Siirry sisältöön

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-säveltäjä Miikka Kallio


1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Miikka Kallio (s. 1980) ja elän muusikkona kai jollain lailla kaksoiselämää. Minut tunnetaan Venäjällä taidemusiikin säveltäjänä ja Suomessa kosketinsoitinvelhona. Vapaa-aikani käytän mieluiten urheilemiseen ja soittamiseen. Lahti lienee siis minulle yksi parhaista paikoista elää, koska täällä sekä kulttuuri- että liikuntamahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Kenties juuri tämä mieltymys urheiluun ja musiikkiin on saanut aikaan sen, että pyrin nykyään musiikissa hyvin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun fyysisessä mielessä. Olen hommannut keikkapianooni jalkion, jotta pääsen myös jaloilla vaikuttamaan mahdollisimman monipuoliseen harmonian ja rytmin käsittelyyn. Musiikki on minulle jonkinlaista muovailuvahaa, jota haluan livenä improvioiden muovailla sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minulle on koko uran aikana ollut tärkeää livemusiikki. Siinä kai syy, miksi en ole juuri levyttänyt. Teen vain liveä. Musiikki on vain tässä ja nyt. Elämä on liveä!

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mainitsinkin juuri jalkiosta ja kokonaisvaltaisemmasta soittamisesta. Tulevat projektit pyörivät hyvin paljon niiden ympärillä. Itselläni on herännyt viime vuosina uudestaan kiinnostus elektroniseen musiikkiin. Livemusiikki ja elektroninen musiikki eivät useinkaan kulje varsinaisesti käsi kädessä. Elektronisessa musiikissahan käytetään hyvin paljon ennalta nauhoitettuja tai luotuja juttuja. Haluan olla muuttamassa tätä. Nykytekniikka ja ennen kaikkea tulevaisuuden tekniikka antaa tähän hienot mahdollisuudet meille soittajille. Haluan nähdä itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena soittavana ja improvisoivana live-Dj:nä. Tuottaa livenä ihmisten ja oman fiiliksen mukaista musiikkia. Vaikuttaa joka ikinen sekunti täydellisesti soivaan musiikilliseen kudokseen. Käännellä ja väännellä sitä uusiin muotoihin paljon monipuolisemmin kuin mihin Dj kykenisi. Tässä on minun tulevaisuuden haasteeni: olla Live-Dj. Okei myönnetään termi on erittäin huono!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Minulta kysytään useissa haastatteluissa millaista musiikkia kuuntelet. Vastaan siihen aina: kuuntelen vain hyvää musiikkia! Tavallaan tyhmän hauska vastaus, jossa piilee syvempi taso. Elämme aikaa, jolloin kaikki musiikkityylit sekoittuvat toisiinsa. Emme ole juuri kokeneet vuosikymmeniin sellaisia selviä uusien musiikkityylien esiinmarssia. Reggae on tullut takaisin, Rap on tullut takaisin jne. Taidemusiikin säveltäjät kääntävät sävellyksiään milloin jazziksi, milloin maailman musiikiksi, milloin popiksi. Kaikki tyylit jollain tavalla sulautuvat toisiinsa. Se on ollut minun sukupolveni elämää.

Mielestäni mikään musiikkityyli ei siis ole toista parempi. On ainoastaan hyvin tehtyä musiikkia ja huonosti tehtyä musiikkia. Toivon, että ihmiset avoimemmin mielin kuuntelisivat musiikkia aivan laidasta laitaan, tuomiten ainoastaan esittäjät eivätkä musiikkityylejä. Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat että jazz on huonoa, klassinen musiikki on huonoa, rap on huonoa. Ei, mikään tyylilaji ei itsessään ole huonoa, vain sen esittäjät voivat olla huonoja. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy aivan käsittämättömiä lahjakkuuksia. Etsitään näitä ja tuodaan heitä esille!

