Siirry sisältöön

Avainsana: kuukauden levy

Julkaistu

Edward Elgarin (1857–1934) suurin teos The dream of Gerontius (1900), suomeksi Gerontiuksen uni, luokitetaan yleensä vastoin säveltäjän tahtoa oratorioksi - myös kirjastossa. Sävellys on teos kuorolle, solisteille ja orkesterille. Tekstinä on John Henry Newmanin (1801–1890) uskonnollinen englanninkielinen runo (1865).  Newman oli katolinen pappi ja runoilija.

 Gerontius tarkoittaa kreikan kielessä vanhaa miestä. Unessa hurskaan katolisen sielu (tenorisolisti) siirtyy kuolinvuoteelta Jumalan eteen ja päätyy kiirastuleen. Tuonpuoleinen kuvataan roomalaiskatolisena. Teoksen 1. osassa vanhus on aluksi elossa mutta menehtyy sitten rauhallisesti vierellään pappi (baritoni tai basso).

2. osassa kuolleen sielu herää tilassa, jossa ei ole paikkaa eikä aikaa. Hän kohtaa suojelusenkelinsä (mezzosopraano). Keskusteltuaan he jatkavat yhdessä matkaa Jumalan tuomioistuimen eteen. He kuulevat demonien ja enkelten kuorot. Tuskanenkeli (baritoni tai basso) vetoaa Kristusta pelastamaan uskovaiset. Sielu näkee häivähdyksen Jumalasta ja saa tuomionsa. Suojelusenkeli saattaa sielun Kiirastuleen. Sielu saa siunauksen ja lupauksen heräämisestä kirkkauteen.

Myöhäisromanttiseen tyyliin esitys vaatii ison orkesterin. Kaksoiskuoron lisäksi laulavat pienempi kuoro (äänitteellä nuorisokuoro) ja kolme solistia. Teoksessa on kaksi osaa, jotka jakaantuvat selkeästi eri jaksoihin. Musiikki kuitenkin jatkuu katkeamatta läpi teoksen, toisin kuin oratorioissa. Kesto on noin 40+60 minuuttia.

Gerontiuksen unta pidetään Elgarin kauneimpana kuorosävellyksenä, jopa kauneimpana kaikista hänen teoksistaan. Se on Sinfonia Lahden pääsiäiskonsertin teos Sibeliustalossa 27.3.2024.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Eeva.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Mitä saa kun yhdistää suomirockia ja okkultismia? No tietenkin Kryptan!

Tyrantti-yhtyeestäkin tutun Henri Segerin sooloprojektina alkanut bändi julkaisi marraskuussa 2023 debyyttilevynsä “Outo Laakso”. Bändi yhdistelee tyylissään nostalgista suomirokkia, iskelmää, vanhaa heavy-metallia sekä Blue Öyster Cult-tyylistä occult-rockia. Bändi kuulostaakin siltä, että olisi ollut pystyssä jo toistakymmentä vuotta.

Lyriikat kulkevat mystiikan ja salatieteiden polkuja ja vaikutteita on haettu niin ihmismielen syvyyksistä kuin myös goottilaisesta kauhukirjallisuudesta. Muistettavimpia kappaleita levyltä ovatkin reipas Öyster cult-tyylinen" Vala”, nopea oldschool-rockihtava “Dorian Gray” ja kaihoisalla akustisella kitaralla alkava mystiikka huokuva “Joki”.

Yhtyeen taustalta löytyy suomimetallin konkareita, nokkamies Henri Segerin ollessa Tyrantti-yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä. Kielissä taituroivat Demonic Death Judgesta tutut Eetu Lehtinen ja Toni Raukola. Rumpuja yhtyeessä takoo Jere Kolehmainen. Sama kokoonpano soittaa Kryptassa myöskin livenä ja bändi keikkaileekin pitkin kevättä eri puolilla Suomea.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Paavo.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Tammikuun kuukauden levy on The Poguesin If I Should Fall from Grace with God.

Levyn myötä muistamme vuoden 2023 lopulla menehtynyttä punkbardi Shane MacGowania (1957–2023), The Poguesin laulajaa ja lauluntekijää.

Yhtyeen kolmannella albumilla irlantilaisen kansanmusiikin poljentoa punkrockiin yhdistänyt The Pogues laajentaa skaalaansa, ja levyllä voi kuulla jopa itämaisia sävyjä, vivahteita espanjalaisesta ja turkkilaisesta musiikista kuten osuvasti nimetyt kappaleet Turkish Song of the Damned ja Fiesta (sekä levyn laajennetulta painokselta kuultavissa oleva Sketches of Spain).

Albumin kappaleet ovat uusilla vivahteilla höystettyjä mutta kokonaisuudessaan levy If I Should Fall from Grace with God on takuuvarmaa ja tuttua The Poguesia. Tanssijalka vipattaa ja tunnelmoivat balladit, vaikkapa Lullaby of London tai Battle March Medley, vievät herkempiin tunnelmiin. Kappaleiden sanoitukset pysyvät tutulla maaperällä, kuten myös MacGowanin rosoinen laulutyyli.

Joulu meni jo mutta levyltä löytyvää joululauluklassikkoa Fairytail of New York kuunnellessa voi odottaa seuraavaa. Duettona esitetty kappale perustuu MacGovanin sanoitukseen, jossa elämän kolhima pariskunta kinastelee keskenään jouluisessa New Yorkissa. Pariskunnan tarina on pikemminkin katkera kuin jouluinen mutta hieno sävellys nostaa sen arjen yläpuolelle. Albumin suosituimmaksi kappaleeksi noussut Fairytail of New York on yksi yhtyeen tunnetuimmista.

Kirjaston kokoelmasta levy If I Should Fall from Grace with God löytyy osana The Poguesin tuhtia Original Album Series -levypakettia, joka sisältää yhtyeen viisi albumia vuosilta 1984–1990.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tuija.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Irja Auroora, oikealta nimeltään Irja Auroora Maria Näsi, ent. Jäykkä, on loistavan kansainvälisen uran tehnyt suomalainen huippusopraano, joka on hiljattain viettänyt 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Hänen aktiiviuransa ajoittui 1900-luvun loppupuoliskolle. Vain 19-vuotiaana hän tuli toiseksi Lappeenrannan laulukilpailuissa 1969. Hän opiskeli laulua aikansa eittämättä parhailla laulunopettajilla Turussa, Wienissä, Roomassa, Lontoossa ja Salzburgissa. Hänen äänensä on erittäin taipuisa: se sopii käytännössä kaikkeen  laulumusiikkiin Mozartista Wagneriin, ja yhtä hyvin niin liediin, oopperaan kuin oratorioonkin. Irja Auroora opettaa edelleen jonkin verran laulua.

Hänen sopraanonsa on erittäin kirkas ja pakoton erinomaisen laulutekniikan ansiosta. Äänen timbre eli äänenväri on todella kaunis. Ääni soi tasaisesti kaikissa rekistereissä. Hän on myös loistava musiikin ja tekstin tulkitsija. Lyyrisestä dramaattiseen vaivattomasti, mutta aina täydellisellä tekniikalla.

