Siirry sisältöön

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Janne Tarmio.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen viime vuoden alkupuolella lahtelaistunut musiikin suurkuluttaja ja harrastaja, jolla on ilo kuulua Lahti Big Bandin saksofonisektioon. Muu elämä on kulunut kirjallisuuden, kustannustoimittamisen ja lehtityön parissa sen jälkeen kun kirjallisuudentutkijana aloittanut nuorukainen huomasikin olevansa yksi perheyhtiön osakkaista. Kaksi ruokakirjaakin olen tehnyt, samoin suomennoksia. Orimattilan Petoja vedin puheenjohtajana noin kymmenen vuoden ajan, mikä kertoo omaa kieltään rakkaudesta palloilulajeihin. Sulan veden aikana minut voi nähdä kalastelemassa soutuveneellä Ruotsalaisen vesillä Heinolan kupeessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällaiselle instrumenttiin vasta kypsällä iällä, yli viisikymppisenä, tarttuneelle haasteet ovat jatkuvasti aivan konkreettisia. Kuinka saada oma rajallinen tekniikka taipumaan musiikkia palvelemaan, kun pelkässä nuottikuvan hahmottamisessa voi aika ajoin olla tekemistä? Ehkä suurin haaste minulle orkesterin puheenjohtajana on kuitenkin Lahti Big Bandin ohjelmiston rakentaminen ja uusien projektien löytäminen yhteistyössä taiteellisen johtajan ja muun johtokunnan kanssa. On nojattava koko ajan eteenpäin, jotta soittajiston motivaatio saadaan pysymään yllä. Ja sitten on tietysti lisäksi haasteita toiminnan rahoittamisessa. Jazztori on vielä oma lukunsa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut koko ajan elämässäni läsnä viimeistään varhaisesta teini-iästä lähtien. Musiikki soi aina taustalla, kun työskentelen. Hifilatteisiinkin olen vuosien varrella törsännyt summan, jota en oikein itsellenikään uskalla tunnustaa. Elävää musiikkia kuuntelin nuoruudessani ennen kaikkea Tavastialla, Ruoholahdenkadun Groovyssa ja myöhemmin Tampereen Ylioppilastalolla. Sitten rinnalle tuli klassinen musiikki ja vei mukanaan. Royal Philharmonic Hall, Barbican ja Berliinin filharmonia esimerkiksi ovat tulleet tutuiksi monien kotimaisten salien lisäksi. Klassisesta musiikista kirjoitinkin pitkään. Gloriassa minulla oli monta vuotta oma palsta harrastajalta harrastajalle. Helsingin ja Turun City-lehtiä avustin myös. Parhaiten jäi mieleen laaja henkilöjuttu Seppo Heikinheimosta. Suhde vinyyliin on edelleen olemassa, vaikka suoratoistopalvelustakin on apua, kun omat lapset heittävät vinkiksi omia ajankohtaisia suosikkejaan. Elokuvien rinnalla musiikki on jatkuvasti sellainen taajuus ja kantoaalto, jolla isänä voin mutkattomasti tavoittaa omat lapset ja jakaa yhteisiä elämyksiä. Musiikki on yksi elämän suurista avaruuksista, aavattomista meristä joihin sukeltaa. Joskus ilon, joskus lohdun lähde, joskus portti pyhyyden äärelle.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Rytmi muodossa tai toisessa on yksi tavoista, joilla jäsennämme kokemustamme ympäröivästä maailmasta. Ja uskoisin itse kunkin hakevan ympärilleen harmoniaa. Musiikki kumpuaa tältä samalta perustalta, ja siksi se vetoaa meihin niin kauan kuin ihmiskunnalla on tulevaisuutta. Henkilökohtaisesti hieman pahoittelen sitä, että musiikin suoratoisto on vähentänyt kysyntää ja sitä kautta myös tarjontaa laajemmille teoskokonaisuuksille – tai toisin päin. Uutuusjulkaisu niin sanotussa kevyessä musiikissa ei välttämättä enää ole samanlainen statement, samanlainen dokumentti jonkin kokoonpanon tai artistin luomisvoimasta tiettynä historiallisena hetkenä, kuin ennen. Onko ”taiteesta” tulossa kertakäyttökulttuuria, pelkkä kulutushyödyke?

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Varsinkin lyriikalla ja musiikilla on hyvinkin paljon yhteistä. Runomitta mitallisessa runoudessa esimerkiksi tulee tavallaan hyvin lähelle tahtilajeja musiikissa. Alku-, loppu- ja sisäsoinnut, säkeenylitykset tai vaikkapa typografiset tehokeinot puolestaan voimistavat tai rikkovat rytmiä ja iskutusta samaan tapaan kuin musiikissakin usein tapahtuu. Vokaalisointujen vaihtelulla säkeistöjen välillä on helppo vaihtaa tunnelmaa ikään kuin musiikissa siirryttäisiin modulaation kautta sävellajista toiseen. Palauttakaapa mieleen vaikkapa Otto Mannisen Joutsenlaulua. Pidin aiheesta oikein esitelmän Jazztorilla Jazz Poetry -teemalla. Moni lyyrikko on tietoisesti hakenut innoitusta jazzista. Ja esimerkiksi Jack Kerouacille proosan kirjoittaminen oli kuin saksofoniin puhaltamista.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulla oli ilo kasvaa kodissa, jossa kirjoja oli omasta takaa kaikkialla – sekä kaunokirjallisuutta että tietoteoksia. Muistan, kuinka Mika Waltari kohtasi meillä Mihail Solohovin tai kuinka sohvalle kapakkaillan jälkeen päätynyt Väinö Linna purki tuntojaan pikkutunneilla. Niinpä lähempi suhde kirjastolaitokseen syntyi vasta opiskeluvuosina Tampereella. Erityisen läheiseksi tuli kaupunginkirjaston vanha päärakennus Tammerkosken partaalla. Varsinkin käsikirjasto oli paikka, johon usein suuntasin tiedon lähteille kaikessa rauhassa. Nykyisellä internetin aikakaudella huomaan aika ajoin tuntevani kaipuuta tuota mennyttä aikaa ja fyysistä tietokirjaa kohtaan.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn nykyisin suhteellisen säännöllisesti pääkirjaston lehtilukusalissa harrastelehtiä selailemassa ja musiikkiosastolla nuottivihkoja lainaamassa. Oodissa Helsingissä vierailtuani olin hieman hämmentynyt, eikä minulla ole selkeää kantaa siihen, mihin suuntaan itse toivoisin kirjastojen kehittyvän. Tärkeää tehtävää ne ovat joka tapauksessa täyttämässä, elämänsisältöä tarjoamassa, muuntuessaankin. Jo isoisoisäni perusti ensimmäisen kirjaston Heinolaan, joten kai rakkaus kirjastoja kohtaan on jollakin tavalla verissä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Olen monessa yhteydessä painottanut käsitystäni siitä, että hyvä yleissivistys sekä siihen läheisesti kytkeytyvä utelias ja avoin elämänasenne ovat paras mahdollinen lähtökohta täysipainoiselle elämälle. Kirjastolaitos on yksi parhaista aseista kulttuurisen pääoman tasapuoliseen kartuttamiseen – ihmisyksilön sosiaaliseen asemaan, taloudellisiin resursseihin tai elämäntilanteeseen katsomatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahti on virkeä musiikkikaupunki. Aika ajoin tarjontaa, päällekkäistäkin, on jopa häkellyttävän paljon. Jazztoria kehittäessämme joudumme jatkuvasti pohtimaan omaa sosiaalista tilaustamme, omaa muusta tarjonnasta erottuvaa paikkaamme kokonaisuudessa. Haluan uskoa siihen, että tekemällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa onnistumme rakentamaan näkyvyyttä ja madaltamaan riskiä tavalla, joka palvelee kaikkia osapuolia – ja tietysti siinä ohessa myös yleisöä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
1. Walt Whitman: Leaves of Grass (Kirja)
Yhdysvaltalainen kirjallisuusvaikuttaja Harold Bloom sanoo Walt Whitmanin merkinneen Yhdysvaltain kirjallisuudelle yhtä paljon kuin Shakespeare Euroopan. Itse palaan näihin alkuvoimaisiin teksteihin väsymättä kerta kerran jälkeen uudestaan. Kannattaa ottaa tutustuttavaksi alkuperäisteos ja tarvittaessa tueksi jokin tarjolla olevista (osittaisista) käännöksistä. Erityisen ajankohtainen nyt, Whitmanin syntymän 200-vuotisjuhlan merkeissä. O Captain! My Captain!

2. Mikko Sarvanne Hip Company: Muovibabylon (CD)
Arto Melleri esitti aikoinaan runojaan livenä Pekka ”Rekku” Rechardtin kitarasäestyksellä. C-kasettikin tehtiin, ja se pyöri pitkään autoni soittimessa. Neljännesvuosisata myöhemmin Mikko Sarvanne Hip Company lähti samoille linjoille astetta kunnianhimoisemmin Muovibabylon-projektissaan yhdessä Baby P:n kanssa. Svengaavaa spoken wordia! Hyvä esimerkki edellä käsitellystä musiikin ja kirjallisuuden linkittymisestä.

3. Volter Kilpi: Pitäjän pienempiä (Kirja)
Volter Kilpeen ei kyllästy, jos onnistuu pääsemään makuun. Juha Hurme suosittelee apertiviiksi Kaaskerin Lundström -novellia, yhtä Pitäjän pienempiä -kokoelman teksteistä. Se on myös minun mielipiteeni ja yhdyn siihen täysin, Tintti-kirjoja lainatakseni. Lundströmin itsepuhelu kouraisee syvältä. Kilpi kuvaa loppumatonta painia katumuksen kanssa tavalla, joka hienoimmillaan on korkeinta maailmankirjallisuutta.

Marraskuun musakasvon Juhani Vilpaksen kysymys sinulle: ”Mikä on paras ja huonoin ominaisuus omassa instrumentissasi?”
Onpa hauska kysymys. Kun viime aikoina olen soittanut enimmäkseen matalalle ulottuvaa ja kookasta baritonisaksofonia, olen suorastaan rakastunut instrumentin fyysisyyteen, siihen kuinka resonointi tuntuu parhaimmillaan koko kehossa. Saksofoni myös istuu hyvin monenlaiseen musiikkiin, ja seksikkääksikin jotkut sitä luonnehtivat. Heikkoudet löytyvät varmaankin siitä, että saksofonilla ei voi soittaa useita ääniä samanaikaisesti toisin kuin vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Laadukas saksofoni on myös merkittävä investointi, useiden tuhansien satsaus. Huoltaakin soitin täytyy aika ajoin, ja esimerkiksi barotonisaksofonin täyshuollon hintalappu taitaa olla tuhannen euron luokkaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-musiikintekijä Ville Kujala.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen tupakoimaton raitis autoileva tansseissa käyvä tanssitaitoinen sinkkumies Lahdesta (Lahesta ). No ei nyt sentään... Pääsinpäs tuomaan heti ensimmäiseen vastaukseen omaa huumorin kukkaani. Oikeasti olen mies jonka elämään musiikki vaikuttaa voimakkaasti kaikilta osa-alueilta niin sen suurkuluttajana kuin itse soittajana pääsääntöisesti mies ja koppakitara meiningillä. Aloitin kitaran kanssa ysärin (90-luvun) puolivälin jälkeen itse opiskellen ilman minkäänlaista musikallista koulutusta. Itse asiassa näin jälkikäteen se ei ollut mikään helppo tie. Huomasin, että mikään ei tapahdu todellakaan sormia napsauttamalla. Varsinkin alussa soittoharjoitus vaati aikansa. Olenkin antanut itselleni pitkäjänteisesti todella paljon harjoitustunteja. Tosin koulutus olisi ollut erittäin hyvä asian parempaan oppimiseen. Jos musiikki esimerkiksi ammattina kiinnostaa kannustan kyllä nuorempiani lähtemään opiskelemaan musiikkia. Oli se sitten opiskelua oppilaitoksessa tai itse opettelua. Hyvällä työmoraalilla ja tahdolla tuloksia kyllä syntyy.

Olen rakentanut elämäni musiikin ympärilleni käyden valitsemaani tietä eteenpäin askel kerrallaan. Nöyränä poikana kunnioitan musiikkia. Se on suuri rikkaus vaikka itse ei edes soittaisi. Tosin musiikin soittaminen auttaa ymmärtämään myös näitä muitakin juttuja. Esimerkiksi itse olen ollut mukana pitkään lahtelaisessa elävänmusiikin yhdistyksessä nimeltä Lahden Rytmin Ystävät ry. Se on tuottanut Lahteen useita tapahtumia kuten Lahti Blues & Roots ja RunoRock historiansa aikana kera lukuisten klubi-iltojen, joita on pidetty pääsääntöisesti Ravintola Torvi -nimisessä elävän musiikin pyhätössä. Kerran kuukaudessa järjestämme yhä Akustista Klubia, jonka isäntänä olen toiminut nyt 10-vuotta.

Lahden Rytmin Ystävät ry:n toimihenkilönä olen tallentanut valokuvakamerallani paljon yhdistyksen toimintaa jo vuosien ajan. Tätä kautta sain alkujaan haltuuni myös valokuvakameran. Sittemmin olen tuonut kuvaajana esille mm. musiikki-aiheisia valokuvia eri näyttelyiden puitteissa kuten esimerkiksi Lahden Kaupungin kirjaston musiikkiosastolle.

Elämäni muut aktiviteetit keskittyvät vahvasti kulttuurin alle oli kyseessä sitten teatteri, elokuvat, kirjallisuus ja taide. Kaikista näistä saan itselleni paljon iloa ja inspiraatiota. Kirjallisuuden parissa olen opiskellut sanataidetta ja sitä kautta saanut myös eväitä esimerkiksi parempaan laulun kirjoittamiseen.

Urheilun puolelta diggaan seurata jalkapalloa ja myös pelata sitä. Futis on tosiaan alright. Onhan kotikaupungistamme kotoisin myös suuri jalkapallo sankari ja esikuva Jari Litmanen Lahden Reippaan kasvattina.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Haasteellisia juttuja on tietenkin aina oman instrumentin parhaalla mahdollisella tavalla haltuun ottaminen ja sen musikaalinen osaaminen oli sitten kysymys kitarasta, laulusta tai huuliharpusta. Nämä kolme elementtiä itselläni on trubaduurina työn alla koko ajan. Mun mielestä soittimen oppiminen ja sen soittaminen on loputon tie. Niin kuin sitä sanotaan, että kitaristi ei tule koskaan valmiiksi. Tuleeko muusikko edes koskaan valmiiksi? Siihen saa kukin vastata tavallaan.

Sama koskee toki laulujen kirjoittamista. Sitä voi tehdä paremmin tai sitä voi tehdä huonommin. Pitäisi jaksaa olla ahkera ja tehdä paljon, eikä laiskotella asian kanssa. Joskus ehkä luova tauko voi tehdä hyvää. Mutta asia on todella niin, että vain tekemällä oppii. Sama koskee keikkailua. Mukavaa ja hyvä asia on, että minulla on esimerkiksi buukattuna tulevia keikkoja nyt tulevalle Syyskuulle kalenterissani.
Ja musikallisena haasteena pidän myös aina uuden laulun kirjoittamista ja sen säveltämistä.

Tulevaisuuden suunnitelmista pitää mainita, että minulla on ollut jo pitkään mielessä oman albumin julkaisu omalla biisi materiaalilla. Mutta ensin pitää löytää hyvät ja parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit, kenen kanssa tällainen paketti olisi mahdollista tuottaa ja julkaista.
Viime aikoina on bändin kasaaminen alkanut kiinnostaa kovasti. Virityksiä minulla on ollut aikaisemmin, mutta ne eivät ole olleet kovin pitkäikäisiä. Ja se on saanut minut tuntemaan itseni joskus hieman alakuloiseksi.

Odotan innolla syksyn lukukautta Wellamo-opistossa, jonne olen ilmoittautunut mukaan. Kyseessä on Amerikkalaisen kansanmusiikin ryhmä, mitä luotsaa muusikko Seppo Sillanpää. Vähän toki mietityttää, riittävätkö omat perustaitoni kyseiseen ryhmään. No, aika kertoo sen...

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin merkitys on minulle tärkeä ja tunteiden tasolla emotionaalisesti erittäin vahva. Musiikki voi avata kanavia tai sulkea niitä. Se voi sytyttää valoja sinne, missä niitä ei ole ennen nähnyt ja aukaista ovia uusiin maailmoihin, mitä ei ole edes tiennyt ennen olevan. Näin olen useasti kokenut esimerkiksi konserteissa tai erilaisissa elävänmusiikin tilaisuuksissa yleisön edustajana. Oli sitten lavalla ulkomainen tai kotimainen artisti. Kun esiintyjä on hyvä ja kappalemateriaali koskettaa, niin silloin on kyllä kaikki kohdillaan. Näin olen tosiaan kokenut esimerkiksi Bob Dylan konsertissa. Suoraan sanoen, itselleni Bob Dylan on se suurin musikallinen innoittaja, esikuva ja vaikuttaja. Mutta lisäten, että itselläni on kyllä paljon muitakin tärkeitä esikuvia. Kerran Lahdessa kuulin kun katusoittaja soitti ja lauloi Townes Van Zandtin kappaleita. Se oli minusta merkittävää. Vielä Dylanin vaikutuksesta... Hän on lukuisille musiikin tekijöille yksi tärkeimpiä esikuvia ja innoittajia. Se kertoo paljon hänen suuruudestaan niin musikaallisesti kuin myös biisin kirjoittajana aina hänelle mm. myönnettyä kirjallisuuden Nobel palkintoa myöten.

Millaista musiikkia kuuntelen on minulle laaja kysymys. Eri mielentiloihin sopii fiiliksen mukaan erilainen musiikki. On mm. voimauttavia kappaleita ja artisteja, sydänsuruihin omansa jne... Yleensä levysoittimessani pyörii Bob Dylan-musiikin lisäksi paljon eri laulaja-lauluntekijöitä sekä musiikkia amerikkalaisesta Folk- /Country- / Blues-musiikin historiasta. Kuuntelen myös ns. isoja bändejä kuten The Beatles ja The Rolling Stones. Välillä laitan levysoittimelle Jazz-musiikkia niin laulettuna kuin myös ilman laulua. Silloin tällöin myös klassinen-musiikki voi soida kotonani... unohtamatta tietenkään kotimaassamme tehtyä musiikkia hyviltä artisteilta. Tänään kuuntelin muuten Edith Piaf Her Greatest Hits -levyn. Silloin tällöin olen myös radion musiikkitarjonnan varassa, jos en kuuntele Ylen Radio puhetta.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin maailmasta on sanottu, että eri taiteen lajeista sei olisi kaikkein lähimpänä Jumalaa. Onko se totta vai ei, siitä voi olla kukin mitä mieltä tahansa. Itse tunnen musiikin tavoittavan jollain tavoin maailman kaikkeuden. Joka tapauksessa tutkittua on, että musiikilla on ihmisen hyvin voinnin kannalta tärkeä vaikutus. Tuo tosin ei ole mitenkään yllätyksellinen lopputulos, joka ainakin meille musiikinystäville on selvä asia. Eipä ole siis mikään ihme, että musiikkia on ollut aina ja tulee todennäköisesti myös olemaan.

On puhuttu jo pidempään, että artistien levymyynti ei enää kannata. Digitaalisuus on muuttanut paljon levybisnestä, ja riskinä on se, ettei fyysisiä äänitteitä kannata enää julkaista. Varsinkin nuoremmat sukupolvet kuuntelevat musiikki suosikkinsa lähinnä vain suoratoistoina netistä. Onneksi asia ei ole sentään ihan niin mustavalkoinen. Tallenteita yhä julkaistaan ja myydään... cd-levyjä, vinyyleitä ja jopa c-kasetteja. Ja juuri näistä perinteisistä formaateista artistit saavat itselleen yleensä paremman siivun tekemisistään.

Näissä asioissa meistä jokainen voi vaikuttaa omilla toimillaan. Lahdessa meillä on Levy-kauppa ÄX unohtamatta paikallisia divareita ja kirpputoreja. Ja maassamme järjestetään vuosittain useita levymessuja, joista pari-kolme pidetään myös täällä Lahdessa. Myös lukuisat verkkokaupat ja tahot myyvät levyjä, joka tosin ovat pois kivijalkakaupoilta. Mikäli ei varsinaisesti halua kotiinsa haalia tallenteita, on sitten kirjasto hyvä foorumi musiikki tallenteiden haltuun ottoon.

Täältä löytyy myös kaksi musiikkikauppaa, jotka myyvät hyvällä ammattitaidolla muun muassa soittimia niin aloittelijoille kuin ammattilaisille. Ja pitänee mainita, että Lahdessa saa Keskusmusiikista kitaralle kuin kitaralle ammattimaista huoltoa sekä korjauspalveluja. Lahdessa on lisäksi muitakin tahoja, ketkä tekevät esim. kitaroille huolto- ja korjaustöitä. Hukkasen Ari on tehnyt moniin kitaroihin sähkötöitä ja Palsan luona oma akustinen kitarani on käynyt trimmauksessa.