Ymmärrän kyllä ihmisten musiikkityylien tuomitsemisen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni sointiväreistä. Kun avaat radion ja kuuntelet ensimmäiset viisi sekuntia, mitä kuulet? Et ehdi kuulla varsinaisesti melodiaa, et oikeastaan rytmiä, et harmonista kulkua. Miksi sitten klassista musiikkia kuunteleva tuomitsee viidessä sekunnissa rock-kappaleen sanoen eihän tässä ole kunnon melodiaa. Tai räppäri tuomitsee klassisen, että miten tylsä beat. Tämä johtuu siitä, että kuulemme ensimmäisenä sointivärin ja tuomitsemme sen mukaan kaiken muun. Uusiin sointiväreihin tottuu kuitenkin nopeasti, joten annetaan uusille sointiväreille hetki aikaa ja voidaan löytää mahtavaa uutta musiikkia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tähän kysymykseen saattaisin vastata kahdella täysin poikkeavalla tavalla. Jos kysytään säveltäjä Kalliolta vastaisin huolestuneena, että ei näytä hyvälle. Muusikoiden ja säveltäjien tulisi tutkia tarkemmin vanhojen mestareiden teoksia. Mozart, Beethoven, Bach ja muut pyörittelisivät kenties päätä nykymusiikin suhteen, jos mennään sävellyspuolen asioihin. Näkisin heidän vastaavan jotain tämän tapaista: melodiat saavat olla yksinkertaisia, mutta säveltäminen alkaa vasta siitä mihin ensimmäinen idea päättyy. Nykymaailma on niin nopeaa ettei pysähdytä mihinkään syvällisemmin vaan luodaan ennemmin uutta mahdollisimman nopeasti.

