimeltä Samettiklubi jo joitakin vuosia sitten. Se järjestettiin silloin Urho Kekkosen kadulla Semifinal -nimisessä paikassa Tavastia klubin alakerrassa. Silloin myös toinen paikalle tullut laulaja-lauluntekijä, joka myös esiintyi kyseisessä illassa totesi ja sanoi minulle:
”Sinä olet kyllä Nashvillen miehiä”. Tietämättä omaa nimeäni.
Nashville, Tennessee siis Amerikkalaisen kantrimusiikinkeskus lempinimeltään Music City aloin aprikoimaan mielessäni. Enhän minä koskaan ole Nashvillessä käynytkään. Ehkä unissani vain mustassa yössä kanssa kirkkaan tähtitaivaan alla täyden kuun, mietin. Vai tarkoittaako hän sitä kotimaista nääsvilleä, missä vielä silloin oli delfinaario ja sen vieressä korkealle 168 metriin kohoava maamerkki nimeltä Näsinneula. Mietin vielä mielessäni, kyllä tämä minulle käy ihan kumminpäin vain. Olenhan minä kyllä Tampereella käynyt.
Joten tämä toteamus toiselta soittajalta tuntui silloin parhaalta kehulta ikinä.
Tämä kyllä minulle käy mietin vielä uudestaan mielessäni.
Sitten hymyilimme ja päättäväisesti nyökkäsimme toisillemme. Right.
Mitään muuta kyseisenä iltana emme toisillemme sitten puhuneet.
Tämä näin hauskan ironisesti huumorilla muisteltuna ja todettuna

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Pilvi Äikäs.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja ja yksinlaulun opettaja Pilvi Äikäs.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Pilvi-Annukka Äikäs, Lahdessa asuva freelancerlaulaja ja yksinlaulun opettaja. Ooppera ja muukin klassinen musiikki ovat lähellä sydäntäni. Opiskelin Lahden ammattikorkeakoulussa Musiikin laitoksella laulunopettajaksi ja opintojani olen täydentänyt yksityisesti sekä Suomessa että Saksassa. Äskettäin sain päätökseen ammatilliset lisäopintoni Lahden konservatoriossa suorittaen laulun A-tutkinnon.

Työskentelen laulunopettajana Lahden seudulla ja laulan esimerkiksi kirkkoteosten solistina. Olen laulanut pitkään Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa 2. alttoa. Äänialaltani olen dramaattinen mezzosopraano eli matalahko naisääni.

Lukeminen on minulle tärkeää, sillä se on rentouttavaa. Nautin äänityöläisenä kovasti myös hiljaisuudesta. Välillä käyn kuntosalilla ja liikun myös luonnossa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Heinäkuussa asun kolme viikkoa Savonlinnassa. Savonlinnan Oopperajuhlien Oopperajuhlakuoroa tarvitaan siellä sekä aamu- että iltaharjoituksissa Olavinlinnassa ja tietysti itse oopperanäytännöissä, kunhan niiden vuoro harjoituskauden jälkeen koittaa. Olavinlinnan näyttämöharjoituksissa yhdistyvät sekä talvikaudella opetellut oopperoiden kuoro-osuudet että ohjaajan neuvot lavatyöskentelyyn. Toisinaan lavatoimintaa ja näyttelemistä on paljonkin. Silloin on erityisen tärkeää, että laulu tulee selkärangasta, jotta voi keskittyä näyttelemiseen.

Ennen Savonlinnaan lähtöäni viimeistelen Viimeiset kiusaukset -oopperan 3. naisen roolini osuuksia. Joonas Kokkosen hienoa oopperaa esitetään kahdesti Lahden Ristinkirkossa elokuun alkupuolella osana Lahden Kansainvälisiä Urkuviikkoja.

Elokuun puolenvälin jälkeen alkaa taas uusi, tuore syyslukukausi sekä Hauskat Sävelet -musiikkikoulun että Wellamo-opiston laulun tuntiopettajana.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki jota kuulen tai kuuntelen, liittyy yleensä työhöni. Voisin puhua elämäntavasta, johon kuuluu kurinalainen laulun harjoittelu (tekninen harjoittelu ja itse musiikin opettelu), muiden opettaminen (olen usein korvina, jotta pystyn ohjaamaan muita) ja musiikin esittäminen, jossa oma työ tuodaan muille näkyväksi. Musiikissa on haasteellista oman keskeneräisyyden sietäminen. Toisaalta uuden on oppiminen on mahtavaa! Koen musiikin myös hoitavana, se voi toimia pakopaikkana tai inspiraation lähteenä. Musiikki itsessään on välttämättömyys.

Suuria innoittajiani ovat olleet mm. lapsuus- ja nuoruuskokemukseni Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Pääsin 11-vuotiaana lapsiavustajaksi Atso Almilan säveltämään kansanoopperaan Kolmekymmentä hopearahaa. Kokemus kolahti oikein kunnolla ja siitä alkoi innostus oopperamusiikkiin sekä esiintymiseen.

Teini-iässä kuuntelin paljon Queenin musiikkia. Se on yhä rakasta ja yleensä vie ajatukset pois työasioista. Toisaalta vaikkapa Savonlinnan Oopperajuhlilla Kerimäen kirkossa tänä kesänä esittämämme Mozartin c-mollimessu on esittäjilleenkin upea, kollektiivinen kokemus. Oopperajuhlakuoron yhteissointi vavahduttaa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Koska olen laulaja ja laulunopettaja, suhteeni musiikkiin syntyy tekemisen ja kuulemisen kautta. Musiikin ja laulamisen tulevaisuus huolestuttaa toisinaan. Nuorille olisi hyvä tarjota lisää malleja terveestä äänenkäytöstä, sillä kestävä lauluääni ja puheääni syntyy koko kehon avulla, pohjasta asti.

Toivoisin, että lapset ja nuoret laulaisivat enemmän, koulussa rohkaistaisiin reiluun ja reippaaseen äänenkäyttöön, kuunneltaisiin tervettä, hyvää laulua, ja myös muuta klassista musiikkia, sillä siinä on monen nykymusiikkilajin juuret.

Laulunopettajana haluan kannustaa kaikkia laulamaan taidoistaan riippumatta, sillä se on terveellistä, endorfiineja tuottavaa toimintaa! Olen vuosien varrella saanut opettaa monia ihmisiä, jotka ovat rohkeasti halunneet kehittää ääntään, vaikka ovat ehkä kokeneet olevansa vieraalla maaperällä laulutunnit aloittaessaan. Ajattelen, ettei tarvitse "osata laulaa" voidakseen laulaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Minulle henkilökohtaisesti kieli ja musiikki yhdistyvät oopperamusiikissa. Eräs itselleni vaikuttava esimerkki on Aulis Sallisen säveltämä Ratsumies-ooppera (1975), jota esitimme Savonlinnan Oopperajuhlilla viimeksi vuonna 2006. Oopperan tekstin eli libreton kirjoitti Paavo Haavikko. Aulis Sallisen säveltämä laulusarja "Neljä laulua unesta" esittelee säveltäjän ensimmäisen oopperan keskeiset teemalliset ja rakenteelliset elementit. Laulusarjan viimeisessä laulussa todetaan koskettavasti:
"Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä. On ilta, kun ehtii joen ylitse."

Varsinkin nuorempana luin proosarunoja. Konservatoriossa toisen asteen musiikkiopinnoissa opiskelimme myös perinteistä lausuntaa näyttelijä Marja-Liisa Nisulan hyvässä ohjauksessa. Se oli haastavaa, mutta todella mielenkiintoista.

Minulle tärkeitä kirjoja ovat mm. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani ja Brené Brownin elämäntaitokirjat. Ja hyvää dekkariahan ei voita mikään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsena kirjastoauto oli tärkeä, sillä se tuli säännöllisesti myös eteläpohjalaisen pikkukylän koulun pihaan. Autosta oli ihanaa hakea monenlaista luettavaa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän joka viikko musiikkiosaston pianohuoneita omaan harjoitteluuni. Myös kopiointi, tulostus ja skannaus ovat osoittautuneet välttämättömiksi varsinkin kiireessä. Monet laulunuotit olen saanut skannattua hyllystä sähköpostiin ja siitä eteenpäin esimerkiksi pianistia varten. Varsinkin Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosasto on todella tärkeä minulle ja sen hyllyistä löytänyt paljon tarpeellista nuottimateriaalia. Hyvä, asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä musiikkiosaston että muun kirjaston puolella ilahduttavat.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on mielestäni välttämätön instituutio. Se tarjoaa tietoa ja sivistystä sekä viihdykettä aikana, jolloin tietoa voi saada joka paikasta liiankin kanssa, vaivaa näkemättä ja suuremmin kehittymättä. Lukemalla keskittyy lukemaansa, rauhoittuu ja sisäistää asioita. Kirjojen kautta voi elää monta elämää, kokea suurenmoisia elämyksiä ja tunteita. Samalla voi oppia ymmärtämään myös itselle vierasta.

Kirjaston ja musiikkikirjaston rooli muuttuu ja on muuttunut teknologian myötä. Iloitsen siitä että Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosaston pianohuoneet ovat monien harrastajien ja ammattilaisten käytössä, tai musiikkia voi pelkästään kuunnella ja sitä voi vaikka editoida (taito joka pitäisi itsekin opetella!)
Joskus kirjasto on ollut ainoa tiedonlähde monessa asiassa. Toivoisin, että tulevaisuudessa perinteiset tavat lainata kirjoja ja musiikkia olisivat yhä mahdollisia. Varmaankin kirjasto on tulevaisuudessa toiminnoissaan ja palvelutarjonnassaan yhä monipuolisempi, mutta toivottavasti se säilyttää myös alkuperäisen merkityksensä. En haluaisi aivan kaiken materiaalin olevan verkossa ja sähköisessä muodossa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on tarjolla monipuolista kulttuuria kaikenikäisille, musiikista kuvataiteeseen. Sinfonia Lahti on upea ja vie Lahtea ansaitusti maailmankartallekin, kuten Sibelius-talokin, josta voi jokainen kaupunkilainen olla ylpeä. Lahden kaupunginteatteri ja Teatteri Vanha Juko ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen tuotannoillaan. Musikaaleille on selvästi tilausta myös pienempien kokoonpanojen, vaikkapa Musiikkiteatteri NYT:n tuottamana. Onkin hienoa, että jo edesmennyt Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitos ja sen musiikkiteatterilinja kantavat yhä hedelmää kaupungissamme. Lisää oopperaakin kyllä kaipaisin kaupunkiin!

Toivoisin, että paikallinen lehdistö huomioisi myös klassisen musiikin tapahtumat yhä paremmin. Soisin myös musiikin opetuksen Lahden konservatorion, Lahden musiikkiopiston ja pienempien musiikkikoulujen tarjoamana olevan yhä näkyvämpää ja arvostetumpaa.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Giacomo Puccinin säveltämä ooppera Turandot. Levytyksessä jääprinsessa Turandotina laulaa ruotsalaissopraano Birgit Nilsson. Ooppera on minulle tärkeä myös Savonlinnan Oopperajuhlien unohtumattomana, sinisävyisenä tuotantona. Musiikki on veretseisauttavan upeaa.

Brené Brown: En olekaan yksin: totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta. Lohduttava ja viisas teos, joka käsittelee häpeää ja suhdettamme siihen, koskien meistä jokaista.

Heinäkuun musakasvon Kimmo Puunenän kysymys Pilvi Äikkäälle: "Mikä on kappale ja hetki jolloin päätit ryhtyä ammattimuusikoksi?" 
Olin Ilmajoen Musiikkijuhlilla 16-vuotiaana oopperakuorolaisena odottamassa oopperan kulisseissa kuoron menoa lavalle. Suretti kovasti, kun esitykset olivat siltä kesältä päättymässä. Ystävän kannustamana päätin alkaa yrittää tavoitella unelmaa oopperalaulajan ammatista. Esitimme silloin Atso Almilan säveltämää Amerikka-oopperaa, jonka libretto oli Antti Tuurin käsialaa.

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo PuunenäMusakasvo Kimmo Puunenä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Kimmo Puunenä Lahdessa vuonna 1973 syntynyt muusikko. Ensimmäiset ammattiin tähtäävät musiikkiopinnot tein Perheniemen evankelisessa kansanopistossa 1990-1991 tämän jälkeen jatkoin opintoja Oulun konservatoriossa kirkkomusiikin opintolinjalla 1991-1994 valmistuminen viivästyi vuoteen 1995. Lisäopintoja tein Lahden consiksella 2013-2015 pääaineena klassinen pianonsoitto.

Tällä hetkellä työskentelen freelance musiikkona seurakunnille ja johdan viittä kuoroa Lahden seudun varhaiseläkeläisten kuoro (Lasvel kuoro), Ääniset sateenkaari messukuoro Helsinki Kallion seurakunta, Kirvun lauluseura perustettu 1881 Kirvussa, Populus kuoro Lahti ja Orimattilan mieslaulajat. Muita musiikki projekteja mahdollisuuksien mukaan. Säestyksiä ja omia konsertteja.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Suurin haaste on kasvaa muusikkona eteenpäin ja pitää saavutettu taso yllä. Musiikkia teen erittäin monipuolisesti joten välillä tuntuu että aika ei riitä.

Yksi rakkain soitin on viime vuosina jäänyt vähän unholaan, 10 kielisen kanteleen soitto ja sen mukana Kalevalan laulaminen. Suvustani löytyy Savitaipaleella 1700 luvulla elänyt Runonlaulaja Tuomas Yrjönpoika Puunenä.

Kuorojen konsertit ovat aina suuri haaste. Populus kuoron viisi vuotis konsertti 2020 syksyllä on Georg Ots hengessä. Orimattilan mieslaulajien konsertti matka Wiipuriin. Tshaikowsky juhlavuosi on tulossa. Säveltäminen pianolle, aiheet ovat jo valmiina. On haaste saada paperille mitä näen ja kuulen.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Yksinkertaisesti erittäin läheinen. Musiikin ammatillinen tekeminen on elämäntapa. Tiettyjä elämän alueita olen uhrannut musiikille, en valita päätöksestäni, jos asiat olisivat toisin en olisi muusikkona tässä hetkessä ja näin pitkällä.

Musiikki maku? Jazzia en ymmärrä ja nykyistä Ruotsinlaiva hissimusiikkia, kaikkea hömpänpömppää sitä ihmiset tekee ja kuuntelee. Noh, makunsa kullakin tästä asiasta ei voi kiistellä. Itse kuuntelen Alla Pukatshovaa ja muita venäläisiä, Mari Leen ja Koit Toome virolaisia artisteja ja iki-ihana Verka Serdushka Ukrainasta. Klassiselta puolelta ehdoton suosikkini on Pjotr Iljits Tshaikovski. Muistan elävästi hetken ensimmäisen käyntini hänen haudallaan 12.3.2018 samana päivänä täytin 45 vuotta. Siitä lähtien Pietarin matkoihini on kuulunut Tshaikovskin hauta. Samalla hautausmaalla on muitakin venäläisiä 1800 luvun säveltäjiä. Vasta vanhemmalla iällä olen oppinut pitämään  Herra Johan Sebastian Bachin musiikista. Klassiselta puolelta näitä säveltäjiä löytyy enemmänkin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana. Koko ajan uudet ihmiset löytävät klassisen musiikin, syntyy ihmisiä jotka haluavat tehdä klassista musiikkia. Puhun nyt omasta klassisesta näkökulmasta. Pop, rock, hevi, räp puolella tapahtuu vastaavaa. Ihmiset tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan musiikkia tunteidensa tulkkina. Musiikki on ainoa taiteen laji joka ääni aaltoina menee kehon läpi.