Musiikin koulutuksesta kotikaupungissani voin sanoa, että asiat ovat meillä hyvin. Meillä on eri oppilaitoksia niin nuoremmille kuin myös vanhemmillekin kuten jo aiemmin mainitsemani Wellamo-Opisto. Siellä on tosiaan kursseja ja opetusta niin laululle, pianolle kuin myös kitarasta harmonikkaan. Lisäksi löytyy yksityisopetusta eri instrumenteille ja musiikkiryhmille kuten suosittu Ukuleleorkesteri.
Mielestäni Wellamo –opiston kurssien hintakaan ei ole päätä huimaava. Toisaalta jos haluaa yksityisopetusta omaan instrumenttiinsa muualta, niin sitäkin löytyy. Kun vain viitsii etsiä ja nähdä vähän vaivaa .

Tietäen varmasti, että musiikki ei tule maailmasta häviämään koskaan. Vaikka juuri julkaistussa tuoreessa elokuvassa Yesterday ( ohj. Danny Boyle 2019 ) maapallon laajuisen sähkökatkon seurauksena maailman historiasta häviää The Beatles -musiikki paitsi yhdeltä henkilöltä. Mutta se onkin vain fiktiota hyvältä ( Richard Curtis ) elokuvan tarinan käsikirjoittajilta. Joten suosittelen kyllä tsekkaamaan tämän kyseisen elokuvan. Jos varsinkin The Beatles musiikki itseään koskettaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista on tosiaan kirjoitettu paljon kirjoja niin elämänkertoina muusikoista kuin myös eri yhtyeistä tutkimuksina ja pitkinä esseinä. Omilla isovanhemmillani oli kirjahyllyssä Otavan iso musiikkitietosana kirjasarja 1-5, joihin tutustuin jo nuorella iällä pohjalta itseäni kiinnostavat musiikkiaiheet. Kirjasarjan sivuilta tuli vastaani niin The Beatles -yhtyeen faktaa kuin vaikkapa mielenkiintoisen elektronisen soittimen Theremin asiatietoa. Theremin soitinta on muun muassa Led Zeppelin käyttänyt musiikissaan.

Pidän kirjaopuksia todella hyvinä fakta tietoina musiikin maailmaan jo aikaa ennen internettiä. Kirjakokonaisuudet ovat aina kirjoja, eivätkä silmiä rasittavaa näyttöpäätteen loistoa.
Olen lukenut paljon eri muusikoiden elämistä kertovia kirjoja, mitkä ovat vaikuttaneet minuun. Kuten mystisen ja erittäin merkittävän Blues -legendan Robert Johnsonin elämästä kertova kirja. Sen on kirjoittanut Peter Guralnick. Kyseisessä kirjassa kerrotaan mm. minkälaista oli keikkaelämä 1920-30 luvuilla Pohjois-Amerikan Etelä-valtioissa. Kirjan lopussa käydään läpi Johnsoniin vaikuttaneita artisteja kuten Charlie Patton ja Son House sekä hänen aikalaisistaan kuten Johnny Shines ja Robert Lockwood Junior.

Robert Johnsonista on tehty myös erittäin komea ja vaikuttava sarjakuvakirja: Love In Vain (Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä. Mezzo – J.M Dupont Like 2015). Ja todellinen ” on the road ” kirja Jack Kerouac Matkalla romaanin ohella on Amerikan suuren runoilija-kansanlaulaja-lauluntekijän Woody Guthrien kirjoittama omaelämänkerta nimeltä Bound for Glory – The Hard-Driving, Truth –Telling (1943). Mitä suosittelen ihan kenelle tahansa, joka on kiinnostunut Woody Guthriesta tai yleensäkin Amerikasta mitä ei enää ole muualla kuin historian kirjojen sivuilla. Ja silloin kirjoitetuissa ja tallennetuissa vanhoissa lauluissa.

Kuinka mielestäni kirjallisuus ja musiikki liittyvät toisiinsa? Mieleeni Suomesta tulee Eino Leino, kuinka hän nimesi omiaan runokirjoituksiaan lauluiksi. Niitähän on sittemmin Vesa-Matti Loiri laulanut levyille kanssa sävelletyn musiikin. Runot ja laululyriikka on aina kävellyt käsi kädessä.

Tosiaan Bob Dylan palkittiin vuonna 2016 Ruotsin Akatemian kirjallisuuden Nobel palkinnolla, joka on maailman laajuisesti arvostetuin kirjallisuuden palkinto ja kunnian osoitus. Sillä ei ole koskaan aikaisemmin palkittu yhtään laulaja/lauluntekijää ennen nyt Bob Dylania. Se on erittäin iso kunnian osoitus kaikkea laululyriikkaa kohtaan ja osoitus siitä, että kirjallisuus kumpuaa samasta lähteestä.

Bob Dylan on myös julkaissut omaa kirjallista tuotantoaan musiikkituotantonsa ohella. Häneltä ilmestyi oma kokeellinen proosarunoteos nimeltä Tarantula vuonna 1971. Hän on julkaissut myös kirjoittamansa Muistelmat osa 1 (2005-2006 WSOY). Se on saamassa myöhemmin jatko-osia. Kirjan kertoja minä on itse Bob Dylan. Hän kertoo itsestään, soittamisesta, laulun kirjoittamisesta, yleensäkin elämästä ja eri ihmisistä; ystäväistä, tuttavista ja työkavereista. Erittäin hyvällä tavalla. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille, ketä musiikki jollain tavoin koskettaa ja kiinnostaa.

Musiikki ja laululyriikka lähes kirjallisena tuotantona tulee vastaan Dylanin lisäksi monilta hyviltä artisteilta kuten vaikkapa Leonard Cohen. Hän oli ennen ensimmäistäkään musiikkialbumia julkaissut omia kirjoja. Ja se on kyllä näkynyt vahvasti Leonard Cohenin laululyriikoissa.

Suomalaisista artisteista Juice Leskisen kappaleet ovat useimmille tuttuja jo sieltä seitsemänkymmentäluvun alusta. Lähes kaikilta Leskisen albumeita kotoaan löytyy. Mutta minulla on hyllyssäni enemmän hänen kirjallista tuotantoa kuin hänen levyjään aina ensimmäisestä Sonetteja laumalle runokokoelmasta alkaen vaikka todella arvostan miehen runsasta laulutuotantoa ja -materiaalia sekä hyviä albumikokonaisuuksia.
Kun kirjallisuudesta lähdettiin puhumaan niin lukemattomia opuksia riittää oli kyse sitten vanhemmasta kirjallisuudesta tai nykyhetkestä. Suoraan sanoen en ole nyt näissä kovin hyvin kartalla. Aika on niin rajallista. Oma musiikki sekä sen esittäminen ja tekeminen on ottanut enemmän aikaa kuin esimerkiksi klassikoiden lukeminen. Eräällä tavalla sääli. Sillä todella pitäisi nyt lukea enemmän niin kuin olen nuorempana tehnyt.

Vielä pitää mainita muusikoista/laulajista Bruce Springsteen, jotka ovat kirjoittaneet myös itsestään. Hän julkaisi kirjansa Born to Run 2016. Se oli minulle fanina mielenkiintoinen matka miehen pään sisälle ja hänen maailmaansa lukuisten hyvien laulujensa lisäksi. Ja mieleeni tulee nyt myös Johnny Cashin kirja, joka on suomennettu nimeltä Laulu Elämälle (1978). Sen englanninkielinen alkuteos oli Man in Black on vuodelta 1975. Kirjassa Johnny Cash käy vahvasti kristinuskoaan läpi kanssa silloisen eletyn elämän.
Sitä kulee sanottavan, että hyvä kirja löytää oikean lukijansa luo. Joskus sattumalla jos toisella tai sitten vaikka hyvän ystävän vinkillä: ”Tää sun täytyy lukea”.

Tällä hetkellä olen lukemassa ystävältäni saatua omakustannetta.
Kirja minkä haluaisin lukea perusteellisesti kannesta kanteen on kyllä Raamattu. Jos Raamattu tuntuu uskonnollisesti raskaalta tai luotansa pois työntävältä, niin kyseistä teosta voi lähestyä silloin lyyrisenä teoksena. Tarinoita siinä teoksessa riittää. Ja Raamatussakin soitetaan musiikkia.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan aikoinaan kun Lahden Rytmin Ystävät ry järjesti monena vuonna keväisin RunoRock- tapahtumaa. Tapahtumaan kuului aina Lahden kaupungin kirjaston auditoriossa järjestetty Avoin Symposium tilaisuus, jossa olin monesti tallentamassa tilaisuutta valokuvakameran kanssa. Kyseisistä Symposium tilaisuuksista on paljonkin muistoja. Esimerkiksi se kuinka Veltto Virtanen ja Kari Peitsamo keskustelivat hyvin lennokkaasti tajunvirrallaan runoudesta ja sen vaikutuksesta monena eri vuonna. Sekin oli merkittävää, että kyseisissä tilaisuuksissa kuuli ja näki nyt jo edesmenneen Finlandia –palkitun runoilija Arto Mellerin itse lukemassa ja lausumassa runojaan. Eli hänen tekstillistä ja kirjallista työtään.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Peruslainauksien ohella käytän Kirjaston Musiikkiosaston pianohuoneita instrumenttieni harjoittelemiseen. ja silloin tällöin myös äänitystilaa oman musiikin tallentamiseen. Eri artikkeleiden kanssa on tullut myös tehtyä digitointeja.
Lahden Kaupungin kirjasto aineistoillaan on jo pitkään esittäytynyt minulle suurena aarreaittana. Sama koskee niin kirjoja kuin musiikkiosaston levyarkistojen lisäksi mm. nuottikirjoja ja konsertti DVD-levyjä, dokumenttitallenteita ja opetusvideoita. Lehtisalin aineistoa myös kehun. Sieltä löytyy luettavaksi lehti kuin lehtikin.

Kirjaston järjestämistä yleisötilaisuuksista olen pitänyt olivat ne sitten konsertteja, luentoja tai muita tapahtumia kuten Open Mic tilaisuuksia. Olen ollut myös musiikkigenre -vinkkaustilaisuuksissa sekä erilaisissa ryhmissä mitä kirjastossa on järjestetty kuten kirjoitusryhmissä. Mielestäni nekin ovat olleet antoisia. Minusta onkin aina kiintoisaa tsekata kirjaston ilmoitustauluilta mitä tapahtuu lähiaikoina. Kiitosta saa myös uusien aineistoartikkeleiden tilaaminen, joka on ollut mutkatonta. Hyvä asia on myös kaukolainojen järjestäminen. Ystävällisen palvelun kirjastossa olen aina saanut. Ja tämä kaikki on ilmaista. Se on minusta hyvin merkittävää!
Mielestäni eri asioiden work-shop tapahtumia voisi tulla lisää Kirjaston oheisohjelmistoon olisi kyse sitten luovasta kirjoittamisesta tai musiikin soittamisesta. Tai vaikka mahdollisesti draama teatterista. Jos vain kuinkin mahdollista. Yhdessä tekemisessä on aina mielestäni hyvä juttu ihan kenelle tahansa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Tottakai se on selvää, että Kirjasto kehittää toimintojaan koko ajan eteenpäin erilaisiin ja uusiin asioihin. Enkä näe siinä mitään väärää. Tietenkin joku saattaa sanoa , että mikseivät asiat ole niin kuin ennen ja miksi tätä hommaa täytyy kokoajan kehittää ja kehittää. Eikö asiat voisi pysyä just niin kuin näin ne nyt on, eikä tästä tarvitse tehdä ja brändätä sirkusta tai pomppulinnaa? Eikös kirjastoissa ole ainakin ennen ollut luku rauha? No kyllä se lukurauha on Kirjastoissa vieläkin.
Mikäli seuraa vaikka uuden Helsingin Keskuskirjasto Oodin tapahtumakalenteria, niin siellä on lähes tulkoon joka päivälle jokin eri tapahtuma ja parhaille jopa monta.

Yhteiskunnallisesti kirjastolaitos on mielestäni erittäin merkittävä. Avoinna koko kansalle, niin köyhemmille kuin rikkaille ulkonäköön ja rotuun katsomatta. Internet palvelut ovat jokaisen käytettävissä ilmaiseksi. Sivistyksellisesti kirjasto antaa kyllä parhaat eväät asiaan kuin asiaan. Kirjastoissa tapaa myös muita ihmisiä; tuttuja ja tuntemattomia, keiden kanssa voi keskustella ja vaihtaa vaikka päivän kuulumiset, jos siltä tuntuu.
Kirjaston merkitys on todella iso esimerkiksi musiikin opiskelijoille. Opintomateria löytyy ja harjoitustilat ovat hyvät. Kirjaston merkitys on kasvanut myös esiintymistilaisuuksien järjestäjänä.
Kirjastoissa järjestettävät erilaiset näyttelyt esim. valokuvien tai vaikkapa sikarilaatikkokitaroiden puitteissa ovat olleet mielestäni aina mielenkiintoisia. Se on hienoa, että eri taiteenalojen harrastajat tai ammattitaiteilijat pääsevät esille ajoittaen omilla töillään.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa kotikaupungissamme kyllä runsaasti on. Monenlaista löytyy aina kuten useita vuosia järjestetty Lahden Runomaraton tapahtuma tai kansainvälinen kirjailijakokous kanssa erilaisten musiikki tapahtumien.
Ja nyt on vuosittain järjestettävä Lahti Fringe Festival, minkä sisällä on nykyään Lahden Taidelauantai. Tapahtuma tuo kaupunkimme keskustaan erittäin paljon kulttuuritapahtumia eri taiteenaloilta ihmisille koettavaksi, nähtäväksi ja kuultavaksi.
Kokonaisuudessaan koko Sibeliustalon toiminta kaikilla osa-alueillaan on merkittävää, mistä meidän lahtelaisten olisi syytä olla kiitollisia. Sillä harvassa ovat kaupungit, mistä löytyy vastaa konserttisalia tai eri kulttuurialojen keskusta kera kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Lahti Sinfoniaorkesterin.

Tapahtumia tässä kaupungissa on vuoden kierron aikana säännöllisesti kuten eri kulttuuri tilaisuudet Kirjastoiden lisäksi kaupunkimme muissa kulttuurikeskuksissa kuten Kansantalossa tai Pikkuteatterissa Loviisankadulla.
Teatteritoiminta on aktiivista oli kyse sitten harrastaja- tai ammattitoiminnasta. Muun muassa Teatteri Vanha Juko Rautatienkadulla luo omalla toiminnallaan niin teatteriesityksiä kuin myös Klubi- ja konsertti- iltoja ja Juko Art tilaisuuksia. Lahden seudulla toimii monia kesäteattereita, mitkä ovat kesäaikaan suosittuja. Lahdessa on myös hieno ja iso ammattilaisteatteri, Lahden Kaupunginteatteri.
Lahden alueella on tosiaan myös runsaasti erilaisia musiikkikonsertteja eri musiikki genrejen alta, kuten Blues - tai Jazz musiikki.
Tulossa on myös uusi Päijänteenkadun kulttuurikeskus Malski. Uskoakseni se tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen tila kaupunkimme kulttuuritoiminalle. Joten sitä nyt odottaessa. Aika kertoo sitten mitä kaikkea tuleva kulttuurikeskus toiminnallaan tulee sisältämään.
Taidegalleria -toimintaa on kaupungissamme myös mainitakseni esimerkiksi Galleria Uusi Kipinän. Sen toiminta on rikasta ja mieltä avartavaa. Se tuo todella hyvä tasoista taidetta kaikille nähtäväksi. Ilman pääsymaksuja. Sitä pyörittää Kauno ry kanssa muiden sisar taideyhdistyksien.

Vielä alleviivattuna Lahden Live-musiikki scene on mielestäni rikasta. Se on loistava asia. Keskustan alueella on useita anniskeluravintoloita, mitkä kiinnittävät esiintyjiä soittamaan ja esiintymään. Oli kyse sitten bändeistä tai vaikka Stand-Up koomikoista. Se on mielestäni hyvä asia, että muusikoilla ja esiintyjillä on työpaikkoja, missä esittää parhaalla mahdollisella tavalla omaa tuotantoaan. Ja toisaalta se luo taas yleisönedustajille mm. iltaohjelmaa kaupunkiimme.
Mainitsen muutamia minulle ja lahtelaisille tärkeitä soittopaikkoja. Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni tietenkin jo mainitsemani maanlaajuisesti tunnetut ja keikkapaikkoina arvostetut ravintolat Torvi ja Tirra, nämä lahtelaisen live-musiikin ja baarikulttuurin kehdot.
Kompleksista on muuten juuri julkaistu kirja, Loviisankatu 8. Ja suosittelen sitä ihan kenelle tahansa.
Möysän musiikkiklubi on myös erittäin merkittävä ja tärkeä live-musiikin keskus kaupungissamme. Mielestäni lahtelaisena pitää olla todella ylpeä siitä.

Pikku Hanhi ravintola on tänä päivänä hyvä keikka paikka keskellä kaupungin keskustaa. Sieltä pitää eritoten mainita mielenkiintoiset joka sunnuntaina järjestettävät Jamday illat. Nimensä mukaisesti bändijameina. Siellä voi kuka tahansa soitto-/ laulutaitoinen nousta lavalle soittamaan ja esiintymään house-bandin kanssa. Mielenkiintoisia iltoja Jamday;t ovat myös yleisön näkökulmasta.
Myös pienemmät baarit keskustan alueella kuten Hygge ja silloin tällöin Hiidenkivi kiinnittävät esiintyjiä Teerenpeliä unohtamatta. Myös ravintola Virastossa on live-musiikki toimintaa kuten joissakin muissakin paikoissa keskustan alueella. Ja keskustan ulkopuolella on monia kuppiloita ja ravintoloita kuten Ace Corner, joissa on myös live-musiikkia tietyin väliajoin.
Tapahtumapaikka Lahden Kesanto on syntynyt Sopenkorpeen kaupunkimme kulttuuritarjontaa lisäämään hyvällä tavalla kaikille nähtäväksi ja koettavaksi. Siellä on nyt ollut paljon tapahtumia kesäaikaan.

Joten tässä näin kerrottuna mikä on mielestäni hyvää kaupungissamme järjestetyssä kulttuuri- ja musiikkitarjonnassa. Kaikille löytyy varmasti jotakin, voin sanoa.

Tietenkin sitä myös itse kulttuuritapahtumien järjestäjänä miettii, että riittäkö ihmisiä tapahtumiin näinkin pienessä kaupungissa kuin Lahti. Varsinkin jos sattuneista syistä samaan aikaan järjestetään päällekkäin samana päivänä samalle kellon ajalla. Ihmisethän aina äänestävät jaloillaan tulevatko paikalle vai eivät.

Lahden kulttuuri tarjontaa kelattuna aina syntyy uusia juttuja nimenomaan ruohon juuri tasolta kuin myös vähän isomminkin ja ne kestävät aikansa. Tai sitten hyvässä tapauksessa niistä juurtuu pysyviä juttuja. Mielestäni aina on tilaa uusille jutuille, sekä jo paikkansa lunastaneilla. Kyllähän me kaikki jollain tavoin kulttuuria kaivataan elämäämme ja sen kanssa on sitten hyvä olla ja hengittää. Ja olla myös onnellinen. Samalla voi kokea, kuinka muutkin saavat kulttuurista palansa purtavaksi ja ottaa osaa tilaisuuksiin, joista saa sitten rikkautta elämäänsä kaikilla tavoin.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Yksi kirja vinkki ylitse muiden on :
Dante Alighieri (1265–1321) Jumalainen Näytelmä (ital. La divina commedia) kokonaisuudessaan.
Eino Leinon suomennoksena. Toivon, että tämä kirjallinen teos lukijalleen esittäytyy rakkauskertomuksena.
Levyvinkkinä mainitsisin Bob Dylanilta kolmen levyn sarjan :
Time Out of Mind ( 1997 ) ”Love And Theft ” ( 2001 ) Modern Times ( 2006 )
Kuunnelkaa hyvät ihmiset nämä levyt. Niin kyllä te sitten ymmärrätte miksi haluan nämä levyt vinkata.

Elokuun musakasvon Pilvi Äikkään kysymys Ville Kujalalle: ”Mikä on ollut mieliinpainuvin palaute, jonka olet saanut trubaduurikeikallasi? Millainen tilanne oli kyseessä?" 
Mieleeni tuli hauska tilanne, kun olin Helsingissä esiintymässä laulaja/lauluntekijä -tilaisuudessa nimeltä Samettiklubi jo joitakin vuosia sitten. Se järjestettiin silloin Urho Kekkosen kadulla Semifinal -nimisessä paikassa Tavastia klubin alakerrassa. Silloin myös toinen paikalle tullut laulaja-lauluntekijä, joka myös esiintyi kyseisessä illassa totesi ja sanoi minulle:
”Sinä olet kyllä Nashvillen miehiä”. Tietämättä omaa nimeäni.
Nashville, Tennessee siis Amerikkalaisen kantrimusiikinkeskus lempinimeltään Music City aloin aprikoimaan mielessäni. Enhän minä koskaan ole Nashvillessä käynytkään. Ehkä unissani vain mustassa yössä kanssa kirkkaan tähtitaivaan alla täyden kuun, mietin. Vai tarkoittaako hän sitä kotimaista nääsvilleä, missä vielä silloin oli delfinaario ja sen vieressä korkealle 168 metriin kohoava maamerkki nimeltä Näsinneula. Mietin vielä mielessäni, kyllä tämä minulle käy ihan kumminpäin vain. Olenhan minä kyllä Tampereella käynyt.
Joten tämä toteamus toiselta soittajalta tuntui silloin parhaalta kehulta ikinä.
Tämä kyllä minulle käy mietin vielä uudestaan mielessäni.
Sitten hymyilimme ja päättäväisesti nyökkäsimme toisillemme. Right.
Mitään muuta kyseisenä iltana emme toisillemme sitten puhuneet.
Tämä näin hauskan ironisesti huumorilla muisteltuna ja todettuna

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja ja yksinlaulun opettaja Pilvi Äikäs.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Pilvi-Annukka Äikäs, Lahdessa asuva freelancerlaulaja ja yksinlaulun opettaja. Ooppera ja muukin klassinen musiikki ovat lähellä sydäntäni. Opiskelin Lahden ammattikorkeakoulussa Musiikin laitoksella laulunopettajaksi ja opintojani olen täydentänyt yksityisesti sekä Suomessa että Saksassa. Äskettäin sain päätökseen ammatilliset lisäopintoni Lahden konservatoriossa suorittaen laulun A-tutkinnon.

