Kategoria: Uncategorized

Digitaidoista on tulossa jo lukutaitoon verrattava kansalaistaito, jonka puutteet vaikeuttavat asioiden hoitamista ja yhteiskunnan kehityksen mukana pysymistä. Yhteiskunnan digitalisoituessa kirjastot ovatkin nopeasti omaksuneet erilaiset digilaiteopastukset ja tietokonekurssit osaksi perustoimintaansa. Kirjastosta saatava tuki on nopeaa, helposti lähestyttävää - ja aina maksutonta.

Lahdessa oman laitteen kanssa voi neuvoa tulla kysymään kirjaston Mediapajasta tai Vertaisopastuksesta. Opastuksista kannattaa kysellä ihan ensin omasta lähikirjastosta. Jos kurssia tai ohjattua opastusta ei ole omassa kirjastossa tarjolla, voi avun silti saada henkilökohtaisesti varattavassa opastuksessa. Perusteellisempaa tablet-laitteiden ja tietokoneen käytön opastusta saa peruskursseilla, sekä erilaisilla teemakursseilla, joissa keskitytään yhteen aiheeseen tai palveluun, esimerkiksi WhatsAppin käyttöön.

Poikkeusaikana digiopastusta annetaan etänä

Korona-aika toi mukanaan isoja muutoksia kirjastojen tarjoamaan digitukeen. Tätä kirjoittaessani lähikontaktissa tapahtuva opastus ei ole ollenkaan mahdollista, joten kirjaston tiloissa tarjottava opastus on tauolla. Digiopastusten osalta olemme varautuneet poikkeusolojen pitkäänkin jatkumiseen ja ryhdyimme sen vuoksi jo keväällä tarjoamaan opastusta etänä. Digilaitepulmia ratkotaan nyt puhelimitse tai sähköpostitse. Apua voi saada jättämällä yhteystietonsa ja kuvauksen ongelmasta joko puhelimitse pääkirjaston media- ja musiikkipalveluihin 044 416 3517 tai sähköpostitse lehtilukusali.kirjasto@lahti.fi.  Opastus on kertaluontoinen ja maksimissaan tunnin kestoinen. Valitse siis yksi tärkein ratkaistava kysymys. Huomoithan myös että kaikkia asioita ei ole mahdollista hoitaa etänä näkemättä asiakkaan laitetta.

Digitaitojen tueksi kirjastolaiset ovat myös tehneet video-opastuksia, jotka löytyvät Lahden kirjaston YouTube-kanavalta ja Lastu-verkkokirjaston Asiakaskurssit -sivuilta. Linkki kirjaston YouTube-kanavalle.
Linkki uuteen ikkunaan avautuvaan kirjaston YouTube -kanavaan.
Linkki uuteen ikkunaan avautuvaan Lahden pääkirjaston Asiakaskurssit-sivuun. Opasvideoiden avulla voi opetella e-kirjaston käyttöä tai videopuhelun soittamista.

Pääkirjaston mediaohjaaja Lauri Hänninen kannustaa kokeilemaan EtäDigiopastusta:

”Toistaiseksi olemme saaneet kyselyitä muun muassa sähköpostin ja e-aineiston käyttöön liittyen. Perinteisissä digiopastuksissamme asiakkaiden pulmat painottuvat usein oman älylaitteen hallintaan. Peruskäytössä tulee vastaan asioita laidasta laitaan, joten ei ole ihme, että pulmien ratkaiseminen puhelimitse saattaa tuntua mahdottomalta. Kynnys ottaa yhteyttä jää siksi herkästi korkeaksi. Jos asian kanssa kuitenkin painii yksin, kannustan ehdottomasti ottamaan meihin yhteyttä. Ongelmat ovat usein selvitettävissä etänäkin, koska puhelimen saa kaiuttimelle, jolloin kädet jäävät vapaaksi ja omaa älypuhelintakin koskevia asioita voi samalla selvittää.”

Jätä siis rohkeasti yhteydenottopyyntö mediaohjaajille! Laiteongelmien kanssa ei tarvitse jäädä yksin sosiaalisen etäisyydenpidon aikanakaan.

Merja Taavila
pedagoginen informaatikko / Lahden pääkirjasto

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Antti Kokkonen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Antti Kokkonen, kitaran soittaja, jonka tunnette Profane Omen ja Kill The Romance yhtyeistä. Tällä hetkellä aktiivinen yhtye on Social Stain, jonka debyyttilevylle on pikkuhiljaa odotettavissa jatkoa. Levy on melko lailla kaikin puolin nauhoitettu ja julkaisukuvioita selvittelemme.
Ammatiltani olen lähihoitaja ja työskentelen kehitysvammaisten parissa ja musiikilliselta kantilta työpäiväni kuluvat Fröbelin Palikoiden säestämänä. Joka päivä ja joka hetki kuuluu musiikkia. Jos ei oikeasti, niin mielessä. Usein mielessäni kuuluu musiikkia, josta välillä ihmettelen, että mistä tämä oikein juontuu. Sen kaiken ohjaaminen ulos muiden kuultavaksi ja ymmärrettäväksi on ikuinen haaste, jota en suinkaan pidä tavoitteena. Musiikki antaa kuitenkin jotain koko ajan itselleni.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Social Stain on seuraavan levynsä suhteen melko valmis paketti ja live-show on ammattimainen rock n´roll show. No questions asked. Just answered.
Itse koen lyriikoiden kirjoittamisen haastavaksi. Siinä joutuu itsestään paljastamaan paljon ja myös kohtaamaan itseään enkä aina pidä siitä, mitä toisinaan itsestäni löydän. Itsensä kohtaaminen ja hyväksyminen on vaikeaa. Tämän tekeminen julkiseksi tuo oman lisänsä asiaan enkä välttämättä näe siinä järkeä, ellei se todellakin tunnu oikealta.
Minulla on biisejä, joihin koetan työstää sanoituksia, mutta vielä en ole edes kokeillut osaisinko itse niitä edes laulaa. Kai se jonkinmoista örinää tai ärinää olisi. Ajattelisin niin, että kunhan lyriikat ovat kunnossa ja sinulla on painavaa asiaa niin silloin itse lauluäänellä ei pitäisi paljoa olla edes väliä. Asia on punk.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on elämää. En osaisi kuvitella mitä elämä olisi ilman sitä. Olen kuullut ihmisistä, joille musiikki ei merkitse mitään. Itselleni se on elinehto. Aina on olemassa musiikkia. Kaikki on rytmiä. Kaikki perustuu säännönmukaisuudelle ja aineen värähtelyille. Kaikella on taajuutensa. Kaikki on musiikkia.
Punk on vaikuttanut ajatteluuni suuresti. Sekä niin myös jazz, jossa kaikki on mahdollista. Mahdollisuudet näiden musiikin lajien tuntemuksen laajentamiseen antoi kirjasto. Levykaupassa tarvitsi rahaa, kun taas kirjastosta sait lainata isot läjät levyjä, jotka sinua saattoi kiinnostaa vain vähän, mutta joista löysit elämääsi mullistavaa musiikkia.
Metallican innoittamana aloin soittamaan kitaraa. Ystäväni kanssa sovimme vain, että minä alan soittamaan kitaraa ja hän rumpuja. That's it. Onneksi nämä ovat paljastuneet soittimiksi, joihin löytyy ehkä lahjakkuuttakin. Hänen kanssaan edelleen soitamme yhdessä Social Stain- yhtyeessä. Aloittaessamme soittamista YouTubea ei ollut olemassa vaan ystäväni Mika Tantun kanssa olimme kirjaston soitonopaskirjojen varassa. Viikottaiset käynnit Nastolan kirjastossa kuuluivat elämäämme niin kuin myös päivittäiset soittoharjoitukset, joissa selailimme soitto-oppaita tai Matti Oilingin opetuskirjoja.
Myöhemmin Megadeth:in tabulatuurikirjat olivat jatkuvassa lainassa ja Yngwie Malmsteenin opetusvideosta oppimaamme vertailimme silloisen yhtyeemme toisen kitaristin Tomi Luoman kanssa. Myös aiempi Kuukauden Musakasvo Kimmo Korhonen oli meille ikätovereille esikuva kitaransoiton suhteen.
Kaiken heavy metal- kaman joukossa saatoin kirjastosta ilman mitään ongelmaa lainata myös muuta mielenkiintoni herättävää materiaalia. No Doubt- yhtyeen keikkavideo sekä The Prodigyn videokokoelma oli jotain aivan muuta, mitä olin siihen asti kuunnellut, mutta musiikki tuntui hyvältä. Tämä ajanjakso on jäänyt mieleeni siksi, koska täytin silloin 16 vuotta ja äidin luvalla otin ensimmäisen lävistykseni. Tässä oli varmasti osansa ulkomusiikillisilla vaikutteilla, joille olen altis.
Musiikin suhteen olen äärimmäisen moniruokainen. On vain hyvää tai huonoa musiikkia. Itse nautin molemmista.

Olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Moni niin sanoo, mutta itse olisin valmis heittämään hohtimet kaivoon niin todistaakseni. Tai siis läheiseni voisivat sanoa, etteivät koskaan osaa odottaa, mitä seuraavaksi laitan soimaan.
Nykyisenä Spotify-aikana sovellukset itsessään tietävät paremmin, mitä haluan kuunnella ja se pelottaa minua. Se, että sovellus soittaa aina hyvää musaa, rajoittaa valtavasti koska se, että kuuntelee asioita vähän mukavuusalueen ulkopuolelta kehittää niin muusikkona kuin ihmisenäkin. Kannattaa pitää näkökulma laajana.
Metal, rock, rap, reggae, hip-hop, punk, jazz. Mielentilan mukaan valikoituu, mitä kuuntelen. Koska työssäni kuuntelen niin paljon meteliä ylipäänsä, kotiin tullessani kaipaan hiljaisuutta, mutta taasen työmatkat kulkiessani bussilla, minulla on aikaa, jolloin voin vain kuunnella musiikkia. Työstän joko omia sävellyksiä tai uppoudun musiikkiin muuten vaan. Tai vain ihanaan hiljaisuuteen.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden
Taannoin näin dokumentin vangeista, jotka rap-musiikin avulla käsittelevät tunteitaan. Tämä valaa uskoa siihen minkä itsekin tiedän, että musiikilla pelastetaan elämiä. Musiikki auttaa käsittelemään niitä vaikeita asioita, joista luulet vain itsesi kärsivän. Todellisuudessa meitä löytyy monia, jotka painimme samojen asioiden kanssa. Musiikin avulla jaamme tuntemaamme ja toteamme, että emme olekaan yksin kaikkien ajatustemme kanssa.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Näin korona-keväänä sattui, että Alisteir Crowleyn "Uuden aikakauden profeetta - koottuja kirjoituksia" jäi minulle pitkäksi aikaa lainaan. "Apinoiden planeetta" on myös sattumalta lainassa ja tämän luin todella nopeasti, koska elokuva aiheesta on niin kova. Paul Stanleyn "Backstage-pass" on myös lainassa, mutta sitä ei ole tullut luettua niin aktiivisesti kuin alkuun odotin. Kaikista eniten luen muusikoiden elämänkertoja.
Fantasiakirjallisuus kiinnostaa, mutta en ole asian äärelle ehtinyt istahtaa niin paljon, kuin tahtoisin. Nyt on menossa Jean Raben "Kuoleman tie", Kivistänäkijät- sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa sai hyvin otteeseensa ja sen otin kirjaston hyllystä ilman mitään ennakkotietoja tai suosituksia. Ihan vain kannen perusteella. Mahtavaa, että näin voi tehdä.

Sanoitukset voivat nostaa sävellyksen astetta korkeammalle. Sävellys on olemassa ilman sanoituksia (ja toisinpäin), mutta sanoitukset kohottavat sävellyksen sfääreihin, joita ei säveltäessä osaa välttämättä ajatella. Tai kun örinää kuunnellessa luet samalla sanoituksia, niin biisi paranee entisestään, jos sanoitukset koskettavat. Sanoittamiseen auttaa lukeminen. "Lukeminen kannattaa aina."

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koulussamme ala-asteella kävi kirjastoauto, jonka kuljettaja oli mitä hulvattomin ukko ja hänellä oli hienot viikset. Häneltä on jäänyt muutamia lausahduksia elämään omaan sanavarastooni. C- kasettina lainasin kirjastoautosta Anthraxin State of Euphoria, jonka tahtiin kuvasin itseäni skeittaamassa, sekä Van Halenin Balance, jolta löytyvä "I can't stop loving you" soi korvalappustereoissani haikaillessani ihastukseni perään. Isäni faxilla kopioin kansista A4:ia, jotka sinitarralla liimasin huoneeni seinälle.
Taannoin muuttaessamme löysin kirjaston kuitin vuodelta 1998, jossa oli Sepulturan livevideo "Under Siege". Se oli silloin ensimmäistä örinä-musiikkia minulle ja tätä katsoimme paljon ja opiskelimme rock-liikkeitä.
Ennen soittoharrastustamme lainasimme Black Belt- taistelulajilehtiä ja skeittaamiseen liittyviä kirjoja. Monet kesäpäivien pyöräretkistämme suuntautuivatkin Nastolan kirjastoon.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Lainaan kirjastosta elokuvia ja tv-sarjoja, kirjoja minulla on jatkuvasti kesken ainakin kaksi. Käyn lukemassa ainakin musiikkiaiheisia aikakausilehtiä. Parasta kirjastossa on se, että kaikki mahdollinen tieto on saatavilla ja voit myös keskittyä siihen ilman häiriötekijöitä. Jos on pakko lukea jotain, tulen lukemaan sitä kirjastoon, etten voi vain nukahtaa kesken kaiken. Aikoinaan kyseisestä syystä tulin levytyssopimukset lukemaan läpi kirjastoon.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Äidinkielen opetusta ei kouluaikana niin osannut arvostaa, mutta nykyään tiedän, että rakentamalla lauseita ja noudattamalla kielioppia jäsennät omia ajatuksiasi. Kirjoitat ajatuksesi. Olet, mitä kirjoitat. Lukemalla opit ajattelemaan. Lue.

Nykypäivänä suoratoiston ja netin aikana kirjaston rooli varmasti muuttuu, mutta kirjasto on itselleni ollut myös paljon enemmän kuin vain ne lainattavat asiat. Se on paikka, johon tulla ja jossa saa olla. Se, että on sellainen kaikille avoin paikka olemassa, on korvaamatonta.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Torvi on hyvä paikka. Tunnelma on aina katossa, koska kattokin on matala. Torvessa ihmisiin voit aina luottaa.
Möysän musaklubi on mahtava ja aivan eurooppalaista huipputasoa oleva keikkapaikka. Siellä on tapanani keikkojen jälkeen jäädä oleilemaan ja katsella ihmisiä ja bändien roudaamista, koska se muistuttaa niin paljon ulkomailla keikkailusta. Pärjää vertailussa laadukkaiden ranskalaisten rock-klubien kanssa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Steven Hallin "Haiteksti" oli kirja, joka jäi mieleen. "Käsitteellinen kala, joka syö ihmisen muistoja." Tämän aion vielä lukea uudestaan jossain vaiheessa.
Edgar Rice Burroughsin ensimmäinen "Tarzan" englannin kielisenä oli mielettömän hieno kokemus, josta nautin ihan aikuisiällä.
Kolmas lukuvinkkini olisi Jim Al-Khalilin "Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita". Siinä on asiaa universumista ymmärrettävässä muodossa. Pään sisälle tulee hurjasti tilaa tätä lukiessa.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Marko Haavisto.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marko Juha Kalevi Haavisto, soitto- ja laulumies. Musiikki on ollut punainen lankani lapsuudesta lähtien ja on sitä edelleen. Instrumenttejani ovat äänihuulet, kitara ja basso. Laulujen teko on ollut lempilajini alusta alkaen. Bändi-hommat ovat myös olleet aina osa elämääni; siitä alkaen kun kitara mitenkään alkoi pysyä kädessä, eli -79 lähtien.

