Lahden pääkirjaston musakasvo-sarja esittelee lahtelaisia muusikoita ja musiikintekijöitä. Tämän kuukauden musakasvona on lauluntekijä / muusikko Kikka Laitinen.
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen suomalainen rock-muusikko, lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä, kirjoittaja ja olen toiminut muusikkona ja lauluntekijänä (oma yhtye/muita kokoonpanoja) v. 1985 alkaen:
- Esiintymisiä (live, radio, TV ) ja julkaisuja mm. omien yhtyeiden muusikkona, solistina sekä erilaisissa kokoonpanoissa (rytmimusiikki). Yhtyeitä: Pasi & Mysiini, Gasoline Girls, Kikka Laitinen Co.
Olen toiminut ahkerasti taidealojen luottamustoimissa, mm. Suomen Musiikintekijät ry:n hallituksessa, Teoston tilitystyöryhmässä, Valtion säveltaidetoimikunnassa, Juha Vainio- ja Georg Malmstén -säätiöiden hallituksissa.
Vv. 2012-2017 toimin Ylen hallituksessa kulttuurin asiantuntijana ja – ennen kaikkea - tekijänoikeuden puolustajana.
Julkaisua tuotantoa:
Julkaistuja albumeita 11, joissa omat sävellykset, sanoitukset:
- Gasoline Girls and Petrol Boys (4 albumia) 1988 - 1992
- Rakkaudella tehty (Rockadillo) 1988
- Tulta ja hunajaa (Rockadillo) 1989
- Seikkailu G-Duurissa (Rockadillo) 1990
- Hulababalulaa (AXR) 1992
- Kikka Laitinen Co.
- Kikka Laitinen Co. (AXR) 1994
- Sydän valvoo (AXR) 1997
- Sinistä (Kikanor) 1999
- Suomalaisia rakkaustarinoita 1 (Humble House) 2006
- Suomalaisia rakkaustarinoita 2 (Humble House) 2008
- Suomalaisia rakkaustarinoita 3 (Humble House) 2012
- Kikka Laitinen Co. Parhaat (AXR) 2013
- Puut, linnut ja taivas (Kantka Music) 2018
Olen kirjoittanut n. 500 levytettyä laulua artisteille, ks. teoksia mm. täältä:
http://www.fono.fi/TekijaHakutulos.aspx?tekija=Kikka+Laitinen
Romaani Hello, Mary-Lou!, Like Oy, Pikku-Finlandia –ehdokas 1998
- pokkaripainos Like Oy 2008
PS: LUE LISÄÄ https://fi.wikipedia.org/wiki/Kikka_Laitinen ja https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2463721
2. Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?
Tällä hetkellä suunnittelen ensi vuoden ”juhlallisuuksia”, täytän 60 v. ja juhlin 40-vuotista taivalta rokkarina, Suomessa, jossa vielä 1970- ja 1980 -luvuilla oli erittäin hankalaa esiintyä naispuolisena säveltäjänä, sähkökitaraa soittavana ”tyttönä”. Tätä ei moni käsitä koska ajat ovat jonkin verran muuttuneet, mutta totuuden nimessä, eivät kovin paljoa: levypomot tekevät tytöistä ”tähtiä” edelleen, ja, omaehtoisia naisia on edelleen hyvin vähän, älkääkä tuputtako minulle Warnerin tai muun monikansallisen yhtiön ylimarkkinoituja tuotteita; puhun omaehtoisesta taiteesta!
Omaa ensi vuoden synttäriä ajattelin juhlistaa konsertein, kokoelmalevyllä sekä näyttelyllä. Kirjoitan uutta musiikkia sekä maalaan sarjaa ”Olkihattuinen tyttö” öljyväreillä ja haaveissa on pitää poikkitaiteellinen esitys, ainakin Lahdessa, jossa esillä, kuultavissa ja nähtävissä runoja, maalauksia ja musiikkia uusimmalta ”Puut, linnut ja taivas” -levyltä.
Julkaisen myös päiväkirjaromaanin ”Nälkäkirja” yhdessä ystäväni kriitikko-kirjailija FT Teppo Kulmalan kanssa.
3. Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin / Millaista musiikkia kuuntelet?
Kuuntelen sekä klassista musiikkia (Vivaldi, Mozart, Chopin, Sibelius…) sekä rock-folk- musiikkia 60-70-80 -luvulta. Suuria suosikkejani ovat The Beatles, John Lennon, CCR, John Fogerty, Deep Purple (John Lord, nam), Led Zeppelin, Moody Blues, Janis Joplin, Bob Dylan, Neil Young, Joni Mitchell, Joan Baez, Carole King, James Brown, ELO (Jeff Lynne on nero!) - sekä mustat naislaulajat Sarah Vaughanista Aretha Franklinin kautta Tina Turneriin.
Kotimaisista rakastan tietenkin Leskistä ja Hectoria, sekä Ankia, Maaritia ja Muskaa. Tykkään myös Ricky Tick Big Bandista ja Ilmavoimien soittokunnasta!
Musan merkitys on mulle kaksijakoinen: toisaalta rakastan sen kauneutta ja harmonioita, mutta vaadin siltä myös sisältöä. Yleensä akustiset folk-tyyppiset esitykset uppoavat todella hyvin, semminkin kun niissä on usein erinomaiset tekstit ja sanomaa. Sanoma ja sanomallisuus ovat mulle tärkeitä asioita ja arvoja. Tarvitsen intiaanihuutoja, joissa vaaditaan tasa-arvoa, rauhaa, rakkautta, köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista, luonnon kunnioitusta ja suojelua, niin – sanalla sanoen, taidan olla aika lailla vihertävä punahippi. Kun löydän musasta mainitsemiani arvoja, rakastan sitä ilman rajoja, muotoja ja värejä. MUTTA: noissa mainitsemissani fanittamissani taiteilijoissa ja heidän musiikissaan KAIKISSA on sama arvo: akustinen, luonnollinen, rujon raju soundi, loistavat biiseille sielunsa ja sydämensä antavat muusikot, - ja erityisen hyvät rumpalit.
Olen monesti yrittänyt kuunnella ns. nykymusiikkia, mutta kun kuulen rumpukoneen lätkytyksen, kuuntelu loppuu siihen paikkaan. Koen musiikin hyvin inhimillisenä, sydäntäni ja ihoani koskettavana energiakenttänä, joka välittyy minuun, ja – koneet eivät välitä minulle muuta kuin tunteettomuutta ja päänsärkyä.
4. Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?
Puhun mielelläni markkinafasismista: se peittää kaiken alleen joka tasolla: me kaikki syömme samaa ruokaa, juomme samaa juomaa, kuuntelemme ja ostamme samaa musiikkia, käytämme samoja vaatteita ja IT-ohjelmia (joissa ”palvellaan” eli rahastetaan): tämä kaikki vain siksi, että suuret monikansalliset yritykset ja niiden osakkeiden omistajat kahmivat kaiken maapallon varallisuuden ja varat itselleen – ja me olemme kuin lampaat jotka juoksemme määkien mustaan virtaan. Eli, näen tulevaisuuden surullisena, mutta laitan toivoni hippeihin, taiteilijoihin, kirjailijoihin, muusikoihin, luonnonsuojelijoihin, Linkolan seuraajiin, taiteen ja kirjallisuuden harrastajiin, kylähulluihin, pienviljelijöihin, pieniin kauppiaisiin, luomutuottajiin, yhteiskunnallisiin toimijoihin ja vaikuttajapersooniin kuten Greta Thunberg, Naomi Klein, Noam Chomsky jne.
ks https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005633560.html
5. Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?
