Joskus suoratoistopalveluiden algoritmit tuntevat kuuntelijan jo ehkä pelottavankin hyvin. Kuulin nimittäin joitain vuosia sitten sattumalta John Calen kappaleen Paris 1919, ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kappaleen sointi perustuu orkesteriin, jonka rytmisessä soitossa on paljon voimakkuuden vaihtelua läpi kappaleen. Kappaleen kruunaa C-osa, jossa on kokonaisen orkesterin lisäksi myös mm. linnun laulua.
Samanniminen albumi on kokonaisuutena hieno ja vaihteleva. Orkesterin tukena on myös rock-bändi, mikä lisää albumiin syvyyttä. Kappale Macbeth onkin levyn rock-painotteisin teos. Toisin sanoen kappaleita on moneen sävyyn ja tunnelmaan.
Hienon orkesteri- ja bändisoinnin lisäksi levyllä kuuluu tietysti John Calen lauluääni, joka on heleän omalaatuinen, walesilaisesta korostuksesta puhumattakaan.
Albumin nimi viittaa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Pariisin rauhankonferenssiin, ja kappaleiden paikoin kryptisissä sanoissa onkin viittauksia 1900-luvun alun Eurooppaan.
John Calen Paris 1919 on liki täydellinen albumi genressään: monipuolisia kappaleita, mielenkiintoisia melodioita ja soinnutuksia sekä sovituksia, jotka vaihtelevat mahtipontisesta orkesterista rokkibändiin. Ei lisättävää eikä pois otettavaa.
Albumin vinkkasi Otto
Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.