Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on Janne Seppänen.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Janne Seppänen ja toimin päivisin kirjastonhoitajana Lahden kaupunginkirjaston media- ja musiikkipalveluissa (tosin tällä hetkellä olen opintovapaalla). Yöaikaan sulkeudun lepakkoluolaani ja vedän ylleni säveltäjän viitan, jonka varjolla teen musiikkia peleihin, TV-sarjoihin ja muihin produktioihin, enimmäkseen tuotantomusiikin muodossa mutta myös mittatilaustyönä.
Olen periaatteessa multi-instrumentalisti, sillä pienellä vivahteella etten soita instrumenteistani mitään erityisen hyvin, tai sillä tasolla millä sellaiset yleensä soittavat. Pidän vain erittäin paljon uusien instrumenttien opettelusta, erilaisista äänenväreistä ja eri soitinten mahdollisuuksista nimenomaan säveltäjän näkökulmasta.
Jos kidutusmuodoista pahinta eli nokkahuilua ilman soittotaitoa ei lasketa mukaan, niin ensimmäinen instrumenttini lapsena oli akustinen kitara, joka tosin myytiin pois kerättyään tarpeeksi paksun kerroksen pölyä päällensä. Varsinaisen soittoharrastuksen aloitin rumpujen parissa, joka vaihtui puolestaan takaisin kitaraan teinivuosina ja se toimikin pitkään pääinstrumenttinani. Nykyään sekin on enemmän tai vähemmän vaihtunut koskettimiin, jota käytän sävellystyössäni erilaisten softainstrumenttien ohjaamiseen.
Soitin vuosina 2006-2014 perustamassani jyväskyläläisessä Constantine-progemetallibändissä, jonka kanssa julkaisimme pari pitkäsoittoa sekä liudan demoja ja EP:tä. Tämä oli siis vielä aikaa, kun bändit ylipäätään julkaisivat demoja uransa alussa. Valittiinpa meidät myös vuonna 2011 Vuoden Tulokas-palkinnolla Finnish Metal Awards-gaalassa, tosin epäilen sen johtuvat enemmän siitä, että olimme muita ehdokkaita hiukan edellä kuuntelijoidemme masinoimisessa, sillä kyseessä oli yleisöäänestys. Bändiaikana vahvistui viimeistään ajatukseni siitä, että musiikissa minua kiehtoo eniten luomistyö, eli säveltäminen. Lahteen vuonna 2013 muuttamisen jälkeen kypsyi päätös siitä, että jään bändistä pois ja keskityn nimenomaan säveltämiseen. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.
2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Viimeisen vuoden olen pitänyt pientä taukoa ”vakavasta” säveltämisestä, ja pyrkinyt monipuolistamaan omaa tulokulmaa musiikin tekemiseen. Musiikin teoria, uusien instrumenttien opettelu ja softainstrumenttien kehittäminen, oman sample-kirjaston tallentaminen…kaikkea tällaista. Osittain tämä johtuu siitäkin, että suoritan tällä hetkellä myös insinöörin tutkintoa tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja yhtenä ajatuksenani on tosiaan kokeilla siipiäni softainstrumenttien kehittämisen sekä erilaisten mallinnusten parissa.
Jahka opinnoilta taas ehtii, niin ajatuksena olisi jatkaa musiikin säveltämistä peleihin, sillä se on erilaisista medioista ehdottomasti kiinnostavin johtuen interaktiivisesta luonteestaan. Tätä varten olen pikkuhiljaa opetellut myös musiikin implementaatiota peleihin. Harmikseni en ole vielä keksinyt kuinka huijata yhtä fysiikan perussuuretta, eli aikaa, sillä lähestulkoon aina se toimii lähinnä raivostuttavan rajoittavana tekijänä.
