Kuukauden levy -sarjassa kirjaston henkilökunta vinkkaa kuukausittain kiinnostavan musiikkialbumin.
Pulp: More
Pulp-yhtyeen tarina alkaa jo 70-luvullta, jolloin 15-vuotias yhtyeen keulahahmo, Jarvis Cocker, perusti yhtyeen, joka tuolloin kulki nimellä Arabicus.
Perturbator: The Uncanny Valley
Ranskalainen Perturbator, oikealta nimeltään James Kent, julkaisi 6.5.2016 neljännen studioalbuminsa The Uncanny Valley suomalaisen levy-yhtiön Blood Musicin kautta.
Iron Maiden: Seventh Son of a Seventh son
Brittiläinen hevilegenda Iron Maiden täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Vuonna 1975 basisti Steve Harrisin perustama ja luotsaama bändi on vuosikymmenien kuluessa vakiinnuttanut asemansa yhtenä hevimusiikin suurimmista nimistä.
Lue Seventh Son of a Seventh Son -levyn vinkkiteksti kokonaan.
Radiohead: Kid A
Radioheadin neljäs studioalbumi Kid A juhlistaa tänä vuonna 25-vuotissyntymäpäiväänsä. Edellinen albumi OK Computer oli valtava menestys, mutta suosion uuvuttama Thom Yorke halusi välttää toistamasta itseään.
Leija Lautamaja: Sydän tuli piilosta
Viime vuonna esikoisalbuminsa Sydän tuli piilosta julkaissut Leija Lautamaja vakuutti levyllään monet musiikkimediat, kuten Rumban, Kulttuuritoimituksen ja Radio Helsingin. Lisäksi albumi nappasi ehdokkuuden Vuoden Etno -kategoriassa Emma-gaalassa, jota vietetään nyt maaliskuussa.
Esa Kotilainen: Perhosniitty
Perhosniitty (2013) on Kotilaisen kahdeksas sooloalbumi. Albumilla perisuomalainen harmonikkatunnelma yhdistyy progressiivisen rokin kanssa tunnelmamusiikiksi
Yo-Yo Ma, Stuart Duncan, Edgar Meyer & Chris Thile: Not Our First Goat Rodeo
Mitä saa kun yhdistää (kiistellysti) maailman parhaan sellistin, maailman parhaan mandolinistin, maailman parhaan kontrabasistin ja maailman parhaan bluegrass-viulistin?
Minja Koski, Mikael Saari ja Lumos-kvartetti: Göstan joululaulut
Aluksi voisi miettiä, kuka muka uskaltaa lähteä versioimaan Gösta Sundqvistin hienoja joululauluja ja tehdä niistä uusia sovituksia. Mutta kyllä, Lahdesta löytyy rohkeita tekijöitä tähänkin haasteeseen!
Litku Klemetti : Juna Kainuuseen
Mitä teki Hanoi Rocks vuonna 1984? Äänitti ja julkaisi viidennen stu Litku Klemetin uusi albumi Funny Girl julkaistiin kuluvan syksyn lokakuussa. Läpimurtonsa Klemetti teki kuitenkin jo muutama vuosi sitten. Hittilevyksi nousi vuonna 2017 julkaistu Juna Kainuuseen, jonka valitsin marraskuun kuukauden levyksi.
Hanoi Rocks : Two Steps from the Move
Mitä teki Hanoi Rocks vuonna 1984? Äänitti ja julkaisi viidennen studioalbuminsa Two Steps from the Move.
Anton Bruckner : Sinfonia nro 8, c-molli
Itävaltalaisen säveltäjän Anton Brucknerin (1824-1896) 200-vuotissyntymäpäivää juhlitaan tänä vuonna.
Bruckner edustaa 1800-luvun lopun romantiikan uudistuvaa ilmaisua.