Moni on sanonut en kuuntele kun en ymmärrä. Vastaukseni tähän on, ei sitä tarvitse ymmärtää. Jos musiikki on hyvää se on hyvää jos huonoa älä sitten kuuntele.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Tätä olen pohtinut aika paljon. Eri aikausien musiikki ja kirjallisuus ovat suurelta osin oman aikakautensa kuvausta. Oopperoiden libretot melkein kuin romaaneja ja liedit suurta runoutta.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin varmaankin kuuden vuoden ikäinen kun halusin käydä kirjastossa. Asuin Möysän sivukirjaston vieressä. Halusin olla siellä ja katsella lasten kirjaosaston kirjoja. Äitini lähti kotiin ja minä vähän ajan kuluttua perässä kirjastokortti hakemus kädessä. Siitä asti on ollut kirjastokortti ja muutkin osastot tulleet hyvin tutuiksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän hyvinkin paljon. Kesäisin pianohuoneita. Tietokoneita, tiedonhakua ja kirjojen, nuottien ja äänitteiden lainausta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kehoitan kaikkia käyttämään kirjastoa ja sen palveluita. Lahdessa meillä on hyvä pääkirjasto kaikkinensa ja erittäin osaava ja avulias henkilökunta. Kaiken lisäksi ilmainen!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on erittäin hyvä musiikki- ja kulttuuritarjonta. Aina kun on hyvä esitys jossain niin olen silloin aina töissä. Tämä on harmillista.

10. Levyvinkki tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista?
Enpä osaa suoraan sanoa mitään vinkkejä. Kuunnelkaa rohkeasti erilaista musiikkia, lukekaa rohkeasti erilaista kirjallisuutta. Meillä on pätevä henkilökunta joka osaa auttaa kysymyksissä.

Kesäkuun musakasvon Kaarle Viikatteen kysymys Kimmo Puunenälle: 
"Mikä on erikoisin kirkossa soittamasi kappale?”
Hautajaisissa ja häissä olen soittanut Europe'n The Final countdown, Albinonin Adagio häissä, serkkuni häissä Leevi and the leavings Raparperitaivas, tässä muutamia esimerkkejä erikoisemmista kappaleista. Ei nyt kaikkea jaksa muistaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Kaarle Viikate.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kaarle Viikate.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Hei, olen Kalle, 44, ja asun möysässä. Asumisen lisäksi kirjoitan lauluja sekä soitan kitaraa ja laulan Viikate-yhtyeessä sekä muissa lämpimiä ihmisiä pursuavissa kokoonpanoissa. Tykkään myös käydä mökillä, kirjastossa ja baarissa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Viikatteen parhaillaan käynnissä oleva Kuu kaakon yllä 10V -synttärikieppi pitää kesäisen leveäkaistatien kuumana. Muina aikoina keskityn elämän hallintaan sekä uusien laulujen kirjoittamiseen seuraavalle V-studioalbumille.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Uskon, että musiikki tulee olemaan vossikkani koko elämäni ajan. Joku on jossain todennut, että kitaraa soitetaan kahdesta syystä: koska se on hauskaa ja koska on pakko. Allekirjoitan omalla kohdallani tämän. Kuuntelemani musiikin skaala tuntuu olevan suht laaja. Esimerkiksi levyhyllyni M-kirjaimen kohdalta löytyy mm. seuraavat artistit: Mana Mana, Metrotytöt, Morbid Angel, Motörhead, the Mustangs. Sama meno jatkuu muissa kirjaimissa. Yhdistävänä tekijänä kaikissa on onnistuneet ja laadukkaat kappaleet. Tänä keväänä olen kuunnellut paljon mahtavia naislaulajia. Lasten hautausmaa, M ja Ylva Haru pyörivät sujuvasti niin levylautasella kuin Spotifyssakin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Niin kauan kun ihmisellä on tunteita, niin kauan musiikilla on kaikupohjaa maailmassa.
Kannustuksena musiikin kanssa käy sama ohje kuin ihmistenkin kanssa:  jos joku kappale käy lapikkaalle, tuntuu onteloissa tai kostuttaa kajalit, tarraa heti kiinni ja pistä povariin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Samasta kirjainten sukupuusta ovat revitty. Laululyriikka on vain eräs runouden laji.
Vähän aikaa sitten lukemani Aino Kallaksen Susimorsian on tekstiltään suoraan kuin maailman parhaan albumin levynkansista. Erittäin inspiroivaa kieltä. Tarinahan on myös mitä koskettavin.

Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa Veijo Meren Manillaköysi, Saarikosken sekoiluja sekä nuoremmalle ikäpolvelle suunnattu Baskervillen koira. Elämänkertoja ja dekkareita tulee koluttua myös runsaasti ja totuuden ninissä myös Asterixeja, Tinttejä ja Lucky Lukeja. Ettei tulisi liian älykkövaikutelmaa.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kouvolan kirjasto kuului vahvasti omaan varhaisnuoruuteen. Siellä oli saatavilla kaikki, mihin ei ollut rahaa. Etenkin musiikkiosaston merkitys oli murskaava. Siellä oli kuunneltavissa Motörheadin tuotanto, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kasettiäänikirjat sekä kitaran soiton alettua lainattavissa Jimi Hendrixin ja Black Sabbathin tabulatuurit. Täysin korvaamatonta toimintaa!

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Pikku jätkän myötä kirjaston toiminta on palautunut taas osaksi viikkorutiinia. Olen siitä erittäin iloinen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Sivistyksen kartanossa kirjastolaitos on yksi tärkeimpiä sokkelinkulmia. Ilman sitä on tönö niin vinossa ettei kahvi pysy kupissa ja silloin on hankala keskustella toista silmiin katsoen.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tällä hetkellä tuntuu, että Lahdessa on virkeä ja vireä kulttuuritoiminnan meininki. On runsaasti tekijöitä, paljon mestoja ja tunnelma on mielestäni innostunut. Ainahan näin ei ole ollut, mikä on näkynyt jonkin sortin lamaannuksena. Ollaan siis iloisia ja osallistutaan tapahtumiin!

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Aina kun minua on pyydetty kummiksi, olen vienyt kummilapselle lahjaksi Motörheadin No sleep `till Hammersmith -albumin sekä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Niissä on elämän eväät. Sanon siis samat.

Toukokuun musakasvon Jonne Järvelän kysymys Kaarle Viikatteelle: 
"Lupasin vuonna 2003 vaimolleni oltuamme pari vuotta naimisissa, että 20v. anniversary naima bileissä soittaa Viikate, jota siinä hetkessä kuuntelimme autossa isolta kirkolta kotiin ajaessamme. Se oli helpompi luvata silloin kun oli vielä paljon aikaa säästää. Nyt kuitenkin suosionne ja sitä myöden keikkapalkkionne on räjähtänyt uskomattomiin mittasuhteisiin noista ajoista ja minä kun en ole ollenkaan säästäväinen ihminenkään niin voisiko tuota yrittää jotenkin oravannahka kauppana? Tahi jos tulet soolona? Pari vuotta on vielä aikaa säästää...”

"Kyllä sinne ainakin ukko ja akkari saadaan tonteille".

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Jonne Järvelä.Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Jonne Järvelä Korpiklaani-yhtyeestä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jonne Järvelä ja teen musiikkia sekä laulan ja soitan Korpiklaani yhtyeessä. Korpiklaani on folk metal yhtye, joka yhdistelee kansanmusiikkia- ja kansamusiikkisoittimia raskaaseen rock musiikkiin. Olemme kiertäneet aktiivisesti ympäri maailmaa viimeiset 14 vuotta ja juuri palasimme viiden viikon Euroopan-kiertueelta. Seuraavaksi suuntaamme toukokuussa Australian ja Uuden-Seelannin kiertueelle. Korpiklaani on tehnyt 10 studio levyä vuodesta 2003 alkaen.

Tämän lisäksi minulla on soolo yhtye nimeltä JONNE. Siinä soittaa monia tunnettuja muusikoita bändeistä kuten Amorphis, ,Waltari, Oceanwake, Wabanag ym… The Voice Of Finland finalisti Riikka Jaakkola on myös liittynyt yhtyeeseen ja häntä voi kuulla kahdelta viimeiseltä singleltä Autere ja Tuhka vaikkapa Spotifystä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Minulla on koko ajan useita sävellyksiä samanaikaisesti työn alla. Sain juuri valmiiksi JONNE- yhtyeen single trilogian, jonka kaikki kolme kappaletta käsittelevät kaipausta, läheisen menetystä ja kuolemaa. Nyt valmistelen yhdettätoista Korpiklaani levyä sekä Australian kiertueen showta ja settilistoja. Kesän festarikeikat on myös työn alla ja silloin jatkamme yhteistyötä Lahti Sinfonia orkesterin vaskipuhallin ryhmän kanssa. He olivat viime kesänä meidän kanssa Tsekeissä, Masters Of Rock festivaaleilla ja alkuvuoden Suomen keikoilla. Se oli niin onnistunut yhteistyö, että sitä on ehdottomasti jatkettava. Heidän kanssa pitäisi myös tehdä jonkinlaista levytys hommaa lähitulevaisuudessa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen aloittanut musiikinopiskelun Suomalaisittain aika epätavallisesti. Aloitin 9 vuotiaana vuonna 1983 soittamaan flamenco kitaraa Jorma Viiki opettajanani. Jorma on viettänyt karun lapsuutensa täällä Lahdessa ja julkaisi jokin aika sitten omaelämänkerrallisen kirjan nimeltä Kuksteri. Se kannattaa kaikkien Lahden historiasta kiinnostuneiden ottaa haltuun. Tositapahtumiin perustuva nuoren pojan kasvutarina on kaikesta kurjuudestaan ja ankaruudestaan huolimatta myös tarina kyvystä sopeutua olosuhteisiin, lämmöstä ja ilosta pienissä hetkissä ja kohtaamisissa.

Nyt olen viime aikoina kuunnellut ja ottanut haltuun flamenco kitaransoittoa uudestaan. Olimme keikalla Espanjassa Malagassa muutama viikko sitten ja sieltä löytyi sopuhintaan paikallisen kitaranrakentaja Pedro Blancon omin pikku kätösin veistämä flamenco kitara. Se on ollut nyt kovassa käytössä.
Olen myös yrittänyt pysyä kartalla suomalaisen uuden kansanmusiikin saralla. Hevimusiikin kuuntelu on jäänyt vähemmälle koska sitä tekee päätyökseen niin vapaa ajan haluaa käyttää jotenkin muuten. Ylimalkaan en kuuntele kovin paljon musiikkia nykyään tai käy keikoilla. Lähinnä autolla ajaessani kuuntelen mitä radiosta sattuu tulemaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Lahdessa on hienoa, että täällä on jo vuosikymmeniä ollut musiikkiluokat Lotilan ja Tiirismaan kouluissa, joissa tuetaan lapsia musiikillisesti. Sinne pääsi vast ikään myös oma nuorin tyttäreni. Toivottavasti perinne jatkuu koska sieltä niitä seuraavia Suomalaisen musiikin maailmalle viejiä tulee. Kannustaisin ihan kaiken ikäisiä aloittamaan soittoharrastuksen koska se tuo todella paljon iloa ja elämänsisältöä. Sen jälkeen ei myöskään enää koskaan ole tunnetta, ettei olisi mitään tekemistä koska soittamisessa ei valmistu koskaan vaan aina riittää haasteita ja soitettavaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Meillä on kotona hylly metreittäin muusikoiden ja yhtyeiden omaelämänkerta kirjoja. Niitä tulee säännöllisesti lisää ja luenkin niitä koko ajan. Nyt minulla on kesken Lamppu Laamasen kirjoittama Roudarit kirja sekä niin ikään Laamasen Andy McCoy kirja. Paul Stanley omaelämäkerta kirjan sain juuri luettua loppuun. Olen innostunut myös elämäntaito kirjallisuudesta ja viime ajat lukenut rock kirjallisuuden sivussa monta Tommy Hellstenin kirjaa. Tommyn kirjat antaa tietynlaista rauhaa hektiseen elämääni.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olen kotoisin pienestä maalaispitäjästä Vesilahdesta ja siellä kirjaston täti ei suostunut lainaamaan minulle Sleepy Sleepersin levyjä. Eikä Kissin. Eikä W.a.s.p.in. Eikä Black Sabbathin. Muut kirjaston levyt ei kiinnostanut ala-aste iässä. Pyysin sitten isoja poikia lainaamaan ne minulle ja näin myös tapahtui.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Ennen käytin kirjaston palveluita viikoittain. Lainailin levyjä, kirjoja ja elokuvia. Täällä Lahdessa minä olen saanut lainata ihan kaikkia levyjä, kirjoja ja elokuvia mitä olen halunnutkin, joka on ollut mukavaa. Nykyään pääosin ostan omat kirjani. Lasten kanssa kuitenkin perheeni käyttää jatkuvasti kirjastoa ja se onkin tuossa ihan lähellä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on todella tärkeä. Se mahdollistaa kaikille tasapuolisesti mahtavat elämykset, tiedot ja taidot kaikesta mitä kuvitella saattaa. Mielestäni kirjasto edesauttaa jopa elämässä menestymistä koska kirjasto mahdollistaa innostumisen juuri siitä mikä kenenkin ihmisen oma intohimo on. Sen vuoksi kaikissa kirjastoissa onkin ihan omanlaisensa fiilis. Ihmiset tutkivat ja etsivät intopiukeina juuri sitä jotain, joka sillä hetkellä kovasti kiinnostaa. Todennäköisesti myös löytävät!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tässä mielessä Lahti on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Täällä on koko ajan jotain musiikki ja kulttuuri tapahtumaa tarjolla ja se on helppo löytää. Täällä on paljon tarjontaa ammattimaisille esiintyjille mutta ehkä aloittelijoille ja nuorten on tällä hetkellä vaikea päästä läpi ja löytää esiintymisväyliä. Se taitaa olla enempi tai vähempi kaikkien kaupunkien ongelma. Minusta Lahdessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kaikki aika hyvin kulttuurin saralla.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Tietenkin uusin, Korpiklaani - Kulkija levy kannattaa lainata. Se on meidän paras levy!
Kirjastosta saa nuotteja ja soitto-oppaita kaiken tasoisille soittajille melkeinpä instrumentista riippumatta.
Kirjastossa on myös mukava selailla lehtiä.

Maaliskuun musakasvon Miikka Kallion kysymys Jonne Järvelälle:"Kenen edesmenneen muusikon haluaisit soittamaan bändiisi jos se olisi mahdollista?”
Edesmenneistä haluaisin bändiini soittamaan Konsta Jylhän.
Siinä suurien tunteiden liikuttaja mutta myös näppärän nopea pelimanni. Ei haittaisi jos se tekis Korpiklaanille jokusen Vaiennut viulu tyyppisen klassikon.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-säveltäjä Miikka Kallio

Musakasvo Miikka Kallio.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Miikka Kallio (s. 1980) ja elän muusikkona kai jollain lailla kaksoiselämää. Minut tunnetaan Venäjällä taidemusiikin säveltäjänä ja Suomessa kosketinsoitinvelhona. Vapaa-aikani käytän mieluiten urheilemiseen ja soittamiseen. Lahti lienee siis minulle yksi parhaista paikoista elää, koska täällä sekä kulttuuri- että liikuntamahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Kenties juuri tämä mieltymys urheiluun ja musiikkiin on saanut aikaan sen, että pyrin nykyään musiikissa hyvin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun fyysisessä mielessä. Olen hommannut keikkapianooni jalkion, jotta pääsen myös jaloilla vaikuttamaan mahdollisimman monipuoliseen harmonian ja rytmin käsittelyyn. Musiikki on minulle jonkinlaista muovailuvahaa, jota haluan livenä improvioiden muovailla sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minulle on koko uran aikana ollut tärkeää livemusiikki. Siinä kai syy, miksi en ole juuri levyttänyt. Teen vain liveä. Musiikki on vain tässä ja nyt. Elämä on liveä!

