Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on muusikko-säveltäjä Miikka Kallio
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Miikka Kallio (s. 1980) ja elän muusikkona kai jollain lailla kaksoiselämää. Minut tunnetaan Venäjällä taidemusiikin säveltäjänä ja Suomessa kosketinsoitinvelhona. Vapaa-aikani käytän mieluiten urheilemiseen ja soittamiseen. Lahti lienee siis minulle yksi parhaista paikoista elää, koska täällä sekä kulttuuri- että liikuntamahdollisuudet ovat huippuluokkaa. Kenties juuri tämä mieltymys urheiluun ja musiikkiin on saanut aikaan sen, että pyrin nykyään musiikissa hyvin kokonaisvaltaiseen ilmaisuun fyysisessä mielessä. Olen hommannut keikkapianooni jalkion, jotta pääsen myös jaloilla vaikuttamaan mahdollisimman monipuoliseen harmonian ja rytmin käsittelyyn. Musiikki on minulle jonkinlaista muovailuvahaa, jota haluan livenä improvioiden muovailla sen hetkisen fiiliksen mukaan. Minulle on koko uran aikana ollut tärkeää livemusiikki. Siinä kai syy, miksi en ole juuri levyttänyt. Teen vain liveä. Musiikki on vain tässä ja nyt. Elämä on liveä!
2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Mainitsinkin juuri jalkiosta ja kokonaisvaltaisemmasta soittamisesta. Tulevat projektit pyörivät hyvin paljon niiden ympärillä. Itselläni on herännyt viime vuosina uudestaan kiinnostus elektroniseen musiikkiin. Livemusiikki ja elektroninen musiikki eivät useinkaan kulje varsinaisesti käsi kädessä. Elektronisessa musiikissahan käytetään hyvin paljon ennalta nauhoitettuja tai luotuja juttuja. Haluan olla muuttamassa tätä. Nykytekniikka ja ennen kaikkea tulevaisuuden tekniikka antaa tähän hienot mahdollisuudet meille soittajille. Haluan nähdä itseni tulevaisuudessa jonkinlaisena soittavana ja improvisoivana live-Dj:nä. Tuottaa livenä ihmisten ja oman fiiliksen mukaista musiikkia. Vaikuttaa joka ikinen sekunti täydellisesti soivaan musiikilliseen kudokseen. Käännellä ja väännellä sitä uusiin muotoihin paljon monipuolisemmin kuin mihin Dj kykenisi. Tässä on minun tulevaisuuden haasteeni: olla Live-Dj. Okei myönnetään termi on erittäin huono!
3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Minulta kysytään useissa haastatteluissa millaista musiikkia kuuntelet. Vastaan siihen aina: kuuntelen vain hyvää musiikkia! Tavallaan tyhmän hauska vastaus, jossa piilee syvempi taso. Elämme aikaa, jolloin kaikki musiikkityylit sekoittuvat toisiinsa. Emme ole juuri kokeneet vuosikymmeniin sellaisia selviä uusien musiikkityylien esiinmarssia. Reggae on tullut takaisin, Rap on tullut takaisin jne. Taidemusiikin säveltäjät kääntävät sävellyksiään milloin jazziksi, milloin maailman musiikiksi, milloin popiksi. Kaikki tyylit jollain tavalla sulautuvat toisiinsa. Se on ollut minun sukupolveni elämää.
Mielestäni mikään musiikkityyli ei siis ole toista parempi. On ainoastaan hyvin tehtyä musiikkia ja huonosti tehtyä musiikkia. Toivon, että ihmiset avoimemmin mielin kuuntelisivat musiikkia aivan laidasta laitaan, tuomiten ainoastaan esittäjät eivätkä musiikkityylejä. Itseäni ärsyttävät ihmiset jotka sanovat että jazz on huonoa, klassinen musiikki on huonoa, rap on huonoa. Ei, mikään tyylilaji ei itsessään ole huonoa, vain sen esittäjät voivat olla huonoja. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy aivan käsittämättömiä lahjakkuuksia. Etsitään näitä ja tuodaan heitä esille!
