Tori Amos oli yksi 90-luvun ylistetyimpiä naisartisteja. Amoksen uskollinen fanikunta kaipaa yhä hänen aikaisimpien levyjensä kauniita pianomelodioita. Koronavuosi innoitti Amoksen tekemään haavoittuvaisen ja herkän Ocean to ocean -levyn, jossa Amos raottaa sanoituksissaan edes vähän yksityistä elämäänsä. Torin viimeaikaiset levyt ovat yleensä olleet lähinnä objektiivista tarinankerrontaa siitä lähtien kun hän perusti perheen ääniteknikko Mark Hawleyn kanssa 90-luvun lopulla. Ocean to ocean on musiikillisesti nautinnollinen kokemus, mutta voisi jopa ehkä väittää, että näin suuri radioystävällisyys on Amoksen kohdalla vähän vieraannuttavaa. Kappaleet ovat lyhyehköjä täydellisiä paketteja, eikä levyllä enää riitä tilaa pitkille monivaiheisille taiteellisemmille kappaleille. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikeiden kappaleiden sijasta tällaiset sanoituksiltaankin yksinkertaiset ja ymmärrettävät kappaleet ovat ihan raikas tuulahdus Amoksen tuotannossa. Levyllä jää yhä kaipaamaan kappaleita, joilla kuuluisi lähinnä piano ja Torin laulu.
Levyn huippukohtia ovat mielestäni ”Metal water wood” ja ”29 years”. Viimeisimmillä levyillä useita lauluja on omistettu Torin edesmenneelle äidille ja levyiltä paistaa Torin kaipaus yhteyteen toisten ihmisten kanssa- äitiin ja koronajajan eristämiin ystäviin. On virkistävää, että Tori uskaltaa olla haavoittuvainen 58-vuotias nainen.
Albumin vinkkasi Marja.