Helmikuun puolivälissä alkanut työkokeiluni Lahden kaupunginkirjastossa on ollut antoisaa aikaa. Eniten olen iloinnut siitä, että joka päivä olen saanut tehdä käytännönläheistä työtä omilla käsilläni. Lainattavien kirjojen, levyjen ja pelien käsittely ja hyllyttäminen omille paikoilleen on tuottanut mielihyvää kaltaiselleni teoreetikolle!
Olen saanut omalla panoksellani osallistua kirjastotyön arkiseen aherrukseen - laajan asiakaskuntamme hyväksi. Näin valtava koneisto ei pyöri moitteettomasti ilman jokaisen työntekijän huolellista kädenjälkeä.
Heti ensimmäinen työpäiväni teki minuun suuren vaikutuksen. Sannan kanssa tekemällämme tutustumiskierroksella eri osastoihin oivalsin, kuinka monipuolinen pääkirjastomme palveluvalikoima onkaan ja kuinka paljon erilaisia tehtäviä kirjastotyö pitää sisällään. Kolmikerroksinen kirjastorakennus on massiivinen kokonaisuus!
Vieläkin minusta tuntuu ajoittain siltä, että olen pyörällä päästäni, kun etsin tiettyä paikkaa labyrintin sokkeloista. Tämä on vääjäämätön seuraus siitä, kun on sattunut syntymään suuntavaistottomana työmuurahaisena.
Alkuvaiheen työpäivistäni minulle on jäänyt mukavia muistoja. Jarkon ja Katjan opastuksella sain rautaisannoksen lasten ja nuorten osaston erilaisista työtehtävistä. Kun pääsin asettelemaan palautettuja kirjoja takaisin omille paikoilleen, aivojeni pururadalla pölyttyneet muistijäljet suomen kielen aakkosista aktivoituivat auvoisasti. Askartelua leikkaa ja liimaa -menetelmällä pääsin harjoittamaan kirjojen tarroituksen parissa. Tunsin tekeväni kirjastourani ensimmäistä diplomityötä.
Kirjaston asiakaskuntaakin pääsin kohtaamaan, kun lapsukaiset vanhempineen etsivät hyllyistä sopivaa lainattavaa. Lasten iloa säteilevät hymynkareet olivat mukavia poikkeuksia nykyisessä maskinaamagalleriassa!
Helmikuun loppupuolelta alkaen työkokeiluni Lahden pääkirjastossa on edennyt logistiikan työtehtävien merkeissä. Miesten pukuhuoneessa olen laittanut hanskat käteen ja maskin naamalle. Uskokaa tai älkää, mutta olen aidosti hymyillyt maskini takaa marssiessani innosta puhkuen työpisteelleni. “Jee, jee, taas kärryllinen piipattavaa!”
Logistiikan orkesterin kiivastahtisessa rytmissä varausten virta on kulkeutunut piippausten jälkeen kärryyn ja lopulta hyllyyn numerojärjestyksen mukaisesti. Seisten työskennellen on ollut seesteistä käsitellä paksuja tai ohuempia opuksia, DVD- ja äänilevyjä ja joskus jopa lumikenkiä.
Varausten hyllyttämisen yhteydessä olen nähnyt monenkirjavan joukon kirjaston vakioasiakkaita, joita yhdistää intohimo kirjojen ja elokuvien tarjoamiin elämyksiin. Ilokseni olen havainnut, kuinka ystävällisesti kirjastoalan ammatti-ihmiset kutakin asiakasta omalla vuorollaan palvelevat. Itsekin olen tuntenut mielihyvää, kun olen voinut auttaa lainaajaa löytämään hyllystä oman varauksensa.
Aiemmalla urallani toimittajana ja tekstityöläisenä nautin suunnattomasti eritaustaisten ihmisten tapaamisesta. Sain jututtaa menestyneitä yrittäjiä ja urheilijoita sekä aivan tavallisia arjen sankareita. Heiltä kaikilta opin paljon; monen heistä kanssa ystävystyinkin. Elinpiirini ja ihmisverkostoni kasvoivat kasvamistaan. Tunsin päässeeni työni kautta näköalapaikalle lahtelaisuuden eri ilmenemismuotoihin. Rakastuin Lahteen yhä uudelleen.
Mutta nyt on vihdoin aika avata uusi aukeama oman elämäni Aapiskukosta. Ei kukko käskien laula, mutta tämä ukko (kohta viisikymppinen) antaa läskiensä sulkapallokentällä edelleen laulaa ja aikoo seuraavaksi toivoa jatkoa hyvin edenneelle työkokeilulle…
Jarmo Mäkeläinen
työkokeilija
Lahden pääkirjasto