Viime vuosina olen ahminut Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara -sarjaa, suosittelen sitä kaikille suomalaisille! Luen tällä hetkellä Knausgårdin Taisteluni 6. kirjaa, keväällä ahmin Hararin 21 oppituntia maailman tilasta, ja nyt kesällä meni Tollen Läsnäolon voima, Tiibetiläinen elämisen taito ja Dispenzan Luo itsesi uudelleen (harrastan joogaa ja meditaatiota). Jo nuoruudesta suosikkejani ovat olleet Dostojevski, Tolstoi, Hesse, - ja tietenkin Agatha Christie! Kotimaisista nostaisin suosikeiksi Rosa Liksomin ja Jari Tervon, jonka Matriarkkaa pidän huippuhyvänä romaanina! Juha Hurmeen Niemi on myös mainio, ja – opettavainen. Minna Rytisalon Rouva C oli myös ihana kirja, taisin ahmia sen parissa tunnissa.
Kirjallisuus antaa mulle voimia ja uusia näkökulmia, ja usein saan niistä ajatuksia biiseihin, siis teksteihin. Jokaisella kirjailijalla on oma muotokielensä, jonka kautta hän välittää tavallaan omia havaintojaan ja ajatuksiaan – sekä huom. myös tietojaan – maailmasta. Ilman kirjallisuutta ihmisen täytyisi käydä itse joka maailmankolkassa eri aikakausina saadakseen sen saman mitä hyvä kirjallisuus voi antaa: sivistyksen, tiedon, tietoisuuden, tajun!
Suurimpia innoittajiani musiikkiin ja elämänkatsomukseeni ovat olleet mm:
Bennett-Goleman, Tara, Tunteiden alkemiaa. Otava 2002
Russell Brand: Vallankumous. Sammakko 2016
Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa?. Sammakko 2016
Jung, Carl Gustav, Unia, ajatuksia, muistikuvia. Toim. Aniela
Klein, Naomi, Kapitalimi vs. Ilmasto, Into kustannus 2015
Klein, Naomi, No logo., Into kustannus 2015
Kylänpää, Riitta, Pentti Linkola. Siltala 2017
Lamppu Laamanen, Dave Lindholm, Tietenkin, Johnny Kniga 2015
Lama, Dalai, Avosydämin. Tammi. 2001
Linkola, Pentti, Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla. Tammi 2006
Mello, Anthony, Havahtuminen. Like 2008
Nylén, Antti, Häviö. Kosmos 2018
Vihreä lanka, lehdet
Walsch, Neale Donald, Keskusteluja Jumalan kanssa. WSOY 1998
Weil, Simone, Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry. 2007
6. Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?
Jaa-a. Lapsuudessani ja nuoruudessani vierailimme äidin kanssa alinomaa Kuljun ja Sääksjärven kirjastoissa. Lapsena luin kaikkea mahdollista Viisikoista Tarzaniin, taidekuvakirjoista Agatha Christieen! Ilman kirjastoa olisin ollut pulassa: olin likinäköinen, yksin viihtyvä, arka ja ujo lapsi, ja viihdyin lähinnä lukemassa… Murrosiässä rock-herätyksen kautta löysin rock-musiikin, ja tajutessani Juicen ja Hectorin lyriikan ja rock-musiikin yhdistelmän voiman, lensin taivaaseen jossa olen vieläkin…! Murrosiässä ja nuoruuden hulluina kiihkeinä vuosina löysin myös runouden: Eeva-Liisa Mannerin, Risto Rasan ja Eeva Kilven.
7. Käytätkö nykyisin kirjaston palveluja?
Käyn kirjastojen musiikkiosastoilla nappaamassa nuotteja. Kirjat tykkään ostaa, vanhanaikaisesti ihan fyysisinä painoksina kirjakaupoista. Joskus kyllä, kun etsin jotakin jota en löydä kaupasta, menen kirjastoon, kuten esimerkiksi runokirjoja, vaikkapa Eeva-Liisa Manneria ja Risto Rasaa – tai Eeva Kilpeä. Kierrätämme kirjoja myös äidin, siskojeni ja tuttujeni kanssa. Joku kun lukee hyvän kirjan, suosittelee sitä muille. Liityin juuri myös #Lankisen lukupiiriin!