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mainitsinkin juuri jalkiosta ja kokonaisvaltaisemmasta soittamisesta. Tulevat projektit pyörivät hyvin paljon niiden ympärillä. Itselläni on herännyt viime vuosina uudestaan kiinnostus elektroniseen musiikkiin. Livemusiikki ja elektroninen musiikki eivät useinkaan kulje varsinaisesti käsi kädessä. Elektronisessa musiikissahan käytetään hyvin paljon ennalta nauhoitettuja tai luotuja juttuja. Haluan olla muuttamassa tätä. Nykytekniikka ja ennen kaikkea tulevaisuuden tekniikka antaa tähän hienot mahdollisuudet meille soittajille. Haluan nähdä itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena soittavana ja improvisoivana live-Dj:nä. Tuottaa livenä ihmisten ja oman fiiliksen mukaista musiikkia. Vaikuttaa joka ikinen sekunti täydellisesti soivaan musiikilliseen kudokseen. Käännellä ja väännellä sitä uusiin muotoihin paljon monipuolisemmin kuin mihin Dj kykenisi. Tässä on minun tulevaisuuden haasteeni: olla Live-Dj. Okei myönnetään termi on erittäin huono!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Minulta kysytään useissa haastatteluissa millaista musiikkia kuuntelet. Vastaan siihen aina: kuuntelen vain hyvää musiikkia! Tavallaan tyhmän hauska vastaus, jossa piilee syvempi taso. Elämme aikaa, jolloin kaikki musiikkityylit sekoittuvat toisiinsa. Emme ole juuri kokeneet vuosikymmeniin sellaisia selviä uusien musiikkityylien esiinmarssia. Reggae on tullut takaisin, Rap on tullut takaisin jne. Taidemusiikin säveltäjät kääntävät sävellyksiään milloin jazziksi, milloin maailman musiikiksi, milloin popiksi. Kaikki tyylit jollain tavalla sulautuvat toisiinsa. Se on ollut minun sukupolveni elämää.

Mielestäni mikään musiikkityyli ei siis ole toista parempi. On ainoastaan hyvin tehtyä musiikkia ja huonosti tehtyä musiikkia. Toivon, että ihmiset avoimemmin mielin kuuntelisivat musiikkia aivan laidasta laitaan, tuomiten ainoastaan esittäjät eivätkä musiikkityylejä. Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat että jazz on huonoa, klassinen musiikki on huonoa, rap on huonoa. Ei, mikään tyylilaji ei itsessään ole huonoa, vain sen esittäjät voivat olla huonoja. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy aivan käsittämättömiä lahjakkuuksia. Etsitään näitä ja tuodaan heitä esille!

Ymmärrän kyllä ihmisten musiikkityylien tuomitsemisen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni sointiväreistä. Kun avaat radion ja kuuntelet ensimmäiset viisi sekuntia, mitä kuulet? Et ehdi kuulla varsinaisesti melodiaa, et oikeastaan rytmiä, et harmonista kulkua. Miksi sitten klassista musiikkia kuunteleva tuomitsee viidessä sekunnissa rock-kappaleen sanoen eihän tässä ole kunnon melodiaa. Tai räppäri tuomitsee klassisen, että miten tylsä beat. Tämä johtuu siitä, että kuulemme ensimmäisenä sointivärin ja tuomitsemme sen mukaan kaiken muun. Uusiin sointiväreihin tottuu kuitenkin nopeasti, joten annetaan uusille sointiväreille hetki aikaa ja voidaan löytää mahtavaa uutta musiikkia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tähän kysymykseen saattaisin vastata kahdella täysin poikkeavalla tavalla. Jos kysytään säveltäjä Kalliolta vastaisin huolestuneena, että ei näytä hyvälle. Muusikoiden ja säveltäjien tulisi tutkia tarkemmin vanhojen mestareiden teoksia. Mozart, Beethoven, Bach ja muut pyörittelisivät kenties päätä nykymusiikin suhteen, jos mennään sävellyspuolen asioihin. Näkisin heidän vastaavan jotain tämän tapaista: melodiat saavat olla yksinkertaisia, mutta säveltäminen alkaa vasta siitä mihin ensimmäinen idea päättyy. Nykymaailma on niin nopeaa ettei pysähdytä mihinkään syvällisemmin vaan luodaan ennemmin uutta mahdollisimman nopeasti.

No kysyttäessä pianisti Kalliolta vastaisin: tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Kaikki tyylit ovat nyt soittajien hallussa. Soittajien taso on huikealla tasolla. Ainoa mahdollinen huolenaihe on kuinka luomme uutta soittajasukupolvea. Jos kykenisimme opettamaan meidän soittotekniset taitomme nuorille niin kuinka upeita asioita tuo nuoriso voisikaan saada aikaan. He tuovat mukaan kaikki uudet mahdollisuudet, joihin oma sukupolveni on jo liian koukkupolvinen. Uskon, että myös nuo mainitsemani suuret säveltäjät näkisivät musiikin tuottamispuolen ja esittämispuolen nykyään erityisen kiinnostavana.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista kirjoittaminen on minua kiinnostava aihe. Ei ole helppoa kirjoittaa musiikista. Musiikin vierestä sen sijaan on helppoa kirjoittaa. Tekisi mieli antaa ihmisille tehtävä: mene kirjastoon, ota käsiisi jotain säveltäjää, artistia tai bändiä käsittelevä kirja. Selaile hetki. Kuinka paljon niillä riveillä puhuttiin musiikista ja kuinka paljon musiikin vierestä. Säveltäjä poltti sikaria, tai bändin jäsen kertoi hyviä juttuja. Ei sanaakaan kuitenkaan itse musiikista. Olen lukenut arvostettuja kirjoja musiikin saralla ja saattaa olla että yhdessä luvussa käsitellään itse musiikkia vain muutamalla rivillä. Sitten ihmettelemme miksi musiikkianalyysi ei kiinnosta nuoria musiikinopiskelijoita. Ei tietenkään kun emme osaa sanoa siitä mitään. Tässä riittäisi haastetta jatkossa. Musiikista voi kirjoittaa ja musiikista pitää kirjoittaa, siten musiikki kehittyy.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulle kirjasto on ollut yksi suurimmista soitonopettajistani. Olen voinut kuunnella juuri haluamiani soittajia ja oppia heiltä. Olen voinut lukea juuri haluamieni kirjoittajien kirjoja. Omien soitto-opettajieni tehtävä onkin ollut enemmänkin luoda minulle sellaiset silmät ja korvat, jotta voisin oppia mahdollisimman paljon kuulemastani musiikista ja lukemistani kirjoista. Näitä erityismuistoja hienoista levyistä ja teoksista minulla sitten onkin kirjastomaailmasta lukemattomia.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Siitä asti kun olen ensimmäisen kerran lainannut kirjastosta kirjan tai levyn, ei kai ole ollut juuri yhtään hetkeä elämässäni etteikö minulla olisi ollut jostain kirjastosta jotain lainassa. En ainakaan muista yhtään tällaista hetkeä. Saatan hakea kirjastosta jotain tiettyjä sillä hetkellä tarvitsemiani teoksia, mutta käytännössä suurimmalta osin kirjasto ei ole minulle tiettyjen eksaktien teosten hakupaikka, vaan se on nimenomaan uutta seikkailua. Etsin sieltä uusia asioita, jotka voivat välillä mennä ihan pieleen. Tämä mahdollisuus etsiä vapaasti ja seikkaillen uutta on minulle tärkein asia kirjastossa. Kirja- ja levykaupoista voin ostaa sitten ne teokset, jotka tiedän tarvitsevani.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Se, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla on edellytys kulttuurimme kehittymiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin hyvin erilainen muusikko ilman kirjastoja. No niin, tuskin olisin muusikko lainkaan. Tulevaisuuden haasteeksi nousee tietenkin digitalisoituminen, mutta kirjastot ovat erinomaisesti olleet tässä asiassa hereillä jo pitkään. Muistan jo yliopistoaikanani käyttäneeni Naxos Music Librarya. Tätä päivää on myös kun e-kirjoja ja äänikirjoja voi lainata sähköisesti. Nämä ovat hienoja uudistuksia.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Silloin 20 vuotta sitten vuonna 1999 kun aloitin muusikkona Lahdessa, täällä ei ollut montaa paikkaa missä soi livemusiikki. Soitimme tuolloin jazzia ravintola Bellmannissa ja sitten pian Torvessa. Kun Bellmannin musajutut loppuivat kuulin usein, melkeinpä vieläkin että voi kun Lahdessa ei ole oikein livemusiikkia. Kyllä sitä on, kenties enemmän kuin ikinä. Täällä voi aivan hyvin kuulla viikonloppuna ravintoloissa jousikvartetteja tai -kvintettejä, jotka soittavat poppia, täällä voi kuulla akustista folkmusiikkia, lähes mitä vain. Ei muuta kun rotsi naulakosta ja ulos ihmettelemään. Musiikki on parasta livenä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Levy- tai kirjavinkiksi en antaisi mitään yhtä ja tiettyä teosta. Jotta tyylilajit eivät hallitsisi ihmisten musiikkimakua niin voimakkaasti, toivoisin että seuraavan kerran kun lainaat levyn tai nuotin valitsisitkin sen teoksen siitä muutaman hyllyn päästä jostain itsellesi vieraasta paikasta. Kysy tarvittaessa kirjastosta vinkkiä mikä levy tai nuotti juuri tästä tyylilajista kannattaisi kuunnella. Anna hetki aikaa tälle uudelle musiikille. Todennäköisesti sen esittäjät ovat alansa parhaimmistoa aivan siinä missä mielimusiikkisikin parhaimmisto. Sama ohje voisi koskea myös jos lainaat kirjan. Hienot uudet oivallukset syntyvät usein kun yhdistelet eri alojen tietoja keskenään. Olisi tylsää jos esimerkiksi kaikki muusikot opiskelisivat samat perusteokset. Mielenkiintoisempaa on kun meillä on hyvin erilaisia vahvuuksia.

Maaliskuun musakasvon Minja Kosken kysymys Miikka Kalliolle:"Mikä on lempisointusi?”
Lempisointuni on jostain syystä F#m(add11). En ole keksinyt sille selitystä. Se vain kuulostaa kosketinsoittimella minun korvaani maailman pehmeimmältä soinnulta. Kai sitäkin voisi joku tutkia, onko se oikeasti maailman kaunein sointu. Ehkä se on sitä vain minun korvaani.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Minja Koski.
Kuva Antti Sepponen

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä Minja Koski.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen kuhmolaislähtöinen, jo yli 15 vuotta Lahdessa asunut laulaja-lauluntekijä ja freelancenäyttelijä. Kuulun Teatteri Vanha Jukon taiteelliseen ensembleen ja julkaisen laulujani artistinimellä M. Teen musiikkia myös muun muassa teatterin tarpeisiin. Minun on vaikea kuvitella itseni työskentelevän pelkästään yhden taidemuodon äärellä, sillä intohimoni kohteet taiteen kentällä ovat laajat.

Minulla on ollut myös ilo ja kunnia toimia yhtenä Kaj Chydeniuksen luottolaulajista ja yhteistyömme onkin jatkunut jo kymmenen vuoden ajan.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tämän hetkisissä töissäni työskentelen musiikin, näyttämötaiteen ja liikkeen parissa. Toinen albumi M - Näytän missä asun ilmestyi 22. helmikuuta ja sen myötä keikkailen bändini kanssa ahkerasti maaliskuusta lähtien. Odotan yleisön kohtaamista ja sitä millaisen vastaanoton uusi musiikki saa.

Koreografi Ari Numminen pyysi minut Kansallisoopperaan Anna Kelon ohjaamaan Jää-teokseen, joka pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin romaaniin. Jaakko Kuusiston Juhani Koiviston librettoon säveltämässä oopperassa mukana oleminen on ollut uusi aluevaltaus, jonka olen ottanut ilolla vastaan.

Helmikuussa 21.2.2019 Teatteri Vanha Jukossa ensi-iltaan tulleessa Aino Pennasen kirjoittamassa ja Riikka Oksasen ohjaamassa Seksimusikaalissa toimin toisena näyttelijänä ja säveltäjänä. Tiivistettynä Seksimusikaali tutkii muun muassa sitä, miten parisuhteesta ja seksistä kirjoitetaan tämän päivän mediassa.

Iloisten sielujen hotelli on taasen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan pohjautuva Murhamusikaali 20-luvun Helsingistä. Sen ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Reetta Ristimäki ja Peter Pihlström ja sen on säveltänyt Jukka Nykänen. Esitykset alkavat 28.3 Aleksanterin teatterissa, joten vapaa-ajan ongelmia minulla ei varsinaisesti tänä keväänä ole.

Kolmannen M-albumin kappaleitakin jo sävellän menemään.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut minulle erittäin tärkeä identiteetin rakentaja ja oman minän etsimisväline. Olen ymmärtänyt tämän vasta aikuisena. Minulla on neljä vanhempaa sisarusta, joten sain heiltä ja vanhemmiltani paljon musiikillisia vaikutteita. Oma löytöni oli Tenavatähti -ohjelma. Nauhoitin jokaisen jakson ja osasin laulut ulkoa. Lähinnä ohjelmassa laulettiin vanhoja iskelmiä, jotka ovat edelleen sydäntäni lähellä. Myöhemmin aloin tapailemaan Apulannan biisejä kitaralla, jotka nekin osasin laulaa ulkoa. Ollessani kuudennella luokalla isoveljeni esitteli minulle Absoluuttisen nollapisteen, jonka debyyttialbumi Neulainen Jerkunen teki minuun suuren vaikutuksen. Sitä ennen hän oli jo tutustuttanut minut grungeen ja kotona soivat mm. Nirvana ja Pearl Jam. Björkin, Portisheadin ja Alanis Morissetten debyyttialbumit räjäyttivät pääni. Etenkin Björkin laulusaundi oli niin käsittämätön, etten voinut olla rakastumatta. Morissetten Jagged little pill -albumin kulutin lähes puhki. Portisheadin musiikissa oli taasen jotain salaperäistä surua, joka veti puoleensa. Musiikkimakuni on edelleen todella laaja! Kuuntelen harvoin musiikkia taustamusiikkina, haluan keskittyä sen kuuntelemiseen. Toki musiikkia tulee jatkuvasti monesta eri tuutista, mutten voi kutsua sitä kuuntelemiseksi. Viime aikoina olen pyrkinyt kuuntelemaan mahdollisimman paljon uusia julkaisuja.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Minulla ei ole mitään käsitystä tulevaisuudesta, mutta se mikä on viime vuosina ilahduttanut on se, että yhä useampi lähtökohdiltaan ”ei niin kaupallinen artisti ja bändi” on saanut raivattua musiikkiaan hieman suuremmankin yleisön tietoisuuteen. Musiikki on tasa-arvoistunut sosiaalisen median myötä. Myös uutta musiikkia esitteleviä kanavia on enemmän kuin aikaisemmin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus soi minulle monesti musiikkina. Kerran sävelsin Esko Raennon Vapaus –teoksen ensimmäiset puolitoista sivua ennen kuin pystyin jatkamaan lukemista. Ammennan usein kirjallisuudesta aiheita omiin lauluihini. Inspiraation lähteinä ovat toimineet muun muassa Anton Tsehovin Kirsikkapuisto, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut ja Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu sekä useat runoteokset. Olen ollut viime vuosina hyvin kiireinen ja lukeminen on jäänyt vähemmälle. Enimmäkseen olen siis lukenut työhön liittyvää kirjallisuutta, eli viimeksi luin Ulla- Lena Lundbergin Jää -romaanin ja nyt luen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan. Runoja luen kuukausittain. Sävellänkin niitä joskus huvikseni. Jotkut käyvät joogassa tai kalassa rauhoittaakseen mielensä, minä sävellän, vaikkakin edellä mainitut harrastukset eivät ole itsellenikään täysin vieraita 🙂

Lukulistalla on useita teoksia. Ajattelin aloittaa Tommi Kinnusen Neljän tien risteyksestä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan Lahden kirjaston auditoriossa vaalien alla pidetyn poliittisen keskustelun, johon osallistuivat Kari Peitsamo ja Veltto Virtanen. Väittelyn lomassa he kaivoivat välillä kitaran ja laulaa lurauttivat jonkun oman kipaleensa, kunnes taas jatkoivat mielipiteiden vaihtoa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Käytän kirjastoa pääosin nuottien etsimiseen. Välillä myös lainaan näytelmiä ja romaaneja, jos niitä ei löydy ystävieni kirjahyllyistä. Olen myös saanut kirjastossa siirrettyä vanhoilta kaseteilta kolme vuotiaana laulamiani improvisoituja kappaleita cd:lle ja sitä kautta lopulta digitaaliseen muotoon.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on erittäin suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon rakentajana. On todella tärkeää, että kirjaston palvelut pysyisivät maksuttomina, jotta jokaisella on mahdollisuus hyödyntää niitä varallisuudesta riippumatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Musiikki- ja kulttuuritarjonta on Lahdessa laaja ja monipuolinen. Muutamia nostaakseni tässä kaupungissa minua ilahduttavat erityisesti Kino Iiris, Reel Lahti, Galleria Kipinä, Kaupungin äänet-festivaali, Torvi ja Tirra ja tietenkin Teatteri Vanha Juko puhumattakaan lukuisista yksittäisistä hahmoista, jotka saavat säpinää katukuvaan. Ongelmana tuntuu kuitenkin aika ajoin olevan yleisökato. Miten lahtelaiset saataisiin aktivoitua kulttuurin pariin?