Fuga on jälleen kunnostautunut julkaistessaan tämänkin kokoomalevyn. Irja Aurooran monipuolisesta ohjelmistosta kuullaan pääasiassa liedejä, joskin mukana on myös Oskar Merikannon Elinan surman neljäs näytös. Muita säveltäjiä ovat Toivo Kuula, Leevi Madetoja, Robert Schumann, Sergei Rahmaninov, Richard Wagner ja Jean Sibelius. Äänitteen nimeke Träume viittaa Wagnerin Wesendonck-laulujen viimeiseen osaan Träume; sarjan pianistina äänitteellä David Shaw. Muut pianistit levyllä ovat Pentti Koskimies ja Ilkka Paananen. Elinan surmassa esiintyy muitakin solisteja sekä Radion sinfoniaorkesteri johtajanaan Leif Segerstam.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Eeva.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Englannin kielen sana maraud tarkoittaa ryöstelyä, rosvoamista, ryöväämistä. Tällä albumilla rap-yhtye A Tribe Called Quest ryövää korvasi hieman alle tunnin ajaksi, ja tarjoilee rytmiä, melodiaa ja sanoja.

Albumia on luonnehdittu mm. termein East Coast hip hop tai jazz-rap. Jazz-rap on osuva siinä mielessä, että yhtyeen sointi perustuu usein vanhojen jazz-kappaleiden samplaukseen.

Samplaus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että jostain olemassa olevasta kappaleesta otetaan osia, joita muokkaamalla tai muulla tavoin hyödyntämällä tehdään uusi kappale. Sampleja löytyy myös useista funk/RnB -kappaleista. Hyvä esimerkki tästä työtavasta on albumin tunnetuimpiin kuuluva kappale Electric Relaxation, jossa on vahvasti samplattu funk-/jazz-muusikko Ronnie Fosterin aiempaa kappaletta, Mystic Brew.

Räpissä suuressa osassa on sanoitus. Tällä albumilla sanoitukset ovat nerokkaita ja kantaaottavia, mutta myös viihdyttäviä ja hauskoja, ei koskaan tylsiä. Yhtye ei myöskään pelkää paljastaa itsestään arempia asioita, esimerkiksi kappaleessa Oh my God toinen räppäreistäPhife Dawg räppää ”When’s the last time you heard a funky diabetic?”, viitaten omaan diabetekseensa. Kappaleessa 8 million stories taasen räpätään siitä, kuinka elämässä on ongelmia ja kuinka niihin tarvitaan apua.

Albumi on klassikko musiikkityylissään ja viettää marraskuussa 30-vuotisjuhliaan. Ota kuunteluun ja tykästy!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Otto.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Kuukauden levy: Ark – Arkeology : The Complete Singles Collection

Ruotsista on tullut vuosien varrella monia huippubändejä ja -artisteja: Katatonia, The Hellacopters, The Sounds - Abbaa, Kentiä ja Eva Dahlgrenia unohtamatta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tämän vinkin tavoitteena on muistutella vuosituhannen vaihteessa laajempaan suosioon nousseesta, kimallusta ja säihkettä huokuneesta The Arkista.

The Ark aloitteli musisointipuuhia jo 1990-luvun alkupuolella Etelä-Ruotsissa. Yhtyeen tyyliksi vakiintui tanssittava, glamoröösi poprock, pakettiin kuului myös 1960- ja 70-luvuilta inspiraationsa saanut, näyttävä pukeutuminen ja energiset esiintymiset. The Ark keikkaili ahkerasti Suomessakin erityisesti 2000-luvulla. Vuonna 2007 bändi kilpaili jopa Euroviisuissa! 2011 uutisoitiin yhtyeen lopettamispäätöksestä, joka on pitänyt muutamia yksittäisiä esiintymisiä ja 20-vuotisjuhlakiertuetta lukuun ottamatta.

Mikä sitten tekee The Arkista erityisen? Kaiken kepeyden ja humun takaa paljastuva syvällinen pohdinta, kyky pukea isoja asioita kauniiksi kokonaisuuksiksi. Biiseissä mietitään esimerkiksi minuutta ja kasvua ihmisenä. Toisaalta myös puhdasta faktaa: One of Us Is Gonna Die Young. The Disease on hämäävästä nimestään huolimatta hieno rakkauslaulu. Lisäksi vokalisti Ola Salon teksteissä on rohkeita kannanottoja muun muassa oikeudesta vanhemmuuteen (Father of a Son).

Arkeology – The Complete Singles Collection on pintaraapaisu yhtyeen keskeiseen tuotantoon. Kokoelmalle on koottu singleinä julkaistut kappaleet. Viideltä studioalbumilta löytyy kuitenkin enemmänkin annettavaa. Jos innostuit, kuuntele vielä ainakin Beauty Is the Beast ja Tired of Being an Object?

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Taru.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

On vuosi 1965 ja beatlemaniaa on podettu rapakon takana muutama vuosi, kun elokuussa ilmestyy the Beatles yhtyeen 5. eurooppalainen albumi Help! kivuten musiikkilistojen kärkeen.  Albumi muodostui vedenjakajaksi yhtyeen tuotannossa aineksina folkrockia, rock’n rollia ja klassisesta musiikkia ennen yhtyeen siirtymistä intialaisvaikutteiseen popmusiikkiin George Harrisonin kiinnostuttua sitarsoittimista. Albumilta löytyvät beatlehitit Help!, Ticket to Ride ja Yesterday.

Älppäristä tehtiin Yhdysvaltain markkinoita varten erillinen painos samannimisenä albumina kuin Euroopassa, mutta sen sisältö keskittyy lähinnä Beatles-elokuvan Help! elokuvamusiikkiin sekä useisiin lainakappaleisiin. Amerikkalaisesta versiosta puuttuu Yesterday, joka julkaistiin ensi kerran brittiläisessä albumissa.

Yesterday biisi on albumin toiseksi viimeinen kappale Paul McCartneyn säveltämänä ja sanoittama, jossa käytetään bändin perussoittimien rumpujen, basson, kitaran ja kosketinsoittimien lisäksi jousikvartettoa.  McCartney kuuli unissaan Yesterdayn sävelmän ja kirjoitti sen ylös herättyään ja varmisti vielä viikon verran, ettei ole kuullut kappaletta entuudestaan tekijänoikeuksien takia. Yesterdaysta tuli menestys, sillä melodisen melankolisesta kappaleesta kehkeytyi tähän asti maailman levytetyin sävelmä.  Rojaltteja Yesterdaysta kertyi tekijöilleen vuoteen 2012 mennessä 19,5 miljoonaa Englannin puntaa.

Albumin parhaimpiin rautalankamusiikin sävelmiin Helpin lisäksi kuuluvat The Night Before, Another Girl, You’re Going to Lose that Girl, I Need You.  The Night Before biisissä soitetaan ensi kerran sähköpianoa länsimaisen musiikin historiassa.