Tähän päivään mennessä tehtyjä levyjä on kertynyt n. kaksikymmentä albumia, kaiken kaikkiaan. Kirjoittamiani lauluja on Teoston luettelon mukaan reilut viisisataa kappaletta.

Olen aina ollut kiinnostunut myös ihmisistä sekä kaikenlaisista ”huruhommista”, kuten henkimaailmoista, okkultismista, ufoista ja muista senkaltaisista asioista.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tätä kirjoittaessa kovin haaste juuri nyt, on pitää uskoa tulevaan yllä ja selvitä jotenkin tämän Koronan aiheuttaman ja täysin yllättäen saapuneen lamakauden yli.

Uusi Poutahaukat-albumi on työn alla ja siinä vaiheessa, että laulut ovat jo olemassa ja äänitykset käynnistyneet. Tämä nyt tekeillä oleva levy julkaistaan suunnitelman mukaan keväällä 2021. Tämän kevään aikana ilmestyy kymmenes Poutahaukat-levy ”2005”, joka nimensä mukaisesti on äänitetty tammikuussa -05. Levy jäi tuolloin julkaisematta kokoonpano-muutoksien myötä ja nyt viisitoista vuotta myöhemmin se siis näkee päivänvalon. Olen tästä hyvin iloinen, sillä nuo nauhoitukset ovat useaan kertaan vuosien mittaan palailleet mieleen ja nyt vihoviimein harmittelu loistavan julkaisemattoman materiaalin vuoksi saa päättyä.

Toivon tällä hetkellä kovasti, että kesän keikat niin meidän kuin kaikkien muidenkin osalta säilyisivät ja että elämä kullakin sektorilla normalisoituisi niin pian kuin mahdollista.

Matka country&western-musiikin parissa jatkuu edelleen. Se etenee hitaasti mutta mukavasti; penkomista ja ihmeteltävää riittää. Skaala on laaja, miltei mieletön - kuin suomalainen iskelmämusiikki; paljon hyvää, hyvin paljon myös kehnoa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki ja laulut monista eri suunnista ja tyylilajeista; ovat aina olleet mm. nostattavia, kannustavia, rohkaisevia ja myös opettavia. Musa tuo lohtua suruun, aihetta iloon - uskoa elämään ja omiin unelmiin. Pakko sanoa, etä musiikki on ohjannut mun elämää hyvin vahvasti. Se ei ole ollut oma valintani, niin se vain on mennyt. Koulut meni persiilleen, koska päässä vain soi. Olin useimmiten paikalla, mutta hyvin harvoin läsnä. Kun suurin osa oppilaista keskittyi koulunkäyntiin, minä keskityin mm. Juice Leskisen tuotantoon. Jatko-opintoja en suostunut tai edes osannut miettiä, koska kaikki näytti niin päivänselvältä; musaa, musaa ja musaa - lauluntekoa ja bändihommia.

Suurinta on vaikea sanoa tai nostaa vain yhtä ylitse muiden. On ollut eri vaiheita tottakai, mutta pitkäaikaisimpia ja vaikuttavimpia ovat olleet (alusta näihin päiviin): Teddy & The Tigers, Sleepy Sleepers, Elvis Presley, Black Sabbath, Rauli Badding Somerjoki, Roy Orbison, Hank Williams, Johnny Cash, Jerry Lee Lewis, Tapio Rautavaara ja Willie Nelson…muutamia mainitakseni.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tilanne on mielenkiintoinen. Levymyynnit lasketaan nykyään kymmenissä, maksimissaan sadoissa kappaleissa useimpien kohdalla. Toisaalta spotify ynnä muut palvelut tarjoaa musiikin helpommin ihmisten saataville, eli mahdollisuudet tulla kuulluksi ovat kenties helpottuneet. Live-tilaisuuksia järjestetään jonkun mittauksen mukaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jos Rautavaaran aikaan leipä oli pieninä palasina, nyt paloista on enää muruset jäljellä.

Totuus on, ettei tätä ammattina voi suositella kellekään. Jos kuitenkin omaat hullun innokkuuden ja  musiikkia rakastavan sydämen, anna mennä. Mutta mene täysillä ja löydä oma juttu ja seuraa sitä.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kaikki tukee toinen toistaan. Hyvä kirja voi johtaa hyvään leffaan, molemmat voivat innostaa sanoitukseen ja sävellykseen. Lukeminen edesauttaa ehdottomasti sanoitus-työtä. Etenkin nuorempana sain sytykettä tekstin tekoon mm. Mika Waltarin tuotannosta. Edelleen hyvä kirjallisuus ruokkii omaa kirjoittamista, hyvät biisit innostaa omien laulujen säveltämiseen.

Tällä hetkellä yöpöydällä on Mellon ”Havahtumisia”, menossa ties kuinka monetta kertaa. Viimeisin lukemani romaani taisi olla Clive Barkerin käsialaa.

Monesti laulu on laulu. Laulun teksti ei kanna ilman melodiaa ja päinvastoin. Parhaimmillaan sävelmä on niin rikas, että se saa kylmät väreet vaikka vain viheltäen esitettynä. Parhaat lyriikat taas toimivat myös kirjallisessa muodossa; joko luettuna tai lausuttuna.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Aikaa ennen kuin isä kotiin levysoittimen osti, käytiin toisinaan kirjastossa Elvistä kuuntelemassa. Hieman myöhemmin kun löysin Baddingin, oli miehen levyt, etenkin alkupään tuotanto täysin "kiven alla". Raulin eka levy ”Synnyin Rokkaamaan”, löytyi kuitenkin kirjastosta - se ei ollut lainattavissa, mutta kuunneltavissa kyllä. Muistan sen kuin eilisen päivän; istuin pehmeälle sohvatuolille, laitoin luurit päähän ja kohta kajahti; ”Disko heilui ja keinui rokaten ja rollaten…” Paljon myöhemmin, kun olin jo 19 vuotias, silloinen avopuolisoni sai työpaikan kirjastosta ja alkoi tutustuttaa meikäläistä kirjojen maailmaan; Stephen Kingistä se lähti...

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Poikkean kuukausittain kopiokoneen ääreen, samalla saattaa tarttua matkaan kirja tai pari. Kirjasto täyttää tarpeeni loistavasti, juuri nyt ei mitään toiveita parannusten suhteen nouse mieleeni.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto = kaunis ja merkityksellinen asia. Ehdottomasti säilytettävä kaiken kansan saatavilla ja laina-palvelut maksuttomina. Voin puhua vain omasta puolesta, mutta minulle kouluja käymättömälle kymppiluokkalaiselle kirjasto on toiminut opettajana sekä tajunnan laajentajana parhaasta päästä. Kirjasto suo viihtymistä ja antaa ajattelun aihetta, saattelee uuden äärelle ja auttaa etsivää löytämään. Ja harvemmin kirjasto-retkeä, ettei joku tuttu tulisi sanalle. Kirjasto on aina hyvä kokemus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahti on paranemaan päin. Tarjonnassa alkaa riittää moneen menoon, on klubi-toimintaa monenlaista, aktiivisia elävän musiikin paikkoja sekä pienemmille että isommille bändeille ja nimille. Toivon, että lahtelaiset liikkuvat näissä tilaisuuksissa jatkossakin enenevissä määrin.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Muutama kirja, jotka aikanaan mullistivat maailmaani ja innostivat elämässä eteenpäin: Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen,
Victor Hugo - Kurjat, Fjodor Dostojevski - Rikos ja Rangaistus. Klassikoita kaikki tyynni, mutta juuri sen kaiken uskomattoman hyvän tähden, mitä tarinat sisällään pitävät! Nämä luettuani, paluuta entiseen ei ollut.

Muutamaa levyä on hankala suositella, mutta mm. näihin muutamaan artistiin tutustuin itse syvemmin aikanaan kirjaston suomien mahdollisuuksien avulla; Hank Williams, J.J. Cale ja Bob Dylan. Siinäpä kolme kovaa lauluntekijää, joilta voi ottaa oppia mm. siitä; kuinka elämän kokoinen tarina kerrotaan kolmella soinnulla alle kolmessa minuutissa, miten svengiä eletään sekä hengitetään ja kuinka yksinkertaisuus liki aina on valttia.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden kaupunginkirjaston työntekijät ovat tuottaneet lukuisia videoita ja materiaaleja opettajien ja kasvattajien tueksi.

Alle kouluikäiset ja esikouluikäiset

• Vinkkejä ääneenlukemiseen -video. Mistä on onnistunut ääneenlukuhetki tehty? Videolla kerrotaan muutamasta seikasta, jotka kannattaa ottaa huomioon luettaessa ääneen lapselle ja lapsen kanssa.
• Alle kouluikäisille kuvakirjavinkkejä -video. Vinkkivideo erityisesti alle kouluikäisille sopivista uusista kuvakirjoista ja syistä lukea lapselle.
• Lempi Loikkeliinin kirjavinkkejä -videossa Lempi esittelee 0-5-vuotiaiden Lukusankaridiplomiin kuuluvia kirjoja ja kertoo kuinka diplomi suoritetaan.
• Lempi Loikkeliinin kirjavinkkejä lyhyesti -videossa, Lempi esittelee kolme 0-5-vuotiaiden Lukusankaridiplomiin kuuluvaa kirjaa ja kertoo kuinka diplomi suoritetaan.
• Kirjasto tutuksi Lempi Loikkeliinin kanssa -video esikoululaisille ja 1. luokkalaisille. Lempi Loikkeliinilla on vihdoin oma kirjastokortti, hän tulee Pikku-Lempin kanssa tutustumaan kirjastoon ja hämmästyy, mitä kaikkea kivaa kirjastossa voikaan tehdä!

Perusopetuksen alaluokat

• 1.-6. luokkien lukudiplomitrailerit Kuinka lukudiplomi suoritetaan? Jokaiselle luokalle on tehty traileri, joka sisältää muutaman vinkin lukudiplomilistalta sekä ohjeet diplomin suorittamiseen.
• Kirjasto tutuksi Lempi Loikkeliinin kanssa, video esikoululaisille ja 1. luokkalaisille. Lempi Loikkeliinilla on vihdoin oma kirjastokortti, hän tulee Pikku-Lempin kanssa tutustumaan kirjastoon ja hämmästyy, mitä kaikkea kivaa kirjastossa voikaan tehdä!
• Kirjastoauto Pegasokseen tutustuminen -video on suunnattu 1. luokkalaisille. Hyppää Lahden kirjastoauto Pegasoksen kyytiin! Kuulet miten kirjastoautossa kuuluu toimia ja mitä lainattavaa sieltä löytyy. 
• 1.-luokkalaisille suunnattu mediakasvatusvideo: Kyllä lukeminen pelittää! Valitsetko ruutuaikaa vai lukuaikaa? Kirjaston maskotti Kuoma Repolainen opastaa lukuharrastuksen alkuun. 
• 2.-luokkalaisille suunnattu mediakasvatusvideo aiheesta some- ja tunnetaidot. Videolla Netikettikoira Rico neuvoo: näin pärjäät somessa.
• Kirjavinkkausta 3.-luokkalaisille.
• 4.-luokkalaisille suunnatun lastenkirjailija Terhi Kankaan virtuaalivierailun tallenteen voi katsoa Kirjastokaistan sivuilta. Kangas kertoi teoksistaan ja vastasi oppilaiden kysymyksiin virtuaalivierailulla, joka järjestettiin 21.4.2020 osana Lukuviikon viettoa.
• 5.-luokkalaisille suunnattu Minä somessa - some minussa -mediakasvatustunti. PowerPoint -materiaali sisältää myös videoita ja on tarkoitettu yhdessä oppilaiden kanssa läpikäytäväksi ja pohdittavaksi.

Perusopetuksen yläluokat

• Video valeuutisista. Videolla on esitelty kolme esimerkkiuutista. Tunnistatko mikä uutinen on totta, mikä ei?
• 7.-luokkalaisten lukukipinöitä - Miksi lukeminen kannattaa? Materiaali aiheen käsittelyyn ja pohtimiseen oppilaiden kanssa.
• Kirjavinkkausta 8.-luokkalaisille. Kirjavinkkejä eri genreistä.
• Kirjavinkkausta 9.-luokkalaisille. Kotimaista kirjallisuutta Ellibs e-kirjapalvelusta.
• Sanataidevirikkeitä. Vinkkejä kirjoittamiseen.

Toinen aste

• Sanataidevirikkeitä -videosarjassa on luovuutta kutkuttelevia kirjoitustehtäviä.
• Kirjavinkkivideo: uudehkoa kotimaista ja käännöskirjallisuutta (avautuu uuteen välilehteen)
• Kirjavinkkivideo: Epätavallisia tarinoita (avautuu uuteen välilehteen)

Rekisterinpitäjä: Lahden kaupunginkirjasto, Kirkkokatu 31, PL 91 15141 Lahti.  

Yhteyshenkilö rekisteriä koskevissa asioissa:
Kirjastopalvelukoordinaattori
Johanna Kalliomaa
Kirkkokatu 31, 15141 Lahti
044 416 4103, johanna.kalliomaa(at)lahti.fi

Rekisterin käsittelijä: Liana Technologies

Tietosuojavastaava: Rekisteriin liittyvissä tietosuoja-asioissa pyydämme sinua ottamaan sähköpostitse yhteyttä Lahden kaupungin tietosuojavastaavaan: tietosuoja@lahti.fi. 

Rekisterin käyttötarkoitus: Lahden kaupunginkirjaston sähköisen uutiskirjeen lähettäminen.

Tietojen keräämisen ja käsittelyn peruste: Uutiskirjeen tilaajan suostumus  

Rekisterin tietosisältö: Uutiskirjeen tilaajan sähköpostiosoite.

Tietojen säilytysaika: Tilaajan sähköpostiosoitetta säilytetään tilaajarekisterissä niin kauan ennen, kun hän peruuttaa uutiskirjeen tilaamisen tai uutiskirje lopetetaan. Tilaajarekisteri tuhotaan uutiskirjeen loputtua viipymättä. 

Säännönmukaiset tietolähteet: Rekisteröity tilaa uutiskirjeen tilauslomakkeen kautta. 

Säännönmukaiset tietojen luovutukset ja tietojen siirto EU:n tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle: Henkilötietojen käsittely suoritetaan EU/ETA-alueella. Henkilötietoja ei tulla siirtämään kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille. 

