Kuka olet ja mitä teet?
Olen Paavo Hako. Toimin musiikin vastuuopettajana Heinolan kansalaisopistossa Jyränkölässä. Työskentelen myös pianonvirittäjänä.
Musiikki on kulkenut mukanani oikeastaan koko ikäni alkaen lapsuusiän pakollisista pianotunneista. Teininä lähes kaiken ajan vei erilaisissa bändeissä soittaminen. 1970-luvun lopulla tie vei sotilassoittokuntaan ja Päijät-Hämeen konservatorioon Lahteen. Pianonvirittäjän ammattiin olen saanut koulutuksen Hellaksen pianotehtaalla Rajamäellä. Musiikinopettajan töitä olen tehnyt vuodesta 1984 asti. Viimeiset pari vuotta olen työskennellyt Jyränkölässä. Sitä ennen opetin peruskoulussa ja lukiossa, viimeksi Niemelän ja Lyseonmäen kouluissa.
Harrastuksetkin taipuvat helposti musiikin puolelle, mutta olen myös innokas penkkiurheilija. Kävelylenkin saatan raapaista silloin tällöin. Saunominen kuuluu arkeeni myös vahvasti, joka päivä.
Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Nykyinen työ antaa reilusti musiikillisia haasteita. Yritän pitää opiston musailmaston raikkaana. Omat bändikuvioni ovat myös mielenkiintoisia ja sopivasti erilaisia. Olen basistina paikallisessa Tupakan Ystävät -bändissä. Soitamme heinolalaisen lauluntekijän Markku Palmusen kirjoittamia biisejä. Uuden musiikin tekeminen on hauskaa ja haastavaa. Saa tehdä tavallaan mitä haluaa, kun ei ole valmista pohjaa, vaan oma ratkaisu on se oikea. Hauskaa.
Viime kesänä koottu Eino Leino Band tuo upean mausteen bändiprojekteihin. Olemme pitäytyneet Leinon teksteissä sävelletyssä musiikissa. Kovasti on väki tykännyt ja tulevana kesänä olisi tarkoitus tarjota heinolalaisille jälleen yksi Leino-keikka.
Työn puolesta olen ollut vetämässä myös Dostan-yhtyettä. Bändi koostuu paikallisista muusikoista ja solistina toimii turvapaikanhakija Amanj Amirnia. Kiva projekti!
Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?
Kyllä kipinä on niin sisäänrakennettu, että en pysty sanomaan, mistä se on syntynyt. Se vain on, ja ylläpitäminen tapahtuu myöskin luonnostaan. Kun on riittävästi kivoja projekteja päällä, se pitää liekin riittävän isona.
Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?
Musiikki on niin vahvasti mukana koko ajan, että suhdetta on vaikea eritellä. Kerrotaan, että 1-vuotiaana, kun juuri olin oppinut kävelemään, hakeuduin telkkarin eteen ja hytkyin musiikin tahdissa. Rytmi veressä siis. Lapsuudenkodissa harrastettiin muutenkin musiikkia ja kannustettiin musiikin pariin. Koskaan ei oikeastaan kielletty mitään mikä liittyi musiikkiin, oli se sitten kuuntelua tai soittamista. Yhteen aikaan meillä oli rummut olohuoneessa, kun asuimme kerrostalossa. Voi naapuriparat!
Kun mietin musiikillisia innoittajiani, täytyy nostaa oma isä ykköspaikalle. Lapsuudesta minulla on monia muistikuvia musiikin parissa isän kanssa: (silloin 13-vuotiaan) Olli Mustosen konsertissa tai vaikkapa Poliisien soittokunnan konsertissa. Kerran pikkupoikana Helsingissä, kun kävelimme musiikkikaupan ohi ja ikkunalla oli trumpetti, isä kysyi, olisinko kiinnostunut tuosta soittimesta. Musiikin pariin suorastaan työnnettiin.
Millaista musiikkia kuuntelet?
Kun oikein asetun kuuntelemaan musiikkia, olen melko kaikkiruokainen. En ole semmoinen musiikin kuuntelija, joka laittaa raivofiiliksessä vahvaa musaa ja leppoisalla tuulella rentoa musaa soimaan. En ole suurkuluttaja, vaan kuuntelen sykleittäin. Lenkillä en missään tapauksessa halua kuunnella musiikkia. Saatan olla tässä suhteessa outo.
Musiikkimakuni matkaa aina tästä päivästä satojen vuosien taakse. Vaikea irrottaa muutamia, mutta tässä joitakin: Beatles on suurin vaikuttaja, mitä tulee bändeihin. Autiolle saarelle lähtisi toki muutakin. Claude Debussy ja jokunen jazzlevy olisi myös mukana. Tämä autiosaaritesti on muuten hauska: mitä oikeasti haluaisi kuunnella seuraavat kymmenen vuotta, kun mukaan saisi ottaa vain kymmenen levyä? Sixto Rodriguez on mielenkiintoinen ja hänen tarinaansa kannattaa tutustua. Lähiaikoina Tom Waits on tullut tutummaksi. Mozart ja varsinkin pianomusiikki on aina kolahtanut. Nämä saattaisivat myös päästä saarelle.
