Kuka olet?
Olen Irina Saari, pohjalainen laulaja, joka on muutamien mutkien kautta päätynyt Heinolaan asumaan ja viihtynyt täällä jo toistakymmentä vuotta.
Musiikki on ollut elämäni ja elinkeinoni koko aikuisen ikäni. Lapsena soitin viulua, olin muskareissa ja isäni muusikon ammatin vuoksi musiikki ja keikkailu tuli muutenkin tutuksi. Teini-iässä sain kutsun laulaa taustalauluja kavereiden bändissä ja siitä siirryinkin sitten pian solistin pallille. Reilut 500 keikkaa coverbändi Playan riveissä opetti minulle mitä tämä työ oikeasti on, hyvine ja huonoine puolineen. Kun oma musiikkini löi läpi, olin 27-vuotias ja kokenut musiikin saralla jo paljon. Paljon tuli silti myös uutta. Oli esimerkiksi opeteltava kirjoittamaan ja ottamaan vastuuta siitä mitä ja miten haluan laulaa. Toni Wirtanen kirjoitti pääsääntöisesti kaikki Vahva-albumin tekstit, mutta siitä eteenpäin olin pakotettu ottamaan tuota roolia omalle vastuulleni. Kirjoittaminen on hieno laji, mutta myös todella haasteellinen. Kun kirjoittaminen sujuu, tunne on kuin ratkaisisi vaikean matemaattisen yhtälön, jota ei ole uskonut koskaan ratkaisevansa. Huonoina hetkinä, olo ei ole yhtä voitokas. Ehkäpä juuri siksi nautin hyvistä lyyrikoista suunnattoman paljon. Pop-kappaleisiin mahtuu hyvin vähän asiaa, mutta toisilla on taito saada niihin mahtumaan kokonainen elämä, kuten vaikkapa Samuli Putrolla Elämä on juhla kappaleessaan. Minusta on tolkuttoman hienoa lukea myös kirjoja, joissa kirjailijalla on oma uniikki tapansa kirjoittaa. Viimeksi rakastuin Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirjaan.
Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Minusta tuntuu, että tämä koko ala on yhtä suurta haastetta. Kaikki muuttuu koko ajan. Ihan jo pelkästään se millaista musiikkia kulloinkin suositaan, on aina mietinnän paikka, kun uutta musiikkia lähdetään tekemään. Minulla on kuusihenkinen bändi eli kuulumme musiikillisesti ja saundillisesti sinne luomuun päätyyn, kun tällä hetkellä suosiossa on koneistettu musiikki. Näiden asioiden yhdistäminen on se, mitä ainakin juuri nyt pohdin, kun olemme aktivoituneet uuden musiikin tekoon.
Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten se on pysynyt yllä?
Musiikki ei ole koskaan ollut minulle yhdentekevä asia enkä usko, että siitä koskaan sellaista tuleekaan. Kun taivaskanavat tulivat, olin noin 8-vuotias. Haltioiduin täysin esitetyistä musiikkivideoista. Siihen saakka musiikki oli se mitä kuunneltiin, sen jälkeen sitä myös nähtiin. Opettelin kaikkien videoiden koreografiat ja kun osasin ne, lauloin ja tanssin hiki päässä. Mutta vaikka haaveilin olevani kuin Madonna, en silti koskaan ajatellut, että olisi mahdollista elää musiikilla Suomessa. Minusta on ihanaa edelleen löytää uusia bändejä ja artisteja, jotka aiheuttavat minussa halua fanittaa ja kuunnella yhtä ja samaa kappaletta kymmeniä kertoja putkeen. Se tunne on huikea!
Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?
