Kuka olet?
Olen Vallu Lukka ja koulutukseltani musiikkitieteen maisteri. Elämäni nivoutuu hyvin pitkälti musiikin ympärille. Olen soittanut ja laulanut koko ikäni ja myös teatteritöissäni musiikki on näytellyt tärkeää osaa. Olen arjessa perhekeskeinen ihminen, kiinnostunut elämän pienistä iloista ja ihmisten ajatuksista.
Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Talviaikaan olemme esittäneet intensiivisesti Heinola-kabareeta Salla Aas Companyn kanssa, joka osaltaan juhlistaa paikallislehtemme Itä-Hämeen 90-vuotista taivalta. Tein tähän teokseen musiikkia ja olen ollut mukana myös näyttämöllä laulamassa, näyttelemässä ja tanssimassa. 5-henkinen ensemblemme on huippu ja tämän kantaesityksen valmistaminen on ollut riemukasta kaikin puolin. Bändini Groove Presidentin kanssa keikkailemme kaikki viikonloput vuoden loppuun saakka. 15-vuotta toiminut bändini on musiikillinen kotini ja suurin yksittäinen projekti työurallani. Bändikollegani ovat myös parhaita ystäviäni, näin kliseisesti todeten olemme yhdessä kokeneet aika lailla kaiken! Ensi keväänä olen jälleen mukana Mamma Mia-suurtuotannossa.
Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?
Omien tunteiden ilmaiseminen verbaalisesti tai kirjallisesti oli minulle nuorempana vaikeaa. Koin, että pystyin ilmaisemaan itseäni ja tunteitani helpommin musiikin kautta. Näin vanhempana nuo taidot ovat kyllä kehittyneet, mutta musiikki on minulle edelleen tunteen abstrakti kieli, jota minun on helppo puhua. Taiteilijana sanomisen tarve on paitsi haave myös jonkinlainen pakko, niin musiikin kautta ne asiat tulevat luonnollisesti sanottua. Musiikkiin liittyy aina myös sekä tekninen että taiteellinen puoli, eikä sillä alueella tule ikinä valmiiksi. Myös treenattavaa riittää loppuelämäksi!
Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?
Musiikki on sellainen väylä, joka minussa pysyy aina auki, silloinkin kun muut kanavat menevät tukkoon. Sitä kautta ne oman pään solmutkin usein lähtevät purkaantumaan. Minulla on ollut myös monia musiikillisia innoittajia. En ole varsinaisesti fanittajatyyppi, mutta kotimaisista musiikintekijöistä olen seurannut Ismo Alangon uraa erityisen tarkasti. Koko universumissa Billy Joel on ollut säveltäjänä esikuvani jo pitkään. Musiikkitieteen laitoksella olin klassisella linjalla ja Sibeliuksen sinfoniat ovat minulle myös hyvin rakkaita, vaikka ehdottomasti kevyt musa on minun juttuni.
Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen Spotify-palvelun suurkuluttaja, vaikka tiedän, että se on meille musiikintekijöille taloudellisesti järjetön systeemi. Toisaalta tänä päivänä enää harva rikastuu levymyynnillä, mutta on silti tärkeää saada musiikki yleisön ulottuville. Kuuntelen suurimman osan kotimaisista uusista levyistä ja seuraan alaa tarkasti. Se on minulle samalla sekä työ että harrastus. Ja ilahduttavaa on ollut huomata, että Suomessa tehdään taas pitkästä aikaan oikein hyvääkin uutta musiikkia! En yleensä kuuntele musiikkia muun tekemisen taustalla, poikkeuksena lenkkipolku, jolloin seuranani ovat aina Billy Joel tai Sting, joiden katalogeissa on minulle loputtomasti kuunneltavaa.
Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikin saloihin on tänä päivänä aloittelijan helpompi päästä käsiksi kuin koskaan. Youtube on pullollaan paikoin loistavia opetusvideoita, verkossa on myös omia musiikkikouluja, kuten Suomessa erinomainen Rockway -palvelu. Oman laulukouluni olen löytänyt New Yorkista. Koska en voi siellä koko ajan rampata, niin opettajani opettaa minua Skypen välityksellä. Musiikin opiskelu ei tänä päivänä ole rahasta kiinni, vaan pikemminkin omasta viitsimisestä ja sen vaivan näkemisestä, että etsii itselleen sopivan tavan opiskella. Olen ilokseni huomannut, että musiikkioppilaitokset ovat omaksuneet myös aiempaa joustavamman roolin suhteessa kevyeen musiikkiin. Itse esimerkiksi opiskelin aikanaan pari vuotta bel canto –laulua enkä oppinut juuri mitään. Ja toisaalta, pianonsoitonopettajani Heinolan musiikkiopiston aikoina omisti kattavan kokoelman hevimusiikkia eli tyypeistä ja kemioistahan se opetuksessa aina on kiinni. Oikea väylä ja oikea opettaja on musan oppimisen kulmakivi, vaikka alkuun ja aika pitkällekin pääsee ihan omin neuvoin!
Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Tein aikanaan graduni musiikin ja runouden suhteesta. Minua kiinnosti se, miten säveltäjä ilmaisee musiikilla runotekstin maailmaa. Laulettaessa musiikki abstraktina ilmaisumuotona yhdistyy sanoihin, jotka ankkuroivat sen verbaaliseen todellisuuteen. Mutta samalla se vie sanat toisenlaisen todellisuuden tasolle, jonka valossa ne näyttäytyvät eri valossa. Olen lukenut paljon musiikintekijöiden elämäkertoja, mutta siinä genressä ylenmääräinen popularisointi ja naiivi kliseiden toistelu tekevät lukemisesta paikoin raskasta ja teoksia on luettava myös rivien väleistä. Tällä hetkellä yöpöydällä on menossa viimeiset luvut Jari Sillanpään viimevuotisesta kirjasta. Luen myös omille muksuilleni paljon, viime aikojen isompi urakka on ollut Taru Sormusten Herrasta. Tolkienin kieli on kuin musiikkia, joka on pullollaan eri kansojen lauluja ja runoja. Niin kuin Kiven veljeksetkin, ihanaa ääneen luettavaa.
Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Se on varmastikin se hetki, kun lainasin 90-luvulla vahingossa entisestä kirjastotalosta kotiini käsikirjastoon kuuluvat Suomen musiikin historia -sarjan kaikki niteet. Kovasti sitä ihmeteltiin palauttaessani tenttikirjoinani olleita ”tiiliskiviä”, että kuka nämä sinulle oikein lainasi. Sain kyllä tentistä erinomaisen arvosanan!
Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?
Käytän paljon kirjaston palveluja ja olen mielissäni, että musiikkiosastolta löytyy edelleen cd-levyjä! Lainaan sattuneesta syystä paljon nuotteja, mutta usein myös äänikirjoja. Nyt minulla on menossa Peter Franzenin äänikirja, Tumman veden päällä. Keikkareissuilla äänikirjat ovatkin pelastus ja cd-soittimessa pyöriikin aina joko äänikirja tai lauluskaala-cd, sillä teen myös äänitreenini autossa. Onneksi Volvossani on peltikuoret ympärillä.
Minkälainen merkitys kirjastolla on?
Kirjasto edustaa lukutaitoa ja sivistystä, joista molemmista on syytä tänä päivänä olla huolissaan. Se edustaa myös konkretiaa. Fyysinen rakennus, jossa on fyysisiä kirjoja, joita voi käsin koskea. Kirjasto todentaa sen ajatuksen, että joku on kirjoittanut ne kirjat, jotka ovat siellä esillä. Kirjasto tuo esiin myös ajattelun tarpeen ja voiman. Ihmisen ajattelu rakentuu kielelle ja kirjoittaminen on ajattelun muistiin merkitsemistä. Itse en kirjastoon kävelysauvoja kaipaa, mutta jos ne houkuttelevat uusia kävijöitä, niin mikäpä siinä. Netin aikakaudella kirjaston asema vain korostuu. Itse en lue e-kirjoja, kun ruudun aikana on joka tapauksessa vietettävä paljon aikaa. Ja olen siinä määrin vanhanaikainen, että en tykkää kosketusnäytöistä, vaikka niitäkin joudun käyttämään. Mediat pirstaloituvat paperiksi ja e-sisällöiksi ja molemmilla on paikkansa. Kirjaston rooli tulevaisuudessa tulee olemaan sekä vanhan säilyttäjä, että uuden luotsaaja. Kirjasto on monin tavoin edelläkävijä ja sillä tavoin kirjastoinstituutio pysyy elossa.
Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta
Pienessä kylässä parasta on se, että paikalliset ihmiset harrastavat musiikkia ja kulttuuria itse tekemällä. Se lisää myös tutkitusti ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tässä on lähellä hyvät konserttisalit ja keikkapaikat, joissa voi nähdä haluamansa esitykset, konsertit ja keikat. Heinolassa satsaisin paukut siihen, että paikallisilla tekijöillä - kuoroilla, tanssiryhmillä, bändeillä - olisi asianmukaiset tilat harrastaa ja toimia.
Vallun musiikki- ja kirjavinkki
Äänikirjavinkkini on Heikki Määttäsen lukema ”Taru Sormusten Herrasta” –trilogia. Se on Määttäsen viimeisiä töitä, koskettava matka Tolkienin Keskimaahan upean ääninäyttelijämme tulkitsemana.
84.2 TOL
Musiikkivinkkini on Billy Joelin ”She´s got a way - love songs”. Tämä muutama vuosi sitten julkaistu hieno kokoelma sisältää lähes parikymmentä hienoa balladia, mm. suosikkibiisini This is the time ja Innocent man. Laulunopettajani valitsi minulle viime vuonna treenikappaleeksi nimikappaleen ”She´s got a way”. Joel on hänenkin suosikkinsa ja sittemmin olen sitä keikoillakin esittänyt.
78.891 JOE
Mitä muuta haluaisit sanoa
Silloin, kun joku parkkeeraa ruudun yli tai jonkun koira pissii oman portin pieleen, tekee mun mieli sanoa, että: Bööööö! Tää on vain elämää, ei sen vakavampaa!
Tiivistelmä
Vallu Lukka, s.1974
Muusikko, laulaja, näyttelijä
Helsingin yliopisto, Musiikkitieteen maisteri (2002)
Näytellyt muun muassa Svenska Teaternissa, Turun kaupunginteatterissa,Lahden kaupunginteatterissa, Heinolan Ilmestysteatterissa sekä Salla Aas Companyssa (Heinolan teatteriyhdistys Ry)
Keikkailee Groove President –coverbändinsä kanssa