3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Ah, niin kliseistä – mutta en voisi kuvitella elämää ilman musiikkia. Musiikissa minua kiehtoo sen kyky herättää tunteita, ajatuksia, muistoja, säädellä vireystilaa tai vaikka mitä. Se on ihmiskunnan keksinnöistä mielestäni ehkä kaikkein merkittävin nimenomaan sen tarjoamien mahdollisuuksien takia, eikä sitä ole mahdollista valjastaa toisten satuttamiseen siinä missä vaikkapa kirjoitustaitoa tai tulentekotaitoa. Ehkä se on yksi korkeamman ajattelun muodoista? Okei, tiedän että urbaanin legendan mukaan esimerkiksi Nickelbackia on käytetty kidutusmuotona, mutta poikkeus vahvistaa säännön.
Musiikissa minulle ei ole tärkeintä tietty tyylilaji, vaan musiikin melodisuus. Kuuntelen nykyään ehkä eniten instrumentaalimusiikkia pelimusan, leffamusan ja löyhästi romantiikan ajan taidemusiikin joukosta. Martin O’Donnell on pelimusiikin säveltäjistä ehkä suurin yksittäinen syy, miksi olen tällä tiellä millä olen, ja leffamusan puolelta ihailen suunnattomasti James Hornerin ja John Williamsin kykyä luoda unohtumattomia melodioita. Taidemusiikki oli minulle pitkään suuri ylitsepääsemätön muuri, josta oli hankala löytää mitään tarttumapintaa, mutta pikkuhiljaa sekin on siitä antautunut.
Juureni ovat toki vahvasti ja tukevasti rockin ja metallin parissa, jossa aloitin muusikon urani viitisentoista vuotta sitten. Suurin osa kuuntelemastani lauletusta musiikista sijoittuukin rockin pariin, viime aikoina kuuntelussa on ollut mm. ikisuosikki Rush, kotimainen AOR-helmi Brother Firetribe sekä jatkuvasti nahkaansa luova Shinedown. Myös sellainen sci-fimetallibändi kuin Starset on pyörinyt aika ajoin kuvitteellisella levylautasella, kyseinen pumppu onkin uudemmista bändeistä ehkä mielenkiintoisin tuttavuus.
4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Musiikkibisnes on ollut pitkään epäterveellä pohjalla, jossa sisältöä tuotetaan ja tarvitaan jatkuvasti enemmän ja enemmän, mutta kohtuullisen toimeentulon hankkiminen musiikilla on koko ajan hankalampaa esimerkiksi streamauksen kestämättömän tulojakomallin takia. Toisekseen nostan esimerkiksi varmaan suurelle yleisölle tuntemattomamman musiikin lisensoinnin kuvatallenteita, esimerkiksi YouTube-videoita, TV-lähetyksiä tai mainoksia varten, jossa maailmassa itse vietän suuren osan ajastani. Vakiintunut käytäntö oli aiemmin, että jokaisesta käytetystä teoksesta maksettiin kertakorvaus, joka meni suoraan tekijälle ja palvelulle. Nyt ollaan menossa vauhdilla kuukausimaksullista mallia kohti, jossa käyttäjä maksaa palvelulle esimerkiksi 20 € kuussa, jota vastaan hän saa käyttää rajattomasti palvelusta löytyviä teoksia videoissaan. Tässä yhtälössä musiikin tekijälle ei jää kuin muruset pöydältä.
On erittäin hienoa, että yhä useammalla on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan musiikin parissa. Tähän myös olemme päivätyössäni halunneet tarjota mahdollisuuksia esimerkiksi varattavan studiotilan muodossa. Laajentuneen tarjonnan varjopuolena on toki saturaatio, eli merkityksellisen musiikin löytäminen harmaasta massasta on entistä vaikeampaa. Algoritmit voivat toki auttaa tässä, mutta enimmäkseen ne tuntuvat muodostavan kuplia, joiden sisässä kuuntelijoilla on kiva olla. Kuraattorimainen toiminta, jota esimerkiksi kirjastomme Lastu-vinkkaajat-palvelu edustaa, antaa toki mahdollisuuden löytää uutta musiikkia toisen ihmisen suosittelemana, joka mielestäni pitää muotona yhä pintansa alati kehittyvien algoritmien rinnalla.
Musiikki ei tule katoamaan minnekään, mutta muutos koskee sitäkin.
