Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Inkeri Jaakkola.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Inkeri Jaakkola, lahtelainen klassisen musiikin ammattilainen. Toimin musiikin parissa aika monella tavalla. Opetan musiikkia Lahden konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa. Viime vuosina olen yhä enemmän suuntautunut musiikin tutkimukseen ja siinä erityisesti musiikkianalyysiin, johon syyskuussa julkaistava väitöskirjanikin painottuu. Vapaa-aikanani sävellän omaa musiikkia. Pyrin myös pitämään yllä soittotaitoani.
2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Opetustyö on aina haastavaa, ja nautin vuorovaikutuksesta innostuneiden lasten ja nuorten kanssa. Tällä hetkellä opetuksen digitalisointi vaatii paneutumista.
Suunnittelen myös uutta tutkimusprojektia, jonka aiheena ovat oopperan ja kokeellisen teatterin väliin sijoittuvat multimediaaliset näyttämöteokset, nk. post-oopperat.
Uusimman sävellykseni kantaesityksestä on neuvoteltu alustavasti. Toivon kovasti, että esitys toteutuu: en ole ollenkaan pöytälaatikkosäveltäjä – haluan kuulla kappaleeni live-esityksenä.
3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikki on minulle välttämätön, jokapäiväiseen elämääni kuuluva asia. Jos en kuuntele itseni ulkopuolelta tulevaa musiikkia, kuulen musiikkia mielessäni. Monessa vaikeassa tilanteessa olen jaksanut elää eteenpäin musiikin avulla. En myöskään oikein osaa kuvitella iloisia juhlia ilman elävää musiikkia. Jotkut sävellykset ovat tulleet minulle erityisen tärkeiksi siksi, että ne tuovat mieleeni tietyn elämäni hetken tai rakkaan ihmisen.
Enimmäkseen kyllä kuuntelen klassista musiikkia, mutta on siinäkin lajissa teoksia, jotka eivät minua sytytä. Taidan olla aika kranttu… mielestäni hyvässä sävellyksessä on jokin elementti tai piirre, joka jää vaivaamaan mieltäni; jotakin, jonka vuoksi haluan kuulla kappaleen yhä uudelleen. Vähän samalla tavalla kuin Tsehovin näytelmä Lokki, joka puhuttelee minua edelleen, vaikka olen nähnyt sen monta kertaa.
Olen kiinnostunut myös kansanmusiikista, erityisesti Lähi-Idän kulttuurien laulutyyleistä. Perinteiset jazz-standardit kuuluvat rentoihin tunnelmiin. Viihteessä minua kiehtoo onnistunut lyriikka: kävinkin tutustumassa TV- ja radiomuseon Gösta Sundqvist -näyttelyyn. Göstan tragikoomiset, melankoliset sanoitukset osuvat suomalaisuuden ytimeen. ”Olen kaivannut sinua Kyllikki…”
4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Uskon että musiikkia tulee aina olemaan, muodossa tai toisessa. Haluaisin kannustaa kaikkia kokeilemaan soittamista tai laulamista. Vaatimatonkin soittotaito on iso ilo, ja kuorotoiminnasta voi saada musiikkielämysten lisäksi myös uusia tuttavia.
Musiikista tietäminen ja musiikin rakenteiden ymmärtäminen syventää kuuntelukokemusta. YLE 1 -radiokanavalla on monia ammattitaitoisesti toimitettuja musiikkiohjelmia, jotka ovat myös viihdyttäviä. Suosittelen esimerkiksi Minna Lindgrenin hauskoja ohjelmasarjoja.
5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikin ja tekstin välinen suhde on kiinnostanut minua niin paljon, että valitsin sen sekä maisteri- että tohtoriopintojeni tutkimuskohteeksi. Olen myös itse säveltänyt laulusarjoja. Lausutussa tekstissä on paljon musiikillisia piirteitä: esimerkiksi sointi, rytmi ja intonaatio, jotka kuulostavat vieraissa kielissä kiehtovilta, vaikka merkitystä ei ymmärtäisikään.
Iltaisin en koskaan lue ammattikirjallisuutta, vaan haluan rentoutua lukemalla. Viimeksi luin Jane Harperin dekkarin Kuiva kausi. Ennen minulla oli periaate, että aloitettu kirja pitää lukea loppuun. Nykyisin olen vähän lipsunut siitä, jos kirja ei ala kiinnostaa.
6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Kun lapset olivat pieniä, kävimme usein lähikirjastoissa katsomassa nukketeatteria. Esitykset olivat kivoja ja alle kouluikäiselle riittävän lyhyitä. Aikuinenkin nautti, kun esitys oli taitavasti toteutettu.
7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käytän, jatkuvasti! Koronakevään jälkeen oli ihanaa päästä taas kirjastoon. Lahden kaupunginkirjasto on remontin jälkeen todella viihtyisä. Kirjastovisiitillä katsastan usein ensimmäiseksi, mitä ”kirjastotädit” suosittelevat. Ja kaukolainana saa myös erikoisempia teoksia luettavakseen. Kuka tahansa voi muuten olla asiakkaana esimerkiksi Helsingin Yliopiston tai Taideyliopiston kirjastossa.
Kirjaston elektroniset aineistot ovat upeita, esim. NAXOS Music Library, jota voi käyttää kirjastokortilla.
8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Kaikille avoin, ilmainen kirjasto on yksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä, ja siitä en haluaisi tingittävän missään olosuhteissa. Toivon, että tulevaisuudessakin kirjaston päätehtävä olisi nimenomaan lukuharrastuksen mahdollistaminen. Kirjastolla on mielestäni myös kulttuuriperinnön säilyttämisen tehtävä, ja olisi hienoa, jos kirjallisuuden, elokuvataiteen ja musiikin klassikot säilyisivät kokoelmissa vaikkapa varastossa, jos kirjastosalissa ei ole tilaa.
Ajat muuttuvat, ja kirjastokin uudistuu. Kirjastokino kuulostaa kivalta idealta, samoin kirjailijatapaamiset, erilaiset luennot ja keskustelut. Kirjasto voi olla myös lainaamo. Ystäväni muutti uuteen asuntoon ja oli oikein tyytyväinen, kun sai lainata porakonetta Helsingin kaupunginkirjastosta. Kiertotaloudessa kaikkea ei tarvitse omistaa.
9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Olen aika tyytyväinen. Sibeliustalo on minulle tärkeä kaupunkitila. Konserttisalin akustiikka on todella hyvä, ja orkesteri soi siellä verevästi. Sinfonia Lahden kamarimusiikkikonsertit ovat
tervetullut lisä musiikkitarjontaan. Taidemuseota on odotettu kauan, ja olen iloinen, että uudet tilat lopulta saadaan. Jos haluan elokuviin, suunnistan Kino Iirikseen. Lahdessa on myös usein aivan ilmaisia tapahtumia ja näyttelyitä.
10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Eero Hämeenniemi: Vapaa säveltäjä; monilahjakas taiteilija kirjoittaa hauskasti elämästään.
Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3; tämä on kertovaa, elokuvallista ja melankolista musiikkia. Näen konserton alussa mielessäni laajan Venäjän aron, jolla troikka kiitää. Sellainen kansikuva oli LP -levyssä, jonka nuorena kuuntelin melkein puhki.
Tutustu myös muihin musakasvoihin.