
Brittiläinen hevilegenda Iron Maiden täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Vuonna 1975 basisti Steve Harrisin perustama ja luotsaama bändi on vuosikymmenien kuluessa vakiinnuttanut asemansa yhtenä hevimusiikin suurimmista nimistä.
Yhtyeen maineikkaimmat levyt syntyivät 1980-luvulla, tämän kultakauden huipentuma Seventh Son of a Seventh Son näki päivänvalon 11. huhtikuuta vuonna 1988. Sattumalta järjestyksessään Maidenin seitsemäs studioalbumi perustuu löyhästi Orson Scott Cardin samannimiseen fantasiaromaaniin, ja sen keskeisinä teemoina voidaan pitää mm. hyvän ja pahan välistä taistelua, unen ja todellisuuden rajoja, sekä profetioita ja okkultismia.
Seventh Son of a Seventh Son eroaa Maidenin aikaisemmista levyistä mm. siten, että mukana on ensimmäistä kertaa kosketinsoittimet ja tyylillisesti siirrytään perinteisemmästä hevistä progressiivisempaan suuntaan. Bruce Dickinsonin ääni kuulostaa myös paremmalta kuin koskaan aikaisemmin, tai myöhemminkään sen jälkeen.
Seventh Sonin vahvuus ei ole niinkään yksittäisissä hittibiiseissä, toki näitäkin on mukana, kuten Can I Play with Madness ja The Evil That Men Do, vaan siinä, miten on kyetty luomaan levy jossa kokonaisuus on osiensa summa. Kaikki on lähes täydellisessä tasapainossa, eikä heikkoja hetkiä juurikaan ole.
Allekirjoittaneelle Seventh Son of a Seventh Son on rakas kahdestakin syystä. Paitsi, että se oli ensimmäinen koskaan kuulemani Iron Maidenin levy, se oli myös sen aikaiselle teinipojalle ensikosketus raskaamman musiikin maailmaan.
Up the Irons!
Albumin vinkkasi Juha
Varaa levy verkkokirjastosta.Avautuu uuteen ikkunaan
Tutustu myös muihin kuukauden levyihin.