Siirry sisältöön

Musakasvo Juhani Vilpas

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juhani Vilpas.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Juhani Vilpas. Tällä hetkellä asun Lahden Patoniityssä. Sävellän, sanoitan, soitan kitaraa ja laulan bändeissä Hämärän Jäärä, Viitapiru, Kadonneet Kosmonautit ja Kanki.

Nuorempana aikani kului enemmän kuvataiteen ja runouden parissa. Vuosia sitten koin jonkinlaisen täydellisen kyllästymisen muotokuvamaalaukseen, enkä ole sen jälkeen piirtänyt edes tikku-ukkoa. Runojen rustaaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska kaikki mitä kirjoitan, tuntuu nykyään lopulta päätyvän sanoituksiin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Juuri nyt yritämme saada valmiiksi Härärän Jäärän ensimmäistä levyän ja samalla äänittelen Juhani Vilpas sooloprojektia, jossa soitan kaikki soittimet itse. Suunnitelmiini kuuluu myös keskiaasialaisen kurkkulaulun opiskelu. Kitaransoitto, miksaaminen ja masterointi, ovat myös elämänpituinen savotta, joka onneksi ei koskaan valmistu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin kuuntelu ja tekeminen on on aina ollut tärkeä osa elämääni. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en jollain tavalla tekisi musiikkia. Nykyajan suosituista artisteista olen täysin pihalla lähinnä siksi, että en koskaan kuuntele kaupallisia radiokanavia. Tulen niistä vain ärtyneeksi. Onneksi pienlevy-yhtiöt julkaisevat vielä sentään kiinnostavaa musiikkia.

Erityisesti pidän siitä, että kun otan kitaran telineestä ja alan soittamaan, en välttämättä lainkaan tiedä mitä tulee syntymään. Se on aina ikään kuin pieni seikkailu. Sekin, että jos päässä soi valmis idea, mutta soittotaidot eivät täysin riitä sen toteuttamiseen, on mielenkiintoinen haaste.

Nuorena levylautasella kului mm. The Velvet Underground, John Cage, Chopin, Sielun Veljet, Steve Reich, John Coltrane, Olavi Virta, Nick Drake, Dead Kennedys, Kauko Röyhkä, Pohjantahti, Howlin’ Wolf , Pink Floyd, Tom Waits jne. Juuri nyt taustalla soi vuorotellen The Mystery of the Bulgarian Voices ja Richard Dawson.

Ehkä suurimat yksittäiset teokset ja albumit, joiden alkutahdeista jo menen kananlihalle, ovat: Wolfgang Amadeus Mozart - Requiem, Nusrat Fateh Ali Khan - Mustt Mustt ja Kuusumun Profeetta – Hymyilevien laivojen satama.

Sama epämääräinen musiikkimauton linja jatkuu kai hautaan asti. Mielestäni kaikista musiikkigenreistä, paitsi jodlauksesta, löytyy hyvää ja huonoa musiikkia. Lainasin Lahden musiikkiosastolta aikoinaan neljä jodlauslevyä, koska erheellisesti kuvittelin, että löytyyhän tästäkin genrestä varmaan helmiä. Ei löydy. Jodlaus on saatanasta ja mielestäni sopiva rangaistus jodlauslevyn hallussapidosta olisi jonkinlainen uudelleenkoulutusleiri.

Välillä, varsinkin jos itse intensiivisesti säveltää ja sanoittaa, minulla on kausia, jolloin liesituulettimen kohinassakin kuulee musiikillisia ideoita. Silloin en todellakaan halua kuunnella musiikkia. Ennen näinä kausina Yle-puhe kuului keittiössäni, mutta nyt sekin muuttui musiikkiradioksi. Onneksi nykyään voi kuunnella Areenasta kiiinnostavimmat ohjelmat podcastina, kuten vaikkapa Kalle Haatanen tai tiedeykkönen.

Muista harrastuksista voisin mainita, että kaiken luppoajan, mitä jodlauksen vastustamiselta jää, käytän sikarilaatikkokitaroiden suunnitteluun ja valmistukseen. Kesäisin minut voi löytää myös Tonttilan tenniskentältä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkimaailma on ollut jo pitkään valtavassa myllerryksessä. Näen siinä paljon hyviä, mutta myös paljon huonoja puolia. Julkaiseminen on entistä helpompaa, toisaalta taas korvausten saaminen omasta työstä entistä vaikeampaa. Spotify on jo muuttanut kappaleiden rakennetta. Kappaleet ovat lyhentyneet, ja pitkät introt ovat harvinaisuus, koska ensimmäisessä 30 sekunnissa pitää jo päästä kertosäkeeseen. Nykyään tekoäly päättä sen, mitä musiikkia sinulle suositellaan. Vaarana on, että ihminen joutuu jo nuorena musiikkikuplaan, jossa hän ei kuule erilaista ja yllättävää musiikkia. Toisaalta taas koko musiikkimaailma on avoinna parin klikkauksen päässä.

En olisi silti kovin huolissani siitä, että mielenkiintoista musiikkia ei tehtäisi. Aina tulee olemaan artisteja, joille rahanteko on sivuseikka, ja nykyään he voivat tehdä laadukkaita äänitteitä halvalla omassa olohuoneessaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus, musiikki, kuvaamataide, teatteri ja muut taiteenalat linkittyvät aina toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Runouden ja musiikin liittohan on aina ollut läheinen. Kun itse siirryin runojen kirjoittamisesta enemmän sanoitusten kirjoittamiseen, arvostukseni sanoittajia kohtaan nousi. Vaikkapa 4-5 minuutin kappale asettaa aika tiukat rajat sille, mitä siihen ehtii tiivistää. Toisaalta, juuri se siitä tekeekin niin mielenkiintoista. Japanilainen kolmisäkeinen haiku-runous on mielestäni lähimpänä sanoittamista.