No kysyttäessä pianisti Kalliolta vastaisin: tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Kaikki tyylit ovat nyt soittajien hallussa. Soittajien taso on huikealla tasolla. Ainoa mahdollinen huolenaihe on kuinka luomme uutta soittajasukupolvea. Jos kykenisimme opettamaan meidän soittotekniset taitomme nuorille niin kuinka upeita asioita tuo nuoriso voisikaan saada aikaan. He tuovat mukaan kaikki uudet mahdollisuudet, joihin oma sukupolveni on jo liian koukkupolvinen. Uskon, että myös nuo mainitsemani suuret säveltäjät näkisivät musiikin tuottamispuolen ja esittämispuolen nykyään erityisen kiinnostavana.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista kirjoittaminen on minua kiinnostava aihe. Ei ole helppoa kirjoittaa musiikista. Musiikin vierestä sen sijaan on helppoa kirjoittaa. Tekisi mieli antaa ihmisille tehtävä: mene kirjastoon, ota käsiisi jotain säveltäjää, artistia tai bändiä käsittelevä kirja. Selaile hetki. Kuinka paljon niillä riveillä puhuttiin musiikista ja kuinka paljon musiikin vierestä. Säveltäjä poltti sikaria, tai bändin jäsen kertoi hyviä juttuja. Ei sanaakaan kuitenkaan itse musiikista. Olen lukenut arvostettuja kirjoja musiikin saralla ja saattaa olla että yhdessä luvussa käsitellään itse musiikkia vain muutamalla rivillä. Sitten ihmettelemme miksi musiikkianalyysi ei kiinnosta nuoria musiikinopiskelijoita. Ei tietenkään kun emme osaa sanoa siitä mitään. Tässä riittäisi haastetta jatkossa. Musiikista voi kirjoittaa ja musiikista pitää kirjoittaa, siten musiikki kehittyy.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulle kirjasto on ollut yksi suurimmista soitonopettajistani. Olen voinut kuunnella juuri haluamiani soittajia ja oppia heiltä. Olen voinut lukea juuri haluamieni kirjoittajien kirjoja. Omien soitto-opettajieni tehtävä onkin ollut enemmänkin luoda minulle sellaiset silmät ja korvat, jotta voisin oppia mahdollisimman paljon kuulemastani musiikista ja lukemistani kirjoista. Näitä erityismuistoja hienoista levyistä ja teoksista minulla sitten onkin kirjastomaailmasta lukemattomia.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Siitä asti kun olen ensimmäisen kerran lainannut kirjastosta kirjan tai levyn, ei kai ole ollut juuri yhtään hetkeä elämässäni etteikö minulla olisi ollut jostain kirjastosta jotain lainassa. En ainakaan muista yhtään tällaista hetkeä. Saatan hakea kirjastosta jotain tiettyjä sillä hetkellä tarvitsemiani teoksia, mutta käytännössä suurimmalta osin kirjasto ei ole minulle tiettyjen eksaktien teosten hakupaikka, vaan se on nimenomaan uutta seikkailua. Etsin sieltä uusia asioita, jotka voivat välillä mennä ihan pieleen. Tämä mahdollisuus etsiä vapaasti ja seikkaillen uutta on minulle tärkein asia kirjastossa. Kirja- ja levykaupoista voin ostaa sitten ne teokset, jotka tiedän tarvitsevani.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Se, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla on edellytys kulttuurimme kehittymiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin hyvin erilainen muusikko ilman kirjastoja. No niin, tuskin olisin muusikko lainkaan. Tulevaisuuden haasteeksi nousee tietenkin digitalisoituminen, mutta kirjastot ovat erinomaisesti olleet tässä asiassa hereillä jo pitkään. Muistan jo yliopistoaikanani käyttäneeni Naxos Music Librarya. Tätä päivää on myös kun e-kirjoja ja äänikirjoja voi lainata sähköisesti. Nämä ovat hienoja uudistuksia.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Silloin 20 vuotta sitten vuonna 1999 kun aloitin muusikkona Lahdessa, täällä ei ollut montaa paikkaa missä soi livemusiikki. Soitimme tuolloin jazzia ravintola Bellmannissa ja sitten pian Torvessa. Kun Bellmannin musajutut loppuivat kuulin usein, melkeinpä vieläkin että voi kun Lahdessa ei ole oikein livemusiikkia. Kyllä sitä on, kenties enemmän kuin ikinä. Täällä voi aivan hyvin kuulla viikonloppuna ravintoloissa jousikvartetteja tai -kvintettejä, jotka soittavat poppia, täällä voi kuulla akustista folkmusiikkia, lähes mitä vain. Ei muuta kun rotsi naulakosta ja ulos ihmettelemään. Musiikki on parasta livenä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Levy- tai kirjavinkiksi en antaisi mitään yhtä ja tiettyä teosta. Jotta tyylilajit eivät hallitsisi ihmisten musiikkimakua niin voimakkaasti, toivoisin että seuraavan kerran kun lainaat levyn tai nuotin valitsisitkin sen teoksen siitä muutaman hyllyn päästä jostain itsellesi vieraasta paikasta. Kysy tarvittaessa kirjastosta vinkkiä mikä levy tai nuotti juuri tästä tyylilajista kannattaisi kuunnella. Anna hetki aikaa tälle uudelle musiikille. Todennäköisesti sen esittäjät ovat alansa parhaimmistoa aivan siinä missä mielimusiikkisikin parhaimmisto. Sama ohje voisi koskea myös jos lainaat kirjan. Hienot uudet oivallukset syntyvät usein kun yhdistelet eri alojen tietoja keskenään. Olisi tylsää jos esimerkiksi kaikki muusikot opiskelisivat samat perusteokset. Mielenkiintoisempaa on kun meillä on hyvin erilaisia vahvuuksia.

Maaliskuun musakasvon Minja Kosken kysymys Miikka Kalliolle:"Mikä on lempisointusi?”
Lempisointuni on jostain syystä F#m(add11). En ole keksinyt sille selitystä. Se vain kuulostaa kosketinsoittimella minun korvaani maailman pehmeimmältä soinnulta. Kai sitäkin voisi joku tutkia, onko se oikeasti maailman kaunein sointu. Ehkä se on sitä vain minun korvaani.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuva Johannes Wilenius

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja Johanna Boedecker.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Johanna Boedecker, freelance-laulaja. Olen syntynyt ja kasvanut Lahdessa. Mieheni on amerikkalainen ja asuimme muutaman vuoden USA:ssa, mutta olemme asuneet jo pitkään Lahdessa.