Ed Sheeran : X
Ed Sheeranin X-albumi täytti kesäkuussa 10 vuotta. Tämä Sheeranin toinen levy siivitti hänen tiensä ihmisten tietoisuuteen ja maailmanlaajuiseen suosioon. Levy pitää sisällään akustisia balladeja sekä pop-, rap-, ja rock-vivahteisiakin biisejä.
Aili Ikonen : Piirrä minut
Aili Ikonen tunnetaan jazzlaulaja-lauluntekijänä sekä lauluyhtye Rajattoman jäsenenä. Häneltä on ilmestynyt neljä sooloalbumia, joista tuorein ilmestyi vuonna 2023 ja kantaa nimeä Helposti palavaa.
Beastie Boys : Ill Communication
Beastie Boysin neljäs albumi Ill Communication täyttää tämän vuoden toukokuussa 30 vuotta. Tämä kolmekymppinen albumi pitää sisällään klassista hiphopia ja punkkia – jazzia unohtamatta.
The Band : The Last Waltz
Pidätkö rumpalilaulajista? Pidätkö pianistilaulajista? Entä basistilaulajista? Entä vaikkapa Bob Dylanista tai Joni Mitchellistä? Tällä levyllä on kaikkea tätä ja enemmän!
Edward Elgar : The dream of Gerontius
Edward Elgarin (1857–1934) suurin teos The dream of Gerontius (1900), suomeksi Gerontiuksen uni, luokitetaan yleensä vastoin säveltäjän tahtoa oratorioksi - myös kirjastossa. Sävellys on teos kuorolle, solisteille ja orkesterille. Tekstinä on John Henry Newmanin (1801–1890) uskonnollinen englanninkielinen runo (1865). Newman oli katolinen pappi ja runoilija.
Krypta : Outo Laakso
Mitä saa kun yhdistää suomirockia ja okkultismia? No tietenkin Kryptan!
Tyrantti-yhtyeestäkin tutun Henri Segerin sooloprojektina alkanut bändi julkaisi marraskuussa 2023 debyyttilevynsä “Outo Laakso”. Bändi yhdistelee tyylissään nostalgista suomirokkia, iskelmää, vanhaa heavy-metallia sekä Blue Öyster Cult-tyylistä occult-rockia. Bändi kuulostaakin siltä, että olisi ollut pystyssä jo toistakymmentä vuotta.
The Pogues : If I Should Fall from Grace with God
Tammikuun kuukauden levy on The Poguesin If I Should Fall from Grace with God.
Levyn myötä muistamme vuoden 2023 lopulla menehtynyttä punkbardi Shane MacGowania (1957–2023), The Poguesin laulajaa ja lauluntekijää.
Lue If I Should Fall from Grace with God -levyn vinkkiteksti kokonaan.
Irja Auroora : Träume = Dreams = Unelmia
Englannin kielen sana maraud tarkoittaa ryöstelyä, rosvoamista, ry Irja Auroora, oikealta nimeltään Irja Auroora Maria Näsi, ent. Jäykkä, on loistavan kansainvälisen uran tehnyt suomalainen huippusopraano, joka on hiljattain viettänyt 50-vuotistaiteilijajuhlaansa
A Tribe Called Quest : Midnight Marauders
Englannin kielen sana maraud tarkoittaa ryöstelyä, rosvoamista, ryöväämistä. Tällä albumilla rap-yhtye A Tribe Called Quest ryövää korvasi hieman alle tunnin ajaksi, ja tarjoilee rytmiä, melodiaa ja sanoja.
The Ark : Arkeology : The Complete Singles Collection
Ruotsista on tullut vuosien varrella monia huippubändejä ja -artisteja: Katatonia, The Hellacopters, The Sounds - Abbaa, Kentiä ja Eva Dahlgrenia unohtamatta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tämän vinkin tavoitteena on muistutella vuosituhannen vaihteessa laajempaan suosioon nousseesta, kimallusta ja säihkettä huokuneesta The Arkista.
The Beatles : Help!