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Color dolor: Love -albumi, jota olen kuunnellut paljon viimeisen vuoden aikana. Se on mielestäni rohkea, hitikäs ja taiteellisesti kunnianhimoinen pop-albumi, jonka uskon kestävän hyvin aikaa. Stina Koistisen laulusoundi on mielestäni koukuttavan uniikki!

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää on tässä ajassa poikkeuksellinen levy senyhteiskuntakriittisyyden vuoksi. Kritiikki ei ole kuitenkaan yhtään saarnaavan tai päälleliimatun kuuloista ja vakavuus loistaa poissaolollaan. Hieno rock-albumi kerrassaan!

Mårtta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on teos, johon palaan tasaisin väliajoin. Se on niin rehellisesti ja upeasti kirjoitettu teos, että se menee väkisinkin ihon alle.

Helmikuun musakasvon Johanna Boedeckerin kysymys Minja Koskelle:"Miten rentoudut vapaa-aikanasi?”
Vapaa-aikana rentoudun koiraa lenkittäen, leffoja ja sarjoja katsoen, ystävien kanssa iltoja viettäen ja kulttuuririennoissa käyden.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Musakasvo Johanna Boedecker.
Kuva Johannes Wilenius

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja Johanna Boedecker.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Johanna Boedecker, freelance-laulaja. Olen syntynyt ja kasvanut Lahdessa. Mieheni on amerikkalainen ja asuimme muutaman vuoden USA:ssa, mutta olemme asuneet jo pitkään Lahdessa.

Aloitin muskarin 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana aloitin viulunsoiton josta siirryin kanteleen kautta pianoon. Kävin musiikkiluokat ja Tiirismaan lukion jälkeen huomasin olevani tilanteessa jossa keikkoja oli niin paljon etten ehtinyt muuta tehdäkään. Tie laulajaksi kävi siis hyvin luonnollisesti, harrastuksesta ammattiin. Olen työskennellyt ammattilaulajana vuodesta 1993. Olin silloin taustalaulajana Laura Voutilaisen Kerran-albumilla ja sen jälkeen olen ollut taustalaulajana yli sadalla eri äänitteellä sekä keikoilla, kiertueilla, TV-ohjelmissa ja -konserteissa. Solistina ominta genreäni on soul/gospelvaikutteinen musiikki. Freelancerina tietysti laulan keikoillani monenlaista musiikkia ja olenkin mukana monessa eri kokoonpanossa. Keikkailen esim. hautajaisissa, häissä ja muissa yksityisjuhlissa, mutta myös yritystilaisuuksissa, tapahtumissa ja jumalanpalveluksissa.

Olen vieraillut solistina useilla eri levyillä ja oma sooloalbumini Joulurauha julkaistiin vuonna 2012. Opetan myös laulua ja spiikkaan mainoksia.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Keikkailen useamman eri coverbändin kanssa ja duona kitaristi Jaakko Rossin kanssa (Johanna Boedecker Duo). Teen myös pienimuotoisia soolokeikkoja omalla pianosäestyksellä. Lisäksi keväällä on luvassa gospelkonsertteja loistavan bändini kanssa eri paikkakunnilla. Käyn edelleenkin laulutunneilla, loistava openi on Lea Orpana. Oppiminen ei lopu koskaan! Lisäksi perustimme viime vuonna vanhojen soittokavereiden kanssa “autotallibändin” ihan vaan soittamisen ja laulamisen ilosta. Siellä vedetään vain bändin omia suosikkibiisejä!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on minulle niin iso osa elämää, että on vaikeaa kuvailla suhdettani siihen. Se on minulle työtä, mutta myös valtava energian lähde. Vaikka olisi kuinka huono päivä, useankin tunnin bänditreeneistä lähden useimmiten todella positiivisesti latautuneena ja energisenä. Soittaessa samanhenkisten muusikoiden kanssa ei aina tarvita edes sanoja, kun musiikki itsessään alkaa puhua.

Kuuntelen musiikkia itseasiassa aika vähän, en varsinkaan minkään taustalla, olin sitten autossani tai kotona. Jos kuuntelen jotain, haluan keskittyä vain siihen. Ehdoton suosikkigenreni on afroamerikkalainen gospelmusiikki. Sen sielukkuus, rytmi, energia ja tekstit vain puhuttelevat minua syvimmin. Lempiartistejani ovat muun muassa Kirk Franklin, Yolanda Adams ja Andrae Crouch.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Trendi kuuluisuushakuisuudesta ja artistiksi tulemisesta varsinkin nuorilla on huolestuttava. Olisi hyvä, jos ymmärrettäisiin pitkäjänteisyyden ja kovan työn merkitys myös musiikissa. Harjoittelulla tullaan aina paremmaksi – muusikko ei ole koskaan valmis tai täydellinen! Positiivista on tänä päivänä se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa musiikkiharrastusta. Kansalaisopistot ja muut vastaavat instanssit tarjoavat laulu- ja soitinopetusta kaiken ikäisille.

Toivoisin, että ihmiset kävisivät kuuntelemassa entistä enemmän myös vähemmän tunnettuja artisteja. Paikallisten muusikoiden voi olla vaikea löytää yleisöä isojen nimien täyttäessä keikkapaikoja. Lahtelaista Support your local mentaliteettia voisi venyttää entistä enemmän myös musiikkibisneksen suuntaan! Musiikin levittämisen digitalisoiduttua live-musiikin merkitys on artistin näkökulmasta vain kasvanut, sillä keikkailu tuo suurimman osan leivästä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Luen parhaillaan kirjaa “Tuhat lahjaa”, joka on herättänyt minut ajattelemaan omaa asennoitumistani elämään, olen pyrkinyt löytämään jokaisesta päivästä jotain positiivista- jotain, mistä voin olla kiitollinen. Samalla tavalla kuin hyvä kirja voi toimia inspiraation lähteenä oikeassa elämässä, voi kuuntelemani musiikki tuotta uusia ideoita omaan tulkintaani.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjastossa käynti lapsena oli aina erityisen mukavaa. Oli mielenkiintoista seurata kirjastonhoitajan työskentelyä lainauskoneella antaessaan lainattavat kirjat ja pahvisen kirjastokortin.  Neiti Etsivä-kirjat olivat suursuosikkejani jossain vaiheessa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Olen lapsesta saakka ollut kirjaston suurkuluttaja, viime vuosina tahti on tosin ollut hieman hiljaisempi. Kirjojen lainauksen lisäksi olen käyttänyt paljon musiikkiosaston palveluja ja heille erityismaininta erinomaisesta palvelusta! Olen käynyt myös digitoimassa omia vanhoja kasettiäänitteitä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Pidin kirjaston palveluita paljolti itsestäänselvyytenä, kunnes näin miten suppeat ne olivat esimerkiksi USA:ssa siellä asuessani. Mitkä valtavat mahdollisuudet suomalaisissa kirjastoissa on harrastaa kulttuuria, hankkia sivistystä, opiskella, digitoida vanhoja musiikki- tai muita tallenteita, lainata urheiluvälineitä ja jopa saada lakineuvontaa ilmaiseksi! Toivon, että osaisimme arvostaa tätä ja käyttäisimme paikallisten kirjastojemme palveluita myös tulevaisuudessa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Se on ilahduttavan vilkasta ja korkeatasoista. Kävin taas vähän aikaa sitten kuuntelemassa Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttia. Ihan mahtavaa, että kaupungissamme on näin upea orkesteri! Ja upeaa on myös Sibeliustalon olemassaolo. Eipä olisi teininä kasettimankalta The Manhattan Transferia diggaillessa tullut mieleen, että heitäkin voisi päästä kuulemaan ihan kotikaupungissa, kuten viime marraskuussa. Tykkään käydä myös teatterissa ja iloitsen elämyksistä joita olen siellä saanut. Myös upeasta Lumos-kvartetista saamme olla ylpeitä. Heidän kanssaan olen itsekin saanut keikkailla ja nauttia upeista sovituksista ja yhteistyöstä.

Musiikkiluokat ovat myös olleet merkittävä tekijä itselleni muusikoksi kasvamisessa. Kävin Lotilan ja Tiirismaan ja se on ollut vahva perusta muusikkouteen yhdessä Lahden konservatorion opintojen kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja

Olen lukenut joskus paljon Laila Hirvisaaren tuotantoa ja sieltä on erityisesti jäänyt mieleen Kannas-sarja. Pidän Lailan kirjojen tunnelmasta ja kuinka elävästi hän kuvaa tavallisen ihmisen elämää ja tuntoja.

Levy

Eva Cassidy: Songbird. Evan tulkinta, soundi, sielukkuus, fiilis… jotain niin kaunista! Tällä äänitteellä mm. henkeäsalpaava Somewhere over the rainbow-tulkinta.

Edelllisen musakasvon Hannu Kivilän kysymys:

“Miten laulajanuraasi ovat vaikuttaneet nuoruusvuodet viulun, pianon ja kanteleen parissa?”

Instrumenttiopinnot teoria- ja säveltapailuopintoineen ovat treenanneet ja kehittäneet korvaa ja musiikin ymmärrystä, sen kokonaisuuksia ja lainalaisuuksia ja luoneet monipuolisen pohjan muusikoksi kasvamiselle. Näiden opintojen lisäksi myös musiikkiluokilta saatu kokemus on tuonut kurinalaisuutta ja kokemusta muusiikinteon ammattimaisuudesta jo nuoresta iästä lähtien. Sain jo lapsena ja nuorena hienoja esiintymiskokemuksia esim. Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään tilaisuudessa, TV-ohjelmissa ja ulkomaankeikoilla.

Itselleni Kodaly-menetelmä toi ikäänkuin toisen äidinkielen jonka kautta hahmotan musiikkia. Nopea nuotinlukutaito on myös sen ja muiden edellämainittujen opintojen tulos. Tästä esimerkkinä esim. studiosessiot Nashvillessa, USA:ssa jossa olin 10 ammattilaulajan joukossa ainoa nuotinlukutaitoinen ja sitä pidettiin siellä erityisenä ominaisuutena.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on sellisti Hannu Kivilä.
Musakasvo Hannu Kivilä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Hannu Kivilä, Sinfonia Lahden sellisti vuodesta 1976. Olen toiminut aiemmin myös sellonsoiton tuntiopettajana Kouvolassa, Nastolassa ja Lahdessa. Musiikki on myös harrastus: kuuntelen aktiivisesti ja haalin levytyksiä. Muista kiinnostuksen kohteista mainittakoon esim. kaupunkikulttuuri sen eri muodoissaan, Lahden historia, raide- ja muu joukkoliikenne sekä kävely.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mitään erityisiä musiikillisia haasteita ei ole tällä hetkellä. Yritän keskittyä parhaani mukaan työhöni, ja melkein kaikki muu aika meneekin sitten kaikenlaisiin harrastuksiin liittyviin kirjallisiin töihin sekä lueskeluun.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Suhteeni musiikkiin on vähintään intohimoinen, ja sen vaikutukset pelkästään myönteisiä. Jos säveltäjistä puhutaan, lienee suurin innoittajani ollut jo pienestä pitäen Johann Sebastian Bach. Kuuntelen klassista musiikkia Vivaldista Fagerlundiin ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan piano- ja vokaalimusiikki on jäänyt ajanpuutteen takia vähemmälle. Kevyemmällä puolella kiinnostaa etenkin 1970-luvun ilmiöt, kuten King Crimson, Genesis ja Mahavishnu Orchestra, sekä tietenkin Frank Zappa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin tulevaisuus olisi loistava, jos aineksia sävellyksiin ei lainattaisi niin paljon menneisyydestä! Jotain uuttakin pitäisi keksiä.
Uusia musiikinkuuntelijoita ei oikeastaan voi kouluttaa, sillä ”vastaanotin” sisällämme joko on tai sitten ei. Jos vastaanotin löytyy, se täytyy vain virittää ja saada eloon.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
En oikein osaa yhdistää musiikkia ja kirjallisuutta, koska musiikki on luonteeltaan yleensä paljon abstraktimpaa. Oopperoissakin hyvä musiikki on usein melko itsenäistä, toki silti draamaa sopivasti tukien.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Mieleeni on jäänyt ikuisesti vanhan puukirjaston tunnelma natisevine lattioineen ja puulämmityksen tuoksuineen entisessä Hotelli Lahden talossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa. Kävin siellä aikuisten osastolla selvästi alaikäisenä, virkailijoiden mulkoillessa epäluuloisina.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen käyttänyt kirjaston palveluja aktiivisesti 60-luvun lopulta lähtien. Erityisesti lainaan tietokirjallisuutta ja CD-levyjä – aina on kotona lainassa keskimäärin kolmisenkymmentä nimikettä. Jokunen vuosi sitten minut valittiin ”vuoden kirjastonkäyttäjäksi”, mistä tittelistä olen edelleenkin ylpeä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjaston merkitystä ei voi mielestäni koskaan kyseenalaistaa, se on mielestäni yksi tärkeimmistä kunnallisista palveluista: tietoa ja informaatiota pitää olla saatavissa ilmaiseksi ja helposti. En pysty kuvittelemaan kirjaston rooliin ainakaan mitään isompia muutoksia, mutta toki tekniikan kehittyminen saattaa muuttaa palveluiden luonnetta ja painotusta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahden kaupungin kokoon nähden sen kulttuuripalvelut ovat mielestäni erinomaisella tasolla. Tällä hetkellä on myös sellainen mukava tuntuma, että palveluja myös käytetään aktiivisesti. Täytyy myös muistaa, että kaupunkimme kulttuuripalveluilla on myös varsin pitkät perinteet ja niistä ovat saaneet nauttia jo useat sukupolvet.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
En halua antaa muita vinkkejä kuin sen, että olkaa uteliaita ja lainatkaa myös sellaista, mikä etukäteen saattaa tuntua hieman etäiseltä. Haluan kuitenkin todeta, että hyvin monen säveltäjän tuotantoon olen tutustunut ensimmäisen kerran nimenomaan kirjaston äänitteeltä.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuka olet?