Kaikessa laajuudessaan Help! albumi on popmusiikin klassikkokamaa, suosittelen!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tessa.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Sinfonia Lahdella on todella vahva perinne Sibeliuksen soittamisesta. Viime aikoina orkesteri on levyttänyt myös paljon muuta, usein vähän vähemmän suurelle yleisölle tuttua. Tällä kertaa on tartuttu pienimuotoisempiin teoksiin. Termillä sinfonietta viitataan usein sinfoniaa pienempään orkesteriteokseen.

Tällä äänitteellä on kolme näitä ”pikku-sinfonioita”:

Benjamin Brittenin 18-vuotiaana säveltämä ihastuttava ja raikas teos, joka oli alun perin tarkoitettu kamarikokoonpanolle opusnumerolla 1.

Sergei Prokofjevin sinfonietta opus 5, A-duuri on niinikään sävelletty 18-vuotiaana. Sittemmin hänestä tuli yksi suurista sinfonikoista.

Francis Poulenc puolestaan sävelsi melko vähän varsinaista orkesterimusiikkia, tässä kuultava Sinfonietta oli tilausteos BBC:lle.

Lahden ylpeys jo vuosikymmenten ajalta, oma sinfoniaorkesteri, ei petä nytkään, vaan taipuu kepeään ja helposti kuunneltavaan tulkintaan näistä iloisista kappaleista. Kuulija voi siis rentoutua ja nauttia. Tätä levyä on helppo taidemusiikkia vähemmän harrastavankin lähestyä ja huomata, että yhtään ei tarvitse laittaa otsaa ryppyyn.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Päivi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Kerkko Koskisen albumi Lolita on orkestraalista rokkia, poppia, lattaria, jazzia, klasaria. Hyvää musiikkia.

”LOLITA on toinen sooloalbumini. Se tehtiin 20.5.2002 – 25.7.2005. Tänä aikana luin koko Agatha Christien tuotannon. ”, toteaa Kerkko Koskinen albumin takakannen tekstissä.

Lolita on siis Koskisen toinen sooloalbumi, joka julkaistiin vuoden 2005 elokuussa. Albumin sävellykset ovat totuttuun tapaan hänen omasta kynästään. Sointi muistuttaa aikaisemmilta vuosilta tuttua Ultra Bran tuotantoa, josta Koskinen sävelsi yhtä lukuun ottamatta kaiken. Kokoonpanossa tällä albumilla on perusbändin lisäksi puhallinsoitinsektio, joka koostuu trumpetista, tenori- ja baritonisaksofonista, huilusta, bassoklarinetista ja oboesta.

Musiikin lisäksi tällä albumilla pidän sanoista. Nerokkaita, paikoin hauskoja ja omaperäisiä rivejä kuullaan läpi albumin. ”Olen heittänyt verkon siinä toivossa, että siihen nappaisi taimen tai mukava leski” on yksi suosikeistani levyllä. Sanoja Koskinen ei itse kirjoita, vaan albumilla toimii useita sanoittajia.

Lolita sopii kuunneltavaksi ympäri vuoden, mutta kesällä se osuu etenkin maaliin. Siltä löytyy myös kappaleita moneen eri tunnelmaan. Menevämmästä ja kevyemmästä Suopursusta rokkaavaan Tätä miestä ei ruoste raiskaa -kappaleeseen ja aina rauhallisempaan Kukurukukukuuhun. Onpas sanahirviö tämä kappaleen nimi!

Ota tästä kuunteluun hyvää suomalaista tuotantoa kesän ratoksi. Koita vaikka miten sopii Agatha Christien tuotanto albumin tueksi!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Otto.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

The Nationalin uusimmalla, huhtikuun lopussa ilmestyneellä levyllä, First Two Pages of Frankensteinilla, lauletaan eroamisesta. Vaikkei ero olisi ajankohtainen teema kuulijan elämässä, saa levyn pelkistetty tunnelma hiljentämään ja pysähtymäänkin. Umpikujiahan elämässä on muitakin eroamisen ohella – ja hyvä musiikki auttaa niiden käsittelyssä.

First Two Pages of Frankenstein on kaikkinensa tasaisen tyylikäs kokonaisuus. Se ei lähde revittelemään, mutta kappaleisiin on ladattu kasvun varaa. Niissä on ilmavuutta ja keveyttä, meditatiivisuutta, mikä toimii vakavampien tekstien yhteydessä. Musiikki ei paina pohjaan, vaan tarjoaa jonkinlaista raukeaa lohdutusta. Joka kuuntelukerralla kappaleista paljastuu uusia kerroksia, mikä on aina hyvän levyn merkki.

Heti ensimmäisellä kappaleella, Once Upon a Poolsidella, on laulaja Matt Berningerin kaverina yksi albumin vierailevista vokalisteista, Suftjan Stevens. Stevensin ja kahdella muulla kappaleella – This Isn’t Helping ja Your Mind Is Not Your Friend – esiintyvän Phoebe Bridgersin roolit jäävät melko pieniksi. Varsinaiseksi duetoksi voi kutsua ainoastaan Taylor Swiftin kanssa laulettua vuoropuhelua The Alcottia.

Peruskitararockin rinnalla piano ja jousetkin nousevat isoon osaan levyn äänimaisemassa. Sanoituksissa viehättää parissa kappaleessa käytetty toisto, esimerkiksi Eucalyptuksen ”You should take it, I’m only gonna break it”. Isojen asioiden äärellä ilmaisusta karsiutuu rönsyt ja jäljelle jää koristelematon viesti. First Two Pages of Frankenstein on yhtyeen yhdeksäs studioalbumi. Lastu-kirjastojen kokoelmasta bändin levyistä löytyy kuusi, 2007 ilmestyneestä Boxerista lähtien kaikki albumit.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Taru.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Kuukauden levyksi on tällä kertaa valikoitunut Saksan ja ehkä koko maailman tunnetuimman industrial-metallibändin, Rammsteinin, uusin albumi ”Zeit”.

”Zeit”-albumi julkaistiin vuoden 2022 huhtikuussa, ja kyseinen julkaisu on heidän kahdeksas studioalbuminsa.

Rammstein tunnetaan yhtenä menestyneimpinä saksalaisena metallibändinä maailmalla, joka laulaa omalla äidinkielellään saksaksi melkein kaikki laulunsa. Rammstein on perustettu vuonna 1994 yhtiön kitaristi Richard Kruspe johdosta. Kruspe värväsi pian mukaansa myös bändin vakiokasvot, jotka eivät ole vaihtuneet yhtiön perustamisen jälkeen.

Albumin nimi ”Zeit” tarkoittaa suomeksi käännettynä ”aikaa”, ja ennen levyn julkaisua Rammstein olikin piilottanut ympäri maailmaa aikakapsuleita, jotka paljastivat levyn biisien nimet.

Musiikkina Rammstein edustaa juuri sitä mitä fanit toivovatkin, eli kovaa industrial metallia ja pientä poliittista kannanottoa maailman tilanteisiin, kuten ”Angst”-kappale osoittaa. Totta kai, saamme kuulla levyltä myös heidän lepsumpaa, hauskempaa ja rivompaa puolta, kuten ”Dicke Titten”-kappaleesta voi kuulla.