Evästeiden (cookies) käyttö: Ei käytetä evästeitä.

Rekisterin suojaus: Olemme toteuttaneet tarpeelliset tekniset ja hallinnolliset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi. Henkilötietoja säilytetään sähköisesti Lianatechin palvelimella. 

Henkilötietoja sisältävien järjestelmien käyttö vaatii henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja salasanan. Palvelimet, joilla rekisterit ovat, sijaitsevat korkean tietoturvatason palvelinkeskuksissa. 

Rekisteröidyn oikeudet: Uutiskirjeen tilaajalla on jokaisen uutiskirjeen vastaanottamisen yhteydessä mahdollisuus perua tilaus. Peruutuslinkki löytyy jokaisen uutiskirjeen lopusta.

Tilaajalla on oikeus ja mahdollisuus oikaista virheellinen sähköpostiosoitetieto. Linkki tietojen muokkaukseen löytyy jokaisen uutiskirjeen lopusta.

Uutiskirjeen tilauksen peruneiden sähköpostitiedot tuhotaan viivytyksettä.

Lisätietoa oikeudesta saada pääsy tietoihin tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilla. 

Valitusoikeus: Tilaajalla on oikeus tehdä valitus tietosuojavaltuutetulle (http://www.tietosuoja.fi/), jos hän kokee, että henkilötietoja käsitellessämme olemme rikkoneet voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä. 

Tietosuojaseloste on tehty 9.4.2020 ja sen on tarkastanut Lahden kaupungin tietosuojavastaava.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo Korhonen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lahdessa syntynyt ja koko ikäni asunut muusikko. Soitan kitaraa ja hoidan taustalauluja yhtyeissä Waltari, Solacide ja Pressure Points.
Silloin tällöin keikkailen Iron Maiden -tribuuttibändi Maiden Hellin, ja Sleepy Sleepers -coverbändin Tö Blöös Söös:n riveissä. Solaciden biiseistä sävellän ja sanoitan suurimman osan. Waltarissa ja Pressure Pointsissa keskityn enemmän sovituspuoleen.
Vuodesta 2012 alkaen olen ollut Jackson Guitarsin artisti.
Elämäni pyörii pitkälti musiikin ympärillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt seitsemän albumia, yhdeksän musiikkivideota, kahdeksan Euroopan kiertuetta ja yhden Japanin kiertueen eri bändien kanssa, siihen päälle lukuisia pistokeikkoja ympäri Suomea, Eurooppaa ja Venäjää.
Vapaa-aika kuluu kirjoja lukiessa ja luonnossa liikkuessa.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Waltarin uusi levy Global Rock julkaistiin 20. maaliskuuta. Ensimmäisellä viikolla levy nousi virallisen fyysisen albumilistan kuudennelle sijalle. Tätä ennen julkaisimme kolme musiikkivideota levyltä. Tuotin ja käsikirjoitin Metal Soul -videon joka julkaistiin maaliskuussa. Kevään keikat ovat siirtyneet kesälle ja syksylle koronan takia.
Solaciden uusi levy miksattiin juuri, levy tulee syksyllä ulos Saturnal Recordsin kautta. Pressure Pointsin uutta levyä alamme äänittämään tänä kesänä.
Kirjoitan Solacidelle jo uutta materiaalia, osallistun myös Pressure Pointsin uusien kappaleiden tekoon. Teen myös YouTube-kanavalleni soittovideoita covereista sekä omista kappaleista (https://www.youtube.com/user/Maidhell666/videos).

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Oma musiikkimaku muokkaantui ala-asteella kun löysin metallimusiikin. Kevyempääkin musiikkia joskus kuuntelen, mutta raskaampi musiikki, heavy, death- ja black metal toimivat minulle parhaiten. Jokaiseen mielialaan löytyy aina sopiva levy. Monesti aloitan päivän kuuntelemalla jotain levyä josta tulee hyvä fiilis. Vaikka metallimusiikki kuulostaa raskaalta ja synkältä, se voi silti luoda positiivisia tunnetiloja. Herätyskellon ääniksi valitsen aina lempibiisejäni.
Musiikin kuuntelu ja soittaminen on minulle terve pakkomielle, kotona joka päivä joko soitan kitaraa tai kuuntelen musiikkia, ja ulkoillessa monesti mietin musiikkiin liittyviä asioita. Riffejä syntyy usein kävely- tai juoksulenkillä, ja välillä joutuu kääntymään lenkiltä äänittämään ideat talteen.
Suuren osan musiikin teoriasta opin Lotilassa edesmenneen Ilkka Talasrannan opettamana. Hyvä opettaja vaikuttaa paljon siihen, miten musiikista innostuu. Pian innostuin kitaransoitosta, sama palo on kestänyt jo melkein 25 vuotta. Aina löytää uutta treenattavaa ja kehitettävää.
Omaan soittoon eniten vaikuttaneet kitaristit: Dave Murray, Adrian Smith, Marty Friedman, Andy LaRocque, Roope Latvala, Michael Romeo, Yngwie Malmsteen.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikki ei maailmasta häviä mihinkään, se ruokkii sielua. Käy lempiartistiesi keikoilla tai konserteissa, hyvä livekeikka on aina elämys. Se on myös paras tapa tukea bändejä. Osta lippu keikalle, ja hanki paikan päältä paita tai levy.
Suosittelen kaikille soittoharrastusta, ikä ei ole este. Mikä soitin kiehtoo eniten, minkä saundi miellyttää korvaa. Soittimia saa nykyään edullisesti, sitten vaan soitonopettajaa etsimään.
Aikoinaan minut pakotettiin pianotunneille, instrumenttina piano ei kiinnostanut pätkän vertaa. Kuusi vuotta siellä tuli käytyä kunnes pianomaikka antoi potkut, sanoi että käskee porukat viemään pojan kitaratunneille. Kävin ehkä kolmella kitaratunnilla, ja totesin että opettelen itse. Niinkin myös oppii, tosin se on kivisempi tie ilman opettajan opastusta.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Monet artistit kirjoittavat lyriikoita kirjailijoiden inspiroimana. Solacide -bändini seuraavalla levyllä on paljon vaikutteita William Blaken runoista. Sanoituksia tehdessäni hain Blaken kirjat kirjastosta lainaan, lueskelin kirjat läpi puistossa istuessa. Levyjen sanoituksethan ovat monesti tarinoita, hyvänä esimerkkinä vaikka King Diamond.
Elsa Barkerin Kirjeitä Valon Maailmasta on yksi erikoisimpia kirjoja mitä olen löytänyt. Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanusko oli mielenkiintoinen, siitä huomasi kuinka vähän omasta kulttuurista ja uskonnosta meille on koulussa opetettu, sitä on pikemminkin vähätelty.
Max Wallacen ja Ian Halperinin Who Killed Kurt Cobain ja Love & Death ovat hyviä kirjoja, ensimmäinen löytyykin Kaupunginkirjastosta.
Sain juuri luettua Häkkisen ja Iittin Valonkantajat, sekä Jutta Raben Estonia - Tragedia Itämerellä.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
12-vuotiaana menin lainaamaan Iron Maidenin VHS-taltiointia. Kirjastontäti kieltäytyi lainaamasta kun ei ollut kuulemma tarpeeksi ikää. Piti pyytää äitiä lainaamaan video.
2013 digitointipalvelut olivat lukusalissa. Digitoin kopissa omia keikkoja, kun työntekijä tuli sanomaan ”Laitatko vähän pienemmälle? Tuo musiikki hirvittää joitakin asiakkaita.”

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän lähes viikottain. Lahden pääkirjastolla on aivan uskomaton valikoima kirjoja, elokuvia ja levyjä. Jos jotain kirjaa ei ole löytynyt, olen tehnyt tilauspyynnön ja muutaman viikon päästä kirja on lainattavissa. Jos mietin jonkun kirjan ostoa, yleensä lainaan sen ensin kirjastosta ja katson onko kirja hankkimisen arvoinen. Eniten olen lainannut elämäkerta- ja henkimaailmaan liittyviä kirjoja. Digitointipalvelua olen käyttänyt vanhojen keikkataltiointien kopiointiin. Aikoinaan tuli lainattua nuottikirjoja paljon.
Kirjastokino on loistava palvelu, voit katsoa elokuvia kotona kirjastokortin tiedoilla sisäänkirjautumalla. Suosittelen kirjastovisiittiä kaikille, etenkin jos oma rahatilanne on huono, vähävaraiselle kirjasto on aarreaitta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Itsensä sivistäminen ei saisi olla omasta lompakosta pelkästään kiinni. Kirjasto on tässä merkittävässä asemassa. Etenkin Kaupunginkirjaston valikoima on niin loistava, että sieltä varmasti löytää materiaalia omista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista.
Kirjastosta on ollut omassa sävellys- ja sanoitustyössä suuri apu. Elokuvat ja kirjat ovat olleet inspiraation lähteinä lyriikoihin. Olen ollut kiinnostunut Suomen alkuperäisuskonnosta, tästä on myös löytynyt kirjastosta tietoa.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on mielestäni paljon erilaisia tapahtumia. Tosin en tiedä mikä on nuorten tapahtumien tilanne, kun 8-Salia ei enää ole. Se oli aikoinaan ainoa paikka, mihin alaikäisenä pääsi keikkoja katsomaan tai itse esiintymään. Toivottavasti nuorille bändeille tällainen paikka Lahdesta löytyy.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Suosittelen tietenkin Waltarin uutta levyä Global Rock, siitä tuli erittäin onnistunut julkaisu. Kirjoista suosittelen Risto Pulkkisen Suomalainen Kansanuskoa, jos suomalaisten pakanauskonto kiinnostaa. Jos olet lukenut Mika Waltarin Sinuhen, suosittelen sen jälkeen luettavaksi Waltarin Neljä Päivänlaskua, loistava kirja.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Marja Jäppinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marja Jäppinen; opiskelin Jyväskylässä sekä konservatoriossa että yliopistossa mm. musiikkitiedettä ja yleistä kirjallisuutta. Konsalta valmistuin-91, sitten työt veivät mennessään Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kautta Lahteen.

Opetan musiikkia, enimmäkseen laulua, Lahden Wellamo-opistossa. Täällä olen opettanut jo vuodesta 2000 ja loppua ei (onneksi) näy. Lisäksi olen omia tehnyt musiikkiteatteriproduktioita lapsille ja aikuisille sekä avustanut Lahden kaupunginteatterissa.

Mutta olen tehnyt toki muutakin aina hautausmaan haravoinnista kahvilanpitämiseen ja leirintäalueen hoitajaan. Eli olen oppinut arvostamaan kaikenlaista työtä.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Koska tänä vuonna olen suunnittelijaopettajana Wellamo-opistossa, uusien työkuvioiden opettelussa on ollut haastetta. Nyt keväällä suunnitellaan ensi lukuvuoden kursseja, joten siinä saa käyttää luovuuttaan ja yrittää arvata etukäteen, mikä tulevana kautena kiinnostaisi; mikä saisi aikaankurssiryntäyksen. Tänä vuonna yhtenä uutena kurssina oli mm. Kurkkulaulun perusteet, joka kiinnosti ihmisiä mukavasti.

Osallistun neljän  muun musiikinopettajan kanssa SÄPE4 ( sävellyksen pedagogiikka) koulutukseen, joka on Opetushallituksen tarjoamaa ilmaista lisäkoulutusta. Tarkoituksena on sävellyttää omalla ConCordis-kuorollani laulu, jossa voi olla monia erilaisia ilmaisumuotoja mm. liikettä, efektejä ja erilaisia puhe- ja lauluosuuksia. Tälläinen tekeminen perustuu hyvin pitkälti improvisaatioon, mutta tulos voi yllättää. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Huhtikuussa on kaksi konserttia Con Cordis-kuoron kanssa ja niitä hiotaan mm. ilmaisu- ja improharjoituksin, joita meille tekee  Tytti Jäppinen, johon tutustuin teatterin harjoitusperiodilla 2015 ja siitä asti meillä on ollut yhteistyösopimus voimassa. Kerrottakoon, että emme ole sukulaisia.

Helmikuussa esitetään Espoossa Viimeiset kiusaukset oopperaa, jossa saan olla mukana Anna-Loviisana. Esityksiä on kesän aikana muuallakin mm. Jyväskylässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Luulen, ettei musiikin merkitystä minulle itselleni oikein voi sanoin edes kuvata. Minulle se on elämää kannatteleva, uskomaton ja liikuttavakin alkuvoima ja moottori. Musiikki on vienyt minua uskomattomiin kohtaamisiin ja auttanut vaikeissakin elämäntilanteissa suuresti.

Innoittajat löytyvät lapsuudesta. Oman kylän kanttori ja eläinlääkäri, jotka huomasivat, että tytössä on musikaalisuutta ja kannustivat vanhemmat pianon hankintaan. Myöhemmin pianotaiteilija Dmitry Hintze ja laulun grand old lady Salme Kapanen -Sol. Nämä ne varhaisimmat vaikuttajat.

Ensimmäiset omat LP-levyt, joissa sai vuodattaa esiteini-ikäisen kaikki tunteet täysillä: Dvorak, Grieg, Tsaikovski, pianokonsertot ja Moldau,Peer Gynt. Ala-asteen opettaja Otto Puustinen esitteli nämä korvamadot musiikintunneilla kaikille meille 12 oppilaalle.

Waldo De Los Rios, joka modernisoi klassiset sinfoniat hieman rokahtaviksi, tyylikkäästi. Se levy on puhki soitettu. Jon Lord, toinen modernisoija. Stewie Wonder: Songs in the Key of Life.  Maarit: Hymypoika. Mummon virsikasetit. Tässä vain pieni raapaisu vaikuttajista. Kotona ei ollut harrastettu musiikkia, joten radiosta kuultu musiikki oli laaja musiikkimaun tae. Yleltä tuli kaikenlaista musiikkia ja radio oli ainakin viikonloppuisin aina auki.

Nykyään kuuntelen vähän kaikenlaista musiikkia. Tykkään vaikkapa Pyhimyksestä tai LP.stä.

Eniten surettaa se, jos kuulee jonkun sanovan, ettei voi kuunnella vaikkapa kevyttä musiikkia, kun siinä ei ole mitään. Tai päinvastoin. Vastustan musiikin lokerointia.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Kyllä maailma musiikkia tarvitsee. Tuossa kuvassa hoidan puutarhan orastavia kasveja alkukesällä. Musiikillinen kasvattaminen on samanlaista: musiikillisia eväitä antamalla, kannustamalla, tukemalla  ja neuvomalla ihmisen musiikillinen kehittyminen on prosessi, jossa lopputulos voi yllättää ja ainakin itselle se antaa voimaa elää tätä myllerryksessä olevaa elämää. Wellamo-opiston kaltaisia kansalaisopistoja tarvitaan etenkin pienillä paikkakunnilla, jotta on mahdollisuus harrastaa ja saada ystäviä mukavan harrastuksen kautta. Musiikki hoitaa terveyttä, se on tutkittua tietoa ja monen opiskelijan henkilökohtainenkin oivallus.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Jos lähden taas lapsuudesta, niin se ensimmäinen Aapinen kolahti todella kovaa. Osasin lukea jo kouluun tullessa, mutta silti tarinat kiehtoivat kuvien ansiosta. Samalla tavoin musiikki kuvittaa runoutta tai poplyriikkaa. Olen kiitollinen siitä, että lapsena sain ottaa kirjastosta maksimimäärän kirjoja kotiin ja kotipaikkakunnalla oli myös musiikkikirjasto, jonka suurkuluttaja olin.