Työskentelen laulunopettajana Lahden seudulla ja laulan esimerkiksi kirkkoteosten solistina. Olen laulanut pitkään Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa 2. alttoa. Äänialaltani olen dramaattinen mezzosopraano eli matalahko naisääni.

Lukeminen on minulle tärkeää, sillä se on rentouttavaa. Nautin äänityöläisenä kovasti myös hiljaisuudesta. Välillä käyn kuntosalilla ja liikun myös luonnossa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Heinäkuussa asun kolme viikkoa Savonlinnassa. Savonlinnan Oopperajuhlien Oopperajuhlakuoroa tarvitaan siellä sekä aamu- että iltaharjoituksissa Olavinlinnassa ja tietysti itse oopperanäytännöissä, kunhan niiden vuoro harjoituskauden jälkeen koittaa. Olavinlinnan näyttämöharjoituksissa yhdistyvät sekä talvikaudella opetellut oopperoiden kuoro-osuudet että ohjaajan neuvot lavatyöskentelyyn. Toisinaan lavatoimintaa ja näyttelemistä on paljonkin. Silloin on erityisen tärkeää, että laulu tulee selkärangasta, jotta voi keskittyä näyttelemiseen.

Ennen Savonlinnaan lähtöäni viimeistelen Viimeiset kiusaukset -oopperan 3. naisen roolini osuuksia. Joonas Kokkosen hienoa oopperaa esitetään kahdesti Lahden Ristinkirkossa elokuun alkupuolella osana Lahden Kansainvälisiä Urkuviikkoja.

Elokuun puolenvälin jälkeen alkaa taas uusi, tuore syyslukukausi sekä Hauskat Sävelet -musiikkikoulun että Wellamo-opiston laulun tuntiopettajana.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin? / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki jota kuulen tai kuuntelen, liittyy yleensä työhöni. Voisin puhua elämäntavasta, johon kuuluu kurinalainen laulun harjoittelu (tekninen harjoittelu ja itse musiikin opettelu), muiden opettaminen (olen usein korvina, jotta pystyn ohjaamaan muita) ja musiikin esittäminen, jossa oma työ tuodaan muille näkyväksi. Musiikissa on haasteellista oman keskeneräisyyden sietäminen. Toisaalta uuden on oppiminen on mahtavaa! Koen musiikin myös hoitavana, se voi toimia pakopaikkana tai inspiraation lähteenä. Musiikki itsessään on välttämättömyys.

Suuria innoittajiani ovat olleet mm. lapsuus- ja nuoruuskokemukseni Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Pääsin 11-vuotiaana lapsiavustajaksi Atso Almilan säveltämään kansanoopperaan Kolmekymmentä hopearahaa. Kokemus kolahti oikein kunnolla ja siitä alkoi innostus oopperamusiikkiin sekä esiintymiseen.

Teini-iässä kuuntelin paljon Queenin musiikkia. Se on yhä rakasta ja yleensä vie ajatukset pois työasioista. Toisaalta vaikkapa Savonlinnan Oopperajuhlilla Kerimäen kirkossa tänä kesänä esittämämme Mozartin c-mollimessu on esittäjilleenkin upea, kollektiivinen kokemus. Oopperajuhlakuoron yhteissointi vavahduttaa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Koska olen laulaja ja laulunopettaja, suhteeni musiikkiin syntyy tekemisen ja kuulemisen kautta. Musiikin ja laulamisen tulevaisuus huolestuttaa toisinaan. Nuorille olisi hyvä tarjota lisää malleja terveestä äänenkäytöstä, sillä kestävä lauluääni ja puheääni syntyy koko kehon avulla, pohjasta asti.

Toivoisin, että lapset ja nuoret laulaisivat enemmän, koulussa rohkaistaisiin reiluun ja reippaaseen äänenkäyttöön, kuunneltaisiin tervettä, hyvää laulua, ja myös muuta klassista musiikkia, sillä siinä on monen nykymusiikkilajin juuret.

Laulunopettajana haluan kannustaa kaikkia laulamaan taidoistaan riippumatta, sillä se on terveellistä, endorfiineja tuottavaa toimintaa! Olen vuosien varrella saanut opettaa monia ihmisiä, jotka ovat rohkeasti halunneet kehittää ääntään, vaikka ovat ehkä kokeneet olevansa vieraalla maaperällä laulutunnit aloittaessaan. Ajattelen, ettei tarvitse "osata laulaa" voidakseen laulaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Minulle henkilökohtaisesti kieli ja musiikki yhdistyvät oopperamusiikissa. Eräs itselleni vaikuttava esimerkki on Aulis Sallisen säveltämä Ratsumies-ooppera (1975), jota esitimme Savonlinnan Oopperajuhlilla viimeksi vuonna 2006. Oopperan tekstin eli libreton kirjoitti Paavo Haavikko. Aulis Sallisen säveltämä laulusarja "Neljä laulua unesta" esittelee säveltäjän ensimmäisen oopperan keskeiset teemalliset ja rakenteelliset elementit. Laulusarjan viimeisessä laulussa todetaan koskettavasti:
"Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä. On ilta, kun ehtii joen ylitse."

Varsinkin nuorempana luin proosarunoja. Konservatoriossa toisen asteen musiikkiopinnoissa opiskelimme myös perinteistä lausuntaa näyttelijä Marja-Liisa Nisulan hyvässä ohjauksessa. Se oli haastavaa, mutta todella mielenkiintoista.

Minulle tärkeitä kirjoja ovat mm. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani ja Brené Brownin elämäntaitokirjat. Ja hyvää dekkariahan ei voita mikään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsena kirjastoauto oli tärkeä, sillä se tuli säännöllisesti myös eteläpohjalaisen pikkukylän koulun pihaan. Autosta oli ihanaa hakea monenlaista luettavaa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän joka viikko musiikkiosaston pianohuoneita omaan harjoitteluuni. Myös kopiointi, tulostus ja skannaus ovat osoittautuneet välttämättömiksi varsinkin kiireessä. Monet laulunuotit olen saanut skannattua hyllystä sähköpostiin ja siitä eteenpäin esimerkiksi pianistia varten. Varsinkin Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosasto on todella tärkeä minulle ja sen hyllyistä löytänyt paljon tarpeellista nuottimateriaalia. Hyvä, asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä musiikkiosaston että muun kirjaston puolella ilahduttavat.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on mielestäni välttämätön instituutio. Se tarjoaa tietoa ja sivistystä sekä viihdykettä aikana, jolloin tietoa voi saada joka paikasta liiankin kanssa, vaivaa näkemättä ja suuremmin kehittymättä. Lukemalla keskittyy lukemaansa, rauhoittuu ja sisäistää asioita. Kirjojen kautta voi elää monta elämää, kokea suurenmoisia elämyksiä ja tunteita. Samalla voi oppia ymmärtämään myös itselle vierasta.

Kirjaston ja musiikkikirjaston rooli muuttuu ja on muuttunut teknologian myötä. Iloitsen siitä että Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosaston pianohuoneet ovat monien harrastajien ja ammattilaisten käytössä, tai musiikkia voi pelkästään kuunnella ja sitä voi vaikka editoida (taito joka pitäisi itsekin opetella!)
Joskus kirjasto on ollut ainoa tiedonlähde monessa asiassa. Toivoisin, että tulevaisuudessa perinteiset tavat lainata kirjoja ja musiikkia olisivat yhä mahdollisia. Varmaankin kirjasto on tulevaisuudessa toiminnoissaan ja palvelutarjonnassaan yhä monipuolisempi, mutta toivottavasti se säilyttää myös alkuperäisen merkityksensä. En haluaisi aivan kaiken materiaalin olevan verkossa ja sähköisessä muodossa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on tarjolla monipuolista kulttuuria kaikenikäisille, musiikista kuvataiteeseen. Sinfonia Lahti on upea ja vie Lahtea ansaitusti maailmankartallekin, kuten Sibelius-talokin, josta voi jokainen kaupunkilainen olla ylpeä. Lahden kaupunginteatteri ja Teatteri Vanha Juko ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen tuotannoillaan. Musikaaleille on selvästi tilausta myös pienempien kokoonpanojen, vaikkapa Musiikkiteatteri NYT:n tuottamana. Onkin hienoa, että jo edesmennyt Lahden ammattikorkeakoulun Musiikin laitos ja sen musiikkiteatterilinja kantavat yhä hedelmää kaupungissamme. Lisää oopperaakin kyllä kaipaisin kaupunkiin!

Toivoisin, että paikallinen lehdistö huomioisi myös klassisen musiikin tapahtumat yhä paremmin. Soisin myös musiikin opetuksen Lahden konservatorion, Lahden musiikkiopiston ja pienempien musiikkikoulujen tarjoamana olevan yhä näkyvämpää ja arvostetumpaa.

10. Levyvinkki ja kirjavinkki kirjaston kokoelmista:
Giacomo Puccinin säveltämä ooppera Turandot. Levytyksessä jääprinsessa Turandotina laulaa ruotsalaissopraano Birgit Nilsson. Ooppera on minulle tärkeä myös Savonlinnan Oopperajuhlien unohtumattomana, sinisävyisenä tuotantona. Musiikki on veretseisauttavan upeaa.

Brené Brown: En olekaan yksin: totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta. Lohduttava ja viisas teos, joka käsittelee häpeää ja suhdettamme siihen, koskien meistä jokaista.

Heinäkuun musakasvon Kimmo Puunenän kysymys Pilvi Äikkäälle: "Mikä on kappale ja hetki jolloin päätit ryhtyä ammattimuusikoksi?" 
Olin Ilmajoen Musiikkijuhlilla 16-vuotiaana oopperakuorolaisena odottamassa oopperan kulisseissa kuoron menoa lavalle. Suretti kovasti, kun esitykset olivat siltä kesältä päättymässä. Ystävän kannustamana päätin alkaa yrittää tavoitella unelmaa oopperalaulajan ammatista. Esitimme silloin Atso Almilan säveltämää Amerikka-oopperaa, jonka libretto oli Antti Tuurin käsialaa.

 

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kaarle Viikate.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Hei, olen Kalle, 44, ja asun möysässä. Asumisen lisäksi kirjoitan lauluja sekä soitan kitaraa ja laulan Viikate-yhtyeessä sekä muissa lämpimiä ihmisiä pursuavissa kokoonpanoissa. Tykkään myös käydä mökillä, kirjastossa ja baarissa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Viikatteen parhaillaan käynnissä oleva Kuu kaakon yllä 10V -synttärikieppi pitää kesäisen leveäkaistatien kuumana. Muina aikoina keskityn elämän hallintaan sekä uusien laulujen kirjoittamiseen seuraavalle V-studioalbumille.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Uskon, että musiikki tulee olemaan vossikkani koko elämäni ajan. Joku on jossain todennut, että kitaraa soitetaan kahdesta syystä: koska se on hauskaa ja koska on pakko. Allekirjoitan omalla kohdallani tämän. Kuuntelemani musiikin skaala tuntuu olevan suht laaja. Esimerkiksi levyhyllyni M-kirjaimen kohdalta löytyy mm. seuraavat artistit: Mana Mana, Metrotytöt, Morbid Angel, Motörhead, the Mustangs. Sama meno jatkuu muissa kirjaimissa. Yhdistävänä tekijänä kaikissa on onnistuneet ja laadukkaat kappaleet. Tänä keväänä olen kuunnellut paljon mahtavia naislaulajia. Lasten hautausmaa, M ja Ylva Haru pyörivät sujuvasti niin levylautasella kuin Spotifyssakin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Niin kauan kun ihmisellä on tunteita, niin kauan musiikilla on kaikupohjaa maailmassa.
Kannustuksena musiikin kanssa käy sama ohje kuin ihmistenkin kanssa:  jos joku kappale käy lapikkaalle, tuntuu onteloissa tai kostuttaa kajalit, tarraa heti kiinni ja pistä povariin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Samasta kirjainten sukupuusta ovat revitty. Laululyriikka on vain eräs runouden laji.
Vähän aikaa sitten lukemani Aino Kallaksen Susimorsian on tekstiltään suoraan kuin maailman parhaan albumin levynkansista. Erittäin inspiroivaa kieltä. Tarinahan on myös mitä koskettavin.

Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa Veijo Meren Manillaköysi, Saarikosken sekoiluja sekä nuoremmalle ikäpolvelle suunnattu Baskervillen koira. Elämänkertoja ja dekkareita tulee koluttua myös runsaasti ja totuuden ninissä myös Asterixeja, Tinttejä ja Lucky Lukeja. Ettei tulisi liian älykkövaikutelmaa.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kouvolan kirjasto kuului vahvasti omaan varhaisnuoruuteen. Siellä oli saatavilla kaikki, mihin ei ollut rahaa. Etenkin musiikkiosaston merkitys oli murskaava. Siellä oli kuunneltavissa Motörheadin tuotanto, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kasettiäänikirjat sekä kitaran soiton alettua lainattavissa Jimi Hendrixin ja Black Sabbathin tabulatuurit. Täysin korvaamatonta toimintaa!

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Pikku jätkän myötä kirjaston toiminta on palautunut taas osaksi viikkorutiinia. Olen siitä erittäin iloinen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Sivistyksen kartanossa kirjastolaitos on yksi tärkeimpiä sokkelinkulmia. Ilman sitä on tönö niin vinossa ettei kahvi pysy kupissa ja silloin on hankala keskustella toista silmiin katsoen.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tällä hetkellä tuntuu, että Lahdessa on virkeä ja vireä kulttuuritoiminnan meininki. On runsaasti tekijöitä, paljon mestoja ja tunnelma on mielestäni innostunut. Ainahan näin ei ole ollut, mikä on näkynyt jonkin sortin lamaannuksena. Ollaan siis iloisia ja osallistutaan tapahtumiin!

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Aina kun minua on pyydetty kummiksi, olen vienyt kummilapselle lahjaksi Motörheadin No sleep `till Hammersmith -albumin sekä Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Niissä on elämän eväät. Sanon siis samat.

Toukokuun musakasvon Jonne Järvelän kysymys Kaarle Viikatteelle: 
"Lupasin vuonna 2003 vaimolleni oltuamme pari vuotta naimisissa, että 20v. anniversary naima bileissä soittaa Viikate, jota siinä hetkessä kuuntelimme autossa isolta kirkolta kotiin ajaessamme. Se oli helpompi luvata silloin kun oli vielä paljon aikaa säästää. Nyt kuitenkin suosionne ja sitä myöden keikkapalkkionne on räjähtänyt uskomattomiin mittasuhteisiin noista ajoista ja minä kun en ole ollenkaan säästäväinen ihminenkään niin voisiko tuota yrittää jotenkin oravannahka kauppana? Tahi jos tulet soolona? Pari vuotta on vielä aikaa säästää...”

"Kyllä sinne ainakin ukko ja akkari saadaan tonteille".

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Jonne Järvelä Korpiklaani-yhtyeestä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jonne Järvelä ja teen musiikkia sekä laulan ja soitan Korpiklaani yhtyeessä. Korpiklaani on folk metal yhtye, joka yhdistelee kansanmusiikkia- ja kansamusiikkisoittimia raskaaseen rock musiikkiin. Olemme kiertäneet aktiivisesti ympäri maailmaa viimeiset 14 vuotta ja juuri palasimme viiden viikon Euroopan-kiertueelta. Seuraavaksi suuntaamme toukokuussa Australian ja Uuden-Seelannin kiertueelle. Korpiklaani on tehnyt 10 studio levyä vuodesta 2003 alkaen.

Tämän lisäksi minulla on soolo yhtye nimeltä JONNE. Siinä soittaa monia tunnettuja muusikoita bändeistä kuten Amorphis, ,Waltari, Oceanwake, Wabanag ym… The Voice Of Finland finalisti Riikka Jaakkola on myös liittynyt yhtyeeseen ja häntä voi kuulla kahdelta viimeiseltä singleltä Autere ja Tuhka vaikkapa Spotifystä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Minulla on koko ajan useita sävellyksiä samanaikaisesti työn alla. Sain juuri valmiiksi JONNE- yhtyeen single trilogian, jonka kaikki kolme kappaletta käsittelevät kaipausta, läheisen menetystä ja kuolemaa. Nyt valmistelen yhdettätoista Korpiklaani levyä sekä Australian kiertueen showta ja settilistoja. Kesän festarikeikat on myös työn alla ja silloin jatkamme yhteistyötä Lahti Sinfonia orkesterin vaskipuhallin ryhmän kanssa. He olivat viime kesänä meidän kanssa Tsekeissä, Masters Of Rock festivaaleilla ja alkuvuoden Suomen keikoilla. Se oli niin onnistunut yhteistyö, että sitä on ehdottomasti jatkettava. Heidän kanssa pitäisi myös tehdä jonkinlaista levytys hommaa lähitulevaisuudessa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen aloittanut musiikinopiskelun Suomalaisittain aika epätavallisesti. Aloitin 9 vuotiaana vuonna 1983 soittamaan flamenco kitaraa Jorma Viiki opettajanani. Jorma on viettänyt karun lapsuutensa täällä Lahdessa ja julkaisi jokin aika sitten omaelämänkerrallisen kirjan nimeltä Kuksteri. Se kannattaa kaikkien Lahden historiasta kiinnostuneiden ottaa haltuun. Tositapahtumiin perustuva nuoren pojan kasvutarina on kaikesta kurjuudestaan ja ankaruudestaan huolimatta myös tarina kyvystä sopeutua olosuhteisiin, lämmöstä ja ilosta pienissä hetkissä ja kohtaamisissa.

Nyt olen viime aikoina kuunnellut ja ottanut haltuun flamenco kitaransoittoa uudestaan. Olimme keikalla Espanjassa Malagassa muutama viikko sitten ja sieltä löytyi sopuhintaan paikallisen kitaranrakentaja Pedro Blancon omin pikku kätösin veistämä flamenco kitara. Se on ollut nyt kovassa käytössä.
Olen myös yrittänyt pysyä kartalla suomalaisen uuden kansanmusiikin saralla. Hevimusiikin kuuntelu on jäänyt vähemmälle koska sitä tekee päätyökseen niin vapaa ajan haluaa käyttää jotenkin muuten. Ylimalkaan en kuuntele kovin paljon musiikkia nykyään tai käy keikoilla. Lähinnä autolla ajaessani kuuntelen mitä radiosta sattuu tulemaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Lahdessa on hienoa, että täällä on jo vuosikymmeniä ollut musiikkiluokat Lotilan ja Tiirismaan kouluissa, joissa tuetaan lapsia musiikillisesti. Sinne pääsi vast ikään myös oma nuorin tyttäreni. Toivottavasti perinne jatkuu koska sieltä niitä seuraavia Suomalaisen musiikin maailmalle viejiä tulee. Kannustaisin ihan kaiken ikäisiä aloittamaan soittoharrastuksen koska se tuo todella paljon iloa ja elämänsisältöä. Sen jälkeen ei myöskään enää koskaan ole tunnetta, ettei olisi mitään tekemistä koska soittamisessa ei valmistu koskaan vaan aina riittää haasteita ja soitettavaa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Meillä on kotona hylly metreittäin muusikoiden ja yhtyeiden omaelämänkerta kirjoja. Niitä tulee säännöllisesti lisää ja luenkin niitä koko ajan. Nyt minulla on kesken Lamppu Laamasen kirjoittama Roudarit kirja sekä niin ikään Laamasen Andy McCoy kirja. Paul Stanley omaelämäkerta kirjan sain juuri luettua loppuun. Olen innostunut myös elämäntaito kirjallisuudesta ja viime ajat lukenut rock kirjallisuuden sivussa monta Tommy Hellstenin kirjaa. Tommyn kirjat antaa tietynlaista rauhaa hektiseen elämääni.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olen kotoisin pienestä maalaispitäjästä Vesilahdesta ja siellä kirjaston täti ei suostunut lainaamaan minulle Sleepy Sleepersin levyjä. Eikä Kissin. Eikä W.a.s.p.in. Eikä Black Sabbathin. Muut kirjaston levyt ei kiinnostanut ala-aste iässä. Pyysin sitten isoja poikia lainaamaan ne minulle ja näin myös tapahtui.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Ennen käytin kirjaston palveluita viikoittain. Lainailin levyjä, kirjoja ja elokuvia. Täällä Lahdessa minä olen saanut lainata ihan kaikkia levyjä, kirjoja ja elokuvia mitä olen halunnutkin, joka on ollut mukavaa. Nykyään pääosin ostan omat kirjani. Lasten kanssa kuitenkin perheeni käyttää jatkuvasti kirjastoa ja se onkin tuossa ihan lähellä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on todella tärkeä. Se mahdollistaa kaikille tasapuolisesti mahtavat elämykset, tiedot ja taidot kaikesta mitä kuvitella saattaa. Mielestäni kirjasto edesauttaa jopa elämässä menestymistä koska kirjasto mahdollistaa innostumisen juuri siitä mikä kenenkin ihmisen oma intohimo on. Sen vuoksi kaikissa kirjastoissa onkin ihan omanlaisensa fiilis. Ihmiset tutkivat ja etsivät intopiukeina juuri sitä jotain, joka sillä hetkellä kovasti kiinnostaa. Todennäköisesti myös löytävät!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Tässä mielessä Lahti on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Täällä on koko ajan jotain musiikki ja kulttuuri tapahtumaa tarjolla ja se on helppo löytää. Täällä on paljon tarjontaa ammattimaisille esiintyjille mutta ehkä aloittelijoille ja nuorten on tällä hetkellä vaikea päästä läpi ja löytää esiintymisväyliä. Se taitaa olla enempi tai vähempi kaikkien kaupunkien ongelma. Minusta Lahdessa on kuitenkin lähtökohtaisesti kaikki aika hyvin kulttuurin saralla.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Tietenkin uusin, Korpiklaani - Kulkija levy kannattaa lainata. Se on meidän paras levy!
Kirjastosta saa nuotteja ja soitto-oppaita kaiken tasoisille soittajille melkeinpä instrumentista riippumatta.
Kirjastossa on myös mukava selailla lehtiä.