Levyn nimikkokappale ”Zeit” edustaa hyvin yhtyettä ja heidän herkempää puoltaan. Kappaleessa he käsittelevät asiaa, joka ei ole meidän hallinnassamme, eli aikaa. Aika kulkee aina vain eteenpäin, vaikka kuinka haluaisimme sen pysyvän paikallaan. Itse vertaisin kappaletta heidän ja yhteen omaan ehdottomaan suosikkikappaleeseen heiltä eli ”Mein herz brennt”. Se on julkaistu ensimmäisen kerran ”Mutter”-albumilla. Kappale on erittäin melankolinen ja koskettava, joka käsittelee vaikeita tunteita, joita tuskin kukaan kunnolla osaa ymmärtää oikein.

”Zeit”-albumi ja Rammstein ei petä kuuntelijaansa, joten laita levy soimaan ja nauti kunnon metallista 44 minuutin ajan! Tämän jälkeen uskoisin, että jos et ole ennen Rammsteinistä kuullut, niin et tule unohtamaan heitä ainakaan hetkeen!

Ich liebe Rammstein!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Severi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.


Julkaistu

Kuukauden levyksi valikoitui Human Performance, jonka esittää Parquet Courts -yhtye. Tämä esikouluikäinen levy julkaistiin 8. huhtikuuta 2016 ja on samalla yhtyeen viides studioalbumi.

Parquet Courts on yhdysvaltalainen post-punk/art rock/art punk -yhtye, joka on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Yhtye on tähän päivään mennessä julkaissut seitsemän studioalbumia.

Human Performance -albumilla kuullaan Parquet Courtsille tyypillistä hieman korviin särähtävää renkutusta, kuten kappaleessa I Was Just Here, mutta myös herkempää tulkintaa, kuten kappaleessa Steady On My Mind. Funkahtava kappale One Man No City pistää jalat liikkeelle, ja albumin loppuun mahtuu vielä kappale It’s Gonna Happen, joka on rauhallinen ja kolmijakoinen, minkä tahtiin voi vaikka valssia tanssia!

Parquet Courtsin sointi perustuu osittain siihen, että laulusuorituksia jakavat yhtyeen kaksi kitaristilaulajaa Andrew Savage ja Austin Brown. Savagella on ärhäkämpi, kun taas Brownilla hennompi ja puhtoisempi tulkinta. Bändille ominaista on myös sävellajista ja täydellisestä vireestä vapautuneet kitarasoolot, sekä paikoittain selvästi epävireinenkin laulu.

Hyvän musiikin lisäksi tämä albumi sai Grammy-ehdokkuuden kategoriassa Best Recording Package. Albumin taiteen onkin suunnitellut jo aiemmin mainittu bändin oma Andrew Savage, joka toimii musiikin ohella visuaalisten taiteiden parissa ja on suunnitellut kaikki bändin julkaisujen ilmeet. Tekstiliite on persoonallinen ja pitää sisällään Savagen maalauksia. Oma lempikuva on ensimmäisen sivun maalaus. Nappaa albumi matkaan ja valitse oma suosikkisi.

Pakkaa tanssikengät, pudota neula – tai paina play – ja nauti noin 40 minuuttia autenttisesta, rouheasta, menevästä ja myös kauniista musiikista.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Otto.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Musiikki menee jalan alle heti alkutahdeista lähtien.

Tero Hyväluoman ensimmäinen soololevy Junkyard Ball ilmestyi vuonna 2013 eli pyöreät kymmenen vuotta sitten. Äänite sieppaa mukaansa hurmaavan monipuoliselle kuuntelumatkalle, joka sisältää aineksia kansanmusiikista, jazzista, progesta ja ties mistä.

Tero Hyväluoma on freelancer-viulisti ja suomalaisen nykykansanmusiikin kärkinimiä. Hän vaikuttaa esimerkiksi yhtyeissä Tsuumi Sound System, Frigg ja Haaga Folk Machine ja on sen lisäksi ahkeroinut sessiomuusikkona eri artisteille Ismo Alangosta Viitasen Piiaan. Vain elämää -ohjelmassakin Hyväluoma on viuluineen piipahtanut.

Levyn sisäkansissa muusikko luonnehtii yhdellä lauseella kutakin säveltämäänsä kappaletta. Avausraita Punaturkki Breakdown on sen mukaan saanut inspiraationsa Hyväluoman kotikylästä, Vetelin Patanasta, jossa hänellä oli nuorena tapana kruisailla viritetyllä Suzuki PV:llään. Ja tämän mopon kyytiin tekisi kyllä mieli päästä – sen verran lennokasta seikkailua musiikki lupaa! Soittoa luotsaa Hyväluoman Frost V -kvintetti, jonka lisäksi levyllä vierailee liuta kansanmusiikin huippumuusikoita.

Tero Hyväluoma ei genrerajoja kumartele vaan ammentaa laajasti monesta laarista. Räväkintä jammailua tarjoilee nimikkokappale, jossa kaatopaikan asukkaat viettävät sellaisia jazz-soolojen täyteisiä tanssiaisia, että oksat pois. Välillä kuullaan myös itäisiä sävyjä ja mustalaistyyppistä viuluttelua. Svengaavan revittelyn vastapainona on muutamia herkempiä kappaleita, kuten kuulas versiointi vanhasta kansanlaulusta Läksin minä kesäyönä käymään, jonka laulullaan tulkitsevat Aili Järvelä, Maija Kauhanen ja Tero Pajunen. Kappale Reel Psilocybe & Juottomarssi puolestaan muodostaa kontrastin, jossa alkuosa on jossain määrin psykedeelistä, tajunnanvirtamaista aaltoilua ja loppuosa seesteistä pelimannisoittoa, jossa tuoksuu Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kesäinen nurmi.

Junkyard Ball on kiintoisa visiitti vetävän viulunsoiton ja rouhean rytmiryhmän pariin.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Anniina.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Helmikuussa 6.2. vietetään Saamelaisten kansallispäivää, joten kuukauden levyksi valikoitui Soljun uusi albumi Uvjamuohta. Solju - Ulla Pirttijärvi ja hänen tyttärensä Hildá Länsman ovat saamelaisia muusikoita Utsjoelta. Sana uvjamuohta on pohjoissaamea ja tarkoittaa puuterilunta.

Soljun musiikissa saamen kieli ja perinteinen joiku yhdistyvät sekä moderniin etnomusiikkiin että pohjoisen kuulaisiin äänimaisemiin. Solju tuo esiin pohjoiset juurensa ja saamelaisen kulttuurin rikkaat maailmat. Eläväinen, maanläheinen, värikäs, omaperäinen, eteerinen ja maalaileva ovat sanoja, joilla tekijät itse ovat luonnehtineet musiikkiaan.

Albumin kappaleet heijastelevat kaikuja Saamenmaan luonnosta ja traditionaalisesta elämäntavasta. Musiikissa helisee kevät, tunturikoivut hohtavat hopeisina ja joutsenet palaavat (Oassi mus, Njuvččat). Albumin joiut ovatkin syntyneet yhden muusikoille merkityksellisen kevään aikana. Soljun musiikki luo vahvoja (ääni)kuvia tuntureiden äärettömyydestä, luonnosta ja sen kauneudesta mutta myös yhteisöllisyydestä ja elävästä, sukupolvelta toiselle välittyvästä kulttuurista (Borggaid Čáđa, Ráffi). Sisaresta kertovan kappaleen (Oabbá) tunnelma on lähes intiimi.