5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Parhaimmillaan molemmat pyrkivät tekemään saman asian, eli kertomaan mukaansatempaavia tarinoita. Luomaan maailmoja ja mielikuvia tyhjästä. Kertomaan ihmisten välisistä jännitteistä, kemioista, tunnetiloista. Molemmat ovat mielestäni manifestaatioita samasta asiasta, sillä omalla tavallaan musiikki on olemassaoloa määrittävä, sanaton kieli.
Kirjallisuudella ja lauletulla musiikilla on ilmiselvä linkki sanojen myötä, ja molemmat ammentavat pitkästä kielen ja kulttuurin historiasta. Parhaimmillaan hyvä sanoitus nostaa keskinkertaisenkin biisin tasoa pari pykälää ylöspäin. Esimerkiksi kotimaisista sanoittajista Jarkko Martikainen tekee erittäin oivaltavia sanoja, ja Rush ei olisi Rush ilman Neil Peartin sanoituksia.
Kirjoitin ennen sanoitukset bändini biiseihin, ja kirjallisuus toimi hyvin usein omana referenssiaineistonani. Toki myös esimerkiksi peleistä ja leffoista löytyy paljon mistä löytää inspiraatiota sanoituksiin, mutta omalla kohdallani kirjallisuus oli ehkä se syvin kaivo. Jos siis sanoittaminen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan paljon.
6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Tähän voisi tarinoida kaikenlaista johon liittyy esimerkiksi Danny, humppakeikat ja musiikkiosaston pelastava nuottikokoelma, mutta ehkä parhaiten on jäänyt mieleen se kun juuri ehkä kahdentoista vanhana tajusin yhtenä kesänä kotikyläni sivukirjaston tarjoamat mahdollisuudet.
Kipinä sci-fi- ja fantasiakirjallisuuteen lähti ehdottomasti videopelien parista, mutta varsinainen liekki syttyi siellä pienen kirjaston taaimmaisen huoneen hyllyjä selatessa. En nyt muista enää tarkkaan mitä kaikkea sieltä mukaan lähti, mutta esimerkiksi Dragonlance sekä Iain M. Banksin ja Orson Scott Cardin tuotanto tulivat vuosien varrella hyvin tutuiksi.
7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Jos unohdetaan hieman puolueellinen kirjastotyöntekijän kaksoisagenttiroolini, niin käytän ja käyttäisin joka tapauksessa kirjaston palveluita. Etenkin Lahdessa on erinomaiset tilat musiikin harrastamiseen ja useita palveluita oman harrastuksen tukemiseen. Ennen koronapandemiaa kävin silloin tällöin treenaamassa vähäisiä pianonsoittotaitojani soittohuoneessa ja lainaan usein myös musiikin teoriakirjallisuutta. Lainaan myös nuotteja ja partituureja, en tosin soittamista vaan lähinnä kevyttä analyysiä varten. Toki netistä löytyy paljon nuotteja ja tabulatuureja, mutta niissä harmittavan usein vastuu niiden paikkansapitävyydestä jää kuulijalle.
Luen myös PressReaderista paljon musiikkiin liittyviä lehtiä, ja sieltä löytyykin ilahduttavan laadukkaita julkaisuja aika laajalta skaalalta. Ja toki niitä kirjoja tulee lainattua edelleen, ei tosin ihan samassa laajuudessa kuin nuorempana.
8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Vaikka ihmisten kulutustottumukset ja osittain materiaalitkin ovat siirtyneet vahvasti suoratoistosisältöjen suuntaan, en silti näe, että kirjaston merkitys olisi millään tapaa vähentynyt. Se on kylläkin muuttanut muotoaan. Siinä missä kirjaston käyttäjä oli aikaisemmin suhteellisen passiivisessa roolissa oleva kuluttaja, tulee koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka haluavat tavalla tai toisella toimia aktiivisesti. Tarve fyysiselle, lainattavalle kokoelmalle on vähentynyt ja realisti minussa näkee sen vähenevän edelleen, mutta sen rinnalle on syntynyt valtavasti erilaisia toimintoja ja ominaisuuksia, jotka tekevät kirjastosta sen mitä se on nykyään. Joillekin se on kohtaamispaikka, joillekin paikka tehdä töitä tai opiskella, toisille se on paikka harrastaa. Kirjastokin siis muuttaa ajan myötä muotoaan, vain muutos on pysyvää.