On vuosi 1965 ja beatlemaniaa on podettu rapakon takana muutama vuosi, kun elokuussa ilmestyy the Beatles yhtyeen 5. eurooppalainen albumi Help! kivuten musiikkilistojen kärkeen.
Lahden kaupunginorkesteri - Sinfoniettas : Poulenc, Prokofiev, Britten
Sibeliuksen soittamisesta. Viime aikoina orkesteri on levyttänyt myös paljon muuta, usein vähän vähemmän suurelle yleisölle tuttua. Tällä kertaa on tartuttu pienimuotoisempiin teoksiin.
Kerkko Koskinen - Lolita
Kerkko Koskisen albumi Lolita on orkestraalista rokkia, poppia, lattaria, jazzia, klasaria. Hyvää musiikkia.
”LOLITA on toinen sooloalbumini. Se tehtiin 20.5.2002 – 25.7.2005. Tänä aikana luin koko Agatha Christien tuotannon. ”, toteaa Kerkko Koskinen albumin takakannen tekstissä.
The National - First two pages of Frankenstein
The Nationalin uusimmalla, huhtikuun lopussa ilmestyneellä levyllä, First Two Pages of Frankensteinilla, lauletaan eroamisesta.
Umpikujiahan elämässä on muitakin eroamisen ohella – ja hyvä musiikki auttaa niiden käsittelyssä.
Lue First two pages of Frankenstein-levyn vinkkiteksti kokonaan.
Rammstein - Zeit
Kuukauden levyksi on tällä kertaa valikoitunut Saksan ja ehkä koko maailman tunnetuimman industrial-metallibändin, Rammsteinin, uusin albumi ”Zeit”.
”Zeit”-albumi julkaistiin vuoden 2022 huhtikuussa, ja kyseinen julkaisu on heidän kahdeksas studioalbuminsa.
Parquet Courts - Human Performance
Kuukauden levyksi valikoitui Human Performance, jonka esittää Parquet Courts -yhtye. Tämä esikouluikäinen levy julkaistiin 8. huhtikuuta 2016 ja on samalla yhtyeen viides studioalbumi.
Parquet Courts on yhdysvaltalainen post-punk/art rock/art punk -yhtye, joka on toiminut vuodesta 2010 lähtien.
Tero Hyväluoma - Junkyard Ball
Musiikki menee jalan alle heti alkutahdeista lähtien.
Tero Hyväluoman ensimmäinen soololevy Junkyard Ball ilmestyi vuonna 2013 eli pyöreät kymmenen vuotta sitten. Äänite sieppaa mukaansa hurmaavan monipuoliselle kuuntelumatkalle, joka sisältää aineksia kansanmusiikista, jazzista, progesta ja ties mistä.
Solju: Uvjamuohta - Powder snow
Soljun musiikissa saamen kieli ja perinteinen joiku yhdistyvät sekä moderniin etnomusiikkiin että pohjoisen kuulaisiin äänimaisemiin. Solju tuo esiin pohjoiset juurensa ja saamelaisen kulttuurin rikkaat maailmat. Eläväinen, maanläheinen, värikäs, omaperäinen, eteerinen ja maalaileva ovat sanoja, joilla tekijät itse ovat luonnehtineet musiikkiaan.
Eero Hämeenniemi: Reflexions – free improvisations
Eero Hämeenniemi on tunnettu paitsi säveltäjänä, myös kirjailijana ja pianistina. Tämä äänite on hänen ehkä ominta alaansa eli pianoimprovisaatioita. Kappaleissa kuulee vaikutteita jazzista, gospelista, intialaisesta musiikista ja jopa barokista. Levyä voi suositella ehkä juuri sinulle, joka epäilet koko improvisaation konseptia kuulijan kannalta.