Joiku yllättää ilmaisuvoimallaan ja monipuolisuudellaan. Kappaleiden äänimaisemat vaihtelevat eteerisen ohuista vahvoihin ja jopa uhkaaviin (Válddi fámut). Uvjamuohta vie taianomaiselle, jopa meditatiiviselle matkalle pohjoisen kevääseen.

Solju on albumillaan Uvjamuohta vuoden 2023 Emma -ehdokas etnomusiikin kategoriassa.

Helmikuun ajan Lahden pääkirjaston tasanteella on esillä laaja kattaus saamelaista musiikkia.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tuija.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Ruotsin tärkeimpiin rockbändeihin kuuluva Kent julkaisi 25 vuotta sitten kolmannen albuminsa Isolan.

Kent oli yhtye, jonka ruotsalaisuus tai ruotsinkielisyys ei välttämättä haitannut joskus länsinaapuriaan karsastavaa, suomalaista kuulijaa. Hyvä niin, sillä musiikillinen menetys olisi perustunut kovin mitättömiin syihin. Toisaalta osalla Kentin muusikoista ulottui sukujuuria Suomeen, joten kulttuurinen yhteys on ollut arvattua lähempänä. Kentin viileä rauhallisuus, tyylikäs melankolisuus, pehmeä tummasävyisyys puhutteli paitsi skandinaaveja, myös kauempana maailmalla. Isolasta julkaistiinkin seuraavana vuonna – 1998 – englanninkielinen versio.

Kuunteleepa Isolaa ruotsiksi tai englanniksi, tempaisee levy mukanaan 1990-luvun loppupuolen tunnelmiin.

”Tid... du är dig inte lik
Min knutna hand i fickan
Sömn... jag kräver ingen sömn
Jag vrider mig på nålar

--

Tid... allt ska bli som då
Jag nöjer mig med tystnad
Språk... jag behöver inget språk
med tiden på min sida”

Aikalaisella hittisinglen ”Om du var här” sanat löytynevät muistin pohjukoista. Toisaalta lyriikat vievät rauhoittavan ajattomiin sfääreihin. Esimerkiksi tästä voisi nostaa minkä tahansa kappaleen sanoituksia Isolalta. ”Det är bara saker som man ser, det är bara saker som man vet … tänk om jag har fel … har vi tid innan allting tar slut”. Haikeus, tyhjyys, paljaus – kaikki tunnelmat välittyvät viiltävän kirkkaasti.

Tunnelmat nousevat pinnalle myös levyn äänimaisemassa – kuuntele vaikka levyn päättävä, minimaalista massiiviseen yhdistävä 747.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Taru.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Donald Fagenin The Nightfly valikoitui kuukauden levyksi, sillä se viettää tässä kuussa 40-vuotispäiviään. Albumi ilmestyi 1. lokakuuta 1982.

Donald Fagen tunnetaan Steely Dan -yhtyeen toisena ydinhahmoista Walter Beckerin ohella ja The Nightfly on Fagenin ensimmäinen albumi Steely Danin hajoamisen jälkeen.

Musiikkityyliltään albumi on jazzahtavaa rockia/poppia. Albumista käytetty termiä jazz pop. Soinnutus kappaleissa on rikasta ja monisävelistä.  Kappaleissa on vaihtelua tunnelman ja tempon suhteen, hitaammasta balladista (Maxine) nopeampaan ralliin (New Frontier). Sointimaailmassa kuullaan pianon, rumpujen ja kitaroiden lisäksi muun muassa syntetisaattoreita sekä vaski- ja puupuhaltimia.

Albumin lyriikat ovat osittain omaelämäkerrallisia, toki Fagen myöhemmässä haastattelussa ilmaisi albumin olevan ennemminkin koostettu versio elämästään, kuin suora elämäkerta. Kolmas kappale Ruby Baby on Fagenin versiointi Leiber & Stollerin kirjoittamasta kappaleesta. Joka tapauksessa aiheet sijoittuvat 50- ja 60-luvun vaihteeseen ja The Nightflyn kannessa onkin imitaatio ajalle tyypillisestä radio DJ:stä mikrofonin ja levysoittimen ääressä tupakka kädessä.

Yksi erikoisuus tässä levyssä on se, että se on yksi ensimmäisiä kokonaan digitaalisesti äänitettyjä levyjä, aikansa tuoreinta laitteistoa käyttäen. Albumi onkin osittain siitä syystä suosittu audiofiilien keskuudessa.

Nappaa tämä kirjastolta kuultavaksi ja nauti reilu puolituntinen hienosta musiikista!

Albumi on saatavilla kirjastosta CD-versiona ja bonuksena löytyy myös albumin konserttitaltiointi vuodelta 2019.  (Levy julkaistu vuonna 2021.)

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Otto.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

”When I'm lyin' in my bed at night
I don't wanna grow up
Nothin' ever seems to turn out right
I don't wanna grow up
How do you move in a world of fog
That's always changing things
Makes me wish that I could be a dog
When I see the price that you pay
I don't wanna grow up
I don't ever wanna be that way
I don't wanna grow up

Seems like folks turn into things
That they'd never want”

-I Don’t Wanna Grow Up-

Kun nuorena aikuisena kuuntelin ensimmäistä kertaa Tom Waitsin Bone Machine albumia muistan ajatelleeni, että I Don’t Wanna Grow Up kappale tulisi olemaan elämäni motto. Jossain välissä kuitenkin kasvoin isoksi, mutta jollain tavalla olen yrittänyt pitää kiinni sisäisestä lapsestani, joka leikkii, pelaa, katsoo piirrettyjä, soittaa musiikkia ja jahtaa unelmiaan.

Syyskuun 8 päivä 30 vuotta täyttävä Bone Machine on mielestäni Tom Waitsia parhaimmillaan. Iso osa Waitsin tuotannon hienoudesta on ennakkoluuloton instrumenttien käyttö. Pelkästään Bone Machine levyllä soitetaan akustista kitaraa, sähkökitaraa, pystybassoa, sähköbassoa, erilaisia perkussioita, chamberliniä, pianoa, altto- ja tenorisaksofonia, basso klarinettia, viulua, haitaria, banjoa sekä steel-kitaraa. Näiden lisäksi Waits soittaa In the Colosseum kappaleessa hänelle naapurinsa valmistamaa ”conundrum” instrumenttia. Waits kuvailee conundrumin äänen olevan kuin ”vankilan ovi, joka sulkeutuu takanasi” ja että se näyttää ”kuin kiinalaiselta kidutusvälineeltä”. Waits käyttää myös omaa ääntään monipuolisesti instumenttina. Dirt in the Groundin korkealta kähisevät laulut vaihtuvat The Ocean Doesn’t Want Me kappaleen spoken word tulkintaan ja A Little Rain kappaleen kauniiseen ja perinteisempään laulutyyliin.