Aloitin muskarin 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana aloitin viulunsoiton josta siirryin kanteleen kautta pianoon. Kävin musiikkiluokat ja Tiirismaan lukion jälkeen huomasin olevani tilanteessa jossa keikkoja oli niin paljon etten ehtinyt muuta tehdäkään. Tie laulajaksi kävi siis hyvin luonnollisesti, harrastuksesta ammattiin. Olen työskennellyt ammattilaulajana vuodesta 1993. Olin silloin taustalaulajana Laura Voutilaisen Kerran-albumilla ja sen jälkeen olen ollut taustalaulajana yli sadalla eri äänitteellä sekä keikoilla, kiertueilla, TV-ohjelmissa ja -konserteissa. Solistina ominta genreäni on soul/gospelvaikutteinen musiikki. Freelancerina tietysti laulan keikoillani monenlaista musiikkia ja olenkin mukana monessa eri kokoonpanossa. Keikkailen esim. hautajaisissa, häissä ja muissa yksityisjuhlissa, mutta myös yritystilaisuuksissa, tapahtumissa ja jumalanpalveluksissa.

Olen vieraillut solistina useilla eri levyillä ja oma sooloalbumini Joulurauha julkaistiin vuonna 2012. Opetan myös laulua ja spiikkaan mainoksia.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Keikkailen useamman eri coverbändin kanssa ja duona kitaristi Jaakko Rossin kanssa (Johanna Boedecker Duo). Teen myös pienimuotoisia soolokeikkoja omalla pianosäestyksellä. Lisäksi keväällä on luvassa gospelkonsertteja loistavan bändini kanssa eri paikkakunnilla. Käyn edelleenkin laulutunneilla, loistava openi on Lea Orpana. Oppiminen ei lopu koskaan! Lisäksi perustimme viime vuonna vanhojen soittokavereiden kanssa “autotallibändin” ihan vaan soittamisen ja laulamisen ilosta. Siellä vedetään vain bändin omia suosikkibiisejä!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on minulle niin iso osa elämää, että on vaikeaa kuvailla suhdettani siihen. Se on minulle työtä, mutta myös valtava energian lähde. Vaikka olisi kuinka huono päivä, useankin tunnin bänditreeneistä lähden useimmiten todella positiivisesti latautuneena ja energisenä. Soittaessa samanhenkisten muusikoiden kanssa ei aina tarvita edes sanoja, kun musiikki itsessään alkaa puhua.

Kuuntelen musiikkia itseasiassa aika vähän, en varsinkaan minkään taustalla, olin sitten autossani tai kotona. Jos kuuntelen jotain, haluan keskittyä vain siihen. Ehdoton suosikkigenreni on afroamerikkalainen gospelmusiikki. Sen sielukkuus, rytmi, energia ja tekstit vain puhuttelevat minua syvimmin. Lempiartistejani ovat muun muassa Kirk Franklin, Yolanda Adams ja Andrae Crouch.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Trendi kuuluisuushakuisuudesta ja artistiksi tulemisesta varsinkin nuorilla on huolestuttava. Olisi hyvä, jos ymmärrettäisiin pitkäjänteisyyden ja kovan työn merkitys myös musiikissa. Harjoittelulla tullaan aina paremmaksi – muusikko ei ole koskaan valmis tai täydellinen! Positiivista on tänä päivänä se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa musiikkiharrastusta. Kansalaisopistot ja muut vastaavat instanssit tarjoavat laulu- ja soitinopetusta kaiken ikäisille.