Maaliskuun musakasvon Miikka Kallion kysymys Jonne Järvelälle:"Kenen edesmenneen muusikon haluaisit soittamaan bändiisi jos se olisi mahdollista?”
Edesmenneistä haluaisin bändiini soittamaan Konsta Jylhän.
Siinä suurien tunteiden liikuttaja mutta myös näppärän nopea pelimanni. Ei haittaisi jos se tekis Korpiklaanille jokusen Vaiennut viulu tyyppisen klassikon.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-säveltäjä Miikka Kallio


1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Miikka Kallio (s. 1980) ja elän muusikkona kai jollain lailla kaksoiselämää. Minut tunnetaan Venäjällä taidemusiikin säveltäjänä ja Suomessa kosketinsoitinvelhona. Vapaa-aikani käytän mieluiten urheilemiseen ja soittamiseen. Lahti lienee siis minulle yksi parhaista paikoista elää, koska täällä sekä kulttuuri- että liikuntamahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Kenties juuri tämä mieltymys urheiluun ja musiikkiin on saanut aikaan sen, että pyrin nykyään musiikissa hyvin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun fyysisessä mielessä. Olen hommannut keikkapianooni jalkion, jotta pääsen myös jaloilla vaikuttamaan mahdollisimman monipuoliseen harmonian ja rytmin käsittelyyn. Musiikki on minulle jonkinlaista muovailuvahaa, jota haluan livenä improvioiden muovailla sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minulle on koko uran aikana ollut tärkeää livemusiikki. Siinä kai syy, miksi en ole juuri levyttänyt. Teen vain liveä. Musiikki on vain tässä ja nyt. Elämä on liveä!

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mainitsinkin juuri jalkiosta ja kokonaisvaltaisemmasta soittamisesta. Tulevat projektit pyörivät hyvin paljon niiden ympärillä. Itselläni on herännyt viime vuosina uudestaan kiinnostus elektroniseen musiikkiin. Livemusiikki ja elektroninen musiikki eivät useinkaan kulje varsinaisesti käsi kädessä. Elektronisessa musiikissahan käytetään hyvin paljon ennalta nauhoitettuja tai luotuja juttuja. Haluan olla muuttamassa tätä. Nykytekniikka ja ennen kaikkea tulevaisuuden tekniikka antaa tähän hienot mahdollisuudet meille soittajille. Haluan nähdä itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena soittavana ja improvisoivana live-Dj:nä. Tuottaa livenä ihmisten ja oman fiiliksen mukaista musiikkia. Vaikuttaa joka ikinen sekunti täydellisesti soivaan musiikilliseen kudokseen. Käännellä ja väännellä sitä uusiin muotoihin paljon monipuolisemmin kuin mihin Dj kykenisi. Tässä on minun tulevaisuuden haasteeni: olla Live-Dj. Okei myönnetään termi on erittäin huono!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Minulta kysytään useissa haastatteluissa millaista musiikkia kuuntelet. Vastaan siihen aina: kuuntelen vain hyvää musiikkia! Tavallaan tyhmän hauska vastaus, jossa piilee syvempi taso. Elämme aikaa, jolloin kaikki musiikkityylit sekoittuvat toisiinsa. Emme ole juuri kokeneet vuosikymmeniin sellaisia selviä uusien musiikkityylien esiinmarssia. Reggae on tullut takaisin, Rap on tullut takaisin jne. Taidemusiikin säveltäjät kääntävät sävellyksiään milloin jazziksi, milloin maailman musiikiksi, milloin popiksi. Kaikki tyylit jollain tavalla sulautuvat toisiinsa. Se on ollut minun sukupolveni elämää.

Mielestäni mikään musiikkityyli ei siis ole toista parempi. On ainoastaan hyvin tehtyä musiikkia ja huonosti tehtyä musiikkia. Toivon, että ihmiset avoimemmin mielin kuuntelisivat musiikkia aivan laidasta laitaan, tuomiten ainoastaan esittäjät eivätkä musiikkityylejä. Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat että jazz on huonoa, klassinen musiikki on huonoa, rap on huonoa. Ei, mikään tyylilaji ei itsessään ole huonoa, vain sen esittäjät voivat olla huonoja. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy aivan käsittämättömiä lahjakkuuksia. Etsitään näitä ja tuodaan heitä esille!

Ymmärrän kyllä ihmisten musiikkityylien tuomitsemisen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni sointiväreistä. Kun avaat radion ja kuuntelet ensimmäiset viisi sekuntia, mitä kuulet? Et ehdi kuulla varsinaisesti melodiaa, et oikeastaan rytmiä, et harmonista kulkua. Miksi sitten klassista musiikkia kuunteleva tuomitsee viidessä sekunnissa rock-kappaleen sanoen eihän tässä ole kunnon melodiaa. Tai räppäri tuomitsee klassisen, että miten tylsä beat. Tämä johtuu siitä, että kuulemme ensimmäisenä sointivärin ja tuomitsemme sen mukaan kaiken muun. Uusiin sointiväreihin tottuu kuitenkin nopeasti, joten annetaan uusille sointiväreille hetki aikaa ja voidaan löytää mahtavaa uutta musiikkia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tähän kysymykseen saattaisin vastata kahdella täysin poikkeavalla tavalla. Jos kysytään säveltäjä Kalliolta vastaisin huolestuneena, että ei näytä hyvälle. Muusikoiden ja säveltäjien tulisi tutkia tarkemmin vanhojen mestareiden teoksia. Mozart, Beethoven, Bach ja muut pyörittelisivät kenties päätä nykymusiikin suhteen, jos mennään sävellyspuolen asioihin. Näkisin heidän vastaavan jotain tämän tapaista: melodiat saavat olla yksinkertaisia, mutta säveltäminen alkaa vasta siitä mihin ensimmäinen idea päättyy. Nykymaailma on niin nopeaa ettei pysähdytä mihinkään syvällisemmin vaan luodaan ennemmin uutta mahdollisimman nopeasti.

No kysyttäessä pianisti Kalliolta vastaisin: tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Kaikki tyylit ovat nyt soittajien hallussa. Soittajien taso on huikealla tasolla. Ainoa mahdollinen huolenaihe on kuinka luomme uutta soittajasukupolvea. Jos kykenisimme opettamaan meidän soittotekniset taitomme nuorille niin kuinka upeita asioita tuo nuoriso voisikaan saada aikaan. He tuovat mukaan kaikki uudet mahdollisuudet, joihin oma sukupolveni on jo liian koukkupolvinen. Uskon, että myös nuo mainitsemani suuret säveltäjät näkisivät musiikin tuottamispuolen ja esittämispuolen nykyään erityisen kiinnostavana.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista kirjoittaminen on minua kiinnostava aihe. Ei ole helppoa kirjoittaa musiikista. Musiikin vierestä sen sijaan on helppoa kirjoittaa. Tekisi mieli antaa ihmisille tehtävä: mene kirjastoon, ota käsiisi jotain säveltäjää, artistia tai bändiä käsittelevä kirja. Selaile hetki. Kuinka paljon niillä riveillä puhuttiin musiikista ja kuinka paljon musiikin vierestä. Säveltäjä poltti sikaria, tai bändin jäsen kertoi hyviä juttuja. Ei sanaakaan kuitenkaan itse musiikista. Olen lukenut arvostettuja kirjoja musiikin saralla ja saattaa olla että yhdessä luvussa käsitellään itse musiikkia vain muutamalla rivillä. Sitten ihmettelemme miksi musiikkianalyysi ei kiinnosta nuoria musiikinopiskelijoita. Ei tietenkään kun emme osaa sanoa siitä mitään. Tässä riittäisi haastetta jatkossa. Musiikista voi kirjoittaa ja musiikista pitää kirjoittaa, siten musiikki kehittyy.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulle kirjasto on ollut yksi suurimmista soitonopettajistani. Olen voinut kuunnella juuri haluamiani soittajia ja oppia heiltä. Olen voinut lukea juuri haluamieni kirjoittajien kirjoja. Omien soitto-opettajieni tehtävä onkin ollut enemmänkin luoda minulle sellaiset silmät ja korvat, jotta voisin oppia mahdollisimman paljon kuulemastani musiikista ja lukemistani kirjoista. Näitä erityismuistoja hienoista levyistä ja teoksista minulla sitten onkin kirjastomaailmasta lukemattomia.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Siitä asti kun olen ensimmäisen kerran lainannut kirjastosta kirjan tai levyn, ei kai ole ollut juuri yhtään hetkeä elämässäni etteikö minulla olisi ollut jostain kirjastosta jotain lainassa. En ainakaan muista yhtään tällaista hetkeä. Saatan hakea kirjastosta jotain tiettyjä sillä hetkellä tarvitsemiani teoksia, mutta käytännössä suurimmalta osin kirjasto ei ole minulle tiettyjen eksaktien teosten hakupaikka, vaan se on nimenomaan uutta seikkailua. Etsin sieltä uusia asioita, jotka voivat välillä mennä ihan pieleen. Tämä mahdollisuus etsiä vapaasti ja seikkaillen uutta on minulle tärkein asia kirjastossa. Kirja- ja levykaupoista voin ostaa sitten ne teokset, jotka tiedän tarvitsevani.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Se, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla on edellytys kulttuurimme kehittymiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin hyvin erilainen muusikko ilman kirjastoja. No niin, tuskin olisin muusikko lainkaan. Tulevaisuuden haasteeksi nousee tietenkin digitalisoituminen, mutta kirjastot ovat erinomaisesti olleet tässä asiassa hereillä jo pitkään. Muistan jo yliopistoaikanani käyttäneeni Naxos Music Librarya. Tätä päivää on myös kun e-kirjoja ja äänikirjoja voi lainata sähköisesti. Nämä ovat hienoja uudistuksia.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Silloin 20 vuotta sitten vuonna 1999 kun aloitin muusikkona Lahdessa, täällä ei ollut montaa paikkaa missä soi livemusiikki. Soitimme tuolloin jazzia ravintola Bellmannissa ja sitten pian Torvessa. Kun Bellmannin musajutut loppuivat kuulin usein, melkeinpä vieläkin että voi kun Lahdessa ei ole oikein livemusiikkia. Kyllä sitä on, kenties enemmän kuin ikinä. Täällä voi aivan hyvin kuulla viikonloppuna ravintoloissa jousikvartetteja tai -kvintettejä, jotka soittavat poppia, täällä voi kuulla akustista folkmusiikkia, lähes mitä vain. Ei muuta kun rotsi naulakosta ja ulos ihmettelemään. Musiikki on parasta livenä.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Levy- tai kirjavinkiksi en antaisi mitään yhtä ja tiettyä teosta. Jotta tyylilajit eivät hallitsisi ihmisten musiikkimakua niin voimakkaasti, toivoisin että seuraavan kerran kun lainaat levyn tai nuotin valitsisitkin sen teoksen siitä muutaman hyllyn päästä jostain itsellesi vieraasta paikasta. Kysy tarvittaessa kirjastosta vinkkiä mikä levy tai nuotti juuri tästä tyylilajista kannattaisi kuunnella. Anna hetki aikaa tälle uudelle musiikille. Todennäköisesti sen esittäjät ovat alansa parhaimmistoa aivan siinä missä mielimusiikkisikin parhaimmisto. Sama ohje voisi koskea myös jos lainaat kirjan. Hienot uudet oivallukset syntyvät usein kun yhdistelet eri alojen tietoja keskenään. Olisi tylsää jos esimerkiksi kaikki muusikot opiskelisivat samat perusteokset. Mielenkiintoisempaa on kun meillä on hyvin erilaisia vahvuuksia.

Maaliskuun musakasvon Minja Kosken kysymys Miikka Kalliolle:"Mikä on lempisointusi?”
Lempisointuni on jostain syystä F#m(add11). En ole keksinyt sille selitystä. Se vain kuulostaa kosketinsoittimella minun korvaani maailman pehmeimmältä soinnulta. Kai sitäkin voisi joku tutkia, onko se oikeasti maailman kaunein sointu. Ehkä se on sitä vain minun korvaani.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuva Antti Sepponen

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä Minja Koski.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen kuhmolaislähtöinen, jo yli 15 vuotta Lahdessa asunut laulaja-lauluntekijä ja freelancenäyttelijä. Kuulun Teatteri Vanha Jukon taiteelliseen ensembleen ja julkaisen laulujani artistinimellä M. Teen musiikkia myös muun muassa teatterin tarpeisiin. Minun on vaikea kuvitella itseni työskentelevän pelkästään yhden taidemuodon äärellä, sillä intohimoni kohteet taiteen kentällä ovat laajat.

Minulla on ollut myös ilo ja kunnia toimia yhtenä Kaj Chydeniuksen luottolaulajista ja yhteistyömme onkin jatkunut jo kymmenen vuoden ajan.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tämän hetkisissä töissäni työskentelen musiikin, näyttämötaiteen ja liikkeen parissa. Toinen albumi M - Näytän missä asun ilmestyi 22. helmikuuta ja sen myötä keikkailen bändini kanssa ahkerasti maaliskuusta lähtien. Odotan yleisön kohtaamista ja sitä millaisen vastaanoton uusi musiikki saa.

Koreografi Ari Numminen pyysi minut Kansallisoopperaan Anna Kelon ohjaamaan Jää-teokseen, joka pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin romaaniin. Jaakko Kuusiston Juhani Koiviston librettoon säveltämässä oopperassa mukana oleminen on ollut uusi aluevaltaus, jonka olen ottanut ilolla vastaan.

Helmikuussa 21.2.2019 Teatteri Vanha Jukossa ensi-iltaan tulleessa Aino Pennasen kirjoittamassa ja Riikka Oksasen ohjaamassa Seksimusikaalissa toimin toisena näyttelijänä ja säveltäjänä. Tiivistettynä Seksimusikaali tutkii muun muassa sitä, miten parisuhteesta ja seksistä kirjoitetaan tämän päivän mediassa.

Iloisten sielujen hotelli on taasen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan pohjautuva Murhamusikaali 20-luvun Helsingistä. Sen ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Reetta Ristimäki ja Peter Pihlström ja sen on säveltänyt Jukka Nykänen. Esitykset alkavat 28.3 Aleksanterin teatterissa, joten vapaa-ajan ongelmia minulla ei varsinaisesti tänä keväänä ole.

Kolmannen M-albumin kappaleitakin jo sävellän menemään.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on ollut minulle erittäin tärkeä identiteetin rakentaja ja oman minän etsimisväline. Olen ymmärtänyt tämän vasta aikuisena. Minulla on neljä vanhempaa sisarusta, joten sain heiltä ja vanhemmiltani paljon musiikillisia vaikutteita. Oma löytöni oli Tenavatähti -ohjelma. Nauhoitin jokaisen jakson ja osasin laulut ulkoa. Lähinnä ohjelmassa laulettiin vanhoja iskelmiä, jotka ovat edelleen sydäntäni lähellä. Myöhemmin aloin tapailemaan Apulannan biisejä kitaralla, jotka nekin osasin laulaa ulkoa. Ollessani kuudennella luokalla isoveljeni esitteli minulle Absoluuttisen nollapisteen, jonka debyyttialbumi Neulainen Jerkunen teki minuun suuren vaikutuksen. Sitä ennen hän oli jo tutustuttanut minut grungeen ja kotona soivat mm. Nirvana ja Pearl Jam. Björkin, Portisheadin ja Alanis Morissetten debyyttialbumit räjäyttivät pääni. Etenkin Björkin laulusaundi oli niin käsittämätön, etten voinut olla rakastumatta. Morissetten Jagged little pill -albumin kulutin lähes puhki. Portisheadin musiikissa oli taasen jotain salaperäistä surua, joka veti puoleensa. Musiikkimakuni on edelleen todella laaja! Kuuntelen harvoin musiikkia taustamusiikkina, haluan keskittyä sen kuuntelemiseen. Toki musiikkia tulee jatkuvasti monesta eri tuutista, mutten voi kutsua sitä kuuntelemiseksi. Viime aikoina olen pyrkinyt kuuntelemaan mahdollisimman paljon uusia julkaisuja.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Minulla ei ole mitään käsitystä tulevaisuudesta, mutta se mikä on viime vuosina ilahduttanut on se, että yhä useampi lähtökohdiltaan ”ei niin kaupallinen artisti ja bändi” on saanut raivattua musiikkiaan hieman suuremmankin yleisön tietoisuuteen. Musiikki on tasa-arvoistunut sosiaalisen median myötä. Myös uutta musiikkia esitteleviä kanavia on enemmän kuin aikaisemmin.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus soi minulle monesti musiikkina. Kerran sävelsin Esko Raennon Vapaus –teoksen ensimmäiset puolitoista sivua ennen kuin pystyin jatkamaan lukemista. Ammennan usein kirjallisuudesta aiheita omiin lauluihini. Inspiraation lähteinä ovat toimineet muun muassa Anton Tsehovin Kirsikkapuisto, Nikolai Gogolin Kuolleet sielut ja Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu sekä useat runoteokset. Olen ollut viime vuosina hyvin kiireinen ja lukeminen on jäänyt vähemmälle. Enimmäkseen olen siis lukenut työhön liittyvää kirjallisuutta, eli viimeksi luin Ulla- Lena Lundbergin Jää -romaanin ja nyt luen Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjaan. Runoja luen kuukausittain. Sävellänkin niitä joskus huvikseni. Jotkut käyvät joogassa tai kalassa rauhoittaakseen mielensä, minä sävellän, vaikkakin edellä mainitut harrastukset eivät ole itsellenikään täysin vieraita 🙂

Lukulistalla on useita teoksia. Ajattelin aloittaa Tommi Kinnusen Neljän tien risteyksestä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Muistan Lahden kirjaston auditoriossa vaalien alla pidetyn poliittisen keskustelun, johon osallistuivat Kari Peitsamo ja Veltto Virtanen. Väittelyn lomassa he kaivoivat välillä kitaran ja laulaa lurauttivat jonkun oman kipaleensa, kunnes taas jatkoivat mielipiteiden vaihtoa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Käytän kirjastoa pääosin nuottien etsimiseen. Välillä myös lainaan näytelmiä ja romaaneja, jos niitä ei löydy ystävieni kirjahyllyistä. Olen myös saanut kirjastossa siirrettyä vanhoilta kaseteilta kolme vuotiaana laulamiani improvisoituja kappaleita cd:lle ja sitä kautta lopulta digitaaliseen muotoon.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on erittäin suuri merkitys yhteiskunnallisen tasa-arvon rakentajana. On todella tärkeää, että kirjaston palvelut pysyisivät maksuttomina, jotta jokaisella on mahdollisuus hyödyntää niitä varallisuudesta riippumatta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Musiikki- ja kulttuuritarjonta on Lahdessa laaja ja monipuolinen. Muutamia nostaakseni tässä kaupungissa minua ilahduttavat erityisesti Kino Iiris, Reel Lahti, Galleria Kipinä, Kaupungin äänet-festivaali, Torvi ja Tirra ja tietenkin Teatteri Vanha Juko puhumattakaan lukuisista yksittäisistä hahmoista, jotka saavat säpinää katukuvaan. Ongelmana tuntuu kuitenkin aika ajoin olevan yleisökato. Miten lahtelaiset saataisiin aktivoitua kulttuurin pariin?

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Color dolor: Love -albumi, jota olen kuunnellut paljon viimeisen vuoden aikana. Se on mielestäni rohkea, hitikäs ja taiteellisesti kunnianhimoinen pop-albumi, jonka uskon kestävän hyvin aikaa. Stina Koistisen laulusoundi on mielestäni koukuttavan uniikki!

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää on tässä ajassa poikkeuksellinen levy senyhteiskuntakriittisyyden vuoksi. Kritiikki ei ole kuitenkaan yhtään saarnaavan tai päälleliimatun kuuloista ja vakavuus loistaa poissaolollaan. Hieno rock-albumi kerrassaan!

Mårtta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on teos, johon palaan tasaisin väliajoin. Se on niin rehellisesti ja upeasti kirjoitettu teos, että se menee väkisinkin ihon alle.