Tom Waitsin lisäksi tuottajana ja säveltäjänä albumilla on toiminut Waitsin vaimo Kathleen Brennan joka on ollut parin tapaamisen jälkeen ollut säveltämässä suurinta osaa Waitsin tuotantoa. Keith Richards on merkattu toiseksi säveltäjäksi albumin päätösraidalla That Feel, jolla Richards soittaa kitaraa ja laulaa taustalauluja.

Tom Waits on artisti, joka ei kuulosta keneltäkään muulta ja Bone Machine on osoitus Waitsin neroudesta sävellyksen ja musiikkituotannon saralla ja siksi se on ehdottomasti ansainnut paikkansa ajattomana klassikkona.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tomi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

John Coltranen vuonna 1965 ilmestynyttä A love supreme-albumia pidetään yhtenä merkittävimmistä jazz-levyistä kautta aikojen. Levystä on tehty useita uusintapainoksia vuosien saatossa. Viime vuonna julkaistiin myös Petri Silaksen ansiokas suomennos teoksesta A love supreme – John Coltranen testamentti, jossa kerrotaan perusteellisesti levyn tekemisestä, sisällöstä ja kulttuurisesta merkityksestä. Mukana on myös Mikko Innasen, Raoul Björkenheimin, Teemu Mustosen ja Juhani Aaltosen cd Jälkipyörteitä, joka on syntynyt A love supreme -levyn innoittamana.

A love supreme lienee yksi Coltranen tunnetuin levy. Siitä on pidetty laajalti myös jazz-piirien ulkopuolella ja se onkin hyvä ”sisäänheittotuote” jazzmusiikkiin. Se on helposti lähestyttävissä ja kuunneltavissa sisältämästään harmonisesta syvyydestä huolimatta.

Tällä levyllä Coltrane päästi henkisyytensä vapaaksi. Levyn aloitusraita Acknowledgement sisältää tunnetun teeman ja biisi loppuu maagiseen hokemaan ”Love supreme, love supreme”. Coltrane oli vastikään päässyt irti päihteistä ja aloittanut hengellisen etsinnän. Jatkuva etsintä johti myöhemmin moniin vapaamman jazzin kuolemattomiin mestariteoksiin, kuten Meditations, Stellar regions ja Interstellar space.

Suosittelen levyä varauksetta kenelle tahansa, piditpä jazzista tai et.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Varaa kirja verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Kaija Saariahon Sumun läpi-äänilevy sisältää sävellyksiä 80-luvulta tähän päivään. Levy on tehty Saariahon luottolaulajan, sopraano Anu Komsin kanssa. Pianistina toimii myöskin vanha soittokumppani Pia Värri. Vanhemmissa lauluissa on tekstiä mm Mika Waltarin Koiranheisipuusta. 2000-luvulta löytyy lauluja Eino Leinon runoihin ja uusimpina Pentti Saarikosken runojen päivitys 60-luvulta nykypäivään.

Kaija Saariahoa pidetään yhtenä merkittävimmistä nykysäveltäjistä. Tällä levyllä kuullaan hänen kehitystään säveltäjänä ja samalla sopraano Anu Komsin ja pianisti Pia Värrin matkaa artisteina.

Jos et ole aiemmin kuunnellut nyky(taide)musiikkia niin tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska melodioiden,  harmonioiden ja rytmin käyttö on vapaampaa ja monipuolisempaa kuin perinteisemmässä klassisessa musiikissa. Kun tähän pääsee sisälle, on musiikki kuitenkin kaunista ja sisältää upeita tunnelmia.

Kokeile kuunnella musiikkia avoimin mielin ja korvin. Voit kuunnella esimerkiksi äänien erilaisia struktuureja tai värejä. Tai voit vain tutkiskella itseäsi. Minkälaisia tunteita tämä herättää sinussa?

Nykymusiikin kuunteluun voit saada apua esimerkiksi Osmo Rauhalan tietofinlandialla palkitusta Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa-kirjasta.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Kun puut ovat jo vihreitä, aurinko paistaa ja rupeaa olemaan niin lämmintä, että hupparikin jää kotiin ulos lähtiessä, lähes poikkeuksetta pistän Rancidin … And Out Come the Wolves albumin soimaan. Matt Freemanin uskomattomat bassokuviot, (Journey To The End Of The East Bay kappaleen bassolinja saattaa olla maailman paras!) sekä Tim Armstrongin ja Lars Frederiksenin tarttuvat laulukuviot saavat minussa heti aikaan kesäfiiliksen, johon ei moni muu albumi pysty. Albumin selkeät ska-vaikutteet ovat iso osa levyn kesäistä fiilistä. Varsinkin kappaleissa Time Bomb, Daly City Train ja Old Friend on erittäin vahva ska-poljento, joka saa tanssijalan vipattamaan.

Muistan kuulleeni Rancidia ensimmäisen kerran pelatessani playstationilla Dave Mirra freestyle BMX peliä, jonka soundtrackiltä löytyy …And Out Come the Wolves albumin aloitusraita Maxwell Murder. Dave Mirra freestyle BMX ja Tony Hawk’s Pro Skater pelisarja ovat olleet varmasti monille nuorille, kuten minulle ensimmäinen kosketus punk rockiin.

…And Out Come the Wolves on ehdottomasti klassikko ja minusta ehkä 90-luvun paras punk albumi. Sen lisäksi että tänä kesänä kannattaa kuunnella Rancidia, suosittelen pelaamaan Tony Hawk's Pro skater 1+2 remaken ja tekemään uusia musalöytöjä!

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Tomi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Brittibändi Bring Me The Horizonin Post human: survival horror -EP julkaistiin vuonna 2020. Mukana on useita vierailevia artisteja, kuten Yungblud.

Post human: survival horror on teemoiltaan melko poliittinen. Reilu puoli tuntia kestävä EP tehtiin koronapandemian aikana, ja se kuuluu sanoituksissa. Eristyneisyyden ja ahdistuksen tunteet ovat keskiössä. Hiljalleen kasvava viimeinen kappale eroaa tyyliltään muista. One Day the Only Butterflies Left Will Be in Your Chest as You March Towards Your Death -kappale on duetto Evanescencesta tutun Amy Leen kanssa. Ympäristöhuoli paistaa pintatasolla rakkausongelmia kuvailevan kappaleen sanoituksista.

Bring Me The Horizon aloitti soittamalla metal- ja hardcorea, mutta heidän tyylinsä on muuttunut vuosien saatossa kevyempään suuntaan. Yhtye on osoittanut suurta muuntautumiskykyä, kun heidän musiikkinsa on taipunut sujuvasti metalliin, rockiin, popiin ja elektroniseen musiikkiin. Yhtye julkaisi äskettäin jopa kappaleen norjalaisen poptähti Sigridin kanssa. Kaikkia odotuksia uhmaten yhteistyönä tehty kappale toimi!