Olen lukenut useimmat klassikot sekä suomalaisen että ulkomaisen kirjallisuuden laajasta valikoimasta. Voin sanoa, että uppouduin kirjallisuuden opistoihin kunnolla juuri sen takia, että appron lopputentissä sai lukea  urakalla romaaneja.

Sofi Oksasen: Kun kyyhkyset katosivat teki vaikutuksen. Esko -Pekka Tiitisen Anjan lähes erinomainen elämä kirjan luin yhdeltä istumalta, samoin Sirpa Hännisen runokirjan Sylin tarpeessa. Lukemattomat kirjat odottavat yleensä loma-aikaa, koska muuten en malta jättää lukemista kesken. Luen myös paljon runoja sekä erilaisia musiikkikirjoja ja lehtiä.

Musiikki ja kirjallisuus/runous kohtaa laulumusiikissa konkreettisesti. Liedit, ooppera, kaikki sanoitettu laulumusiikki, räppi. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Tai joskus veivät ihan eri suuntaan, kuin haastaen. Lukea pitäisi jokaisen ihmisen, mutta tekstien kuuntelukin esim. lisääntynyt äänikirjojen kuuntelu ehkä mahdollistaa sen, että joka tapauksessa kirjailijoilla on töitä, vaikka lukemisen muodot vaihtuvat erilaisiksi.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Lapsuuden kirjaston ystävällinen kirjastonhoitaja Saara Katainen.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Eniten käytän musiikkikirjastoa, josta etsin ja lainaan/ skannaan nuotteja. Kuunteluhuoneet on hieno juttu. Monet oppilaatkin niitä käyttävät, jos ei voi kotona soittaa tai laulaa.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on monella tapaa tärkeä paikka: kulttuurin harrastamiseen esim. yleisöluennot ja konsertit. Tuttujen ja ystävien tapaamispaikka. Kirjaston  sosiaalista syrjäytymistä estävä toiminta on kaikille avointa. Kurssitukset ja digitointipalvelut. Tulevaisuudessakaan  kirjastoja ei tule vähentää  vaan ne tulisi säilyttää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kulttuuritarjontaa on runsaasti, mutta keskittyminen viikonloppuihin  tietysti joskus itseä arveluttaa. Viikonloppuna kun mieluusti itse käyttää aikaa lepoon.

Jos jotain parannusta mietin, niin ilmaistapahtumia on jonkin verran, mutta juuri matalan kynnyksen tutustumista eri taidemuotoihin tarvitaan. Mm. Santtu Rouvali on tästä puhunut, tavallaan se, että tarjotaan jokin uusi elämys, joka ei olekaan kiinni rahakukkaron tilasta, poikii ehkä uusia kuulijoita ja kulttuurinkäyttäjiä jatkossa.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista
Pink Floyd: Dark Side of The Moon : huikea kuuntelukokemus kokolattiamatolla varustetussa teinikämpässäni

Verdi: Rigoletto : Suurien tunteiden ja hienojen melodioiden hurmaa

Rajaton: mikä tahansa heidän kokoelmalevyistään: harmonian, läsnäolon ja pysähtymisen  oppitunti

Sylvi Kekkonen: Teokset.
Vaatimattoman, mutta lahjakkaan kirjailijan hieno kokoomateos

Lahiri : Tulvavedet.
Erilaisessa kulttuurissa seikkaileva veljestarina

Kaarlo Sarkia: Kootut runot.
Tämän sain ehkä 16-vuotiaana jostain kilpailuista lahjaksi ja se teki lähtemättömän vaikutuksen ja ruokki nuoren mielen ylidramaattista mielikuvitusta

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on monitaiteilija Jarko Manninen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jarko Manninen, lahtelainen 8bit-musiikin tekijä ja keräilijä. Kirjoitan myös runoja, räppään ja soitan vaskipuhaltimia. Lisäksi kuvaan ja maalaan katutaidetta. Ammatiltani olen nuoriso-ohjaaja, ja päivätyökseni toimin koulunkäyntiavustajana.
Olen tehnyt ja julkaissut 8bit/chiptune-musiikkia Defilus-nimellä vuodesta 1999. Teen musiikkia vanhoilla tracker-softilla eli yksinkertaisilla digi-raitureilla. 8bit-soundit mielletään usein vanhoihin peleihin ja niiden säröisiin äänimaailmoihin. Esim. Commodore64, Sega, Nintendo, Atari ja Amiga ovat äänipiireineen tunnettuja chiptune-musiikin alustoja.
Runouden parissa olen toiminut vuodesta 2011. Harrastin lavarunoutta aktiivisesti 2013-2016. 2017 julkaisin Lahti64-katurunosarjan, joka sisälsi 64 runotarra-arkkia sähköbokseissa eripuolella Lahtea. Syksyllä 2019 julkaisimme Yltymä-records tuotannolla runolevyn Jarkolla on asiaa, jossa äänirunoa ja sanallisia maisemia hiphop-biiteissä.
Räppihommissa olen ollut varsinaisesti vuodesta 2015, jolloin päädyin Keskiviikko teamiin mukaan. Keskiviikko team on lahtelainen porukka joka tuottaa suhteellisen aktiivisesti räpmusiikkia, erityisesti keskiviikkoisin. Aluksi soittelin taustoissa mukana trumpettia ja luin runojani. 2017 intouduin kirjoittamaan myös riimejä ja räppäämään niitä kessaribiiseissä nimellä Defi. 2019 aloimme Möysän Kulkurin ja Dj Potilas1:n kanssa tehdä live-keikkoja, olemme esiintyneet Lahdessa ja Tampereella.
Musiikilliset juureni ovat syvimmillään silti torvensoitossa. Aloitin trumpetinsoiton vuonna 1992, ja 95 vaihdoin pääsoittimekseni baritonitorven. Olen soittanut ja soitan useissa eri soittokunnissa ja kokoonpanoissa, mm. Waski Weljissä, Tiirismaan puhaltajissa, Gospel bigbandissä, LSP brassissa ja LSP kvintetissä. 2010 päädyin reggae-räppäri Juuskin live-pändiin ja aloin toimia taiteilijanimellä Torvensoittaja Katollaan. 2013 meillä oli Melukylän Lapset –niminen kokoonpano jonka kanssa keikkailimme useamman vuoden. Tämän jälkeen olen soittanut mm. Korpifunkin levyllä, Dj Puliukon mixtapella, Keskiviikkobiiseissä sekä Potilasbeats-tuotannoissa. Edelleen räppikeikoilla saatan yllättää ja tempaista väliin trumpettisoolot.
Taidemuoto josta minut kuitenkin parhaiten tunnetaan on katutaide. Olen maalannut paljon tilaustöitä Lahdessa, mm. 8-Sali-graffitin, Lokinrannan maalauksia, Limuradion rappukäytävää, sähkökaappeja ja tunneliprojekteja, yksityisiä seiniä ja sisustuslevyjä. Tein kirjastollekin v. 2015 värikkään levyn lukusalin seinälle. Tyylilleni tunnusomaista on mahdollisimman monimutkaiset kirjaimet ja auringonlaskussa kylpevät lahtimaisemat. Nuoriso-ohjaajana olen myös vetänyt graffitikerhoja, maalauspajoja, erilaisia nuorten projekteja, ja luennoinut graffitista ja katutaiteesta.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Teen chiptunea aina kun ehdin ja inspiroidun. Tyyliini kuuluu tuottaa 8bit-versioita ja sovituksia tunnetuista suomalaisista sävellyksistä, mutta luon myös paljon täysin omaa musiikkiani.
Keskiviikko team jatkaa tuotannollista toimintaansa. Kokoonnumme viikottain kirjoittamaan uusia biisejä ja julkaisemme valmiita tasaiseen tahtiin.
Räppikeikkoja on kevään korvilla odotettavissa. Seuraava esiintymisemme on 14.3 Riihimäen Vihreällä talolla.
Seuraava runoäänite on työn alla. Jarkolla on asiaa vol 2 on tarkoitus julkaista syksyllä 2020.
Katutaiteen saralla puuhaa riittää. Joulukuussa 2019 toteutin Trion nuorisotila Triplaan kookkaan seinämaalauksen ja maalasimme toimintansa lopettaneen Kasisalin seinät uuteen uskoon. Maailma on värityskirja, tila ei kesken lopu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen pääsäintöisesti 8bit-soundia ja muuta demoskene/tracker-musiikkia. Käytännössä kerään omaa suurta soittolistaa netistä löytyviä freeware-datapankkeja hyödyntäen. En tarkoita valtavirran suoratoistopalveluita, Youtubea tai edes Soundcloudia, vaan vähemmän tunnettuja chitune-artistien suosimia kanavia joissa biisit löytyvät alkuperäisformaateissaan. Modarchive.org, Amiga Music Preservation, Modland, Scene.org, Battle of the Bits, 6581-8580.com, Exotica.org, Pouet.net vain muutamia mainitakseni.
Vahvasti 8bit-painotteisessa kokoelmassani on tietysti myös paljon muita genrejä edustettuna. Techno & IDM, ambient & beats, doskpop & synthpop, jungle & dnb, psy & goa, chipmetal & powerchip, jazz & chipfunk, folk, dubstep & chipstep, kaikkea mitä vanhoilla laitteilla ja softilla tehdään ja on tehty. Joskus kuuntelussa on tietty genre kuten illalla ja runoja kirjoitellessa ambient, aamulla ehkä techno tai dnb, mutta usein biisit ja genret vaihtuvat alituiseen.
Musiikillisesti ihailen suuresti Commodore64-artisteja, jotka 90-luvulla loivat omia melodisia ja funkahtavia tyylejään, kuten Jeroen Tel, DRAX, Shogoon, Stainless Steel, Tomas Danko, Stello Doussis, Mitch & Dane, Glenn Rune Gallefoss, PRI. Toisaalta vaikutteita on minulle antanut Pohjoismaiset chiptune-artistit, joiden sävelistä kuulee selkeästi pohjoismaisen melodiaperinteen. Esimerkkeinä Maktone, Lukas Eriksson, Agemixer, Felix Lindgren, Abaddon, Reed, Purple Motion, Tempest, Cadaver.
Uudempina vaikutteiden antajina pidän progressiivisemman tyylin chiptune-artisteja kuten Jakim, Bzl, Kfaraday, Strobe, Virt, Sfr. Nämä kaikki säveltävät musiikkiaan pääsääntöisesti perinteisillä menetelmillä eli oldskool-trackereilla.
Tavallisesti musiikki soi kotona puuhastellessani kokoajan. Saan kotona ollessani musiikkia sellaisina annoksina, etten kuuntele sitä muualla ollessani lainkaan. Liikenteessä haluan kuulla muun liikenteen ääniä, luonnossa luonnon ääniä, ja kuntosalillakin hikoilen mielummin hiljaisuudessa omien ajatusteni kanssa.
Vaikka itsekin teen räppiä, en ole koskaan oikeen oppinut kuuntelemaan sitä, tai muutakaan sanoitettua musiikkia. Pidän musiikissa siitä ettei tarvitse kuunnella sanoja, vaan voi keskittyä fiiliksiin ja äänimaisemiin ilman selostusta. On vaikuttavaa, jos instrumentaalibiisin nimi on niin kuvaava, että sen voi lähes arvata kappaleen kuullessaan.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana monimuotoisuuden kannalta. Musiikkia tehdään valtavasti, ja kuunnellaan sitäkin enemmän. En usko että uuden musiikin suuri määrä vie sen tasoa alemmas, vaan päinvastoin. Kuuntelijoitakin on niin monenlaisia, että kaikenlaiselle löytyy paikkansa musiikkimaailmassa. Genret sekoittuvat mutta vanhoja linjojakin kunnioitetaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus linkittyy musiikkiin niinkuin lähes kaikkeen. Itse olen kiinnostut enemmän kuvataiteen ja graffitin historiasta kertovasta kirjallisuudesta. Varmaankin eniten minuun on vaikuttanut 1998 ilmestynyt teos Helsinki Graffiti, joka on kuulemani mukaan kirjastoiden varastetuin opus Suomessa, lieköhän yhtään enää hyllyissäkään.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin 5-vuotias kun nykyinen kirjastorakennus avattiin 1990. Muistan kuinka jokapuolella oli suihkulähteitä ja vesialtaita, taisi siellä olla onnenlähdekin jonka pohja oli täynnä markan kolikoita. Pikkupojasta se oli ihmeellistä ja jännittävää, kirjasto oli melkoinen ihmemaa.
90-luvun loppupuolella internetin käyttö alkoi yleistyä, silloin tuli käytettyä aktiivisesti kirjaston nettiaikoja. Koneita ei ollut kuin muutama ja tunnin aikavaraukset olivat kortilla, oli otettava mitä sai. Siihen aikaan selaimissa ei ollut välilehtiä, vaihtoehtoina olivat Internet explorer ja Netscape. Hitaiden yhteyksien vuoksi nämäkään eivät toimineet kunnolla yhtäaikaa, joten nettiä oli käytettävä yksi saitti kerrallaan. Itse käytin aikani lähinnä sen ajan suomigraffitisivustoja läpi käyden, parhaat kuvat kopioin disketille talteen. Kun kaikki netin uudet kuvat oli katsottu, yleensä n. 30 minuutissa, jäi aikaa chattailuun. IRC eli internet relay chat oli kovassa käytössä, kuten myös Kiss FM:n kaupunkichatit. Silloin kirjasto oli käytännössä kuin toinen koti.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Kirjasto on aina ollut minulle paikka jonne voi tulla rauhassa tekemään omia tehtäviään, läksyjä, runoja, piirustuksia, ilman että tarvitsee ostaa mitään. Tällä hetkellä käyn ajoittain musiikkikirjastossa nauhoittamassa vanhoja vhs-kasetteja dvd:ille, näillä käynneillä tulee käytettyä muutenkin kirjaston palveluita.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjastolla on monenlaisia käyttäjiä ja varmasti merkityksiäkin on monenlaisia. Itselle kirjaston tärkein pysyvä merkitys on tiedonhankinnallinen. Kun täytyy syventyä jonkin asian äärelle, internet antaa monesti vaan pintapuolista tietoa. Kirjaston kokoelmat ovat korvaamattomia, ja sen ilmaiset palvelut kaupunkilaisille tärkeä oikeus.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Mielestäni täällä on musiikki- ja kulttuuritarjonnan puolesta oikein hyvä meininki. Kaikenaikaa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, millään ei kaikessa ehdi mukana ollakaan. Viime vuosina positiivista muutosta on tuonut Sopenkorven Kesannon muodostuminen. Juuri sellaista itsetekemisen keskittymää ja keikkapaikkaa ulkoilmassa täällä on kaivattukin.
Baareissa riittää suuria ja pieniä tapahtumia, ja niitä on suhteellisen helppo järjestää. Loviisankatu on keikkapaikkana tietysti legendaarinen, muttei muuallakaan varauskirjat pääse hyllyissä pölyttymään.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Kirja: Perintö: Helsinki-graffitia vuosilta 1992 – 2017
Aimo annos tietoa ja kuvia suomigraffitin eri vaiheista pääkaupungin näkökulmasta, ehdoton suositus.