8. Minkälainen kirjaston merkitys on?
Erittäin suuri, perustava, oleellinen. Kirjasto on ihmiskunnan parhaita keksintöjä. Jokainen voi kirjaston kautta sivistää itseään, löytää harrastuksia, kehittyä, löytää kokonaisia uusia maailmoja – ilmaiseksi! Musiikkikirjaston soittohuoneet ja äänilevyvalikoimat ovat kullan arvoisia – nyt ja myös jälkipolville. Jokainen ymmärtää – jos tahtoo – mitä kirjasto merkitsee lapselle tai aikuiselle jolla on tahto mennä eteenpäin, löytää uutta, kehittyä, lukea ja harrastaa mutta ei ole varoja.
Ilman kirjoja ja sivistystä, kulttuuria ja taidetta ihmiskunta saa mielestäni kuolla sukupuuttoon: mitä teemme ahneella nisäkkäällä joka ajattelee vain itseään, omaa egoaan, valtaansa ja rahapussiaan?!
9. Mitä mieltä olet Lahden musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?
Kaikissa suomalaisissa kaupungeissa, Helsinkiä lukuun ottamatta, on nurkkakuntaisuutta, jota toivoisi vähemmän. Tampereella on Eput ja Popeda, täällä Apulanta ja Sliipparit ja mato, Jyväskylässä Miljoonasade jne… Monista laatutaiteilijoista ja naisista kirjoitetaan ja puhutaan liian vähän – ja huom. en nyt tarkoita näitä ison rahan rahastuskoneita ja markkinatuotteita - vaan lahjakkaita laatutaiteilijoita, joita on paljon ja joista kukaan ei tiedä. Tämä on nykymenon hinta: joka festivaalilla on samat esiintyjät, koska ne kuuluvat ”järjestelmään”. Tämä on toki ennen kaikkea median vika: kulttuuritoimittajat on pantu aisoihin, liekaan, jos heitä enää laisinkaan on, radiot ovat monikansallisten omistuksessa ja soittavat mitä käsketään eli diilien kautta ohjattuja soittolistoja ja Ylenkin ns. kulttuuritarjonta on lähestulkoon monikansallisten tarjoajien varassa (mikä on törkeää!! – verovaroilla!!).
Nostaisin kuitenkin Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimituksen, samoin mm. Keskisuomalaisen ja Karjalaisen kulttuuritoimitukset erittäin korkealle: ilman näitä maakuntalehtien ammattitaitoisia ja itsepäisiä kulttuuritoimittajia kansalaisten kulttuurinäkemykset olisivat TOSI KAPEITA! Kiitos siis kaikille teille – maakuntalehdet ja kirjastot, ja niissä toimivat kulttuuria arvostavat huippuammattilaiset !
10. Levyvinkki ja/tai kirjavinkki (1-3) kirjaston kokoelmista; miksi juuri tämä/nämä?
Kaikki Beatles-yhtyeen levyt. Niissä on kaikki mitä tarvitsee tajuta pop-rock -musiikista, melodiat ja lyriikat, tuotanto, soitto ja – lempeys.
Syyskuun musakasvon Ville Kujalan kysymys Kikka Laitiselle: ”Hei, Kikka Laitinen! Pystytkö nimeämään niin Suomesta kuin myös ulkomailta yhden tärkeimmän ja sinulle merkittävimmän artistin musiikin saralta tai taidemaailmasta? Kuka olisi vaikuttanut sinuun kaikkein eniten? Ja miksi ?”
Eniten on vaikuttanut varmaankin Juice Leskinen. Oli vaikea valita John Fogertyn ja Juicen väliltä, mutta valitsen silti Juicen: hänen tekstinsä ja tapansa tehdä rock-musiikkia 1970-luvun alussa aloitti sen mitä moni meistä lauluntekijöistä jatkaa, parhaimmillaan: kantaaottavien, laadukkaiden rock-lyriikoiden kirjoittamisen ja esittämisen taidokkaan yhtyeen kanssa jossa myös muusikot olivat yleensä parasta a-luokkaa. En osaa tähän perustella paremmin: jokainen joka on kuunnellut Juicen & Grand Slamin levyjä ymmärtää mitä tarkoitan!
Tutustu myös muihin Musakasvoihin.