Loppusyksyä värittävän harmaan tummemmat sävyt musiikkinsa pohjaväriksi valinnut göteborgilainen progressiivisen metallin pieni suuri nimi Evergrey on ehtinyt urallaan jo 12. täyspitkään albumiin. Helmikuussa 2021 julkaistu ”Escape of the Phoenix” jatkaa tyylillisesti selkeästi samalla polulla mihin sitä aikaisemmat levyt ovat tietä viitoittaneet, eikä bändi osoita väsymisen tai sävellyskynän tylsymisen merkkejä vielä neljännesvuosisadan iässäkään.
Kitarariffit louhivat edelleen raskaasti, Rikard Zanderin syntikat luovat eteeristä tunnelmaa ja biisit ovat täynnä pieniä melodisia koukkuja. Bändin alkuaikojen tuotantoa vahvemmin värittänyt progressiivisuus ei ole enää niin selkeä osa ilmaisua, vaikka välillä biisejä maustetaankin hieman koukeroisemmilla riffeillä ja tahtilajeilla. Tunnelmiltaan musiikki tasapainottelee raskauden ja herkkyyden välillä, hakien niiden välillä vallitsevaa harmoniaa. Evergreyn tuotannossa levy on jopa hämmästyttävän optimistinen ja toiveikas.
Laulajakitaristi Tom S. Englundin karismaa tihkuva tulkinta vain terävöityy iän tuoman kokemuksen myötä. Hänen tekstinsä koostuvat raskaista ja vakavista aiheista, mutta hänen äänessään ei ole tippaakaan teennäisyyttä, mikä voisi tehdä lopputuloksesta vaivaannuttavan. Hänen ja vuonna 2014 bändiin muutaman vuoden tauon jälkeen palanneen Henrik Danhagen välinen kitaratyöskentely on saumatonta, ja jokainen riffi, melodia ja soolo kuulostaa tarkoin harkitulta. Rytmiosastosta vastaavat Jonas Ekdahl - Johan Niemann keskittyvät luomaan biisien selkärangan ja pysyvät uskollisina tonteillaan. Kokemus näkyy tässäkin eheänä kokonaisuutena.
Levyltä on haastavaa ja hieman tarpeetonta tuoda esille mitään tiettyjä biisejä, mutta nostoina ensimmäiselle kuuntelukerralle voisi olla levyn kumartelematta avaava Forever Outsider, upean sielukasta tulkintaa sisältävä In the Absence of Sun, sekä sitä seuraava, bändille jopa hämmästyttävän kevyen kertosäkeen omaava Eternal Nocturnal.
Evergrey kuulostaa yhä vuosien jälkeen omalta itseltään, ja onnistuu albumilla luomaan nahkansa hukkaamatta sieluaan – jälleen kerran.
Albumin vinkkasi Janne.