Olen Vallu Lukka ja koulutukseltani musiikkitieteen maisteri. Elämäni nivoutuu hyvin pitkälti musiikin ympärille. Olen soittanut ja laulanut koko ikäni ja myös teatteritöissäni musiikki on näytellyt tärkeää osaa. Olen arjessa perhekeskeinen ihminen, kiinnostunut elämän pienistä iloista ja ihmisten ajatuksista.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Talviaikaan olemme esittäneet intensiivisesti Heinola-kabareeta Salla Aas Companyn kanssa, joka osaltaan juhlistaa paikallislehtemme Itä-Hämeen 90-vuotista taivalta. Tein tähän teokseen musiikkia ja olen ollut mukana myös näyttämöllä laulamassa, näyttelemässä ja tanssimassa. 5-henkinen ensemblemme on huippu ja tämän kantaesityksen valmistaminen on ollut riemukasta kaikin puolin. Bändini Groove Presidentin kanssa keikkailemme kaikki viikonloput vuoden loppuun saakka. 15-vuotta toiminut bändini on musiikillinen kotini ja suurin yksittäinen projekti työurallani. Bändikollegani ovat myös parhaita ystäviäni, näin kliseisesti todeten olemme yhdessä kokeneet aika lailla kaiken! Ensi keväänä olen jälleen mukana Mamma Mia-suurtuotannossa.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Omien tunteiden ilmaiseminen verbaalisesti tai kirjallisesti oli minulle nuorempana vaikeaa. Koin, että pystyin ilmaisemaan itseäni ja tunteitani helpommin musiikin kautta. Näin vanhempana nuo taidot ovat kyllä kehittyneet, mutta musiikki on minulle edelleen tunteen abstrakti kieli, jota minun on helppo puhua. Taiteilijana sanomisen tarve on paitsi haave myös jonkinlainen pakko, niin musiikin kautta ne asiat tulevat luonnollisesti sanottua. Musiikkiin liittyy aina myös sekä tekninen että taiteellinen puoli, eikä sillä alueella tule ikinä valmiiksi. Myös treenattavaa riittää loppuelämäksi!

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on sellainen väylä, joka minussa pysyy aina auki, silloinkin kun muut kanavat menevät tukkoon. Sitä kautta ne oman pään solmutkin usein lähtevät purkaantumaan. Minulla on ollut myös monia musiikillisia innoittajia. En ole varsinaisesti fanittajatyyppi, mutta kotimaisista musiikintekijöistä olen seurannut Ismo Alangon uraa erityisen tarkasti. Koko universumissa Billy Joel on ollut säveltäjänä esikuvani jo pitkään. Musiikkitieteen laitoksella olin klassisella linjalla ja Sibeliuksen sinfoniat ovat minulle myös hyvin rakkaita, vaikka ehdottomasti kevyt musa on minun juttuni.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Olen Spotify-palvelun suurkuluttaja, vaikka tiedän, että se on meille musiikintekijöille taloudellisesti järjetön systeemi. Toisaalta tänä päivänä enää harva rikastuu levymyynnillä, mutta on silti tärkeää saada musiikki yleisön ulottuville. Kuuntelen suurimman osan kotimaisista uusista levyistä ja seuraan alaa tarkasti. Se on minulle samalla sekä työ että harrastus. Ja ilahduttavaa on ollut huomata, että Suomessa tehdään taas pitkästä aikaan oikein hyvääkin uutta musiikkia! En yleensä kuuntele musiikkia muun tekemisen taustalla, poikkeuksena lenkkipolku, jolloin seuranani ovat aina Billy Joel tai Sting, joiden katalogeissa on minulle loputtomasti kuunneltavaa.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikin saloihin on tänä päivänä aloittelijan helpompi päästä käsiksi kuin koskaan. Youtube on pullollaan paikoin loistavia opetusvideoita, verkossa on myös omia musiikkikouluja, kuten Suomessa erinomainen Rockway -palvelu. Oman laulukouluni olen löytänyt New Yorkista. Koska en voi siellä koko ajan rampata, niin opettajani opettaa minua Skypen välityksellä. Musiikin opiskelu ei tänä päivänä ole rahasta kiinni, vaan pikemminkin omasta viitsimisestä ja sen vaivan näkemisestä, että etsii itselleen sopivan tavan opiskella. Olen ilokseni huomannut, että musiikkioppilaitokset ovat omaksuneet myös aiempaa joustavamman roolin suhteessa kevyeen musiikkiin. Itse esimerkiksi opiskelin aikanaan pari vuotta bel canto –laulua enkä oppinut juuri mitään. Ja toisaalta, pianonsoitonopettajani Heinolan musiikkiopiston aikoina omisti kattavan kokoelman hevimusiikkia eli tyypeistä ja kemioistahan se opetuksessa aina on kiinni. Oikea väylä ja oikea opettaja on musan oppimisen kulmakivi, vaikka alkuun ja aika pitkällekin pääsee ihan omin neuvoin!

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Tein aikanaan graduni musiikin ja runouden suhteesta. Minua kiinnosti se, miten säveltäjä ilmaisee musiikilla runotekstin maailmaa. Laulettaessa musiikki abstraktina ilmaisumuotona yhdistyy sanoihin, jotka ankkuroivat sen verbaaliseen todellisuuteen. Mutta samalla se vie sanat toisenlaisen todellisuuden tasolle, jonka valossa ne näyttäytyvät eri valossa. Olen lukenut paljon musiikintekijöiden elämäkertoja, mutta siinä genressä ylenmääräinen popularisointi ja naiivi kliseiden toistelu tekevät lukemisesta paikoin raskasta ja teoksia on luettava myös rivien väleistä. Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa viimeiset luvut Jari Sillanpään viimevuotisesta kirjasta. Luen myös omille muksuilleni paljon, viime aikojen isompi urakka on ollut Taru Sormusten Herrasta. Tolkienin kieli on kuin musiikkia, joka on pullollaan eri kansojen lauluja ja runoja. Niin kuin Kiven veljeksetkin, ihanaa ääneen luettavaa.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Se on varmastikin se hetki, kun lainasin 90-luvulla vahingossa entisestä kirjastotalosta kotiini käsikirjastoon kuuluvat Suomen musiikin historia -sarjan kaikki niteet. Kovasti sitä ihmeteltiin palauttaessani tenttikirjoinani olleita ”tiiliskiviä”, että kuka nämä sinulle oikein lainasi. Sain kyllä tentistä erinomaisen arvosanan!

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Käytän paljon kirjaston palveluja ja olen mielissäni, että musiikkiosastolta löytyy edelleen cd-levyjä! Lainaan sattuneesta syystä paljon nuotteja, mutta usein myös äänikirjoja. Nyt minulla on menossa Peter Franzenin äänikirja, Tumman veden päällä. Keikkareissuilla äänikirjat ovatkin pelastus ja cd-soittimessa pyöriikin aina joko äänikirja tai lauluskaala-cd, sillä teen myös äänitreenini autossa. Onneksi Volvossani on peltikuoret ympärillä.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjasto edustaa lukutaitoa ja sivistystä, joista molemmista on syytä tänä päivänä olla huolissaan. Se edustaa myös konkretiaa. Fyysinen rakennus, jossa on fyysisiä kirjoja, joita voi käsin koskea. Kirjasto todentaa sen ajatuksen, että joku on kirjoittanut ne kirjat, jotka ovat siellä esillä. Kirjasto tuo esiin myös ajattelun tarpeen ja voiman. Ihmisen ajattelu rakentuu kielelle ja kirjoittaminen on ajattelun muistiin merkitsemistä. Itse en kirjastoon kävelysauvoja kaipaa, mutta jos ne houkuttelevat uusia kävijöitä, niin mikäpä siinä. Netin aikakaudella kirjaston asema vain korostuu. Itse en lue e-kirjoja, kun ruudun aikana on joka tapauksessa vietettävä paljon aikaa. Ja olen siinä määrin vanhanaikainen, että en tykkää kosketusnäytöistä, vaikka niitäkin joudun käyttämään. Mediat pirstaloituvat paperiksi ja e-sisällöiksi ja molemmilla on paikkansa. Kirjaston rooli tulevaisuudessa tulee olemaan sekä vanhan säilyttäjä, että uuden luotsaaja. Kirjasto on monin tavoin edelläkävijä ja sillä tavoin kirjastoinstituutio pysyy elossa.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta

Pienessä kylässä parasta on se, että paikalliset ihmiset harrastavat musiikkia ja kulttuuria itse tekemällä. Se lisää myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tässä on lähellä hyvät konserttisalit ja keikkapaikat, joissa voi nähdä haluamansa esitykset, konsertit ja keikat. Heinolassa satsaisin paukut siihen, että paikallisilla tekijöillä - kuoroilla, tanssiryhmillä, bändeillä - olisi asianmukaiset tilat harrastaa ja toimia.

Vallun musiikki- ja kirjavinkki

Äänikirjavinkkini on Heikki Määttäsen lukema ”Taru Sormusten Herrasta” –trilogia. Se on Määttäsen viimeisiä töitä, koskettava matka Tolkienin Keskimaahan upean ääninäyttelijämme tulkitsemana.

84.2 TOL

Musiikkivinkkini on Billy Joelin ”She´s got a way - love songs”. Tämä muutama vuosi sitten julkaistu hieno kokoelma sisältää lähes parikymmentä hienoa balladia, mm. suosikkibiisini This is the time ja Innocent man. Laulunopettajani valitsi minulle viime vuonna treenikappaleeksi nimikappaleen ”She´s got a way”. Joel on hänenkin suosikkinsa ja sittemmin olen sitä keikoillakin esittänyt.

78.891 JOE

Mitä muuta haluaisit sanoa
Silloin, kun joku parkkeeraa ruudun yli tai jonkun koira pissii oman portin pieleen, tekee mun mieli sanoa, että: Bööööö! Tää on vain elämää, ei sen vakavampaa!

Tiivistelmä

Vallu Lukka, s.1974
Muusikko, laulaja, näyttelijä
Helsingin yliopisto, Musiikkitieteen maisteri (2002)
Näytellyt muun muassa Svenska Teaternissa, Turun kaupunginteatterissa,Lahden kaupunginteatterissa, Heinolan Ilmestysteatterissa sekä Salla Aas Companyssa (Heinolan teatteriyhdistys Ry)
Keikkailee Groove President –coverbändinsä kanssa

http://www.groovepresident.fi/

Kuka olet?
Olen Ulla Renko ja toimin Lahdessa Tiirismaan lukion musiikin lehtorina. Asuin Heinolassa ja pyörin sen musamaailmassa 22 vuotta ja tällä hetkellä johdan naiskuoro Virtapiiriä. Heinola on ihana!

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Arkityössäni lukiossa tämän kevään kohokohta on musiikkilinjan Viulunsoittaja katolla –musikaali Lahden kaupunginteatterissa. Ajankohtaista on myös Virtapiiri-kuoron Heinolalove –projekti, joka huipentuu loppukesän konserttiin Heinolan kesäteatterilla.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?
Kipinä on varmaan tullut jo ”äidinmaidossa” ja pysyy yllä laulavien, soittavien ja musiikista syttyvien ihmisten innoittamana.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?
Koko elämäni, niin arki kuin juhlakin, on pyörinyt tiiviisti musiikin ympärillä. Voisi sanoa kuten laulussa: ”Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni”. On aina juhlallista saada todistaa, kun joku saa musiikista lohtua, energiaa, iloa ja tsemppiä.

En pysty nimeämään ketään erityistä henkilöä, mutta elämäni varrella kohtaamani muusikot, musiikin tekijät, opettajat, oppilaat, kuorot ja yleisö ovat jaksaneet innoittaa minua musiikillisella polullani. Musiikissa koen haastavaksi sen runsaan tarjonnan; aika ei valitettavasti riitä millään tutustua edes kaikkeen, mihin haluaisi. Vaikka elän musiikista, toivoisin silti, että musiikin pakkokuuntelun voisi poistaa. Tiedättehän, sen äänellisen taustamaton lähes kaikissa yleisissä tiloissa!

Millaista musiikkia kuuntelet?
Työssäni kuuntelen musiikkia lähes jatkuvasti, monta tuntia päivässä, mutta kyllä se maistuu vielä vapaa- aikanakin. En kuitenkaan koskaan suostu radiokanavien soittolistojen uhriksi, vaan valitsen kuunneltavani sen mukaan, mitä musiikkia milloinkin tarvitsen. Hyvin usein totean tarvitsevani vain hiljaisuutta!

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin niin fyysistä kuin psyykkistäkin terveyttä edistävät vaikutukset on tutkimuksilla todistettu ja tätä varmaan hyödynnetään tulevaisuudessa enemmän. Sekä musiikin harjoittaminen että sen vastaanottaminen antavat elämään laatua ja nyansseja. Musiikki on myös loistava keino olla yhteydessä muihin ihmisiin ja tuottaa muille iloa.

Olen huolissani tämänhetkisestä musiikkioppilaitosten alasajosta ja koulujen taideaineiden merkityksen vähättelystä Suomessa. Koulu ei valmista nuoria vain talouden kasvun palvelukseen, vaan merkityksellistä ja arvokasta elämää varten. Äänisaasteen lisääntyessä kannustaisin ihmisiä myös yhä enemmän hiljaisuuteen. Se on terveellistä ja avaa korvat musiikille.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa. Musiikki voi ilmaista sellaista mille ei ole sanoja. Koemmehan musiikin vauvana jo ennen kuin käytämme sanoja, siksi musiikkia ei tarvitse pystyä sanoin selittämään. Myös hyvä teksti voi olla jo sinällään kuin musiikkia, josta voi löytyä rytmi, intonaatio, muoto, melodia, sävy ja sointi. Joskus lukiessani taidolla kirjoitettua kirjaa, voin mielessäni kuulla sen musiikin, vähän kuin elokuvissa. Jos joskus kirjoittaisin elämäkertani, mukana olisi ehdottomasti myös biisilista!

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjasto on niitä harvoja yleisiä paikkoja, jossa ei ole häiritsevää taustamusiikkia, koneiden piipityksiä tai mainoksia kaiuttimista. Ja vaikka paikalla on paljon väkeä, on rauhallista. Asioidaan rauhassa, hymyillen ja hiljaisella volyymillä – niin miellyttävää!

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?
Lainaan kirjastosta paljon nuotteja sekä työssä tarvitsemaani materiaalia ja kirjoja. Vaikka äänitteitä etsinkin pääasiassa Spotifysta, ei sieltä löydy läheskään kaikkea. Silloin kiireesti kirjastoon! Kirjastosta on apua ja tukea myös opetustyössä; kirjastosta kävi elokuvamusiikin asiantuntija pitämässä esitelmän oppitunnillani.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?
On tärkeää, että meillä on kaikkien saatavilla ilmainen kirjastopalvelu. Se on sivistyksen merkki. Olen aina saanut tarpeeseeni kirjastosta neuvontaa, apua ja erinomaista palvelua. Nettitiedon epämääräisyys, virheellisyys ja lähteiden arveluttavuus vain kasvattavat kirjaston merkitystä tulevaisuudessa. Toivonkin, ettei kirjastoista tulisi automatisoituja liukuhihnalaitoksia, vaan asiantunteva henkilökunta säilyisi! Toivon myös, että kaikkiin kirjastoihin saataisiin erityinen hiljaisuuden huone, jonne kansalainen voisi mennä nauttimaan annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Heinolassa on mukava mentaliteetti; kun järjestetään jokin kulttuuritapahtuma, lähdetään sitä katsomaan. Tyhjille saleille ei tarvitse esiintyä. Kunpa pian saataisiin kaupunkiin vielä hyvä kulttuuritila!