Levy: Defi – Jarkolla on asiaa
Lahjoitin musakasvouteni myötä kirjastolle runolevyni kuunneltavaksi ja lainattavaksi. Albumi sisältää yli 3100 sanaa, ja se on tietyllätapaa mielenosoitus vähäsanaisille runokirjoille. Jarkolla on siis todellakin asiaa, tai ainakin sanottavaa. Yhtenäistä otsikkoa tai teemaa ei ole, aiheessa ei pysytä hetkeäkään, tätä voisi luonnehtia progressiiviksesi äänirunoudeksi.

Tutustu myös muihin musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juuso Peltola.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen koko ikäni Lahdessa asunut muusikko/musiikintekijä. Koko elämä pyörii tavalla tai toisella musiikin ympärillä, ja jäljelle jäänyt aika meneekin sitten muiden taiteenmuotojen, elokuvien ja kirjallisuuden parissa. Soittelen Musta Risti, Loanshark ja Kujanjuoksu bändeissä, ja pyöritän muutamaa sooloprojektia. Välillä on ollut sormet pelissä elokuva- ja pelisävellyksissä ja musiikkituotannoissa. Pääinstrumentti on kitara, mutta tulee soitettua niin syntikoita kuin rumpujakin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä minulla on 2 sooloprojektin levyä painossa, ja odottelen niiden julkaisuhetkeä. 1 täysipitkä ja yksi EP-kokoelma. Lisäksi masterointia odottaa yksi split-julkaisu muuan artistin kanssa. Olen myös äänittämässä kitaraosuuksiani yhden bändimme levyyn ja se menee miksaukseen tässä 2020 vuoden alkupuolella. Lisäksi, yksi yhtyeistäni palailee keikkatauolta alkuvuonna. Näiden jälkeen olisi tarkoitus pitää pieni tauko säveltämisestä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin hyvin pian olen taas jotain musiikkia väsäämässä.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kyllähän se on kaikki kaikessa minulle. Ei pysty mitenkään edes kuvittelemaan millaista elämä olisi ilman sitä. Musiikki minulle on masennusta, ihastusta, uutta ja ihmeellistä, vanhaa ja turvallista. Vaikka tämä vastaus on erittäin trendikäs ja yleensä ei pidä paikkaansa, niin kuuntelen kyllä melko laidasta laitaan musiikkia. On muutamia genrejä, jotka ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, sellaiset ohitan suosiolla. Välitöntä närästystä ja ihottumaa aiheuttavat minulle pelkästään reggae ja joku erittäin geneerinen RnB. Tällä hetkellä kovassa kuuntelussa on ollut Summoning, Chisu ja Clannadin Robin Hood soundtrack. Eniten levysoittimessa pyörii varmaan metalli, elokuvamusiikki, AOR ja proge. Ja ambient, noise ja kaikenlainen suhina ja pörinä. Ja itse asiassa konemusiikki.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikintekijän näkökulmasta katsottuna on positiivista, että nykyään kuka tahansa voi tehdä musiikkia. Kotistudiota vaan pystyyn. Tässä on tietysti sellanen varjopuoli, että se luo ylitarjontaa, ja bändeillä on entistä vaikeampi erottua joukosta. Henkilökohtaisesti, ei ole huolia tulevaisuudesta. Sydän edellä tässä mennään jatkossakin, ja vaikka onkin positiivista että levyt myy, niin itsellehän sitä tehdään. Musiikille on aina tarvetta; valtavirrassa uiskentelevat tulevat saamaan siitä omat juttunsa jatkossakin ja samaan aikaan UG elää ja voi erittäin hyvin. Veikkaan, että myös tulevaisuudessa. Paljon on keskusteltu myös siitä, miten digimusiikki on syrjäyttämässä fyysiset tallenteet. Minä en ole tästä huolissani, pääasia että musiikkia löytyy. Artistin levytulot saattavat sitten fyysisten levyjen sijaan tulla vaikka Spotifysta. Ja lähitulevaisuus näyttää minusta siltä, että aina on joku taho joka julkaisee myös fyysisiä levyjä. Onneksi!

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?isto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Tietysti lyriikoissa on se selkein linkki... Ajankohtina, kun en ole keskellä jotain luomisprosessia, saan yleensä inspiraatiota kirjallisuudesta. Ja laajemmin ajatellen, tarinoista ja elämyksistä. Hyvä kirjastomuisto on ala-asteelta, kun jossain vaiheessa olin luokkani ainoa joka sai valita pulpettikirjan aikuisten osastolta. Tuli silloinkin luettua hyvissä määrin, eikä sivumäärät pelottanut. Sen sijaan ennalta valitut kirjat koulussa tuntuivat aina pakkopullalta, oli paljon kiehtovampaa löytää omia juttuja sieltä hyllyiltä.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyttänyt sieltä ala-asteelta lähtien. Vähintään 2 kirjaa pöydällä jatkuvasti. Lainaan myös elokuvia tasaisesti, kirjastosta on hyvä tarkastaa uutuudet. Nuotteja tai opetusmateriaaleja en ole tarvinnut, ei ole tullut muiden biisejä soiteltua hetkeen.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kyllä se on kulttuurin kehto ja ehdottoman tärkeä missä tahansa yhteiskunnassa. Kyllä käy sääliksi ihmisiä, jotka eivät ole sen hienoutta huomanneet.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Itse kun operoin pääosin marginaalimusiikin parissa, niin en juurikaan muusta sitten tiedäkään. Noin mitä havannoin, niin kyllä täältä sinänsä ihan hyvin kaikille näyttäisi jotain löytyvän. Loviisankadun Torvelle erityismaininta, sen lisäksi että kovia keikkoja olen siellä nähnyt, niin se on myös monelle bändille ponnahduslautta ja mahdollisuus päästä lavalle. Ja UG live-musiikin ehdoton mekka täälläpäin. Toivoisin silti lisää tasokkaita keikkapaikkoja Lahteen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Vaikea nostaa niin monta jalustalle, joten laitetaan mitä tulee ensimmäisenä mieleen:
-Tähtiportti - Tähtiportti CD
Monissa liemissä keitettyjen ukkojen esoteerista teknoa. Mene ja kuuntele.
-Argento collection BluRay
6 italialaista kauhuelokuvaa. Tämä boksi on melko tuore julkaisu, ja juuri tällaisten merkkiteosten ilmaisen saatavuuden takia kirjasto on mahtava asia.

Viime kuun musakasvon, Janne Tarmion kysymys sinulle: ”Koukuttavat riffit taitavat hard rockissa ja heavy metalissa olla lähes kaikki kaikessa. Mainitse kolme sellaista kappaletta, joiden riffit olisit toivonut itse keksineesi.”
Iron Maiden - The Trooper
Ozzy Osbourne - Shot in the Dark
Mayhem - Funeral Fog

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Suvi Auvinen on toimittaja, aktivisti ja Vegefirman toimitusjohtaja. Syksyllä 2019 häneltä ilmestyi journalistinen tietokirja Lihan loppu, joka käsittelee lihansyöntiä monelta kulmalta. Tutkimuksiin ja asiantuntijahaastatteluihin nojaten Auvinen pohtii lihansyönnin historiaa ja nykyisyyttä ja katsoo myös tulevaisuuteen: millaisia muutoksia lautasillamme tapahtuu?

Pyysimme Suvi Auviselta kirjalistaa aiheesta ”Ympäristö ja luonto” ja samalla kyselimme hänen mietteitään kirjoista, luonnosta ja oman kirjan kirjoittamisesta. Auvinen nosti listalleen nämä kahdeksan kirjaa:

• Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja
• Reetta Pekkanen: Kärhi
• Juha Kauppinen: Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista
• Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – kapitalismi vs ilmasto
• Tere Vadén: Karhun nimi
• Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa
• Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä
• Bo Carpelan: Myöhäiset äänet

Kiitos vinkeistä, Suvi! Miten listallesi valikoituivat juuri nämä kirjat?

Ympäristö on valtavan laaja teema – ympäristöä on kaikki, mikä on ympärillämme. Luonto sen sijaan rajaa aihetta enemmän. Valitsin kirjahyllystäni tällä hetkellä ajankohtaisilta tuntuvia teoksia proosasta tietokirjallisuuteen. Ilmastonmuutos painaa mieltäni paljon tällä hetkellä ja mietin konkreettisia ratkaisuja siihen, joten ne painottuvat suosituksissani.

Listallasi on kaksi runoteosta, Reetta Pekkasen Pieniä kovia nuppuja ja Kärhi. Luetko paljon runoja? Voiko runoudella olla erityinen voima kuvata luontoa ja esimerkiksi ilmastonmuutosta?

Luen runoja paljon, mutta ehdottomasti liian vähän. Kuten jokainen meistä. Pekkasen runot valikoituivat mukaan, koska niissä kuvataan luontoa tavalla, jonka tunnistan. Hänen runoissaan luonto on monin paikoin kaupunkiluontoa. Kuvauksessa luonto ja ympäristö sekoittuvat, kun runoilija kuvaa jalkapallokentän vihreyttä ja sateen yhteyttä mereen. En usko, että luontoa voi varsinaisesti ymmärtää. Runoudessa ollaankin ymmärtämisen tuolla puolen, kokemassa ja aistimassa, ja Reetta Pekkasen tuotannossa esiintyvät kokemukset luonnosta resonoivat omieni kanssa.

Juha Kauppisen tänä keväänä ilmestynyt Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista käsittelee Suomen luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Millaisia tunteita ja ajatuksia teos sinussa herätti?

Kauppinen on valtavan taitava kirjoittaja, hän saa lukijan kiinnostumaan vaikeasta asiasta joka ei ainakaan itseäni ollut liiemmin mietityttänyt. Monimuotoisuus sai minut jännittämään kuukkeleiden kohtaloa, välittämään tunnetasolla ötököiden elämästä ja katsomaan metsiä uudella tavalla. Vaikka kirja oli rajua luettavaa, suosittelen sitä kaikille. Kirjasta välittyy aito hätä ajan hupenemisesta, ymmärrys ihmisen roolista luonnon monimuotoisuuden varjelemisessa ja arvostus näkymättömissä mönkiviä elämänmuotoja kohtaan.

(Myös Juha Kauppinen antoi kirjastolle kirjavinkkejä ympäristöön ja luontoon, lue Juha Kauppisen haastattelu täältä)

Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä (2009, suom. 2011) on moderniksi klassikoksi noussut tietoteos tehotuotetusta lihasta; lihantuotannon eettisistä, taloudellisista ja ekologisista kysymyksistä.  Onko tämä tai joku muu kirja vaikuttanut siihen, että ryhdyit itse vegaaniksi?

Veganismini alkusyy oli kohtaaminen lampaiden kanssa pari vuosikymmentä sitten. Kirjallisuuteen aiheesta olen tutustunut vasta ollessani jo vegaani. Eläinten syömisestä on kuitenkin globaalisti merkittävä teos, joka toimi esikuvana omalle kirjalleni. Halusin kirjoittaa samaan tyyliin kuin Foer: suoraan ja rehellisesti, faktat edellä mutta lempeästi.

Haluaisitko nostaa listaltasi vielä jonkun kirjan erityisesti esiin?

Bo Carpelanin tuotanto on ollut itselleni tärkeää. Runon rajamailla kulkevan Carpelanin Myöhäiset äänet on hieno kuvaus ihmisten pakomatkasta ympäristötuhon tieltä. Monet vanhat ydintuhokuvaukset toimivat suoraan ilmastonmuutoskuvauksina nykyään, esimerkiksi Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti.

Sinulta on juuri ilmestynyt tietokirja Lihan loppu (Kosmos 2019), jossa käsittelet lihantuotannon ongelmia mm. ympäristön ja eläinoikeuksien kannalta. Ennustat, että kasvissyönti lisääntyy tulevaisuudessa ja lihan tehotuotanto loppuu. Mikä oli alkusysäys kirjan kirjoittamiselle?

Tarve ymmärtää ympärilläni olevaa maailmaa. Ilmastonmuutos on ehdottomasti aikamme tärkein ja kiireellisin kysymys. Helpoin tapa yksilölle vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä on ruokavalintojen kautta. Olin nähnyt ympärilläni meneillään olevan valtavan yhteiskunnallisen muutoksen suhteessamme ruokaan. Halusin ymmärtää, mistä "vegebuumissa" on kyse, mistä se syntyi ja ennen kaikkea minne se johtaa. Nämä kysymykset laajenivat nopeasti kirjaksi.

Millainen kirjoitusprosessi Lihan loppu oli?

Nopea mutta raskas. Kirjoitin kirjan neljässä kuukaudessa taustahaastattelut tehtyäni, mutta näiden kuukausien aikana en tehnytkään sitten mitään muuta. Hyllytin sosiaalisen elämäni ja muut työt, jotta voisin paneutua kirjaan. Ilmastonmuutoksen ja eläinten tehotuotannon ajattelu joka päivä oli kuluttavaa, ja hetkittäin aihe ahdisti valtavasti. Sain kuitenkin pidettyä yllä ajatuksen toivosta, ja lukijoilta olen kuullut, että tämä välittyy kirjasta. Se on toiveikas ja optimistinen, huolimatta raskaasta aiheesta.

Kenen toivoisit erityisesti lukevan kirjasi?

Niiden sekasyöjien, jotka ovat ehkä harkinneet jo lihansyönnin vähentämistä. Niin sanotut fleksaajat aikaansaavat nopeinta muutosta ruoantuotannossa tällä hetkellä. Toivon, että kirjaan tarttuvat ne, jotka ovat uteliaita ruoan suhteen ja miettivät, mihin yksilön kulutusvalinnat oikeastaan vaikuttavat.

Mitä ajattelet: millainen merkitys kirjallisuudella voi olla luonnon suojelemisessa ja ilmastonmuutoksen taklaamisessa?

Kirjallisuus on ylivoimainen keino tartuttaa uusia ideoita ja uudenlaista ajattelua ihmisiin. Lukemamme kirjat valaisevat ne polut, joita elämässä kuljemme. Nyt on kiire levittää ajatuksia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Jokainen teemaan eväitä antava luettu kirja vie meitä ihmiskuntana kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Lopuksi vielä luottovegaanisafkasi?

Mustapapunachot ruokablogi Chocochilin ohjeella. Ihana mättöruoka niin arkeen kuin viikonloppuunkin. Ainekset löytyvät lähikaupasta, valmistamiseen menee vain hetki ja lopputulos on herkullinen.

Haastattelu: Maisku Myllymäki

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko/säveltäjä Juhani Vilpas.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Juhani Vilpas. Tällä hetkellä asun Lahden Patoniityssä. Sävellän, sanoitan, soitan kitaraa ja laulan bändeissä Hämärän Jäärä, Viitapiru, Kadonneet Kosmonautit ja Kanki.