Myös medialukutaidon osaaminen nykyaikana on mielestäni kansalaisvelvollisuus, ja sen kehittämisen saralla kirjastot ovatkin ottaneet runsaasti vastuuta ja hyvä niin. Lähestulkoon kaikki on nykyään politisoitunutta, ja jokaisella olisi hyvä osata kriittisesti näkemäänsä tai lukemaansa suhtautumisesta edes perusteet, ellei halua olla vietävänä kuin se kuuluisa litran mitta. On hienoa, että kirjasto on ottanut aktiivisesti roolia myös tällä saralla.
9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Ensimmäisenä nostan tässä esille kansainvälisestikin erittäin laadukkaan kaupunginorkesterimme, eli Sinfonia Lahden. Sen konsertteihin pääseminen on avartanut omaa musiikkimaailmaani huikeasti, ja suosittelen kaikille erittäin lämpimästi matkaamista paikan päälle Sibeliustaloon (kunhan sinnekin taas pääsee…) ja kokemaan sen omin aistein. Ohjelmistosta löytyy mukavasti tarjontaa myös perinteisen taidemusiikin ulkopuolelta, esimerkiksi peli- ja leffamusiikin konsertit ovat olleet hienoja kokemuksia. Myös sukellus orkesteriin-konsertit ovat olleet mieleenpainuvia esityksiä, kun musiikin kuulee soittajien perspektiivistä, joka eroaa aika tavalla siitä miten yleisö tavallisesti sen kuulee.
Kevyen musiikin saralla tarjonta ei puhuttele minua samassa määrin, mutta toki kaupungissa niistäkin tarjontaa löytyy. Tosin keikkapaikkojen määrä on tainnut olla jo hyvän tovin laskusunnassa eri puolella Suomea, jos omat muistikuvat pitävät paikkansa.
10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä
Rikon kaavaa ja annan yhden levyvinkin, yhden kirjavinkin ja yhden pelivinkin.
Mainitsinkin jo aikaisemmin bändin nimeltä Starset, johon kannattaa hyvinkin tutustua, jos sci-fi-teemat ja jonkinlainen electronic rockin ja alternative metallin välillä seilaava hybridi kiinnostaa. Bändi itse kuvailee olevansa cinematic rockia, joka on jokseenkin paikkaansa pitävä kuvaus. Juuri tämä erilaisten elementtien yhdistäminen oli se, mistä bändissä innostuin. Bändi on julkaissut kolme levyä, joilta kaikilta löytyy erinomaisia biisejä, mutta kokonaisuutena Vessels on ehkä tasapainoisin.
Kirjavinkkinä heitetään ilmoille TOTO:n kitaristin Steve Lukatherin omaelämäkerta, joka oli pienistä suvantovaiheista huolimatta viihdyttävää luettavaa, varsinkin näin menneiden aikojen studiomuusikon arjesta kiinnostuneille. Luken kerrontatyyli on räväkkä eikä millään tasolla poliittisesti korrektia. Hyvää viihdettä.
Ja koska rikotaan kaavaa niin rikotaan sitten kunnolla, eli pelivinkkinä toimii tällä hetkellä 11 pelin mittainen Trails-pelisarja, joka on erinomainen esimerkki siitä miten hyvän tarinan kertomiseen peleissä ei tarvita loputtomasti välivideoita tai elokuvia matkivaa kerrontaa. Pelisarja koostuu useista, 2-4 pelin mittaisista alasarjoista, joista jokainen kertoo itsenäisen tarinan, jotka kuitenkin nivoutuvat saumattomasti yhteen koko pelisarjan kattavaksi tarinaksi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, hieman tuntemattomampi pelisarja tarinavetoisten pelien ystäville.
Tutustu myös muihin musakasvoihin.