Ullan musiikki- ja kirjavinkki
Vaikutun vähän väliä jostakin, viimeksi ehkä Anja Snellmanin Pääoma –nimisestä kirjasta. Musiikin puolella minuun vetoavat mm. Sibeliuksen Viulukonsertto, Mozartin Requiem ja Vivaldin Vuodenajat. Leevi Madetojan, vaimonsa L. Onervan runoihin säveltämä Syksy -sarja ei jätä minua rauhaan, vaan se on kuunneltava uudestaan aina aika ajoin. Samoin esim. Helena Anhavan tekstit, Liisa Ryömän upeat käännökset Jacque Brelin lauluihin sekä Anna-Mari Kähärän säveltämä Mika Waltarin runo Ja lopuksi koskettavat. Löysin taannoin hyllystäni Jouko Turkan kirjoittaman Häpeän, joten se täytynee lukea uudelleen. Aloitin juuri myös opiskelutoverini Marjo Heiskasen musiikin maailmaan sijoittuvan kirjan, Mustat koskettimet. Seuraavana lukujonossa onkin vuoden 2017 Finlandia-voittaja Juha Hurmeen Niemi.

Teatterista nautin myös kovasti ja Pirkko Saision kirjoittama näytelmä Slava! Kunnia, Jussi Tuurnan upean musiikin kera, oli taannoin erityisen vaikuttava kokemus. Samoin vielä tänä keväänä Lahden kaupunginteatterissa esitettävä, Taija Helmisen kirjoittama Merkkipäivä oli pysäyttävä.

Heiskanen, Marjo: Mustat koskettimet
84.2 HEI

Snellman, Anja: Pääoma
84.2 SNE

Madetoja, Leevi: Complete lieder vol.2
78.322 MAD

Mozart, Wolfgang Amadeus: Requiem
78.363 MOZ

Sibelius: Violin concertos
78.71 SIB

Vivaldi, Antonio: Four seasons
78.5571 VIV

Ylipää, Maria: Omani uni
78.8922 YLI

Tiivistelmä
Ulla Renko
Musiikin maisteri, Tiirismaan lukion musiikin lehtori, Virtapiiri-kuoron johtaja, laulaja.
Valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi ja laulupedagogiksi.
Toiminut vuodesta 1993 piirrettyjen elokuvien ja tv-sarjojen ääninäyttelijänä, ohjaajana ja kääntäjänä sekä teatterimusikaalien lauluvalmentajana. Hän on vastannut myös Disney On Ice – kiertueen käännöksistä ja musiikista.
www.virtapiirikuoro.com
www.facebook.com/tipalanmusikaali/

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Paavo Hako. Toimin musiikin vastuuopettajana Heinolan kansalaisopistossa Jyränkölässä. Työskentelen myös pianonvirittäjänä.

Musiikki on kulkenut mukanani oikeastaan koko ikäni alkaen lapsuusiän pakollisista pianotunneista. Teininä lähes kaiken ajan vei erilaisissa bändeissä soittaminen. 1970-luvun lopulla tie vei sotilassoittokuntaan ja Päijät-Hämeen konservatorioon Lahteen. Pianonvirittäjän ammattiin olen saanut koulutuksen Hellaksen pianotehtaalla Rajamäellä.  Musiikinopettajan töitä olen tehnyt vuodesta 1984 asti. Viimeiset pari vuotta olen työskennellyt Jyränkölässä. Sitä ennen opetin peruskoulussa ja lukiossa, viimeksi Niemelän ja Lyseonmäen kouluissa.

Harrastuksetkin taipuvat helposti musiikin puolelle, mutta olen myös innokas penkkiurheilija. Kävelylenkin saatan raapaista silloin tällöin. Saunominen kuuluu arkeeni myös vahvasti, joka päivä.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Nykyinen työ antaa reilusti musiikillisia haasteita. Yritän pitää opiston musailmaston raikkaana. Omat bändikuvioni ovat myös mielenkiintoisia ja sopivasti erilaisia. Olen basistina paikallisessa Tupakan Ystävät -bändissä. Soitamme heinolalaisen lauluntekijän Markku Palmusen kirjoittamia biisejä. Uuden musiikin tekeminen on hauskaa ja haastavaa. Saa tehdä tavallaan mitä haluaa, kun ei ole valmista pohjaa, vaan oma ratkaisu on se oikea. Hauskaa.

Viime kesänä koottu Eino Leino Band tuo upean mausteen bändiprojekteihin. Olemme pitäytyneet Leinon teksteissä sävelletyssä musiikissa. Kovasti on väki tykännyt ja tulevana kesänä olisi tarkoitus tarjota heinolalaisille jälleen yksi Leino-keikka.

Työn puolesta olen ollut vetämässä myös Dostan-yhtyettä. Bändi koostuu paikallisista muusikoista ja solistina toimii turvapaikanhakija  Amanj Amirnia. Kiva projekti!

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Kyllä kipinä on niin sisäänrakennettu, että en pysty sanomaan, mistä se on syntynyt. Se vain on, ja ylläpitäminen tapahtuu myöskin luonnostaan. Kun on riittävästi kivoja projekteja päällä, se pitää liekin riittävän isona.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on niin vahvasti mukana koko ajan, että suhdetta on vaikea eritellä. Kerrotaan, että 1-vuotiaana, kun juuri olin oppinut kävelemään, hakeuduin telkkarin eteen ja hytkyin musiikin tahdissa. Rytmi veressä siis. Lapsuudenkodissa harrastettiin muutenkin musiikkia ja kannustettiin musiikin pariin. Koskaan ei oikeastaan kielletty mitään mikä liittyi musiikkiin, oli se sitten kuuntelua tai soittamista. Yhteen aikaan meillä oli rummut olohuoneessa, kun asuimme kerrostalossa. Voi naapuriparat!
Kun mietin musiikillisia innoittajiani, täytyy nostaa oma isä ykköspaikalle. Lapsuudesta minulla on monia muistikuvia musiikin parissa isän kanssa: (silloin 13-vuotiaan) Olli Mustosen konsertissa tai vaikkapa Poliisien soittokunnan konsertissa. Kerran pikkupoikana Helsingissä, kun kävelimme musiikkikaupan ohi ja ikkunalla oli trumpetti, isä kysyi, olisinko kiinnostunut tuosta soittimesta. Musiikin pariin suorastaan työnnettiin.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kun oikein asetun kuuntelemaan musiikkia, olen melko kaikkiruokainen. En ole semmoinen musiikin kuuntelija, joka laittaa raivofiiliksessä vahvaa musaa ja leppoisalla tuulella rentoa musaa soimaan. En ole suurkuluttaja, vaan kuuntelen sykleittäin. Lenkillä en missään tapauksessa halua kuunnella musiikkia. Saatan olla tässä suhteessa outo.

Musiikkimakuni matkaa aina tästä päivästä satojen vuosien taakse. Vaikea irrottaa muutamia, mutta tässä joitakin: Beatles on suurin vaikuttaja, mitä tulee bändeihin. Autiolle saarelle lähtisi toki muutakin. Claude Debussy ja jokunen jazzlevy olisi myös mukana. Tämä autiosaaritesti on muuten hauska: mitä oikeasti haluaisi kuunnella seuraavat kymmenen vuotta, kun mukaan saisi ottaa vain kymmenen levyä?  Sixto Rodriguez on mielenkiintoinen ja hänen tarinaansa kannattaa tutustua. Lähiaikoina Tom Waits on tullut tutummaksi. Mozart ja varsinkin pianomusiikki on aina kolahtanut. Nämä saattaisivat myös päästä saarelle.

Muutama vuosi sitten hankimme kotiin asianmukaiset laitteet LP-levyjen kuuntelua varten. Vinyylilevy onkin se formaatti, jolla musiikkia pääasiassa kuuntelen. Kaikki uudet levyt, joita hankimme kotiin, ovat vinyylilevyjä. Suosittelen.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Jos vertaan tätä aikaa siihen, kun itse oli nuori, niin kyllä mahdollisuudet ovat paljon kattavammat. Opetusta on saatavilla helposti, jos vain haluaa ja musiikin kuuntelukin on tavattoman helppoa. Koko maailman musat ovat muutaman klikkauksen päässä. Tämä tuo järjettömän suuren mahdollisuuden. Toinen juttu on, osaammeko aina hyödyntää sitä. Musiikin kuuntelusta on tullut välillä semmoista kertakäyttötouhua. Itse olen aina opetuksessani korostanut monipuolisuutta. Vertaankin musiikkia usein ruokaan. Harva jaksaa syödä koko elämänsä ajan maksalaatikkoa tai lihamakaronilaatikkoa. Pitää syödä monipuolisesti, muuten kyllästyy. Sama pätee musiikkiin. Rohkeasti vaan klikkailemaan vieraitakin musiikkilajeja.

Ihmisten halu kuunnella, harrastaa ja soittaa musiikkia ei tule koskaan katoamaan. Vaikka formaatit muuttuvat, ihmisellä on aina myös kaipuu soittaa ja laulaa itse. Sen huomaan vaikkapa bändikouluissani, joihin aikuisetkin hakeutuvat soittamaan.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Vallan mainiosti sopivat yhteen. Meidän Eino Leino Band toteuttaa juuri sitä. Musaa ja runoja. Sattumoisin juuri pari päivää sitten sävelsin erääseen Leinon runoon musiikin. Se saattaa olla kesällä ohjelmistossa.

Kirjallisuuden avulla voi syventää suhdetta musiikkiin.  Musaelämänkertoja luen mielelläni ja viimeksi luin kirjan Remu Aaltosesta. Intohimoni Beatles on tuonut kirjahyllyyn metrin verran aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Olen vähän huono lukemaan kaunokirjallisuutta. Jos kuitenkin löydän itseni sitä lukemasta, niin hotkaisen kirjan yleensä saman tien. Hyvä esimerkki tästä on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Kaverilla oli intohimo rintamamiestaloon aivan kuten minullakin. Syyt olivat toki erilaiset.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Erityismuistot liittyvät teiniaikoihin 1970-luvun puolivälissä. Koulumme yhteyteen Vantaan Martinlaaksoon tuli kirjasto. Käsikirjastopuolella tuli hengailtua aika lailla vapaatunneilla ja tutkiskeltua milloin mitäkin tietokirjaa. Guinnesin ennätysten kirja oli yksi suosikeista. Silloin siinä ei ollut kuvia, puhumattakaan väreistä.

Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja

Kuten todettua olen huono lukemaan, mutta piipahdan usein kirjaston nuottipuolella.

Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kliseenomaiselta saattaa kuulostaa, mutta kyllähän kirjasto nykyisessä muodossaan on aivan loistava palvelumuoto maksuttomuudessaan. Kaikille tasapuolinen. Musiikkikirjasto oli erittäin tärkeässä roolissa takavuosina, kun opiskelin Lahdessa konservatoriossa. Sieltähän ne kaikki nuotit lainattiin. Samoin uutuuslevyt kuunneltiin kirjastossa. Tässä on tapahtunut muutos, levyjä ei enää juurikaan kirjastossa kuunnella.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Merkillepantavaa on, että tapahtumia on runsaammin kuin ennen. Kesän vakiotapahtumien lisäksi esimerkiksi Virtapiiri-kuoron konsertit ja revyyt ovat olleet menestys. On runoviikko sekä Salla Aas Companyn ja Intopiukeen teatterituotantoja. Kaupungissa on nykyään lähes joka viikonloppu joku artisti tai bändi keikalla. Meillä täällä Jyränkölässä on musiikkitapahtumia karaokesta konsertteihin pitkin vuotta. Tapahtumia kyllä riittää, mutta tila-asia puhututtaa. Toivottavasti uudet kouluhankkeet tuovat helpotusta tilakysymykseen.

Paavon vinkit

The Beatles:  Abbey Road cd/LP  Tässä levyssä yhdistyy hienosti melodinen pop/rock ja mausteena sopivasti raivoa. Upeita melodioita ja harmonioita. Hiirikäsi ei ole vielä päässyt pilaamaan korjauksilla.

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie   Tämä vaan kolahti. Olimme juuri muuttaneet nykyiseen rintamamiestaloomme kun tämän luin.

Mitä muuta haluaisit sanoa

Muistakaa saunoa runsaasti!


Tiivistelmä

Paavo Hako
Musiikinopettaja, pianonvirittäjä
Toimii musiikin vastuuopettajana Jyränkölässä. Soittanut useissa bändikokoonpanoissa vuosien aikana, esimerkiksi Tupakan ystävissä.

Albumit

Tupakan ystävät: Tupakan ystävät
Tupakan ystävät: Elämisen riemu ja kurjuus
Tupakan ystävät: Mummola

https://www.facebook.com/groups/tupakanystavat/

Kuka olet?

Olen Irina Saari, pohjalainen laulaja, joka on muutamien mutkien kautta päätynyt Heinolaan asumaan ja viihtynyt täällä jo toistakymmentä vuotta.

Musiikki on ollut elämäni ja elinkeinoni koko aikuisen ikäni. Lapsena soitin viulua, olin muskareissa ja isäni muusikon ammatin vuoksi musiikki ja keikkailu tuli muutenkin tutuksi. Teini-iässä sain kutsun laulaa taustalauluja kavereiden bändissä ja siitä siirryinkin sitten pian solistin pallille. Reilut 500 keikkaa coverbändi Playan riveissä opetti minulle mitä tämä työ oikeasti on, hyvine ja huonoine puolineen. Kun oma musiikkini löi läpi, olin 27-vuotias ja kokenut musiikin saralla jo paljon. Paljon tuli silti myös uutta. Oli esimerkiksi opeteltava kirjoittamaan ja ottamaan vastuuta siitä mitä ja miten haluan laulaa. Toni Wirtanen kirjoitti pääsääntöisesti kaikki Vahva-albumin tekstit, mutta siitä eteenpäin olin pakotettu ottamaan tuota roolia omalle vastuulleni. Kirjoittaminen on hieno laji, mutta myös todella haasteellinen. Kun kirjoittaminen sujuu, tunne on kuin ratkaisisi vaikean matemaattisen yhtälön, jota ei ole uskonut koskaan ratkaisevansa. Huonoina hetkinä, olo ei ole yhtä voitokas. Ehkäpä juuri siksi nautin hyvistä lyyrikoista suunnattoman paljon. Pop-kappaleisiin mahtuu hyvin vähän asiaa, mutta toisilla on taito saada niihin mahtumaan kokonainen elämä, kuten vaikkapa Samuli Putrolla Elämä on juhla kappaleessaan. Minusta on tolkuttoman hienoa lukea myös kirjoja, joissa kirjailijalla on oma uniikki tapansa kirjoittaa. Viimeksi rakastuin Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirjaan.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Minusta tuntuu, että tämä koko ala on yhtä suurta haastetta. Kaikki muuttuu koko ajan. Ihan jo pelkästään se millaista musiikkia kulloinkin suositaan, on aina mietinnän paikka, kun uutta musiikkia lähdetään tekemään. Minulla on kuusihenkinen bändi eli kuulumme musiikillisesti ja saundillisesti sinne luomuun päätyyn, kun tällä hetkellä suosiossa on koneistettu musiikki. Näiden asioiden yhdistäminen on se, mitä ainakin juuri nyt pohdin, kun olemme aktivoituneet uuden musiikin tekoon.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Musiikki ei ole koskaan ollut minulle yhdentekevä asia enkä usko, että siitä koskaan sellaista tuleekaan. Kun taivaskanavat tulivat, olin noin 8-vuotias. Haltioiduin täysin esitetyistä musiikkivideoista. Siihen saakka musiikki oli se mitä kuunneltiin, sen jälkeen sitä myös nähtiin. Opettelin kaikkien videoiden koreografiat ja kun osasin ne, lauloin ja tanssin hiki päässä. Mutta vaikka haaveilin olevani kuin Madonna, en silti koskaan ajatellut, että olisi mahdollista elää musiikilla Suomessa. Minusta on ihanaa edelleen löytää uusia bändejä ja artisteja, jotka aiheuttavat minussa halua fanittaa ja kuunnella yhtä ja samaa kappaletta kymmeniä kertoja putkeen. Se tunne on huikea!