Ymmärrän kyllä ihmisten musiikkityylien tuomitsemisen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni sointiväreistä. Kun avaat radion ja kuuntelet ensimmäiset viisi sekuntia, mitä kuulet? Et ehdi kuulla varsinaisesti melodiaa, et oikeastaan rytmiä, et harmonista kulkua. Miksi sitten klassista musiikkia kuunteleva tuomitsee viidessä sekunnissa rock-kappaleen sanoen eihän tässä ole kunnon melodiaa. Tai räppäri tuomitsee klassisen, että miten tylsä beat. Tämä johtuu siitä, että kuulemme ensimmäisenä sointivärin ja tuomitsemme sen mukaan kaiken muun. Uusiin sointiväreihin tottuu kuitenkin nopeasti, joten annetaan uusille sointiväreille hetki aikaa ja voidaan löytää mahtavaa uutta musiikkia.
4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Tähän kysymykseen saattaisin vastata kahdella täysin poikkeavalla tavalla. Jos kysytään säveltäjä Kalliolta vastaisin huolestuneena, että ei näytä hyvälle. Muusikoiden ja säveltäjien tulisi tutkia tarkemmin vanhojen mestareiden teoksia. Mozart, Beethoven, Bach ja muut pyörittelisivät kenties päätä nykymusiikin suhteen, jos mennään sävellyspuolen asioihin. Näkisin heidän vastaavan jotain tämän tapaista: melodiat saavat olla yksinkertaisia, mutta säveltäminen alkaa vasta siitä mihin ensimmäinen idea päättyy. Nykymaailma on niin nopeaa ettei pysähdytä mihinkään syvällisemmin vaan luodaan ennemmin uutta mahdollisimman nopeasti.
No kysyttäessä pianisti Kalliolta vastaisin: tulevaisuus näyttää erinomaiselta. Kaikki tyylit ovat nyt soittajien hallussa. Soittajien taso on huikealla tasolla. Ainoa mahdollinen huolenaihe on kuinka luomme uutta soittajasukupolvea. Jos kykenisimme opettamaan meidän soittotekniset taitomme nuorille niin kuinka upeita asioita tuo nuoriso voisikaan saada aikaan. He tuovat mukaan kaikki uudet mahdollisuudet, joihin oma sukupolveni on jo liian koukkupolvinen. Uskon, että myös nuo mainitsemani suuret säveltäjät näkisivät musiikin tuottamispuolen ja esittämispuolen nykyään erityisen kiinnostavana.
5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Musiikista kirjoittaminen on minua kiinnostava aihe. Ei ole helppoa kirjoittaa musiikista. Musiikin vierestä sen sijaan on helppoa kirjoittaa. Tekisi mieli antaa ihmisille tehtävä: mene kirjastoon, ota käsiisi jotain säveltäjää, artistia tai bändiä käsittelevä kirja. Selaile hetki. Kuinka paljon niillä riveillä puhuttiin musiikista ja kuinka paljon musiikin vierestä. Säveltäjä poltti sikaria, tai bändin jäsen kertoi hyviä juttuja. Ei sanaakaan kuitenkaan itse musiikista. Olen lukenut arvostettuja kirjoja musiikin saralla ja saattaa olla että yhdessä luvussa käsitellään itse musiikkia vain muutamalla rivillä. Sitten ihmettelemme miksi musiikkianalyysi ei kiinnosta nuoria musiikinopiskelijoita. Ei tietenkään kun emme osaa sanoa siitä mitään. Tässä riittäisi haastetta jatkossa. Musiikista voi kirjoittaa ja musiikista pitää kirjoittaa, siten musiikki kehittyy.
6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Minulle kirjasto on ollut yksi suurimmista soitonopettajistani. Olen voinut kuunnella juuri haluamiani soittajia ja oppia heiltä. Olen voinut lukea juuri haluamieni kirjoittajien kirjoja. Omien soitto-opettajieni tehtävä onkin ollut enemmänkin luoda minulle sellaiset silmät ja korvat, jotta voisin oppia mahdollisimman paljon kuulemastani musiikista ja lukemistani kirjoista. Näitä erityismuistoja hienoista levyistä ja teoksista minulla sitten onkin kirjastomaailmasta lukemattomia.