Muutama vuosi sitten hankimme kotiin asianmukaiset laitteet LP-levyjen kuuntelua varten. Vinyylilevy onkin se formaatti, jolla musiikkia pääasiassa kuuntelen. Kaikki uudet levyt, joita hankimme kotiin, ovat vinyylilevyjä. Suosittelen.
Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Jos vertaan tätä aikaa siihen, kun itse oli nuori, niin kyllä mahdollisuudet ovat paljon kattavammat. Opetusta on saatavilla helposti, jos vain haluaa ja musiikin kuuntelukin on tavattoman helppoa. Koko maailman musat ovat muutaman klikkauksen päässä. Tämä tuo järjettömän suuren mahdollisuuden. Toinen juttu on, osaammeko aina hyödyntää sitä. Musiikin kuuntelusta on tullut välillä semmoista kertakäyttötouhua. Itse olen aina opetuksessani korostanut monipuolisuutta. Vertaankin musiikkia usein ruokaan. Harva jaksaa syödä koko elämänsä ajan maksalaatikkoa tai lihamakaronilaatikkoa. Pitää syödä monipuolisesti, muuten kyllästyy. Sama pätee musiikkiin. Rohkeasti vaan klikkailemaan vieraitakin musiikkilajeja.
Ihmisten halu kuunnella, harrastaa ja soittaa musiikkia ei tule koskaan katoamaan. Vaikka formaatit muuttuvat, ihmisellä on aina myös kaipuu soittaa ja laulaa itse. Sen huomaan vaikkapa bändikouluissani, joihin aikuisetkin hakeutuvat soittamaan.
Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Vallan mainiosti sopivat yhteen. Meidän Eino Leino Band toteuttaa juuri sitä. Musaa ja runoja. Sattumoisin juuri pari päivää sitten sävelsin erääseen Leinon runoon musiikin. Se saattaa olla kesällä ohjelmistossa.
Kirjallisuuden avulla voi syventää suhdetta musiikkiin. Musaelämänkertoja luen mielelläni ja viimeksi luin kirjan Remu Aaltosesta. Intohimoni Beatles on tuonut kirjahyllyyn metrin verran aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Olen vähän huono lukemaan kaunokirjallisuutta. Jos kuitenkin löydän itseni sitä lukemasta, niin hotkaisen kirjan yleensä saman tien. Hyvä esimerkki tästä on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Kaverilla oli intohimo rintamamiestaloon aivan kuten minullakin. Syyt olivat toki erilaiset.
Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Erityismuistot liittyvät teiniaikoihin 1970-luvun puolivälissä. Koulumme yhteyteen Vantaan Martinlaaksoon tuli kirjasto. Käsikirjastopuolella tuli hengailtua aika lailla vapaatunneilla ja tutkiskeltua milloin mitäkin tietokirjaa. Guinnesin ennätysten kirja oli yksi suosikeista. Silloin siinä ei ollut kuvia, puhumattakaan väreistä.
Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Kuten todettua olen huono lukemaan, mutta piipahdan usein kirjaston nuottipuolella.
Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kliseenomaiselta saattaa kuulostaa, mutta kyllähän kirjasto nykyisessä muodossaan on aivan loistava palvelumuoto maksuttomuudessaan. Kaikille tasapuolinen. Musiikkikirjasto oli erittäin tärkeässä roolissa takavuosina, kun opiskelin Lahdessa konservatoriossa. Sieltähän ne kaikki nuotit lainattiin. Samoin uutuuslevyt kuunneltiin kirjastossa. Tässä on tapahtunut muutos, levyjä ei enää juurikaan kirjastossa kuunnella.
Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Merkillepantavaa on, että tapahtumia on runsaammin kuin ennen. Kesän vakiotapahtumien lisäksi esimerkiksi Virtapiiri-kuoron konsertit ja revyyt ovat olleet menestys. On runoviikko sekä Salla Aas Companyn ja Intopiukeen teatterituotantoja. Kaupungissa on nykyään lähes joka viikonloppu joku artisti tai bändi keikalla. Meillä täällä Jyränkölässä on musiikkitapahtumia karaokesta konsertteihin pitkin vuotta. Tapahtumia kyllä riittää, mutta tila-asia puhututtaa. Toivottavasti uudet kouluhankkeet tuovat helpotusta tilakysymykseen.
Paavon vinkit
The Beatles: Abbey Road cd/LP Tässä levyssä yhdistyy hienosti melodinen pop/rock ja mausteena sopivasti raivoa. Upeita melodioita ja harmonioita. Hiirikäsi ei ole vielä päässyt pilaamaan korjauksilla.
Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie Tämä vaan kolahti. Olimme juuri muuttaneet nykyiseen rintamamiestaloomme kun tämän luin.
Mitä muuta haluaisit sanoa
Muistakaa saunoa runsaasti!
Tiivistelmä
Paavo Hako
Musiikinopettaja, pianonvirittäjä
Toimii musiikin vastuuopettajana Jyränkölässä. Soittanut useissa bändikokoonpanoissa vuosien aikana, esimerkiksi Tupakan ystävissä.
Albumit
Tupakan ystävät: Tupakan ystävät
Tupakan ystävät: Elämisen riemu ja kurjuus
Tupakan ystävät: Mummola