Leevi and The Leavings: Varasteleva Joulupukki
Varasteleva joulupukki on kuulunut omiin jouluperinteisiini jo vuosien ajan ja syystä. Levy on alusta loppuun Leevi and the Leavingsiä parhaimmillaan ja kuuluu selkeästi bändin albumeiden parhaimmistoon. Mielestäni albumi on kokonaisuutena paras Leevi and the Leavings albumi, koska selkeä teema pitää sen hienosti kasassa.
Kent: Isola
Ruotsin tärkeimpiin rockbändeihin kuuluva Kent julkaisi 25 vuotta sitten kolmannen albuminsa Isolan.
Kent oli yhtye, jonka ruotsalaisuus tai ruotsinkielisyys ei välttämättä haitannut joskus länsinaapuriaan karsastavaa, suomalaista kuulijaa. Hyvä niin, sillä musiikillinen menetys olisi perustunut kovin mitättömiin syihin. Toisaalta osalla Kentin muusikoista ulottui sukujuuria Suomeen, joten kulttuurinen yhteys on ollut arvattua lähempänä. Kentin viileä rauhallisuus, tyylikäs melankolisuus, pehmeä tummasävyisyys puhutteli paitsi skandinaaveja, myös kauempana maailmalla.
Donald Fagen: The Nightfly
Donald Fagenin The Nightfly valikoitui kuukauden levyksi, sillä se viettää tässä kuussa 40-vuotispäiviään. Albumi ilmestyi 1. lokakuuta 1982.
Donald Fagen tunnetaan Steely Dan -yhtyeen toisena ydinhahmoista Walter Beckerin ohella ja The Nightfly on Fagenin ensimmäinen albumi Steely Danin hajoamisen jälkeen.
Tom Waits: Bone machine
”When I'm lyin' in my bed at night
I don't wanna grow up
Nothin' ever seems to turn out right
I don't wanna grow up
How do you move in a world of fog
That's always changing things
Makes me wish that I could be a dog
When I see the price that you pay
I don't wanna grow up
I don't ever wanna be that way
I don't wanna grow up
Seems like folks turn into things
That they'd never want”
John Coltrane: A love supreme
John Coltranen vuonna 1965 ilmestynyttä A love supreme-albumia pidetään yhtenä merkittävimmistä jazz-levyistä kautta aikojen. Levystä on tehty useita uusintapainoksia vuosien saatossa. Viime vuonna julkaistiin myös Petri Silaksen ansiokas suomennos teoksesta A love supreme – John Coltranen testamentti, jossa kerrotaan perusteellisesti levyn tekemisestä, sisällöstä ja kulttuurisesta merkityksestä.
Kaija Saariaho: Sumun läpi
Kaija Saariahon Sumun läpi-äänilevy sisältää sävellyksiä 80-luvulta tähän päivään. Levy on tehty Saariahon luottolaulajan, sopraano Anu Komsin kanssa. Pianistina toimii myöskin vanha soittokumppani Pia Värri.
Rancid: ...And out come the wolves
Kun puut ovat jo vihreitä, aurinko paistaa ja rupeaa olemaan niin lämmintä, että hupparikin jää kotiin ulos lähtiessä, lähes poikkeuksetta pistän Rancidin … And Out Come the Wolves albumin soimaan.
Bring Me The Horizon: Post human: survival horror
Brittibändi Bring Me The Horizonin Post human: survival horror -EP julkaistiin vuonna 2020. Mukana on useita vierailevia artisteja, kuten Yungblud.
Lue Post human: survival horror-levyn vinkkiteksti kokonaan.
Tori Amos: Ocean to ocean
Tori Amos oli yksi 90-luvun ylistetyimpiä naisartisteja. Amoksen uskollinen fanikunta kaipaa yhä hänen aikaisimpien levyjensä kauniita pianomelodioita. Koronavuosi innoitti Amoksen tekemään haavoittuvaisen ja herkän Ocean to ocean -levyn, jossa Amos raottaa sanoituksissaan edes vähän yksityistä elämäänsä.