Post human: survival horror -albumi on tyylin kehittymisestä huolimatta soundiltaan melko raskas. Solisti Oliver Sykesin ääni taipuu moneen ja toimii kappaleiden punaisena lankana. EP:n kohokohdaksi nousee Ludens-kappale, joka kuuluu myös Death Stranding -videopelin soundtrackilla. Kappale on hyvä esimerkki yhtyeen monipuolisesta tyylistä. Raivokasta biisiä tekee mieli kuunnella kesän festarikeikoilla ja huutaa samalla sanoitusten mukana. ”Do you know why the flowers never bloom? Will you retry or let the pain resume? I need a new leader, we need a new Luden…”

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Saimi.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Tori Amos oli yksi 90-luvun ylistetyimpiä naisartisteja. Amoksen uskollinen fanikunta kaipaa yhä hänen aikaisimpien levyjensä kauniita pianomelodioita. Koronavuosi innoitti Amoksen tekemään haavoittuvaisen ja herkän Ocean to ocean -levyn, jossa Amos raottaa sanoituksissaan edes vähän yksityistä elämäänsä. Torin viimeaikaiset levyt ovat yleensä olleet lähinnä objektiivista tarinankerrontaa siitä lähtien kun hän perusti perheen ääniteknikko Mark Hawleyn kanssa 90-luvun lopulla. Ocean to ocean on musiikillisesti nautinnollinen kokemus, mutta voisi jopa ehkä väittää, että näin suuri radioystävällisyys on Amoksen kohdalla vähän vieraannuttavaa. Kappaleet ovat lyhyehköjä täydellisiä paketteja, eikä levyllä enää riitä tilaa pitkille monivaiheisille taiteellisemmille kappaleille. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikeiden kappaleiden sijasta tällaiset sanoituksiltaankin yksinkertaiset ja ymmärrettävät kappaleet ovat ihan raikas tuulahdus Amoksen tuotannossa. Levyllä jää yhä kaipaamaan kappaleita, joilla kuuluisi lähinnä piano ja Torin laulu.

Levyn huippukohtia ovat mielestäni ”Metal water wood” ja ”29 years”. Viimeisimmillä levyillä useita lauluja on omistettu Torin edesmenneelle äidille ja levyiltä paistaa Torin kaipaus yhteyteen toisten ihmisten kanssa- äitiin ja koronajajan eristämiin ystäviin. On virkistävää, että Tori uskaltaa olla haavoittuvainen 58-vuotias nainen.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Marja.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Woe to you, oh Earth and Sea, for the devil sends the beast with wrath, because he knows the time is short. Let him who hath understanding reckon the number of the beast. For it is a human number. Its number is six hundred and sixty-six.

-The Number of the Beast-

Näillä aikoinaan pahaenteiseksikin koetuilla sanoilla lähtee käyntiin yhdeksi heavy metalin klassikkolevyistä laskettava Iron Maidenin The Number of the Beastin B-puoli. Albumi viettää maaliskuussa 2022 40-vuotissynttäreitään, ja on näin osuva valinta Lastu-kirjastojen kuukauden levyksi.

Kolmas levy on perinteisesti ollut bändille kuin bändille haastava. Usein kahdelle ensimmäiselle albumille materiaalia on ehtinyt kertymään useamman vuoden ajalta, mutta kolmas levy on se, jossa punnitaan bändin kyky tehdä laadukasta musiikkia hyvin lyhyessä ajassa. Maiden oli ollut käytännössä katsoen jatkuvasti tien päällä ensimmäisen, vuonna 1980 julkaistun esikoisalbumin jälkeen, ja rauta piti takoa sen ollessa kuumaa. Edellinen kiertue Killer World Tour päättyi loppuvuodesta 1981, uuden albumin äänitykset oli buukattu tammikuulle ja seuraava maailmankiertue alkamaan helmikuussa.

The Number of the Beastilla Maiden oli kiireen lisäksi myös uuden edessä. Bändin vauhdilla kasvavalle fanijoukolle täytyi pystyä näyttämään, että uusi nokkamies, lähinnä Samsonissa aikaisemmin vaikuttanut Bruce Dickinson pystyy hoitamaan Paul Di’Annon jättämän tontin. Laulajanvaihdos näkyy myös tyylillisesti bändin kehityksessä edelliseen Killers-pitkäsoittoon verrattuna, sillä Dickinsonin ääniala oli laajempi ja antoi täten biisinkirjoittajille enemmän vapauksia. Tämän lisäksi myös kitaristi Adrian Smith osallistui biisintekoon ja toi mukanaan omat mausteensa levylle esimerkiksi The Prisoner- ja 22 Acacia Avenue-biisien muodossa.

Valokeilassa paistattelevien nimikkobiisin ja ikivihreän Run to the Hills-klassikon takaa löytyy tasapainoinen, hyvin aikaa kestänyt levy, jolla ei montaa heikkoa hetkeä ole. Onhan bändi tosin itsekin jälkeenpäin sanonut, että albumin heikoksi lenkiksi laskettava Gangland oli väärä valinta levylle B-puoleksi kiireen vuoksi jätetyn Total Eclipsen sijaan. Live-vetojen kiintotähdeksi muodostunut, kuolemaantuomitun viimeisistä ajatuksista kertova Hallowed Be Thy Name päättää albumin väkevästi ja on edelleen monen ehdoton suosikki bändin tuotannosta.

Bruce Dickinsonin tunnistettava ääni, Steve Harrisin tavaramerkki-kolinabasso, Adrian Smithin ja Dave Murrayn saumaton kitarayhteistyö sekä Clive Burrin tarkka rumputyöskentely puhuvat vielä näin vuosikymmenienkin jälkeen puolestaan, eikä liene sattumaa, että juuri tällä levyllä Iron Maiden teki läpimurtonsa ja sementoi uransa suunnan seuraavaksi vuosikymmeneksi.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Janne.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Neil Young aiheutti liikehdintää musiikin striimaus-palveluiden käyttäjissä poistamalla kaiken musiikkinsa Spotifysta, koska Spotify jakaa arveluttavaa sisältöä tuottavaa podcast-isäntä Joe Rogania. Young on aiemminkin osoittanut mieltään mm. kanadan hiekkaöljykaivoksia vastaan

Neil Youngin Harvest-levy täyttää helmikuussa 2022 pyöreät 50 vuotta. Levy on löytänyt kuulijoita aina uusista sukupolvista ja onkin vanhentunut hienosti. Kauniita melodioita sisältävä folk-musiikki onkin taas muodikasta (liekö koskaan ollutkaan poissa).

Levy sisältää sydäntä särkevän kauniita melodioita ja koskettavia tekstejä. Esimerkiksi vanhenemisestakin kertova biisi Old man kertoo yleispätevästi ihmisyydestä kertosäkeessään:

” Old man, take a look at my life
I'm a lot like you
I need someone to love me
The whole day through
Ah, one look in my eyes
And you can tell that's true”

Levy sisältää myös biisin A man needs a made, joka nimensä perusteella vaikuttaa vanhentuneelta. Young oli sairas biisiä tehdessään ja laulu kertookin siitä miten ihminen tarvitsee apua selvitäkseen elämästä.

Itselleni tämä oli yksi ensimmäisistä kuulemistani Neil Young levyistä. Tämä aloitti elin-ikäisen matkan Youngin kanssa. Youngin jättimäinen tuotanto sisältää mm paljon folkimpia soololevyjä ja Crazy horsen kanssa tehdyt rockimmat tuotokset, häntä pidetäänkin grungen kummisetänä. Hän on tehnyt kymmeniä upeita levyjä ja paljon maailman parasta musiikkia.