Nuorempana aikani kului enemmän kuvataiteen ja runouden parissa. Vuosia sitten koin jonkinlaisen täydellisen kyllästymisen muotokuvamaalaukseen, enkä ole sen jälkeen piirtänyt edes tikku-ukkoa. Runojen rustaaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska kaikki mitä kirjoitan, tuntuu nykyään lopulta päätyvän sanoituksiin.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Juuri nyt yritämme saada valmiiksi Härärän Jäärän ensimmäistä levyän ja samalla äänittelen Juhani Vilpas sooloprojektia, jossa soitan kaikki soittimet itse. Suunnitelmiini kuuluu myös keskiaasialaisen kurkkulaulun opiskelu. Kitaransoitto, miksaaminen ja masterointi, ovat myös elämänpituinen savotta, joka onneksi ei koskaan valmistu.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin kuuntelu ja tekeminen on on aina ollut tärkeä osa elämääni. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en jollain tavalla tekisi musiikkia. Nykyajan suosituista artisteista olen täysin pihalla lähinnä siksi, että en koskaan kuuntele kaupallisia radiokanavia. Tulen niistä vain ärtyneeksi. Onneksi pienlevy-yhtiöt julkaisevat vielä sentään kiinnostavaa musiikkia.

Erityisesti pidän siitä, että kun otan kitaran telineestä ja alan soittamaan, en välttämättä lainkaan tiedä mitä tulee syntymään. Se on aina ikään kuin pieni seikkailu. Sekin, että jos päässä soi valmis idea, mutta soittotaidot eivät täysin riitä sen toteuttamiseen, on mielenkiintoinen haaste.

Nuorena levylautasella kului mm. The Velvet Underground, John Cage, Chopin, Sielun Veljet, Steve Reich, John Coltrane, Olavi Virta, Nick Drake, Dead Kennedys, Kauko Röyhkä, Pohjantahti, Howlin’ Wolf , Pink Floyd, Tom Waits jne. Juuri nyt taustalla soi vuorotellen The Mystery of the Bulgarian Voices ja Richard Dawson.

Ehkä suurimat yksittäiset teokset ja albumit, joiden alkutahdeista jo menen kananlihalle, ovat: Wolfgang Amadeus Mozart - Requiem, Nusrat Fateh Ali Khan - Mustt Mustt ja Kuusumun Profeetta – Hymyilevien laivojen satama.

Sama epämääräinen musiikkimauton linja jatkuu kai hautaan asti. Mielestäni kaikista musiikkigenreistä, paitsi jodlauksesta, löytyy hyvää ja huonoa musiikkia. Lainasin Lahden musiikkiosastolta aikoinaan neljä jodlauslevyä, koska erheellisesti kuvittelin, että löytyyhän tästäkin genrestä varmaan helmiä. Ei löydy. Jodlaus on saatanasta ja mielestäni sopiva rangaistus jodlauslevyn hallussapidosta olisi jonkinlainen uudelleenkoulutusleiri.

Välillä, varsinkin jos itse intensiivisesti säveltää ja sanoittaa, minulla on kausia, jolloin liesituulettimen kohinassakin kuulee musiikillisia ideoita. Silloin en todellakaan halua kuunnella musiikkia. Ennen näinä kausina Yle-puhe kuului keittiössäni, mutta nyt sekin muuttui musiikkiradioksi. Onneksi nykyään voi kuunnella Areenasta kiiinnostavimmat ohjelmat podcastina, kuten vaikkapa Kalle Haatanen tai tiedeykkönen.

Muista harrastuksista voisin mainita, että kaiken luppoajan, mitä jodlauksen vastustamiselta jää, käytän sikarilaatikkokitaroiden suunnitteluun ja valmistukseen. Kesäisin minut voi löytää myös Tonttilan tenniskentältä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkimaailma on ollut jo pitkään valtavassa myllerryksessä. Näen siinä paljon hyviä, mutta myös paljon huonoja puolia. Julkaiseminen on entistä helpompaa, toisaalta taas korvausten saaminen omasta työstä entistä vaikeampaa. Spotify on jo muuttanut kappaleiden rakennetta. Kappaleet ovat lyhentyneet, ja pitkät introt ovat harvinaisuus, koska ensimmäisessä 30 sekunnissa pitää jo päästä kertosäkeeseen. Nykyään tekoäly päättä sen, mitä musiikkia sinulle suositellaan. Vaarana on, että ihminen joutuu jo nuorena musiikkikuplaan, jossa hän ei kuule erilaista ja yllättävää musiikkia. Toisaalta taas koko musiikkimaailma on avoinna parin klikkauksen päässä.

En olisi silti kovin huolissani siitä, että mielenkiintoista musiikkia ei tehtäisi. Aina tulee olemaan artisteja, joille rahanteko on sivuseikka, ja nykyään he voivat tehdä laadukkaita äänitteitä halvalla omassa olohuoneessaan.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Kirjallisuus, musiikki, kuvaamataide, teatteri ja muut taiteenalat linkittyvät aina toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Runouden ja musiikin liittohan on aina ollut läheinen. Kun itse siirryin runojen kirjoittamisesta enemmän sanoitusten kirjoittamiseen, arvostukseni sanoittajia kohtaan nousi. Vaikkapa 4-5 minuutin kappale asettaa aika tiukat rajat sille, mitä siihen ehtii tiivistää. Toisaalta, juuri se siitä tekeekin niin mielenkiintoista. Japanilainen kolmisäkeinen haiku-runous on mielestäni lähimpänä sanoittamista.

Yöpöydälläni on aina vähintään kaksi kirjaa joita luen vuorotellen. Nyt ne ovat: Farancesto Redin Käärmeistä ja hyönteisistä ja Riikka Kauhovaaran Villi ihminen ja muita luontokappaleita. Aivan mainioita kirjoja, jotka tulevat varmasti vaikuttamaan ainakin sanoituksiini.

Suomalaisista runouden ja musiikin täydellisistä liitoista tulee näin äkkiseltään mieleen J. K. Ihalaisen ja 500 kg lihaa yhtyeen levyt.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Koin melkoisen rajun siirtymän aikuisten kirjallisuuuden pariin, kun varhaisteininä ahmin
kaikki Edgar Rice Burroughsin tieteissarjan kirjat John Carterista, joka joutuu mystisesti
Mars-planeetalle. Lainasin vahingossa William S. Burroughsin Alastoman lounaan luullen
sitä Edgar Rice Burroughsin Mars kirjaksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Olen aina ollut kirjaston suurkuluttaja. Noin viisi vuotta sitten päätin että pidän tauon
kaunokirjallisuuden lukemisesta ja keskityn vain tietokirjoihin. Olen oppinut valtavasti
tähtitieteestä,evoluutiosta, biologiasta, psykologiasta, historiasta, tietoisuuden tutkimuksesta ja niin monista mielenkiintoisista aloista. Varsinkin Terra Cognitan tietokirjat ovat loppumaton aarreaitta. Niitä toivoisinkin kirjastoon lisää.

Lahdessa on erinomainen musiikkiosasto. Palvelu on hyvää ja aineisto suhteellisen monipuolista. Silloin tällöin lainaan aivan summamutikassa jotakin, mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Näin löytyy joskus todellisia helmiä. Välillä olen käyttänyt musiikkiosaston studiota äänitykseen ja musiikkivideoiden editoimiseen. Nuottikirjoja, soitinrakennuskirjoja ja äänitystekniikkakirjoja tulee myös lainattua.

Kirjasto on myös miellyttävä kohtaamispaikka. Usein sopii tapaamisen sinne, tai vaan sattuu
törmäämään johonkin tuttuun. Lahden kaupunginkirjaston edessä, vaikkapa siinä altaan paikalla, voisikin kesäisin olla jonkinlainen kohtaamispaikka, jossa voisi istuskella ja vaikkapa lueskella.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, jossa sinulle ei yritetä myydä mitään.Olen todella huolissani siitä, että nyt kun Lahden kaupunginteatteri yhtiöitetään, seuraavaksi liipasimella on kirjasto. Se on mielestäni kirjaston loppu ei-kaupallisena keitaana.

Kirjastoilla on erittäin suuri merkitys yleissivistävänä, hyvinvointia ja lukutaitoa edistävänä laitoksena. Itse esimerkiksi olisin aivan eri ihminen ilman kirjastoa.

Ehkä toivoisin Lahden kaupunginkirjastoon vielä enemmän luentoja, harrastuspiirejä, konsertteja ja vaikka mitä tapahtumia. Koulujen ja kirjaston yhteistyötä voisi myös kehittää lisää.

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Näinkin pieneksi kaupungiksi Lahden kurttuuritarjonta on yllättävän korkeatasoista ja
monipuolista. Tosin Lahden taidemuseon tilat ovat tähän mennessä oleet aivan naurettavan huonot.Uskon kuitenkin, että TAJUMO-hanke voi hyvinkin onnistua yli odotusten.

Hieman arveluttaa se, että miten kuvataiteiden opetuksen alasajo Lahdessa tulee vaikuttamaan
vaikkapa bänditoimintaan ja ovatko sopenkorven treenikämpät uhattuina, kun aluetta kaavoitetaan uudelleen.

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Yat-Kha – Yenisei punk
-Rock ja Tuvalainen kansanmusiikki yhdistyy kiinnostavalla tavalla.
Kari Engvist – Olemisen porteilla
-Tietoisuutta, kvanttiteoriaa ja muita hankalahkoja aiheita hyvin ja ymmärrettävästi kirjoitettuna.
Matti Hagelberg – Kekkonen
-Hagelberg nyt vaan on sarjakuvataiteen nero yli inhimillisen käsityskyvyn.

Lokakuun musakasvon Kikka Laitisen kysymys sinulle: ”-Mikä on parasta musiikin teossa ja miksi olet valinnut musiikin ilmaisukeinoksesi?"
Olin ehkä 15-vuotias, kun löysin Sirkka Turkan ja Pentti Saarikosken runouden. Silloin päätin, että minusta ei tulekaan taidemaalaria ja sarjakuvataiteilijaa, vaan runoilija. Parissa runokilpailussa menestyinkin, mutta sitten se hetki, kun kytkin ensimmäisen sähkökitaran vahvistimeen, väänsin nupit kaakkoon ja iskin kitaraa, pilasi kaiken.

Parasta musiikin teossa on tunnelmien luominen pienten tarinoiden ja tuokiokuvien avulla. En
yleensä tee lauluja itsestäni, vaan kuvittelen jonkin tietynkaltaisen henkilön tiettyyn tilanteeseen. Musiikkkia voi myös tehdä yksin ja porukassa. Bändityöskentely opettaa luopumaan omista toimimattomista ideoista ja on välillä parasta maailmassa ja välillä kuin huono parisuhde

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Juha Kauppinen on biologi ja toimittaja, joka on erikoistunut tutkivaan journalismiin ja pitkiin, syvälle meneviin reportaasijuttuihin. Keväällä 2019 häneltä ilmestyi tietoteos Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista, joka käsittelee yleistajuisesti Suomen luontoa ja sen monimuotoisuuden hupenemista. Aiemmin Kauppiselta on julkaistu teos Talvivaaran vangit, jonka hän kirjoitti yhdessä Sampsa Oinaalan kanssa. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi Kauppiselle Kultainen sulka -palkinnon vuonna 2019.

Pyysimme Juha Kauppiselta kirjavinkkilistaa aiheesta ”Ympäristö ja luonto” ja samalla kyselimme hänen mietteitään kirjoista, luonnosta ja oman kirjan kirjoittamisesta. Kauppinen nosti listalleen nämä kahdeksan kirjaa:

• Ernest Thompson Seton: Kaksi partiopoikaa
• Eeva Kilpi: Häätanhu
• Edward O. Wilson: Elämän monimuotoisuus
• Ilkka Hanski: Viestejä saarilta: miksi luonnon monimuotoisuus hupenee?
• Rachel Carson: Äänetön kevät
• Ritva Kovalainen, Sanni Seppo: Puiden kansa
• Heikki Willamo: Haukkametsä
• Petri Keto-Tokoi, Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä

Kiitos vinkeistä, Juha! Miten listallesi valikoituivat juuri nämä kirjat?

Koetin koostaa listan niin, että mukana olisi sekä klassisia teoksia että yllättävämpiä kirjoja. Noissa kirjoissa luonnolla on erilainen osa, ja tämä kuvastaa omaa suhdettani luontoon. Luonto on minulle joinain hetkinä kaikki, mutta toisina hetkinä taas kaipaan urbaaniin sykkeeseen ja tuntuu, että luonto ei ”riitä”. Mutta sitten taas jos puhutaan tosiasioista, reaalimaailmasta, niin silloin minulle on aivan selvää, että luonto on tärkein asia. Jos emme onnistu pysäyttämään luonnon katoamista, meille käy itsellemme huonosti.

Osassa valitsemistani kirjoista luonto on pääosassa, kun taas osassa se on vain eräänlainen näyttämö muille asioille tai yksi päähenkilö muiden mukana, kuten Eeva Kilven Häätanhussa. Siinä luonnolla on vahvasti symbolinen osa ja siinä on myös sitaatti metsästä, joka sopii erittäin hyvin kuvaamaan tätä aikaa, törmääviä arvoja: omistamista ja luonnonarvoja. Näin kirjan päähenkilö sanoo metsästä: ”Minä en halua omistaa sitä, minä haluan että se on olemassa.”

Listallasi on Ernest Thompson Setonin klassikkonuortenkirja Kaksi partiopoikaa. Onko se innoittanut sinua lapsuudessasi luonnossa kulkijaksi? Oletko lukenut kirjaa myös aikuisena?

Se on elämäni tärkein kirja. Luin sitä kerta toisensa perään teini-iässä, liikutuin aina samoista kohdista, uppouduin ja halusin kadota siihen kirjaan, ja vasta vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt, miksi näin on. Sen kirjan kautta olen löytänyt itseäni tai se on paljastanut minulle itsestäni asioita, omia arvoja, sitä mikä minulle on tärkeää, kun sitä muuten voi olla välillä vaikea tunnistaa. Pari vuotta sitten luin kirjasta alkua ja muutamia katkelmia ja totesin, että se ei ole menettänyt lainkaan voimaansa. Se on mieletön ajatus. Voin koska tahansa paeta siihen kirjaan. Kukaan ei voi kirjoittaa sitä pois.

Listallasi on kaksi teosta, jotka käsittelevät suomalaista metsää, Puiden kansa ja Suomalainen aarniometsä. Myös Heikki Willamon Haukkametsä kertoo metsän kuhisevasta elämästä. Mitä kaikkea metsä sinulle merkitsee?