Iron Maiden: The Number of the Beast
Woe to you, oh Earth and Sea, for the devil sends the beast with wrath, because he knows the time is short. Let him who hath understanding reckon the number of the beast. For it is a human number. Its number is six hundred and sixty-six.
Neil Young: Harvest
Neil Youngin Harvest-levy täyttää helmikuussa 2022 pyöreät 50 vuotta. Levy on löytänyt kuulijoita aina uusista sukupolvista ja onkin vanhentunut hienosti.
Laughing Sam’s Dolphin: Laughing Sam’s Dolphin
Jotkut asiat vaativat aikaa. Jo 1990-luvulla Lahden seudulta ponnistanut Laughing Sam’s Dolphin kokosi rivinsä 25 vuoden tauon jälkeen, tuuletti pölyt ysäriaikaisista kappaleistaan ja uudelleenäänitti ne bändin nimeä kantavalle pitkäsoitolle. Levy on grungesta ammentavan Laughing Sam’s Dolphinin debyyttialbumi. Elämä siis kuljetti muusikoita vuosiksi eri suuntiin, mutta palautti lopulta taas yhteen jatkamaan soitto- ja levytyspuuhia.
Billie Eilish: Happier than ever
Heinäkuussa julkaistulla toisella albumillaan Billie Eilish ei yritä pitää kiinni saavuttamastaan menestyksestä helposti sulatettavilla ja menevillä poppibiiseillä vaan tarjoaa levyllisen vihansävyttämiä kappaleita kasvamisesta nuoreksi naiseksi miljoonien silmäparien alla, häneen (ja muihin naisiin) kohdistuvista odotuksista sekä
liehittelevistä nilkeistä. Teemojen tuttuudesta
huolimatta Eilish kirjoittaa julkisuuden varjopuolista teeskentelemättömästi, tuoreesti ja rehellisesti.
Evergrey: Escape of the Phoenix
Loppusyksyä värittävän harmaan tummemmat sävyt musiikkinsa pohjaväriksi valinnut göteborgilainen progressiivisen metallin pieni suuri nimi Evergrey on ehtinyt urallaan jo 12. täyspitkään albumiin. Helmikuussa 2021 julkaistu ”Escape of the Phoenix” jatkaa tyylillisesti selkeästi samalla polulla mihin sitä aikaisemmat levyt ovat tietä viitoittaneet, eikä bändi osoita väsymisen tai sävellyskynän tylsymisen merkkejä vielä neljännesvuosisadan iässäkään.
Amuri: Amuri
Amuri-yhtye vie kuulijansa esikoisalbumillaan nostalgisiin tunnelmiin. Tämän albumin olisi voinut laittaa soimaan 1970-luvulla hämyisen kapakan nurkan jukeboksista. Levylle on saatu purkitettua kyseisen vuosikymmenen soundi nykyaikaisella twistillä, vaikka yhtyeen jäsenet eivät vielä olleet syntyneetkään nostalgisella vuosikymmenellä.
Kaseva-yhtyeen jalanjäljissä kulkeva Amuri julkaisi nimeänsä kantavan esikoisalbumin vuonna 2020, ja nousi heti yhdeksi kiinnostavimmista uusista suomalaisista yhtyeistä.
Anohni: Hopelessness
Kantaaottavaa musiikkia kuulee harvoin tällaisessa muodossa! Anohnin täysin omaleimainen ääni laulaa enkelimäisen kauniisti ilmastotuhosta ja sodasta samalla kuin tanssittavat biitin jylläävät taustalla. Kontrasti lisää kappaleiden iskevyyttä.
Hopelessness poikkeaa tyyliltään Anohnin aikaisemmasta tuotannosta (Antony and the Johnsons -yhtyeen kanssa). Albumin elektroninen soundi soljuu luontevasti yhteen Anohnin eteerisen laulun kanssa. Kyseessä on poliittinen levy, joka ei tunnu poliittiselta levyltä.
Lue Hopelessness-levyn vinkkiteksti kokonaan.