Jos artisti on sinulle tuntematon, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos taas Youngin musiikki on jo tuttua ota toki levy uudelleen kuunteluun merkkipäivän kunniaksi.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Ville.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu
Laughing Sam's dolphinin levynkansi

Jotkut asiat vaativat aikaa. Jo 1990-luvulla Lahden seudulta ponnistanut Laughing Sam’s Dolphin kokosi rivinsä 25 vuoden tauon jälkeen, tuuletti pölyt ysäriaikaisista kappaleistaan ja uudelleenäänitti ne bändin nimeä kantavalle pitkäsoitolle. Levy on grungesta ammentavan Laughing Sam’s Dolphinin debyyttialbumi. Elämä siis kuljetti muusikoita vuosiksi eri suuntiin, mutta palautti lopulta taas yhteen jatkamaan soitto- ja levytyspuuhia.

Kahdeksan kappaleen tiivis paketti totisesti vie suoraan grungen ytimeen. A-puolen lauluissa painottuu aavistuksen raskaampi ote, mikä käy heti kärkeen selväksi ”By Mistaken” runtatessa levyn mukavasti käyntiin antaen viitettä tulevasta. Kitara- ja bassoriffeissä on jykevyyttä ja rosoa, niiden lomaan melodisille osuuksille on annettu tilaa. Melodisempaa puolta tarjoaa ”Trap”, josta on tehty myös musiikkivideo viime syksynä.

B-puolellakin rytistellään, mutta laajemmin rokkaavan materiaalin puolelle. Lennokas ”Release Me” kumartaa Kingston Wallin suuntaan taitavasti. ”Comic” soi rennosti ja tarttuvasti Pearl Jamin henkeen. Koko albumia ajatellen on mainittava vielä ainakin Soundgarden, jonka vaikutteet kuuluvat levyllä. Laughing Sam’s Dolphinin valteiksi kovien esikuvien ohella on luettava ehdottomasti ammattimainen, monipuolinen laulu, vankka soittokokemus sekä hyvin aikaa kestäneet kappaleet. Levyä kuunnellessa aistii bändin tuoreen energian, soittamisesta ja levyn tekemisestä on selkeästi nautittu.

Bändin debyytti on julkaistu LP-levynä, C-kasettina ja digitaalisessa muodossa. Formaatissa on siten valinnanvaraa niin nostalgikolle kuin nykyaikaisellekin musadiggarille. Ota albumi kuunteluun, jos kaipaat varteenotettavaa vaihtoehtoa Seattle-soundin jättiläisten rinnalle.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Taru.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Heinäkuussa julkaistulla toisella albumillaan Billie Eilish ei yritä pitää kiinni saavuttamastaan menestyksestä helposti sulatettavilla ja menevillä poppibiiseillä vaan tarjoaa levyllisen vihansävyttämiä kappaleita kasvamisesta nuoreksi naiseksi miljoonien silmäparien alla, häneen (ja muihin naisiin) kohdistuvista odotuksista sekä 
liehittelevistä nilkeistä. Teemojen tuttuudesta 
huolimatta Eilish kirjoittaa julkisuuden varjopuolista teeskentelemättömästi, tuoreesti ja rehellisesti. 

Kappaleiden soundimaailma on minimalistinen kuten myös Eilishin laulu, joka lähentelee useilla biiseillä pikemminkin spoken word-tyylistä lausuntaa. Näistä parhain esimerkki lienee Not my responsibility, joka summaa hyvin myös levyn sanoman:  

“Who decides what that makes me? What that means? 
Is my value based only on your perception? 
Or is your opinion of me not my responsibility?” 

Eilishin levyn kuunneltuaan voisi pohtia, haluaako kukaan seurata hänen jalan jäljissään ja tavoitella menestymistä musiikkibisneksessä. Silti Eilish muistuttaa, että 19-vuotias poppari on vasta tiensä alussa eikä häntä määrittele kukaan muu kuin hän itse. Siksi myös muiden kannattaa tavoitella oman äänensä kuuluviin tuomista. 

“But I, I'm in love 
With my future 
And you don't know her 
And I, I'm in love 
But not with anybody here 
I'll see you in a couple years” 

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Jenna.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.

Julkaistu

Loppusyksyä värittävän harmaan tummemmat sävyt musiikkinsa pohjaväriksi valinnut göteborgilainen progressiivisen metallin pieni suuri nimi Evergrey on ehtinyt urallaan jo 12. täyspitkään albumiin. Helmikuussa 2021 julkaistu ”Escape of the Phoenix” jatkaa tyylillisesti selkeästi samalla polulla mihin sitä aikaisemmat levyt ovat tietä viitoittaneet, eikä bändi osoita väsymisen tai sävellyskynän tylsymisen merkkejä vielä neljännesvuosisadan iässäkään.

Kitarariffit louhivat edelleen raskaasti, Rikard Zanderin syntikat luovat eteeristä tunnelmaa ja biisit ovat täynnä pieniä melodisia koukkuja. Bändin alkuaikojen tuotantoa vahvemmin värittänyt progressiivisuus ei ole enää niin selkeä osa ilmaisua, vaikka välillä biisejä maustetaankin hieman koukeroisemmilla riffeillä ja tahtilajeilla. Tunnelmiltaan musiikki tasapainottelee raskauden ja herkkyyden välillä, hakien niiden välillä vallitsevaa harmoniaa. Evergreyn tuotannossa levy on jopa hämmästyttävän optimistinen ja toiveikas.

Laulajakitaristi Tom S. Englundin karismaa tihkuva tulkinta vain terävöityy iän tuoman kokemuksen myötä. Hänen tekstinsä koostuvat raskaista ja vakavista aiheista, mutta hänen äänessään ei ole tippaakaan teennäisyyttä, mikä voisi tehdä lopputuloksesta vaivaannuttavan. Hänen ja vuonna 2014 bändiin muutaman vuoden tauon jälkeen palanneen Henrik Danhagen välinen kitaratyöskentely on saumatonta, ja jokainen riffi, melodia ja soolo kuulostaa tarkoin harkitulta. Rytmiosastosta vastaavat Jonas Ekdahl - Johan Niemann keskittyvät luomaan biisien selkärangan ja pysyvät uskollisina tonteillaan. Kokemus näkyy tässäkin eheänä kokonaisuutena.

Levyltä on haastavaa ja hieman tarpeetonta tuoda esille mitään tiettyjä biisejä, mutta nostoina ensimmäiselle kuuntelukerralle voisi olla levyn kumartelematta avaava Forever Outsider, upean sielukasta tulkintaa sisältävä In the Absence of Sun, sekä sitä seuraava, bändille jopa hämmästyttävän kevyen kertosäkeen omaava Eternal Nocturnal.

Evergrey kuulostaa yhä vuosien jälkeen omalta itseltään, ja onnistuu albumilla luomaan nahkansa hukkaamatta sieluaan – jälleen kerran.

Varaa levy verkkokirjastosta.

Albumin vinkkasi Janne.

Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.