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on aina ollut ainakin minulle paras mahdollinen terapeutti. Aina löytyy sanat, jotka osuvat niihin hetkiin, kun olen itseni kanssa jumissa. Sama tapahtuu tekstejä kirjoittaessa ja lavallakin. Se, miltä musiikki tuntuu kropassa, on ihan tajuttoman siistiä. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että saan tuntea musiikin fyysisen potkun kropassani aina, kun astun lavalle. Musiikki toimii tavallaan myös omanlaisenaan päiväkirjana, hyppynä eri aikakausiin, tapahtumiin ja tunteisiin. On ihanaa saada yllättäviä flashbackeja menneistä tapahtumista musiikin avulla. Kulutan musiikkia paljon ja joka paikassa. Puhelimen välityksellä kaikki maailman musiikki kulkee helposti mukana Spotifyn muodossa. Olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, rakastan hyviä ja mielenkiintoisia laulajia. Toisinaan vain tuntuu, että uusia huikeuksia on hankalaa löytää ja uusiin kappaleisiin keskittyminen vaativaa, koska valinnanvaraa on niin paljon.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen musiikkia eniten urheillessani ja autossa. Minulle musiikki ei ole taustamusiikkia ja kun kuuntelen musiikkia, niin silloin sitten myös todella kuuntelen eli musiikki soi ja lujaa. Minusta musiikki menee tavallaan hukkaan, jos se soi hiljaisesti taustalla. Toki on myös musiikkia, joka sopii taustalle, mutta harvemmin kuuntelen sellaista. Olen ja tulen varmasti aina olemaan myös luomumusiikin ystävä. Se mitä milloinkin kuuntelen, riippuu todella paljon mielentilasta. Jos tarvitsen energiaa tai olen itse kovin latautuneessa tilassa, kunnon kitarariffejä ja mättöä ei voita mikään! Silloin kuuntelen esimerkiksi Biffy Clyroa tai Nothing but thievesia. Jos taas olen nuutunut tai kaipaan rentoutusta, on musiikin oltava siihen fiilikseen sopivaa.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikkia on tavattoman helppoa kuluttaa nykyään. Parilla klikkauksella musiikin kentältä löytyy mitä vain ja niin kotimaiset, kuin maailman tähdetkin tekevät paljon keikkoja Suomessa. Musiikkia on ihana kokea yksin nauhoitteita kuunnellen, mutta kyllä livekokemus tarjoaa aina jotain ekstraa. Kannustaisinkin ihmisiä käymään entistä enemmän keikoilla. Siellä musiikin vaikutuksen huomaa hyvin konkreettisesti. Jaettu ilo, pettymys, suru ja vapautuminen on yhteistä. Se on sekä ihanaa että voimauttavaa.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Olen pienen lapsiteknisen tauon jälkeen löytänyt taas lukemisen riemun. Yöpöydällä on monta kirjaa enkä malttaisi odottaa, että pääsen niihin käsiksi. Haluaisin lukea kaikkia samaan aikaan, mutta pyrin kuitenkin aina siihen, että lukisin vain yhtä kirjaa kerrallaan. Sain juuri aiemmin mainitsemani Eksymisen ja unohtamisen kirjan luettua ja se oli itselle järisyttävä kokemus. Siellä oli aivan tolkuttoman hienoja ajatuksia ja lauseita, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Aion ehdottomasti lukea kirjan joskus uudelleen. Haluaisin itsekin osata kirjoittaa samalla tavalla. Olen aina pitänyt kovasti myös John Irvinin kirjoista.

Juuri nyt luen Zadie Smithin Swing time ja seuraavaksi aion tarttua Siri Hustvedtin tuotantoon. Kirjallisuus avaa ainakin minulle uusia tapoja ajatella, se myös laajentaa mielikuvitusta. Samalla tavallahan musiikkikin toimii. Musiikissa kaikkien tekstien ei tarvitse olla totta esittäjälleen, mutta jos sen esittää uskottavasti, on tarinalla merkitystä. Samankaltainen vaikutus on hyvällä kirjalla.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Ainakin lapset olivat kovin innoissaan Lemmikkieläinpäivästä, jolloin kirjastossa oli esillä monenlaisia lemmikkejä.

Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Käyn kirjastossa useamman kerran viikossa joko yksin tai lasten kanssa. Minusta on ihanaa viettää aikaa kirjoja selaillen. Lasten kanssa olemme kahlanneet hirvittävän määrän lastenkirjoja läpi, Harry Potteritkin on jo luettu ja elokuvat katsottu. Haluan lukea lapsilleni iltasatuja niin pitkään, kuin se heistä vain mielekkäälle tuntuu. Lainaamme usein myös elokuvia, PlayStation- ja lautapelejä. Itselleni lainaan kirjojen ohella keikkabussiin viihdykettä eli leffoja.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjasto mahdollistaa palveluillaan niin monia asioita muun muassa tulotasoon ja ikään katsomatta. Kirjastossa voi lukea lehtiä, kirjoja, opiskella ja käyttää nettiä. Sieltä löytyy niin urheiluvälineitä, pelejä, musiikkia, elokuvia, äänikirjoja kuin lelujakin. Ja paljon muuta! Toisinaan kirjastossa on näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä eli viihdykettä ihmisille. Monet pienemmät kaupungit ja paikkakunnat kuihtuvat palveluiltaan ja kaikkea sitä mitä kirjasto mahdollistaa, ei välttämättä kaupoista edes löydy. Ainakin minulle kirjastolla on suuri merkitys. Se tarjoaa kaiken muun hyvän ohella ajankulua. Jos Heinolassa ei olisi kirjastoa, olisi se monin tavoin huomattavasti köyhempi paikka asua.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on monia hyviä vakituisia tapahtumia kuten Heinolassa Jyrää ja toimiva kesäteatteri, museot ja elokuvateatteri. Ylipäänsä kesäaikaan on kaikenlaista kivaa tapahtumaa, kaiken ikäisille. Talvi on se, johon olisi tärkeää saada muutakin eloa kuin joulupuut. Onneksi täällä on sentään Virtapiirin naiset ja heidän erinomaiset esityksensä. Talvella jengi tietysti poteroituu koteihinsa, eikä piittaa lähteä minnekään eli haastetta piisaa sille, joka haaveilee kaupunkiin jotain säpinää tuottavansa. Toki olen itsekin jäävi sanomaan, kun en juuri viikonloppuisin ennätä kotona olemaan ja jos olenkin, on silloin ihaninta olla juurikin kotona nauttimassa perheen ja kenties ystävienkin seurasta.

Irinan musiikki- ja kirjavinkki

Luin jokin aika sitten Clare Mackintoshin jännityskirjan, Annoin sinun mennä, jossa oli todella koukuttava juoni. Odotan jo kieli pitkällä, milloin hänen uusin teoksensa ilmestyy.

84.2 MAC

Aiemmin mainitsemani Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on luonnollisesti myös sellainen, jota suosittelen.

84.2 RAS

Angela Thomasin kirjoittama Viha jonka kylvät herättää tavattoman paljon ajatuksia myös aikuisessa, vaikka nuortenkirja onkin.

84.2 THO

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Lukeminen kannattaa aina, samoin kirjastossa ajan tappaminen. Vahva suositus kummallekin!

Tiivistelmä

Irina Saari, s. 1975 Kauhajoki
Laulaja, sanoittaja, säveltäjä
Esiintynyt Playa –coverbändissä, jonka jälkeen nousi Juulian totuudet –sarjan tunnusbiisillä suomipopin kentälle. Hän on julkaissut seitsemän albumia ja sinkkubiisejä on kuultu taajaan radiosoitossa. Irina palkittiin Emma-palkinnoilla vuonna 2004 sekä pop-tulokkaana että vuoden debyyttialbumista, plakkariin on kertynyt myös liuta platina- ja kultalevyjä. Irina on nähty lisäksi television musiikkiohjelmissa, gaaloissa ja Valkeakosken kesäteatterin Kirka –musikaalissa.


Albumit ja kokoelmat

Vahva (2004)
Älä riko kaavaa (2005)
Liiba laaba (2007)
Miten valmiiksi tullaan (2009)
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista (2010)
Klassikot (2012)
Askeleita (2013)
30 laulua (2014)
Mikä mahtaa olla in (2014)
Seitsemän (2017)

http://sonymusic.fi/artist/irina/

Kuka olet?

Olen heinolalainen diplomiviulisti Emmi Salmi. Valmistuttuani Heinolan lukiosta opiskelin musiikkipedagogiksi Turun Taideakatemiassa, minkä jälkeen tein maisteriopintoni Budapestin Franz Liszt musiikkiakatemiassa kuuluisan viulisti Vilmos Szabadin oppilaana. Diplomikonserttini soitin Duna Szimfonikus Zenekarin säestyksellä (joht. András Deák), mikä on tähän mennessä ikimuistoisin ja jännittävin konserttimuistoni.

Olen soittanut sekä solistina että kamari- ja orkesterimuusikkona ympäri Eurooppaa ja lisäksi myös opettanut viulunsoittoa. Tällä hetkellä esiinnyn ja keikkailen vakituisesti jousikvartettini Lumo Ensemblen sekä pianotrio TrioMen kanssa. Lisäksi soitan muissa vaihtuvissa kokoonpanoissa klassista ja kevyempääkin musiikkia. Olen esimerkiksi esiintynyt vaskiyhtye Quinsoniksen peli- ja elokuvamusiikkikonserteissa mm. Tampere-talossa yhdessä Takomo Percussionin kanssa sekä Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Toisinaan myös tuotan itse konsertteja.

Musiikin lisäksi eläimet ovat lähellä sydäntäni. Jaloissani pyöriikin usein yksi tai useampia koiria, vaikka itselläni ei olekaan lemmikkejä.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Konsertteja ja keikkoja on sovittuna jo vuoden päähän asti hyvin erilaisilla ohjelmistoilla. Seuraava ulkomaan konsertti on näillä näkymin maaliskuun alussa Unkarissa TrioMen kanssa. Esiinnymme silloin jo toistamiseen FelfedezLeg-kamarimusiikkifestivaalilla Grassalkovichin palatsissa, "Sisin linnassa", Gödöllőssä. Monille heinolalaisillekin tutun Vilmos Szabadin lisäksi kanssamme esiintyy Budapestissa ja Grazissa alttoviuluprofessorina toimiva Péter Bársony. On aina ilo ja kunnia päästä soittamaan tällaisten huippumuusikoiden kanssa ja vieläpä niin upeassa miljöössä.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Tarhaikäisenä kävin musiikkiopiston musiikkileikkikoulua. Eräänä päivänä muskaritäti toi oman viulunsa mukaan tunnille, minkä seurauksena huokaisin kotimatkalla äidilleni: "Saisinpa minäkin oman pienen viulun!" 7-vuotiaana tämä toive toteutui, kun aloin soittaa viulua Heinolan musiikkiopistossa.

Soitonopettajani olivat pääosin hyvin mukavia ja inspiroivia, minkä johdosta kipinä säilyi läpi vuosien, vaikkei se aina ollutkaan itsestäänselvyys, että haluaisin ryhtyä ammattimuusikoksi. Perhekin on aina tukenut soittoharrastusta, mikä on tärkeää. Osittain motivaatio on ollut varmasti myös persoonallisuudesta kiinni. Lapsena rakastin haasteita ja halusin opetella mahdollisimman vaativia kappaleita, mieluiten lyhyessä ajassa ja pienellä työllä. Myöhemmin oli myös inspiroivaa päästä soittamaan niitä upeita konserttoja ja taiturikappaleita, joita aiemmin oli voinut vain kuunnella haaveillen, että "ehkä jonain päivänä".

Haasteet eivät lopu koskaan kesken, sillä muusikkohan ei ole ikinä valmis - aina voi kehittyä ja oppia lisää.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on hyvin terapeuttista ja sen kautta olen voinut purkaa monenlaisia tunteita. Kun keskityn tiiviisti soittoon, kaikki muu katoaa ympäriltäni - jäljelle jää vain minä, viulu ja musiikki.

Musiikissa ei ole sinänsä mitään vaikeaa. Jokainen kuuntelee sitä, eikä musiikkia tarvitse välttämättä sen kummemmin ymmärtää voidakseen nauttia siitä. Välillä tuntuu, että ehkä itsekin osaisin nauttia enemmän, jos en muusikkona keskittyisi tahtomattanikin joihinkin jopa epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta.

Viulistina musiikin parissa joutuu puolestaan kohtaamaan monenlaisia haasteita: soiton motorisen ja teknisen puolen oppimiseen menee vuosikausia, ja senkin jälkeen täytyy yhä harjoitella, jotta taidot vahvistuvat entisestään ja soittokunto pysyy yllä. Silti jokainen vähänkin haastavampi esityskappale vaatii oman määränsä harjoitusaikaa, jotta sen saa ohjelmoitua aivoihin ja lihaksiin. Tekniikan ja hyvän sävelkorvan lisäksi täytyisi myös ymmärtää musiikin rakenteita ja taustoja sekä tietää, miltä haluaa kappaleen kuulostavan ja miten eri tunnetilat ja ajatukset pystyy välittämään kuulijoille luontevasti ja perinteitäkin kunnioittaen. Soittaessa siis sekä aivot että lihakset pääsevät työskentelemään ahkerasti.

Arvostan monia tunnettuja muusikoita, mutta en ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Tietysti monet opettajani ovat olleet isossa roolissa heti harrastuksen ensihetkistä asti. Myöhemmässä vaiheessa erityisesti Vilmos Szabadi on ollut tärkeä hahmo edistymiseni kannalta. Olin kuunnellut paljon hänen levytyksiään ennen ensimmäistä tapaamistamme ja käteni tärisivät jännityksestä soittaessani hänelle ensimmäistä kertaa mestarikurssilla Suolahdessa. Jo ensimmäinen reilun viikon kurssi hänen oppilaanaan muutti käsitykseni harjoittelusta ja musiikista. Myöhemmin pääsin hänen oppilaakseen Liszt Akatemiaan, jolloin hänen merkityksensä kasvoi entisestään. Hän vei soittoni aivan uudelle tasolle.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia. Mieltymykseni vaihtelevat mielialan mukaan ja kausittain. En kuuntele tällä hetkellä mitenkään erityisen paljon klassista. Ehkä kaipaan vastapainoa sille, että viulu ja klassinen musiikki on jo niin kiinteä osa elämää muutenkin. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan ole juuri perillä myöskään viimeisimmistä musiikin trendeistä, koska kuuntelen radiota hyvin vähän.

Musiikki sopii mihin tahansa mielentilaan ja tilanteeseen: Se rauhoittaa, jos olen hermostunut tai stressaantunut, iloisena voin purkaa energiaani sen tahdissa, ja surun hetkillä se tuo lohtua. Matkustaessani minulla on käytännössä aina kuulokkeet korvilla, samoin mm. kirjallisia töitä tehdessä. Nukkumaan mennessäkin saatan joskus nollata ajatuksiani musiikin avulla. Joskus kuitenkin kaipaan myös täyttä hiljaisuutta, jotta korvat ja aivot saavat rauhassa levätä.


Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikki tulee aina olemaan osa ihmisten elämää, mutta sen asema ja kulutus muuttuu muun kehityksen mukana. Kevyttä musiikkia kulutetaan tietysti aivan eri tavalla ja tahdilla kuin klassista, joka pitää kuitenkin pintansa vaihtuvien trendien ja musiikkityylien rinnalla vuosisadasta toiseen.