Yöpöydälläni on aina vähintään kaksi kirjaa joita luen vuorotellen. Nyt ne ovat: Farancesto Redin Käärmeistä ja hyönteisistä ja Riikka Kauhovaaran Villi ihminen ja muita luontokappaleita. Aivan mainioita kirjoja, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan ainakin sanoituksiini.

Suomalaisista runouden ja musiikin täydellisistä liitoista tulee näin äkkiseltään mieleen J. K. Ihalaisen ja 500 kg lihaa yhtyeen levyt.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koin melkoisen rajun siirtymän aikuisten kirjallisuuuden pariin, kun varhaisteininä ahmin
kaikki Edgar Rice Burroughsin tieteissarjan kirjat John Carterista, joka joutuu mystisesti
Mars-planeetalle. Lainasin vahingossa William S. Burroughsin Alastoman lounaan luullen
sitä Edgar Rice Burroughsin Mars kirjaksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Noin viisi vuotta sitten päätin että pidän tauon
kaunokirjallisuuden lukemisesta ja keskityn vain tietokirjoihin. Olen oppinut valtavasti
tähtitieteestä,evoluutiosta, biologiasta, psykologiasta, historiasta, tietoisuuden tutkimuksesta ja niin monista mielenkiintoisista aloista. Varsinkin Terra Cognitan tietokirjat ovat loppumaton aarreaitta. Niitä toivoisinkin kirjastoon lisää.

Lahdessa on erinomainen musiikkiosasto. Palvelu on hyvää ja aineisto suhteellisen monipuolista. Silloin tällöin lainaan aivan summamutikassa jotakin, mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Näin löytyy joskus todellisia helmiä. Välillä olen käyttänyt musiikkiosaston studiota äänitykseen ja musiikkivideoiden editoimiseen. Nuottikirjoja, soitinrakennuskirjoja ja äänitystekniikkakirjoja tulee myös lainattua.

Kirjasto on myös miellyttävä kohtaamispaikka. Usein sopii tapaamisen sinne, tai vaan sattuu
törmäämään johonkin tuttuun. Lahden kaupunginkirjaston edessä, vaikkapa siinä altaan paikalla, voisikin kesäisin olla jonkinlainen kohtaamispaikka, jossa voisi istuskella ja vaikkapa lueskella.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, jossa sinulle ei yritetä myydä mitään.Olen todella huolissani siitä, että nyt kun Lahden kaupunginteatteri yhtiöitetään, seuraavaksi liipasimella on kirjasto. Se on mielestäni kirjaston loppu ei-kaupallisena keitaana.

Kirjastoilla on erittäin suuri merkitys yleissivistävänä, hyvinvointia ja lukutaitoa edistävänä laitoksena. Itse esimerkiksi olisin aivan eri ihminen ilman kirjastoa.

Ehkä toivoisin Lahden kaupunginkirjastoon vielä enemmän luentoja, harrastuspiirejä, konsertteja ja vaikka mitä tapahtumia. Koulujen ja kirjaston yhteistyötä voisi myös kehittää lisää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Näinkin pieneksi kaupungiksi Lahden kurttuuritarjonta on yllättävän korkeatasoista ja
monipuolista. Tosin Lahden taidemuseon tilat ovat tähän mennessä oleet aivan naurettavan huonot.Uskon kuitenkin, että TAJUMO-hanke voi hyvinkin onnistua yli odotusten.

Hieman arveluttaa se, että miten kuvataiteiden opetuksen alasajo Lahdessa tulee vaikuttamaan
vaikkapa bänditoimintaan ja ovatko sopenkorven treenikämpät uhattuina, kun aluetta kaavoitetaan uudelleen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Yat-Kha – Yenisei punk
-Rock ja Tuvalainen kansanmusiikki yhdistyy kiinnostavalla tavalla.
Kari Engvist – Olemisen porteilla
-Tietoisuutta, kvanttiteoriaa ja muita hankalahkoja aiheita hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettuna.
Matti Hagelberg – Kekkonen
-Hagelberg nyt vaan on sarjakuvataiteen nero yli inhimillisen käsityskyvyn.

Lokakuun musakasvon Kikka Laitisen kysymys sinulle: ”-Mikä on parasta musiikin teossa ja miksi olet valinnut musiikin ilmaisukeinoksesi?"
Olin ehkä 15-vuotias, kun löysin Sirkka Turkan ja Pentti Saarikosken runouden. Silloin päätin, että minusta ei tulekaan taidemaalaria ja sarjakuvataiteilijaa, vaan runoilija. Parissa runokilpailussa menestyinkin, mutta sitten se hetki, kun kytkin ensimmäisen sähkökitaran vahvistimeen, väänsin nupit kaakkoon ja iskin kitaraa, pilasi kaiken.

Parasta musiikin teossa on tunnelmien luominen pienten tarinoiden ja tuokiokuvien avulla. En
yleensä tee lauluja itsestäni, vaan kuvittelen jonkin tietynkaltaisen henkilön tiettyyn tilanteeseen. Musiikkkia voi myös tehdä yksin ja porukassa. Bändityöskentely opettaa luopumaan omista toimimattomista ideoista ja on välillä parasta maailmassa ja välillä kuin huono parisuhde

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.