Toivoisin, että ihmiset kävisivät kuuntelemassa entistä enemmän myös vähemmän tunnettuja artisteja. Paikallisten muusikoiden voi olla vaikea löytää yleisöä isojen nimien täyttäessä keikkapaikoja. Lahtelaista Support your local mentaliteettia voisi venyttää entistä enemmän myös musiikkibisneksen suuntaan! Musiikin levittämisen digitalisoiduttua live-musiikin merkitys on artistin näkökulmasta vain kasvanut, sillä keikkailu tuo suurimman osan leivästä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Luen parhaillaan kirjaa “Tuhat lahjaa”, joka on herättänyt minut ajattelemaan omaa asennoitumistani elämään, olen pyrkinyt löytämään jokaisesta päivästä jotain positiivista- jotain, mistä voin olla kiitollinen. Samalla tavalla kuin hyvä kirja voi toimia inspiraation lähteenä oikeassa elämässä, voi kuuntelemani musiikki tuotta uusia ideoita omaan tulkintaani.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjastossa käynti lapsena oli aina erityisen mukavaa. Oli mielenkiintoista seurata kirjastonhoitajan työskentelyä lainauskoneella antaessaan lainattavat kirjat ja pahvisen kirjastokortin.  Neiti Etsivä-kirjat olivat suursuosikkejani jossain vaiheessa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Olen lapsesta saakka ollut kirjaston suurkuluttaja, viime vuosina tahti on tosin ollut hieman hiljaisempi. Kirjojen lainauksen lisäksi olen käyttänyt paljon musiikkiosaston palveluja ja heille erityismaininta erinomaisesta palvelusta! Olen käynyt myös digitoimassa omia vanhoja kasettiäänitteitä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Pidin kirjaston palveluita paljolti itsestäänselvyytenä, kunnes näin miten suppeat ne olivat esimerkiksi USA:ssa siellä asuessani. Mitkä valtavat mahdollisuudet suomalaisissa kirjastoissa on harrastaa kulttuuria, hankkia sivistystä, opiskella, digitoida vanhoja musiikki- tai muita tallenteita, lainata urheiluvälineitä ja jopa saada lakineuvontaa ilmaiseksi! Toivon, että osaisimme arvostaa tätä ja käyttäisimme paikallisten kirjastojemme palveluita myös tulevaisuudessa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Se on ilahduttavan vilkasta ja korkeatasoista. Kävin taas vähän aikaa sitten kuuntelemassa Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttia. Ihan mahtavaa, että kaupungissamme on näin upea orkesteri! Ja upeaa on myös Sibeliustalon olemassaolo. Eipä olisi teininä kasettimankalta The Manhattan Transferia diggaillessa tullut mieleen, että heitäkin voisi päästä kuulemaan ihan kotikaupungissa, kuten viime marraskuussa. Tykkään käydä myös teatterissa ja iloitsen elämyksistä joita olen siellä saanut. Myös upeasta Lumos-kvartetista saamme olla ylpeitä. Heidän kanssaan olen itsekin saanut keikkailla ja nauttia upeista sovituksista ja yhteistyöstä.

Musiikkiluokat ovat myös olleet merkittävä tekijä itselleni muusikoksi kasvamisessa. Kävin Lotilan ja Tiirismaan ja se on ollut vahva perusta muusikkouteen yhdessä Lahden konservatorion opintojen kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja

Olen lukenut joskus paljon Laila Hirvisaaren tuotantoa ja sieltä on erityisesti jäänyt mieleen Kannas-sarja. Pidän Lailan kirjojen tunnelmasta ja kuinka elävästi hän kuvaa tavallisen ihmisen elämää ja tuntoja.

Levy

Eva Cassidy: Songbird. Evan tulkinta, soundi, sielukkuus, fiilis… jotain niin kaunista! Tällä äänitteellä mm. henkeäsalpaava Somewhere over the rainbow-tulkinta.

Edelllisen musakasvon Hannu Kivilän kysymys:

“Miten laulajanuraasi ovat vaikuttaneet nuoruusvuodet viulun, pianon ja kanteleen parissa?”

Instrumenttiopinnot teoria- ja säveltapailuopintoineen ovat treenanneet ja kehittäneet korvaa ja musiikin ymmärrystä, sen kokonaisuuksia ja lainalaisuuksia ja luoneet monipuolisen pohjan muusikoksi kasvamiselle. Näiden opintojen lisäksi myös musiikkiluokilta saatu kokemus on tuonut kurinalaisuutta ja kokemusta muusiikinteon ammattimaisuudesta jo nuoresta iästä lähtien. Sain jo lapsena ja nuorena hienoja esiintymiskokemuksia esim. Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään tilaisuudessa, TV-ohjelmissa ja ulkomaankeikoilla.