Helmikuun musakasvon Johanna Boedeckerin kysymys Minja Koskelle:"Miten rentoudut vapaa-aikanasi?”
Vapaa-aikana rentoudun koiraa lenkittäen, leffoja ja sarjoja katsoen, ystävien kanssa iltoja viettäen ja kulttuuririennoissa käyden.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuva Johannes Wilenius

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on laulaja Johanna Boedecker.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Johanna Boedecker, freelance-laulaja. Olen syntynyt ja kasvanut Lahdessa. Mieheni on amerikkalainen ja asuimme muutaman vuoden USA:ssa, mutta olemme asuneet jo pitkään Lahdessa.

Aloitin muskarin 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana aloitin viulunsoiton josta siirryin kanteleen kautta pianoon. Kävin musiikkiluokat ja Tiirismaan lukion jälkeen huomasin olevani tilanteessa jossa keikkoja oli niin paljon etten ehtinyt muuta tehdäkään. Tie laulajaksi kävi siis hyvin luonnollisesti, harrastuksesta ammattiin. Olen työskennellyt ammattilaulajana vuodesta 1993. Olin silloin taustalaulajana Laura Voutilaisen Kerran-albumilla ja sen jälkeen olen ollut taustalaulajana yli sadalla eri äänitteellä sekä keikoilla, kiertueilla, TV-ohjelmissa ja -konserteissa. Solistina ominta genreäni on soul/gospelvaikutteinen musiikki. Freelancerina tietysti laulan keikoillani monenlaista musiikkia ja olenkin mukana monessa eri kokoonpanossa. Keikkailen esim. hautajaisissa, häissä ja muissa yksityisjuhlissa, mutta myös yritystilaisuuksissa, tapahtumissa ja jumalanpalveluksissa.

Olen vieraillut solistina useilla eri levyillä ja oma sooloalbumini Joulurauha julkaistiin vuonna 2012. Opetan myös laulua ja spiikkaan mainoksia.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Keikkailen useamman eri coverbändin kanssa ja duona kitaristi Jaakko Rossin kanssa (Johanna Boedecker Duo). Teen myös pienimuotoisia soolokeikkoja omalla pianosäestyksellä. Lisäksi keväällä on luvassa gospelkonsertteja loistavan bändini kanssa eri paikkakunnilla. Käyn edelleenkin laulutunneilla, loistava openi on Lea Orpana. Oppiminen ei lopu koskaan! Lisäksi perustimme viime vuonna vanhojen soittokavereiden kanssa “autotallibändin” ihan vaan soittamisen ja laulamisen ilosta. Siellä vedetään vain bändin omia suosikkibiisejä!

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on minulle niin iso osa elämää, että on vaikeaa kuvailla suhdettani siihen. Se on minulle työtä, mutta myös valtava energian lähde. Vaikka olisi kuinka huono päivä, useankin tunnin bänditreeneistä lähden useimmiten todella positiivisesti latautuneena ja energisenä. Soittaessa samanhenkisten muusikoiden kanssa ei aina tarvita edes sanoja, kun musiikki itsessään alkaa puhua.

Kuuntelen musiikkia itseasiassa aika vähän, en varsinkaan minkään taustalla, olin sitten autossani tai kotona. Jos kuuntelen jotain, haluan keskittyä vain siihen. Ehdoton suosikkigenreni on afroamerikkalainen gospelmusiikki. Sen sielukkuus, rytmi, energia ja tekstit vain puhuttelevat minua syvimmin. Lempiartistejani ovat muun muassa Kirk Franklin, Yolanda Adams ja Andrae Crouch.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Trendi kuuluisuushakuisuudesta ja artistiksi tulemisesta varsinkin nuorilla on huolestuttava. Olisi hyvä, jos ymmärrettäisiin pitkäjänteisyyden ja kovan työn merkitys myös musiikissa. Harjoittelulla tullaan aina paremmaksi – muusikko ei ole koskaan valmis tai täydellinen! Positiivista on tänä päivänä se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa musiikkiharrastusta. Kansalaisopistot ja muut vastaavat instanssit tarjoavat laulu- ja soitinopetusta kaiken ikäisille.

Toivoisin, että ihmiset kävisivät kuuntelemassa entistä enemmän myös vähemmän tunnettuja artisteja. Paikallisten muusikoiden voi olla vaikea löytää yleisöä isojen nimien täyttäessä keikkapaikoja. Lahtelaista Support your local mentaliteettia voisi venyttää entistä enemmän myös musiikkibisneksen suuntaan! Musiikin levittämisen digitalisoiduttua live-musiikin merkitys on artistin näkökulmasta vain kasvanut, sillä keikkailu tuo suurimman osan leivästä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Luen parhaillaan kirjaa “Tuhat lahjaa”, joka on herättänyt minut ajattelemaan omaa asennoitumistani elämään, olen pyrkinyt löytämään jokaisesta päivästä jotain positiivista- jotain, mistä voin olla kiitollinen. Samalla tavalla kuin hyvä kirja voi toimia inspiraation lähteenä oikeassa elämässä, voi kuuntelemani musiikki tuotta uusia ideoita omaan tulkintaani.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjastossa käynti lapsena oli aina erityisen mukavaa. Oli mielenkiintoista seurata kirjastonhoitajan työskentelyä lainauskoneella antaessaan lainattavat kirjat ja pahvisen kirjastokortin.  Neiti Etsivä-kirjat olivat suursuosikkejani jossain vaiheessa.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Olen lapsesta saakka ollut kirjaston suurkuluttaja, viime vuosina tahti on tosin ollut hieman hiljaisempi. Kirjojen lainauksen lisäksi olen käyttänyt paljon musiikkiosaston palveluja ja heille erityismaininta erinomaisesta palvelusta! Olen käynyt myös digitoimassa omia vanhoja kasettiäänitteitä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Pidin kirjaston palveluita paljolti itsestäänselvyytenä, kunnes näin miten suppeat ne olivat esimerkiksi USA:ssa siellä asuessani. Mitkä valtavat mahdollisuudet suomalaisissa kirjastoissa on harrastaa kulttuuria, hankkia sivistystä, opiskella, digitoida vanhoja musiikki- tai muita tallenteita, lainata urheiluvälineitä ja jopa saada lakineuvontaa ilmaiseksi! Toivon, että osaisimme arvostaa tätä ja käyttäisimme paikallisten kirjastojemme palveluita myös tulevaisuudessa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Se on ilahduttavan vilkasta ja korkeatasoista. Kävin taas vähän aikaa sitten kuuntelemassa Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttia. Ihan mahtavaa, että kaupungissamme on näin upea orkesteri! Ja upeaa on myös Sibeliustalon olemassaolo. Eipä olisi teininä kasettimankalta The Manhattan Transferia diggaillessa tullut mieleen, että heitäkin voisi päästä kuulemaan ihan kotikaupungissa, kuten viime marraskuussa. Tykkään käydä myös teatterissa ja iloitsen elämyksistä joita olen siellä saanut. Myös upeasta Lumos-kvartetista saamme olla ylpeitä. Heidän kanssaan olen itsekin saanut keikkailla ja nauttia upeista sovituksista ja yhteistyöstä.

Musiikkiluokat ovat myös olleet merkittävä tekijä itselleni muusikoksi kasvamisessa. Kävin Lotilan ja Tiirismaan ja se on ollut vahva perusta muusikkouteen yhdessä Lahden konservatorion opintojen kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja

Olen lukenut joskus paljon Laila Hirvisaaren tuotantoa ja sieltä on erityisesti jäänyt mieleen Kannas-sarja. Pidän Lailan kirjojen tunnelmasta ja kuinka elävästi hän kuvaa tavallisen ihmisen elämää ja tuntoja.

Levy

Eva Cassidy: Songbird. Evan tulkinta, soundi, sielukkuus, fiilis… jotain niin kaunista! Tällä äänitteellä mm. henkeäsalpaava Somewhere over the rainbow-tulkinta.

Edelllisen musakasvon Hannu Kivilän kysymys:

“Miten laulajanuraasi ovat vaikuttaneet nuoruusvuodet viulun, pianon ja kanteleen parissa?”

Instrumenttiopinnot teoria- ja säveltapailuopintoineen ovat treenanneet ja kehittäneet korvaa ja musiikin ymmärrystä, sen kokonaisuuksia ja lainalaisuuksia ja luoneet monipuolisen pohjan muusikoksi kasvamiselle. Näiden opintojen lisäksi myös musiikkiluokilta saatu kokemus on tuonut kurinalaisuutta ja kokemusta muusiikinteon ammattimaisuudesta jo nuoresta iästä lähtien. Sain jo lapsena ja nuorena hienoja esiintymiskokemuksia esim. Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään tilaisuudessa, TV-ohjelmissa ja ulkomaankeikoilla.

Itselleni Kodaly-menetelmä toi ikäänkuin toisen äidinkielen jonka kautta hahmotan musiikkia. Nopea nuotinlukutaito on myös sen ja muiden edellämainittujen opintojen tulos. Tästä esimerkkinä esim. studiosessiot Nashvillessa, USA:ssa jossa olin 10 ammattilaulajan joukossa ainoa nuotinlukutaitoinen ja sitä pidettiin siellä erityisenä ominaisuutena.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on sellisti Hannu Kivilä.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Hannu Kivilä, Sinfonia Lahden sellisti vuodesta 1976. Olen toiminut aiemmin myös sellonsoiton tuntiopettajana Kouvolassa, Nastolassa ja Lahdessa. Musiikki on myös harrastus: kuuntelen aktiivisesti ja haalin levytyksiä. Muista kiinnostuksen kohteista mainittakoon esim. kaupunkikulttuuri sen eri muodoissaan, Lahden historia, raide- ja muu joukkoliikenne sekä kävely.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mitään erityisiä musiikillisia haasteita ei ole tällä hetkellä. Yritän keskittyä parhaani mukaan työhöni, ja melkein kaikki muu aika meneekin sitten kaikenlaisiin harrastuksiin liittyviin kirjallisiin töihin sekä lueskeluun.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Suhteeni musiikkiin on vähintään intohimoinen, ja sen vaikutukset pelkästään myönteisiä. Jos säveltäjistä puhutaan, lienee suurin innoittajani ollut jo pienestä pitäen Johann Sebastian Bach. Kuuntelen klassista musiikkia Vivaldista Fagerlundiin ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan piano- ja vokaalimusiikki on jäänyt ajanpuutteen takia vähemmälle. Kevyemmällä puolella kiinnostaa etenkin 1970-luvun ilmiöt, kuten King Crimson, Genesis ja Mahavishnu Orchestra, sekä tietenkin Frank Zappa.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin tulevaisuus olisi loistava, jos aineksia sävellyksiin ei lainattaisi niin paljon menneisyydestä! Jotain uuttakin pitäisi keksiä.
Uusia musiikinkuuntelijoita ei oikeastaan voi kouluttaa, sillä ”vastaanotin” sisällämme joko on tai sitten ei. Jos vastaanotin löytyy, se täytyy vain virittää ja saada eloon.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
En oikein osaa yhdistää musiikkia ja kirjallisuutta, koska musiikki on luonteeltaan yleensä paljon abstraktimpaa. Oopperoissakin hyvä musiikki on usein melko itsenäistä, toki silti draamaa sopivasti tukien.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Mieleeni on jäänyt ikuisesti vanhan puukirjaston tunnelma natisevine lattioineen ja puulämmityksen tuoksuineen entisessä Hotelli Lahden talossa Hämeenkadun ja Mariankadun kulmassa. Kävin siellä aikuisten osastolla selvästi alaikäisenä, virkailijoiden mulkoillessa epäluuloisina.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen käyttänyt kirjaston palveluja aktiivisesti 60-luvun lopulta lähtien. Erityisesti lainaan tietokirjallisuutta ja CD-levyjä – aina on kotona lainassa keskimäärin kolmisenkymmentä nimikettä. Jokunen vuosi sitten minut valittiin ”vuoden kirjastonkäyttäjäksi”, mistä tittelistä olen edelleenkin ylpeä.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjaston merkitystä ei voi mielestäni koskaan kyseenalaistaa, se on mielestäni yksi tärkeimmistä kunnallisista palveluista: tietoa ja informaatiota pitää olla saatavissa ilmaiseksi ja helposti. En pysty kuvittelemaan kirjaston rooliin ainakaan mitään isompia muutoksia, mutta toki tekniikan kehittyminen saattaa muuttaa palveluiden luonnetta ja painotusta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahden kaupungin kokoon nähden sen kulttuuripalvelut ovat mielestäni erinomaisella tasolla. Tällä hetkellä on myös sellainen mukava tuntuma, että palveluja myös käytetään aktiivisesti. Täytyy myös muistaa, että kaupunkimme kulttuuripalveluilla on myös varsin pitkät perinteet ja niistä ovat saaneet nauttia jo useat sukupolvet.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
En halua antaa muita vinkkejä kuin sen, että olkaa uteliaita ja lainatkaa myös sellaista, mikä etukäteen saattaa tuntua hieman etäiseltä. Haluan kuitenkin todeta, että hyvin monen säveltäjän tuotantoon olen tutustunut ensimmäisen kerran nimenomaan kirjaston äänitteeltä.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Kuka olet?

Olen Vallu Lukka ja koulutukseltani musiikkitieteen maisteri. Elämäni nivoutuu hyvin pitkälti musiikin ympärille. Olen soittanut ja laulanut koko ikäni ja myös teatteritöissäni musiikki on näytellyt tärkeää osaa. Olen arjessa perhekeskeinen ihminen, kiinnostunut elämän pienistä iloista ja ihmisten ajatuksista.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Talviaikaan olemme esittäneet intensiivisesti Heinola-kabareeta Salla Aas Companyn kanssa, joka osaltaan juhlistaa paikallislehtemme Itä-Hämeen 90-vuotista taivalta. Tein tähän teokseen musiikkia ja olen ollut mukana myös näyttämöllä laulamassa, näyttelemässä ja tanssimassa. 5-henkinen ensemblemme on huippu ja tämän kantaesityksen valmistaminen on ollut riemukasta kaikin puolin. Bändini Groove Presidentin kanssa keikkailemme kaikki viikonloput vuoden loppuun saakka. 15-vuotta toiminut bändini on musiikillinen kotini ja suurin yksittäinen projekti työurallani. Bändikollegani ovat myös parhaita ystäviäni, näin kliseisesti todeten olemme yhdessä kokeneet aika lailla kaiken! Ensi keväänä olen jälleen mukana Mamma Mia-suurtuotannossa.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Omien tunteiden ilmaiseminen verbaalisesti tai kirjallisesti oli minulle nuorempana vaikeaa. Koin, että pystyin ilmaisemaan itseäni ja tunteitani helpommin musiikin kautta. Näin vanhempana nuo taidot ovat kyllä kehittyneet, mutta musiikki on minulle edelleen tunteen abstrakti kieli, jota minun on helppo puhua. Taiteilijana sanomisen tarve on paitsi haave myös jonkinlainen pakko, niin musiikin kautta ne asiat tulevat luonnollisesti sanottua. Musiikkiin liittyy aina myös sekä tekninen että taiteellinen puoli, eikä sillä alueella tule ikinä valmiiksi. Myös treenattavaa riittää loppuelämäksi!

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on sellainen väylä, joka minussa pysyy aina auki, silloinkin kun muut kanavat menevät tukkoon. Sitä kautta ne oman pään solmutkin usein lähtevät purkaantumaan. Minulla on ollut myös monia musiikillisia innoittajia. En ole varsinaisesti fanittajatyyppi, mutta kotimaisista musiikintekijöistä olen seurannut Ismo Alangon uraa erityisen tarkasti. Koko universumissa Billy Joel on ollut säveltäjänä esikuvani jo pitkään. Musiikkitieteen laitoksella olin klassisella linjalla ja Sibeliuksen sinfoniat ovat minulle myös hyvin rakkaita, vaikka ehdottomasti kevyt musa on minun juttuni.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Olen Spotify-palvelun suurkuluttaja, vaikka tiedän, että se on meille musiikintekijöille taloudellisesti järjetön systeemi. Toisaalta tänä päivänä enää harva rikastuu levymyynnillä, mutta on silti tärkeää saada musiikki yleisön ulottuville. Kuuntelen suurimman osan kotimaisista uusista levyistä ja seuraan alaa tarkasti. Se on minulle samalla sekä työ että harrastus. Ja ilahduttavaa on ollut huomata, että Suomessa tehdään taas pitkästä aikaan oikein hyvääkin uutta musiikkia! En yleensä kuuntele musiikkia muun tekemisen taustalla, poikkeuksena lenkkipolku, jolloin seuranani ovat aina Billy Joel tai Sting, joiden katalogeissa on minulle loputtomasti kuunneltavaa.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikin saloihin on tänä päivänä aloittelijan helpompi päästä käsiksi kuin koskaan. Youtube on pullollaan paikoin loistavia opetusvideoita, verkossa on myös omia musiikkikouluja, kuten Suomessa erinomainen Rockway -palvelu. Oman laulukouluni olen löytänyt New Yorkista. Koska en voi siellä koko ajan rampata, niin opettajani opettaa minua Skypen välityksellä. Musiikin opiskelu ei tänä päivänä ole rahasta kiinni, vaan pikemminkin omasta viitsimisestä ja sen vaivan näkemisestä, että etsii itselleen sopivan tavan opiskella. Olen ilokseni huomannut, että musiikkioppilaitokset ovat omaksuneet myös aiempaa joustavamman roolin suhteessa kevyeen musiikkiin. Itse esimerkiksi opiskelin aikanaan pari vuotta bel canto –laulua enkä oppinut juuri mitään. Ja toisaalta, pianonsoitonopettajani Heinolan musiikkiopiston aikoina omisti kattavan kokoelman hevimusiikkia eli tyypeistä ja kemioistahan se opetuksessa aina on kiinni. Oikea väylä ja oikea opettaja on musan oppimisen kulmakivi, vaikka alkuun ja aika pitkällekin pääsee ihan omin neuvoin!

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Tein aikanaan graduni musiikin ja runouden suhteesta. Minua kiinnosti se, miten säveltäjä ilmaisee musiikilla runotekstin maailmaa. Laulettaessa musiikki abstraktina ilmaisumuotona yhdistyy sanoihin, jotka ankkuroivat sen verbaaliseen todellisuuteen. Mutta samalla se vie sanat toisenlaisen todellisuuden tasolle, jonka valossa ne näyttäytyvät eri valossa. Olen lukenut paljon musiikintekijöiden elämäkertoja, mutta siinä genressä ylenmääräinen popularisointi ja naiivi kliseiden toistelu tekevät lukemisesta paikoin raskasta ja teoksia on luettava myös rivien väleistä. Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa viimeiset luvut Jari Sillanpään viimevuotisesta kirjasta. Luen myös omille muksuilleni paljon, viime aikojen isompi urakka on ollut Taru Sormusten Herrasta. Tolkienin kieli on kuin musiikkia, joka on pullollaan eri kansojen lauluja ja runoja. Niin kuin Kiven veljeksetkin, ihanaa ääneen luettavaa.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Se on varmastikin se hetki, kun lainasin 90-luvulla vahingossa entisestä kirjastotalosta kotiini käsikirjastoon kuuluvat Suomen musiikin historia -sarjan kaikki niteet. Kovasti sitä ihmeteltiin palauttaessani tenttikirjoinani olleita ”tiiliskiviä”, että kuka nämä sinulle oikein lainasi. Sain kyllä tentistä erinomaisen arvosanan!

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Käytän paljon kirjaston palveluja ja olen mielissäni, että musiikkiosastolta löytyy edelleen cd-levyjä! Lainaan sattuneesta syystä paljon nuotteja, mutta usein myös äänikirjoja. Nyt minulla on menossa Peter Franzenin äänikirja, Tumman veden päällä. Keikkareissuilla äänikirjat ovatkin pelastus ja cd-soittimessa pyöriikin aina joko äänikirja tai lauluskaala-cd, sillä teen myös äänitreenini autossa. Onneksi Volvossani on peltikuoret ympärillä.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjasto edustaa lukutaitoa ja sivistystä, joista molemmista on syytä tänä päivänä olla huolissaan. Se edustaa myös konkretiaa. Fyysinen rakennus, jossa on fyysisiä kirjoja, joita voi käsin koskea. Kirjasto todentaa sen ajatuksen, että joku on kirjoittanut ne kirjat, jotka ovat siellä esillä. Kirjasto tuo esiin myös ajattelun tarpeen ja voiman. Ihmisen ajattelu rakentuu kielelle ja kirjoittaminen on ajattelun muistiin merkitsemistä. Itse en kirjastoon kävelysauvoja kaipaa, mutta jos ne houkuttelevat uusia kävijöitä, niin mikäpä siinä. Netin aikakaudella kirjaston asema vain korostuu. Itse en lue e-kirjoja, kun ruudun aikana on joka tapauksessa vietettävä paljon aikaa. Ja olen siinä määrin vanhanaikainen, että en tykkää kosketusnäytöistä, vaikka niitäkin joudun käyttämään. Mediat pirstaloituvat paperiksi ja e-sisällöiksi ja molemmilla on paikkansa. Kirjaston rooli tulevaisuudessa tulee olemaan sekä vanhan säilyttäjä, että uuden luotsaaja. Kirjasto on monin tavoin edelläkävijä ja sillä tavoin kirjastoinstituutio pysyy elossa.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta

Pienessä kylässä parasta on se, että paikalliset ihmiset harrastavat musiikkia ja kulttuuria itse tekemällä. Se lisää myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tässä on lähellä hyvät konserttisalit ja keikkapaikat, joissa voi nähdä haluamansa esitykset, konsertit ja keikat. Heinolassa satsaisin paukut siihen, että paikallisilla tekijöillä - kuoroilla, tanssiryhmillä, bändeillä - olisi asianmukaiset tilat harrastaa ja toimia.