Musiikki on aina ollut ainakin minulle paras mahdollinen terapeutti. Aina löytyy sanat, jotka osuvat niihin hetkiin, kun olen itseni kanssa jumissa. Sama tapahtuu tekstejä kirjoittaessa ja lavallakin. Se, miltä musiikki tuntuu kropassa, on ihan tajuttoman siistiä. Tässä ammatissa on se hyvä puoli, että saan tuntea musiikin fyysisen potkun kropassani aina, kun astun lavalle. Musiikki toimii tavallaan myös omanlaisenaan päiväkirjana, hyppynä eri aikakausiin, tapahtumiin ja tunteisiin. On ihanaa saada yllättäviä flashbackeja menneistä tapahtumista musiikin avulla. Kulutan musiikkia paljon ja joka paikassa. Puhelimen välityksellä kaikki maailman musiikki kulkee helposti mukana Spotifyn muodossa. Olen hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen, rakastan hyviä ja mielenkiintoisia laulajia. Toisinaan vain tuntuu, että uusia huikeuksia on hankalaa löytää ja uusiin kappaleisiin keskittyminen vaativaa, koska valinnanvaraa on niin paljon.
Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen musiikkia eniten urheillessani ja autossa. Minulle musiikki ei ole taustamusiikkia ja kun kuuntelen musiikkia, niin silloin sitten myös todella kuuntelen eli musiikki soi ja lujaa. Minusta musiikki menee tavallaan hukkaan, jos se soi hiljaisesti taustalla. Toki on myös musiikkia, joka sopii taustalle, mutta harvemmin kuuntelen sellaista. Olen ja tulen varmasti aina olemaan myös luomumusiikin ystävä. Se mitä milloinkin kuuntelen, riippuu todella paljon mielentilasta. Jos tarvitsen energiaa tai olen itse kovin latautuneessa tilassa, kunnon kitarariffejä ja mättöä ei voita mikään! Silloin kuuntelen esimerkiksi Biffy Clyroa tai Nothing but thievesia. Jos taas olen nuutunut tai kaipaan rentoutusta, on musiikin oltava siihen fiilikseen sopivaa.
Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkia on tavattoman helppoa kuluttaa nykyään. Parilla klikkauksella musiikin kentältä löytyy mitä vain ja niin kotimaiset, kuin maailman tähdetkin tekevät paljon keikkoja Suomessa. Musiikkia on ihana kokea yksin nauhoitteita kuunnellen, mutta kyllä livekokemus tarjoaa aina jotain ekstraa. Kannustaisinkin ihmisiä käymään entistä enemmän keikoilla. Siellä musiikin vaikutuksen huomaa hyvin konkreettisesti. Jaettu ilo, pettymys, suru ja vapautuminen on yhteistä. Se on sekä ihanaa että voimauttavaa.
Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Olen pienen lapsiteknisen tauon jälkeen löytänyt taas lukemisen riemun. Yöpöydällä on monta kirjaa enkä malttaisi odottaa, että pääsen niihin käsiksi. Haluaisin lukea kaikkia samaan aikaan, mutta pyrin kuitenkin aina siihen, että lukisin vain yhtä kirjaa kerrallaan. Sain juuri aiemmin mainitsemani Eksymisen ja unohtamisen kirjan luettua ja se oli itselle järisyttävä kokemus. Siellä oli aivan tolkuttoman hienoja ajatuksia ja lauseita, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Aion ehdottomasti lukea kirjan joskus uudelleen. Haluaisin itsekin osata kirjoittaa samalla tavalla. Olen aina pitänyt kovasti myös John Irvinin kirjoista.
Juuri nyt luen Zadie Smithin Swing time ja seuraavaksi aion tarttua Siri Hustvedtin tuotantoon. Kirjallisuus avaa ainakin minulle uusia tapoja ajatella, se myös laajentaa mielikuvitusta. Samalla tavallahan musiikkikin toimii. Musiikissa kaikkien tekstien ei tarvitse olla totta esittäjälleen, mutta jos sen esittää uskottavasti, on tarinalla merkitystä. Samankaltainen vaikutus on hyvällä kirjalla.
Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Ainakin lapset olivat kovin innoissaan Lemmikkieläinpäivästä, jolloin kirjastossa oli esillä monenlaisia lemmikkejä.
Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn kirjastossa useamman kerran viikossa joko yksin tai lasten kanssa. Minusta on ihanaa viettää aikaa kirjoja selaillen. Lasten kanssa olemme kahlanneet hirvittävän määrän lastenkirjoja läpi, Harry Potteritkin on jo luettu ja elokuvat katsottu. Haluan lukea lapsilleni iltasatuja niin pitkään, kuin se heistä vain mielekkäälle tuntuu. Lainaamme usein myös elokuvia, PlayStation- ja lautapelejä. Itselleni lainaan kirjojen ohella keikkabussiin viihdykettä eli leffoja.
Minkälainen merkitys kirjastolla on?
Kirjasto mahdollistaa palveluillaan niin monia asioita muun muassa tulotasoon ja ikään katsomatta. Kirjastossa voi lukea lehtiä, kirjoja, opiskella ja käyttää nettiä. Sieltä löytyy niin urheiluvälineitä, pelejä, musiikkia, elokuvia, äänikirjoja kuin lelujakin. Ja paljon muuta! Toisinaan kirjastossa on näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä eli viihdykettä ihmisille. Monet pienemmät kaupungit ja paikkakunnat kuihtuvat palveluiltaan ja kaikkea sitä mitä kirjasto mahdollistaa, ei välttämättä kaupoista edes löydy. Ainakin minulle kirjastolla on suuri merkitys. Se tarjoaa kaiken muun hyvän ohella ajankulua. Jos Heinolassa ei olisi kirjastoa, olisi se monin tavoin huomattavasti köyhempi paikka asua.
Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Heinolassa on monia hyviä vakituisia tapahtumia kuten Heinolassa Jyrää ja toimiva kesäteatteri, museot ja elokuvateatteri. Ylipäänsä kesäaikaan on kaikenlaista kivaa tapahtumaa, kaiken ikäisille. Talvi on se, johon olisi tärkeää saada muutakin eloa kuin joulupuut. Onneksi täällä on sentään Virtapiirin naiset ja heidän erinomaiset esityksensä. Talvella jengi tietysti poteroituu koteihinsa, eikä piittaa lähteä minnekään eli haastetta piisaa sille, joka haaveilee kaupunkiin jotain säpinää tuottavansa. Toki olen itsekin jäävi sanomaan, kun en juuri viikonloppuisin ennätä kotona olemaan ja jos olenkin, on silloin ihaninta olla juurikin kotona nauttimassa perheen ja kenties ystävienkin seurasta.
Irinan musiikki- ja kirjavinkki
Luin jokin aika sitten Clare Mackintoshin jännityskirjan, Annoin sinun mennä, jossa oli todella koukuttava juoni. Odotan jo kieli pitkällä, milloin hänen uusin teoksensa ilmestyy.
84.2 MAC
Aiemmin mainitsemani Marisha Rasi-Koskisen Eksymisen ja unohtamisen kirja on luonnollisesti myös sellainen, jota suosittelen.
84.2 RAS
Angela Thomasin kirjoittama Viha jonka kylvät herättää tavattoman paljon ajatuksia myös aikuisessa, vaikka nuortenkirja onkin.
84.2 THO
Mitä muuta haluaisit sanoa?
Lukeminen kannattaa aina, samoin kirjastossa ajan tappaminen. Vahva suositus kummallekin!
Tiivistelmä
Irina Saari, s. 1975 Kauhajoki
Laulaja, sanoittaja, säveltäjä
Esiintynyt Playa –coverbändissä, jonka jälkeen nousi Juulian totuudet –sarjan tunnusbiisillä suomipopin kentälle. Hän on julkaissut seitsemän albumia ja sinkkubiisejä on kuultu taajaan radiosoitossa. Irina palkittiin Emma-palkinnoilla vuonna 2004 sekä pop-tulokkaana että vuoden debyyttialbumista, plakkariin on kertynyt myös liuta platina- ja kultalevyjä. Irina on nähty lisäksi television musiikkiohjelmissa, gaaloissa ja Valkeakosken kesäteatterin Kirka –musikaalissa.
Albumit ja kokoelmat
Vahva (2004)
Älä riko kaavaa (2005)
Liiba laaba (2007)
Miten valmiiksi tullaan (2009)
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista (2010)
Klassikot (2012)
Askeleita (2013)
30 laulua (2014)
Mikä mahtaa olla in (2014)
Seitsemän (2017)