7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja
Siitä asti kun olen ensimmäisen kerran lainannut kirjastosta kirjan tai levyn, ei kai ole ollut juuri yhtään hetkeä elämässäni etteikö minulla olisi ollut jostain kirjastosta jotain lainassa. En ainakaan muista yhtään tällaista hetkeä. Saatan hakea kirjastosta jotain tiettyjä sillä hetkellä tarvitsemiani teoksia, mutta käytännössä suurimmalta osin kirjasto ei ole minulle tiettyjen eksaktien teosten hakupaikka, vaan se on nimenomaan uutta seikkailua. Etsin sieltä uusia asioita, jotka voivat välillä mennä ihan pieleen. Tämä mahdollisuus etsiä vapaasti ja seikkaillen uutta on minulle tärkein asia kirjastossa. Kirja- ja levykaupoista voin ostaa sitten ne teokset, jotka tiedän tarvitsevani.
8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Se, että kaikenlainen tieto on helposti saatavilla on edellytys kulttuurimme kehittymiselle. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin hyvin erilainen muusikko ilman kirjastoja. No niin, tuskin olisin muusikko lainkaan. Tulevaisuuden haasteeksi nousee tietenkin digitalisoituminen, mutta kirjastot ovat erinomaisesti olleet tässä asiassa hereillä jo pitkään. Muistan jo yliopistoaikanani käyttäneeni Naxos Music Librarya. Tätä päivää on myös kun e-kirjoja ja äänikirjoja voi lainata sähköisesti. Nämä ovat hienoja uudistuksia.
9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Silloin 20 vuotta sitten vuonna 1999 kun aloitin muusikkona Lahdessa, täällä ei ollut montaa paikkaa missä soi livemusiikki. Soitimme tuolloin jazzia ravintola Bellmannissa ja sitten pian Torvessa. Kun Bellmannin musajutut loppuivat kuulin usein, melkeinpä vieläkin että voi kun Lahdessa ei ole oikein livemusiikkia. Kyllä sitä on, kenties enemmän kuin ikinä. Täällä voi aivan hyvin kuulla viikonloppuna ravintoloissa jousikvartetteja tai -kvintettejä, jotka soittavat poppia, täällä voi kuulla akustista folkmusiikkia, lähes mitä vain. Ei muuta kun rotsi naulakosta ja ulos ihmettelemään. Musiikki on parasta livenä.
10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Levy- tai kirjavinkiksi en antaisi mitään yhtä ja tiettyä teosta. Jotta tyylilajit eivät hallitsisi ihmisten musiikkimakua niin voimakkaasti, toivoisin että seuraavan kerran kun lainaat levyn tai nuotin valitsisitkin sen teoksen siitä muutaman hyllyn päästä jostain itsellesi vieraasta paikasta. Kysy tarvittaessa kirjastosta vinkkiä mikä levy tai nuotti juuri tästä tyylilajista kannattaisi kuunnella. Anna hetki aikaa tälle uudelle musiikille. Todennäköisesti sen esittäjät ovat alansa parhaimmistoa aivan siinä missä mielimusiikkisikin parhaimmisto. Sama ohje voisi koskea myös jos lainaat kirjan. Hienot uudet oivallukset syntyvät usein kun yhdistelet eri alojen tietoja keskenään. Olisi tylsää jos esimerkiksi kaikki muusikot opiskelisivat samat perusteokset. Mielenkiintoisempaa on kun meillä on hyvin erilaisia vahvuuksia.
Maaliskuun musakasvon Minja Kosken kysymys Miikka Kalliolle:"Mikä on lempisointusi?”
Lempisointuni on jostain syystä F#m(add11). En ole keksinyt sille selitystä. Se vain kuulostaa kosketinsoittimella minun korvaani maailman pehmeimmältä soinnulta. Kai sitäkin voisi joku tutkia, onko se oikeasti maailman kaunein sointu. Ehkä se on sitä vain minun korvaani.
Tutustu myös muihin Musakasvoihin.