Vallun musiikki- ja kirjavinkki

Äänikirjavinkkini on Heikki Määttäsen lukema ”Taru Sormusten Herrasta” –trilogia. Se on Määttäsen viimeisiä töitä, koskettava matka Tolkienin Keskimaahan upean ääninäyttelijämme tulkitsemana.

84.2 TOL

Musiikkivinkkini on Billy Joelin ”She´s got a way - love songs”. Tämä muutama vuosi sitten julkaistu hieno kokoelma sisältää lähes parikymmentä hienoa balladia, mm. suosikkibiisini This is the time ja Innocent man. Laulunopettajani valitsi minulle viime vuonna treenikappaleeksi nimikappaleen ”She´s got a way”. Joel on hänenkin suosikkinsa ja sittemmin olen sitä keikoillakin esittänyt.

78.891 JOE

Mitä muuta haluaisit sanoa
Silloin, kun joku parkkeeraa ruudun yli tai jonkun koira pissii oman portin pieleen, tekee mun mieli sanoa, että: Bööööö! Tää on vain elämää, ei sen vakavampaa!

Tiivistelmä

Vallu Lukka, s.1974
Muusikko, laulaja, näyttelijä
Helsingin yliopisto, Musiikkitieteen maisteri (2002)
Näytellyt muun muassa Svenska Teaternissa, Turun kaupunginteatterissa,Lahden kaupunginteatterissa, Heinolan Ilmestysteatterissa sekä Salla Aas Companyssa (Heinolan teatteriyhdistys Ry)
Keikkailee Groove President –coverbändinsä kanssa

http://www.groovepresident.fi/

Kuka olet?
Olen Ulla Renko ja toimin Lahdessa Tiirismaan lukion musiikin lehtorina. Asuin Heinolassa ja pyörin sen musamaailmassa 22 vuotta ja tällä hetkellä johdan naiskuoro Virtapiiriä. Heinola on ihana!

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Arkityössäni lukiossa tämän kevään kohokohta on musiikkilinjan Viulunsoittaja katolla –musikaali Lahden kaupunginteatterissa. Ajankohtaista on myös Virtapiiri-kuoron Heinolalove –projekti, joka huipentuu loppukesän konserttiin Heinolan kesäteatterilla.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?
Kipinä on varmaan tullut jo ”äidinmaidossa” ja pysyy yllä laulavien, soittavien ja musiikista syttyvien ihmisten innoittamana.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?
Koko elämäni, niin arki kuin juhlakin, on pyörinyt tiiviisti musiikin ympärillä. Voisi sanoa kuten laulussa: ”Laulu se on ollut päivieni ratto ja laulu se on ollut minun työni”. On aina juhlallista saada todistaa, kun joku saa musiikista lohtua, energiaa, iloa ja tsemppiä.

En pysty nimeämään ketään erityistä henkilöä, mutta elämäni varrella kohtaamani muusikot, musiikin tekijät, opettajat, oppilaat, kuorot ja yleisö ovat jaksaneet innoittaa minua musiikillisella polullani. Musiikissa koen haastavaksi sen runsaan tarjonnan; aika ei valitettavasti riitä millään tutustua edes kaikkeen, mihin haluaisi. Vaikka elän musiikista, toivoisin silti, että musiikin pakkokuuntelun voisi poistaa. Tiedättehän, sen äänellisen taustamaton lähes kaikissa yleisissä tiloissa!

Millaista musiikkia kuuntelet?
Työssäni kuuntelen musiikkia lähes jatkuvasti, monta tuntia päivässä, mutta kyllä se maistuu vielä vapaa- aikanakin. En kuitenkaan koskaan suostu radiokanavien soittolistojen uhriksi, vaan valitsen kuunneltavani sen mukaan, mitä musiikkia milloinkin tarvitsen. Hyvin usein totean tarvitsevani vain hiljaisuutta!

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin niin fyysistä kuin psyykkistäkin terveyttä edistävät vaikutukset on tutkimuksilla todistettu ja tätä varmaan hyödynnetään tulevaisuudessa enemmän. Sekä musiikin harjoittaminen että sen vastaanottaminen antavat elämään laatua ja nyansseja. Musiikki on myös loistava keino olla yhteydessä muihin ihmisiin ja tuottaa muille iloa.

Olen huolissani tämänhetkisestä musiikkioppilaitosten alasajosta ja koulujen taideaineiden merkityksen vähättelystä Suomessa. Koulu ei valmista nuoria vain talouden kasvun palvelukseen, vaan merkityksellistä ja arvokasta elämää varten. Äänisaasteen lisääntyessä kannustaisin ihmisiä myös yhä enemmän hiljaisuuteen. Se on terveellistä ja avaa korvat musiikille.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa. Musiikki voi ilmaista sellaista mille ei ole sanoja. Koemmehan musiikin vauvana jo ennen kuin käytämme sanoja, siksi musiikkia ei tarvitse pystyä sanoin selittämään. Myös hyvä teksti voi olla jo sinällään kuin musiikkia, josta voi löytyä rytmi, intonaatio, muoto, melodia, sävy ja sointi. Joskus lukiessani taidolla kirjoitettua kirjaa, voin mielessäni kuulla sen musiikin, vähän kuin elokuvissa. Jos joskus kirjoittaisin elämäkertani, mukana olisi ehdottomasti myös biisilista!

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kirjasto on niitä harvoja yleisiä paikkoja, jossa ei ole häiritsevää taustamusiikkia, koneiden piipityksiä tai mainoksia kaiuttimista. Ja vaikka paikalla on paljon väkeä, on rauhallista. Asioidaan rauhassa, hymyillen ja hiljaisella volyymillä – niin miellyttävää!

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?
Lainaan kirjastosta paljon nuotteja sekä työssä tarvitsemaani materiaalia ja kirjoja. Vaikka äänitteitä etsinkin pääasiassa Spotifysta, ei sieltä löydy läheskään kaikkea. Silloin kiireesti kirjastoon! Kirjastosta on apua ja tukea myös opetustyössä; kirjastosta kävi elokuvamusiikin asiantuntija pitämässä esitelmän oppitunnillani.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?
On tärkeää, että meillä on kaikkien saatavilla ilmainen kirjastopalvelu. Se on sivistyksen merkki. Olen aina saanut tarpeeseeni kirjastosta neuvontaa, apua ja erinomaista palvelua. Nettitiedon epämääräisyys, virheellisyys ja lähteiden arveluttavuus vain kasvattavat kirjaston merkitystä tulevaisuudessa. Toivonkin, ettei kirjastoista tulisi automatisoituja liukuhihnalaitoksia, vaan asiantunteva henkilökunta säilyisi! Toivon myös, että kaikkiin kirjastoihin saataisiin erityinen hiljaisuuden huone, jonne kansalainen voisi mennä nauttimaan annoksen hiljaisuutta ja rauhaa.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Heinolassa on mukava mentaliteetti; kun järjestetään jokin kulttuuritapahtuma, lähdetään sitä katsomaan. Tyhjille saleille ei tarvitse esiintyä. Kunpa pian saataisiin kaupunkiin vielä hyvä kulttuuritila!

Ullan musiikki- ja kirjavinkki
Vaikutun vähän väliä jostakin, viimeksi ehkä Anja Snellmanin Pääoma –nimisestä kirjasta. Musiikin puolella minuun vetoavat mm. Sibeliuksen Viulukonsertto, Mozartin Requiem ja Vivaldin Vuodenajat. Leevi Madetojan, vaimonsa L. Onervan runoihin säveltämä Syksy -sarja ei jätä minua rauhaan, vaan se on kuunneltava uudestaan aina aika ajoin. Samoin esim. Helena Anhavan tekstit, Liisa Ryömän upeat käännökset Jacque Brelin lauluihin sekä Anna-Mari Kähärän säveltämä Mika Waltarin runo Ja lopuksi koskettavat. Löysin taannoin hyllystäni Jouko Turkan kirjoittaman Häpeän, joten se täytynee lukea uudelleen. Aloitin juuri myös opiskelutoverini Marjo Heiskasen musiikin maailmaan sijoittuvan kirjan, Mustat koskettimet. Seuraavana lukujonossa onkin vuoden 2017 Finlandia-voittaja Juha Hurmeen Niemi.

Teatterista nautin myös kovasti ja Pirkko Saision kirjoittama näytelmä Slava! Kunnia, Jussi Tuurnan upean musiikin kera, oli taannoin erityisen vaikuttava kokemus. Samoin vielä tänä keväänä Lahden kaupunginteatterissa esitettävä, Taija Helmisen kirjoittama Merkkipäivä oli pysäyttävä.

Heiskanen, Marjo: Mustat koskettimet
84.2 HEI

Snellman, Anja: Pääoma
84.2 SNE

Madetoja, Leevi: Complete lieder vol.2
78.322 MAD

Mozart, Wolfgang Amadeus: Requiem
78.363 MOZ

Sibelius: Violin concertos
78.71 SIB

Vivaldi, Antonio: Four seasons
78.5571 VIV

Ylipää, Maria: Omani uni
78.8922 YLI

Tiivistelmä
Ulla Renko
Musiikin maisteri, Tiirismaan lukion musiikin lehtori, Virtapiiri-kuoron johtaja, laulaja.
Valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi ja laulupedagogiksi.
Toiminut vuodesta 1993 piirrettyjen elokuvien ja tv-sarjojen ääninäyttelijänä, ohjaajana ja kääntäjänä sekä teatterimusikaalien lauluvalmentajana. Hän on vastannut myös Disney On Ice – kiertueen käännöksistä ja musiikista.
www.virtapiirikuoro.com
www.facebook.com/tipalanmusikaali/

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Paavo Hako. Toimin musiikin vastuuopettajana Heinolan kansalaisopistossa Jyränkölässä. Työskentelen myös pianonvirittäjänä.

Musiikki on kulkenut mukanani oikeastaan koko ikäni alkaen lapsuusiän pakollisista pianotunneista. Teininä lähes kaiken ajan vei erilaisissa bändeissä soittaminen. 1970-luvun lopulla tie vei sotilassoittokuntaan ja Päijät-Hämeen konservatorioon Lahteen. Pianonvirittäjän ammattiin olen saanut koulutuksen Hellaksen pianotehtaalla Rajamäellä.  Musiikinopettajan töitä olen tehnyt vuodesta 1984 asti. Viimeiset pari vuotta olen työskennellyt Jyränkölässä. Sitä ennen opetin peruskoulussa ja lukiossa, viimeksi Niemelän ja Lyseonmäen kouluissa.

Harrastuksetkin taipuvat helposti musiikin puolelle, mutta olen myös innokas penkkiurheilija. Kävelylenkin saatan raapaista silloin tällöin. Saunominen kuuluu arkeeni myös vahvasti, joka päivä.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Nykyinen työ antaa reilusti musiikillisia haasteita. Yritän pitää opiston musailmaston raikkaana. Omat bändikuvioni ovat myös mielenkiintoisia ja sopivasti erilaisia. Olen basistina paikallisessa Tupakan Ystävät -bändissä. Soitamme heinolalaisen lauluntekijän Markku Palmusen kirjoittamia biisejä. Uuden musiikin tekeminen on hauskaa ja haastavaa. Saa tehdä tavallaan mitä haluaa, kun ei ole valmista pohjaa, vaan oma ratkaisu on se oikea. Hauskaa.

Viime kesänä koottu Eino Leino Band tuo upean mausteen bändiprojekteihin. Olemme pitäytyneet Leinon teksteissä sävelletyssä musiikissa. Kovasti on väki tykännyt ja tulevana kesänä olisi tarkoitus tarjota heinolalaisille jälleen yksi Leino-keikka.

Työn puolesta olen ollut vetämässä myös Dostan-yhtyettä. Bändi koostuu paikallisista muusikoista ja solistina toimii turvapaikanhakija  Amanj Amirnia. Kiva projekti!

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Kyllä kipinä on niin sisäänrakennettu, että en pysty sanomaan, mistä se on syntynyt. Se vain on, ja ylläpitäminen tapahtuu myöskin luonnostaan. Kun on riittävästi kivoja projekteja päällä, se pitää liekin riittävän isona.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on niin vahvasti mukana koko ajan, että suhdetta on vaikea eritellä. Kerrotaan, että 1-vuotiaana, kun juuri olin oppinut kävelemään, hakeuduin telkkarin eteen ja hytkyin musiikin tahdissa. Rytmi veressä siis. Lapsuudenkodissa harrastettiin muutenkin musiikkia ja kannustettiin musiikin pariin. Koskaan ei oikeastaan kielletty mitään mikä liittyi musiikkiin, oli se sitten kuuntelua tai soittamista. Yhteen aikaan meillä oli rummut olohuoneessa, kun asuimme kerrostalossa. Voi naapuriparat!
Kun mietin musiikillisia innoittajiani, täytyy nostaa oma isä ykköspaikalle. Lapsuudesta minulla on monia muistikuvia musiikin parissa isän kanssa: (silloin 13-vuotiaan) Olli Mustosen konsertissa tai vaikkapa Poliisien soittokunnan konsertissa. Kerran pikkupoikana Helsingissä, kun kävelimme musiikkikaupan ohi ja ikkunalla oli trumpetti, isä kysyi, olisinko kiinnostunut tuosta soittimesta. Musiikin pariin suorastaan työnnettiin.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kun oikein asetun kuuntelemaan musiikkia, olen melko kaikkiruokainen. En ole semmoinen musiikin kuuntelija, joka laittaa raivofiiliksessä vahvaa musaa ja leppoisalla tuulella rentoa musaa soimaan. En ole suurkuluttaja, vaan kuuntelen sykleittäin. Lenkillä en missään tapauksessa halua kuunnella musiikkia. Saatan olla tässä suhteessa outo.

Musiikkimakuni matkaa aina tästä päivästä satojen vuosien taakse. Vaikea irrottaa muutamia, mutta tässä joitakin: Beatles on suurin vaikuttaja, mitä tulee bändeihin. Autiolle saarelle lähtisi toki muutakin. Claude Debussy ja jokunen jazzlevy olisi myös mukana. Tämä autiosaaritesti on muuten hauska: mitä oikeasti haluaisi kuunnella seuraavat kymmenen vuotta, kun mukaan saisi ottaa vain kymmenen levyä?  Sixto Rodriguez on mielenkiintoinen ja hänen tarinaansa kannattaa tutustua. Lähiaikoina Tom Waits on tullut tutummaksi. Mozart ja varsinkin pianomusiikki on aina kolahtanut. Nämä saattaisivat myös päästä saarelle.

Muutama vuosi sitten hankimme kotiin asianmukaiset laitteet LP-levyjen kuuntelua varten. Vinyylilevy onkin se formaatti, jolla musiikkia pääasiassa kuuntelen. Kaikki uudet levyt, joita hankimme kotiin, ovat vinyylilevyjä. Suosittelen.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Jos vertaan tätä aikaa siihen, kun itse oli nuori, niin kyllä mahdollisuudet ovat paljon kattavammat. Opetusta on saatavilla helposti, jos vain haluaa ja musiikin kuuntelukin on tavattoman helppoa. Koko maailman musat ovat muutaman klikkauksen päässä. Tämä tuo järjettömän suuren mahdollisuuden. Toinen juttu on, osaammeko aina hyödyntää sitä. Musiikin kuuntelusta on tullut välillä semmoista kertakäyttötouhua. Itse olen aina opetuksessani korostanut monipuolisuutta. Vertaankin musiikkia usein ruokaan. Harva jaksaa syödä koko elämänsä ajan maksalaatikkoa tai lihamakaronilaatikkoa. Pitää syödä monipuolisesti, muuten kyllästyy. Sama pätee musiikkiin. Rohkeasti vaan klikkailemaan vieraitakin musiikkilajeja.

Ihmisten halu kuunnella, harrastaa ja soittaa musiikkia ei tule koskaan katoamaan. Vaikka formaatit muuttuvat, ihmisellä on aina myös kaipuu soittaa ja laulaa itse. Sen huomaan vaikkapa bändikouluissani, joihin aikuisetkin hakeutuvat soittamaan.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Vallan mainiosti sopivat yhteen. Meidän Eino Leino Band toteuttaa juuri sitä. Musaa ja runoja. Sattumoisin juuri pari päivää sitten sävelsin erääseen Leinon runoon musiikin. Se saattaa olla kesällä ohjelmistossa.

Kirjallisuuden avulla voi syventää suhdetta musiikkiin.  Musaelämänkertoja luen mielelläni ja viimeksi luin kirjan Remu Aaltosesta. Intohimoni Beatles on tuonut kirjahyllyyn metrin verran aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Olen vähän huono lukemaan kaunokirjallisuutta. Jos kuitenkin löydän itseni sitä lukemasta, niin hotkaisen kirjan yleensä saman tien. Hyvä esimerkki tästä on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Kaverilla oli intohimo rintamamiestaloon aivan kuten minullakin. Syyt olivat toki erilaiset.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Erityismuistot liittyvät teiniaikoihin 1970-luvun puolivälissä. Koulumme yhteyteen Vantaan Martinlaaksoon tuli kirjasto. Käsikirjastopuolella tuli hengailtua aika lailla vapaatunneilla ja tutkiskeltua milloin mitäkin tietokirjaa. Guinnesin ennätysten kirja oli yksi suosikeista. Silloin siinä ei ollut kuvia, puhumattakaan väreistä.

Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja

Kuten todettua olen huono lukemaan, mutta piipahdan usein kirjaston nuottipuolella.

Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kliseenomaiselta saattaa kuulostaa, mutta kyllähän kirjasto nykyisessä muodossaan on aivan loistava palvelumuoto maksuttomuudessaan. Kaikille tasapuolinen. Musiikkikirjasto oli erittäin tärkeässä roolissa takavuosina, kun opiskelin Lahdessa konservatoriossa. Sieltähän ne kaikki nuotit lainattiin. Samoin uutuuslevyt kuunneltiin kirjastossa. Tässä on tapahtunut muutos, levyjä ei enää juurikaan kirjastossa kuunnella.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Merkillepantavaa on, että tapahtumia on runsaammin kuin ennen. Kesän vakiotapahtumien lisäksi esimerkiksi Virtapiiri-kuoron konsertit ja revyyt ovat olleet menestys. On runoviikko sekä Salla Aas Companyn ja Intopiukeen teatterituotantoja. Kaupungissa on nykyään lähes joka viikonloppu joku artisti tai bändi keikalla. Meillä täällä Jyränkölässä on musiikkitapahtumia karaokesta konsertteihin pitkin vuotta. Tapahtumia kyllä riittää, mutta tila-asia puhututtaa. Toivottavasti uudet kouluhankkeet tuovat helpotusta tilakysymykseen.

Paavon vinkit

The Beatles:  Abbey Road cd/LP  Tässä levyssä yhdistyy hienosti melodinen pop/rock ja mausteena sopivasti raivoa. Upeita melodioita ja harmonioita. Hiirikäsi ei ole vielä päässyt pilaamaan korjauksilla.

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie   Tämä vaan kolahti. Olimme juuri muuttaneet nykyiseen rintamamiestaloomme kun tämän luin.

Mitä muuta haluaisit sanoa

Muistakaa saunoa runsaasti!


Tiivistelmä

Paavo Hako
Musiikinopettaja, pianonvirittäjä
Toimii musiikin vastuuopettajana Jyränkölässä. Soittanut useissa bändikokoonpanoissa vuosien aikana, esimerkiksi Tupakan ystävissä.

Albumit

Tupakan ystävät: Tupakan ystävät
Tupakan ystävät: Elämisen riemu ja kurjuus
Tupakan ystävät: Mummola

https://www.facebook.com/groups/tupakanystavat/

Kuka olet?

Olen Irina Saari, pohjalainen laulaja, joka on muutamien mutkien kautta päätynyt Heinolaan asumaan ja viihtynyt täällä jo toistakymmentä vuotta.