Kun olin teini, en yleensä retkeillyt metsissä. Nuoruuteni suosikkilammelle vievän polun varressa on muutaman hehtaarin suojeltu vanha metsä, mutta kävin tutustumassa siihen ensi kerran oikein kunnolla vasta tänä kesänä, vaikka olen ohittanut sen polkua pitkin kymmenet kerrat. Metsä on paikka, joka ohitetaan tai jonka läpi mennään johonkin muualle, ja ehkä vasta nykyajassa metsällä alkaa olla isomman ihmisjoukon silmissä yhtäkkiä suuri arvo, kun luonnon terveysvaikutukset ovat käyneet yhä ilmeisemmiksi myös tutkimuksen valossa. Oikeasti luonnontilainen metsä on Suomessa harvinaisuus ja iso osa suomalaisista ei ole koskaan käynyt luonnontilaisessa metsässä, jossa vaikkapa suuri osa puukuutioista makaa kaatuneena metsän pohjalla.

Toki muistan lapsuudesta ja nuoruudesta hetkiä metsistä, ja opiskeluaikoina kävin kuvaamassa metsiä ja viihdyin niissä, mutta olen todella löytänyt metsän vasta viime vuosina. Nyt voin sanoa, että suosikkipaikkani maailmassa on Kotisten aarnialue Evolla. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, se on vain eteläsuomalainen, luonnontilainen metsä, jota on jäljellä erittäin vähän. Haluaisin, että sitä olisi paljon, kokisin oloni turvalliseksi, jos sitä olisi paljon. Veisin mielelläni jokaisen suomalaisen vuorollaan sinne käymään ja rupattelisin metsästä. Se voisi hyvin riittää lopun elämäni työksi, jos joku siitä maksaisi!

Rachel Carsonin klassikkoteos Äänetön kevät (1962, suom. 1970) alkaa luvulla, jossa kaupungin kukoistava luonto yhtäkkiä sairastuu ja kuolee. Kaupunkia ympäröi outo hiljaisuus: linnut ovat lakanneet laulamasta. Kuva on pysähdyttävä. Millainen lukukokemus Äänetön kevät oli sinulle?

Luin sen Monimuotoisuutta kirjoittaessani. Se oli myös kaunokirjallisessa mielessä hieno lukukokemus. Äänetön kevät on virtuoosimaisesti kirjoitettu kirja, ja Carson oli loistava kirjoittaja. Ja kun tähän lisää kirjan merkityksen, tiedon siitä, että juuri tämä kirja herätti miljoonat ihmiset, olihan se upea lukukokemus. Sen arvo on edelleen suuri, vähintään symbolisesti. Ihmisen pitäisi ohjelmallisesti pyrkiä vähentämään vaikutuksiaan luontoon, koska määrämme edelleen kasvaa tällä planeetalla. Muuten meillä ei ole turvattua tulevaisuutta. Tähän kuuluu kemikaalien käytöstä luopuminen systemaattisesti ja johdonmukaisesti. Siinä mielessä Carsonin kirja on edelleen ajankohtainen.

Kirjasi Monimuotoisuus (Siltala, 2019) kertoo Suomen luonnosta ja Suomen luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Sen päähenkilöitä ovat kultasirkku, kuukkeli, ruusuruohomaamehiläinen, isonuijasammal, taimen ja jääleinikki – kaikki lajeja, jotka ovat vaarassa kadota. Niitä uhkaavat esimerkiksi metsien hakkuut, soiden ojittaminen, hyönteismyrkyt, ilmastonmuutos ja liika metsästys. Avaatko hieman, miksi valitsit juuri nämä lajit?

Tein kirjaa keväästä 2017 alkuvuoteen 2019. Kesällä 2017 tein melko paljon retkiä Suomeen kirjan takia, mutta se oli vielä jonkinlaista hakuammuntaa; en ollut varma, millainen kirja lopulta olisi rakenteeltaan.

Talvella 2017–2018 jostain tuli idea, että yksi luku voisi olla aina yhden lajin nimi. Sen jälkeen edessä oli paljon työtä, että löysin ne lajit, joiden kautta pääsin kertomaan isoja asioita Suomesta ja globaalisti. Kesällä 2018 pystyin jo tarkemmin tekemään juuri niitä retkiä, jotka liittyivät kirjaan valitsemiini lajeihin.

Syksystä 2018 tulikin sitten aikamoinen: kirja on kirjoitettu käytännössä kesän ja joulun 2018 välissä. Ensimmäistä versiota, joka valmistui 10.12., editoin rankasti vuodenvaihteen molemmin puolin. Siinä oli 600 sivua ja lopulliseen kirjaan tuli vähän yli 300. Tuolloin muun muassa leikkasin kaksi kokonaista, valmiiksi kirjoitettua lukua pois. Päälajeiksi valittujen lajien määrä supistui hirmuisesti: aluksi oli suunnitelma 15 lajista, mutta pian ymmärsin, että lajien määrä voi olla alle kymmenen. Lopulta kirjaan tuli siis kuusi päälajia, ja olen niihin tyytyväinen. Mutta onhan se hurjaa ajatella, että ennen kuin aloin tehdä tätä kirjaa, en ollut koskaan esimerkiksi kuullut ruusuruohomaamehiläisestä, joka on yksi kirjan päälajeja!

 Kenen toivoisit erityisesti lukevan kirjasi?

Ihmisten, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta, mutta jotka eivät tiedä siitä välttämättä paljon. Muutkin toki, mutta tuollaiset ihmiset voivat hyvin kirjan lukea. Se on kirjoitettu niin, että ei tarvitse olla isoja lähtötietoja luonnosta. Olen kirjoittanut sen vähän kuin ihmiselle, joka tulee maapallolle ensimmäistä kertaa ja sattumalta Suomeen. Olen kertonut, miten evoluutio ja luonto toimivat ja kuinka luonto juuri tässä meidän kolkassamme on syntynyt ja kuinka se on nopeasti köyhtynyt viime vuosikymmeninä.

Mitä ajattelet: millainen merkitys kirjallisuudella voi olla luonnon ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa ja ilmastonmuutoksen taklaamisessa?

Iso merkitys. Ei niin, että valtaosa lukisi kirjoja tai vaikkapa omaa kirjaani, mutta kirjoilla voi olla iso merkitys, koska ne tuovat varmuutta niille, jotka niitä lukevat. Synnyttävät muistijälkiä, tuovat sisäisen varmuuden siitä, että jokin asia on tärkeä. Näin olen lukijapalautteesta kerta toisensa jälkeen kuullut omasta kirjastani ja se on palkitsevaa ja hienoa.

Lopuksi vielä retkivinkkisi Suomen luontoon?

Mene metsään! Lähimetsä on hyvä. Ja sitten jos haluat nähdä luonnontilaisen aarniometsän, mene Kotisten aarnialueelle Evolle.

Haastattelu: Maisku Myllymäki

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on lauluntekijä / muusikko Kikka Laitinen.

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen suomalainen rock-muusikko, lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä, kirjoittaja ja olen toiminut muusikkona ja lauluntekijänä (oma yhtye/muita kokoonpanoja) v. 1985 alkaen:
- Esiintymisiä (live, radio, TV ) ja julkaisuja mm. omien yhtyeiden muusikkona, solistina sekä erilaisissa kokoonpanoissa (rytmimusiikki). Yhtyeitä: Pasi & Mysiini, Gasoline Girls, Kikka Laitinen Co.
Olen toiminut ahkerasti taidealojen luottamustoimissa, mm. Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksessa, Teoston tilitystyöryhmässä, Valtion säveltaidetoimikunnassa, Juha Vainio- ja Georg Malmstén -säätiöiden hallituksissa.
Vv. 2012-2017 toimin Ylen hallituksessa kulttuurin asiantuntijana ja – ennen kaikkea - tekijänoikeuden puolustajana.

Julkaisua tuotantoa:
Julkaistuja albumeita 11, joissa omat sävellykset, sanoitukset:
- Gasoline Girls and Petrol Boys (4 albumia) 1988 - 1992
- Rakkaudella tehty (Rockadillo) 1988
- Tulta ja hunajaa (Rockadillo) 1989
- Seikkailu G-Duurissa (Rockadillo) 1990
- Hulababalulaa (AXR) 1992
- Kikka Laitinen Co.
- Kikka Laitinen Co. (AXR) 1994
- Sydän valvoo (AXR) 1997
- Sinistä (Kikanor) 1999
- Suomalaisia rakkaustarinoita 1 (Humble House) 2006
- Suomalaisia rakkaustarinoita 2 (Humble House) 2008
- Suomalaisia rakkaustarinoita 3 (Humble House) 2012
- Kikka Laitinen Co. Parhaat (AXR) 2013
- Puut, linnut ja taivas (Kantka Music) 2018

Olen kirjoittanut n. 500 levytettyä laulua artisteille, ks. teoksia mm. täältä:
http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?tekija=Kikka+Laitinen

Romaani Hello, Mary-Lou!, Like Oy, Pikku-Finlandia –ehdokas 1998
- pokkaripainos Like Oy 2008

PS: LUE LISÄÄ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen ja https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2463721

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä suunnittelen ensi vuoden ”juhlallisuuksia”, täytän 60 v. ja juhlin 40-vuotista taivalta rokkarina, Suomessa, jossa vielä 1970- ja 1980 -luvuilla oli erittäin hankalaa esiintyä naispuolisena säveltäjänä, sähkökitaraa soittavana ”tyttönä”. Tätä ei moni käsitä koska ajat ovat jonkin verran muuttuneet, mutta totuuden nimessä, eivät kovin paljoa: levypomot tekevät tytöistä ”tähtiä” edelleen, ja, omaehtoisia naisia on edelleen hyvin vähän, älkääkä tuputtako minulle Warnerin tai muun monikansallisen yhtiön ylimarkkinoituja tuotteita; puhun omaehtoisesta taiteesta!

Omaa ensi vuoden synttäriä ajattelin juhlistaa konsertein, kokoelmalevyllä sekä näyttelyllä. Kirjoitan uutta musiikkia sekä maalaan sarjaa ”Olkihattuinen tyttö” öljyväreillä ja haaveissa on pitää poikkitaiteellinen esitys, ainakin Lahdessa, jossa esillä, kuultavissa ja nähtävissä runoja, maalauksia ja musiikkia uusimmalta ”Puut, linnut ja taivas” -levyltä.

Julkaisen myös päiväkirjaromaanin ”Nälkäkirja” yhdessä ystäväni kriitikko-kirjailija FT Teppo Kulmalan kanssa.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen sekä klassista musiikkia (Vivaldi, Mozart, Chopin, Sibelius…) sekä rock-folk- musiikkia 60-70-80 -luvulta. Suuria suosikkejani ovat The Beatles, John Lennon, CCR, John Fogerty, Deep Purple (John Lord, nam), Led Zeppelin, Moody Blues, Janis Joplin, Bob Dylan, Neil Young, Joni Mitchell, Joan Baez, Carole King, James Brown, ELO (Jeff Lynne on nero!) - sekä mustat naislaulajat Sarah Vaughanista Aretha Franklinin kautta Tina Turneriin.

Kotimaisista rakastan tietenkin Leskistä ja Hectoria, sekä Ankia, Maaritia ja Muskaa. Tykkään myös Ricky Tick Big Bandista ja Ilmavoimien soittokunnasta!

Musan merkitys on mulle kaksijakoinen: toisaalta rakastan sen kauneutta ja harmonioita, mutta vaadin siltä myös sisältöä. Yleensä akustiset folk-tyyppiset esitykset uppoavat todella hyvin, semminkin kun niissä on usein erinomaiset tekstit ja sanomaa. Sanoma ja sanomallisuus ovat mulle tärkeitä asioita ja arvoja. Tarvitsen intiaanihuutoja, joissa vaaditaan tasa-arvoa, rauhaa, rakkautta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista, luonnon kunnioitusta ja suojelua, niin – sanalla sanoen, taidan olla aika lailla vihertävä punahippi. Kun löydän musasta mainitsemiani arvoja, rakastan sitä ilman rajoja, muotoja ja värejä. MUTTA: noissa mainitsemissani fanittamissani taiteilijoissa ja heidän musiikissaan KAIKISSA on sama arvo: akustinen, luonnollinen, rujon raju soundi, loistavat biiseille sielunsa ja sydämensä antavat muusikot, - ja erityisen hyvät rumpalit.

Olen monesti yrittänyt kuunnella ns. nykymusiikkia, mutta kun kuulen rumpukoneen lätkytyksen, kuuntelu loppuu siihen paikkaan. Koen musiikin hyvin inhimillisenä, sydäntäni ja ihoani koskettavana energiakenttänä, joka välittyy minuun, ja – koneet eivät välitä minulle muuta kuin tunteettomuutta ja päänsärkyä.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Puhun mielelläni markkinafasismista: se peittää kaiken alleen joka tasolla: me kaikki syömme samaa ruokaa, juomme samaa juomaa, kuuntelemme ja ostamme samaa musiikkia, käytämme samoja vaatteita ja IT-ohjelmia (joissa ”palvellaan” eli rahastetaan): tämä kaikki vain siksi, että suuret monikansalliset yritykset ja niiden osakkeiden omistajat kahmivat kaiken maapallon varallisuuden ja varat itselleen – ja me olemme kuin lampaat jotka juoksemme määkien mustaan virtaan. Eli, näen tulevaisuuden surullisena, mutta laitan toivoni hippeihin, taiteilijoihin, kirjailijoihin, muusikoihin, luonnonsuojelijoihin, Linkolan seuraajiin, taiteen ja kirjallisuuden harrastajiin, kylähulluihin, pienviljelijöihin, pieniin kauppiaisiin, luomutuottajiin, yhteiskunnallisiin toimijoihin ja vaikuttajapersooniin kuten Greta Thunberg, Naomi Klein, Noam Chomsky jne.

ks https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005633560.html

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Viime vuosina olen ahminut Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara -sarjaa, suosittelen sitä kaikille suomalaisille! Luen tällä hetkellä Knausgårdin Taisteluni 6. kirjaa, keväällä ahmin Hararin 21 oppituntia maailman tilasta, ja nyt kesällä meni Tollen Läsnäolon voima, Tiibetiläinen elämisen taito ja Dispenzan Luo itsesi uudelleen (harrastan joogaa ja meditaatiota). Jo nuoruudesta suosikkejani ovat olleet Dostojevski, Tolstoi, Hesse, - ja tietenkin Agatha Christie! Kotimaisista nostaisin suosikeiksi Rosa Liksomin ja Jari Tervon, jonka Matriarkkaa pidän huippuhyvänä romaanina! Juha Hurmeen Niemi on myös mainio, ja – opettavainen. Minna Rytisalon Rouva C oli myös ihana kirja, taisin ahmia sen parissa tunnissa.

Kirjallisuus antaa mulle voimia ja uusia näkökulmia, ja usein saan niistä ajatuksia biiseihin, siis teksteihin. Jokaisella kirjailijalla on oma muotokielensä, jonka kautta hän välittää tavallaan omia havaintojaan ja ajatuksiaan – sekä huom. myös tietojaan – maailmasta. Ilman kirjallisuutta ihmisen täytyisi käydä itse joka maailmankolkassa eri aikakausina saadakseen sen saman mitä hyvä kirjallisuus voi antaa: sivistyksen, tiedon, tietoisuuden, tajun!