Itselleni Kodaly-menetelmä toi ikäänkuin toisen äidinkielen jonka kautta hahmotan musiikkia. Nopea nuotinlukutaito on myös sen ja muiden edellämainittujen opintojen tulos. Tästä esimerkkinä esim. studiosessiot Nashvillessa, USA:ssa jossa olin 10 ammattilaulajan joukossa ainoa nuotinlukutaitoinen ja sitä pidettiin siellä erityisenä ominaisuutena.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on sellisti Hannu Kivilä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Hannu Kivilä, Sinfonia Lahden sellisti vuodesta 1976. Olen toiminut aiemmin myös sellonsoiton tuntiopettajana Kouvolassa, Nastolassa ja Lahdessa. Musiikki on myös harrastus: kuuntelen aktiivisesti ja haalin levytyksiä. Muista kiinnostuksen kohteista mainittakoon esim. kaupunkikulttuuri sen eri muodoissaan, Lahden historia, raide- ja muu joukkoliikenne sekä kävely.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mitään erityisiä musiikillisia haasteita ei ole tällä hetkellä. Yritän keskittyä parhaani mukaan työhöni, ja melkein kaikki muu aika meneekin sitten kaikenlaisiin harrastuksiin liittyviin kirjallisiin töihin sekä lueskeluun.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Suhteeni musiikkiin on vähintään intohimoinen, ja sen vaikutukset pelkästään myönteisiä. Jos säveltäjistä puhutaan, lienee suurin innoittajani ollut jo pienestä pitäen Johann Sebastian Bach. Kuuntelen klassista musiikkia Vivaldista Fagerlundiin ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan piano- ja vokaalimusiikki on jäänyt ajanpuutteen takia vähemmälle. Kevyemmällä puolella kiinnostaa etenkin 1970-luvun ilmiöt, kuten King Crimson, Genesis ja Mahavishnu Orchestra, sekä tietenkin Frank Zappa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin tulevaisuus olisi loistava, jos aineksia sävellyksiin ei lainattaisi niin paljon menneisyydestä! Jotain uuttakin pitäisi keksiä.
Uusia musiikinkuuntelijoita ei oikeastaan voi kouluttaa, sillä ”vastaanotin” sisällämme joko on tai sitten ei. Jos vastaanotin löytyy, se täytyy vain virittää ja saada eloon.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
En oikein osaa yhdistää musiikkia ja kirjallisuutta, koska musiikki on luonteeltaan yleensä paljon abstraktimpaa. Oopperoissakin hyvä musiikki on usein melko itsenäistä, toki silti draamaa sopivasti tukien.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Mieleeni on jäänyt ikuisesti vanhan puukirjaston tunnelma natisevine lattioineen ja puulämmityksen tuoksuineen entisessä Hotelli Lahden talossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa. Kävin siellä aikuisten osastolla selvästi alaikäisenä, virkailijoiden mulkoillessa epäluuloisina.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen käyttänyt kirjaston palveluja aktiivisesti 60-luvun lopulta lähtien. Erityisesti lainaan tietokirjallisuutta ja CD-levyjä – aina on kotona lainassa keskimäärin kolmisenkymmentä nimikettä. Jokunen vuosi sitten minut valittiin ”vuoden kirjastonkäyttäjäksi”, mistä tittelistä olen edelleenkin ylpeä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjaston merkitystä ei voi mielestäni koskaan kyseenalaistaa, se on mielestäni yksi tärkeimmistä kunnallisista palveluista: tietoa ja informaatiota pitää olla saatavissa ilmaiseksi ja helposti. En pysty kuvittelemaan kirjaston rooliin ainakaan mitään isompia muutoksia, mutta toki tekniikan kehittyminen saattaa muuttaa palveluiden luonnetta ja painotusta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahden kaupungin kokoon nähden sen kulttuuripalvelut ovat mielestäni erinomaisella tasolla. Tällä hetkellä on myös sellainen mukava tuntuma, että palveluja myös käytetään aktiivisesti. Täytyy myös muistaa, että kaupunkimme kulttuuripalveluilla on myös varsin pitkät perinteet ja niistä ovat saaneet nauttia jo useat sukupolvet.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
En halua antaa muita vinkkejä kuin sen, että olkaa uteliaita ja lainatkaa myös sellaista, mikä etukäteen saattaa tuntua hieman etäiseltä. Haluan kuitenkin todeta, että hyvin monen säveltäjän tuotantoon olen tutustunut ensimmäisen kerran nimenomaan kirjaston äänitteeltä.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.