Musiikki on ollut elämäni ja elinkeinoni koko aikuisen ikäni. Lapsena soitin viulua, olin muskareissa ja isäni muusikon ammatin vuoksi musiikki ja keikkailu tuli muutenkin tutuksi. Teini-iässä sain kutsun laulaa taustalauluja kavereiden bändissä ja siitä siirryinkin sitten pian solistin pallille. Reilut 500 keikkaa coverbändi Playan riveissä opetti minulle mitä tämä työ oikeasti on, hyvine ja huonoine puolineen. Kun oma musiikkini löi läpi, olin 27-vuotias ja kokenut musiikin saralla jo paljon. Paljon tuli silti myös uutta. Oli esimerkiksi opeteltava kirjoittamaan ja ottamaan vastuuta siitä mitä ja miten haluan laulaa. Toni Wirtanen kirjoitti pääsääntöisesti kaikki Vahva-albumin tekstit, mutta siitä eteenpäin olin pakotettu ottamaan tuota roolia omalle vastuulleni. Kirjoittaminen on hieno laji, mutta myös todella haasteellinen. Kun kirjoittaminen sujuu, tunne on kuin ratkaisisi vaikean matemaattisen yhtälön, jota ei ole uskonut koskaan ratkaisevansa. Huonoina hetkinä, olo ei ole yhtä voitokas. Ehkäpä juuri siksi nautin hyvistä lyyrikoista suunnattoman paljon. Pop-kappaleisiin mahtuu hyvin vähän asiaa, mutta toisilla on taito saada niihin mahtumaan kokonainen elämä, kuten vaikkapa Samuli Putrolla Elämä on juhla kappaleessaan. Minusta on tolkuttoman hienoa lukea myös kirjoja, joissa kirjailijalla on oma uniikki tapansa kirjoittaa. Viimeksi rakastuin Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirjaan.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Minusta tuntuu, että tämä koko ala on yhtä suurta haastetta. Kaikki muuttuu koko ajan. Ihan jo pelkästään se millaista musiikkia kulloinkin suositaan, on aina mietinnän paikka, kun uutta musiikkia lähdetään tekemään. Minulla on kuusihenkinen bändi eli kuulumme musiikillisesti ja saundillisesti sinne luomuun päätyyn, kun tällä hetkellä suosiossa on koneistettu musiikki. Näiden asioiden yhdistäminen on se, mitä ainakin juuri nyt pohdin, kun olemme aktivoituneet uuden musiikin tekoon.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Musiikki ei ole koskaan ollut minulle yhdentekevä asia enkä usko, että siitä koskaan sellaista tuleekaan. Kun taivaskanavat tulivat, olin noin 8-vuotias. Haltioiduin täysin esitetyistä musiikkivideoista. Siihen saakka musiikki oli se mitä kuunneltiin, sen jälkeen sitä myös nähtiin. Opettelin kaikkien videoiden koreografiat ja kun osasin ne, lauloin ja tanssin hiki päässä. Mutta vaikka haaveilin olevani kuin Madonna, en silti koskaan ajatellut, että olisi mahdollista elää musiikilla Suomessa. Minusta on ihanaa edelleen löytää uusia bändejä ja artisteja, jotka aiheuttavat minussa halua fanittaa ja kuunnella yhtä ja samaa kappaletta kymmeniä kertoja putkeen. Se tunne on huikea!

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on aina ollut ainakin minulle paras mahdollinen terapeutti. Aina löytyy sanat, jotka osuvat niihin hetkiin, kun olen itseni kanssa jumissa. Sama tapahtuu tekstejä kirjoittaessa ja lavallakin. Se, miltä musiikki tuntuu kropassa, on ihan tajuttoman siistiä. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että saan tuntea musiikin fyysisen potkun kropassani aina, kun astun lavalle. Musiikki toimii tavallaan myös omanlaisenaan päiväkirjana, hyppynä eri aikakausiin, tapahtumiin ja tunteisiin. On ihanaa saada yllättäviä flashbackeja menneistä tapahtumista musiikin avulla. Kulutan musiikkia paljon ja joka paikassa. Puhelimen välityksellä kaikki maailman musiikki kulkee helposti mukana Spotifyn muodossa. Olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, rakastan hyviä ja mielenkiintoisia laulajia. Toisinaan vain tuntuu, että uusia huikeuksia on hankalaa löytää ja uusiin kappaleisiin keskittyminen vaativaa, koska valinnanvaraa on niin paljon.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen musiikkia eniten urheillessani ja autossa. Minulle musiikki ei ole taustamusiikkia ja kun kuuntelen musiikkia, niin silloin sitten myös todella kuuntelen eli musiikki soi ja lujaa. Minusta musiikki menee tavallaan hukkaan, jos se soi hiljaisesti taustalla. Toki on myös musiikkia, joka sopii taustalle, mutta harvemmin kuuntelen sellaista. Olen ja tulen varmasti aina olemaan myös luomumusiikin ystävä. Se mitä milloinkin kuuntelen, riippuu todella paljon mielentilasta. Jos tarvitsen energiaa tai olen itse kovin latautuneessa tilassa, kunnon kitarariffejä ja mättöä ei voita mikään! Silloin kuuntelen esimerkiksi Biffy Clyroa tai Nothing but thievesia. Jos taas olen nuutunut tai kaipaan rentoutusta, on musiikin oltava siihen fiilikseen sopivaa.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikkia on tavattoman helppoa kuluttaa nykyään. Parilla klikkauksella musiikin kentältä löytyy mitä vain ja niin kotimaiset, kuin maailman tähdetkin tekevät paljon keikkoja Suomessa. Musiikkia on ihana kokea yksin nauhoitteita kuunnellen, mutta kyllä livekokemus tarjoaa aina jotain ekstraa. Kannustaisinkin ihmisiä käymään entistä enemmän keikoilla. Siellä musiikin vaikutuksen huomaa hyvin konkreettisesti. Jaettu ilo, pettymys, suru ja vapautuminen on yhteistä. Se on sekä ihanaa että voimauttavaa.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Olen pienen lapsiteknisen tauon jälkeen löytänyt taas lukemisen riemun. Yöpöydällä on monta kirjaa enkä malttaisi odottaa, että pääsen niihin käsiksi. Haluaisin lukea kaikkia samaan aikaan, mutta pyrin kuitenkin aina siihen, että lukisin vain yhtä kirjaa kerrallaan. Sain juuri aiemmin mainitsemani Eksymisen ja unohtamisen kirjan luettua ja se oli itselle järisyttävä kokemus. Siellä oli aivan tolkuttoman hienoja ajatuksia ja lauseita, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Aion ehdottomasti lukea kirjan joskus uudelleen. Haluaisin itsekin osata kirjoittaa samalla tavalla. Olen aina pitänyt kovasti myös John Irvinin kirjoista.

Juuri nyt luen Zadie Smithin Swing time ja seuraavaksi aion tarttua Siri Hustvedtin tuotantoon. Kirjallisuus avaa ainakin minulle uusia tapoja ajatella, se myös laajentaa mielikuvitusta. Samalla tavallahan musiikkikin toimii. Musiikissa kaikkien tekstien ei tarvitse olla totta esittäjälleen, mutta jos sen esittää uskottavasti, on tarinalla merkitystä. Samankaltainen vaikutus on hyvällä kirjalla.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Ainakin lapset olivat kovin innoissaan Lemmikkieläinpäivästä, jolloin kirjastossa oli esillä monenlaisia lemmikkejä.

Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Käyn kirjastossa useamman kerran viikossa joko yksin tai lasten kanssa. Minusta on ihanaa viettää aikaa kirjoja selaillen. Lasten kanssa olemme kahlanneet hirvittävän määrän lastenkirjoja läpi, Harry Potteritkin on jo luettu ja elokuvat katsottu. Haluan lukea lapsilleni iltasatuja niin pitkään, kuin se heistä vain mielekkäälle tuntuu. Lainaamme usein myös elokuvia, PlayStation- ja lautapelejä. Itselleni lainaan kirjojen ohella keikkabussiin viihdykettä eli leffoja.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjasto mahdollistaa palveluillaan niin monia asioita muun muassa tulotasoon ja ikään katsomatta. Kirjastossa voi lukea lehtiä, kirjoja, opiskella ja käyttää nettiä. Sieltä löytyy niin urheiluvälineitä, pelejä, musiikkia, elokuvia, äänikirjoja kuin lelujakin. Ja paljon muuta! Toisinaan kirjastossa on näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä eli viihdykettä ihmisille. Monet pienemmät kaupungit ja paikkakunnat kuihtuvat palveluiltaan ja kaikkea sitä mitä kirjasto mahdollistaa, ei välttämättä kaupoista edes löydy. Ainakin minulle kirjastolla on suuri merkitys. Se tarjoaa kaiken muun hyvän ohella ajankulua. Jos Heinolassa ei olisi kirjastoa, olisi se monin tavoin huomattavasti köyhempi paikka asua.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on monia hyviä vakituisia tapahtumia kuten Heinolassa Jyrää ja toimiva kesäteatteri, museot ja elokuvateatteri. Ylipäänsä kesäaikaan on kaikenlaista kivaa tapahtumaa, kaiken ikäisille. Talvi on se, johon olisi tärkeää saada muutakin eloa kuin joulupuut. Onneksi täällä on sentään Virtapiirin naiset ja heidän erinomaiset esityksensä. Talvella jengi tietysti poteroituu koteihinsa, eikä piittaa lähteä minnekään eli haastetta piisaa sille, joka haaveilee kaupunkiin jotain säpinää tuottavansa. Toki olen itsekin jäävi sanomaan, kun en juuri viikonloppuisin ennätä kotona olemaan ja jos olenkin, on silloin ihaninta olla juurikin kotona nauttimassa perheen ja kenties ystävienkin seurasta.

Irinan musiikki- ja kirjavinkki

Luin jokin aika sitten Clare Mackintoshin jännityskirjan, Annoin sinun mennä, jossa oli todella koukuttava juoni. Odotan jo kieli pitkällä, milloin hänen uusin teoksensa ilmestyy.

84.2 MAC

Aiemmin mainitsemani Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on luonnollisesti myös sellainen, jota suosittelen.

84.2 RAS

Angela Thomasin kirjoittama Viha jonka kylvät herättää tavattoman paljon ajatuksia myös aikuisessa, vaikka nuortenkirja onkin.

84.2 THO

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Lukeminen kannattaa aina, samoin kirjastossa ajan tappaminen. Vahva suositus kummallekin!

Tiivistelmä

Irina Saari, s. 1975 Kauhajoki
Laulaja, sanoittaja, säveltäjä
Esiintynyt Playa –coverbändissä, jonka jälkeen nousi Juulian totuudet –sarjan tunnusbiisillä suomipopin kentälle. Hän on julkaissut seitsemän albumia ja sinkkubiisejä on kuultu taajaan radiosoitossa. Irina palkittiin Emma-palkinnoilla vuonna 2004 sekä pop-tulokkaana että vuoden debyyttialbumista, plakkariin on kertynyt myös liuta platina- ja kultalevyjä. Irina on nähty lisäksi television musiikkiohjelmissa, gaaloissa ja Valkeakosken kesäteatterin Kirka –musikaalissa.


Albumit ja kokoelmat

Vahva (2004)
Älä riko kaavaa (2005)
Liiba laaba (2007)
Miten valmiiksi tullaan (2009)
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista (2010)
Klassikot (2012)
Askeleita (2013)
30 laulua (2014)
Mikä mahtaa olla in (2014)
Seitsemän (2017)

http://sonymusic.fi/artist/irina/

Kuka olet?

Olen heinolalainen diplomiviulisti Emmi Salmi. Valmistuttuani Heinolan lukiosta opiskelin musiikkipedagogiksi Turun Taideakatemiassa, minkä jälkeen tein maisteriopintoni Budapestin Franz Liszt musiikkiakatemiassa kuuluisan viulisti Vilmos Szabadin oppilaana. Diplomikonserttini soitin Duna Szimfonikus Zenekarin säestyksellä (joht. András Deák), mikä on tähän mennessä ikimuistoisin ja jännittävin konserttimuistoni.

Olen soittanut sekä solistina että kamari- ja orkesterimuusikkona ympäri Eurooppaa ja lisäksi myös opettanut viulunsoittoa. Tällä hetkellä esiinnyn ja keikkailen vakituisesti jousikvartettini Lumo Ensemblen sekä pianotrio TrioMen kanssa. Lisäksi soitan muissa vaihtuvissa kokoonpanoissa klassista ja kevyempääkin musiikkia. Olen esimerkiksi esiintynyt vaskiyhtye Quinsoniksen peli- ja elokuvamusiikkikonserteissa mm. Tampere-talossa yhdessä Takomo Percussionin kanssa sekä Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Toisinaan myös tuotan itse konsertteja.

Musiikin lisäksi eläimet ovat lähellä sydäntäni. Jaloissani pyöriikin usein yksi tai useampia koiria, vaikka itselläni ei olekaan lemmikkejä.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Konsertteja ja keikkoja on sovittuna jo vuoden päähän asti hyvin erilaisilla ohjelmistoilla. Seuraava ulkomaan konsertti on näillä näkymin maaliskuun alussa Unkarissa TrioMen kanssa. Esiinnymme silloin jo toistamiseen FelfedezLeg-kamarimusiikkifestivaalilla Grassalkovichin palatsissa, "Sisin linnassa", Gödöllőssä. Monille heinolalaisillekin tutun Vilmos Szabadin lisäksi kanssamme esiintyy Budapestissa ja Grazissa alttoviuluprofessorina toimiva Péter Bársony. On aina ilo ja kunnia päästä soittamaan tällaisten huippumuusikoiden kanssa ja vieläpä niin upeassa miljöössä.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Tarhaikäisenä kävin musiikkiopiston musiikkileikkikoulua. Eräänä päivänä muskaritäti toi oman viulunsa mukaan tunnille, minkä seurauksena huokaisin kotimatkalla äidilleni: "Saisinpa minäkin oman pienen viulun!" 7-vuotiaana tämä toive toteutui, kun aloin soittaa viulua Heinolan musiikkiopistossa.

Soitonopettajani olivat pääosin hyvin mukavia ja inspiroivia, minkä johdosta kipinä säilyi läpi vuosien, vaikkei se aina ollutkaan itsestäänselvyys, että haluaisin ryhtyä ammattimuusikoksi. Perhekin on aina tukenut soittoharrastusta, mikä on tärkeää. Osittain motivaatio on ollut varmasti myös persoonallisuudesta kiinni. Lapsena rakastin haasteita ja halusin opetella mahdollisimman vaativia kappaleita, mieluiten lyhyessä ajassa ja pienellä työllä. Myöhemmin oli myös inspiroivaa päästä soittamaan niitä upeita konserttoja ja taiturikappaleita, joita aiemmin oli voinut vain kuunnella haaveillen, että "ehkä jonain päivänä".

Haasteet eivät lopu koskaan kesken, sillä muusikkohan ei ole ikinä valmis - aina voi kehittyä ja oppia lisää.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on hyvin terapeuttista ja sen kautta olen voinut purkaa monenlaisia tunteita. Kun keskityn tiiviisti soittoon, kaikki muu katoaa ympäriltäni - jäljelle jää vain minä, viulu ja musiikki.

Musiikissa ei ole sinänsä mitään vaikeaa. Jokainen kuuntelee sitä, eikä musiikkia tarvitse välttämättä sen kummemmin ymmärtää voidakseen nauttia siitä. Välillä tuntuu, että ehkä itsekin osaisin nauttia enemmän, jos en muusikkona keskittyisi tahtomattanikin joihinkin jopa epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta.

Viulistina musiikin parissa joutuu puolestaan kohtaamaan monenlaisia haasteita: soiton motorisen ja teknisen puolen oppimiseen menee vuosikausia, ja senkin jälkeen täytyy yhä harjoitella, jotta taidot vahvistuvat entisestään ja soittokunto pysyy yllä. Silti jokainen vähänkin haastavampi esityskappale vaatii oman määränsä harjoitusaikaa, jotta sen saa ohjelmoitua aivoihin ja lihaksiin. Tekniikan ja hyvän sävelkorvan lisäksi täytyisi myös ymmärtää musiikin rakenteita ja taustoja sekä tietää, miltä haluaa kappaleen kuulostavan ja miten eri tunnetilat ja ajatukset pystyy välittämään kuulijoille luontevasti ja perinteitäkin kunnioittaen. Soittaessa siis sekä aivot että lihakset pääsevät työskentelemään ahkerasti.

Arvostan monia tunnettuja muusikoita, mutta en ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Tietysti monet opettajani ovat olleet isossa roolissa heti harrastuksen ensihetkistä asti. Myöhemmässä vaiheessa erityisesti Vilmos Szabadi on ollut tärkeä hahmo edistymiseni kannalta. Olin kuunnellut paljon hänen levytyksiään ennen ensimmäistä tapaamistamme ja käteni tärisivät jännityksestä soittaessani hänelle ensimmäistä kertaa mestarikurssilla Suolahdessa. Jo ensimmäinen reilun viikon kurssi hänen oppilaanaan muutti käsitykseni harjoittelusta ja musiikista. Myöhemmin pääsin hänen oppilaakseen Liszt Akatemiaan, jolloin hänen merkityksensä kasvoi entisestään. Hän vei soittoni aivan uudelle tasolle.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia. Mieltymykseni vaihtelevat mielialan mukaan ja kausittain. En kuuntele tällä hetkellä mitenkään erityisen paljon klassista. Ehkä kaipaan vastapainoa sille, että viulu ja klassinen musiikki on jo niin kiinteä osa elämää muutenkin. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan ole juuri perillä myöskään viimeisimmistä musiikin trendeistä, koska kuuntelen radiota hyvin vähän.

Musiikki sopii mihin tahansa mielentilaan ja tilanteeseen: Se rauhoittaa, jos olen hermostunut tai stressaantunut, iloisena voin purkaa energiaani sen tahdissa, ja surun hetkillä se tuo lohtua. Matkustaessani minulla on käytännössä aina kuulokkeet korvilla, samoin mm. kirjallisia töitä tehdessä. Nukkumaan mennessäkin saatan joskus nollata ajatuksiani musiikin avulla. Joskus kuitenkin kaipaan myös täyttä hiljaisuutta, jotta korvat ja aivot saavat rauhassa levätä.


Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikki tulee aina olemaan osa ihmisten elämää, mutta sen asema ja kulutus muuttuu muun kehityksen mukana. Kevyttä musiikkia kulutetaan tietysti aivan eri tavalla ja tahdilla kuin klassista, joka pitää kuitenkin pintansa vaihtuvien trendien ja musiikkityylien rinnalla vuosisadasta toiseen.

Perinteisiä kulttuurin muotoja ei ehkä aina täysin arvosteta, vaikka musiikilla on paljon terveydellisiäkin hyötyjä. Jo pelkästään sen kuuntelemisella on hyviä vaikutuksia, mutta myös soitto on harrastuksena äärimmäisen kehittävää ja hauskaakin. Monissa musiikkiopistoissa klassisen puolen oppilasmäärät ovat kuitenkin olleet laskussa, minkä vuoksi on alettu panostamaan enemmän pop-/jazz-koulutuksen kehittämiseen.

Jotkut ihmiset ehkä edelleen kuvittelevat, että klassinen musiikki on sitä mystistä korkeakulttuuria, jota tavallinen kansalainen ei voi tai ei edes halua ymmärtää, mutta eihän klassisilla instrumenteilla soitetun musiikin tarvitse olla sen korkeampaa tai vieraampaa kuin minkään muunkaan musiikin. Yleisö on tervetullut konsertteihin omana itsenään. Itsekin olen ihan tavallinen talliainen, vaikka viulua soitankin. Onneksi mm. konserttitaloissa kävijämäärät ovat olleet jopa erinomaisella tasolla, vaikka kulttuurin osuutta onkin leikattu paljon viime vuosina.

Monipuolisuus ja eri taidemuotojen ja genrejen yhdistely on lisääntynyt musiikin alalla. Konserttitalot tarjoavatkin jo paljon vaihtelevaa ohjelmistoa, ja esim. elokuvien ja pelien musiikkia on tuotu konserttilavoille enenevissä määrin. Kekseliäisyys ja uudet aluevaltaukset ovat osa tulevaisuutta.

Toivoisin ihmisten haastavan itseään kuuntelemalla monipuolisemmin musiikkia eri genreistä. Klassisen musiikin teosten kohdalla pätee aivan sama sääntö kuin mitä tahansa musiikkia kuunnellessa: ensimmäisellä kuuntelulla se saattaa tuntua vieraalta ja vasta seuraavilla kerroilla alkaa vähitellen hahmottua ja tuntua tutummalta. Tietenkin klassistakin musiikkia on hyvin monenlaista, eikä kaikesta voi tai tarvitsekaan pitää. Jos jokainen kuitenkin ottaisi toisinaan hetken aikaa itselleen, etsisi esimerkiksi jonkin klassisen kappaleen ja pysähtyisi kuuntelemaan sitä avoimin mielin, moni voisi kiinnostua musiikista aivan uudella tavalla.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Lukeminen ja musiikin tekeminen/kuunteleminen ovat herkkua aivoille. Ne ovat loistavia ja viihdyttäviä keinoja pitää aivot virkeänä. Sekä kirjoilla että musiikilla on aina kerrottavanaan tarina, joka voi viedä lukijan/kuulijan tunteikkaalle mielikuvitusmatkalle.

Olin lapsena aikamoinen lukutoukka ja luin paljon kirjoja nopeaan tahtiin. Nykyisin tahti on hidastunut, koska en tykkää lukea kirjoja silloin, kun en jaksa tai pysty keskittymään niihin täysin ja kaikessa rauhassa. Luen englanniksi kirjoitetut kirjat mieluiten alkuperäiskielellään, mikä vaatii hieman normaaliakin enemmän keskittymistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Musiikkiopiston teoriatunneilla oli erilaisten kokeiden joukossa myös kuuntelutentti, jossa piti tunnistaa eri aikakausien musiikkia. Opettaja oli listannut meille kappaleita, joita kuuntelemalla pystyi valmistautumaan tenttiin. Koska siihen aikaan ei ollut vielä mahdollista kuunnella annettuja kappaleita YouTubesta tai Spotifysta kotisohvalta käsin, meille oli varattu pino CD:itä kirjastoon, jotka sai pyydettäessä mukaansa alakerran kuunteluhuoneeseen. Siellä kuuntelin niitä kaverini kanssa ja yritin raapustaa paperille joitain satunnaisia kuvauksia eri kappaleista. Emme jaksaneet tietenkään kuunnella kaikkia teoksia aivan loppuun asti, ja jostain syystä kuunneltavien kappaleiden ja vuosilukujen hahmottaminen tuntui silloin hankalalta. Tenteistä selviydyttiin kuitenkin kunnialla.


Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Lapsena kävin paljon ahkerammin kirjastossa, mutta vielä nykyisinkin lainaan toisinaan mm. nuotteja ja myös esimerkiksi kopiokonetta käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä silloin, kun on vaikeaa saada käsiinsä jotain teosta, voi luottaa siihen, että kirjastosta löytyy todennäköisesti apu tilanteeseen. Nykyisin myös digitaaliset palvelut ovat loistavia, esimerkiksi pääsy Naxoksen kokoelmiin on hieno lisä. Kirjoja en ole ainakaan vielä innostunut lukemaan digitaalisessa muodossa, koska laitteiden ruutuja tulee tuijotettua jo muutenkin aivan liikaa.


Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kun olin lapsi, kirjasto oli vielä paras lähde tietojen etsimiseen, ja koulutyöt perustuivat pitkälti sieltä löydettyihin tietokirjoihin. Nykyisin samat tiedot - ja enemmänkin - voi löytää muutamassa minuutissa netistä. Kirjastojenkin on siis ollut pakko kehittyä digitaaliseen ja monimuotoisempien palveluiden suuntaan hyvin lyhyessä ajassa.

Toivoisin kirjastojen säilyvän yhä paikkana, jossa tieto, historia ja viihde on saatavilla saman katon alla. Niissä järjestetään myös paljon monenlaisia kursseja, näyttelyitä, lukuhetkiä ja muunlaisia tilaisuuksia. Monipuolisuus tulee varmasti olemaan yhä tärkeämpää myös tulevaisuudessa.


Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on jonkin verran kulttuuritapahtumia. Kesäteatteri tuntuu pärjäävän hyvin vuodesta toiseen, samoin kuorot ja puhallinmusiikki ovat usein näkyvillä. Esityksiä ja näyttelyitä järjestetään useammassakin paikassa säännöllisesti. Silti tuntuu, että tarjonta on melko yksipuolista.

Olen itse pyrkinyt tuomaan synnyinkaupunkiini lisää klassisen musiikin konsertteja. Klassisen osuus on jäänyt melko pieneksi kaiken muun rinnalla eikä sitä juuri tueta. Onneksi muusikkoystäväni ovat lähteneet mukaan ideoimiini konsertteihin, ja olen voinut siten tarjota tasokasta musiikkia heinolalaisille. Ulkopuoliset apurahat ovat toisinaan helpottaneet järjestelyjä, muutenhan konsertit ovat olleet pääosin omakustanteisia. Heinolassa on vaihtuvien konserttivieraiden lisäksi joukko niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan konserttejani vuodesta toiseen. Juuri heidän ja lukuisten mukavien palautteiden vuoksi olen ryhtynyt toteuttamaan konsertti-ideoitani yhä uudelleen, vaikka se työlästä onkin. Heinolassa on kuultu jo kahdeksan järjestämääni klassisen musiikin konserttia.


Emmin musiikki- ja kirjavinkki

Jo ihan Suomen juhlavuodenkin kunniaksi muistuttaisin, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas on sellainen suomalainen klassikkoteos, joka jokaisen kannattaisi lukea, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Sotakirjallisuus ei kuulu omiin suosikkeihin noin yleisesti ottaen, mutta tämän teoksen kohdalla jokainen voi varmasti tehdä poikkeuksen.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

84.2 LIN

Jos taas klassisen musiikin saralta kaipaa suosituksia, niin yksi mielenkiintoinen säveltäjä on unkarilainen Ernő Dohnányi, jonka Pianokvintetto No. 1, Op. 1 on jo pitkään ollut suosikkilistallani. Tämä teos on saatavilla helposti CD:n muodossa Heinolaan seutulainana ja löytyy toki myös kätevästi mm. Naxos-musiikkikirjastosta eri esittäjien esittämänä.

Ernő Dohnányi: Chamber music: 2
78.51 DOH

https://lahti.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp

Tiivistelmä

Emmi Salmi, s. Heinola
Diplomiviulisti, muusikko, tapahtumatuottaja
Turun Taideakatemia, musiikkipedagogi AMK (2011)

Franz Liszt Musiikkiakatemia, musiikin maisteri (2014)
Työskentelee muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa ja orkestereissa (esimerkiksi jousikvartetti Lumo Ensemblen ja pianotrio TrioMen) sekä opettajana

https://www.lumoensemble.com/
http://www.facebook.com/triometrio

Kuka olet?
Olen Eero Aven Heinolasta –musiikin viihdetyöläinen vuodesta 1966 lähtien. Elämäni on ollut ihmisten viihdyttämistä sekä sanoin että sävelin.

Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Sävellän ja sanoitan uusia lauluja itselle ja muillekin tarvittaessa. Lisäksi esiinnyn pienimuotoisissa konsertti- ja tanssitapahtumissa. Eero Aven & Soundset  -yhtye levytti O SOLE MIO juhlalevyä 5 vuotta, pitkälti ihmisten laulutoiveiden pohjalta. Lopulta asiat loksahtivat paikoilleen ja nyt voimme sekä minä, että VLMEDIA –levy-yhtiö olla tyytyväisiä lopputulokseen. Tätä 50v taiteilijajuhlavuottani olen viettänyt kansan parissa keikkaillen.

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja kuinka se on pysynyt yllä?

Kipinä musiikin maailmaan syttyi omasta sydämen halusta ja sen sävelmistä. Siitä poltteesta ovat syntyneet myös menestyslevyni laulut ja monet muut. Melodiat ja tarinat pyörivät päässäni öisin ja päivin, tästä eteenkin päin. Taival keikkalavoilta ja studioista toisiin pitää sisällään niin haikeita kuin iloisiakin muistoja. Eräs hauska tapaus sattui 1980 –luvulta Juuan Piitterin sikajuhlilla, kun esiintymässä oli legendojen legenda, Esa Pakarinen. Pekka Puupää huutokauppasi yleisölle kaksi isoa, grillattua sianpäätä ja eräs isäntä huusi niistä toisen isolla hinnalla. Hän vei sen kainalossaan omaan aittaansa ja köllähti sen viereen nukkumaan. Aamulla herätessään isäntä säikähti niin, että oli joutua tekemään sairaalareissun, kun sianpää
tuijotti silmiin siinä ”mandoliinikrapulassa”.

Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on minulle elämäni suuri rakkaus ja yleisöni on sen hehkuva innoittaja niin, että haluan toteuttaa aina parempia sävelmiä ja sanoituksia ihmisten iloksi, ja joskus harmiksikin.

Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen kaikenlaista musiikkia rock-rytmeistä aina valsseihin.

Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Tämän päivän musiikki ja sen tulevaisuus ovat hieman hämärän peitossa, mutta kauniit iskelmät säilyvät aina. Minun sydämessäni ne voittavat kilpailun nyt ja tulevaisuudessa.

Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Musiikki ja kirjallisuus ovat monimutkainen juttu. Laulua ei synny ilman sanoitusta ja sävellystä. Melodiaan täytyy saada ensin sanoitus, sen jälkeen siitä syntyy vasta oikea iskelmä. Minuun vaikutuksen tehneitä teoksia on paljon ja ne voivat kulkea hyvinkin erilaisista tunnelmista toisiin. Haluan lukea ja tutkia varsinkin suurten legendojen muistelmia, kertomuksia muun muassa Rautavaarasta, Helismaasta, Pakarisesta, Kärjestä ym. musiikinhistoriaan jälkensä jättäneistä.

Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Erityinen kirjastomuistoni menee 10 vuotta taaksepäin, kun olin asiakkaana Heinolan kirjaston lehtilukusalissa. Siellä oli tietysti hiiren hiljaista ja sali lähes täynnä lehtien lukijoita, kun eräs herra otti ja pieraista rämäytti oikein ison paukauksen niin, että ihmiset säikähtivät ja läksivät litomaan kiireenvilkkaan ulkoilmaan. Se muisto kirjastosta on jäänyt jotenkin mukavana pamauksena mieleeni.

Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Olen valitettavasti laiska kirjaston palvelujen käyttäjä nykyisellään.

Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kirjaston merkitys on ihmisille hyvin suuri ja se on tärkeässä yhteiskunnallisessa roolissa. Sehän on monissa kylissä ja kunnissa kansalaisten olohuone, josta saa monenlaista tietoa ja sivistystä elämänmenoon. Menneen 27 vuotisen kunnallispoliittisen urani ajan olen kannattanut kirjaston hyvinvointia päätöksissäni. Niin toivon myös nykyisten päättäjien arvostavan ja kunnioittavan kirjaston merkitystä hyvinvoinnin ylläpitäjänä.

Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Meillä Heinolassa on oikein hyvä ja energinen kulttuuritoimi ja henkilökunta, joka huolehtii meidän kaikkien kulttuurisesta hyvinvoinnista monipuolisesti ja iloisella meiningillä. Paikallisten taiteilijoiden entistä parempaa huomioonottamista tapahtumia suunniteltaessa pidän tärkeänä.

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Haluaisin, että meillä Heinolassa elettäisiin hyvillä mielin, Rillumarei!

Eeron musiikki- ja kirjavinkki

Veikko Ahvenainen: Suomi 100 vuotta: juhlalevy

78.8931 AHV

Veikko Ahvenaiseen tutustuin jo 1960 –luvulla iskelmälaulukilpailujen tiimoilta, joihin osallistuin useasti. Ja kutsuipa harmonikkataiteilija minut myös 60- vuotisjuhlakonserttiinsa esiintymään Finlandiatalolle. Siellä esitin Ahvenaisen sävellykset Kuihtuneet ruusut ja Takametsien kaipuu. Koska olen vannoutunut harmonikkamusiikin ystävä ja Veikko Ahvenainen on sen ylivoimainen mestari, suosittelen Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi levytettyä juhla-albumia.

Aatteleppa ite!: Jope Ruonansuu: Suomen hauskin mies
99.1 AAT

Jopella on rempseä huumoripuoli ja sitten on sydämellisten iskelmälaulujen puoli, se kaksinaisuus hänessä kiehtoo. Erityisesti minuun on kolahtanut Jopen laulu ”Ollaanko enkeleitä toisillemme”, jonka olen minäkin levyttänyt. Tykkään Jopen molemmista puolista ja elämänkerrassa pääsee kurkistamaan pikkuisen molempiin.

Tiivistelmä:

Eero Aven s.1941 Pielisjärvi (nyk. Lieksa)
Sanoittaja, sovittaja, säveltäjä ja esittävä taiteilija
Ensimmäiset levytykset 1960-luvun lopulla, tuorein julkaisu 2017

Albumit:
Sirpaleet (1978), Elämäntoveri (1980), Kauniit muistot (1981), Raitilla (1982), Tuhlarin tunteet (1983),
Parhaat (1983), Surusilmät (1985), Laulava sydän (1987), Valkea ruusu (1988), Elämäntoveri (1988),
Elämäntoveri (1991), Onnen sävel (1991), Eero Aven (1992), Kukka-Maaria (1993), Iltatähti (1995),
Parhaat 20 suosikkisävelmää (1997), Lauluja matkan varrelta (1998), Hopearuusu (1999), Kenties (quizas, quizas, quizas) (2002), Miljoona ruusua juhlalevy – 40 laulua (2006), Sydämen asialla (2008), Ruusutanssi (2009), Unohtumattomat suosikit (2013), O Sole Mio - 50v. Juhlalevy (2017)
Suurimpia hittejä:
Aina Aina, Elämäntoveri, Älä Sinä Mökötä, Ruusuni Mun, Lentojätkä, Kaunista Unelmaa, Metsuripojan Lemmitty, Sydämen Asialla, Kultahipun Laulu, Mandoliinikrapula

Heinolan kaupunginkirjaston musakasvo -sarja esittelee heinolalaisia muusikoita ja musiikin tekijöitä. Nyt vuorossa heinolalaislähtöinen muusikko Teea Aarnio.

Muusikko Teea Aarnio

1. Kuka olet ja mitä teet? 

Nimeni on Teea Aarnio ja laulan, sanoitan lauluja, sävellän ja olen myös soittanut pianoa ja viulua lapsesta asti. Mandoliiniakin soitan joskus. Olen opiskellut Helsingin Pop & Jazz Konservatorion ammatillisessa koulutuksessa laulu pääaineenani. Kuulun Helsinki Soundpainting Ensembleen. Keikkailun aloitin teini-iässä. Intohimon kohteita ovat musiikin lisäksi tanssi ja teatteri vaikkakin sittemmin olen keskittynyt musiikkiin ja laulamiseen. Olen todella utelias elämän suhteen ja on kiva oppia uusia taitoja. Olen työskennellyt monilla eri aloilla, koska on monin tavoin terveellistä tutustua erilaisiin duuneihin ja oppia niistä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Olen äänittänyt levyllisen uutta pohjoismaista, kansainvälistä maailmanmusiikkia yhteistyössä musiikkituottaja Jukka Backlundin kanssa ja tällä hetkellä käynnissä on siivilöintiprosessi itselle oikeisiin yhteistyö-, ja julkaisukuvioihin liittyen. Levyn biisit ovat pääosin suomeksi, mutta levyllä lauletaan myös ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Levytys julkaistaan vuoden 2019 lopussa ja jotta julkaisuaikataulussa pysytään (videot, livevideota, itse albumi, keikat) niin hommia riittää. Kerron levyprosessista eli prokkiksen alkuvaiheista aina tähän hetkeen asti tarkemmin nettisivuilla osoitteessa www.teeaaarnio.com. Levyn säveltäminen, sanoittaminen, äänittäminen, kaikki projektinhallintaan liittynyt työ on ollut valtava rykäys ja pidänkin nyt pientä hengähdystaukoa ennen kuin on aika tyrkätä musa maailmaan.

3. Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?

Musiikkikipinä on ollut vahvasti mukana pikkutaaperosta asti, en edes muista alkua. Kerhonohjaaja taisi sanoa vanhemmille, että tämä tyyppi laulaa koko ajan eli laittakaahan jonnekin musiikkitunnille. Aloitin taaperoiässä musiikkileikkikoulun, sitten hakeuduin kouluiässä klassisen viulun opintoihin ja siitä taidelukion musalinjalle Lahteen. Sen jälkeen tuli paljon keikkoja, prokkiksia, bändejä. Lopulta lähdin Helsinkiin musiikkiopintoihin. Nelisen vuotta sitten annoin itselleni luvan lopettaa ns. ammattimusisoinnin ja kävin läpi aika ison kriisin; poistin kaikki nettisivunikin. Silloin piti laittaa aika moni muu asia järjestykseen ja sitten vasta palata musaan. Samalla tavallaan testasin musasuhteeni eli annoin itselleni luvan jatkaa vasta kun olin antanut egolle kyytiä. Musiikki on vyörynyt uudella tavalla takaisin sen vaiheilun jälkeen.

4. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?

Musiikki on kieli ja en osaa kuvitella omaa olemassaoloani ilman sitä kieltä. Olen iloinen, että koen melko lailla joka vuosi olevani aivan alussa musiikin kielen kanssa; etsin ja löydän eri lähestymistapoja, erilaisia sävyjä, lisää tasoja. Kun laulan, herään henkiin. Odotan, että pääsee taas keikoille uuden musan kanssa. Nämä uudet biisit on jotain todella kaunista ja kohottavaa. Kuuntelen ja diggailen aktiivisesti kaikenlaista musiikkia ja innoittajat vaihtuvat eri vaiheiden myötä. Suomalaisista tyypeistä erityisesti Anna-Mari Kähärä on aina ollut monestakin syystä valtavan tärkeä esikuva. Nyt onkin ollut hurjaa saada ilahtunutta palautetta levystä juurikin noilta omilta esikuvilta.

5. Millaista musiikkia kuuntelet?

Tällä hetkellä kuuntelen paljon uutta ja vanhaa jazzia, flamencoa, ns. roots-musaa eli countrya, bluesia. Toisaalta myös soul on tosi lähellä sydäntä. Kuuntelen musaa paljon ja missä tahansa tilanteessa, toisaalta nautin myös suuresti hiljaisuudesta. Etsin aina uutta musaa ja juuri nyt olen kuunnellut paljon muutamaa indie-lauluntekijää, esim. Bon Iverin bändistä tuttu S. Carey miellyttää. Popin ja rockin puolelta uusia suosikkeja ovat mm. urbaania elektromusaa ja flamencoa yhdistelevä Rosalía ja rock-pop-indie-elektro-yhtye Spoon. Seuraava missio on elvyttää ja päivittää klassisen musiikin tietämys.

6. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Pyrin pitämään itseni mahdollisimman kaukana tietynlaisesta musamaailma-analyysistä. Käyn keikoilla ja tutustun uuteen musaan, luen näkemyksellisiä kirjoituksia. Pidän itseni kiireisenä tekemisen parissa ja seuraan esim. Imogen Heapin lausuntoja sekä tekemisiä suurella mielenkiinnolla. Tulevaisuus on auki. Mitä sanoisin musiikin kuluttajille? Keikoille, menkää keikoille. Keikat on ihania ja tärkeitä kokemuksia, musan kuunteleminen itsekseen on tietysti myös todella jees, mutta mikäli tahtoo muistutuksen jostain suuremmasta leijuvasta energiasta niin suosittelen siirtymään itselle arvokkaan livemusiikkitilanteen äärelle mahdollisimman pian.

7. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Tällä hetkellä luen vihdoin Naomi Kleinin kirjaa ”Tuhokapitalismin nousu”, englanniksi nimeltään ”The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism”. Luen paljon artikkeleita, kirjat jäivät pitkäksi aikaa vähemmälle huomiolle, mutta pidän kyllä paljon kirjoista. Seuraavaksi suunnitelmissa on lukea joku hyvä englanninkielinen romaani. Myös Riitta Kylänpään uusi kirja Pentti Linkolasta kiinnostaa. Viime vuosina olen lukenut pääosin tieteiskirjoja tai elämänkertoja. Lempiromaanejani ovat usein filosofissävyiset tai leikkisän absurdit teokset. Kirjallisuus ja musiikki ovat melko lailla parhaimmillaan omina taiteenlajeinaan, mutta toki hienosti sanoitettu laulumusiikki on sekin oma hieno alueensa. Suhtaudun melko kriittisesti laululyriikkaan; se mikä toimii paperilla ei aina toimi niin hyvin ns. suussa eli laululyriikkana. Musiikissa tärkeä, ellei jopa tärkein asia on rytmi ja kirjallisuudessa kerronnan rytmitys on myöskin tärkeä asia. Kirjallisuuden rytmiikka ja musiikin rytmiikka ovat kuitenkin eri kokonaisuuksia, vaikkakin filosofisemmalla tasolla voidaan puhua samasta jutusta.

Virginia Woolfin ”Mrs. Dalloway” on ikisuosikkini.

8. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?

Vietin lapsena ja nuorena valtavasti aikaa kirjastossa. Tutustuin uuteen musiikkiin, luin kirjoja, tutkin vanhoja sanomalehtiä. Vaikkakin rakastan nyt syntymäpaikkaani Heinolaa, oli se ns. erilaiselle nuorelle hyvin vaikea kasvuympäristö. Kirjasto tarjosi tärkeän turvapaikan; kirjojen ja levyjen kautta sain tutustua suureen maailmaan pikkukaupungin ulkopuolella.

9. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?

Tällä hetkellä käytän hyvin vähän kirjaston palveluja, sillä arkeni on melko täyttä eri töiden parissa. Pidän hyvin tärkeänä, että kirjastojen vahva asema säilyisi meillä Suomessa, sillä kirjastot tarjoavat kaikenlaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille matalan kynnyksen paikan ylläpitää mielenkiintoa elämää, toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

10. Minkälainen kirjaston merkitys on?

Kirjastojen merkitys on valtava. On tärkeää, että yhteisöissä on tiloja, jotka ovat kaupankäynnin periaatteiden ulkopuolella ja kaikille avoimia. Kirjastoautot ovat myös tärkeitä, sillä niidenkin kautta yhteiskunta pitää kansalaisistaan huolta tarjoamalla virikkeitä ja arkisia kohtaamisia.

Ymmärrän, että internetin yleistymisen myötä kirjastojen on laajennettava palveluitaan, jotta ihmiset yhä käyttäisivät kirjastoja. Tämän voi nähdä haasteena tai mahdollisuutena. Näkisin tämän mahdollisuutena ja hienona esimerkkinä onnistuneesta palveluiden laajentamisesta (sekä sosiaalisen median käytöstä) mieleen tulee Kallion kirjasto.

11. Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Taidan tällä hetkellä olla vähän ulapalla Heinolan kulttuuritarjonnasta, mutta olen äärimmäisen ylpeä vanhoista kavereistani jotka puuhaavat paljon sikäläisen livemusiikin ja kulttuuritarjonnan hyväksi. En ole lainkaan huolissani Heinolan kulttuurielämän puolesta; alueella on monia näkemyksellisiä toimijoita, jotka saavat paljon hyvää aikaan.

12. Teean vinkit

Kirja

Joni Mitchell omin sanoin: lauluntekijän elämä

Virkistävää, juurruttavaa ja rehellistä luettavaa aiheesta, josta harva todella tietää (ja uskaltaa sanoa) näin paljon.

Levy

Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen: Vagabond Moon

Hienoja, persoonallisia muusikoita ja tämä levykokonaisuus on poikkeuksellisen koskettava.