Suurimpia innoittajiani musiikkiin ja elämänkatsomukseeni ovat olleet mm:

Bennett-Goleman, Tara, Tunteiden alkemiaa. Otava 2002
Russell Brand: Vallankumous. Sammakko 2016
Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa?. Sammakko 2016
Jung, Carl Gustav, Unia, ajatuksia, muistikuvia. Toim. Aniela
Klein, Naomi, Kapitalimi vs. Ilmasto, Into kustannus 2015
Klein, Naomi, No logo., Into kustannus 2015
Kylänpää, Riitta, Pentti Linkola. Siltala 2017
Lamppu Laamanen, Dave Lindholm, Tietenkin, Johnny Kniga 2015
Lama, Dalai, Avosydämin. Tammi. 2001
Linkola, Pentti, Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla. Tammi 2006
Mello, Anthony, Havahtuminen. Like 2008
Nylén, Antti, Häviö. Kosmos 2018
Vihreä lanka, lehdet
Walsch, Neale Donald, Keskusteluja Jumalan kanssa. WSOY 1998
Weil, Simone, Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry. 2007

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Jaa-a. Lapsuudessani ja nuoruudessani vierailimme äidin kanssa alinomaa Kuljun ja Sääksjärven kirjastoissa. Lapsena luin kaikkea mahdollista Viisikoista Tarzaniin, taidekuvakirjoista Agatha Christieen! Ilman kirjastoa olisin ollut pulassa: olin likinäköinen, yksin viihtyvä, arka ja ujo lapsi, ja viihdyin lähinnä lukemassa… Murrosiässä rock-herätyksen kautta löysin rock-musiikin, ja tajutessani Juicen ja Hectorin lyriikan ja rock-musiikin yhdistelmän voiman, lensin taivaaseen jossa olen vieläkin…! Murrosiässä ja nuoruuden hulluina kiihkeinä vuosina löysin myös runouden: Eeva-Liisa Mannerin, Risto Rasan ja Eeva Kilven.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn kirjastojen musiikkiosastoilla nappaamassa nuotteja. Kirjat tykkään ostaa, vanhanaikaisesti ihan fyysisinä painoksina kirjakaupoista. Joskus kyllä, kun etsin jotakin jota en löydä kaupasta, menen kirjastoon, kuten esimerkiksi runokirjoja, vaikkapa Eeva-Liisa Manneria ja Risto Rasaa – tai Eeva Kilpeä. Kierrätämme kirjoja myös äidin, siskojeni ja tuttujeni kanssa. Joku kun lukee hyvän kirjan, suosittelee sitä muille. Liityin juuri myös #Lankisen lukupiiriin!

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Erittäin suuri, perustava, oleellinen. Kirjasto on ihmiskunnan parhaita keksintöjä. Jokainen voi kirjaston kautta sivistää itseään, löytää harrastuksia, kehittyä, löytää kokonaisia uusia maailmoja – ilmaiseksi! Musiikkikirjaston soittohuoneet ja äänilevyvalikoimat ovat kullan arvoisia – nyt ja myös jälkipolville. Jokainen ymmärtää – jos tahtoo – mitä kirjasto merkitsee lapselle tai aikuiselle jolla on tahto mennä eteenpäin, löytää uutta, kehittyä, lukea ja harrastaa mutta ei ole varoja.
Ilman kirjoja ja sivistystä, kulttuuria ja taidetta ihmiskunta saa mielestäni kuolla sukupuuttoon: mitä teemme ahneella nisäkkäällä joka ajattelee vain itseään, omaa egoaan, valtaansa ja rahapussiaan?!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kaikissa suomalaisissa kaupungeissa, Helsinkiä lukuun ottamatta, on nurkkakuntaisuutta, jota toivoisi vähemmän. Tampereella on Eput ja Popeda, täällä Apulanta ja Sliipparit ja mato, Jyväskylässä Miljoonasade jne… Monista laatutaiteilijoista ja naisista kirjoitetaan ja puhutaan liian vähän – ja huom. en nyt tarkoita näitä ison rahan rahastuskoneita ja markkinatuotteita - vaan lahjakkaita laatutaiteilijoita, joita on paljon ja joista kukaan ei tiedä. Tämä on nykymenon hinta: joka festivaalilla on samat esiintyjät, koska ne kuuluvat ”järjestelmään”. Tämä on toki ennen kaikkea median vika: kulttuuritoimittajat on pantu aisoihin, liekaan, jos heitä enää laisinkaan on, radiot ovat monikansallisten omistuksessa ja soittavat mitä käsketään eli diilien kautta ohjattuja soittolistoja ja Ylenkin ns. kulttuuritarjonta on lähestulkoon monikansallisten tarjoajien varassa (mikä on törkeää!! – verovaroilla!!).

Nostaisin kuitenkin Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimituksen, samoin mm. Keskisuomalaisen ja Karjalaisen kulttuuritoimitukset erittäin korkealle: ilman näitä maakuntalehtien ammattitaitoisia ja itsepäisiä kulttuuritoimittajia kansalaisten kulttuurinäkemykset olisivat TOSI KAPEITA! Kiitos siis kaikille teille – maakuntalehdet ja kirjastot, ja niissä toimivat kulttuuria arvostavat huippuammattilaiset !

10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Kaikki Beatles-yhtyeen levyt. Niissä on kaikki mitä tarvitsee tajuta pop-rock -musiikista, melodiat ja lyriikat, tuotanto, soitto ja – lempeys.

Syyskuun musakasvon Ville Kujalan kysymys Kikka Laitiselle: ”Hei, Kikka Laitinen! Pystytkö nimeämään niin Suomesta kuin myös ulkomailta yhden tärkeimmän ja sinulle merkittävimmän artistin musiikin saralta tai taidemaailmasta? Kuka olisi vaikuttanut sinuun kaikkein eniten? Ja miksi ?”
Eniten on vaikuttanut varmaankin Juice Leskinen. Oli vaikea valita John Fogertyn ja Juicen väliltä, mutta valitsen silti Juicen: hänen tekstinsä ja tapansa tehdä rock-musiikkia 1970-luvun alussa aloitti sen mitä moni meistä lauluntekijöistä jatkaa, parhaimmillaan: kantaaottavien, laadukkaiden rock-lyriikoiden kirjoittamisen ja esittämisen taidokkaan yhtyeen kanssa jossa myös muusikot olivat yleensä parasta a-luokkaa. En osaa tähän perustella paremmin: jokainen joka on kuunnellut Juicen & Grand Slamin levyjä ymmärtää mitä tarkoitan!

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko Kimmo Puunenä

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Kimmo Puunenä Lahdessa vuonna 1973 syntynyt muusikko. Ensimmäiset ammattiin tähtäävät musiikkiopinnot tein Perheniemen evankelisessa kansanopistossa 1990-1991 tämän jälkeen jatkoin opintoja Oulun konservatoriossa kirkkomusiikin opintolinjalla 1991-1994 valmistuminen viivästyi vuoteen 1995. Lisäopintoja tein Lahden consiksella 2013-2015 pääaineena klassinen pianonsoitto.

Tällä hetkellä työskentelen freelance musiikkona seurakunnille ja johdan viittä kuoroa Lahden seudun varhaiseläkeläisten kuoro (Lasvel kuoro), Ääniset sateenkaari messukuoro Helsinki Kallion seurakunta, Kirvun lauluseura perustettu 1881 Kirvussa, Populus kuoro Lahti ja Orimattilan mieslaulajat. Muita musiikki projekteja mahdollisuuksien mukaan. Säestyksiä ja omia konsertteja.

2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Suurin haaste on kasvaa muusikkona eteenpäin ja pitää saavutettu taso yllä. Musiikkia teen erittäin monipuolisesti joten välillä tuntuu että aika ei riitä.

Yksi rakkain soitin on viime vuosina jäänyt vähän unholaan, 10 kielisen kanteleen soitto ja sen mukana Kalevalan laulaminen. Suvustani löytyy Savitaipaleella 1700 luvulla elänyt Runonlaulaja Tuomas Yrjönpoika Puunenä.

Kuorojen konsertit ovat aina suuri haaste. Populus kuoron viisi vuotis konsertti 2020 syksyllä on Georg Ots hengessä. Orimattilan mieslaulajien konsertti matka Wiipuriin. Tshaikowsky juhlavuosi on tulossa. Säveltäminen pianolle, aiheet ovat jo valmiina. On haaste saada paperille mitä näen ja kuulen.

3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Yksinkertaisesti erittäin läheinen. Musiikin ammatillinen tekeminen on elämäntapa. Tiettyjä elämän alueita olen uhrannut musiikille, en valita päätöksestäni, jos asiat olisivat toisin en olisi muusikkona tässä hetkessä ja näin pitkällä.

Musiikki maku? Jazzia en ymmärrä ja nykyistä Ruotsinlaiva hissimusiikkia, kaikkea hömpänpömppää sitä ihmiset tekee ja kuuntelee. Noh, makunsa kullakin tästä asiasta ei voi kiistellä. Itse kuuntelen Alla Pukatshovaa ja muita venäläisiä, Mari Leen ja Koit Toome virolaisia artisteja ja iki-ihana Verka Serdushka Ukrainasta. Klassiselta puolelta ehdoton suosikkini on Pjotr Iljits Tshaikovski. Muistan elävästi hetken ensimmäisen käyntini hänen haudallaan 12.3.2018 samana päivänä täytin 45 vuotta. Siitä lähtien Pietarin matkoihini on kuulunut Tshaikovskin hauta. Samalla hautausmaalla on muitakin venäläisiä 1800 luvun säveltäjiä. Vasta vanhemmalla iällä olen oppinut pitämään  Herra Johan Sebastian Bachin musiikista. Klassiselta puolelta näitä säveltäjiä löytyy enemmänkin.

4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Näen musiikin tulevaisuuden valoisana. Koko ajan uudet ihmiset löytävät klassisen musiikin, syntyy ihmisiä jotka haluavat tehdä klassista musiikkia. Puhun nyt omasta klassisesta näkökulmasta. Pop, rock, hevi, räp puolella tapahtuu vastaavaa. Ihmiset tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan musiikkia tunteidensa tulkkina. Musiikki on ainoa taiteen laji joka ääni aaltoina menee kehon läpi.

Moni on sanonut en kuuntele kun en ymmärrä. Vastaukseni tähän on, ei sitä tarvitse ymmärtää. Jos musiikki on hyvää se on hyvää jos huonoa älä sitten kuuntele.

5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Tätä olen pohtinut aika paljon. Eri aikausien musiikki ja kirjallisuus ovat suurelta osin oman aikakautensa kuvausta. Oopperoiden libretot melkein kuin romaaneja ja liedit suurta runoutta.

6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Olin varmaankin kuuden vuoden ikäinen kun halusin käydä kirjastossa. Asuin Möysän sivukirjaston vieressä. Halusin olla siellä ja katsella lasten kirjaosaston kirjoja. Äitini lähti kotiin ja minä vähän ajan kuluttua perässä kirjastokortti hakemus kädessä. Siitä asti on ollut kirjastokortti ja muutkin osastot tulleet hyvin tutuiksi.

7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän hyvinkin paljon. Kesäisin pianohuoneita. Tietokoneita, tiedonhakua ja kirjojen, nuottien ja äänitteiden lainausta.

8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kehoitan kaikkia käyttämään kirjastoa ja sen palveluita. Lahdessa meillä on hyvä pääkirjasto kaikkinensa ja erittäin osaava ja avulias henkilökunta. Kaiken lisäksi ilmainen!

9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Lahdessa on erittäin hyvä musiikki- ja kulttuuritarjonta. Aina kun on hyvä esitys jossain niin olen silloin aina töissä. Tämä on harmillista.

10. Levyvinkki tai kirjavinkki kirjaston kokoelmista?
Enpä osaa suoraan sanoa mitään vinkkejä. Kuunnelkaa rohkeasti erilaista musiikkia, lukekaa rohkeasti erilaista kirjallisuutta. Meillä on pätevä henkilökunta joka osaa auttaa kysymyksissä.

Kesäkuun musakasvon Kaarle Viikatteen kysymys Kimmo Puunenälle: 
"Mikä on erikoisin kirkossa soittamasi kappale?”
Hautajaisissa ja häissä olen soittanut Europe'n The Final countdown, Albinonin Adagio häissä, serkkuni häissä Leevi and the leavings Raparperitaivas, tässä muutamia esimerkkejä erikoisemmista kappaleista. Ei nyt kaikkea jaksa muistaa.

Tutustu myös muihin Musakasvoihin.

Naxos Music Librarya voi käyttää älypuhelimilla ja tableteilla verkkoselaimella eli ilman erillistä sovellusta. Naxos Music Librarysta on kuitenkin olemassa myös oma sovellus.

Naxos Music Library -mobiilisovelluksen käyttöönotto tapahtuu seuraavasti:

1. Kirjaudu Naxos Music Libraryyn verkkoselaimen kautta kirjastokorttisi numerolla.
2. Voit valita avautuvalta sivulta joko Go to new version (uudistetut sivut) tai Remain on the current version (vanhat sivut).
3. Klikkaa sivulta löytyvää Playlists-välilehteä.
4. Klikkaa Student/Member-tekstin vieressä olevaa Sign up -painiketta.
5. Kirjoita vaadittuihin kenttiin nimesi ja sähköpostiosoitteesi sekä keksi tilille salasana.
6. Saat sähköpostiisi vahvistuksen rekisteröitymisestä. Mikäli vahvistusviestiä ei tule, tarkista sähköpostin roskapostikansio. Klikkaa sähköpostiviestissä olevaa varmistuslinkkiä.
7. Lataa mobiililaitteen sovelluskaupasta (iOS-laitteille Apple Store, Android-laitteille Google Play Store) NML-niminen sovellus.
8. Kirjaudu sovellukseen sähköpostiosoitteellasi ja luomallasi salasanalla.

Naxos Music Librarya voi käyttää myös offline-tilassa eli ilman internet-yhteyttä. Sovelluksessa voi luoda omia soittolistoja.

Lahden Pelastakaa Lapset ry valitsi Lasten oikeuksien päivän kunniaksi Lahden kaupunginkirjaston  järjestämät lukukoiratapaamiset vuoden 2018 lapselliseksi teoksi. Vuoden lapsellinen teko-diplomi jaetaan tunnustuksena paikallisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä.

Lukukoiratoiminnan tavoitteena on lukutaidon kehittäminen ja lukemaan innostaminen. Lukukoira tarjoaa lukemaan opettelevalle tai lukivaikeuksista kärsivälle lapselle rauhallisen ja stressittömän tilanteen ääneen lukemiseen. koska koira ei kritisoi eikä korjaa - se vain kuuntelee ja tukee läsnäolollaan epävarmaa lukijaa. Suomen Kennelliitto aloitti lukukoiraohjaajien kouluttamisen ja koirien toimintaan arvioinnin vuonna 2017. Tällä hetkellä Kennelliiton lukukoiria on n. 180 ja Lahden kirjastossa niitä työskentelee kolme: brasilianterrrieri Dina, eurasier Rommi ja mittelspitz Pessi.

Hyvä lukutaito on tehokas apu syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllistymiseen. Vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan kirjasto tavoittaa 97 prosenttia 10-14-vuotiaista lapsista ja nuorista. Kirjastoon on helppo tulla, ja sieltä löytää ystäviä - vaikkapa tällaisia nelijalkaisia.