Perinteisiä kulttuurin muotoja ei ehkä aina täysin arvosteta, vaikka musiikilla on paljon terveydellisiäkin hyötyjä. Jo pelkästään sen kuuntelemisella on hyviä vaikutuksia, mutta myös soitto on harrastuksena äärimmäisen kehittävää ja hauskaakin. Monissa musiikkiopistoissa klassisen puolen oppilasmäärät ovat kuitenkin olleet laskussa, minkä vuoksi on alettu panostamaan enemmän pop-/jazz-koulutuksen kehittämiseen.

Jotkut ihmiset ehkä edelleen kuvittelevat, että klassinen musiikki on sitä mystistä korkeakulttuuria, jota tavallinen kansalainen ei voi tai ei edes halua ymmärtää, mutta eihän klassisilla instrumenteilla soitetun musiikin tarvitse olla sen korkeampaa tai vieraampaa kuin minkään muunkaan musiikin. Yleisö on tervetullut konsertteihin omana itsenään. Itsekin olen ihan tavallinen talliainen, vaikka viulua soitankin. Onneksi mm. konserttitaloissa kävijämäärät ovat olleet jopa erinomaisella tasolla, vaikka kulttuurin osuutta onkin leikattu paljon viime vuosina.

Monipuolisuus ja eri taidemuotojen ja genrejen yhdistely on lisääntynyt musiikin alalla. Konserttitalot tarjoavatkin jo paljon vaihtelevaa ohjelmistoa, ja esim. elokuvien ja pelien musiikkia on tuotu konserttilavoille enenevissä määrin. Kekseliäisyys ja uudet aluevaltaukset ovat osa tulevaisuutta.

Toivoisin ihmisten haastavan itseään kuuntelemalla monipuolisemmin musiikkia eri genreistä. Klassisen musiikin teosten kohdalla pätee aivan sama sääntö kuin mitä tahansa musiikkia kuunnellessa: ensimmäisellä kuuntelulla se saattaa tuntua vieraalta ja vasta seuraavilla kerroilla alkaa vähitellen hahmottua ja tuntua tutummalta. Tietenkin klassistakin musiikkia on hyvin monenlaista, eikä kaikesta voi tai tarvitsekaan pitää. Jos jokainen kuitenkin ottaisi toisinaan hetken aikaa itselleen, etsisi esimerkiksi jonkin klassisen kappaleen ja pysähtyisi kuuntelemaan sitä avoimin mielin, moni voisi kiinnostua musiikista aivan uudella tavalla.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Lukeminen ja musiikin tekeminen/kuunteleminen ovat herkkua aivoille. Ne ovat loistavia ja viihdyttäviä keinoja pitää aivot virkeänä. Sekä kirjoilla että musiikilla on aina kerrottavanaan tarina, joka voi viedä lukijan/kuulijan tunteikkaalle mielikuvitusmatkalle.

Olin lapsena aikamoinen lukutoukka ja luin paljon kirjoja nopeaan tahtiin. Nykyisin tahti on hidastunut, koska en tykkää lukea kirjoja silloin, kun en jaksa tai pysty keskittymään niihin täysin ja kaikessa rauhassa. Luen englanniksi kirjoitetut kirjat mieluiten alkuperäiskielellään, mikä vaatii hieman normaaliakin enemmän keskittymistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Musiikkiopiston teoriatunneilla oli erilaisten kokeiden joukossa myös kuuntelutentti, jossa piti tunnistaa eri aikakausien musiikkia. Opettaja oli listannut meille kappaleita, joita kuuntelemalla pystyi valmistautumaan tenttiin. Koska siihen aikaan ei ollut vielä mahdollista kuunnella annettuja kappaleita YouTubesta tai Spotifysta kotisohvalta käsin, meille oli varattu pino CD:itä kirjastoon, jotka sai pyydettäessä mukaansa alakerran kuunteluhuoneeseen. Siellä kuuntelin niitä kaverini kanssa ja yritin raapustaa paperille joitain satunnaisia kuvauksia eri kappaleista. Emme jaksaneet tietenkään kuunnella kaikkia teoksia aivan loppuun asti, ja jostain syystä kuunneltavien kappaleiden ja vuosilukujen hahmottaminen tuntui silloin hankalalta. Tenteistä selviydyttiin kuitenkin kunnialla.


Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Lapsena kävin paljon ahkerammin kirjastossa, mutta vielä nykyisinkin lainaan toisinaan mm. nuotteja ja myös esimerkiksi kopiokonetta käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä silloin, kun on vaikeaa saada käsiinsä jotain teosta, voi luottaa siihen, että kirjastosta löytyy todennäköisesti apu tilanteeseen. Nykyisin myös digitaaliset palvelut ovat loistavia, esimerkiksi pääsy Naxoksen kokoelmiin on hieno lisä. Kirjoja en ole ainakaan vielä innostunut lukemaan digitaalisessa muodossa, koska laitteiden ruutuja tulee tuijotettua jo muutenkin aivan liikaa.


Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kun olin lapsi, kirjasto oli vielä paras lähde tietojen etsimiseen, ja koulutyöt perustuivat pitkälti sieltä löydettyihin tietokirjoihin. Nykyisin samat tiedot - ja enemmänkin - voi löytää muutamassa minuutissa netistä. Kirjastojenkin on siis ollut pakko kehittyä digitaaliseen ja monimuotoisempien palveluiden suuntaan hyvin lyhyessä ajassa.

Toivoisin kirjastojen säilyvän yhä paikkana, jossa tieto, historia ja viihde on saatavilla saman katon alla. Niissä järjestetään myös paljon monenlaisia kursseja, näyttelyitä, lukuhetkiä ja muunlaisia tilaisuuksia. Monipuolisuus tulee varmasti olemaan yhä tärkeämpää myös tulevaisuudessa.


Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on jonkin verran kulttuuritapahtumia. Kesäteatteri tuntuu pärjäävän hyvin vuodesta toiseen, samoin kuorot ja puhallinmusiikki ovat usein näkyvillä. Esityksiä ja näyttelyitä järjestetään useammassakin paikassa säännöllisesti. Silti tuntuu, että tarjonta on melko yksipuolista.

Olen itse pyrkinyt tuomaan synnyinkaupunkiini lisää klassisen musiikin konsertteja. Klassisen osuus on jäänyt melko pieneksi kaiken muun rinnalla eikä sitä juuri tueta. Onneksi muusikkoystäväni ovat lähteneet mukaan ideoimiini konsertteihin, ja olen voinut siten tarjota tasokasta musiikkia heinolalaisille. Ulkopuoliset apurahat ovat toisinaan helpottaneet järjestelyjä, muutenhan konsertit ovat olleet pääosin omakustanteisia. Heinolassa on vaihtuvien konserttivieraiden lisäksi joukko niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan konserttejani vuodesta toiseen. Juuri heidän ja lukuisten mukavien palautteiden vuoksi olen ryhtynyt toteuttamaan konsertti-ideoitani yhä uudelleen, vaikka se työlästä onkin. Heinolassa on kuultu jo kahdeksan järjestämääni klassisen musiikin konserttia.


Emmin musiikki- ja kirjavinkki

Jo ihan Suomen juhlavuodenkin kunniaksi muistuttaisin, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas on sellainen suomalainen klassikkoteos, joka jokaisen kannattaisi lukea, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Sotakirjallisuus ei kuulu omiin suosikkeihin noin yleisesti ottaen, mutta tämän teoksen kohdalla jokainen voi varmasti tehdä poikkeuksen.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

84.2 LIN

Jos taas klassisen musiikin saralta kaipaa suosituksia, niin yksi mielenkiintoinen säveltäjä on unkarilainen Ernő Dohnányi, jonka Pianokvintetto No. 1, Op. 1 on jo pitkään ollut suosikkilistallani. Tämä teos on saatavilla helposti CD:n muodossa Heinolaan seutulainana ja löytyy toki myös kätevästi mm. Naxos-musiikkikirjastosta eri esittäjien esittämänä.

Ernő Dohnányi: Chamber music: 2
78.51 DOH

https://lahti.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp

Tiivistelmä

Emmi Salmi, s. Heinola
Diplomiviulisti, muusikko, tapahtumatuottaja
Turun Taideakatemia, musiikkipedagogi AMK (2011)

Franz Liszt Musiikkiakatemia, musiikin maisteri (2014)
Työskentelee muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa ja orkestereissa (esimerkiksi jousikvartetti Lumo Ensemblen ja pianotrio TrioMen) sekä opettajana

https://www.lumoensemble.com/
http://www.facebook.com/triometrio

Eero Aven syntyi 20. elokuuta 1941 Pielisjärvellä ja nukkui pois 7. huhtikuuta 2020 Heinolassa. Haastattelu on syksyltä 2018.

Kuka olet?
Olen Eero Aven Heinolasta –musiikin viihdetyöläinen vuodesta 1966 lähtien. Elämäni on ollut ihmisten viihdyttämistä sekä sanoin että sävelin.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Sävellän ja sanoitan uusia lauluja itselle ja muillekin tarvittaessa. Lisäksi esiinnyn pienimuotoisissa konsertti- ja tanssitapahtumissa. Eero Aven & Soundset  -yhtye levytti O SOLE MIO juhlalevyä 5 vuotta, pitkälti ihmisten laulutoiveiden pohjalta. Lopulta asiat loksahtivat paikoilleen ja nyt voimme sekä minä, että VLMEDIA –levy-yhtiö olla tyytyväisiä lopputulokseen. Tätä 50v taiteilijajuhlavuottani olen viettänyt kansan parissa keikkaillen.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja kuinka se on pysynyt yllä?

Kipinä musiikin maailmaan syttyi omasta sydämen halusta ja sen sävelmistä. Siitä poltteesta ovat syntyneet myös menestyslevyni laulut ja monet muut. Melodiat ja tarinat pyörivät päässäni öisin ja päivin, tästä eteenkin päin. Taival keikkalavoilta ja studioista toisiin pitää sisällään niin haikeita kuin iloisiakin muistoja. Eräs hauska tapaus sattui 1980 –luvulta Juuan Piitterin sikajuhlilla, kun esiintymässä oli legendojen legenda, Esa Pakarinen. Pekka Puupää huutokauppasi yleisölle kaksi isoa, grillattua sianpäätä ja eräs isäntä huusi niistä toisen isolla hinnalla. Hän vei sen kainalossaan omaan aittaansa ja köllähti sen viereen nukkumaan. Aamulla herätessään isäntä säikähti niin, että oli joutua tekemään sairaalareissun, kun sianpää
tuijotti silmiin siinä ”mandoliinikrapulassa”.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on minulle elämäni suuri rakkaus ja yleisöni on sen hehkuva innoittaja niin, että haluan toteuttaa aina parempia sävelmiä ja sanoituksia ihmisten iloksi, ja joskus harmiksikin.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen kaikenlaista musiikkia rock-rytmeistä aina valsseihin.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Tämän päivän musiikki ja sen tulevaisuus ovat hieman hämärän peitossa, mutta kauniit iskelmät säilyvät aina. Minun sydämessäni ne voittavat kilpailun nyt ja tulevaisuudessa.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Musiikki ja kirjallisuus ovat monimutkainen juttu. Laulua ei synny ilman sanoitusta ja sävellystä. Melodiaan täytyy saada ensin sanoitus, sen jälkeen siitä syntyy vasta oikea iskelmä. Minuun vaikutuksen tehneitä teoksia on paljon ja ne voivat kulkea hyvinkin erilaisista tunnelmista toisiin. Haluan lukea ja tutkia varsinkin suurten legendojen muistelmia, kertomuksia muun muassa Rautavaarasta, Helismaasta, Pakarisesta, Kärjestä ym. musiikinhistoriaan jälkensä jättäneistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Erityinen kirjastomuistoni menee 10 vuotta taaksepäin, kun olin asiakkaana Heinolan kirjaston lehtilukusalissa. Siellä oli tietysti hiiren hiljaista ja sali lähes täynnä lehtien lukijoita, kun eräs herra otti ja pieraista rämäytti oikein ison paukauksen niin, että ihmiset säikähtivät ja läksivät litomaan kiireenvilkkaan ulkoilmaan. Se muisto kirjastosta on jäänyt jotenkin mukavana pamauksena mieleeni.

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Olen valitettavasti laiska kirjaston palvelujen käyttäjä nykyisellään.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjaston merkitys on ihmisille hyvin suuri ja se on tärkeässä yhteiskunnallisessa roolissa. Sehän on monissa kylissä ja kunnissa kansalaisten olohuone, josta saa monenlaista tietoa ja sivistystä elämänmenoon. Menneen 27 vuotisen kunnallispoliittisen urani ajan olen kannattanut kirjaston hyvinvointia päätöksissäni. Niin toivon myös nykyisten päättäjien arvostavan ja kunnioittavan kirjaston merkitystä hyvinvoinnin ylläpitäjänä.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Meillä Heinolassa on oikein hyvä ja energinen kulttuuritoimi ja henkilökunta, joka huolehtii meidän kaikkien kulttuurisesta hyvinvoinnista monipuolisesti ja iloisella meiningillä. Paikallisten taiteilijoiden entistä parempaa huomioonottamista tapahtumia suunniteltaessa pidän tärkeänä.

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Haluaisin, että meillä Heinolassa elettäisiin hyvillä mielin, Rillumarei!

Eeron musiikki- ja kirjavinkki

Veikko Ahvenainen: Suomi 100 vuotta: juhlalevy

78.8931 AHV

Veikko Ahvenaiseen tutustuin jo 1960 –luvulla iskelmälaulukilpailujen tiimoilta, joihin osallistuin useasti. Ja kutsuipa harmonikkataiteilija minut myös 60- vuotisjuhlakonserttiinsa esiintymään Finlandiatalolle. Siellä esitin Ahvenaisen sävellykset Kuihtuneet ruusut ja Takametsien kaipuu. Koska olen vannoutunut harmonikkamusiikin ystävä ja Veikko Ahvenainen on sen ylivoimainen mestari, suosittelen Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi levytettyä juhla-albumia.

Aatteleppa ite!: Jope Ruonansuu: Suomen hauskin mies
99.1 AAT

Jopella on rempseä huumoripuoli ja sitten on sydämellisten iskelmälaulujen puoli, se kaksinaisuus hänessä kiehtoo. Erityisesti minuun on kolahtanut Jopen laulu ”Ollaanko enkeleitä toisillemme”, jonka olen minäkin levyttänyt. Tykkään Jopen molemmista puolista ja elämänkerrassa pääsee kurkistamaan pikkuisen molempiin.

Tiivistelmä:

Eero Aven s.1941 Pielisjärvi (nyk. Lieksa)
Sanoittaja, sovittaja, säveltäjä ja esittävä taiteilija
Ensimmäiset levytykset 1960-luvun lopulla, tuorein julkaisu 2017

Albumit:
Sirpaleet (1978), Elämäntoveri (1980), Kauniit muistot (1981), Raitilla (1982), Tuhlarin tunteet (1983),
Parhaat (1983), Surusilmät (1985), Laulava sydän (1987), Valkea ruusu (1988), Elämäntoveri (1988),
Elämäntoveri (1991), Onnen sävel (1991), Eero Aven (1992), Kukka-Maaria (1993), Iltatähti (1995),
Parhaat 20 suosikkisävelmää (1997), Lauluja matkan varrelta (1998), Hopearuusu (1999), Kenties (quizas, quizas, quizas) (2002), Miljoona ruusua juhlalevy – 40 laulua (2006), Sydämen asialla (2008), Ruusutanssi (2009), Unohtumattomat suosikit (2013), O Sole Mio - 50v. Juhlalevy (2017)
Suurimpia hittejä:
Aina Aina, Elämäntoveri, Älä Sinä Mökötä, Ruusuni Mun, Lentojätkä, Kaunista Unelmaa, Metsuripojan Lemmitty, Sydämen Asialla, Kultahipun Laulu, Mandoliinikrapula